Millainen on nainen, joka ei tule toimeen muiden naisten kanssa?

Tunnen yhden viisikymppisen naisen, joka sanojensa mukaan ei naiskavereista pidä. Tykkää hengata kapakassa lastensa ikätovereiden ja erityisesti poikien kanssa. Nauraa käkättää ja on niin ylpeä kun lastensa kaverit toivovat että hän olisi heidän äiti. Käy kastautumassa suihkulähteessä joka vuosi muiden hurjien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Olen tavannut koulu-, opiskelu- ja työelämässä tällaisia naisia. Yhteistä näille naisille on ollut se, että heillä on ollut heikot sosiaaliset taidot.

Naiset ovat sosiaalisesti taitavampia kuin miehet, joten he eivät anna niin paljon anteeksi sosiaalista särmikkyyttä kuin miehet. Miehet sallivat tosi outojakin tapauksia kaveripiirissään, mutta naiset yleensä sulkevat tällaiset tapaukset ulkopuolelle.

Yleensä naiset, jotka eivät tule toisten naisten kanssa toimeen ovat kokemukseni mukaan sellaisia, joilla on erittäin kova tarve saada hyväksyntää pojilta /miehiltä. Usein tämä tapahtuu korostetun seksikkyyden, räväkkyyden, poikamaisuuden, "äijämäisyyden" tms. piirteen avulla.

Nämä naiset yleensä myös ovat melko hanakoita viestimään, että eivät arvosta muita naisia ja heidän seuraansa (ehkä defensiivisesti, koska odottavat, että heitäkään ei arvosteta).

Osa kasvattaa itselleen kovan kuoren, osa taas jää ikuiseksi ulkopuoliseksi reppanaksi.

Mä oon just tällanen sosiaalisesti taitamaton nainen. Luotan ihmisiin sinisilmäisesti, enkä osaa pelailla, ja loukkaannun jopa muidenkin puolesta, jos jotain haukutaan tai kiusataan. Narsistit ja psykopaatit riepottelevat mua, vaikka olen avoin ja suorapuheinen. Olen helppo saalis heille.

Mutta hienointa miesten seurassa on ollut, ettei heiltä todellakaan tarvitse hankkia hyväksyntää. Miehet hyväksyvät, kuten täällä jo sanottiin, vaikka minkälaiset tyypit. Ja huumorilla pärjää miesten kanssa.

Yritän olla viestimättä yhtään mitään kenenkään arvostamisesta, haluan olla tasapuolinen. Ja tulen jopa hyvin toimeen tietynlaisten naisten kanssa - älykkäiden.

No olepa ruma nainen, saatat huomata että nimenomaan miehet ei hyväksy, esim. työpaikoilla se nätimpi nainen saa aina apua vaikkei tarvitsisikaan, ruma/vanha nainen ei välttämättä edes pyytämällä.

Vähemmän tietoinen olen rumasta ulkonäöstäni miesten kanssa kuin nasiten. Oman kokemuksen mukaan naiset arvioivat päästä varpaisiin ja suhtautuvat sen jälkeen halveksivasti, koska en suludu ulkonäöllisesti joukkoon. Miesten kanssa ei tätä ongelmaa ole ollut.

Mutta en sano, että kaikki naiset olisi tollasia. ehkä kohdalleni on vain sattunut niitä ikävimpiä yksilöitä.

Tämä ketju on täynnä olettamuksia.

Tutustukaa ihmisiin sukupuoleen, ihonväriin, ulkonäköön, ikään katsomatta , niin huomaatte, että kivoja ja kusipäitä löytyy ihan mistä tahansa kategorioista.

Nuorempana kaveripiiriin kuului lähes yksinomaan tyttöjä. Sitten tuli muutto eteen opiskelun vuoksi, ja se vanha tiivis kaveriporukka jäi taakse. Yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa. Tein sekalaisia töitä ja aloitin opiskelun naisvaltaiselle alalle. Lapsen syntymä katkaisi opinnot, ja arvioin elämäni uudelleen. Muutaman sattumuksen kautta päädyin töihin rakennusalalle. Nykyisin tuttavapiirini ja työyhteisöni koostuu lähes yksinomaa miehistä. Ero naisvaltaisiin työpaikkoihin on oman kokemuksen perusteella valtava. Miespuolinen työkaveri on suorempi ja välittömämpi käytökseltään ja puheiltaan, nainen diplomaatti. Kumpikin ominaisuus hyödyllinen työn parissa. Vapaa-ajalla arvostan sitä suorapuheisuutta enemmän.

Itse en koe olevani erityisen naisellinen, mutta en myöskään poikatyttö. Tulen kyllä toimeen kaikkien tapaamieni ihmisten kanssa, mutta en etsi elämääni läheisiä ystäviä, ehkä siksi tunnen oloni kotoisammaksi miesvaltaisella alalla. Kukaan siellä ei edes odota että tuppautuisin mukaan metsästys/kalastusretkille, kun taas aikaisemmilla naisvaltaisilla työpaikoilla oikeastaan oletettiin että tottahan minäkin lähden tyttöjen mukana baariin, spinningiin tai keräämään mustikoita.

Mulle on ihan sama mitä sukupuolta joku on (kaverina), jos jutut ja ajatusmaailma kohtaa riittävästi. Jostain syystä on tullut enemmän vastaan miehiä, kuin naisia, keiden kanssa nämä jutut kohtaa paremmin. Samalla tavalla tietyntyyppiset ihmisen ovat mielestäni vastenmielisiä, ja niitäkin löytyy molemmista sukupuolista. Jostakin syystä enemmän silti on tullut naisissa näitä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka kertoo, ettei "jaksa naisten kotkotuksia meikeistä ja kynsistä", "ei jaksa sitä paskanjauhamista ja juoruilua", "miehet on reilumpii", "oon niin kaunis, että muut naiset inhoo, mutta jätkien kaa oon ku yks niistä jätkistä".

😂😂😂

Vaikka täytyy kyllä sanoa, että ns. naisten jutut ovat paljon muutakin kuin kynsiä ja meikkejä ja miehet osaavat juoruta ja puhua toisistaan paskaa ihan siinä missä naisetkin.

Moni nainen ei edes tiedä, kuinka ulkonäkökeskeisiä miehetkin voivat olla. Miehet eivät vaan naisten seurassa näytä tätä heikkouttaan. Siksi naisilla on niin vääristynyt kuva siitä, että miehet mukamas olisivat niin naisten kotkotusten yläpuolella ja niin itsevarmoja, ettei tartte ketään kadehtia.

T. se jolla perusjamppaa komeampi poikaystävä

Minun kanssani ei aina meinaa naiset tulla toimeen. En tiedä mistä johtuu, mutta todella usein on niin että minun on todella tehtävä töitä jään rikkoakseni ja tullakseni kohdelluksi vähemmän viileästi. 

Ja siis olen ihan tavallinen nainen. Vähän pullea, mutta ihan nätti. Ei ole mitään erikoista tyyliä mikä voisi karkoittaa pois, enkä ole päällekäyvä enkä ujokaan. Olen mikä olen, en puhu muista pahaa selän takana, mutta se onkin varmaan ainoa puheenaihe mihin en lähtisi mukaan. Tykkään jutella kaikesta maan ja taivaan välillä jos sellanen hetki on. Ja tykkäisin myös syvällisemmistä keskusteluista, politiikan pohtimisesta, historian analysoimisesta jne. Tällaista päädyn useimmiten juttelemaan miespuolisen ihmisen kanssa. En tiedä syytä moiseen. En ole korkeasti koulutettu, niin ei ole sitten työelämässä sellaista korkealentoisempaa juttua koskaan kenenkään kanssa. Eikä vapaa-ajallakaan. Kun en saa niitä ystävyyssuhteita luoduksi. 

Minä tulen hyvin toimeen naisten ja miesten kanssa, en jaksa luokitella ketään tietynlaiseksi sukupuolen takia. Tunnen ja tiedän kaikenlaisia ihmisiä, osa on ihania ja osa kamalia olivat sitten mitä sukupuolta tahansa.

Joskus olen kohdannut pari sellaista naista jotka julistavat kovaan ääneen etteivät tule toisten naisten kanssa toimeen syystä X ja olen kyllä huomannut että he eivät itse mitenkään poikkea monista muista naisista vaikka kuvittelevat olevansa jotenkin parempia kun heitä ei kiinnosta joku asia mistä muka KAIKKI naiset haluavat puhua. En ihmettele miksi muita naisia ei kiinnosta tuollaisten seura.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka on todennäköisesti tiedostamattaan sisäistänyt misogyniaa vahvasti. Häpeää sukupuoltaan ja haluaa "liittyä" miehiin. Omaksunut vahvat sukupuoliset stereotypiat.

Tai sitten on vaan ajattelutavaltaan jotenkin miesmäinen. Itsellä on enemmän ongelmia tulla toimeen naisten kanssa, koska olen hieman kylmähkö, ratkaisukeskeinen, rationaalinen, looginen, ja empatiakykyni on heikko. Miehille nämä piirteet ovat helpompia hyväksyä, ja samat piirteet löytyvät monesta miehestä. Yleisesti ottaen naiset eivät pidä minusta, vaikka minä pitäisin naisista.

En ole mitenkään ylpeä näistä piirteistäni, mutten myöskään häpeä niitä. Minä vain olen sellainen, hyvässä ja pahassa.

Kerran menin eräisiin illanistujaisiin. Kun astuin ovesta sisään mieheni perässä, kaikki tervehtivät häntä iloisesti. Kun minä tervehdin, suurin osa tervehti myös minua, mutta sohvalla istui muutama nainen, joita en ollut ikinä tavannut. He katsoivat minua päästä varpaisiin, pyörittelivät toisilleen silmiään, ja kääntyivät poispäin minusta, tervehtimättä. Tälläistä käytöstä en ole ikinä kohdannut miehiltä. Ja olen siis aivan tavallinen nainen, ulkonäössä tai pukeutumisessa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa. Tälläisten kokemusten perusteella koen miehet helpommiksi lähestyä.

Toivoiko ap että häntä kuvailtaisiin ylistävin sanoin, kun hän on niin kaunis ettei naiset tästä syystä häntä hyväksy?

Yleensä epävakaa, ulkonäöstään epävarma, huonoitsetuntoinen ja miehiä mielistelevä reppana. Kateellinen muille naisille.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Olen tavannut koulu-, opiskelu- ja työelämässä tällaisia naisia. Yhteistä näille naisille on ollut se, että heillä on ollut heikot sosiaaliset taidot.

Naiset ovat sosiaalisesti taitavampia kuin miehet, joten he eivät anna niin paljon anteeksi sosiaalista särmikkyyttä kuin miehet. Miehet sallivat tosi outojakin tapauksia kaveripiirissään, mutta naiset yleensä sulkevat tällaiset tapaukset ulkopuolelle.

Yleensä naiset, jotka eivät tule toisten naisten kanssa toimeen ovat kokemukseni mukaan sellaisia, joilla on erittäin kova tarve saada hyväksyntää pojilta /miehiltä. Usein tämä tapahtuu korostetun seksikkyyden, räväkkyyden, poikamaisuuden, "äijämäisyyden" tms. piirteen avulla.

Nämä naiset yleensä myös ovat melko hanakoita viestimään, että eivät arvosta muita naisia ja heidän seuraansa (ehkä defensiivisesti, koska odottavat, että heitäkään ei arvosteta).

Osa kasvattaa itselleen kovan kuoren, osa taas jää ikuiseksi ulkopuoliseksi reppanaksi.

Mä oon just tällanen sosiaalisesti taitamaton nainen. Luotan ihmisiin sinisilmäisesti, enkä osaa pelailla, ja loukkaannun jopa muidenkin puolesta, jos jotain haukutaan tai kiusataan. Narsistit ja psykopaatit riepottelevat mua, vaikka olen avoin ja suorapuheinen. Olen helppo saalis heille.

Mutta hienointa miesten seurassa on ollut, ettei heiltä todellakaan tarvitse hankkia hyväksyntää. Miehet hyväksyvät, kuten täällä jo sanottiin, vaikka minkälaiset tyypit. Ja huumorilla pärjää miesten kanssa.

Yritän olla viestimättä yhtään mitään kenenkään arvostamisesta, haluan olla tasapuolinen. Ja tulen jopa hyvin toimeen tietynlaisten naisten kanssa - älykkäiden.

Toivottavasti se, että ei tykkää pelailla tai kieroilla ei koeta sinisilmäisyydeksi? Esim. itse en ole ollenkaan sinisilmäinen. Enemmänkin varautunut ja epäluuloinen ihmisistä joista en tiedä mitään. En todellakaan luota muihin ennen kuin tunnen henkilön todella hyvin. Kuitenkin en tykkää pelailla, kieroilla, valehdella, näytellä, puhua pahaa muista.  Aika jännää että nuo nimenomaan ovat tyttöjen ja naisten juttuja. Sitä ei voi kieltää nimittäin jo päiväkodeissa voi huomata kuinka tytöt aloittavat jo voimakkaan manipuloinnin kuka saa leikkiä kenenkin kanssa. Olen todistanut tilanteita jossa empaattinen, oikeudenmukainen tyttö on painostettu valitsemaan puolensa eli " jos leikit tuon kanssa ja jos et ole mun kaveri me ei enää leikitä sun kanssa" Taitaa olla todella harvassa ne tytöt jotka haluaisivat että kaikki pystyisivät olemaan kavereita keskenään.  No yleensä tuollaisten puolien valitseminen ja toisten syrjiminen voi olla jonkun arvoja ja tunnemaailmaa niin paljon vastaan että tuossa tilanteessa tuo henkilö päättää todellakin olla mielummin yksin. 

En ole itse joutunut kiusatuksi vaikka en ole osallistunut kieroilijoiden piireihin. Jos huomaan todella törkeää kiusaamista esim. työpaikalla en hyväksy sitä ja paljastan kieroilijat. Näin olen kerran tehnytkin. En ollut siis itse kiusattuna vaan eräs toinen henkilö. Mutta kieltämättä hieman erakkomainen tunnelma siitä tulee kun ei oikein kuulu kenenkään piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka on todennäköisesti tiedostamattaan sisäistänyt misogyniaa vahvasti. Häpeää sukupuoltaan ja haluaa "liittyä" miehiin. Omaksunut vahvat sukupuoliset stereotypiat.

Tai sitten on vaan ajattelutavaltaan jotenkin miesmäinen. Itsellä on enemmän ongelmia tulla toimeen naisten kanssa, koska olen hieman kylmähkö, ratkaisukeskeinen, rationaalinen, looginen, ja empatiakykyni on heikko. Miehille nämä piirteet ovat helpompia hyväksyä, ja samat piirteet löytyvät monesta miehestä. Yleisesti ottaen naiset eivät pidä minusta, vaikka minä pitäisin naisista.

En ole mitenkään ylpeä näistä piirteistäni, mutten myöskään häpeä niitä. Minä vain olen sellainen, hyvässä ja pahassa.

Minäkin olen tunteilematon, rationaalinen, looginen ja itsenäinen nainen. Tulen loistavasti toimeen naisten kanssa ja osaan muuttaa käytöstäni ympäristön mukaan, sen sijaan että suhtautuisin alentuvasti muihin naisiin.

Ja taas palattu av:n vakioaiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kerran menin eräisiin illanistujaisiin. Kun astuin ovesta sisään mieheni perässä, kaikki tervehtivät häntä iloisesti. Kun minä tervehdin, suurin osa tervehti myös minua, mutta sohvalla istui muutama nainen, joita en ollut ikinä tavannut. He katsoivat minua päästä varpaisiin, pyörittelivät toisilleen silmiään, ja kääntyivät poispäin minusta, tervehtimättä. Tälläistä käytöstä en ole ikinä kohdannut miehiltä. Ja olen siis aivan tavallinen nainen, ulkonäössä tai pukeutumisessa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa. Tälläisten kokemusten perusteella koen miehet helpommiksi lähestyä.

Minusta on outoa, että olet kohdannut tuollaista käytöstä vain naisilta. Itse olen törmännyt tuollaiseen kohteluun kun olen ollut junttien kanssa tekemisissä, jotka ovat olleet milloin miehiä, milloin naisia.

Vierailija kirjoitti:

Kerran menin eräisiin illanistujaisiin. Kun astuin ovesta sisään mieheni perässä, kaikki tervehtivät häntä iloisesti. Kun minä tervehdin, suurin osa tervehti myös minua, mutta sohvalla istui muutama nainen, joita en ollut ikinä tavannut. He katsoivat minua päästä varpaisiin, pyörittelivät toisilleen silmiään, ja kääntyivät poispäin minusta, tervehtimättä. Tälläistä käytöstä en ole ikinä kohdannut miehiltä. Ja olen siis aivan tavallinen nainen, ulkonäössä tai pukeutumisessa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa. Tälläisten kokemusten perusteella koen miehet helpommiksi lähestyä.

Todennäköisesti et vain omien ennakkoluulojesi vuoksi huomaa samanlaista käytöstä miehiltä, tai sitten olet niin alistuva ja mielistelevä miehiä kohtaan, että heidän on helppo pitää sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripsenpidennykset ja Salkkarit? Mitä ihmettä :D Mun naispuolisista tuttavista kukaan ei harrasta näitä. Olisiko nyt kyse siitä että nämä naiset tuntevat aika vähän naisia ja jostain syytä tuttavapiirissä ei ole samanhenkisiä? 

Toisekseen usein nämä miesporukoissa viihtyvät naiset ovat varsin nuoria ja nättejä, keski-ikäisissä heitä ei juuri ole. Johtuisiko siis loppujen lopuksi huomion saamisesta/kerjäämisestä että hakeudutaan miesten seuraan? 

Tämä on muuten totta. Monille saattaa nuorina syntyä sellainen mielikuva, että miehet ovat aina reiluja, hauskoja ja huomaavaisia. Niinhän he ovatkin, hyvännäköisille nuorille naisille

Suurin osa miehistä naureskelee juurikin tuon tyyppisille miehille, kontallaan nuoren kivannäköisen naisen edessä. Mutta koska näitä miehiä löytyy aina, löytyy myös nuoria naisia heidän seurastaan.

- Reilu ja huomaavainen mies (ikään ja sukupuoleen katsomatta) Hauskaksi en uskalla itseäni kuvata.

Minä tulen yleensä mainiosti toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa sukupuolesta riippumatta. Varsinainen ystävystyminen on sitten eri asia. Olen monesti aiemmissa ystävyyssuhteissani kokenut, että naiset voivat olla aika rajattomia ystäviään kohtaan, erityisesti parisuhde- ja muissa henkilökohtaisemmissa asioissa. Lisäksi odotukset koskien sitä, että mielipiteiden ja kiinnostusten kohteiden tulisi olla samanlaisia, alkoi häiritä. Työ- ja opiskelukavereina nämä naiset ovat olleet mukavia ja rentoja mutta jotenkin en koe monien naisten sosiaalista koodistoa omakseni mitä ystävyyteen tulee.

Aivan ilman naispuolisia ystäviä en ole jäänyt mutta heidän löytämisensä on vaatinut hieman enemmän vaivannäköä. Toisille tilaa antavat ja muistakin kuin ihmissuhdeasioista kiinnostuneet naiset ovat kokemukseni mukaan yleensä hieman hiljaisempia ainakin porukoissa. Itse olen yleisesti ottaen ulospäinsuuntautunut mutta varovainen henkilökohtaisten asioiden kertomisen suhteen, joten ystävyyssuhteet eivät ole syntyneet käden käänteissä. Tosin aikuisilla ne harvemmin niin syntyvätkään, sukupuolesta ja luonteenpiirteistä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka on todennäköisesti tiedostamattaan sisäistänyt misogyniaa vahvasti. Häpeää sukupuoltaan ja haluaa "liittyä" miehiin. Omaksunut vahvat sukupuoliset stereotypiat.

Tai sitten on vaan ajattelutavaltaan jotenkin miesmäinen. Itsellä on enemmän ongelmia tulla toimeen naisten kanssa, koska olen hieman kylmähkö, ratkaisukeskeinen, rationaalinen, looginen, ja empatiakykyni on heikko. Miehille nämä piirteet ovat helpompia hyväksyä, ja samat piirteet löytyvät monesta miehestä. Yleisesti ottaen naiset eivät pidä minusta, vaikka minä pitäisin naisista.

En ole mitenkään ylpeä näistä piirteistäni, mutten myöskään häpeä niitä. Minä vain olen sellainen, hyvässä ja pahassa.

Minäkin olen tunteilematon, rationaalinen, looginen ja itsenäinen nainen. Tulen loistavasti toimeen naisten kanssa ja osaan muuttaa käytöstäni ympäristön mukaan, sen sijaan että suhtautuisin alentuvasti muihin naisiin.

Minä en ala vääntäytyä mutkille miellyttääkseni kaikkia muita. Tulen toimeen niiden kanssa, ketkä tulevat toimeen minun kanssani, ja muilla ihmisillä ei ole minulle minkään valtakunnan merkitystä, eli suhtaudun heihin täysin neutraalisti. (Esimerkiksi työpaikalla näiden kanssa hoidetaan työasiat normaalisti ja asiallisesti, mutta ei höpötellä mitään ylimääräistä.) En siis suhtaudu alentuvasti kehenkään, mutta en koe myöskään mitään miellyttämisentarvetta ketään kohtaan. Tunteilematon ei tarkoita välttämättä kylmää ja vähäempaattista. Minä olen kylmä, ja naisia se tuntuu häiritsevän enemmän kuin miehiä, kaverina. Parisuhteessa varmasti häiritsee myös miehiä.