Rosa Meriläisen kolumni sairaasta mieskulttuurista

Vierailija kirjoitti:

Kyllä monet miehet vaistoavat että "mieskulttuurissa" on jotakin vialla, mutta heillä ei ole kykyä eritellä tunnettaan sanoiksi. Sellaiselle olisi tilausta.

Jos miehet eivät itse koe, että mieskulttuurissa on jotain vialla, niin miksi naisten täytyy vääntää asia sellaiseksi kuin olisi? Miksi naisille on tärkeää nähdä ongelmia siellä, missä ongelmia ei ole?

Ja entä naiskulttuurin omat ongelmat?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3122981/miehen-nakemys-cosmon-naiskuvas…

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas Rosa törmännyt yksiulotteisiin miehiin. Kyllä suomalaiset miehet osaavat olla mukavia ja keskustella, pussata ja hempeillä, ja harrastaa - jopa ihan naistenkin kanssa. Mutta tietty jos tuollaisella öykkäriasenteella lähestyy, niin voi olla vaikeata.

Minä olen törmännyt moniin avarakatseisiin, mielenkiintoisiin, miehen perinteisestä roolista poikkeaviin miehiin, jotka eivät tuohon muottiin mene. Sitten olen törmännyt myös juuri tuollaiseen Rosan kuvailemaan mieskulttuuriin, jonka toivoisi jo jäävän kokonaan historiaan. Hyvä kirjoitus.

Minä olen törmännyt tuollaisiin Rosan kuvailemiin tyyppeihin lähinnä nuoruudessani, jossain laitapuolen porukan suosimissa keskikaljakuppiloissa. Edes siellä nuo eivät ole mitään valtakulttuuria, vaan naureskelun kohde.

Muistan yli 25 vuoden takaa vieläkin tilanteen, jossa pitkätukkainen noin kolmiekymppinen kundi oli keskittymässä biljardilyöntiin ja baariin tullut öykkäri meni siihen viereen kertomaan kovalla äänellä, että "mä en pidä tollasista pitkätukkahomoista. Baari hiljeni ja porukka katsoi, mitä tulee tapahtumaan. Pitkätukka katsoi öykkäriä kuin halpaa makkaraa ja sanoi tyynesti: "no se on sun päänsärkys" ja jatkoi tyynesti pelaamista. Koko baari repesi nauruun ja öykkäri luikki nurkkaan juomaan kaljansa ja lähti litomaan.

Koko jutun ydin on siinä, että mieskulttuurissa tuollaisia reppanoita ei pidetä juuri minään. Miehisyyden teennäistä korostamista pidetään lähinnä huvittavana keskenkasvuisten tai sellaiseksi jääneiden touhuna. Lähinnä ihmetyttää, millaisissa piireissä Meriläinen kulkee, että tuollaisen touhun saa yleistettyä joksikin mieskulttuuriksi.

Tai siis ihmetyttäisi, jollei tietäisi, että Meriläisen teksti on referoitu vanhasta jenkkikirjasta ja yritetty tökerösti siirtää Suomeen. Siellä suunnassa esimerkiksi latinoiden alakulttuuri sekoitettuna katoliseen perinteeseen luo tietysti ihan omat juttunsa. Mitään valtakulttuuria se ei sielläkään ole.

Riippuu hyvin paljon - yllätys yllätys - luokkastatuksesta. Tietysti keskiluokkaisissa piireissä maskuliininen junttius on lähtökohtaisesti naurettavaa, mutta menepä työväenluokkaan, niin aggressiivista ja röyhkeää käytöstä aletaan pitää miehen merkkinä. Ja työväenluokka ei ole ihan marginaalinen porukka.  

Ongelma on siis luokkarakenteissa. En ymmärrä miten tämä yksinkertainen fakta sivuutetaan niin helposti. 

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/elama/art-2000005600929.html

Todella hyvä! Mieheni luki tämän ja sanoi että olipas parasta ja fiksuinta tekstiä aikoihin.

Fragile masculinity saa jotkut äijämiehet paniikissa rajoittamaan miehen rooli tosi ahtaaksi.

Tämähän on sitä samaa sairasta mieskulttuuria, jota nämä "Äitien pojat" -ryhmät harrastavat.

Rosa Meriläinen on mielentervysongelmainen feministi. Ei kenenkään pidä ottaa hänen kirjoituksiaan tosissaan... ei edes mielikuvitus miehesi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en oikeasti ymmärrä miten miehet eivät huomaa Meriläisen kuvaamaa käyttäytymismallia.

Siksi, että se koskee vain marginaalista osaa miehistä.

Kai se nyt on selvää, että kun viiden prosentin ilmiö yleistetään koskemaan 95 prosenttia, niin se tuntuu miehistä kummalliselta.

Toinen asia on sitten se, että Meriläinen ei suinkaan tue vapaata miehisyyttä, vaan hän kannattaa voimakkaasti feminististä mallia. Jos mies ei ole feministinen, niin Meriläisen miehestä hän on toksisen maskuliinisuuden uhri.

Täytyy muistaa, että mies voi käyttäytyä vaikka kuinka stereotyyppisesti ja silti olla vapaa. Ei käytöksestä voi päätellä sitä, saako mies valita roolinsa vai ei.

Vapaus olla mies tarkoittaa myös vapautta olla feminisminvastainen mies. Mies roolin vapaudesta ei suinkaan seuraa automaattisesti pehmeä mies. Vapaa mies voi olla myös perinteisen karski ja kova.

Vapaus tarkoittaa vapautta olla feminisminvastainen mies. Silloin Rosalla on täysi oikeus olla toksisen maskuliinisuuden vastainen nainen. Kovasti se silti tuntuu sinua häiritsevän. Eikö Rosalla naisena olekaan samoja oikeuksia kuin sinulla?

Mielestäni Rosa ei vastustanut kirjoituksessa maskuliinisuutta, vaan sitä, että toksisen maskuliiniset miehet pilkkaavat, halveksivat ja eriarvoistavat niitä, jotka eivät hakua täyttää toksisen maskuliinisuuden kriteereitä.

Mutta: "Nostetaan esille positiivisia esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset kertomukset sivuutetaan ilman huomiota."

Meriläisen kirjoitus pitäisi siis sensuroida.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu hyvin paljon - yllätys yllätys - luokkastatuksesta. Tietysti keskiluokkaisissa piireissä maskuliininen junttius on lähtökohtaisesti naurettavaa, mutta menepä työväenluokkaan, niin aggressiivista ja röyhkeää käytöstä aletaan pitää miehen merkkinä. Ja työväenluokka ei ole ihan marginaalinen porukka.

Kannattaisiko feministien suunnata siis viestinsä työväneluokkaisille miehille ja uskoville, joiden käsitykset rajoittavat sekä naisten että miesten elämää?

Feminismistä on tullut tavattoman akateemista. Esimerkiksi erilaiset kampanjat herättävät keskustelua keskiluokassa, mutta perusongelmajoukkoon ne eivät pure.

Jos feministit tahtoisivat viedä sanomaansa eteenpäin, se täytyisi pukea psykologisesti oivaltavampaan muotoon. Ei alemman luokan miehelle voi puhua kieltä, jota hän ei ymmärrä.

Naiset tulevat ottamaan tulevaisuudessa turpiinsa suomalaisilta miehiltä, koska miesten syrjäytyminen on tällä hetkellä erittäin voimakasta. Alemman tason naiset ja alemman tason miehet hakeutuvat yhteen ja syrjäytyneet miehet mätkivät naisia turpiin.

Feminismin pitäisi jotenkin pystyä pysäyttämään miesten syrjäytyminen, jotta naisten asema ei tulevaisuudessa heikkenisi.

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas Rosa törmännyt yksiulotteisiin miehiin. Kyllä suomalaiset miehet osaavat olla mukavia ja keskustella, pussata ja hempeillä, ja harrastaa - jopa ihan naistenkin kanssa. Mutta tietty jos tuollaisella öykkäriasenteella lähestyy, niin voi olla vaikeata.

Minä olen törmännyt moniin avarakatseisiin, mielenkiintoisiin, miehen perinteisestä roolista poikkeaviin miehiin, jotka eivät tuohon muottiin mene. Sitten olen törmännyt myös juuri tuollaiseen Rosan kuvailemaan mieskulttuuriin, jonka toivoisi jo jäävän kokonaan historiaan. Hyvä kirjoitus.

Minä olen törmännyt tuollaisiin Rosan kuvailemiin tyyppeihin lähinnä nuoruudessani, jossain laitapuolen porukan suosimissa keskikaljakuppiloissa. Edes siellä nuo eivät ole mitään valtakulttuuria, vaan naureskelun kohde.

Muistan yli 25 vuoden takaa vieläkin tilanteen, jossa pitkätukkainen noin kolmiekymppinen kundi oli keskittymässä biljardilyöntiin ja baariin tullut öykkäri meni siihen viereen kertomaan kovalla äänellä, että "mä en pidä tollasista pitkätukkahomoista. Baari hiljeni ja porukka katsoi, mitä tulee tapahtumaan. Pitkätukka katsoi öykkäriä kuin halpaa makkaraa ja sanoi tyynesti: "no se on sun päänsärkys" ja jatkoi tyynesti pelaamista. Koko baari repesi nauruun ja öykkäri luikki nurkkaan juomaan kaljansa ja lähti litomaan.

Koko jutun ydin on siinä, että mieskulttuurissa tuollaisia reppanoita ei pidetä juuri minään. Miehisyyden teennäistä korostamista pidetään lähinnä huvittavana keskenkasvuisten tai sellaiseksi jääneiden touhuna. Lähinnä ihmetyttää, millaisissa piireissä Meriläinen kulkee, että tuollaisen touhun saa yleistettyä joksikin mieskulttuuriksi.

Tai siis ihmetyttäisi, jollei tietäisi, että Meriläisen teksti on referoitu vanhasta jenkkikirjasta ja yritetty tökerösti siirtää Suomeen. Siellä suunnassa esimerkiksi latinoiden alakulttuuri sekoitettuna katoliseen perinteeseen luo tietysti ihan omat juttunsa. Mitään valtakulttuuria se ei sielläkään ole.

Riippuu hyvin paljon - yllätys yllätys - luokkastatuksesta. Tietysti keskiluokkaisissa piireissä maskuliininen junttius on lähtökohtaisesti naurettavaa, mutta menepä työväenluokkaan, niin aggressiivista ja röyhkeää käytöstä aletaan pitää miehen merkkinä. Ja työväenluokka ei ole ihan marginaalinen porukka.  

Ongelma on siis luokkarakenteissa. En ymmärrä miten tämä yksinkertainen fakta sivuutetaan niin helposti. 

No nyt määrittelemme sitten "rakenteellisen maskulinismin".

Onkohan Rosalla jäänyt taas lääkkeet ottamatta ja päässä viiraa normaalia enemmän? 

Hänellähän on tunnetusti mielenterveysongelmia, eikä muuten ihan terve ole se nykyinen mieskään.  

Omaa asemaa voi kyllä kohentaa suhteellisesti sitenkin, että muilla menee oman toiminnan seurauksena huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas Rosa törmännyt yksiulotteisiin miehiin. Kyllä suomalaiset miehet osaavat olla mukavia ja keskustella, pussata ja hempeillä, ja harrastaa - jopa ihan naistenkin kanssa. Mutta tietty jos tuollaisella öykkäriasenteella lähestyy, niin voi olla vaikeata.

Minä olen törmännyt moniin avarakatseisiin, mielenkiintoisiin, miehen perinteisestä roolista poikkeaviin miehiin, jotka eivät tuohon muottiin mene. Sitten olen törmännyt myös juuri tuollaiseen Rosan kuvailemaan mieskulttuuriin, jonka toivoisi jo jäävän kokonaan historiaan. Hyvä kirjoitus.

Minä olen törmännyt tuollaisiin Rosan kuvailemiin tyyppeihin lähinnä nuoruudessani, jossain laitapuolen porukan suosimissa keskikaljakuppiloissa. Edes siellä nuo eivät ole mitään valtakulttuuria, vaan naureskelun kohde.

Muistan yli 25 vuoden takaa vieläkin tilanteen, jossa pitkätukkainen noin kolmiekymppinen kundi oli keskittymässä biljardilyöntiin ja baariin tullut öykkäri meni siihen viereen kertomaan kovalla äänellä, että "mä en pidä tollasista pitkätukkahomoista. Baari hiljeni ja porukka katsoi, mitä tulee tapahtumaan. Pitkätukka katsoi öykkäriä kuin halpaa makkaraa ja sanoi tyynesti: "no se on sun päänsärkys" ja jatkoi tyynesti pelaamista. Koko baari repesi nauruun ja öykkäri luikki nurkkaan juomaan kaljansa ja lähti litomaan.

Koko jutun ydin on siinä, että mieskulttuurissa tuollaisia reppanoita ei pidetä juuri minään. Miehisyyden teennäistä korostamista pidetään lähinnä huvittavana keskenkasvuisten tai sellaiseksi jääneiden touhuna. Lähinnä ihmetyttää, millaisissa piireissä Meriläinen kulkee, että tuollaisen touhun saa yleistettyä joksikin mieskulttuuriksi.

Tai siis ihmetyttäisi, jollei tietäisi, että Meriläisen teksti on referoitu vanhasta jenkkikirjasta ja yritetty tökerösti siirtää Suomeen. Siellä suunnassa esimerkiksi latinoiden alakulttuuri sekoitettuna katoliseen perinteeseen luo tietysti ihan omat juttunsa. Mitään valtakulttuuria se ei sielläkään ole.

Riippuu hyvin paljon - yllätys yllätys - luokkastatuksesta. Tietysti keskiluokkaisissa piireissä maskuliininen junttius on lähtökohtaisesti naurettavaa, mutta menepä työväenluokkaan, niin aggressiivista ja röyhkeää käytöstä aletaan pitää miehen merkkinä. Ja työväenluokka ei ole ihan marginaalinen porukka.  

Ongelma on siis luokkarakenteissa. En ymmärrä miten tämä yksinkertainen fakta sivuutetaan niin helposti. 

"Työväenluokka".

Voi luoja.

Siellä taas joku vuosikausia naistutkimusta ja afrikkalaista tanssia ikiopiskellut huuhaa-humanistinainen taas pistää feministin parastaan, puhuu junttiudesta  ja halveksuu yli puolta suomen väestöstä.

Myös "työväenluokan" naisia.

Toksista feminiinisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu hyvin paljon - yllätys yllätys - luokkastatuksesta. Tietysti keskiluokkaisissa piireissä maskuliininen junttius on lähtökohtaisesti naurettavaa, mutta menepä työväenluokkaan, niin aggressiivista ja röyhkeää käytöstä aletaan pitää miehen merkkinä. Ja työväenluokka ei ole ihan marginaalinen porukka.

Kannattaisiko feministien suunnata siis viestinsä työväneluokkaisille miehille ja uskoville, joiden käsitykset rajoittavat sekä naisten että miesten elämää?

Feminismistä on tullut tavattoman akateemista. Esimerkiksi erilaiset kampanjat herättävät keskustelua keskiluokassa, mutta perusongelmajoukkoon ne eivät pure.

Jos feministit tahtoisivat viedä sanomaansa eteenpäin, se täytyisi pukea psykologisesti oivaltavampaan muotoon. Ei alemman luokan miehelle voi puhua kieltä, jota hän ei ymmärrä.

Naiset tulevat ottamaan tulevaisuudessa turpiinsa suomalaisilta miehiltä, koska miesten syrjäytyminen on tällä hetkellä erittäin voimakasta. Alemman tason naiset ja alemman tason miehet hakeutuvat yhteen ja syrjäytyneet miehet mätkivät naisia turpiin.

Feminismin pitäisi jotenkin pystyä pysäyttämään miesten syrjäytyminen, jotta naisten asema ei tulevaisuudessa heikkenisi.

Omaa asemaa voi kyllä kohentaa suhteellisesti sitenkin, että muilla menee oman toiminnan seurauksena huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu hyvin paljon - yllätys yllätys - luokkastatuksesta. Tietysti keskiluokkaisissa piireissä maskuliininen junttius on lähtökohtaisesti naurettavaa, mutta menepä työväenluokkaan, niin aggressiivista ja röyhkeää käytöstä aletaan pitää miehen merkkinä. Ja työväenluokka ei ole ihan marginaalinen porukka.

Kannattaisiko feministien suunnata siis viestinsä työväneluokkaisille miehille ja uskoville, joiden käsitykset rajoittavat sekä naisten että miesten elämää?

Feminismistä on tullut tavattoman akateemista. Esimerkiksi erilaiset kampanjat herättävät keskustelua keskiluokassa, mutta perusongelmajoukkoon ne eivät pure.

Jos feministit tahtoisivat viedä sanomaansa eteenpäin, se täytyisi pukea psykologisesti oivaltavampaan muotoon. Ei alemman luokan miehelle voi puhua kieltä, jota hän ei ymmärrä.

Naiset tulevat ottamaan tulevaisuudessa turpiinsa suomalaisilta miehiltä, koska miesten syrjäytyminen on tällä hetkellä erittäin voimakasta. Alemman tason naiset ja alemman tason miehet hakeutuvat yhteen ja syrjäytyneet miehet mätkivät naisia turpiin.

Feminismin pitäisi jotenkin pystyä pysäyttämään miesten syrjäytyminen, jotta naisten asema ei tulevaisuudessa heikkenisi.

Jos feministit haluavat todellista muutosta, olisi työ aloitettava nimenomaan sieltä yhteiskunnan alemmista sosiaalisista kerroksista. Siellä se ongelma jyllää ja siellä sitä apua kipeimmin tarvitaan. Olen aina pahoitellut mielessäni sitä, miten feminismi tuntuu lopulta olevan lähinnä keskiluokkaista, akateemista näpertelyä, eikä se tunnu välittävän työväenluokkaisista kanssasisaristaan paskan vertaa. 

Työväenluokkainen röyhkeä ja junttimainen käytös. Allekirjoittaako joku tällaista sontaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu hyvin paljon - yllätys yllätys - luokkastatuksesta. Tietysti keskiluokkaisissa piireissä maskuliininen junttius on lähtökohtaisesti naurettavaa, mutta menepä työväenluokkaan, niin aggressiivista ja röyhkeää käytöstä aletaan pitää miehen merkkinä. Ja työväenluokka ei ole ihan marginaalinen porukka.

Kannattaisiko feministien suunnata siis viestinsä työväneluokkaisille miehille ja uskoville, joiden käsitykset rajoittavat sekä naisten että miesten elämää?

Feminismistä on tullut tavattoman akateemista. Esimerkiksi erilaiset kampanjat herättävät keskustelua keskiluokassa, mutta perusongelmajoukkoon ne eivät pure.

Jos feministit tahtoisivat viedä sanomaansa eteenpäin, se täytyisi pukea psykologisesti oivaltavampaan muotoon. Ei alemman luokan miehelle voi puhua kieltä, jota hän ei ymmärrä.

Naiset tulevat ottamaan tulevaisuudessa turpiinsa suomalaisilta miehiltä, koska miesten syrjäytyminen on tällä hetkellä erittäin voimakasta. Alemman tason naiset ja alemman tason miehet hakeutuvat yhteen ja syrjäytyneet miehet mätkivät naisia turpiin.

Feminismin pitäisi jotenkin pystyä pysäyttämään miesten syrjäytyminen, jotta naisten asema ei tulevaisuudessa heikkenisi.

Jos feministit haluavat todellista muutosta, olisi työ aloitettava nimenomaan sieltä yhteiskunnan alemmista sosiaalisista kerroksista. Siellä se ongelma jyllää ja siellä sitä apua kipeimmin tarvitaan. Olen aina pahoitellut mielessäni sitä, miten feminismi tuntuu lopulta olevan lähinnä keskiluokkaista, akateemista näpertelyä, eikä se tunnu välittävän työväenluokkaisista kanssasisaristaan paskan vertaa. 

Tuo johtuu siitä ettei feminismissä ole nykyisin kyse pyrkimisestä tasa-arvoon, vaan eräät ajavat sen varjolla pelkästään omia etujaan.

Naistutkimusta harrastetaan Suomessa kymmenessä yliopistossa kymmenien professorien ja tutkijoiden voimin.

Miestutkimukselle ei ole Suomessa yhtäkään professuuria.

Nämä julkkispersoona Rosa Meriläisten "tutkimukset" herättävät lähinnä myötähäpeää ja sääliä. Tämän kirjoituksen mieskuvaa vastaan ei ole ihme ettei kyseinen henkilö onnistunut omassa parisuhteessaan.

Suomessa on onneksi vielä avarakatseisesti ja ennakkoluulottomasti ajattelevia analyyttisiä ja kriittisiä naisia joiden ajatuksia tarvitse lukea Hesarin kaltaisesta roskalehdestä.

Olisiko teillä hetki aikaa puhua toksisesta feminismistä?

 ;)

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokkainen röyhkeä ja junttimainen käytös. Allekirjoittaako joku tällaista sontaa?

Ehkä se on kärjistetty yleistys, mutta selvää on silti se, että alemmissa sosiaaliluokissa esiintyy rasismia, seksismiä ja väkivaltaa naisia kohtaan enemmän kuin ylemmissä sosiaaliluokissa. Olisin tästä aivan varma.

Kysymys kuuluukin, että milloin aktiivifeministit lähtevät yliopiston kuppilasta ja jalkautuvat vaikkapa Kontulaan? Siellä olisi hyvät mahdollisuudet järjestää vaikkapa mielenilmaus naisten asemasta kaupungin vuokrataloissa asuvien naisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en oikeasti ymmärrä miten miehet eivät huomaa Meriläisen kuvaamaa käyttäytymismallia. Minä näen sen miltei päivittäin työelämässä, jossa suurin osa kollegoistani on miehiä. Vielä 80-luvullakin poikia kasvatettiin "pojat ei itke"-mentaliteetillä ja jopa oma puolisoni on viljellyt jossain kohtaa sanontoja poikalastemme neitimäisestä käytöksestä ja hameen antamisesta, aivan kuin naiset olisivat se huonompi sukupuoli. Tästä kasvatusmetodista käytiin perheessämme kiivas keskustelu ja puolisoni ymmärsi miksi tuollainen kasvatus on typerää. 

Meillä pojat saavat katsoa My Little Ponya telkkarista, pukeutua just sen värisiin vaatteisiin kun haluavat. Leikkiä sellaisia leikkejä kun haluavat. Leipoa ja laittaa ruokaa, koska haluavat. He saavat myös itkeä jos on paha mieli ihan ilman dissausta. Ja puhua tunteistaan. He saavat pelata jalkapalloa, koska itse haluavat ja olisivat saaneet mennä tanssikouluunkiin, mutta eivät halunneet. Ja minun poikani menevät armeijaankin vain jos itse haluavat. Heistä on kasvanut suvaitsevaisia, avoimia, tasa-arvoisia ja ennen kaikkea omilla aivoillaan ajattelevia poikia. 

Eikö yhtään harmita ettette tule saamaan lastenlapsia?

Oletko joku ennustajaeukko, vai selvännäkijä, vai mistä kristallipallosta tuon muka näet ?

Viimeks ku tarkastin nii koiras ei voi poikia ;o)

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas Rosa törmännyt yksiulotteisiin miehiin. Kyllä suomalaiset miehet osaavat olla mukavia ja keskustella, pussata ja hempeillä, ja harrastaa - jopa ihan naistenkin kanssa. Mutta tietty jos tuollaisella öykkäriasenteella lähestyy, niin voi olla vaikeata.

Minä olen törmännyt moniin avarakatseisiin, mielenkiintoisiin, miehen perinteisestä roolista poikkeaviin miehiin, jotka eivät tuohon muottiin mene. Sitten olen törmännyt myös juuri tuollaiseen Rosan kuvailemaan mieskulttuuriin, jonka toivoisi jo jäävän kokonaan historiaan. Hyvä kirjoitus.

Minä olen törmännyt tuollaisiin Rosan kuvailemiin tyyppeihin lähinnä nuoruudessani, jossain laitapuolen porukan suosimissa keskikaljakuppiloissa. Edes siellä nuo eivät ole mitään valtakulttuuria, vaan naureskelun kohde.

Muistan yli 25 vuoden takaa vieläkin tilanteen, jossa pitkätukkainen noin kolmiekymppinen kundi oli keskittymässä biljardilyöntiin ja baariin tullut öykkäri meni siihen viereen kertomaan kovalla äänellä, että "mä en pidä tollasista pitkätukkahomoista. Baari hiljeni ja porukka katsoi, mitä tulee tapahtumaan. Pitkätukka katsoi öykkäriä kuin halpaa makkaraa ja sanoi tyynesti: "no se on sun päänsärkys" ja jatkoi tyynesti pelaamista. Koko baari repesi nauruun ja öykkäri luikki nurkkaan juomaan kaljansa ja lähti litomaan.

Koko jutun ydin on siinä, että mieskulttuurissa tuollaisia reppanoita ei pidetä juuri minään. Miehisyyden teennäistä korostamista pidetään lähinnä huvittavana keskenkasvuisten tai sellaiseksi jääneiden touhuna. Lähinnä ihmetyttää, millaisissa piireissä Meriläinen kulkee, että tuollaisen touhun saa yleistettyä joksikin mieskulttuuriksi.

Tai siis ihmetyttäisi, jollei tietäisi, että Meriläisen teksti on referoitu vanhasta jenkkikirjasta ja yritetty tökerösti siirtää Suomeen. Siellä suunnassa esimerkiksi latinoiden alakulttuuri sekoitettuna katoliseen perinteeseen luo tietysti ihan omat juttunsa. Mitään valtakulttuuria se ei sielläkään ole.

Riippuu hyvin paljon - yllätys yllätys - luokkastatuksesta. Tietysti keskiluokkaisissa piireissä maskuliininen junttius on lähtökohtaisesti naurettavaa, mutta menepä työväenluokkaan, niin aggressiivista ja röyhkeää käytöstä aletaan pitää miehen merkkinä. Ja työväenluokka ei ole ihan marginaalinen porukka.  

Ongelma on siis luokkarakenteissa. En ymmärrä miten tämä yksinkertainen fakta sivuutetaan niin helposti. 

En olisi ihan varma tuosta. Tuo kertomani baariesimerkki oli melkoisesta räkälästä, mutta se ei ole ainoa esimerkki siitä, että avarakatseisuutta löytyy yllättävän paljon sieltä, mistä stereotypioiden mukaan sitä ei pitäisi löytyä.

Olen kulkenut kaikenlaisissa porukoissa satamatyöläisistä eliittiin ja elänyt paikoissa suurista kaupungeista pikkukyliin, tehnyt vuosia ns "paskaduuneja ja opiskellut akateemisen loppututkinnon, enkä tunnista muitakaan ahdasmielisyyteen liittyviä stereotypioita. Esimerkiksi pienten paikkojen "kylähullut" saavat vapaasti olla mitä ovat niissäkin kohden, kun isommissa paikoissa olisi ajat sitten jo soitettu poliisit.

Kaikkein pönöttävimmät konservatiivit ja muotteihin asettelijat löytyvät mielestäni sieltä kaupunkien keskiluokasta, mutta valtavirtaa se ei sielläkään ole.

Isoimmat ääripäät taas löytyvät sieltä eliitistä. Sekään ei kerro mistään muusta kuin siitä, että siinä ihmisryhmässä on varaa olla ihan juuri sitä, mitä haluaa. Status ja elintaso pysyy joka tapauksessa. Sieltä löytyy helvetinmoisia sikoja (kuten tietyn maan presidentti) ja sitten sieltä löytyy äärimmäisiä epämuodollisesti eläviä humanisteja (kuten vaikka Niklas Herlin -vainaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaavaa on termistö toxic masculinity ja fragile masculinity ja manspreadingit sekä mansplainingit sun muut. Ne on suoraan jostain naistutkimuksen laitokselta vaan eivät ole saaneet aikaan termiä kuvaamaan taas sitä menestyvää maskuliinisuutta joka keksi internetin, kännykät ja kaiken muunkin tässä maailmassa.  Joka tekee enemmän duunia kuin nainen. Joka elättää sen perheen kun muija on vuosia kotona.

Nuo erotkin johtuvat ensisijaisesti biologiasta.

Nuo erot johtuvat suuruskontojen aivopesulla aikaansaamasta naisvihamielisyydestä, kun historiassa ja vielä nykyään ympäri maailman naisilla ei ole ollut mahdollisuuksia hyödyntää potentiaaliaan alisteisesta asemasta johtuen. Myös kristinusko, joka on Suomen yleisin uskonto, on misogyyninen.

Erot eivät ole biologiaa. Naiset eivät ole miehiä tyhmempiä, vaan kulttuuri on ollut sellainen, että naisten on ollut vaikeaa menestyä ja todistaa älykkyytensä. Biologiset erot naisten ja miesten välillä rajoittuvat erilaisiin värkkeihin ja muuhun kehoon.

Kulttuuri on selvästi vieläkin osittain sellainen, että naisten voi olla miehiä vaikeampi menestyä. Juuri sinunlaistesi ihmisten takia, jotka kokevat miehisyyden jotenkin naiseutta paremmaksi, ja haluavat rajoittaa "muijat" kotiin hoitamaan lapsia, mikä toki on tärkeä työ sekin, mutta ei sovi kaikille naisille.

Vaikka sitten niin, mutta edelleen ei ole termiä sille menestyvälle maskuliinisuudelle ja se olikin pointtini. En jaksa nyt debatoida jostain uskonnosta mutta tuo em. huomioiden on kummaa, että uskonto on juuri naisten juttu ja iahn sattumalta tutkijat taas arvioivat eron johtuvan biologiasta. Jos se ei sitten millään sovi omaan maailmankuvaan niin totta kai sitä vastaan protestoidaan.

Ihan vaan esimerkkejä biologisista eroista ovat mm. miesten suurempi älykkyyshajonta ja naisten yleisempi uskonnolllisuus sekä vaikka se, että testosteroni vähentään sosiaalista sinisilmäisyyttä ja tuo sitten taitaa näkyä esim. suhtautumisessa mamuihin. Joka asiassa valtavia sukupulieroja jotka sitten toisilla on kova kiire laittaa kulttuurin piikkiin.

Miksi "menestyvälle maskuliinisuudelle" pitäisi olla termi? Ei "menestyneelle feminiinisyydellekään" ole omaa termiä. Menestys kuvaa asiaa, ei siihen tarvitse erikseen liittää mitään sukupuolta kuvaavaa termiä tai tehdä menestyksestä jotain miehistä, mikä olisi poissuljettua naisilta. Juuri tuollaisten ajatusmallien takia syntyy feminismiä, sukupuolineutraaliutta ja muunsukupuolisuutta.

Uskonnot liittyvät olennaisesti kulttuuriin. Ateismin kasvusta huolimatta vaikutukset näkyvät perinteinä ja piintyneinä ajatusmalleina.

Miten niin uskonto on naisten juttu? Haluaisin nähdä jotain faktaa noiden viljelemiesi kuluneiden fraasien tueksi. Uskonnothan ovat perinteisesti olleet juuri miesten hallitsemia, ja ovat jo lähtökohtaisesti patriarkaalisia.

Mitä jos suhtautuisit tutkimustuloksiin avoimin mielin, etkä valikoisi vain omaa maailmankuvaasi tukevia tuloksia? Avarakatseinen ihminen ymmärtää myös kulttuurin, ympäristön, geenien ja kasvatuksen vaikutuksen naisten ja miesten kehitykseen syntymästä lähtien, joidenkin biologisten eroavaisuuksien lisäksi.

Testosteroni ei ole mikään taikahormoni joka tekee ihmisestä ylivertaisen. Myös hormonipitoisuudet vaihtelevat ihmisissä. Testosteroni ei liity myöskään mitenkään älykkyyteen, jonka tulisi olla ensisijainen piirre menestyneillä ja päättäjillä. Korkean testosteronin ja matalan äo:n tuhoisat vaikutukset ovatkin nähtävillä joissain maissa...

Ja mistä nyt päättelet erityisesti vain naisten olevan sinisilmäisiä? Ja vain naisten olevan mamumyönteisiä? Ne ovat vain omia harhaisia käsityksiäsi, eikä niiden tueksi ole olemassa minkäänlaista objektiivista, eksaktia faktatietoa.