Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestäsi yhtään pätevää syytä kieltää elinluovutus?
13.03.2018 |
Jos on kuollut niin mihin niitä elimiä enää tarvitsee? Niillä voi pelastaa jonkun toisen hengen. Musta on todella itsekästä ajatella, että MUN ELIMET siinä vaiheessa kun niillä ei itse enää mitään tee. Joku uskonnollinen syy voi olla vielä ihan hyväksyttävä mutta jotkut ilmeisesti ei vaan halua olla missään muodossa muille avuksi vaan jopa kuolleena se pitää haudan takaa estää.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voidaan taata, ettei aivokuollut tunne kipua operaation aikana? Eihän lääketiede edelleenkään osaa selittää kaikkea.
Ei voida, sehän tässä kauhistuttaa! Miten asiat ovat lipsahtaneet siihen pisteeseen, että eläviltä viedään elimet ja pidetään sitä automaattisena ja normaalina!!
Eläviltä varastetaan elimiä joissain maissa. Suomessa vain aivokuolleilta, jotka eivät ole eläviä. Ymmärrän että ajatus herättää voimakkaita tunteita, varsinkin jos tilanteen miettii omalle tai jonkun läheisen kohdalle. Ei kuitenkaan ole syytä pelätä, että joudumme elävinä pilkottavaksi, elinsiirtoja valvotaan Suomessa tarkkaan.
Miten voit olla varma? Aivokuolleelta läheiseltäni irrotettiin elimet ja minua vainoaa ajatus: mitä jos hän tunsikin kipua? Aivan kaamea ajatuskin. Tästä syystä kielsin elinluovutuksen omalta kohdaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri sanoi, ettei haluaisi olla elintenluovuttaja, koska hän ei halua mennä taivaaseen ilman jotain elimiä. Minusta se oli mielenkiintoinen ajatus, koska olin luullut, että kuoleman jälkeen taivaaseen päätyvät ihmiset "korjaantuvat" portilla niin että esim. keuhkosyöpään kuolleella ei ole keuhkot paskana. Itselleni taivas ei ole noin todellinen asia. En tiedä johtuuko sitten siitä, että elinluovutuskortti oli helppo allekirjoittaa jo parikymppisenä. Olisi mielenkiintoista tietää, miten uskonnollinen vakaumus vaikuttaa suhtaumiseen elintenluovutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voidaan taata, ettei aivokuollut tunne kipua operaation aikana? Eihän lääketiede edelleenkään osaa selittää kaikkea.
Ei voida, sehän tässä kauhistuttaa! Miten asiat ovat lipsahtaneet siihen pisteeseen, että eläviltä viedään elimet ja pidetään sitä automaattisena ja normaalina!!
Eläviltä varastetaan elimiä joissain maissa. Suomessa vain aivokuolleilta, jotka eivät ole eläviä. Ymmärrän että ajatus herättää voimakkaita tunteita, varsinkin jos tilanteen miettii omalle tai jonkun läheisen kohdalle. Ei kuitenkaan ole syytä pelätä, että joudumme elävinä pilkottavaksi, elinsiirtoja valvotaan Suomessa tarkkaan.
"Aivokuolemalla tarkoitetaan tilannetta, jossa aivojen toiminta on peruuttamattomasti loppunut, vaikka sydän ja verenkierto vielä toimivat."
Kyllä henkilö on niin kauan elossa kun sydän jumputtaa.
Miksi sinusta uskonto on pätevämpi peruste olla luovuttamatta kuin vaikka elintenluovutukseen liittyvä taikausko? Jos uskonto kelpaa perusteeksi, sitten kelpaa kaikki muukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voidaan taata, ettei aivokuollut tunne kipua operaation aikana? Eihän lääketiede edelleenkään osaa selittää kaikkea.
Ei voida, sehän tässä kauhistuttaa! Miten asiat ovat lipsahtaneet siihen pisteeseen, että eläviltä viedään elimet ja pidetään sitä automaattisena ja normaalina!!
Eläviltä varastetaan elimiä joissain maissa. Suomessa vain aivokuolleilta, jotka eivät ole eläviä. Ymmärrän että ajatus herättää voimakkaita tunteita, varsinkin jos tilanteen miettii omalle tai jonkun läheisen kohdalle. Ei kuitenkaan ole syytä pelätä, että joudumme elävinä pilkottavaksi, elinsiirtoja valvotaan Suomessa tarkkaan.
"Aivokuolemalla tarkoitetaan tilannetta, jossa aivojen toiminta on peruuttamattomasti loppunut, vaikka sydän ja verenkierto vielä toimivat."
Kyllä henkilö on niin kauan elossa kun sydän jumputtaa.
Ongelma on juuri kuoleman määritelmä: onko se silloin kun aivotoiminta lakkaa vai silloin kun sydän pysähtyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tehnyt elinluovutustestamentin ja kertonut sukulaisilleni ja ICE -henkilölleni tämän.
En näe mitään syytä, miksi en niitä luovuttaisi.
Kaikki ei varmaan kelpaa, mut ottakoot kaiken, mitä voi käytää.
Olen myös kertonut, että haluan tuhkauksen.
Ottakaa kaikki, mitä irti lähtee. ja käyttäkää ihan mihin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläviltä varastetaan elimiä joissain maissa. Suomessa vain aivokuolleilta, jotka eivät ole eläviä. Ymmärrän että ajatus herättää voimakkaita tunteita, varsinkin jos tilanteen miettii omalle tai jonkun läheisen kohdalle. Ei kuitenkaan ole syytä pelätä, että joudumme elävinä pilkottavaksi, elinsiirtoja valvotaan Suomessa tarkkaan.
Miten voit olla varma? Aivokuolleelta läheiseltäni irrotettiin elimet ja minua vainoaa ajatus: mitä jos hän tunsikin kipua? Aivan kaamea ajatuskin. Tästä syystä kielsin elinluovutuksen omalta kohdaltani.
Ymmärrän huolesi. Myönnän että minustakin ajatus läheisen ihmisen leikkaamista tuntuu epämiellyttävältä. Aikaisemmalla kirjoituksella tarkoitin sitä, että elimiä irrotetaan vain aivokuolleilta Suomessa, ei eläviltä. Aivokuollut on ihminen, jonka aivoista on kaikki toiminta loppunut.
Joku mietti alkavatko lääkärit teurastaa ihmisiä saadakseen elimiä. Kannattaa lukea tämä:
"On varsin ymmärrettävää, että niitä lääkäreitä, jotka osallistuvat kuoleman toteamiseen kielletään osallistumasta elinsiirtopotilaan hoitoon, tai kääntäen, elinsiirtopotilaan hoitoon osallistuvat lääkä- rit eivät saa olla mukana kuoleman toteamisessa, eivätkä saa keskustella aivokuolleen henkilön omaisten kanssa mahdollisesta elinluovutuksesta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voidaan taata, ettei aivokuollut tunne kipua operaation aikana? Eihän lääketiede edelleenkään osaa selittää kaikkea.
Ei voida, sehän tässä kauhistuttaa! Miten asiat ovat lipsahtaneet siihen pisteeseen, että eläviltä viedään elimet ja pidetään sitä automaattisena ja normaalina!!
Eläviltä varastetaan elimiä joissain maissa. Suomessa vain aivokuolleilta, jotka eivät ole eläviä. Ymmärrän että ajatus herättää voimakkaita tunteita, varsinkin jos tilanteen miettii omalle tai jonkun läheisen kohdalle. Ei kuitenkaan ole syytä pelätä, että joudumme elävinä pilkottavaksi, elinsiirtoja valvotaan Suomessa tarkkaan.
"Aivokuolemalla tarkoitetaan tilannetta, jossa aivojen toiminta on peruuttamattomasti loppunut, vaikka sydän ja verenkierto vielä toimivat."
Kyllä henkilö on niin kauan elossa kun sydän jumputtaa.
Ongelma on juuri kuoleman määritelmä: onko se silloin kun aivotoiminta lakkaa vai silloin kun sydän pysähtyy?
"Vuonna 2001 annettiin laki ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä (101/2001) ja siinä todetaan, että ihminen on kuollut, kun kaikki hänen aivotoimintansa ovat pysyvästi loppuneet."
A) Ihmisiä on liikaa, maailma ylikansoittuu
B) En itse ottaisi luovutettua elintä, mieluummin kuolen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä halua, että elimeni luovutetan eteenpäin. Jokaisella täytyy olla oikeus koskemattomuuteen ja se ei voi näin härskillä tavalla (viedään elimet vastoin tahtoa) loppua, vaikka ihminen olisikin kuollut. Minusta on inhottava ajatus, että minut haudataan vain osittain ja iso osa minusta on ripoteltu ties minne.
Toisekseen on epämukava ajatus, että elintensiirron ja siihen painostavan ilmapiirin vuoksi tulee olo, että kiirehditäänkö esimerkiksi koomapotilaiden hoidon lopetusta? On tapauksia, joissa pitkään koomassa ollut onkin herännyt. En halua, että minut irrotetaan letkuista sen vuoksi, että elimeni sattuvat sopimaan jollekin, joka on yhtälailla hoidossa, mutta hereillä. Puolustuskyvyttömältä ei voi hoitoa lopettaa ellei hän itse niin ole määrännyt ja uskon, että tätä kiirehditään, koska halutaan elimet nopeasti seuraavalle. Aivokuolleet eri asia, mutta ei heiltäkään voi elimiä automaattisesti viedä.
Tottakai toivoisin, että lapseni tai itse voisin tarvittaessa joskus uuden elimen saada jos kriittinen tilanne tulisi. Mutta ymmärrän myös jos joku ei halua elimiään luovuttaa. Onneksi on paljon heitä, jotka eivät koe asiassa mitään ongelmaa, on upeaa että heitä on paljon! Sallittakoon toisenlaisille ajatuksille silti myös tilaa. Ihmiset pelkäävät, uskovat, haluavat ja toivovat eri asioita, yksi on toiselle iso asia ja toiselle mitättömän pieni. Omasta ruumiistaan täytyisi silti voida haluetssaan päättää itse.
Minä minä minä ja muille ei mitään.
Aivan, ei ole pakko luovuttaa omia elimiään ellei tahdo. Mikä sulla menee siinä yli ymmärryksen?
On. Itse en todellakaan suostuisi luovuttamaan elimiäni kenellekään kuoltuani. Elävänä voisin harkita jonkun läheisen avuksi. Mitä jos se maksa tai sydän menisikin jollekin hirveälle ihmiselle, jonka olisi parempi kuolla?
Valtion kuuluisi maksaa elimiään luovuttavan omaisille jonkinlainen korvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voidaan taata, ettei aivokuollut tunne kipua operaation aikana? Eihän lääketiede edelleenkään osaa selittää kaikkea.
Ei voida, sehän tässä kauhistuttaa! Miten asiat ovat lipsahtaneet siihen pisteeseen, että eläviltä viedään elimet ja pidetään sitä automaattisena ja normaalina!!
Eläviltä varastetaan elimiä joissain maissa. Suomessa vain aivokuolleilta, jotka eivät ole eläviä. Ymmärrän että ajatus herättää voimakkaita tunteita, varsinkin jos tilanteen miettii omalle tai jonkun läheisen kohdalle. Ei kuitenkaan ole syytä pelätä, että joudumme elävinä pilkottavaksi, elinsiirtoja valvotaan Suomessa tarkkaan.
"Aivokuolemalla tarkoitetaan tilannetta, jossa aivojen toiminta on peruuttamattomasti loppunut, vaikka sydän ja verenkierto vielä toimivat."
Kyllä henkilö on niin kauan elossa kun sydän jumputtaa.
Ongelma on juuri kuoleman määritelmä: onko se silloin kun aivotoiminta lakkaa vai silloin kun sydän pysähtyy?
"Vuonna 2001 annettiin laki ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä (101/2001) ja siinä todetaan, että ihminen on kuollut, kun kaikki hänen aivotoimintansa ovat pysyvästi loppuneet."
Niin tietenkin, muutenhan elimiä ei voisi varastaa ihmisiltä. Aivotoiminta loppuu pysyvästi vasta päiviä muiden elintoimintojen loputtua. Näin ollen jos sydän pumppaa niin lopullinen kuolema ei ole vielä tapahtunut. Jos sydän pettää niin pari päivää menee ennenkuin aivot ovat täysin kuolleet. Hirveää ihmisrääkkäystä tuo elinten ottaminen, järkyttävää suorastaan.
Minulla oli pitkään mukanani elinluovutuskortti.
Syövän sairastettuani elimiäni ei enää voida käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luovuta elimiäni koska elän rauhallista elämää ja olen tarpeeksi fiksu olemaan kuolematta tapaturmaisesti. Joku voisi myös esim tehdä arvion sopivasta luovuttajasta salaa ja tapaisi minut taptumaisesti. Jos kuolen se on taatusti muiden ihmisten vika joko suoraan tai välillisesti. Siksi minun kostoni tässä tilanteessa on että esim. viaton lapsi kuolee koska en anna elimiäni kiertoon. Se on voi-voi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä halua, että elimeni luovutetan eteenpäin. Jokaisella täytyy olla oikeus koskemattomuuteen ja se ei voi näin härskillä tavalla (viedään elimet vastoin tahtoa) loppua, vaikka ihminen olisikin kuollut. Minusta on inhottava ajatus, että minut haudataan vain osittain ja iso osa minusta on ripoteltu ties minne.
Toisekseen on epämukava ajatus, että elintensiirron ja siihen painostavan ilmapiirin vuoksi tulee olo, että kiirehditäänkö esimerkiksi koomapotilaiden hoidon lopetusta? On tapauksia, joissa pitkään koomassa ollut onkin herännyt. En halua, että minut irrotetaan letkuista sen vuoksi, että elimeni sattuvat sopimaan jollekin, joka on yhtälailla hoidossa, mutta hereillä. Puolustuskyvyttömältä ei voi hoitoa lopettaa ellei hän itse niin ole määrännyt ja uskon, että tätä kiirehditään, koska halutaan elimet nopeasti seuraavalle. Aivokuolleet eri asia, mutta ei heiltäkään voi elimiä automaattisesti viedä.
Tottakai toivoisin, että lapseni tai itse voisin tarvittaessa joskus uuden elimen saada jos kriittinen tilanne tulisi. Mutta ymmärrän myös jos joku ei halua elimiään luovuttaa. Onneksi on paljon heitä, jotka eivät koe asiassa mitään ongelmaa, on upeaa että heitä on paljon! Sallittakoon toisenlaisille ajatuksille silti myös tilaa. Ihmiset pelkäävät, uskovat, haluavat ja toivovat eri asioita, yksi on toiselle iso asia ja toiselle mitättömän pieni. Omasta ruumiistaan täytyisi silti voida haluetssaan päättää itse.
Minä minä minä ja muille ei mitään.
Aivan, ei ole pakko luovuttaa omia elimiään ellei tahdo. Mikä sulla menee siinä yli ymmärryksen?
Ollaan valmiita ottamaan muilta, muttei antamaan.
Se, että suvussa on henkilö, joka todettiin aivokuolleeksi. Olisi tietyn ajan kuluessa otettu piuhat pois ja elimet luovutukseen, jos ei olisi ollut luovutuskieltoa. Hän koki kirjaimellisesti ihmeparantumisen ja heräsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä halua, että elimeni luovutetan eteenpäin. Jokaisella täytyy olla oikeus koskemattomuuteen ja se ei voi näin härskillä tavalla (viedään elimet vastoin tahtoa) loppua, vaikka ihminen olisikin kuollut. Minusta on inhottava ajatus, että minut haudataan vain osittain ja iso osa minusta on ripoteltu ties minne.
Toisekseen on epämukava ajatus, että elintensiirron ja siihen painostavan ilmapiirin vuoksi tulee olo, että kiirehditäänkö esimerkiksi koomapotilaiden hoidon lopetusta? On tapauksia, joissa pitkään koomassa ollut onkin herännyt. En halua, että minut irrotetaan letkuista sen vuoksi, että elimeni sattuvat sopimaan jollekin, joka on yhtälailla hoidossa, mutta hereillä. Puolustuskyvyttömältä ei voi hoitoa lopettaa ellei hän itse niin ole määrännyt ja uskon, että tätä kiirehditään, koska halutaan elimet nopeasti seuraavalle. Aivokuolleet eri asia, mutta ei heiltäkään voi elimiä automaattisesti viedä.
Tottakai toivoisin, että lapseni tai itse voisin tarvittaessa joskus uuden elimen saada jos kriittinen tilanne tulisi. Mutta ymmärrän myös jos joku ei halua elimiään luovuttaa. Onneksi on paljon heitä, jotka eivät koe asiassa mitään ongelmaa, on upeaa että heitä on paljon! Sallittakoon toisenlaisille ajatuksille silti myös tilaa. Ihmiset pelkäävät, uskovat, haluavat ja toivovat eri asioita, yksi on toiselle iso asia ja toiselle mitättömän pieni. Omasta ruumiistaan täytyisi silti voida haluetssaan päättää itse.
Minä minä minä ja muille ei mitään.
Aivan, ei ole pakko luovuttaa omia elimiään ellei tahdo. Mikä sulla menee siinä yli ymmärryksen?
Ei ole pakko luovuttaa mutta sellasten ei pidä myös vastaanottaa ikinä muilta jos ei itse olis valmis luovuttamaan.
Moni herääkin tosipaikan edessä huomaamaan ettei voi sitten itse vaatia eikä vastaanottaa. Menköön henki.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä halua, että elimeni luovutetan eteenpäin. Jokaisella täytyy olla oikeus koskemattomuuteen ja se ei voi näin härskillä tavalla (viedään elimet vastoin tahtoa) loppua, vaikka ihminen olisikin kuollut. Minusta on inhottava ajatus, että minut haudataan vain osittain ja iso osa minusta on ripoteltu ties minne.
Toisekseen on epämukava ajatus, että elintensiirron ja siihen painostavan ilmapiirin vuoksi tulee olo, että kiirehditäänkö esimerkiksi koomapotilaiden hoidon lopetusta? On tapauksia, joissa pitkään koomassa ollut onkin herännyt. En halua, että minut irrotetaan letkuista sen vuoksi, että elimeni sattuvat sopimaan jollekin, joka on yhtälailla hoidossa, mutta hereillä. Puolustuskyvyttömältä ei voi hoitoa lopettaa ellei hän itse niin ole määrännyt ja uskon, että tätä kiirehditään, koska halutaan elimet nopeasti seuraavalle. Aivokuolleet eri asia, mutta ei heiltäkään voi elimiä automaattisesti viedä.
Tottakai toivoisin, että lapseni tai itse voisin tarvittaessa joskus uuden elimen saada jos kriittinen tilanne tulisi. Mutta ymmärrän myös jos joku ei halua elimiään luovuttaa. Onneksi on paljon heitä, jotka eivät koe asiassa mitään ongelmaa, on upeaa että heitä on paljon! Sallittakoon toisenlaisille ajatuksille silti myös tilaa. Ihmiset pelkäävät, uskovat, haluavat ja toivovat eri asioita, yksi on toiselle iso asia ja toiselle mitättömän pieni. Omasta ruumiistaan täytyisi silti voida haluetssaan päättää itse.
Muuten ihan hyvä, mutta "koomapotilas" ei ole elinluovuttaja. Suomessa elinluovuttaja on aivokuollut. Siis kuollut. Ei mitään tehtävissä. Suomessa myöskin aivokuollut on elinluovuttaja, ellei erillistä kieltoa hoitotahdossa ole tai omaiset asiaa jyrkästi vastusta.
Mielestäni olisi myös hyvä, että jos hoitotahdossa on elinluovutuskielto, olisi se myös automaattisesti este elinten vastaanottamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Se, että suvussa on henkilö, joka todettiin aivokuolleeksi. Olisi tietyn ajan kuluessa otettu piuhat pois ja elimet luovutukseen, jos ei olisi ollut luovutuskieltoa. Hän koki kirjaimellisesti ihmeparantumisen ja heräsi.
Höpö höpö. Jos suomessa todetaan aivokuolleeksi eikä elimiä luovuteta, piuhat irroitetaan noin kahden vuorokauden kuluessa.
Elimen saaja ei saa päättää asiasta. Hän ei tiedä, kuka luovuttaja on.