Millainen on nainen, joka ei tule toimeen muiden naisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran menin eräisiin illanistujaisiin. Kun astuin ovesta sisään mieheni perässä, kaikki tervehtivät häntä iloisesti. Kun minä tervehdin, suurin osa tervehti myös minua, mutta sohvalla istui muutama nainen, joita en ollut ikinä tavannut. He katsoivat minua päästä varpaisiin, pyörittelivät toisilleen silmiään, ja kääntyivät poispäin minusta, tervehtimättä. Tälläistä käytöstä en ole ikinä kohdannut miehiltä. Ja olen siis aivan tavallinen nainen, ulkonäössä tai pukeutumisessa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa. Tälläisten kokemusten perusteella koen miehet helpommiksi lähestyä.

Minusta on outoa, että olet kohdannut tuollaista käytöstä vain naisilta. Itse olen törmännyt tuollaiseen kohteluun kun olen ollut junttien kanssa tekemisissä, jotka ovat olleet milloin miehiä, milloin naisia.

Ehkä en ole vielä törmännyt yhtä juntteihin miehiin. Toki olen tavannut miehiäkin jotka eivät ole olleet kiinnostuneet tutustumaan, mutta kukaan heistä ei ole tuonut sitä esiin yhtä tarkoituksellisen ja tahallisen loukkaavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripsenpidennykset ja Salkkarit? Mitä ihmettä :D Mun naispuolisista tuttavista kukaan ei harrasta näitä. Olisiko nyt kyse siitä että nämä naiset tuntevat aika vähän naisia ja jostain syytä tuttavapiirissä ei ole samanhenkisiä? 

Toisekseen usein nämä miesporukoissa viihtyvät naiset ovat varsin nuoria ja nättejä, keski-ikäisissä heitä ei juuri ole. Johtuisiko siis loppujen lopuksi huomion saamisesta/kerjäämisestä että hakeudutaan miesten seuraan? 

Tämä on muuten totta. Monille saattaa nuorina syntyä sellainen mielikuva, että miehet ovat aina reiluja, hauskoja ja huomaavaisia. Niinhän he ovatkin, hyvännäköisille nuorille naisille

Naulan kantaan. Minäkin olin tuollainen nuori naiivi nainen, miehet oli aina ystävällisiä ja avuliaita, naiset suhtautuivat neutraalisti. Ajattelin, että miesten seurassa on mukavampaa.

No ajattelenko edelleen noin nyt nelikymppisenä? En todellakaan, ikä tuo viisautta, kauneus karisee.

Minäkin olen nelikymppinen nainen, ja viihdyn edelleen miesten seurassa. En tietenkään kenen tahansa miehen, mutta esimerkiksi työpaikalla käyn usein samojen miesten kanssa lounaalla kuin 15 vuotta sitten.

Ehkä multa ei ole kauneus karissut? Tai sitten alun alkaenkin ollaan oltu vaan kavereita.

Tämä käsitys, etteivät miehet klikkiytyisi ja ovat reiluja kaikille, on kyllä niin tuulesta temmattu. Pahimmat klikit ovat minun kokemukseni mukaan miesten klikkejä, oikein sellaisia hyväveli-kerhoja joissa uskollisuus kaveria kohtaan on tärkeämpää kuin kerta kaikkiaan mikään muu eikä kaverille sanota poikkipuolista sanaa edes, vaikka tämä olisi tehnyt jotain arveluttavaa tai rikollista.

Kaikki ihmiset muodostavat klikkejä, ja jotkut ihmiset ovat sosiaalisilta taidoiltaan vähän kehnompia eikä heitä oteta klikkien jäseniksi. Mistään sen kummemmasta ei ole kyse. Eli jos et tule toimeen miesten tai naisten kanssa, sinulla ei ole niitä sosiaalisia taitoja joilla pääsisit heidän muodostamiensa ryhmien jäseniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran menin eräisiin illanistujaisiin. Kun astuin ovesta sisään mieheni perässä, kaikki tervehtivät häntä iloisesti. Kun minä tervehdin, suurin osa tervehti myös minua, mutta sohvalla istui muutama nainen, joita en ollut ikinä tavannut. He katsoivat minua päästä varpaisiin, pyörittelivät toisilleen silmiään, ja kääntyivät poispäin minusta, tervehtimättä. Tälläistä käytöstä en ole ikinä kohdannut miehiltä. Ja olen siis aivan tavallinen nainen, ulkonäössä tai pukeutumisessa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa. Tälläisten kokemusten perusteella koen miehet helpommiksi lähestyä.

Todennäköisesti et vain omien ennakkoluulojesi vuoksi huomaa samanlaista käytöstä miehiltä, tai sitten olet niin alistuva ja mielistelevä miehiä kohtaan, että heidän on helppo pitää sinusta.

Tämä sai mut oikeasti nauramaan, kiitos. En todellakaan tule toimeen kaikkien miehienkään kanssa, koska en todellakaan ole alistuva tai mielistelevä, mutta niinkuin aiemmalle tuolla sanoin, kukaan mies ei ole tehnyt haluttomuuttaan tutustua selväksi yhtä tarkoituksellisesti loukkaavalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka projisoi omia ominaisuuksiaan, inhojaan ja pelkojaan toisiin naisiin. Esim. kertoo miten ei voi sietää naisten juoruilua (samalla juoruillen muista naisista). Voi olla myös sellainen, joka on tehokkaasti oppinut, että kaikki naiselliseksi miellettävä on ala-arvoista. Miehet saavat puhua rauhassa mitä vaan mutta naisen jokainen mielenkiinnon kohde syynätään kammalla. Esim. meikeistä ja lapsista puhuminen on noloa ja turhanpäiväistä, moottoripyöristä ja viinanjuonnista puhuminen taas taitavaa ja fiksua.

Tässäkin ketjussa on jo ollut monia.

Tuosta naisten meikkaamisesta tuli mieleen, että jos keksittäisiin miehen "meikki" jolla saisi kädenkäänteessä taiottua jykevämmän leuan tai leveämmät hartiat, niin aika moni mies alkaisi tuota "meikkiä" käyttämään.

Tämän ketjun tyypillinen kommentoija. Naispuolinen sovinisti, jonka käsitykset naiseudesta ovat törkeän vanhanaikaisia ja stereotyyppisiä: "Muut naiset vaan meikkaa ja puhuu vaatteista, mut mä vaan pelaan." "Muut naiset kattoo vain Salkkareita ja realitysarjoja, mut mä katon kotona Netflixistä vain Black Mirror -maratonia." "Naisilla on aina draamaa ja juoruilua, mut jätkät on reilumpia."

En sitten tiedä, mistä tuollaiset käsitykset ovat peräisin, kotikasvatuksestako vai joistain vanhoista kaunoista, jos yläkoulussa on ollut sellainen epäsuosittu harmaavarpunen. Itse myönnän ainakin, että olin teininä juuri tällainen epäsuosittu nörttimäinen seinäruusu, jonka pojat aina sivuuttivat ja pidin siksi suositumpia tyttöjä ihan samalla lailla ilmapäisinä bimboina, puhtaasti katkeruuteni takia.

Sitten kerran päädyin juttelemaan oikeasti tällaisen tytön kanssa. Hän oli oikein kiva ja fiksu tyyppi.

Nyt 25-vuotiaana pidän näitä "naisten draaman" välttelijöitä lähinnä sen Tumblr-teinin tasolle jämähtäneinä epäkypsinä ihmisinä, joilla saattaa olla lisäksi jotain huomionhakuisuutta miesten suuntaan. En siis sano, että aina on, mutta tietyt "jätkänaiset" tuntuvat vetävän kovasti herneet nenään, kun joku mies osoittaa kiinnostusta naisellista "puhuu vaan Salkkareista ja meikeistä" -naista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran menin eräisiin illanistujaisiin. Kun astuin ovesta sisään mieheni perässä, kaikki tervehtivät häntä iloisesti. Kun minä tervehdin, suurin osa tervehti myös minua, mutta sohvalla istui muutama nainen, joita en ollut ikinä tavannut. He katsoivat minua päästä varpaisiin, pyörittelivät toisilleen silmiään, ja kääntyivät poispäin minusta, tervehtimättä. Tälläistä käytöstä en ole ikinä kohdannut miehiltä. Ja olen siis aivan tavallinen nainen, ulkonäössä tai pukeutumisessa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa. Tälläisten kokemusten perusteella koen miehet helpommiksi lähestyä.

Todennäköisesti et vain omien ennakkoluulojesi vuoksi huomaa samanlaista käytöstä miehiltä, tai sitten olet niin alistuva ja mielistelevä miehiä kohtaan, että heidän on helppo pitää sinusta.

Tämä sai mut oikeasti nauramaan, kiitos. En todellakaan tule toimeen kaikkien miehienkään kanssa, koska en todellakaan ole alistuva tai mielistelevä, mutta niinkuin aiemmalle tuolla sanoin, kukaan mies ei ole tehnyt haluttomuuttaan tutustua selväksi yhtä tarkoituksellisesti loukkaavalla tavalla. 

Nauru on joillekin tapa purkaa stressiä ahdistavissa tilanteissa, joissa ei koe pystyvänsä puolustamaan itseään tarpeeksi tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan jaksa niitä naisten kotkotuksia. Joku ulkonäön puunaaminen tai salkkareiden/tositv:n seuraaminen on mielestäni vähä-älyisten puuhaa, enkä jaksa introverttina kuluttaa aikaani vähä-älyisessä seurassa.

Saa kivittää, ei kiinnosta.

Hankkiudu sivistyneiden naisten joukkoon. Ei katsota Salkkareita eikä jauheta ulkonäöstä.

Kerropa nyt mistä puhut miesten kanssa?

Urheilusta, formuloista, vertailetko naulapyssyn merkkejä , mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran menin eräisiin illanistujaisiin. Kun astuin ovesta sisään mieheni perässä, kaikki tervehtivät häntä iloisesti. Kun minä tervehdin, suurin osa tervehti myös minua, mutta sohvalla istui muutama nainen, joita en ollut ikinä tavannut. He katsoivat minua päästä varpaisiin, pyörittelivät toisilleen silmiään, ja kääntyivät poispäin minusta, tervehtimättä. Tälläistä käytöstä en ole ikinä kohdannut miehiltä. Ja olen siis aivan tavallinen nainen, ulkonäössä tai pukeutumisessa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa. Tälläisten kokemusten perusteella koen miehet helpommiksi lähestyä.

Todennäköisesti et vain omien ennakkoluulojesi vuoksi huomaa samanlaista käytöstä miehiltä, tai sitten olet niin alistuva ja mielistelevä miehiä kohtaan, että heidän on helppo pitää sinusta.

Tämä sai mut oikeasti nauramaan, kiitos. En todellakaan tule toimeen kaikkien miehienkään kanssa, koska en todellakaan ole alistuva tai mielistelevä, mutta niinkuin aiemmalle tuolla sanoin, kukaan mies ei ole tehnyt haluttomuuttaan tutustua selväksi yhtä tarkoituksellisesti loukkaavalla tavalla. 

Nauru on joillekin tapa purkaa stressiä ahdistavissa tilanteissa, joissa ei koe pystyvänsä puolustamaan itseään tarpeeksi tehokkaasti.

Täällä mennään näköjään ajatuksella, että muiden miellyttäminen, tai hyväksytyksi tuleminen olisi kaikille kauhean tärkeää.

Joku tuolla aiempana mainitsi, että "osaan muuttaa käytöstäni" naisporukassa. Siinä juuri ovat avainsanat.

Naisporukassa pitäisi aina osata tai viitsiä muuttaa käytöstään, olla vähän nöyrempi kuin onkaan, muuten on vaarassa joutua törmäyskurssille naisporukan johtajan kanssa.

Ehkä miesporukassakin on samanlainen nokkimisjärjestys, mutta tuntuu että miesporukassa sitä porukan staraa saa edes pikkuisen haastaa: vitsailla toisen sanomisille tai tai kyseenalaistaa hänen mielipiteensä.

Ehkä tämä johtuu siitä, että miehet ylipäätään ovat kilpailunhaluisempia ja naiset konsensushakuisempia. Jos isäporukassa joku kertoo hiihtäneensä 20 km, on ihan ok kertoa hiihtäneensä 30 km. Äitiporukassa täytyy sanoa epämääräisesti, että "joo mekin hiihdeltiin", ettei saa nokittelijan mainetta. Sitten aletaan puhua, miten rankkaa on äitiys, ja jos se ei ole jonkun mielestä rankkaa, vastassa on hyytävä hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se on se, että en osaa "klikkiytyä" sillä tavoin, kuin muut naiset usein haluaisivat. En osaa myöskään puhua muista pahaa.

Muistan jo lapsuudesta, kun leikin kolmen kaverini kanssa, niin aina välillä kävi niin, ettei mua hyväksyttykään joukkoon ja ne kaksi klikkiytyivät yhteen ja puhuivat, kuinka mä olin ihan kauhea.

Tätä kävi useasti ja ihan eri kaveripiireissä (muutimme usein), mutta vain tyttöjen kesken.

Luulin kai lapsena, että tämä olisi liittynyt vain johonkin lapsuuden vaiheeseen, mutta ei. Jatkossa niin koululuokissa kuin kaikissa harrastuksissa kuin työpaikoillakin on samanlaisia naisten perustamia klikkejä, joissa haukutaan muita, puhutaan selän takana pahaa ja juoruillaan muista.

En jaksa tuollaista meininkiä yhtään ja olen auttamatta aina se ulkopuolinen, jonka kanssa kukaan ei oikein halua kaveerata.

Mulla oli kanssa pienenä tuollainen kolmen tytön klikkiytymä, oletkohan yksi meistä? Espoossa asuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Kerran menin eräisiin illanistujaisiin. Kun astuin ovesta sisään mieheni perässä, kaikki tervehtivät häntä iloisesti. Kun minä tervehdin, suurin osa tervehti myös minua, mutta sohvalla istui muutama nainen, joita en ollut ikinä tavannut. He katsoivat minua päästä varpaisiin, pyörittelivät toisilleen silmiään, ja kääntyivät poispäin minusta, tervehtimättä. Tälläistä käytöstä en ole ikinä kohdannut miehiltä. Ja olen siis aivan tavallinen nainen, ulkonäössä tai pukeutumisessa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa. Tälläisten kokemusten perusteella koen miehet helpommiksi lähestyä.

Sulle on käynyt näin kerran, ja siitä olet vetänyt jotan koko sukupuolta koskevia yleistyksiä?

Tulen aina vähän surulliseksi tällaisesta. Itse muistan yhden tapauksen lähipiiristä kun tapasin tällaisen tapauksen ensimmäisen kerran. Heti alkajaisiksi puhui kovaan ääneen kuinka ei oikein tule naisten kanssa toimeen ja julisti jossain vaiheessa kuinka naiset on niin KAUHEAN vaikeita ettei kukaan niistä ota selvää ja plaaplaa. Ei antanut itselle kovin hyvää kuvaa sen voin sanoa. Tuli olo, että hänellä on minusta valmiiksi jo mielipide muodostettuna siksi koska olen nainen, vaikkei oltu koskaan tavattu. Ei varsinaisesti tehnyt mieli tutustua lähemmin. Puhui myös jostain ulkonäköön liittyvästä naisten jutuista joista ei tykkää.

Ihan mielelläni olisin halunnut neutraalin lähtökohdan tähän kyseiseen ihmiseen, mutta oli se aika vaikeaa tuon jälkeen vaikken halunnutkaan muuttaa käytöstäni häneen. Vähän sama fiilis, että joku jätkä ensitapaamisella julistaisi kuinka suurin osa naisista on hänestä yksinkertaisia lutkia. Ei tekisi mieli tutustua.

Minä muuten en tykkää paskanjauhamisesta muista, yritän välttää sitä enkä koe että naisystävieni kanssa minusta täytyisi sitä erityisemmin tehdä. Töissä olen kyllä huomannut etteivät miehet ole yhtään enenpää immuuninpia sille. Yleisesti minusta tuo liittyy siihen, että ihminen yrittää mukautua siihen seuraan missä sattuu milloinkin olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen, joka on tarmokas, tunnollinen ja tehokas työssään, tekee enemmän kuin puhuu. Jää klikkien ulkopuolelle, koska on niiden yläpuolella tai ehkä nuorempanakin valinnut yksinäisen tien. Tämän vuoksi klikki alkaa arvostella jostain ulkoisesta ominaisuudesta tai luonteenpiirteestä, esimerkiksi vaikka täälläkin mainitut irtoripset ja salkkarit.

Klikki kuvittelee, että kohde on kovapintainen ja saattaa käyttää ala-arvoisiakin keinoja nujertamisessa.

Voi kokea miesten maailman helpommaksi keskustella asioista. Esim. tietty loogisuus, itsenäisyys ja voimakkaan ryhmämielipiteen puuttuminen voi miellyttää.

T. Mies naisvaltaisella alalla

Ja sitten ihmetellään mihin feminismiä tarvitaan... Loogisuus, itsenäisyys ja omilla aivoilla ajattelu eivät ole maskuliinisia taitoja. 😂 Ihminen voi olla tuollainen ihan sukupuolesta riippumatta, eikä sellainen nainen ole harvinaisuus, niin kuin yrität väittää.

Mihinkäs tämä osui?

Usko tai älä, niin aloitin tekstini että "Mies tai nainen, joka on...". Mutta sitten luin uudelleen aiheen ja huomasin vastaavan aloituksen miehistä, niin keskityin vain ketjun aiheeseen. Minä tiedän erittäin hyvin, ettei miesten maailma ole mikään klikkivapaa tai että naisia on kaikenlaisia. En itse edes haluaisi kumppanikseni miesten kanssa liikaa kaveraavaa - toki niiden kanssa pitää toimeen tulla ja välillä laittaa jauhot suuhun! (ai niin mutta mullahan onkin jo tommonen aarre :)

Mutta minä kyllä pidätän oikeuden uskoa havaintoihini, että naisten porukassa ryhmäkuri ja mielipiteen lietsominen on huomattavasti hedelmällisempää, kuin miesporukoissa. 

Joo. En tule toimeen kuin todella harvojen kanssa. Ne harvat ovat naisia jotka ovat myös kokeneet sen paskanjauhannan selän takana ja selkään puukotuksen. Muut naiset aiheuttavat mussa vain ärsyyntymistä.

Mielenkiintoista. En ole kiinnostunut meikeistä tai vaatteista, enkä dieeteistä, en tosi-tv:stä tai muusta vastaavasta. Silti minulla on naiskavereita ja läheisimmät ystäväni ovat aina olleet naisia.

Omituinen käsitys joillain, että naiset vaan juoruilee ja puhuu meikeistä.

Miesten kanssa on helpompi tulla toimeen, koska heillä tuntuu olevan enemmän sellasta hengataan kavereiden kanssa fiilistä. Naisporukoista jää nopeasti ulkopuolelle, kun ei ole kiinnostusta puhua heidän elämästään, tai jakaa omia asioitaan heille. Miehille riittää kaveruuteen helpommin turhanpäiväinen lätinä autoista ja säästä ja urheilusta. Naiset tuntuvat usein kaipaavan jotain syvempää yhteyttä, joka taas on itselleni ihan kammotus ajatuksena. Pitäisi muka jakaa jotakin, ja siihen en todellakaan lähde. Noin niinkuin pitkässä juoksussa. Lyhyellä aikavälillä toki naisillekin riittää, että on hyvä tyyppi, mutta jossain kohtaa naiset alkavat keskittyä enemmän näihin sydänystäviin, ja muut jäävät vähemmälle. Miehillä tuntuu tämä laajan kaveripiirin ajatus säilyvän pitemmälle, vaikka heilläkin varmasti ne läheiset ystävät ovat.

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla aiempana mainitsi, että "osaan muuttaa käytöstäni" naisporukassa. Siinä juuri ovat avainsanat.

Naisporukassa pitäisi aina osata tai viitsiä muuttaa käytöstään, olla vähän nöyrempi kuin onkaan, muuten on vaarassa joutua törmäyskurssille naisporukan johtajan kanssa.

Ehkä miesporukassakin on samanlainen nokkimisjärjestys, mutta tuntuu että miesporukassa sitä porukan staraa saa edes pikkuisen haastaa: vitsailla toisen sanomisille tai tai kyseenalaistaa hänen mielipiteensä.

Ehkä tämä johtuu siitä, että miehet ylipäätään ovat kilpailunhaluisempia ja naiset konsensushakuisempia. Jos isäporukassa joku kertoo hiihtäneensä 20 km, on ihan ok kertoa hiihtäneensä 30 km. Äitiporukassa täytyy sanoa epämääräisesti, että "joo mekin hiihdeltiin", ettei saa nokittelijan mainetta. Sitten aletaan puhua, miten rankkaa on äitiys, ja jos se ei ole jonkun mielestä rankkaa, vastassa on hyytävä hiljaisuus.

Ensinnäkin, kiitos kiihkottomasta kommentista, tässä ketjussa (taas!) nokitellaan kahdessa leirissä. Ja toi boldattu oli hyvin sanottu, tuskin koko totuus, mutta itte tajusin jotain. Miksi tämä aihe johtaa aina armottomaan mustavalkoiseen ajatteluun? "Naiset puhuu vaan meikeistä" tai "naiset jotka tulevat paremmin miesten kanssa toimeen haukkuvat muita naisia"-tyyppisiä kärjistyksiä. Itsellä on esimerkiksi "normaalia" enemmän testosteronia, tutkittu juttu, ja tyylini on jätkämäisempi ja "juntimpi". Pärjään kyllä naisten kanssa, mutta helpompi mun on olla miesporukassa. Ja tämä EI tarkoita, että pidän miesten seuraa parempana. En pidä parempana, takokaa kalloonne, en edes osaa arvottaa juttua noin rajoittuneesti.

''En tule toimeen toisten naisten kanssa'' = pidän miehiä parempina ja oikeastaan olen itsekin vähän parempi, kuin muut naiset, vaikka nyt nainen olenkin. Tykkään kiehnätä miesporukoissa, en halua tulla nähdyksi kuitenkaan siellä miehenä, vaan naisena. 

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla aiempana mainitsi, että "osaan muuttaa käytöstäni" naisporukassa. Siinä juuri ovat avainsanat.

Naisporukassa pitäisi aina osata tai viitsiä muuttaa käytöstään, olla vähän nöyrempi kuin onkaan, muuten on vaarassa joutua törmäyskurssille naisporukan johtajan kanssa.

Ehkä miesporukassakin on samanlainen nokkimisjärjestys, mutta tuntuu että miesporukassa sitä porukan staraa saa edes pikkuisen haastaa: vitsailla toisen sanomisille tai tai kyseenalaistaa hänen mielipiteensä.

Ehkä tämä johtuu siitä, että miehet ylipäätään ovat kilpailunhaluisempia ja naiset konsensushakuisempia. Jos isäporukassa joku kertoo hiihtäneensä 20 km, on ihan ok kertoa hiihtäneensä 30 km. Äitiporukassa täytyy sanoa epämääräisesti, että "joo mekin hiihdeltiin", ettei saa nokittelijan mainetta. Sitten aletaan puhua, miten rankkaa on äitiys, ja jos se ei ole jonkun mielestä rankkaa, vastassa on hyytävä hiljaisuus.

Koko ketjun voisi päättää tähän. Paras kirjoitus koko AV:llä pitkään aikaan. Pajatso tyhjeni kerrasta ja en olisi ikinä osannut näin nasevasti pukea ajatuksiani sanoiksi. Kiitos. :)