Järkyttävintä mitä jostain ihmisestä on paljastunut?

Että hän lertoi kaikki puheeni muille ja yritti iskeä minun lisäksi miehenikin.

Vierailija kirjoitti:

Mä järkytyin kun huomasin että hampuusit on petollisia. joo o hippihuume ja rakkautta kaikille. Se on Bobin nimeen , mutta ylivalta rastoissa on mennyt ihan päin pipariksi. pitäs kolauttaa niitä että tehkää ny jotain tolle kulttruurille tai leikakkaa hippeyden nimessä rastat

Mitä? :D

Ihan kamalaa, oon todella pahoillani :( oma äitinikin yritti puukottaa minut kerran ja pistää hiilihangolla joten tunnen tuskasi.

Tapailin ihan mukavaa ikäistäni (37 v) miestä siihen saakka kun hän kertoi ex-tyttöystävänsä olevan 23-vuotias.

Ikäero tuntui sen verran pervolta ja jopa pedofiiliselta, että lopetin tapailun. Jälkeenpäin ajateltuna se oli ainoa mahdollinen ratkaisu tuollaisessa tilanteessa.

SApporosapporo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä? Tää oli varmaan joku typerä trolli, mutta siltä varalta että näin tyhmiä ihmisiä on... Mies suostui ja halusi itse sen "paskansa", "paskan tulo" olisi voitu vielä estää, mutta mies halusi ja lupasi olla tukena. Se paska oli 50% miehen paskaa. Sitten kun nainen on valmis pitämään lupauksensa ja jatkamaan elämää kuten sovittiin, mies jättää naisen "paskaan". Ihan v*tun ällöä verrata lasta paskaan, mutta sen tasoisia sun juttus ja järjenjuoksu on? Mutta kuitenkin; kun mies lähtee tässä vaiheessa, on hän pelkkä säälittävä pelkuri ja lapsi itsekin, jotenkin henkisesti vajaaksi jäänyt, ei koskaan kasvanut aikuiseksi joka ymmärtää että elämässä on tiettyjä asioita joiden kanssa ei pelleillä vaan kannetaan vastuu. Samoin nainen olisi säälittävä pelkuri, jos jättäisi lapsen ja miehen keskenään.

Mietipä että itse saat lapsen jonka halusit ja sille tulee vaikka syntymän jälkeen jokin kehitysvamma, ja nainen lähtee yllättäen livohkaan, jättää lapsen yksin sinun huolehdittavaksesi (paitsi sinäkin ilmeisesti jättäisit tämän vauvan kadulle kuin "kasan paskaa"). Älä vaan ajattele naista pelkuriksi, sehän osoittaa vain että naisen ajatuksen kulkua ei ole ymmärretty. V*tun ääliö. Älä ikinä lisäänny, saadaan sun geenit hävitettyä täältä, kiitos.

Aikamoista vihapuhetta ja henkilökohtaisuuksiin menemistä ja samassa postauksessa vihjailet muiden älykkyydestä. No, lukijat tehköön omat päätelmänsä, sen sijaan vastaan asiallisesti väitteisiisi.

Lähteminen vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin jääminen, vaikka niin toisin kuvittelet. En ajattelisi koskaan ketään pelkuriksi parisuhdeongelmissa, mutta sinä ajattelet, joten siinä on selvä syy ongelmiisi. 

Ensinnäkään, olen tehnyt asian jo selväksi että en ala hoitamaan kehitysvammaista lasta, tämä ei tule yllätyksenä missään vaiheessa, joten nainen, joka lähtisi "livohkaan" niinkuin sinä nyt haluat määritellä, tietäisi tasan tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.  

En jäisi hoitamaan lasta "yksin" vaan se lähtisi joko johonkin hoitolaitokseen, tai adoptioon tai sijaiskotiin.

Ja todellakin, olen rehellinen ja tyly, vaikka se käykin sinulla kovasti tunteisiin?  Minulle kehitysvammainen lapsi on yhteiskunnan riippakivi, rasite ja kasa paskaa. 

Joku sellaisia pysty rakastamaan, minä en. 

Jos rehellisyys on tuomittavaa niin heitä kivi, mielipidettäni en vaihda, enkä esitä oman hyvinvointini kustannuksella mitään muuta.

Harvoin tämän palstan teksteistä tulee paha olo, mutta tämä kirjoittaja on kyllä jo pahasti vinksahtanut. Mitäköhän tää tekee jos itse vammautuu vaikka kolarissa? Luultavasti eutanasia olisi ainoa vaihtoehto.

Minun tyttäreni oli yläasteella yhden rinnakkaisluokalla olevan pojan  "tappolistalla" usean muun oppilaan kanssa. Tiesi siitä itse silloin, kertoi minulle vasta aikuisena.

Koulukaveri kertoi kauan sitten että hän ja kaverit iältään  25-30 vuotiaita houkuttelee teinityttöjä kotibileisiin ja tarjoo joutavaa. Illan aikana sitten humalatilan noustessa tekevät erinlaisia seksuaalisia tekoja tyttöjen kanssa. Kaveri sanoi että tytöt ovat jotain 16-vuotiaita, mutta epäilen asiaa, koska tuskinpa katsovat papereita. En viitsinyt kysellä  enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä järkytyin kun huomasin että hampuusit on petollisia. joo o hippihuume ja rakkautta kaikille. Se on Bobin nimeen , mutta ylivalta rastoissa on mennyt ihan päin pipariksi. pitäs kolauttaa niitä että tehkää ny jotain tolle kulttruurille tai leikakkaa hippeyden nimessä rastat

Mitä? :D

Ei hätää, vaikuttaa vain siltä että aamulääke jäänyt ottamatta.

Kaverini koulusta (nainen, 1994) käyttää nykyään suonensisäisiä huumeita. Ja isoveljensä on vihanneksena vakavan yliannostuksen vuoksi.

Ei niinkään järkyttävää, vaan äärettömän surullista. Vanha työkaverini teki itsemurhan. Nuori mies, jolla oli vain tullut ero avopuolisostaan. Voi miksi, jos olisi vain antanut aikaa vähän enemmän, olisi varmaankin helpottanut. Itku tulee joka kerta kun hänen haudallaan käyn. Jätti lähtemättömän jäljen iloisuudellaan meidän työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Kiihottuu alaikäisistä tytöistä (jopa alle 10- vuotiaista). Näyttelee hyvää aviomiestä ja vaaria.

Voiko ihminen jotain sille että kiihottuu? "Näyttelee" - olisko parempi että kävisi käsiksi niihin tyttöihin? Vai käykö käsiksi? Mitä sun mielestä tämän ihmisen pitäisi tehdä?

Läheinen sukulaismies raiskasi silloisen vaimonsa tyttären, joka oli 12-vuotias...

Vicki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini (edesmennyt jo) vanhoja päiväkirjoja lukiessani selvisi että kun oltiin siskon ja veljen kanssa lapsia niin hän oli monta kertaa yrittänyt tappaa minut (ei veljeä tai siskoa, vaan minut pelkästään) , esim myrkyllä, painamalla pään veden alle ollessani kylvyssä ym. Tän jälkeen tajusinkin että mistä mun vesikammo johtuu, eli varmaan alitajuisesti jotenkin muistan tuon tilanteen. Hämärästi myös muistan sellaisen tilanteen jossa on tyyny painettu kasvoille ja en ole henkeä saanut. Tän päiväkirjan teksti oli todella rankkaa luettavaa ja selvisi että hän ei koskaan minua halunnut ym. Sinänsä oli todella shokeeraavaa lukea tätä ja tajuta että oma äiti joka kuitenkin aina oli hyvä minua kohtaan niin käyttäytyi noin kun olin pikkulapsi.

Ihan itku pääsee puolestasi, aivan kamalaa.

Itse varmistelen ennen nukahtamastani että lapseni hengittää ja nukkuvat turvallisesti ja suihkussa vauvan kanssa kädet melkein tärisee kun jännittää että vauva lipsahtaakin otteesta.

Pakko yhtyä tähän, että trämä oli aivan kamalaa luettavaa! Itsekin monta kerta yössä herään katsomaan vauvaa ja olen aina viimeiseen asti tarkkana että saa happea, ruokaa ja nestettä ja näen yöllä painajaisia että olen unohtanut sen jonnekin metsään mistä käyn krapuloissani hakemassa (en siis todellakaan juo lapsen läsnäollessa ja jättele häntä humalapäissäni mihkään). Olen maailman kylmimpiä ihmisiä ja voisin vaikka lasauttaa tiettyjä ihmisiä haulikolla päähän tuosta vain, mutta omaa lastani en missään tapauksessa edes kasvatuksellisesti pahoinpitelisi. Meillä sylitellään ja silitellään ja pussataan, ja pidän tiukan linjan väkivallattomuudesta. Tietäen millainen pimeä puoleni on, niin on raakaa kuulla näitä puolia toisista äideistä :( Oletko koskaan käynyt terapiassa tai keskustellut kenellekään aiheesta? Voin vain ihmetellä mikä kumma ajaa naisen tuohon pisteeseen. Olet väkisinkin ollut hänen masennuksensa kärkipiste johon on purettu kaikki se paha. Olen niin pahoillani puolestasi ja inhottaa äitisi kaltaiset ihmiset.:(

Kiitos! Joo itse kanssa oon neuroottinen omien lasten kanssa ja saatan vähän väliä aina herätä öisin ja mennä katsomaan että kaikki on ok kun nuorin on sellainen että on kiipeilyvaihe päällä ja saattaa pinnasängystä kiivetä pois. Oon joo terapiassa käyny, ainakin nuorempana siitä vesikammosta jota jatku todella pitkään ja vieläkään en ihan mielelläni veteen mene. Siitä ei kauhean kauaa oo (noin vuosi) kun luin noi päiväkirjat ja olihan se tosi shokki saada toi kaikki selville kun äiti kuitenkin käyttäytyi rakastavasti kun olin lapsi (just siitä tarhaikäisestä ym koska en muista taaperoiästä paljon, varmaankin alitajunta blokkaa noi muistot) Mutta keskustelin asiasta isäni kanssa joka kertoi että kun olin ollut just se vauva/taapero niin äiti oli tosi välinpitämätön mua kohtaan ollu. Tää kaikki oli isällekkin shokki kun annoin hänelle ne päiväkirjat. Oon käyny terapiassa viime vuodesta mikä on helpottanut oloa.

Äidilläsi on varmasti ollut synnytyksenjälkeinen masennus. Ennen se jäi todella usein ilman hoitoa ja huomiota.

Anoppi oli 20-luvulla syntynyt ja menetti ensimmäisen lapsensa tämän ollessa noin puolivuotias, sydänvikaan kuoli. Mieheni syntyi sitten kolmantena lapsena viitisen vuotta esikoisen jälkeen, ja muistaa varhaislapsuudestaan, kuinkä äitinsä oli edelleen masentunut siitä vanhimman kuolemasta. Ei kai näille masentuneille äideillle siihen aikaan mitään tehty. 

Vaimo ov. kirjoitti:

Minulle selvisi vasta mentyäni mieheni kanssa naimisiin, että hän oli teininä tappanut vammaisen, leikki-ikäisen serkkunsa koska tämä oli vammainen.

Nyt kiinnostaa: jatkuiko teidän avioliitto ja saitteko lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa ystäväni mummo katosi ja sitä silloin oikein tajunnut. Aikaa kului aika paljon ja myöhemmin selvisi, että mummon kumppani oli hänet tappanut. Oltiin lapsena oltu tämän kumppanin kanssa useita kertoja samassa tilassa ja vaikuttu mukavalta. Aikuisena ymmärsin asian paremmin ja aika karmivaahan se on.

Raija Juutila Kangasalta?

Vierailija kirjoitti:

Mulle selvisi että mun mies oli aikoinaan raiskannut naisen. Olihan se todella shokki kun en olis uskonut että se olis sellaiseen pystynyt. En jättänyt häntä koska ihminen tekee virheitä ja tiedän että hän katuu tota tapahtumaa.

Sulle selvisi tämä yksi. Montakohan se onkaan raiskannut? Monta pientä virhettä...

Vierailija kirjoitti:

SApporosapporo kirjoitti:

Aloituspostaukseen liittyen, minä vaatisin jo raskauden aikana laillista pakkoaborttia, jos sikiössä olisi DownSyndrooman tai muun kehitysvammaisuuden merkkejä. Se on onneksi vielä suomessa sallittua.

Toisekseen, koska naisen keho jne, niin jos kumppani ei siihen suostuisi, niin lähtisin suhteesta ja aivan satavarmasti jättäisin kehitysvammaisen lapsen, jos lapsen äiti haluaisi pitää sen. Kehitysvammaisessa lapsessa on niin paljon tekemistä, että se tuhoaa elämän, olen asian todistanut jo kertaalleen.

Mutta omassa tapauksessa järkyttävin asia joka paljastui lyhyen seurustelun jälkeen oli, että nainen oli entinen vankilanasukki nuoruuden pahoinpitely ja alkoholikierteen takia. Oli saanut itsensä kasaan vankilassa ja sen jälkeen, eikä mitenkään voinut päällepäin arvata. Siinä oli sulattelemista, mutta ei se loppujen lopuksi haitannut sitten.

Me ei tiedetty että lapsellamme on down vasta kuin syntymän jälkeen. Tuun varmaan saamaan tästä paljon vihaa ym, mutta en pystynyt siihen, kasvattamaan sitä lasta vaan otin eron miehestä ja lähdin. Mies jäi kaksin tän lapsen kanssa.

Teitkö lisää lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SApporosapporo kirjoitti:

Aloituspostaukseen liittyen, minä vaatisin jo raskauden aikana laillista pakkoaborttia, jos sikiössä olisi DownSyndrooman tai muun kehitysvammaisuuden merkkejä. Se on onneksi vielä suomessa sallittua.

Toisekseen, koska naisen keho jne, niin jos kumppani ei siihen suostuisi, niin lähtisin suhteesta ja aivan satavarmasti jättäisin kehitysvammaisen lapsen, jos lapsen äiti haluaisi pitää sen. Kehitysvammaisessa lapsessa on niin paljon tekemistä, että se tuhoaa elämän, olen asian todistanut jo kertaalleen.

Mutta omassa tapauksessa järkyttävin asia joka paljastui lyhyen seurustelun jälkeen oli, että nainen oli entinen vankilanasukki nuoruuden pahoinpitely ja alkoholikierteen takia. Oli saanut itsensä kasaan vankilassa ja sen jälkeen, eikä mitenkään voinut päällepäin arvata. Siinä oli sulattelemista, mutta ei se loppujen lopuksi haitannut sitten.

Me ei tiedetty että lapsellamme on down vasta kuin syntymän jälkeen. Tuun varmaan saamaan tästä paljon vihaa ym, mutta en pystynyt siihen, kasvattamaan sitä lasta vaan otin eron miehestä ja lähdin. Mies jäi kaksin tän lapsen kanssa.

Teitkö lisää lapsia?

En tehnyt

Mun kihlatusta paljastui että oli ennen painanut 170 kilpa, mutta oli laihtunut. Olihan se shokki kun en tosiaan tienny et on joskus painanut niin paljon. Olen siis mies ja hän nainen.

Eräs tuntemani nainen paljasti, että oli viettänyt viikonloppua yhdessä tunnetun jääkiekkojoukkueen miesten kanssa ja rakastellut kaikkien heidän kanssaan. Omapahan on asiansa, mutta sen jälkeen kuvani sekä huippujääkiekkoilijoista että tästä naisesta muuttuivat.