Lue keskustelun säännöt.
Itkettää koko ajan kun ei ole enää riippuvuuksia joihin paeta. Herkistyn ihan kaikesta ja itken alituiseen.
09.03.2024 |
Välillä kyllä pelaan kasinolla, koko oma elämä unohtuu hyvin siinä.
Ennen join valtavasti alkoholia, tunteet oli turrat tai enneminkin vihaa ja masennusta itseään ja elämää kohtaan. Ei oikein itkettänytkään usein, lähinnä vaan vitutti joka ikinen päivä ja lähes joka ikinen hetki.
Nyt kun olen kotona vain ja yksin, en juo tai jaksa juosta mihinkään ja haluan vain levätä niin tunteet ovat todella pinnalla. Itken kaikesta kauniista ja surullisista asioista.
Hyvänä esimerkkinä tänään oli MTV3 Marko Annala haastattelussa. Kertoi itsestään, elämästään ja suhteista lapsiinsa. Ihailin häntä ihmisenä ja isänä niin paljon, että alkoi itkettämään, että miten joku voikin olla noin ihana isä. Itkin omaa lapsuuttani sitten sen kaiken jälkeen.
Sitten tuli vielä perään haastattelu kehityksellisestä traumasta ja porasin vain entisestään.
Sitten tuli olo ettei elämästäni tule yhtään mitään ja haluan kuolla. Olen epäonnistunut jne.
Välillä sitten itken kaikelle kauniille ja siis nykyään liikutun alituiseen ja kyynelehdin jos tunnen kiitollisuuttakin. Olen kai seonnut.
Kommentit (49)
Mä oon kans ihan loppu. Ei ole ketään keltä vois apua pyytää. Eikä kukaan koskaan kysy mitä kuuluu tai kuinka voit. Aina ollut se joka ensin toisilta kysyy mutta enää kun en sitä tee niin kukaan ei ota yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne tunteet mitkä olet turruttanut nousee nyt pintaan. Itke itkuasi niin kauan kuin sitä tulee ja jossain vaiheessa alat huomaan elämän ympärilläsi ja nauttimaan siitä. Tsemppiä!
Et sä seonnut ole. Sä kohtaat kaikkea mitä hautautui riippuvuuksien alle ja olet tunteva ihminen.
Nytkin tekisi mieli vain itkeä mutta en varsinaisesti edes tiedä mikä minua itkettää. Olen niin herkillä, että kohta taas kyynelehdin tai on niin monta asiaa nyt sekaisin että haluaisin vain itkeä oikein kunnolla ja samalla olen niin helpottunut ettei tarvitse juoda enää ja elämäni muuttuu. Ap
Tilanteet, aiheet, traumat, yms. eivät katoa ellei niitä käsittele. Riippuvuudet antavat paikan, jonne voi piiloutua, mutta ongelmat eivät katoa. Elämäsi saa aivan uuden merkityksen, jos onnistut käsittelemään ne asiat mitkä piinaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän aloituksen jälkeen annoin itseni luvan itkeä kun se nyt oli niin pinnalla taas. Itkinkin oikein syvältä ja sitten tuli oksennettua tunti sitten syömäni ateria. Huhhuh. On kyllä rajua hommaa tämä tai sitten sain jonkin pöpön ruoasta, tiedä siis oliko psyykkistä.
No en tätä itselleni ala peittelemään, sallin kaiken mitä tulee ja itken jos siltä tuntuu. Ap
Tuotat kaikki omat tunteesi sillä, mitä ajattelet maailmasta ja sen tapahtumista ympärilläsi.
Jos koet jatkuvia negatiivisia tunteita, on todennäköistä että ajatuksissasi on kognitiivisia häiriöitä. Tämä on yleistä, sillä niitä opitaan lapsena ympäristön aikuisten puheita kuullessa.
Sinun kuuluisi olla ajatustesi isäntä, ei renki. Negatiiviset tunnetilat vähenevät, jos saat poistettua kognitiiviset häiriöt ajattelustasi.
Tänne on yksi ihminen jaksanut suomentaa netistä helposti löytyvän englannikielisen listan näistä häiriöistä, sekä keinoja niiden taltuttamiseen: https://www.astro.fi/forum/index.php?topic=65018.0
Ohjeet ensimmäisessä viestissä. Loppuketju onkin sitten sellaisten ihmisten kirjoituksia, jotka eivät haluaisi tätä tietoa vastaanottaa. Vastuun ottaminen omasta itsestä onkin tietyssä mielessä hankalaa: Sen jälkeen kun ottaa vastuun omista tunteistaan sitä kautta että ottaa vastuun niistä ajatuksistaan tarkoittaa, että koskaan enää ei voi syyttää ketään muuta ihmistä omista tunnetiloistaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään ollut omakohtaista kokemusta tällaisesta?
Kiitti kun saan kirjoittaa tästä. Minun pitäisi jaksaa ensi viikolla lähettää kuntoutuspsykoterapiahakemus kelaan. Nyt on ollut jo pitkään tosi uupunut olo. Oikein paleltaa ja pelkää että tässä jää vielä iäksi työkyvyttömäksi. En vieläkään monen kuukauden sairasloman jälkeen ole kunnossa. Nyt vasta kuukauden ajan olen ollut herkillä ja tunteet on elämässä mukana.
Sitä ennen kyllä itkin ja muuta mutta se oli hyvin erilaista ja synkkää. Tämä tuntuu enemmänkin eheyttävältä tunteiden purkautumiselta. Ap
Ei Herrajjumala tollaset hysteeriset akat laitokseen ja ÄKKIÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olet seonnut ja jos ympärilläsi on yhtään ihmisiä jotka joutuvat tuosta kärsimään, soittaa itsellesi 112.
Ap, toivon sinulle ihanaa tulevaisuutta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut omakohtaista kokemusta tällaisesta?
Kiitti kun saan kirjoittaa tästä. Minun pitäisi jaksaa ensi viikolla lähettää kuntoutuspsykoterapiahakemus kelaan. Nyt on ollut jo pitkään tosi uupunut olo. Oikein paleltaa ja pelkää että tässä jää vielä iäksi työkyvyttömäksi. En vieläkään monen kuukauden sairasloman jälkeen ole kunnossa. Nyt vasta kuukauden ajan olen ollut herkillä ja tunteet on elämässä mukana.
Sitä ennen kyllä itkin ja muuta mutta se oli hyvin erilaista ja synkkää. Tämä tuntuu enemmänkin eheyttävältä tunteiden purkautumiselta. Ap
Oletko spontaanisti sitä hakemusta lähettämässä, vai oletko keskustellut lääkärin kanssa? Jos olet hakemassa Kelan tukemaan terapiaan, niin tarvitsen ensin lausunnon ja paikan missä aloitat käynnit. Saattaa olla itsestään selvää, jos olet toiminut jo niin, mutta kaikki eivät tiedä miten sitä haetaan ja kenelle myönnetään. Siinä tulee sitten turhaan viikkojen stressaava odotus ja lopulta pettymys hylätystä päätöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut omakohtaista kokemusta tällaisesta?
Kiitti kun saan kirjoittaa tästä. Minun pitäisi jaksaa ensi viikolla lähettää kuntoutuspsykoterapiahakemus kelaan. Nyt on ollut jo pitkään tosi uupunut olo. Oikein paleltaa ja pelkää että tässä jää vielä iäksi työkyvyttömäksi. En vieläkään monen kuukauden sairasloman jälkeen ole kunnossa. Nyt vasta kuukauden ajan olen ollut herkillä ja tunteet on elämässä mukana.
Sitä ennen kyllä itkin ja muuta mutta se oli hyvin erilaista ja synkkää. Tämä tuntuu enemmänkin eheyttävältä tunteiden purkautumiselta. Ap
Oletko spontaanisti sitä hakemusta lähettämässä, vai oletko keskustellut lääkärin kanssa? Jos olet hakemassa Kelan tukemaan terapiaan, niin tarvitsen ensin lausunnon ja paikan missä aloitat käynnit. Saattaa olla itsestään selvää, jos olet toiminut jo niin, mutta k
Psykiatri laittoi b-lausunnon kelaan. Siihen riitti yksi tapaaminen, se oli aika selvä asia, että olisi tärkeää päästä pitkäkestoiseen terapiaan. Lapsuuskoti mt-ongelmia, alkoholismia, väkivaltaa, seksuaalista väärinkohtelua ja emotionaalista jatkuvaa hylkäämistä. Olin kumman vanhemman luona tahansa niin joivat, joko lähti baariin tai otti kotona. Äiti sekoillut pahasti ja ollut vaarallinen ihminen humalassa aina. Isä onneksi leppoisa mutta ei hänkään mikään malli vanhempi ollut, turrutti negatiiviset tunteet viinaan.
Siispä on kaikkea sitten itsellä ollut. Paljon olen yrittänyt olla hyvä ja menestyvä, kiltti ja konflikteja välttävä mutta en ole oikein sitten kuitenkaan onnistunut elämässäni. Itsetunto nolla ja riittämättömyys, häpeä ja tyhjyys vaivaa. Olisi minussa potentiaalia mutta tarvitsen apua.
Toivottavasti kela hyväksyy terapian. Rahaa ei ole yhtään omakustantaiseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut omakohtaista kokemusta tällaisesta?
Kiitti kun saan kirjoittaa tästä. Minun pitäisi jaksaa ensi viikolla lähettää kuntoutuspsykoterapiahakemus kelaan. Nyt on ollut jo pitkään tosi uupunut olo. Oikein paleltaa ja pelkää että tässä jää vielä iäksi työkyvyttömäksi. En vieläkään monen kuukauden sairasloman jälkeen ole kunnossa. Nyt vasta kuukauden ajan olen ollut herkillä ja tunteet on elämässä mukana.
Sitä ennen kyllä itkin ja muuta mutta se oli hyvin erilaista ja synkkää. Tämä tuntuu enemmänkin eheyttävältä tunteiden purkautumiselta. Ap
Oletko spontaanisti sitä hakemusta lähettämässä, vai oletko keskustellut lääkärin kanssa? Jos olet hakemassa Kelan tukemaan terapiaan, niin tarvitsen ensin lausunnon ja paikan missä aloitat käynnit. Saattaa olla itsestään selvää, jos olet toiminut jo niin, mutta k
Ap:n kaltaiselle itkupillille ei mitään verorahoin kustannettua huuhaakeskustelua todellakaan makseta ja se on oikein!
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivon sinulle ihanaa tulevaisuutta!!
Jaa. Minä en toivo.
Joku mikromunainen trolli tullut ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut omakohtaista kokemusta tällaisesta?
Kiitti kun saan kirjoittaa tästä. Minun pitäisi jaksaa ensi viikolla lähettää kuntoutuspsykoterapiahakemus kelaan. Nyt on ollut jo pitkään tosi uupunut olo. Oikein paleltaa ja pelkää että tässä jää vielä iäksi työkyvyttömäksi. En vieläkään monen kuukauden sairasloman jälkeen ole kunnossa. Nyt vasta kuukauden ajan olen ollut herkillä ja tunteet on elämässä mukana.
Sitä ennen kyllä itkin ja muuta mutta se oli hyvin erilaista ja synkkää. Tämä tuntuu enemmänkin eheyttävältä tunteiden purkautumiselta. Ap
Oletko spontaanisti sitä hakemusta lähettämässä, vai oletko keskustellut lääkärin kanssa? Jos olet hakemassa Kelan tukemaan terapiaan, niin tarvitsen ensin lausunnon ja paikan missä aloitat käynnit. Saattaa olla i
Voin kertoa että terapian aloitettuasi sinun tekee mielesi hypätä junankiskoille ja erittäin monet niin tekevätkin.
Onnea addiktion lopettamisesta. Iso juttu 😊
Sieltä tulee paljon tunteita, mutta se varmasti parantaa ja tekee loppujen lopuksi hyvää.
Ole armollinen itsellesi. Koe myötätuntoa ja irrota tunteista sitä myöten kun itket niitä ulos itsestäsi.
Minä lopetin äärimmäisen työnarkomanian ja joudun tutustumaan itseeni ihan uudelleen. Ja huomaan myös, olen aiempaa hurjasti tunteellisempi.
Ehkä pitkään jatkuneen addiktioihin turruttautumisen jälkeen tunteet nyt purkautuu ja henkinen puoli herää eloon. Virtaa kuin kevätpurot huuhtoen ravan mennessään kunnes kesän kukkeus saapuu