Onko mielestäsi yhtään pätevää syytä kieltää elinluovutus?
Jos on kuollut niin mihin niitä elimiä enää tarvitsee? Niillä voi pelastaa jonkun toisen hengen. Musta on todella itsekästä ajatella, että MUN ELIMET siinä vaiheessa kun niillä ei itse enää mitään tee. Joku uskonnollinen syy voi olla vielä ihan hyväksyttävä mutta jotkut ilmeisesti ei vaan halua olla missään muodossa muille avuksi vaan jopa kuolleena se pitää haudan takaa estää.
Kommentit (116)
En halua, että minun annetaan kuolla siksi, että tarvitaan varaosia. Lääkäri joutuu miettimään rahaa eli kumpi on halvempaa, tehohoitoni vai kuolemani ja sitä seuraavat elintensiirrot. Aika usein päädytään siihen, että parempi jatkaa 5-10 ihmisen elämää minusta irrotetuilla elimillä sen sijaan, että pelastetaan yhden ainoan potilaan henki. Tämä on täyttä totta jo nyt suomalaisissa sairaaloissa, jokainen alle 30 v tajuton kolaripotilas on ensisijaisesti varaosia, vasta sen jälkeen potilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuule riittää se ettei itse halua elimiään luovuttaa. Sitä ei tarvitse perustella. Oma tahto riittää syyksi ja sitä on kunnioitettava.
Kuvittele että lapsesi kuolee ilman elinluovitusta. Hän ei saa tarvitsemaansa sopivaa elintä, koska ehdolla olevan luovuttajan suku on kieltänyt elinluovutuksen. Onko se oikein sinun ja lapsesi kannalta? Tuntuuko oikealta ja aikaa on vähän niin ettei ehdi odottaa seuraavaa ?
Miksi minun toiveeni kuolemattomuudesta on tärkeämpi kuin sen toisen potilaan perheen ja suvun suru?
Asian voisi kääntää niin päin, että oletko sinä valmis luopumaan omasta lapsestasi, jotta jonkun toisen lapsi ei kuole. Oletko?
Kenen tahansa elimet saa kuoleman jälkeen siirtää ellei henkilö ole sitä erikseen kieltänyt. Eli ns käänteinen laki on jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuule riittää se ettei itse halua elimiään luovuttaa. Sitä ei tarvitse perustella. Oma tahto riittää syyksi ja sitä on kunnioitettava.
Kuvittele että lapsesi kuolee ilman elinluovitusta. Hän ei saa tarvitsemaansa sopivaa elintä, koska ehdolla olevan luovuttajan suku on kieltänyt elinluovutuksen. Onko se oikein sinun ja lapsesi kannalta? Tuntuuko oikealta ja aikaa on vähän niin ettei ehdi odottaa seuraavaa ?
Miksi minun toiveeni kuolemattomuudesta on tärkeämpi kuin sen toisen potilaan perheen ja suvun suru?
Asian voisi kääntää niin päin, että oletko sinä valmis luopumaan omasta lapsestasi, jotta jonkun toisen lapsi ei kuole. Oletko?
No eihän sitä toista lasta nyt tahallaan tapeta saadakseen toiselle sen elimet. Jos lapseni kuolee olen kyllä valmis antamaan hänen elimensä toiselle.
Vierailija kirjoitti:
En halua, että minun annetaan kuolla siksi, että tarvitaan varaosia. Lääkäri joutuu miettimään rahaa eli kumpi on halvempaa, tehohoitoni vai kuolemani ja sitä seuraavat elintensiirrot. Aika usein päädytään siihen, että parempi jatkaa 5-10 ihmisen elämää minusta irrotetuilla elimillä sen sijaan, että pelastetaan yhden ainoan potilaan henki. Tämä on täyttä totta jo nyt suomalaisissa sairaaloissa, jokainen alle 30 v tajuton kolaripotilas on ensisijaisesti varaosia, vasta sen jälkeen potilas.
Höpö höpö. Lue vähän elinsiirron määräyksiä ennekuin tulet tänne riehumaan foliohattusi kanssa. Tai anna jotain lähteitä tuolle väitteellesi. Elinluovutus on todella tiukkaan säädeltyä Suomessa.
En halua olla luovuttajana, jos en pysty itse millään tavalla rajaamaan sitä, kuka olisi oikeutettu saamaan juuri minun maksani tai munuaiseni. Ajatus siitä, että elimeni menisi jollekin ns. paskalle tai vialliselle ihmiselle tuntuu paljon pahemmalta kuin se, että joku jää ehkä pelastamatta, kun en luovuta.
Lisäksi epäilyttää se, saisinko varmasti parasta mahdollista hoitoa, jos lääkäreillä olisi tiedossa, että elimeni saa luovuttaa eteenpäin. Jollain voisi hyvinkin olla kiusaus laittaa tällainen pessimistinen mulkku jäihin ja pelastaa sen elimillä muutama mukava tyyppi. :D
En halua luovuttaa elimiäni. Omalle lapselleni voisin luovuttaa, mutta muuten ei. En myöskään haluaisi mitään ruumiinavauksia. Kumpa senkin pystyisi kieltämään. En halua, että ruumistani tarkastellaan ja tutkitaan.
Tulen hyvin varmasti tarvitsemaan uuden munuaisen sillä sairastan perinnöllistä munuaistautia joka lopulta tuhoaa munuaiset. Mitään lääkitystä ei ole käytössä Suomessa joka pysäyttäisi sen. Uusi munuainen tarvitsee vaihtaa 50-70 vuotiaana. Sitä ennen dialyysihoito. Tiesittekö että vuoden dialyysihoito maksaa 80 000 euroa ja vaikka munuaisensiirto maksaa enemmän tulee se kuitenkin halvemmaksi melkein heti ensimmäisten vuosien jälkeen.
no etteks te tajuu jos sä annat lupas niin eliitti alkaa hoitaa sua hengiltä :D paremmat piirit saa sun paremman puolen perselihaksen ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuule riittää se ettei itse halua elimiään luovuttaa. Sitä ei tarvitse perustella. Oma tahto riittää syyksi ja sitä on kunnioitettava.
Kuvittele että lapsesi kuolee ilman elinluovitusta. Hän ei saa tarvitsemaansa sopivaa elintä, koska ehdolla olevan luovuttajan suku on kieltänyt elinluovutuksen. Onko se oikein sinun ja lapsesi kannalta? Tuntuuko oikealta ja aikaa on vähän niin ettei ehdi odottaa seuraavaa ?
Miksi minun toiveeni kuolemattomuudesta on tärkeämpi kuin sen toisen potilaan perheen ja suvun suru?
Asian voisi kääntää niin päin, että oletko sinä valmis luopumaan omasta lapsestasi, jotta jonkun toisen lapsi ei kuole. Oletko?
Jos lapseni on aivokuollut eikä ole mitään mahdollisuutta selvitä elämään on selvää että annan luvan käyttää terveitä elimiä toisen hyväksi.
Mites tuo hautarauhan rikkominen mihin palottelumurhaajat syyllistyy.... Miksei sama laki koske lääkäriä?
"Onko mielestäsi yhtään pätevää syytä kieltää elinluovutus?"
Ei ole.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni elinluovutuskielteisistä kieltäytyisi vastaanottamasta elintä omalle lapselleen?
Vierailija kirjoitti:
Mites tuo hautarauhan rikkominen mihin palottelumurhaajat syyllistyy.... Miksei sama laki koske lääkäriä?
Mä ajattelin haastaa gynen oikeuteen raiskauksesta, tunki mun alapäähän jotain esineitä ja töllisteli sitä.
Olen kieltänyt elinluovutuksen moraalisten syiden takia, en jaksa alkaa tässä tarkemmin perustelemaan. Harkitsen kiellon kumoamista, jos pääsen siihen tilanteeseen, että kokemani vääryys on hyvitetty.
Vierailija kirjoitti:
Olen kieltänyt ihan vain sen takia että kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän kusipäitä eikä meistä puutetta ole.
Mulla ihan sama. Nuorena kannoin elinluovutuskorttia, nyt on kielto, koska ei huvita pelastaa näitä kusipäitä. En myöskään itse ottaisi elinsiirrettä monista syistä, mieluummin tosiaan kuolisin.
Tuskin se elinten saaja ilahtuisi mun sytostaattihoidoissa "marinoituneista" elimistä, vaikka itse niistä tykkäänkin. On kielletty verenluovutus, joten kiellän elinluovutuksenkin, ettei käy vahinkoa kellekään.
Mulla on tällä hetkellä kannassa merkintä: ei, en luovuta elimiäni. Pitää vielä miettiä asiaa. Tottakai, jos ois hätä niin voisin luovuttaa perheenjäsenelle, mutta mua ällöttää ajatus, että jollain tuntemattomalla ois esim. mun keuhkot.
Kuvittele että lapsesi kuolee ilman elinluovitusta. Hän ei saa tarvitsemaansa sopivaa elintä, koska ehdolla olevan luovuttajan suku on kieltänyt elinluovutuksen. Onko se oikein sinun ja lapsesi kannalta? Tuntuuko oikealta ja aikaa on vähän niin ettei ehdi odottaa seuraavaa ?