Lue keskustelun säännöt.
Paljasta häpeällinen salaisuutesi
11.03.2018 |
Tai mikä salaisuus tahansa.
Aloitan: Kadun syvästi lasten hankkimista. Tein lapset nuorina, kun en vielä lainkaan tuntenut itseäni tai tiennyt mistä nautin ja millaisen elämän haluan. Vanhemmuus ei sovi minulle. Kukaan ei varmaan uskoisi minua jos kertoisin tämän jollekin. Edes mieheni ei tiedä. Miehen, ystävien ja sukulaisten mielestä olen loistava äiti.
Kommentit (538)
Vierailija kirjoitti:
Irvistelen itselleni kotona peilin edessä. Sitten nauran irvistyksilleni.
Välillä tanssin tangoa kissojen kanssa. Töissä kun on idiootti asiakas tiskillä niin heidän kääntäessä päätä irvistelen, sitten yritän pidellä pokkaani siinä samassa.
Mä kans irvistelen peilistä ja naureskelen itsekseni. Välillä mietin, et pitäskö olla huolissaan.
Mutta ehkä "synkimpiä" salaisuukisani on se, että saatan ajatella miehiä työpaikaltani, kun masturboin, tai harrastan seksiä mieheni kanssa. Olemme seurustelleet 17 vuotiaasta asti, noin 9 vuotta yhdessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etten rakastaisi miestäni, tai haluaisin pettää, varmaan vaan joku kokemattomuuden aiheuttama fantasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni luulee olevansa ensimmäinen seksipartnerini. Oikeasti minulla oli kymmeniä yhdenyönjuttuja ja pari seksisuhdetta ennen häntä. Miehen kanssa olemme olleet nyt 10v yhdessä.
Vaikutat kyllä harvinaisen idiootilta tyypiltä. Onko totuudenmukaisesti puhuminen oikeasti noin vaikeaa.
Toivottavasti miehesi saa tietää asian todellisen laidan ja millaisen paskanjauhajan kanssa hän elää.Mitähän se mies sillä tiedolla tekisi, varsinkaan enää tässä vaiheessa?
Tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä. Aika erilaisen mielikuvan kanssa elää.
Olin joskus hyvin epävakaa ja kohtelin lemmikkejäni huonosti. Löin, ajoin takaa ja sumutin suihkepullolla. Pahimpina hetkinä teki mieli heittää yksi lemmikki seinään.
Oikeasti olen hyvin empaattinen tyyppi ja kadun kauheasti käytöstäni. Olen myös puhunut näistä rehellisesti usealle taholle. Terapeutti on sanonut, että ahdistun enemmän ajatuksista kuin itse teoista. En vain voi antaa itselleni anteeksi tai se näyttää vaikealta. Luovuin molemmista kun mt-ongelmat eivät laantuneet ja toinen sai onnellisen elämän. Toisen palautin sinne mistä sen sain ja kaverini hoidossa sen kävi kalpaten (pelästyi isompaa eläintä ja sydän petti).
Opin sen, että minun kannattaa elää yksin ellen saa pitkäaikaista hoitoa mt-ongelmiin.
Tiettävästi kerran olen yöllä kauhuissani juossut keittiöveitsen kanssa kotini vessaan ja lukittautunut sinne, peläten että isäni tulee ja veitsi oli valmistautumista/suojautumista varten. Avomieheni hoiti tilanteen mainiosti ja sai minut rauhoittumaan ja tajuamaan, että isäni ei ole lähimaillakaan. Olin jossain oudon kaltasessa uni-valvetilassa enkä oikein itse muista tapahtumia, olen myöhemmin kuullut avomieheltäni. Olen todella onnekas kun minulla on niin neuvokas ja ymmärtäväinen mies.
Saan muutakin apua, juuri nyt käyn terapiassa. Diagnosoitu PTSD ja dissosiaatiohäiriö
Joskus tämmöiset "sekoamiset" hieman nolottaa kun niistä kuulee jälkeenpäin tai muistaa sieltä täältä palasia. Pahimpiakin on tapahtunut, niitä en edes tänne kehtaa myöntää. Tiedän, että se ei sinällään ole minun vikani. Tuntuu, etten voisi hallita itseäni, tuntuu vain yksinkertaisesti siltä että olen tulossa hulluksi, se on pelottavaa. Tuntuu, että minut pitäisi sulkea johonkin. Vaikka oikeastihan olen ihan asiantuntijoidenkin mielestä tarpeeksi todellisuudentajuinen ja vakaa, se on mukava kuulla. Huojennus. Pitkään pelkäsin sairastavani skitsofreniaa, sitä on suvussa.
Nyt tuommoisia vakavampia "sekoamisia"/"kohtauksia" ei ole pitkään aikaan tullut.
Hävettää se että harrastin aika pienestä lapsesta lähtien itsetyydytystä/unnutusta. En tiedä mistä se sai alkunsa ja häiritsee kun eihän lasten kai pitäisi olla seksuaalisia. Siitä on jäänyt tosi likainen ja pervo olo. Kasvoin perheessä joka suhtautui/suhtautuu seksuaalisuuteen aika kielteisesti ja vaientavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vammaiset ja epämuodostuneet inhoittavat minua. Minua ällöttää pitää sylissäni sisareni down-lasta enkä tunne häntä kohtaan mitään aaw-tunteita.
Mulla sama. Inhotan itseäni, koska haluaisin olla sellainen hyvä tyyppi joka tykkää kaikista ja suhtautuu luontevasti kaikkiin. Pelkään että karma kostaa tämän.
Haistelen pikkuhousuja, sehän on tosin ihan normaalia toimintaa mieheltä. Kaikki vaan eivät myönnä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioeron jälkeen kävin säännöllisesti thaihieronnassa tyhjentämässä kassini. Nykyinen naiseni ei tiedä tästä mitään.
Minua on seksuaalisesti hyväksikäytetty kun olin lapsi. Minut on myös raiskattu teininä.
Olen maininnut tuon raiskauksen kerran terapiassa jossa pitää käydä muiden juttujen takia, ja olen kertonut siitä kumppanilleni. Kuitenkaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsena en pysty puhumaan, olen maininnut siitä kierrellen kumppanille mutten pysty kertomaan enempää vaikka hän on yrittänyt kauan sitten suhteen alussa siitä varovasti kysyä ja tiedän että hän suhtautuisi fiksusti. En tiedä miksen ole koskaan pystynyt kertomaan mitä oikeasti tapahtui, en edes anonyymisti enkä omalle pitkäaikaiselle kumppanille.
Seksi on ihan paskaa tämän takia ja itken usein minuuttikaupalla orgasmin jälkeen ja olen myös satuttanut itseäni usein heti seksin jälkeen. Vihaan ihmisiä, läheisyyttä ja sosiaalista kanssakäymistä. Olen taas sairaslomalla enkä saa mitään aikaiseksi.
Haluaisin vain nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on seksuaalisesti hyväksikäytetty kun olin lapsi. Minut on myös raiskattu teininä.
Olen maininnut tuon raiskauksen kerran terapiassa jossa pitää käydä muiden juttujen takia, ja olen kertonut siitä kumppanilleni. Kuitenkaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsena en pysty puhumaan, olen maininnut siitä kierrellen kumppanille mutten pysty kertomaan enempää vaikka hän on yrittänyt kauan sitten suhteen alussa siitä varovasti kysyä ja tiedän että hän suhtautuisi fiksusti. En tiedä miksen ole koskaan pystynyt kertomaan mitä oikeasti tapahtui, en edes anonyymisti enkä omalle pitkäaikaiselle kumppanille.Seksi on ihan paskaa tämän takia ja itken usein minuuttikaupalla orgasmin jälkeen ja olen myös satuttanut itseäni usein heti seksin jälkeen. Vihaan ihmisiä, läheisyyttä ja sosiaalista kanssakäymistä. Olen taas sairaslomalla enkä saa mitään aikaiseksi.
Haluaisin vain nukkua.
Luulen, että kumppanisi kyllä aavistaa jotain tapahtuneen sinulle. Kerää rohkeutta ja kerro hänelle. Samaten terapeutillesi. Siitä lähtee paranemisprosessisi. Muista, että sinä et ole syyllinen näihin tapahtumiin. Kaikkea hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan autoani, olen ostanut sen uutena ihan omilla rahoillani. Kun jätän sen parkkihalliin minun on aina pakko kääntyä vielä katsomaan sitä, koska se on niin suloisen näköinen.
Oot oikeesti ihana ❤️. Muistathan silittää joskus autoasi? Sun autolla on varmaan hyvä elämän. Uskon niin.
Kiitos! Yritän olla sille mahdollisimman hyvä. Silittelin joskus sen nokkapeltiä, kunnes hokasin että parkkihallissa on kameravalvonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on muistisairas äiti, ja olen hyvin väsynyt hänen asioidensa hoitamiseen, varsinkin kun hän on hirveän itsepäinen ja vastahankainen - mm. piilottelee laskuja ja terveydenhuollon papereita ja valehtelee minulle. Hän kuuluisi hoitokotiin, mutta kieltäytyy edes harkitsemasta asiaa. En rakasta äitiäni enkä edes oikeastaan pidä hänestä, yritän vain hoitaa velvollisuuteni. Joskus ajattelen, että olisi kaikille osapuolille helpompaa, jos hän kuolisi.
Olin taidenäyttelyssä lukion kuvisryhmän kanssa ja ennen opastettua kierrosta saatiin käydä läpi näyttelyä. Olin yksin hämärässä huoneessa, jossa oli lasinen marmorikuulia sisältänyt taideteos. Se koostui lasilaatikoista, joiden sisällä kuulat olivat hienosti aseteltuina. Jotenkin käännähdin sen vieressä ja mun olkalaukku osui teoksen kulmaan..... ja ofc suurin lasilaatikko liikahti about 10cm Sivulle! Kuulin vaan kuinka kuulat liikku ja hakkas toisiaan, sisällä olleet laatikot muuttivat paikkaansa ja se koko teoksen asetelma meni ihan vituiksi. Olin ujo ja arka joten lähdin nopeasti pois huoneesta. Siellä ei muuten just sillon sattunut oleen sellasta vahtivaa työntekijää.
No, vähän ajan päästä oli pakko osallistua kierrokseen. Kun astuimme tuohon kyseiseen huoneeseen niin esittelijä sanoi "oho, tälle työlle on nyt kyllä tapahtunut jotain" Pidin turpani kiinni ja vieläkin jotenkin harmittaa että menin pilaamaan jonkun työn ja en uskaltanut siitä sanoa. 😢 Jos sinä jonka sen olit tehnyt luet tätä niin anteeksi, näin yli kymmenen vuotta myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tämä nyt ei varsinaisesti ole häpeällinen asia enää, mutta lapsena luulin sen olevan.
Enollani oli vaimo, joka oli mielestäni hyvin kaunis. Ihailin etenkin hänen hampaitaan, jotka olivat täydellisen suorat, "isot" ja valkoiset. Minun piti sanoa "Sinulla on tosi kauniit hampaat.", mutta suustani tulikin ulos "Miks sulla on tollaset hampaat?" Enon vaimo häkeltyi hetkeksi ja minäkin menin ihan kipsiin, koska oikea pointtini ei tullutkaan suustani ulos ja enon vaimo näytti ihan vähän loukkaantuvan. Tai siltä se ainakin näytti lapsen silmiin, en tiedä.
No, enolleni ja hänen vaimolleen tuli joidenkin vuosien päästä ero, olin silloin 7-8v. Sydämeni murtui kun kuulin heidän erostaan, koska oletin sen olevan minun syyni :D ajattelin, että enon vaimo loukkaantui kun "haukuin" hänen hampaitaan, eikä halunnut olla naimisissa miehen kanssa, jolla on näin typerä suku(laistyttö). Haukuin mielessäni itseäni ja koin niin musertavan huonoa omaatuntoa, koska näin enoni silloin tällöin itkevän salaa. Meinasin monta kertaa tunnustaa enolleni, että minä ajoin hänen vaimonsa pois, mutta pala juuttui joka kerta kurkkuuni ja menin piiloon itkemään.
Olin vasta jotain 13-vuotias, kun ensimmäistä kertaa ajattelin, että ehkä se ero ei ollutkaan minun syytäni.
Kaivan palleja ja persettä, minkä jälkeen menen kauppaan kourimaan irtokarkkeja ihan vaan huvikseni.
En tietenkään osta kun ne on tahmattu anaali- ja pallivahalla. Hyi!
Vierailija kirjoitti:
No tämä nyt ei varsinaisesti ole häpeällinen asia enää, mutta lapsena luulin sen olevan.
Enollani oli vaimo, joka oli mielestäni hyvin kaunis. Ihailin etenkin hänen hampaitaan, jotka olivat täydellisen suorat, "isot" ja valkoiset. Minun piti sanoa "Sinulla on tosi kauniit hampaat.", mutta suustani tulikin ulos "Miks sulla on tollaset hampaat?" Enon vaimo häkeltyi hetkeksi ja minäkin menin ihan kipsiin, koska oikea pointtini ei tullutkaan suustani ulos ja enon vaimo näytti ihan vähän loukkaantuvan. Tai siltä se ainakin näytti lapsen silmiin, en tiedä.
No, enolleni ja hänen vaimolleen tuli joidenkin vuosien päästä ero, olin silloin 7-8v. Sydämeni murtui kun kuulin heidän erostaan, koska oletin sen olevan minun syyni :D ajattelin, että enon vaimo loukkaantui kun "haukuin" hänen hampaitaan, eikä halunnut olla naimisissa miehen kanssa, jolla on näin typerä suku(laistyttö). Haukuin mielessäni itseäni ja koin niin musertavan huonoa omaatuntoa, koska näin enoni silloin tällöin itkevän salaa. Meinasin monta kertaa tunnustaa enolleni, että minä ajoin hänen vaimonsa pois, mutta pala juuttui joka kerta kurkkuuni ja menin piiloon itkemään.
Olin vasta jotain 13-vuotias, kun ensimmäistä kertaa ajattelin, että ehkä se ero ei ollutkaan minun syytäni.
Ihana!
Haluaisin harrastaa seksiä serkkupuoleni kanssa. On avioliiton kautta tullut sukuun, ei siis olla verisukulaisia. Aina kun tavataan, me ei puhuta toisillemme oikeastaan mitään, mitä nyt tervehditään ja näin. Mutta katseita vaihdellaan ja muutenkin tuntuu, että meidän välillä olisi jonkunmoinen seksuaalinen jännite. Toivottavasti se joskus purkautuu.
Luen joskus työajalla vauva.fi keskusteluja ja olen näyttävinäni kiireiseltä ja keskittyneeltä työhöni. Se auttaa nollaamaan välillä ajatukset, että pystyy keskittymään taas töihin.