Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein anopilta vaatia, että näemme/kyläilemme hänen luonaan joka viikko?
17.03.2018 |
7kk poika meillä. Kauhulla odotan mitä tapahtuu sitten, kun palaan taas töihin.
Käytännössä on mahdotonta ainakaan enää silloin toteuttaa tuota krt/vko, koska on monia muitakin, joita me ja lapsemme haluamme nähdä, puhumattakaan lepäämisestä töiden jälkeen.
En ymmärrä miten kolmen lapsen äiti ei ymmärrä tätä.
Kuinka usein teillä nähdään isovanhempia?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi asuu samassa kaupungissa kuin te niin ei pitäisi olla mikään ongelma nähdä kerran viikossa.
Jos vanhemmat on töissä ja pieni lapsi hoidossa, se ilta tarvitaan kyllä rauhoittumiseen kotona.
Viikonloppuna pitäisi kaikkien saada levätä aikataulutta ja paineitta, siivota, hoitaa kotityöt, ulkoiluttaa lapsi, pestä pyykit jne.
On se minusta täysin kohtuutonta, että sitten se viikonlopun mahdollinen sosiaalinen puristus on aina se anoppi.
Suotavaa olisi, että perheellä säilyisi yhteys myös muihin sukulaisiin, ystäväperheisiin ja omiin ystäviin.[/quote
Niin, siis tuossahan on tosi keskeistä se, että millainen se suhde anoppiin on ja millaisia ne visiitit ovat. Jos vaikka työpäivän jälkeen anoppi tulee (kutsuttuna ja toivottuna!) vierailemaan ja vaikka hoitaa lasta tunnin ajan, niin että vanhemmat ehtivät vaikka siivota tms., niin silloinhan asian pitäisi olla hyvin. Eli silloin anopista on apua ja iloa. Mutta jos lasta pitää viedä "pakolla" vaikka joka viikonloppu "viihdyttämään" anoppia, niin silloin kyllä prioriteetit ovat melko pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi anoppia enkä omaa äitiäni nähdä viikottain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi asuu samassa kaupungissa kuin te niin ei pitäisi olla mikään ongelma nähdä kerran viikossa.
Jos vanhemmat on töissä ja pieni lapsi hoidossa, se ilta tarvitaan kyllä rauhoittumiseen kotona.
Viikonloppuna pitäisi kaikkien saada levätä aikataulutta ja paineitta, siivota, hoitaa kotityöt, ulkoiluttaa lapsi, pestä pyykit jne.
On se minusta täysin kohtuutonta, että sitten se viikonlopun mahdollinen sosiaalinen puristus on aina se anoppi.
Suotavaa olisi, että perheellä säilyisi yhteys myös muihin sukulaisiin, ystäväperheisiin ja omiin ystäviin.[/quote
Niin, siis tuossahan on tosi keskeistä se, että millainen se suhde anoppiin on ja millaisia ne visiitit ovat. Jos vaikka työpäivän jälkeen anoppi tulee (kutsuttuna ja toivottuna!) vierailemaan ja vaikka hoitaa lasta tunnin ajan, niin että vanhemmat ehtivät vaikka siivota tms., niin silloinhan asian pitäisi olla hyvin. Eli silloin anopista on apua ja iloa. Mutta jos lasta pitää viedä "pakolla" vaikka joka viikonloppu "viihdyttämään" anoppia, niin silloin kyllä prioriteetit ovat melko pielessä.
Pieni lapsi tarvitsee vanhempansa hoitopäivän jälkeen. Ja vanhemmilla on oikeus relata. Ei silloin mitään vieraita haluta.
Kerran viikossa on kyllä aika paljon jos se tarkoittaa aina sitä, että te pakkaatte itsenne aina mummolaan.
Jos taas se tapaaminen on vaikka puolisentuntia silloin kun olette vaikka puistossa muutenkin jo leikkimässä niin sittehän se olisi, ehkä ihan ok.
Me tapaamme isovanhempia n. kerran kahdessa viikossa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mihinkään säännöllisiin aikoihin ei voitaisi alkaa kun meillä on ihan omiakin menoja ja kavereita joita nähdä.
Ei ole kovinkaan realistiset odotukset tuolla anopilla. Ainakaan se ei arvosta toisten ihmisten arkea ja elämää, jos tuollaisia menee vaatimaan. Varmaa on, että anoppi tulee pettymään odotuksissaan, jos ei suostu muuttamaan asennettaan ja vaatimuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain vikaa on kyllä väleissä vanhempiin jos aikuinen lapsi perheineen ei halua tavata säännöllisesti vaikka asuttaisiin kaikki samassa kaupungissa.
Meidän perhe käy mummolla syömässä sunnuntaisin melkeinpä joka viikko. Joskus jätetään väliin jos on tärkeämpää tekemistä, mutta aika harvoin. Nyt lapset jo teinejä, eivätkä ole valittaneet mummon luona käynneistä ikinä. Ruoka on hyvää ja mummo auttaa lapsia muutenkin mm. kokeisiin opiskelussa ja matkustaa lasten kanssa pari kertaa vuodessa. Olen aina pitänyt meitä todella onnekkaina kun mummon on antanut niin paljon aikaansa ja rahaa myös meidän perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miniä tuo 1 lapsista meille kerran viikossa ja 1-2x kuukaudessa tulevat koko perhe syömään. Jos ei meiltäpäin kuulu mitään niin torstaina tulee viesti: syödäänkö su? Mitä hyvää?
Vierailija kirjoitti:
Jotain vikaa on kyllä väleissä vanhempiin jos aikuinen lapsi perheineen ei halua tavata säännöllisesti vaikka asuttaisiin kaikki samassa kaupungissa.
Minun ja vanhempieni ja ninun ja appivanhempieni väleissä ei kylläkään ole mitään vikaa. Näemme kun pystymme ja kun kaikille sopii. Joskus viikon, joskus 2 ja joskus 3 viikon välein. Ja btw, aina ei kaikki mene niinkuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oikein vaatia tuollaista.. Me emme melkein koskaan näe toistemme anoppeja. Ehkä kerran vuodessa saatetaan käydä visiitillä.
On väärin vaatia jotain ”säännöllistä velvollisuutta”. Lapsiperhearki on ihan tarpeeksi raskasta ilman kaikenlaisia ulkopuolisia paineita ja keksittyjä velvollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaan suostuisi istumaan anopin kahvipöydässä joka viikko. Jos anoppi tai oma äiti haluaa nähdä usein, hän varmaankin saa itse siirrettyä itsensä meille eikä oleta, että minulla on aikaa viihdyttää joka viikonloppu. Leikkiköön lapsen kanssa, kun minä teen omia hommiani.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllästyin anoppiini ja sanoin miehelle että käyköön äitiään katsomassa vaikka joka ilta, minä en tule mukaan eikä anopin myöskään tarvitse tulla meille (tuli aina myöhässä kun oli kutsuttu kylään, viitisen vuotta sitä katselin ja sitten totesin että jos ei sen vertaa kunnioita että ajoissa tulisi, ei tarvitse tulla ollenkaan.)
No, käykö mies äitinsä luona? Ehkä kerran kuussa. Ehkä. Tai soittaa. Miehiä ei yleensä hirveästi kiinnosta äitiinsä yhteyttä pitää, joten miksi miniänkään pitäisi?
Lapsia en missään tapauksessa antaisi anoppini hoidettavaksi, se kun ei kykene pitämään alkeellisintakaan säännöllistä aikataulua tai kuria ja on näitä tyyppejä jotka laittaa vuoden vanhan lapsen puuroon sokerista mansikkahilloa jos sitä ei vahdi koko ajan.
Voi kamalaa! Hilloa! Puuroon! Mitähän vielä? On teillä kamalat mummot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me käydään aina silloin tällöin anopilla keskimäärin kerran kuukaudessa. Ihan miten on aikaa ja sinne suuntaan asiaa (asuu 20 km päässä) ja autot on sekä julkisillakin hyvin pääsee lähes ovelta ovelle.
Joskus hän käy hoitamassa meillä lapsia ja toisinaan hoitaa lapsia kotonaan. Silloin kun meillä viikonloppuisin iltameno tai töitä. Myös minun vanhemmillani käydään ehkä kerran kuussa vaikka asuvat kävelymatkan päässä. He ovat aktiivisia ihmisiä, joilla on paljon omiakin menojaan ja matkustavat paljon.
On kohtuutonta vaatia kerran viikossa käymään kylässä ja nimeenomaan vaatia. Ahistais.
Minä olen onnekas, kun miniäni tuo lapsenlapseni junalla 300 km päästä kerran kuukaudessa viikonlopuksi mummolaan! Ihanaa kun jaksavat! Saadaan rauhassa jutella aikuisten kesken ja leikkiä pitkiä leikkejä pienten kanssa. He pitävät tärkeänä, että suhde isovanhempiin kehittyy, vaikka asuvatkin kaukana. Me emme vaadi, he itse kokevat asian tärkeäksi.
Siis onko se tosiaan niin, että teidän pitää vierailla hänen luonaan? Joka ikinen kerta? Miksi ihmeessä? Miksi hän ei voi tulla käymään?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen onnekas, kun miniäni tuo lapsenlapseni junalla 300 km päästä kerran kuukaudessa viikonlopuksi mummolaan! Ihanaa kun jaksavat! Saadaan rauhassa jutella aikuisten kesken ja leikkiä pitkiä leikkejä pienten kanssa. He pitävät tärkeänä, että suhde isovanhempiin kehittyy, vaikka asuvatkin kaukana. Me emme vaadi, he itse kokevat asian tärkeäksi.
Tuossa se keskeisin varmaan tulikin - te ette vaadi. Vaan teidän luoksenne saa tulla vapaaehtoisesti. Jos jokin kerta eivät pääsisi, tuskin nostaisitte siitä mekkalaa.
Yleensä ihmissuhteisiin vaikuttaa tosi paljon se, koetaanko ne pakollisiksi velvollisuuksiksi vai ilahduttaviksi, vapaaehtoisiksi mahdollisuuksiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen onnekas, kun miniäni tuo lapsenlapseni junalla 300 km päästä kerran kuukaudessa viikonlopuksi mummolaan! Ihanaa kun jaksavat! Saadaan rauhassa jutella aikuisten kesken ja leikkiä pitkiä leikkejä pienten kanssa. He pitävät tärkeänä, että suhde isovanhempiin kehittyy, vaikka asuvatkin kaukana. Me emme vaadi, he itse kokevat asian tärkeäksi.
En ymmärrä tätä viestiä. Eikö poikasi ole lastensa kanssa lainkaan tekemisissä vai miksi miniän pitää tästä asiasta kantaa vastuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen onnekas, kun miniäni tuo lapsenlapseni junalla 300 km päästä kerran kuukaudessa viikonlopuksi mummolaan! Ihanaa kun jaksavat! Saadaan rauhassa jutella aikuisten kesken ja leikkiä pitkiä leikkejä pienten kanssa. He pitävät tärkeänä, että suhde isovanhempiin kehittyy, vaikka asuvatkin kaukana. Me emme vaadi, he itse kokevat asian tärkeäksi.
En ymmärrä tätä viestiä. Eikö poikasi ole lastensa kanssa lainkaan tekemisissä vai miksi miniän pitää tästä asiasta kantaa vastuu?
Miniäni on äitiyslomalla ja hän päättää, koska jaksaa lähteä pienten lasten kanssa. Poikani tulisi yksinkin, mutta onneksi miniä ja lapset tulevat mukaan. Rintaruokintavauva ei voi olla isän kanssa pitkään mummolassa.
Mielestäni otsikon muotoilu jo kertoo sen, missä ongelma on (tai ainakin missä aloittaja sen kokee olevan). Eli tuossa on anoppi ja hänen tarpeensa jotenkin keskiössä ja lähtökohta.
Kyllähän sen pitäisi mennä niin, että tärkein asia on se pieni lapsi ja hänen tarpeensa. Kyllä aikuisten tarpeiden ja tahdon pitää tulla kakkosena. Tottakai anopin läheinen suhde lapseen on tärkeä, mutta kyllähän sen pitää mennä sen pienen lapsen ehdoilla, sekä siitä lapsesta ensisijaisesti huolehtivien ihmisten ehdoilla.
Ei se pieni lapsi ole mikään viihdyke, joka täyttää isovanhempansa elämän tylsyyttä. Jos anoppi haluaa luoda läheisen suhteen lapseen, pitää sen lähteä lapsen tarpeista sekä auttaa teitä jaksamaan.