Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestäsi yhtään pätevää syytä kieltää elinluovutus?
13.03.2018 |
Jos on kuollut niin mihin niitä elimiä enää tarvitsee? Niillä voi pelastaa jonkun toisen hengen. Musta on todella itsekästä ajatella, että MUN ELIMET siinä vaiheessa kun niillä ei itse enää mitään tee. Joku uskonnollinen syy voi olla vielä ihan hyväksyttävä mutta jotkut ilmeisesti ei vaan halua olla missään muodossa muille avuksi vaan jopa kuolleena se pitää haudan takaa estää.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuule riittää se ettei itse halua elimiään luovuttaa. Sitä ei tarvitse perustella. Oma tahto riittää syyksi ja sitä on kunnioitettava.
Kuvittele että lapsesi kuolee ilman elinluovitusta. Hän ei saa tarvitsemaansa sopivaa elintä, koska ehdolla olevan luovuttajan suku on kieltänyt elinluovutuksen. Onko se oikein sinun ja lapsesi kannalta? Tuntuuko oikealta ja aikaa on vähän niin ettei ehdi odottaa seuraavaa ?
I
Miksi minun toiveeni kuolemattomuudesta on tärkeämpi kuin sen toisen potilaan perheen ja suvun suru?Asian voisi kääntää niin päin, että oletko sinä valmis luopumaan omasta lapsestasi, jotta jonkun toisen lapsi ei kuole. Oletko?
Kuolleesta joutuu joka tapauksessa luopumaan.
Minusta on parempi, että dillä muuten turhalla kuolemalla on jokin positiivinen vaikutus, vaikka sitten tuntemattoman elämään.
Elimiä ei siirretä eläviltä vaan aivokuolleilta. Moni näkyy olevan jo nyt aivokuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on elinten luovutuksen KIELTÄVÄ kortti. Kukaan ei koske minuun, ei elävänä eikä kuolleena!
Vakava psyykkinen sairaus siinä ilmoittaa itsestään. Valitettavasti joku joutuu suojahanskat käsissä ja pyykkipoika nenässä sinut viimeiselle matkallesi pakkaamaan, kun itsesi lopetat.
Seksuaalisen hyväksikäytön traumat, kyllä. Jos itsensä päättää lopettaa niin sen voi tehdä paikassa josta jäänteet eivät koskaan löydy. Suunnittelematon kuolema on suurempi riski sille, että löydetään. Se olisi kamalaa, koska jotkut työntekijät ovat jääneet kiinni ruumiiden panemisesta. Siinä menisi hukkaan koko elämäni pihtaaminen kun 80 v. jälkeen joku vinksahtanut työntekijä päättäisi runk*ta ruumiiseeni. Oma on elämäni ja oma on ruumiini, oma on myös päätökseni. Mikä tarve sinulla on halventaa toisten päätöksiä? Anna toki ihmisten määrätä ihan itse omasta ruumiistaan. Sinä määräät omastasi, jaa sitä kuten haluat.
En missään nimessä halua, että elimeni luovutetan eteenpäin. Jokaisella täytyy olla oikeus koskemattomuuteen ja se ei voi näin härskillä tavalla (viedään elimet vastoin tahtoa) loppua, vaikka ihminen olisikin kuollut. Minusta on inhottava ajatus, että minut haudataan vain osittain ja iso osa minusta on ripoteltu ties minne.
Toisekseen on epämukava ajatus, että elintensiirron ja siihen painostavan ilmapiirin vuoksi tulee olo, että kiirehditäänkö esimerkiksi koomapotilaiden hoidon lopetusta? On tapauksia, joissa pitkään koomassa ollut onkin herännyt. En halua, että minut irrotetaan letkuista sen vuoksi, että elimeni sattuvat sopimaan jollekin, joka on yhtälailla hoidossa, mutta hereillä. Puolustuskyvyttömältä ei voi hoitoa lopettaa ellei hän itse niin ole määrännyt ja uskon, että tätä kiirehditään, koska halutaan elimet nopeasti seuraavalle. Aivokuolleet eri asia, mutta ei heiltäkään voi elimiä automaattisesti viedä.
Tottakai toivoisin, että lapseni tai itse voisin tarvittaessa joskus uuden elimen saada jos kriittinen tilanne tulisi. Mutta ymmärrän myös jos joku ei halua elimiään luovuttaa. Onneksi on paljon heitä, jotka eivät koe asiassa mitään ongelmaa, on upeaa että heitä on paljon! Sallittakoon toisenlaisille ajatuksille silti myös tilaa. Ihmiset pelkäävät, uskovat, haluavat ja toivovat eri asioita, yksi on toiselle iso asia ja toiselle mitättömän pieni. Omasta ruumiistaan täytyisi silti voida haluetssaan päättää itse.
On. Oksettaa ajatuskin että joku käyttäisi elimiäni ja ovat muutenkin niin huonossa kunnossa vaikka olen 23v
Liikakansoitus on pätevä syy. Maailma ei kaipaa yhtään ihmistä lisää / pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Oksettaa ajatuskin että joku käyttäisi elimiäni ja ovat muutenkin niin huonossa kunnossa vaikka olen 23v
Voit olla huoleti. Vain terveet elimet kelpaavat luovutukseen.
En luovuta. Sairaanhoitaja tuttunikin selitti jotain, että perui oman suostumuksen kun näki töissä että aivokuolleella nousi pulssi taivaisiin kun alettiin operoimaan. Joten ei minuakaan silloin houkuttele moinen ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan halua että kukaan väärä henkilö (esim. uskovainen) saisi elimiäni, siksi kielto.
Vierailija kirjoitti:
En luovuta. Sairaanhoitaja tuttunikin selitti jotain, että perui oman suostumuksen kun näki töissä että aivokuolleella nousi pulssi taivaisiin kun alettiin operoimaan. Joten ei minuakaan silloin houkuttele moinen ajatus.
O.o
Hyi kamalaa, onko tuosta jotain tutkimustietoakin? Arvasin kyllä, että aivokuollut ei ole niin kuollut, etteikö tuntisi ja tietäisi kun sisuksia kiskotaan irti :,O
Kansalaisaloite elinten ottamisesta ilman erillistä suostumusta on tarpeellinen. Ottaminen pitää kieltää jos siihen ei ole erikseen antanut lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletetaanko, että kyse on suht nuorista, terveistä ihmisistä? Vai yleisesti?
Ensimmäiseen skenaarioon vastaus; ei ole syytä kieltää.
Toiseen skenaarioon vastaus; kyllä. Sairaudet, pitkäaikainen päihteiden käyttö ja luovuttajan ikä on mielestäni rajoittavia tekijöitä luovutuksen suhteen.
Tosin jälkimmäiset tekijät taidetaan ottaa jo nyt huomioon elintenluovutuksessa. Kaikki ei kelpaa luovuttajiksi.
Vierailija kirjoitti:
En luovuta. Sairaanhoitaja tuttunikin selitti jotain, että perui oman suostumuksen kun näki töissä että aivokuolleella nousi pulssi taivaisiin kun alettiin operoimaan. Joten ei minuakaan silloin houkuttele moinen ajatus.
Onko sinulla tästä tutkimustietoa? Tuo on pahin pelkoni, sillä aivokuolleelta äidiltäni on otettu elimet ja taustalla kummittelee ajatus, mitä jos hän tunsikin kipua? Emmehän me voi olla varmoja, mitä aivokuolleelle tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuule riittää se ettei itse halua elimiään luovuttaa. Sitä ei tarvitse perustella. Oma tahto riittää syyksi ja sitä on kunnioitettava.
Kuvittele että lapsesi kuolee ilman elinluovitusta. Hän ei saa tarvitsemaansa sopivaa elintä, koska ehdolla olevan luovuttajan suku on kieltänyt elinluovutuksen. Onko se oikein sinun ja lapsesi kannalta? Tuntuuko oikealta ja aikaa on vähän niin ettei ehdi odottaa seuraavaa ?
I
Miksi minun toiveeni kuolemattomuudesta on tärkeämpi kuin sen toisen potilaan perheen ja suvun suru?Asian voisi kääntää niin päin, että oletko sinä valmis luopumaan omasta lapsestasi, jotta jonkun toisen lapsi ei kuole. Oletko?
Kuolleesta joutuu joka tapauksessa luopumaan.
Minusta on parempi, että dillä muuten turhalla kuolemalla on jokin positiivinen vaikutus, vaikka sitten tuntemattoman elämään.
Elimiä ei siirretä eläviltä vaan aivokuolleilta. Moni näkyy olevan jo nyt aivokuollut.
Ja tehtyjen selvitysten mukaan aivokuollut ei oikeasti ole kuollut, vaikka ei reagoi ympäristöönsä.
Kuka määrittää turhan kuoleman - sekö, jonka läheinen kuolee vai se, joka haluaa jatkaa elämäänsä sen sijaan että hyväksyisi kuolemansa?
Olen ilmoittanut Oma Kanta -palvelussa kirjallisena, etten halua luovuttaa maksaani tai muita elimiä päihdeongelmaiselle. Muuten kyllä luovutan mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua, että minun annetaan kuolla siksi, että tarvitaan varaosia. Lääkäri joutuu miettimään rahaa eli kumpi on halvempaa, tehohoitoni vai kuolemani ja sitä seuraavat elintensiirrot. Aika usein päädytään siihen, että parempi jatkaa 5-10 ihmisen elämää minusta irrotetuilla elimillä sen sijaan, että pelastetaan yhden ainoan potilaan henki. Tämä on täyttä totta jo nyt suomalaisissa sairaaloissa, jokainen alle 30 v tajuton kolaripotilas on ensisijaisesti varaosia, vasta sen jälkeen potilas.
Ei pidä paikkaansa, mutta sinulla on pää kipeä.
Olen töissä teho-osastolla ja valitettavasti tiedän, että juuri noin se menee. Kun ensiapuun tulee alle 30v perusterve erittäin vakavia vammoja saanut kolaripotilas, ei ensimmäinen asia ole varmistaa selviytymistään vaan se, saadaanko luovutuselimiä. Teholla näille henkilöille tehdään liuta testejä, joiden tarkoituksena ei ole ylläpitää elämää vaan tsekata, löytyykö sopivia vastaanottajia tälle kudostyypille.
Eihän näistä saa puhua, mutta kun lääkäri lähestyy omaisia kertoen, että mitään ei ole tehtävissä, niin harva sitä kyseenalaistaa. Ja sillä hetkellä on hyvä iskeä ja muistuttaa, että moni kovasti sairas jatkaisi elämäänsä, jos saisi maksan, munuaiset, ehkä keuhkot jne.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä halua, että elimeni luovutetan eteenpäin. Jokaisella täytyy olla oikeus koskemattomuuteen ja se ei voi näin härskillä tavalla (viedään elimet vastoin tahtoa) loppua, vaikka ihminen olisikin kuollut. Minusta on inhottava ajatus, että minut haudataan vain osittain ja iso osa minusta on ripoteltu ties minne.
Toisekseen on epämukava ajatus, että elintensiirron ja siihen painostavan ilmapiirin vuoksi tulee olo, että kiirehditäänkö esimerkiksi koomapotilaiden hoidon lopetusta? On tapauksia, joissa pitkään koomassa ollut onkin herännyt. En halua, että minut irrotetaan letkuista sen vuoksi, että elimeni sattuvat sopimaan jollekin, joka on yhtälailla hoidossa, mutta hereillä. Puolustuskyvyttömältä ei voi hoitoa lopettaa ellei hän itse niin ole määrännyt ja uskon, että tätä kiirehditään, koska halutaan elimet nopeasti seuraavalle. Aivokuolleet eri asia, mutta ei heiltäkään voi elimiä automaattisesti viedä.
Tottakai toivoisin, että lapseni tai itse voisin tarvittaessa joskus uuden elimen saada jos kriittinen tilanne tulisi. Mutta ymmärrän myös jos joku ei halua elimiään luovuttaa. Onneksi on paljon heitä, jotka eivät koe asiassa mitään ongelmaa, on upeaa että heitä on paljon! Sallittakoon toisenlaisille ajatuksille silti myös tilaa. Ihmiset pelkäävät, uskovat, haluavat ja toivovat eri asioita, yksi on toiselle iso asia ja toiselle mitättömän pieni. Omasta ruumiistaan täytyisi silti voida haluetssaan päättää itse.
Minä minä minä ja muille ei mitään.
Miten voidaan taata, ettei aivokuollut tunne kipua operaation aikana? Eihän lääketiede edelleenkään osaa selittää kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Miten voidaan taata, ettei aivokuollut tunne kipua operaation aikana? Eihän lääketiede edelleenkään osaa selittää kaikkea.
Ei voida, sehän tässä kauhistuttaa! Miten asiat ovat lipsahtaneet siihen pisteeseen, että eläviltä viedään elimet ja pidetään sitä automaattisena ja normaalina!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voidaan taata, ettei aivokuollut tunne kipua operaation aikana? Eihän lääketiede edelleenkään osaa selittää kaikkea.
Ei voida, sehän tässä kauhistuttaa! Miten asiat ovat lipsahtaneet siihen pisteeseen, että eläviltä viedään elimet ja pidetään sitä automaattisena ja normaalina!!
Eläviltä varastetaan elimiä joissain maissa. Suomessa vain aivokuolleilta, jotka eivät ole eläviä. Ymmärrän että ajatus herättää voimakkaita tunteita, varsinkin jos tilanteen miettii omalle tai jonkun läheisen kohdalle. Ei kuitenkaan ole syytä pelätä, että joudumme elävinä pilkottavaksi, elinsiirtoja valvotaan Suomessa tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Liikakansoitus on pätevä syy. Maailma ei kaipaa yhtään ihmistä lisää / pidempään.
Paras keino on rajoittaa syntyvyyttä.
Jokainen saa uskoa mihin haluaa. Itse uskon, että kun tauti iskee ja se on kuolemaksi niin silloin on aika kuolla. Kerttu kyllä on kasvanut siihen ajatukseen vauvasta asti ja tietää, että elämän kiertokulku on sellainen. Kerttu päättää sitten itse mihin uskoo. Äiti ei voi velvoittaa Kerttua elämään äidin vuoksi eikä Kerttu voi velvoittaa äitiä elämään Kertun vuoksi. Sellaisia velvotteita ei ole. Itseltänikin on vanhempi kuollut ja kuolema kuuluu elämään, toisilla ennemmin ja toisilla myöhemmin.