Tuntuu että olen ainoa, joka ei koskaan tule perimään yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa ja samat asiat ovat käyneet usein mielessäni. Kaverini esimerkiksi peri juuri 20 tuhatta euroa sukulaiselta, jota se on viimeksi nähnyt lapsena. Kun hänen vanhempansa kuolevat, odottaa siellä parinsadan tuhannen asunto + hieno kesämökki, jotka hän tietysti hyvällä hinnalla myy. 

Itse kituuttelen 2000 euron palkallani lopun elämääni.

En ymmärrä tuota että joku "kituuttaa" 2000e palkalla?? Siis tuostahan saa 500e joka kuukausi säästöön!

Bruttopalkka ja asun pk-seudulla, jossa hillittömät asuinkustannukset, eikä Stadin asuntoja saa. Vaikea saada säästöön mitään.

Vierailija kirjoitti:

Menet rikkaisiin naimisiin iäkkään miehen kanssa ja kieltäydyt jyrkästi avioehdosta. :D

Huono vitsi, pahoittelen.

Voit kerätä itsellesi omaisuuden ja parantaa omaa elämääsi. 

Kuvitteletko tosiaan niin! Hah! Suomessa harva vaurastuu työnteolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi ois siis niin kauheeta. Mun ainoa tulevaisuuden toivoni on perintö. Että sillä saa elämän paremmaksi. Eihän se tietenkään mun ihmissuhdeongelmiani ratkaise, mutta on vanhuuden vara, turva, pahan päivän turva ja nostaa elinaikana elintasoa ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään. Mulle kun se "itse tekeminen" ois elämän pilaamista stressillä työnteosta. Teen nytkin töitä, mutta se ei liikaa haitaa elämäniloani.

Eli ymmärrän hyvin surkeutesi asiassa. Ymmärrän kateutesi, jopa vihasi minunlaisiani kohtaan. Tämmöinen ON epäreilua.

Siis mitä mä just luin. "Minä haluan että muut kantavat minulle kaiken valmiiksi eteen ja olen vihainen jos niin ei tehdä, enhän minä itse halua mitään tehdä oman elämäni eteen!"

Ei siinä niin sanottu, vaan että onneksi MUN EI TARVITSE raataa niska limassa, eikä käydä siksi töissä, että vaurastuisin. Kivaa kun vaurastun tekemättä sen eteen mitään. Käykö kateeksi?

1

Minulla on ihan mukava omaisuus jonka olen ihan itse kartuttanut, omilla valinnoillani ja työnteollakin. Joka päivä ihailen sitä minkä rakensin itse tuhkasta ja mietin että olen minä vaan aikamoinen nainen, vaikka itse sanonkin. Käykö kateeksi?

Miksi kävisi?

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras perintö, jonka voi vanhemmiltaan saada, on oppi kuinka tulee omillaan toimeen.

Ja oppia hyväksymään se, että elämä vaan on epäoikeudenmukaista. Toinen saa nuorena kuoleman taudin, toinen ei peri mitään, kolmas perii rikkaan tätinsä ja asuu Punavuoressa perityssä kolmiossa, käy salilla ja tekee opinnäytetyötään. 

Eikös tämä aloitus juuri siitä ollutkin?

1

Tee itse oma elämäsi äläkä odota valmiiksi paskottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Missä tahansa, kun ei tuhlaa kaikkea minkä tienaa. Itse olen kerännyt ihan keskipalkkaisena koneinsinöörinä okt:n, kakkosasunnon ja sijoitussalkun....

10000mk sain kotoa mukaan opiskelemaan lähtiessä.

Niin no jos ei hanki perhettä, tuo ehkä vielä onnistuu, mutta jos hankkii lapsia, niin ei minusta ainakaan olisi heiltä jotain siksi kieltämään, että itse vaurastun.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaapa se perintövero niin päin, että kun ainoan lapsen toinen vanhempi kuolee ilman testamenttia, niin toiselle vanhemmalle jää hallintaoikeus asuntoon. Puolet asunnosta perii ainoa lapsi tai jos hän kieltäytyy perinnöstä, niin hänen ainoa lapsensa. Alaikäinen puolestaan ei voi kieltäytyä perinnöstä. 

Hallintaoikeus laskee perintöveroa nimellisesti, mutta silti normaalista pääkaupunkiseudun kerrostaloasunnosta mätkähtää helposti yli 40.000 euron perintövero. Heti maksettavaksi. Joko sinulle tai lapsellesi, vaihtoehtoja ei ole. Itse olen tällä hetkellä tässä tilanteessa, ja alalla jossa ulosottoon joutuessaan voi sano hyvästit myös työpaikalleen. Joudun perintöveron vuoksi myymään itse tienaamani asunnon enkä todellakaan tiedä mistä saamme uuden kodin, sillä myös kaupunki ja sosiaalihallinto katsovat nyt että minulla on varallisuutta perinnön myötä - perinnön jota asuu ja hallitsee toinen ihminen joka elää hyvässä lykyssä vielä 30 vuotta tai ylikin. 

Kadehtikaa ihmeessä perijöitä, näin kivaa se on. Kun saat omilla ansioillasi omistusasunnon hankittua ja elämäsi mukavaksi niin voit varautua muuttamaan luottotiedottomana kadulle, koska perintöverohan luo tasa-arvoa. 

Kyseessä täytyy tuollaisella perintöveron määrällä olla ns. arvoasunto Helsingissä. Tuossa on tehty paha allokaatiovirhe jos koko perheen omaisuus on miljoonan euron arvoisessa asunnossa mutta finanssivarallisuutta ei ole juuri lainkaan. Hallintaoikeus kyllä laskee perintöveron määrää aivan olennaisesti. Sillä perusteella tein arvonmäärityksen. Voi teidän perimänne huoneisto olla arvokkaampikin. En jaksa tarkalleen laskea mutta suuruusluokka on oikein.

Jos perintövero on 40 000 niin perinnön arvo ei ole miljoonaa vaan 16% perintöverolla noin 250 000, mikä on vaatimattoman asunnon hinta Helsingissä.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaapa se perintövero niin päin, että kun ainoan lapsen toinen vanhempi kuolee ilman testamenttia, niin toiselle vanhemmalle jää hallintaoikeus asuntoon. Puolet asunnosta perii ainoa lapsi tai jos hän kieltäytyy perinnöstä, niin hänen ainoa lapsensa. Alaikäinen puolestaan ei voi kieltäytyä perinnöstä. 

Hallintaoikeus laskee perintöveroa nimellisesti, mutta silti normaalista pääkaupunkiseudun kerrostaloasunnosta mätkähtää helposti yli 40.000 euron perintövero. Heti maksettavaksi. Joko sinulle tai lapsellesi, vaihtoehtoja ei ole. Itse olen tällä hetkellä tässä tilanteessa, ja alalla jossa ulosottoon joutuessaan voi sano hyvästit myös työpaikalleen. Joudun perintöveron vuoksi myymään itse tienaamani asunnon enkä todellakaan tiedä mistä saamme uuden kodin, sillä myös kaupunki ja sosiaalihallinto katsovat nyt että minulla on varallisuutta perinnön myötä - perinnön jota asuu ja hallitsee toinen ihminen joka elää hyvässä lykyssä vielä 30 vuotta tai ylikin. 

Kadehtikaa ihmeessä perijöitä, näin kivaa se on. Kun saat omilla ansioillasi omistusasunnon hankittua ja elämäsi mukavaksi niin voit varautua muuttamaan luottotiedottomana kadulle, koska perintöverohan luo tasa-arvoa. 

Kyseessä täytyy tuollaisella perintöveron määrällä olla ns. arvoasunto Helsingissä. Tuossa on tehty paha allokaatiovirhe jos koko perheen omaisuus on miljoonan euron arvoisessa asunnossa mutta finanssivarallisuutta ei ole juuri lainkaan. Hallintaoikeus kyllä laskee perintöveron määrää aivan olennaisesti. Sillä perusteella tein arvonmäärityksen. Voi teidän perimänne huoneisto olla arvokkaampikin. En jaksa tarkalleen laskea mutta suuruusluokka on oikein.

Jos perintövero on 40 000 niin perinnön arvo ei ole miljoonaa vaan 16% perintöverolla noin 250 000, mikä on vaatimattoman asunnon hinta Helsingissä.

1

Eli huoneiston arvo johon perintö kohdistuu on noin 500 000 euroa. Ja sitten otetaan huomioon arviolta 30 vuotta hallintaoikeutta joka laskee perinnön verotettavaa arvoa. Kyllä me heppu päästään sinne lähelle miljoonaa euroa. Voi olla ylikin. Mikäpä minä olen sitä sanomaan. Kirjoittaja tietänee itse paremmin.

Vanhalla säännöllä 1/3 kiinteistöissä 1/3 sijoituksissa ja 1/3 kullassa niin perijälle tulisi vielä kipurahoina useita satoja tuhansia riihikuivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaapa se perintövero niin päin, että kun ainoan lapsen toinen vanhempi kuolee ilman testamenttia, niin toiselle vanhemmalle jää hallintaoikeus asuntoon. Puolet asunnosta perii ainoa lapsi tai jos hän kieltäytyy perinnöstä, niin hänen ainoa lapsensa. Alaikäinen puolestaan ei voi kieltäytyä perinnöstä. 

Hallintaoikeus laskee perintöveroa nimellisesti, mutta silti normaalista pääkaupunkiseudun kerrostaloasunnosta mätkähtää helposti yli 40.000 euron perintövero. Heti maksettavaksi. Joko sinulle tai lapsellesi, vaihtoehtoja ei ole. Itse olen tällä hetkellä tässä tilanteessa, ja alalla jossa ulosottoon joutuessaan voi sano hyvästit myös työpaikalleen. Joudun perintöveron vuoksi myymään itse tienaamani asunnon enkä todellakaan tiedä mistä saamme uuden kodin, sillä myös kaupunki ja sosiaalihallinto katsovat nyt että minulla on varallisuutta perinnön myötä - perinnön jota asuu ja hallitsee toinen ihminen joka elää hyvässä lykyssä vielä 30 vuotta tai ylikin. 

Kadehtikaa ihmeessä perijöitä, näin kivaa se on. Kun saat omilla ansioillasi omistusasunnon hankittua ja elämäsi mukavaksi niin voit varautua muuttamaan luottotiedottomana kadulle, koska perintöverohan luo tasa-arvoa. 

Kyseessä täytyy tuollaisella perintöveron määrällä olla ns. arvoasunto Helsingissä. Tuossa on tehty paha allokaatiovirhe jos koko perheen omaisuus on miljoonan euron arvoisessa asunnossa mutta finanssivarallisuutta ei ole juuri lainkaan. Hallintaoikeus kyllä laskee perintöveron määrää aivan olennaisesti. Sillä perusteella tein arvonmäärityksen. Voi teidän perimänne huoneisto olla arvokkaampikin. En jaksa tarkalleen laskea mutta suuruusluokka on oikein.

Jos perintövero on 40 000 niin perinnön arvo ei ole miljoonaa vaan 16% perintöverolla noin 250 000, mikä on vaatimattoman asunnon hinta Helsingissä.

1

Eli huoneiston arvo johon perintö kohdistuu on noin 500 000 euroa. Ja sitten otetaan huomioon arviolta 30 vuotta hallintaoikeutta joka laskee perinnön verotettavaa arvoa. Kyllä me heppu päästään sinne lähelle miljoonaa euroa. Voi olla ylikin. Mikäpä minä olen sitä sanomaan. Kirjoittaja tietänee itse paremmin.

Vanhalla säännöllä 1/3 kiinteistöissä 1/3 sijoituksissa ja 1/3 kullassa niin perijälle tulisi vielä kipurahoina useita satoja tuhansia riihikuivaa.

Mitä sä oikein selität? Jos perintövero on ollut 40 000, niin okei, en ottanut hallintaoikeutta huomioon asunnon arvoa laskiessani, mutta ei se nyt TODELLAKAAN veroa noin paljon laske, kuin sinä kuvittelet. Verottajan sivuilta selviää, että jos asunnon arvo olisi 450 000 euroa, ja sille laskettaisiin laskennallinen vuosituotto 5% mukaan, se tekisi 22 500. Jos hallintaoikeuden saaja on hallintaoikeuden alkamishetkellä 64-68-vuotias, tämä vuosituotto kerrotaan 8:lla, saadaan 180 000. Tämä vähennetään asunnon arvosta ennen veron määritystä, jää 270 000. Siitä perintövero on 43 200.

Eli ei asunto nyt kovin paljoa yli 450 000 arvoinen ole hallintaoikeus huomioiden, koska harvoin hallintaoikeuden saaja on paljoa tuota nuorempi. Jos olisi 59-63-vuotias, vuosituotto kerrottaisiin 9:llä ja tuon arvoisesta asunnosta jäisi perintöveroa 39 600. Jos oletetaan, että perintöveroprosentti on 16%.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaapa se perintövero niin päin, että kun ainoan lapsen toinen vanhempi kuolee ilman testamenttia, niin toiselle vanhemmalle jää hallintaoikeus asuntoon. Puolet asunnosta perii ainoa lapsi tai jos hän kieltäytyy perinnöstä, niin hänen ainoa lapsensa. Alaikäinen puolestaan ei voi kieltäytyä perinnöstä. 

Hallintaoikeus laskee perintöveroa nimellisesti, mutta silti normaalista pääkaupunkiseudun kerrostaloasunnosta mätkähtää helposti yli 40.000 euron perintövero. Heti maksettavaksi. Joko sinulle tai lapsellesi, vaihtoehtoja ei ole. Itse olen tällä hetkellä tässä tilanteessa, ja alalla jossa ulosottoon joutuessaan voi sano hyvästit myös työpaikalleen. Joudun perintöveron vuoksi myymään itse tienaamani asunnon enkä todellakaan tiedä mistä saamme uuden kodin, sillä myös kaupunki ja sosiaalihallinto katsovat nyt että minulla on varallisuutta perinnön myötä - perinnön jota asuu ja hallitsee toinen ihminen joka elää hyvässä lykyssä vielä 30 vuotta tai ylikin. 

Kadehtikaa ihmeessä perijöitä, näin kivaa se on. Kun saat omilla ansioillasi omistusasunnon hankittua ja elämäsi mukavaksi niin voit varautua muuttamaan luottotiedottomana kadulle, koska perintöverohan luo tasa-arvoa. 

Kyseessä täytyy tuollaisella perintöveron määrällä olla ns. arvoasunto Helsingissä. Tuossa on tehty paha allokaatiovirhe jos koko perheen omaisuus on miljoonan euron arvoisessa asunnossa mutta finanssivarallisuutta ei ole juuri lainkaan. Hallintaoikeus kyllä laskee perintöveron määrää aivan olennaisesti. Sillä perusteella tein arvonmäärityksen. Voi teidän perimänne huoneisto olla arvokkaampikin. En jaksa tarkalleen laskea mutta suuruusluokka on oikein.

Jos perintövero on 40 000 niin perinnön arvo ei ole miljoonaa vaan 16% perintöverolla noin 250 000, mikä on vaatimattoman asunnon hinta Helsingissä.

1

Eli huoneiston arvo johon perintö kohdistuu on noin 500 000 euroa. Ja sitten otetaan huomioon arviolta 30 vuotta hallintaoikeutta joka laskee perinnön verotettavaa arvoa. Kyllä me heppu päästään sinne lähelle miljoonaa euroa. Voi olla ylikin. Mikäpä minä olen sitä sanomaan. Kirjoittaja tietänee itse paremmin.

Vanhalla säännöllä 1/3 kiinteistöissä 1/3 sijoituksissa ja 1/3 kullassa niin perijälle tulisi vielä kipurahoina useita satoja tuhansia riihikuivaa.

Mitä sä oikein selität? Jos perintövero on ollut 40 000, niin okei, en ottanut hallintaoikeutta huomioon asunnon arvoa laskiessani, mutta ei se nyt TODELLAKAAN veroa noin paljon laske, kuin sinä kuvittelet. Verottajan sivuilta selviää, että jos asunnon arvo olisi 450 000 euroa, ja sille laskettaisiin laskennallinen vuosituotto 5% mukaan, se tekisi 22 500. Jos hallintaoikeuden saaja on hallintaoikeuden alkamishetkellä 64-68-vuotias, tämä vuosituotto kerrotaan 8:lla, saadaan 180 000. Tämä vähennetään asunnon arvosta ennen veron määritystä, jää 270 000. Siitä perintövero on 43 200.

Eli ei asunto nyt kovin paljoa yli 450 000 arvoinen ole hallintaoikeus huomioiden, koska harvoin hallintaoikeuden saaja on paljoa tuota nuorempi. Jos olisi 59-63-vuotias, vuosituotto kerrottaisiin 9:llä ja tuon arvoisesta asunnosta jäisi perintöveroa 39 600. Jos oletetaan, että perintöveroprosentti on 16%.

1

Oletat siis että leskellä ei ollut 1/2 omistusosuutta. Jos on niin huoneiston arvo on lähelle miljoona euroa. Voi olla ylikin.

Virhe on tehty tuolloin jo vuosikymmeniä sitten jos asutaan miljoonan euron arvoisessa huoneistossa. Toinen omistajista kuolee ja leski ei missään tapauksessa suostu muuttamaan edullisempaan asuntoon. Ja finanssivarallisuutta ei ole. Tämä ei varsinaisesti ole yhteiskunnallinen ongelma.

Mun vanhemmat käyttävät omaisuutensa ensin itseensä. Ovat 82 ja 83-vuotiaita. Asuvat omistamassaan kodissa. Käyvät kesämökillään. Matkustelevat ulkomailla. Uuden autonkin hankkivat kaikilla herkuilla (kade, kun mun autossa ei ole vakionopeuden säädintä). Ei kun vitsi vitsi. Ehkä sitten joskus me siskon kanssa saadaan jotain murusia ja ollaan kiitollisia siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat käyttävät omaisuutensa ensin itseensä. Ovat 82 ja 83-vuotiaita. Asuvat omistamassaan kodissa. Käyvät kesämökillään. Matkustelevat ulkomailla. Uuden autonkin hankkivat kaikilla herkuilla (kade, kun mun autossa ei ole vakionopeuden säädintä). Ei kun vitsi vitsi. Ehkä sitten joskus me siskon kanssa saadaan jotain murusia ja ollaan kiitollisia siitä.

Anteeksi, että olen epäkohtelias, mutta onko teillä ollut jotain erityisiä vaikeuksia elämässä, koska oletan teidän lapsien olevan 40-60 -vuotiaita?

Minä olen se täti, jota sukulaiset eivät ole juuri nähneet ja tulevat perimään minulta rahaa (potti yhteensä puoli miljoonaa). Näitä ketjuja lukiessa tulee aina jotenkin sellainen olo, että menevätkö ne rahat ihan kankkulan kaivoon. Tai vähintään tulee sellainen olo, että ei paljon haittaa, vaikka pistäisi itse kaiken sileäksi. 

En minäkään mitään perinyt, paska jäi käteen vanhempien kuollessa. Ite täällä on pärjättävä.

Perintöä varmasti odottaa, jos ei ole mitään muutakaan: vanhemman tukea, iloa aina, kun tavataan...

Jos ei ole mitään, ei iloa, jälleennäkemisen odotusta eikä edes sitä perintöä, ymmärrän kyllä, että on vähintäänkin tylsää.

Kyllä perintöä saa odottaa, jos ei muutakaan ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat käyttävät omaisuutensa ensin itseensä. Ovat 82 ja 83-vuotiaita. Asuvat omistamassaan kodissa. Käyvät kesämökillään. Matkustelevat ulkomailla. Uuden autonkin hankkivat kaikilla herkuilla (kade, kun mun autossa ei ole vakionopeuden säädintä). Ei kun vitsi vitsi. Ehkä sitten joskus me siskon kanssa saadaan jotain murusia ja ollaan kiitollisia siitä.

Anteeksi, että olen epäkohtelias, mutta onko teillä ollut jotain erityisiä vaikeuksia elämässä, koska oletan teidän lapsien olevan 40-60 -vuotiaita?

Mitä vaikeuksia? Meillä molemmilla on omaisuutta ihan kiitettävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat käyttävät omaisuutensa ensin itseensä. Ovat 82 ja 83-vuotiaita. Asuvat omistamassaan kodissa. Käyvät kesämökillään. Matkustelevat ulkomailla. Uuden autonkin hankkivat kaikilla herkuilla (kade, kun mun autossa ei ole vakionopeuden säädintä). Ei kun vitsi vitsi. Ehkä sitten joskus me siskon kanssa saadaan jotain murusia ja ollaan kiitollisia siitä.

Anteeksi, että olen epäkohtelias, mutta onko teillä ollut jotain erityisiä vaikeuksia elämässä, koska oletan teidän lapsien olevan 40-60 -vuotiaita?

Mitä vaikeuksia? Meillä molemmilla on omaisuutta ihan kiitettävästi.

Miksi sitten ette osta autoa tältä vuosituhannelta, jos mieli tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat käyttävät omaisuutensa ensin itseensä. Ovat 82 ja 83-vuotiaita. Asuvat omistamassaan kodissa. Käyvät kesämökillään. Matkustelevat ulkomailla. Uuden autonkin hankkivat kaikilla herkuilla (kade, kun mun autossa ei ole vakionopeuden säädintä). Ei kun vitsi vitsi. Ehkä sitten joskus me siskon kanssa saadaan jotain murusia ja ollaan kiitollisia siitä.

Anteeksi, että olen epäkohtelias, mutta onko teillä ollut jotain erityisiä vaikeuksia elämässä, koska oletan teidän lapsien olevan 40-60 -vuotiaita?

Ihan sama, mitä on ollut, mutta kyllähän ihminen SAA ja hänen suorastaan TÄYTYY ajatella itseään.

Jokainen on oman onnensa seppä.

On sulaa hulluutta säästää jälkipolville sitten, kun lapset ovat jo aikuisia; jos eivät itse osaa säästää itselleen ja tehdä töitä, se on aika voivoi -tilanne.

On mulla auto. Melko uusi.

Inhoan kateellisia ihmisiä, varsinkin rahasta kateellisia. Eivät ole tällaiset ihmiset olleet koskaan oikeassa hädässä. Silloin kun on esimerkiksi vakavasti sairas tai menettänyt rakkaan tai kärsii hirvittävistä kivuista, ymmärtää että rahalla ei saa kaikkea. Ei myöskään onnea.

Toinen vanhemmistani joutui traagiseen onnettomuuteen ja kuoli kun olin lapsi. Olen siitä lähtien ollut osakkaana kuolinpesään johon kuuluu sukutila. Olen myös siitä lähtien ollut eräiden tahojen kateuden kohde ja kärsinyt siitä. Monenlaista vittuilua ja kettuilua on vuosikymmeniin mahtunut tällä pikkupaikkakunnalla josta jo ajat sitten onneksi lähdin pois. Minua on pidetty huippurikkaana ja puhuttu että miehet kiinnostuvat minusta vain helpon elämän perässä. Mitä todella ihmettelen sillä olen aina ollut pienituloinen, ei minulla ole ikinä ollut varaa niin että olisin voinut toisenkin elättää. Rahaa en perinnöksi saanut.

Vuosien mittaan tuli maksettua kymmeniä, kymmeniä tuhansia korjauskuluja ja kiinteistöveroja. On kohdattu paskoja remontoijia ja rahaa mennyt siksi kankkulan kaivoon. Paljon on tullut tehtyä itsekin hommia tilalla ja stressiä ja murhetta revittyä.

Noh, siitä huolimatta paikka rapistui kun siellä ei kukaan asunut, itsekin asuin kaukana. Sain kuitenkin vihdoin ylipuhuttua toisen osapuolen että myydään paikka. Rakennus oli jo niin huonossa kunnossa että myytiin pelkällä tontin hinnalla. Minä sain siitä jotain 25000, ehkäpä tuo kattaa sen kiinteistöveron mitä olen sinne syytänyt vuosikymmenten aikana. En koe että olisin rikastunut tuolla maatilalla, päinvastoin, köyhtynyt. Nekin työtunnit mitä sinne uhrasin, olisin voinut käyttää palkkatyöhön.

Mutta eipä kateelliset ymmärrä. Pitävät vaan minua rikkaana perijättärenä. Itse puolestaan voisin olla monestakin asiasta kateellinen muille; terveys, elossa oleva perhe, kumppani,terveet perheenjäsenet, ystävät, sukulaiset, turvaverkot jne. Minulla ei tällaisia olemutta en silti ole kateellinen ja katkeroidu.

Ap. voi ihan hyvin mennä matkoille, pienituloisuus ei ole este. Matkoja saa niin halvalla nykyisin. Koulutuksen myös saa jokainen suomalainen, ihan opintotukea ja asumistukea on aina saatu, ei koulutuksia suoriteta perintöjen turvin. Opintojen rinnalla voi käydä viikonloppuisin ja lomilla töissä. Tämä on yks mistä oon saanut myös kuulla, että olisihan he opiskelleet mutta kun eivät ole saaneet perintöä. Minua on syyllistetty siitä kun olen yliopistossa opiskellut. Ihan tuilla ja opintolainalla ja osa-aikatöillä kustansin elämääni ja maksoin niitä helvatan kiinteistöverojakin vielä. Ja matkustelinkin.