Onko mielestäsi yhtään pätevää syytä kieltää elinluovutus?

Tässä nyt menee ihmisillä aivokuolema sekaisin kooman, tajuttomuuden ja vegetatiivisen tilan kanssa. Aivokuollut nimenomaan tarkoittaa, että aivot eivät toimi. Sydän kyllä voi toimia, mutta keuhkot eivät enää kykene itse tuottamaan happea. Joten ei hätää, kukaan ei tule aukomaan sinua ollessasi tajuton.

En kestä miten pöhköjä ihmiset voivatkaan olla!

Olen monta kertaa miettinyt elintenluovutusta, mutta ainakin toistaiseksi olen sitä mieltä, että en halua luovuttaa. Yksi (ehkä sitten järjetönkin) syy on, että en halua tulla haudatuksi ilman sydäntä tai keuhkoja tai mitä kaikkea ihmiseltä nyt voidaankaan "uusiokäyttää". Enhän minä tietenkään siitä kuoltuani mitään tiedä, makaanko arkussa ilman sisuskaluja, mutta kun nyt kuitenkin vielä toistaiseksi olen elossa, on kovin vaikea kuvitella tilannetta, että sillä ei olisi mitään väliä.

Toinen syy on se, että en voi määrätä kenelle elimeni annettaisiin. Ne saattaisivat mennä hyvälle ja kunnolliselle ihmisille, mutta yhtä hyvin myös jollekin rikolliselle ja raiskaajalle - molemmat kun hoidetaan eroa tekemättä - ja parannuttuaan se rikollinen voisi minun elimieni voimalla jatkaa rikoksiaan ja raiskaamistaan.

No, entäs jos itse olen joskus siinä tilanteessa, että tarvitsen elintenluovuttajaa? Olen kuvitellut senkin tilanteen ja ihan oikeasti tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei haittaa vaikkei sitä löytyisikään.

Vierailija kirjoitti:

Elämä jatkukoon kirjoitti:

Ei ole. Ei edes se uskonto. Mielestäni lakia pitäisi muuttaa ja ottaa käyttöön käänteinen elinluovutustestamentti. Eli se olisi aina luvallista, ellei vainaja olisi sitä itse elinaikanaan kieltänyt. Sukulaisilta ei pidä kysyä.

Kyllä sukulaisilta pitää kysyä.

When you are dead, you don't know that you are dead. It is difficult only for the others.

It is the same when you are Stupid.

Juu ei ainakaan sukulaisilta pidä kysyä. Se on vainajan oma asia. Käänteinen elinluovutus pelastaisi monia ihmisiä. Minusta myös lääketieteen tutkimuksen hyväksi pitäisi kaikki sallia. Minusta ihan sama millaisessa kokoonpanossa minut tuhkataan. Jos röökin saastuttamille elimilleni on käyttöä, niin hyvä homma.

Elämä jatkukoon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä jatkukoon kirjoitti:

Ei ole. Ei edes se uskonto. Mielestäni lakia pitäisi muuttaa ja ottaa käyttöön käänteinen elinluovutustestamentti. Eli se olisi aina luvallista, ellei vainaja olisi sitä itse elinaikanaan kieltänyt. Sukulaisilta ei pidä kysyä.

Kyllä sukulaisilta pitää kysyä.

Miksi pitäisi? Entä jos minä kuolisin ja minun elimeni voisi pelastaa jonkun hengen. Onko todella jonkun hihhulisukulaiseni mielipide tärkeämpi kuin vaikka sinun lapsesi elämän jatkuminen?

Toivotaan, että elimesi päätyvät jollekin hihhulisukulaisellesi.

Tuntuu siltä että elimet pitäisi luovuttaa jotta voisi auttaa toisia ja näi hän se on silti ajatus vierastuttaa, onhan kyse omista elimitä joka on osa itseään. Ja ei tiedä kenelle ne menee...ei ole kiva ajatus. Jos kieltää niin tulee huono omatunto....mutta pitää muistaa että on kyse omasta kehosta.

Mielestäni on väärin että pitää erikseen kieltää ja saada huono omatunto. Olisi parempi että laittaa luvan luovuttamiselle. Ei voi automaattisesti olettaa että kaikki ovat luovuttajia ellei toisin ilmaistetaan.

Mä tein kantaan elinluovutuskiellon.  Minusta tuntuu jo ajatuksena kammottavalle, että joku ruumiinosani jatkaisi olemassaoloaan sen jälkeen kun mä olen kuollut.

Nykyään olen jo sen ikäinen , että elimeni tuskin olisivat kovaa valuuttaa muutenkaan.

Jos haluaa luovuttaa (ja tarvittaessa vastaanottaa) vain joitain elimiä ja joitain elimiä ei, mutta elinluovutuksessa ei ole mahdollisuutta valita, mitä luovuttaa ja mitä ei, niin se on pätevä syy kieltää luovuttaminen kokonaan. Ymmärtääkseni se on nykyään juuri niin, että ei voi valita.

Samoin yksi pätevä syy kieltää on se, jos luovutuksen yhteydessä kudosta otetaan myös mahdollisesti epäeettisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Mitenkähän tämä asia on? Kuuluukohan elinluovutukseen myös kudossiirteiden tutkimuskäyttö?

Ymmärrän ihan täysin, että pitää omaa kehoaan kokonaisuutena ja että ajatus omien sisäelinten irrottelemisesta varaosiksi kuoleman jälkeen tuntuu pahalta. Koen niin itsekin. Moralistina kuitenkin olen ajatellut tämän argumentin kohdalla, että jos kiellän omien sisäelimieni kuolemanjälkeisen luovuttamisen, minulla ei myöskään ole oikeutta vastaanottaa jonkun toisen elimiä, kun tämä on kuollut.

Entinen käytäntö, jossa erikseen annettiin lupa luovuttamiseen, oli parempi.

Eikö itsemääräämisoikeus ole pätevä syy? Mitä ap. haet?

Ehdoton EI. Mistä tiedänjos joku tappaa minut elinteni takia kun näkevät tiedoista että olen luovuttaja? Joku raja.

Ihan rehellisesti sanottuna, olen miettinyt elinteni luovuttamisen kieltämistä. Miksikö? Siksi koska kokemukseni pohjalta, vain pieni osa ihmisistä oikeasti ovat pohjimmiltaan hyviä. Ja todennäköisyydet että toimivat elimeni saisi joku sadistinen väkivaltarikollinen tai muuten vaan täysin toisista elävistä olennoista piittaamaton ihminen olisi aika suuri. Yritän itse elää elämäni ns. hyvänä ihmisenä, enkä ole kenellekään elämääni tai elimiäni velkaa. En odota mitään yhtään keneltäkään.

Jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen koskemattomuus.

Nykylain mykaan elimet voidaan ottaa, jos ei ole selvästi ilmaissut kieltoa.

Vierailija kirjoitti:

Ehdoton EI. Mistä tiedänjos joku tappaa minut elinteni takia kun näkevät tiedoista että olen luovuttaja? Joku raja.

Kukaan ei näe sitä mistään, jos toimit oikein. Ainoastaan kiellon voi kirjata. Elimesi siis otetaan, jos ovat terveet ja sopivat jollekin, jos et olekieltänyt.

Jos vastustaa keinohedelmöitystä, vastustaa elintensiirtoja.

Uutisissa on ihan liikaa juttuja siitä, että elintenluovutuksesta jo keskustellaan läheisten kanssa eli halutaan saada selville, onko (onnettomuuden uhri) vastustanut asiaa. Sitten uhri osoittaakin paranemisen merkkejä eli suostumustieto olisi aiheuttanut paranemiskelpoiselle aktiivisen eutanasian kautta kuoleman, jotta muut saavat varaosia.