Lue keskustelun säännöt.
Paljasta häpeällinen salaisuutesi
11.03.2018 |
Tai mikä salaisuus tahansa.
Aloitan: Kadun syvästi lasten hankkimista. Tein lapset nuorina, kun en vielä lainkaan tuntenut itseäni tai tiennyt mistä nautin ja millaisen elämän haluan. Vanhemmuus ei sovi minulle. Kukaan ei varmaan uskoisi minua jos kertoisin tämän jollekin. Edes mieheni ei tiedä. Miehen, ystävien ja sukulaisten mielestä olen loistava äiti.
Kommentit (538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen jälkeen, kun tyttöystäväni jätti minut jostain syystä, olen alkanut panemaan juuri 18 vuotiaita täyttäneitä tyttöjä, nämä tytöt isken yleensä tinderistä tai baarista tekaistuilla tarinoilla. Saan suurta nautintoa, kun saan loukata näitä naisia, ja leikkiä heidän tunteilla. Tämä kaikki johtuu varmaan katkeruudesta entistä tyttöystävääni kohtaan. Sen lisäksi hakkaan usein päätä seinään, ja itken itseni uneen. Kukaan ei tiedä näistä asioista.
Miksi niin monta alapeukkua?
Koska on säälittävää ja sairasta kostaa viattomille naisille jätetyksi tuleminen, jossa ei ole mitään kostettavaa kenellekään. En ihmettele että tyttis jätti. Opettele seisomaan omilla jaloillasi.
Tämä nainen jätti minut kylmästi viestillä tekaistuilla syillä , ja esti minut kaikkialta, vaikka kaikkea tämän naikkosen eteen tein. ”Ei kuulema uskaltanut jättää kasvotusten”. Tunnen vieläkin syvää vihaa häntä kohtaan, ja olen pettynyt niin monta kertaa, että kaikkii naiset ansaitsevat ansionsa mukaan, joita olen huijannut. Kaikki naiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia.
on täysin väärää kostaa heille jotka eivät ole sinulle tuota pahaa tehneet, ja olettaa että kaikki naiset on pohjimmiltaan samanlaisia. tuo on suurta typeryyttä. kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia, mutta ei tuollaisia kuten ne miellät. meillä kaikilla on tahto tehdä hyvää taikka pahaa. syvimmillämme olemme kaikki yhtä. jos tuhoat toisten elämää, tuhoat samalla omaasi. kostamalla teet vain oman olosi pahemmaksi. jos et ymmärrä tätä, tuhoat vain itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teeskentelen, että kaikki on hyvin elämässäni. Todellisuudessa voisin kuolla. Elämänhalu on nolla.
Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta, jotka ovat ainoa syy, että yhä elän. SInnittelen iloista heidän vuokseen.
Elämänhalun on vienyt pitkäaikaistyöttömyys. Juuri nyt haen työharjoittelupaikkaa kolmesta eri paikasta. Yksikään ei ole vastannut puheluuni, tai sähköposteihini. En saa hakemuksistani huolimatta työtä, enkä edes työharjoittelupaikkaa! Kukaan ei auta, ei ainakaan te-toimisto.
Elän syrjäytyneen elämää, ulkopuolella. Teeskentelen, että työkykyni on hyvä. Olen korkeastikoulutettu aineenopettaja, ja olen tehnyt viimeiset 20 vuotta pätkätöitä opettajana. Hyvin lyhyitä pätkiä.
Voisi siis sanoa, että valmistumiseni jälkeen en ole ollut oikeastaan työssä, koska minulla ei ole ollut yhtään koko lukuvuoden kestävää työsopimusta. Sijaisopettajan työ ei ole sama kuin "oikean opettajan" työ.
Voisi sanoa, että valmistumiseni jälkeen olen ollut pitkäaikaistyötön lähes 20 vuotta. Ammattilaistyötön.
Elämää määrittelee työ, työntekeminen, toimeentulo, palkka, jne. ihan kaikkialla maailmassa. Etenkin Suomessa. En jaksa elää enää. En jaksa enää tätä työttömyyttä. Voimat ovat nolla.
Ja ps. en halua mielialalääkkeitä. Olen voinut henkisesti hyvin aina silloin, kun olen ollut työssä, edes niitä lyhyitä sijaisuuksia tehdessä.
En halua vähätellä tai tuomita tunteitasi, mutta miten pelkkä työttömyys voi aiheuttaa masennuksen? Minulla on samankaltainen tilanne, mutta nautin siitä kun on aikaa. Saa nukkua, lukea, levätä ja tehdä kaikkea kivaa ja edullista/ilmaista mihin ei muuten olisi aikaa.
On mahdollista lakata itsensä määritteleminen työn kautta yhteiskunnan ja ihmisten painostuksesta huolimatta. Töitä ei vain ole kaikille. Sinä olet muutakin kuin työsi.
Pari tuttua (mies ja nainen) olivat työttämänä ja kyllä se otti heillä koville. Veikkaan että se toimettomuus päivisin ja rahanopuute ja se että päytyy runata rahaa puolisolta, ne ovat varmaankin sitä pahinta. Ja lappurumnba kelan ja liiton suuntaan.
jos masentuu siitä ettei ole työtä ja siis on työtön, se on omaa mielikuvituksen puutetta. kaikilla sitä ei tosin ole perintötekijänä, mutta sen voi oppia. vaikka itse olen ollut 20v työttömänä, en todellakaan sano että ajoittaisen masennukseni syy olisi tuo työttömyys - sillä vaikka "virallisesti" olenkin työtön, ei se tarkoita ettenkö tekisi mitään. minulla on aikaa tehdä itseäni kiinnostavia asioita. Kaikkea ei voi tehdä, koska ei ole rahaa kaikkeen, mutta on todella paljon asioita mitä voi tehdä vähälläkin rahalla. jos meinaa vaan makoilla sohvalla ja katsella telkkaria yms. niin ei mikään ihme jos masentuu. elämästä on tehtävä elämää. ja jos siihen ei itse jaksa, niin niitä lääkkeitäkin KANNATTAA kokeilla sensijaan, että rypee itsesäälissä. ei niitä lääkkeitä loppuelämää tarvitse ottaa, eikä kaikissa edes ole mitään sivuoireita, joita pitäisi pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies oli ulkomailla vuoden komennuksella. Pyöräytin sillä aikaa toiselle miehelle lapsen.
Mieheni kävi 25 raskausviikolla kotona, mutta huomannut mitään.
Lapsi on tällä hetkellä isänsä hoidossa.3vuotias jo.
Keksitty juttu tai mies on kuuro mykkä ja sokea.
voi olla, että on tuolla vuoden komennuksella itsekin käynyt kiksauttelemassa, niin ei jaksanut enää edes välittää vaikka olisikin tiennyt. siinähän elätte kaksoiselämäänne nyt.
Vierailija kirjoitti:
Olen masturboinut ja katsonut pornoa (en enää). Olen uskovainen.
mitä se uskovaisuus siihen liittyy?
Olen parisuhteessa mutta käyn välillä kännissä panemassa erästä vähän vanhempaa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rikollinen. En ole vaan koskaan jäänyt kiinni, koska olen niin ovela paskiainen.
Oon tehnyt kamalia asioita, mutta en osaa edes hävetä. Ihmisvihani on vain niin järjettömän suurta, että kehoni valtaa mielihyvä, kun leikittelen ajatuksella joukkomurhasta.
Ehkä vielä joku päivä tilaan aseen pimeästä verkosta ja annan palaa. Ehkä.
Tästä on kyllä tehtävä rikosilmoitus. Joukkomurhan suunnittelu on vakava rikos.
niin, kyllähän näistä saa halutessaan selville mistä ja kuka on nämä kommentit lähettänyt... mut ihan hyvä vaan, jos saa tollasia hulluja kiinni ennenkuin tekevät jotain idioottimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala-asteikäisten keskusteluketju tämä on?
Isäs oli ala-aste-ikäinen, kun sua teki:DDDDDDDD
ja äitis on viäläki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies 36v. kirjoitti:
Haluaisin harrastaa seksiä pikkutyttöjen (korkeintaan noin 6-7 vuotiaiden) kanssa. Erityisesti noin 2-4 vuotiaat tytöt ovat minusta kiihottavia ja fantastisinta olisi päästä tutkimaan tyttövauvan alapäätä.
Haluaisin myös kiduttaa eläimiä niin että ne kuolisivat siihen vähitellen.
Nyt rikosilmoitusta kehiin!
nukkuuko moderaattori?
Seksin haluamisessa pikkutyttöjen kanssa ei ole mitään rikollista. Ei myöskään eläinten kiduttamisella fantasioimisessa. On tämä julma yhteiskunta, jos pedofiilisia taipumuksia omaavat eivät saa edes anonyymisti avautua mielihaluistaan. Ei se tarkoita sitä, että näitä tekoja toteutettaisiin.
En osaa käsitellä negatiivisia tunteita niin että pääsisin niistä yli, joten aina välillä syön järjettömiä määriä ruokaa ahdistukseen tai suruun.
Jo lapsena kun jäin yksin saatoin syödä jääkaapin tyhjäksi vatsakipuihin asti (silloin en edes tajunnut sen olevan kovin epänormaalia).
Toistaiseksi en ole lihonut pahasti koska ahmimiskohtauksia lukuunottamatta kontrolloin syömistäni ja liikun paljon. En tosi. Ikinä kehtaisi tunnustaa määriä joita olen syönyt ja pelkään tämän riistäytyvän käsistä, koko sukuni on ylipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kertonut aviomieheni todellista ikää kenellekkään koska joskus nuorena valehtelin hänen olevan 5 vuotta nuorempi. Myös miehen vanhemmat kuvittelevat minun olevan 3 vuotta vanhempi kuin oikeasti
Nuorempana olin ruotsinlaivalla ja juotin erään naisen niin humalaan, että hän ei pysynyt enää omin jaloin pystyssä. Vein hänet lopulta hyttiini ja harrastin n. 2-3 tunnin ajan seksiä hänen sammuneen vartalonsa kanssa. Lopulta hän heräsi ja lähti hoiperrellen etsimään ystäviään.
Pidän itseäni kyllä ihan hyvänä ihmisenä, nuorena se näyttämisen tarve ja alkoholi saa tekemään outoja asioita. Nykyisin minulla on kaksi pientä tytärtä ja ihana vaimo, joita rakastan yli kaiken ja jos joku heille tekisi noin niin en pelkäisi vankilaa sanotaako vaikka näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se klassinen: punnitsen heviostokset niin, että vain kevyesti pitelen pussia vaa'an päällä.
Tai täppään kotimaisten tomaattien hinnan halvimman "epsanjalaisen" mukaan.
Tiedostan varastavani, mutta joskus muutama sentti erottaa köyhyyden ja keripukin (vitamiinilisiin ei mitään varaa).
Anteeksi.
Entä tiedostatko sitä, että kotimaisissa tomaateissa ei ole yhtään enempää vitamiineja kuin espanjalaisissa? Huono tekosyy siis varastamiselle.
Ei muuten, mutta erityisesti talviaikaan kotimaiset ovat köyhempiä ravintoarvoltaan mm. auringon vähyyden ja maaperän vuoksi (siis ei tavallinen maa, vaan kasvihuone). Tämän lisäksi monesti vielä kypsyvät matkalla kauppaan ja kaupassa. Kesällä taas päinvastoin ainakin ns. suomalaisilla vihanneksilla, kun voivat kasvaa tavallisessa maaperässä ja auringon valoa ylllin kyllin.
Ulkomaiset on saatutettu niin kovilla hyönteismyrkyillä että avot! Sinuakin yököttäisi jos kävisit katsomassa miten tomaatteja viljellään siellä Espanjassa.
pablo x kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teeskentelen, että kaikki on hyvin elämässäni. Todellisuudessa voisin kuolla. Elämänhalu on nolla.
Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta, jotka ovat ainoa syy, että yhä elän. SInnittelen iloista heidän vuokseen.
Elämänhalun on vienyt pitkäaikaistyöttömyys. Juuri nyt haen työharjoittelupaikkaa kolmesta eri paikasta. Yksikään ei ole vastannut puheluuni, tai sähköposteihini. En saa hakemuksistani huolimatta työtä, enkä edes työharjoittelupaikkaa! Kukaan ei auta, ei ainakaan te-toimisto.
Elän syrjäytyneen elämää, ulkopuolella. Teeskentelen, että työkykyni on hyvä. Olen korkeastikoulutettu aineenopettaja, ja olen tehnyt viimeiset 20 vuotta pätkätöitä opettajana. Hyvin lyhyitä pätkiä.
Voisi siis sanoa, että valmistumiseni jälkeen en ole ollut oikeastaan työssä, koska minulla ei ole ollut yhtään koko lukuvuoden kestävää työsopimusta. Sijaisopettajan työ ei ole sama kuin "oikean opettajan" työ.
Voisi sanoa, että valmistumiseni jälkeen olen ollut pitkäaikaistyötön lähes 20 vuotta. Ammattilaistyötön.
Elämää määrittelee työ, työntekeminen, toimeentulo, palkka, jne. ihan kaikkialla maailmassa. Etenkin Suomessa. En jaksa elää enää. En jaksa enää tätä työttömyyttä. Voimat ovat nolla.
Ja ps. en halua mielialalääkkeitä. Olen voinut henkisesti hyvin aina silloin, kun olen ollut työssä, edes niitä lyhyitä sijaisuuksia tehdessä.
En halua vähätellä tai tuomita tunteitasi, mutta miten pelkkä työttömyys voi aiheuttaa masennuksen? Minulla on samankaltainen tilanne, mutta nautin siitä kun on aikaa. Saa nukkua, lukea, levätä ja tehdä kaikkea kivaa ja edullista/ilmaista mihin ei muuten olisi aikaa.
On mahdollista lakata itsensä määritteleminen työn kautta yhteiskunnan ja ihmisten painostuksesta huolimatta. Töitä ei vain ole kaikille. Sinä olet muutakin kuin työsi.
Pari tuttua (mies ja nainen) olivat työttämänä ja kyllä se otti heillä koville. Veikkaan että se toimettomuus päivisin ja rahanopuute ja se että päytyy runata rahaa puolisolta, ne ovat varmaankin sitä pahinta. Ja lappurumnba kelan ja liiton suuntaan.
jos masentuu siitä ettei ole työtä ja siis on työtön, se on omaa mielikuvituksen puutetta. kaikilla sitä ei tosin ole perintötekijänä, mutta sen voi oppia. vaikka itse olen ollut 20v työttömänä, en todellakaan sano että ajoittaisen masennukseni syy olisi tuo työttömyys - sillä vaikka "virallisesti" olenkin työtön, ei se tarkoita ettenkö tekisi mitään. minulla on aikaa tehdä itseäni kiinnostavia asioita. Kaikkea ei voi tehdä, koska ei ole rahaa kaikkeen, mutta on todella paljon asioita mitä voi tehdä vähälläkin rahalla. jos meinaa vaan makoilla sohvalla ja katsella telkkaria yms. niin ei mikään ihme jos masentuu. elämästä on tehtävä elämää. ja jos siihen ei itse jaksa, niin niitä lääkkeitäkin KANNATTAA kokeilla sensijaan, että rypee itsesäälissä. ei niitä lääkkeitä loppuelämää tarvitse ottaa, eikä kaikissa edes ole mitään sivuoireita, joita pitäisi pelätä.
Olen varsinaisesta asiasta samaa mieltä: työttömyys itsessään ei masenna. Olin yli kolme vuotta työttömänä, ja siinä ylivoimaisesti raskainta oli töiden hakeminen, ja jatkuvat hylkäykset. En usko että kenenkään psyyke kestää sellaista. Jos on valmis hyväksymään sen, ettei koskaan elämässään enää tee työtä, on työttömänä varmasti ihan leppoisaa. Itse olen kuitenkin kouluttautunut (varsin pitkälle) sellaiselle alalle, joka todella kiinnostaa ja jossa palkkaus ym. ovat aivan sivuseikkoja. En ollut alle nelikymppisenä valmis hyväksymään sitä, että ura olisi lopullisesti ohi, ja hain sitkeästi oman alan harvoja paikkoja. Lopulta tärppäsi, ja sain vakituisen työn, joka on ihan huippumielenkiintoinen. Tosin työpaikka vaati muuttamista toiselle puolelle Suomea, mutta en ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetin poikuuteni 18-vuotiaana 46-vuotiaalle miehelle hotellihuoneessa. Olin tavannut tämän miehen ensimmäisen kerran muutama viikko sitten ja asiat vain johtivat siihen, että kumpikin tunnusti olevansa homo. Hän oli silloin työmatkalla kotikaupungissani ja menimme hänen hotellihuoneeseensa ja harrastimme seksiä monen tunnin ajan. Lopulta jäin sinne hänen kanssaan yöksi ja menin vasta aamulla kotiin. Vanhemmat olivat tietenkin vihaisia kun olin ollut pois kotoa melkein vuorokauden ilmoittamatta heille mitään (olin saanut ensimmäisen kännykkäni lahjaksi kun täytin 18), mutta toisaalta minä olin silloin jo täysi-ikäinen ihminen.
Erityisen häpeälliseksi tämän tekee se, että hän oli naimisissa ja hänellä oli lapsia, mutta me silti jatkoimme tapailua ja seksiä keskenämme, vaikka minäkin menin naimisiin naisen kanssa ja sain hänen kanssaan lapsia, koska luulin vielä olevani bi-seksuaali. Nyt tuosta ensimmäisestä kerrasta on kulunut parikymmentä vuotta, kyseinen mies on jo kuollut ja minäkin olen eronnut vaimostani, mutta mitään en kadu. Tuota miestä minulla vain on ikävä, koska häneltä sain parasta seksiä mitä olen koskaan saanut, vaikka olen harrastanut seksiä hänen lisäksi vaimoni sekä noin 8-10 miehen kanssa. Hänen perheensä eikä myöskään minun perheeni saanut tietää suhteestamme, mutta kaapista olen tullut ulos ja elän nyt parisuhteessa miehen kanssa, joka ei hänkään tiedä tuosta toisesta miehestä.
myimme nuoruudessa kaverini kanssa seurassamme olleen hieman typerän ja naiivin 14-vuotiaan tutun tytön, jonka olimme juottaneet umpikänniin, 10 markasta yhdelle vieraspaikkakuntalaiselle miesporukalle leirintäalueelle iltakäyttöön. emme kuulleet tytöstä enää koskaan. pääsimme kaverini kanssa sillä kympillä linja-autolla määränpäähämme.
Olen teinityttö ja huolestutan vanhempiani joka päivä BDSM-fetissini vuoksi.
Ympäri kehoani on useita mustelmia, jotkut melko pahojakin, ja peittelen niitä vanhemmiltani, koska pelkään.
Fetissistäni en uskalla heille kertoa, koska he saattavat epäillä, etten oikeasti pidä siitä tai että minua olisi pahoinpidelty. Pelkään myös, että minua vanhempaa poikaystävääni syytettäisiin, enkä saisi nähdä häntä enää.
Kaapissa on ahdasta ja paineet kasvavat, mutta en vieläkään uskalla kertoa, vaikka se olisikin minulle parempi.
Ei ehkä niin "suuri" salaisuus, mutta mietityttänyt mua silti pitkään.
Lapsena en uskaltanut palauttaa erästä Viisikko-kirjaa ja kävin paniikissa heittämässä sen lähimetsikköön:D
Sinne se sitten varmaan jäi. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hirmuisen ruma alapää ja olen luultavasti aika väljä. Sisemmän häpyhuulet isot ja rumat ja joku ylimääräinen ihonpalakin tuolla on. Väljyys ahdistaa. Asiaa mietin päivittäin ja itsetuntoa syö vaikka kukaan ei päällepäin näe mitään. Harmittaa.
Voi kultaseni, tule miehelleni rakastajattareksi.
Minä olen tiukka viivapillu. Mieheni mielestä pimppani näyttää pornotähden leikellyltä värkiltä. Hän haluaisi, että sisemmät häpyhuuleni (joita minulla ei siis luonnostaan ole) tursottaisivat jalkovälistä. Lisäksi hän omasta mielestän tulee liian nopeasti tiukkuuteni vuoksi.
Että älä sure, sinullekin olisi ottajia!
Vierailija kirjoitti:
En rakasta vaimoani. En ole koskaan rakastanut milläänlailla. Olen pelkästään taloudellisista syistä ollut aina. Kyllä näytän ja esitän hyvää miestä, mutta täyttä teatteria. Ei mitään tunteita, mutta teen sitä koska haluan, että luulee minun rakastavan ja välittävän. Vaimo rikkaasta suvusta.
Ei ole mitenkään harvinaista. Teille on nimityksiäkin, yksi on "ostovävy".
Minun isäni kertoi ennen kuolemaansa olleensa ostovävy. Hän oli jopa maksanut äitini rahoilla gigolon äidilleni, kun oli löytänyt elämänsä rakkauden.
veikkaan että tuo liittyy oman siemennesteen juomiseen.