Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paljasta häpeällinen salaisuutesi
11.03.2018 |
Tai mikä salaisuus tahansa.
Aloitan: Kadun syvästi lasten hankkimista. Tein lapset nuorina, kun en vielä lainkaan tuntenut itseäni tai tiennyt mistä nautin ja millaisen elämän haluan. Vanhemmuus ei sovi minulle. Kukaan ei varmaan uskoisi minua jos kertoisin tämän jollekin. Edes mieheni ei tiedä. Miehen, ystävien ja sukulaisten mielestä olen loistava äiti.
Kommentit (538)
Ja sitten on ne henkilöt, jotka tottuvat harhaluuloihinsa eivätkä osaa edes säikähtää niitä, se on taas aivan eri asia. Heitä tosiaan kulkee iso joukko tuolla kaduilla kenenkään tietämättä ja vahtimatta. Saattavat ajatella olevansa jotain äärimmäisen tärkeitä ihmisiä, joita joukkovainotaan (gang stalked) tai jotain shamaaneja, noitia tai tietäjiä. Tämä on hyvin yleistä. Psykedeelit tuottavat ihmiselle harhoja, joita käyttäjät sitten erehtyvät pitämään tosiasiallisina, mistä syntyy mielikuva yliluonnollisista supervoimista ja muista maagisista sattumuksista.
Voisin melkein puheidesi perusteella lyödä vetoa, että sinullakin on jonkinlaisia ajatusvääristymiä, joita et ole vielä kovin kriittisesti tarkastellut. Monelle tulee juuri niitä uskoon tulemisia ja näkyjä, mitä sitten hehkutetaan ihanaksi "avoimuudeksi" universumia, jumalaa/jumalia kohtaan. Tosiasiassa se on pää pilvissä leijailua, omissa mielikuvitusmaailmoissa hillumista jalat irti maasta.
On tietysti hyvä oppia olemaan avoin, mutta onko se trippailu ja hallujen näkeminen sitä aidointa avoimuutta ja realismia, jota kohti kaikkien tulisi pyrkiä, jopa vasta kehittymässä olevien ja helposti johdateltavien nuorten? On hyvä, että asioista puhutaan, mutta psykoterapia, ystävät, perhe, liikunta, hyvä ruoka, uni ja itsenäinen työskentely ilman huumaavia aineita on se terveellisin, turvallisin ja aidoin tie eheyteen, nyt ja aina ja ikuisesti.
Kaikkea hyvää sinulle, mutta vetäydyn tästä nyt takavasemmalle muihin hommiin, meni niin offtopiciksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä6312 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stalkkailen satunnaisen pakkomielteisesti somesta entisten koulukaverien ja sukulaisten kuvia ja kuulumisia, vaikken kuollakseni halua ikinä olla näiden kenenkään kanssa tekemisissä.
Hyvä silti tietää, missä mennään. Helpompi vältellä, sano ;)
Tiesithän, että aika moni käyttää esim. Facebookissa sovellusta, joka näyttää viimeksi tilillä vierailleet henkilöt.. Kovin salaa ei siis nykyään pysty enää stalkkaamaan.
Voi kamala. Mä oon ainakin jääny sit lukemattomia kertoja ties kenen profiilin katsomisesta kiinni, jos tommonen sovellus on niin yleisessä käytössä :D
Mulla on jonkinasteinen syömishäiriö. Häpeän sitä, enkä uskalla kertoa siitä läheisilleni.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jonkinasteinen syömishäiriö. Häpeän sitä, enkä uskalla kertoa siitä läheisilleni.
Epäileekö ne jotain?
Kuljetko ovista sivuittain?
vastaus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, hetkinen...
LSD:tä on nimenomaan käytetty masennuksen hoidossa jo 60-luvulla ja saatu paljon positiivisia tuloksia, huom. oikein käytettynä. Suosittelen tutustumaan aineen historiaan, siihen miksi siitä tehtiin laitonta ja ---
Tiedän että tämä on täällä kielletty aihe ja vaiettu totuus ja koko keskustelu varmaan poistetaan kohta, mutta halusin silti kirjoittaa tämän. Ehkä joku inspiroituu hakemaan lisää tietoa luotettavista lähteistä.
Minulle ei ole mitään kiellettyjä aiheita tai vaiettuja totuuksia. Tiedän kokemuksesta mistä puhun, ja tuttavaperheessä on myös käynyt tämän tyyppinen tragedia. Ja sanotaanko nyt vielä, että satun itsekin työskentelemään vaativaa hoitoa tarvitsevien mielenterveyskuntoutujien parissa.
En jaksanut lukea kauhean tarkkaan tuota viestiäsi, koska tiedän jo suurin piirtein mitä se pitää sisällään, samat mantrat on kuultu tässä työssä ja tämän työn edustajana siviilissä jo monen monta kertaa.
Olen kyllä sinällään ihan hyvin informoitu aihepiiristä, ja tunnen psykedeelien ja muidenkin päihteiden historian ja vaikutustavat melko perinpohjaisesti. On sitä tullut nuorempana poltettua pari sätkääkin, mutta huomasin nopeasti ettei sopinut, joten siihen jäi. Onneksi!
Tiedän siis omakohtaisesti millaisia tuntemuksia ja ajatuksia pelkät miedotkin psykedeelit aikaansaavat, ja työssäni näen sitten ihan riittävästi näitä astetta karumpia kokemuksia läpikäyneitä happohuppuja ja sienipäitä. Kyllä, psykedeelit vilkastuttavat ajattelutoimintoja ja tekevät luovan olon. Ne kuitenkin myös sotkevat aivokemiat epäluonnollisella ja rajulla tavalla ja aiheuttavat potentiaalisesti monia muitakin vähemmän positiivisia vaikutuksia, kuten ahdistusta ja pelkoa.
Ja älä jaksa aloittaa nyt mistään set & settingistä tai muusta vastaavasta huumeslangista, koska mitään todellista universaalia "oikeaa" ja ennenkaikkea turvallista käyttömäärää ja käyttötapa EI ole olemassakaan. Ei vaikka itse Albert Hofmann niin lupaisi.
Olet klassinen apologisti, joka on jostain syystä elämäntuskissaan päättänyt, että huumeet ovat siisti juttu, koska niillä voi "laajentaa tajuntaa", "parantaa" yms., mutta totuus on ikävä kyllä se, että psykedeelit voivat olla äärimmäisen vaarallisia jopa pienillä annoksilla ja pahimmillaan kertalaakista. Kannabiksen ensikokeilusta voi saada rajun paniikkikohtauksen tai jopa pitkäkestoisen derealisaatio-syndrooman, vaikka yleensä nämä häiriöt kehittyvätkin vähän pitempään jatkuneen käytön seurauksena, mutta siis ei puhuta edes mistään vuosien päivittäisestä polttelusta vaan noin puolen vuoden viikottaisesta käryttämisestä, ja tosiaan jo siitä yhdestä ensimmäisestä hatsista VOI tulla monenlaista vakavaa jälkiseuraamusta. Happo, madonlakit ym. psykedeelit (ja voimakkaat dissosiatiivit) voivat kertaheitosta viedä suoraan psykoosiin, kroonistuvaan harhaluuloisuushäiriöön tai vaikeaan krooniseen paniikkihäiriöön. Koskaan ei voi tietää kenen kohdalle sattuu.
Ne höpöhöpöjutut tarkoittavat siis tosiaan sitä päänupin eriasteista pehmentymistä ja näitä kaikkia henkimaailman juttuja, näkyjä, harha-ajatuksia, harhauskomuksia, ylenpalttisia salaliittoteorioita, voimakkaita pelkotiloja.
Työssäni tapaan viikottain henkilöitä, joiden ajatusmaailma on enemmän tai vähemmän peruuttamattomasti vinksahtanut pelkästä kannabiksen sauhuttelusta. Mietipäs sitä hetki ihan tosissasi!
On yhtäkkiä kaikenlaista uskoa auroihin, chakroihin, telepatiaan, feng shuihin, enkeleihin ja paholaisiin ja salaisiin agentteihin, joku kuvittelee olevansa uudelleensyntynyt messias, toinen odottaa mayaintiaanien maailmanloppua jne. On näitä nähty.
mitä Venflaxin tekee aivoille?
Olen vanhemmiten muuttunut vihamieliseksi ja ivalliseksi..en ymmärrä enää itseäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ulosoton asiakas. Kukaan ei tiedä asiasta ja varmistan aina ettei kukaan näe sieltä tulevia kirjeitä. Asia hävettää minua aivan suunnattomasti, no onneksi enään n. vuosi niin maksut on maksettu.
Olen todella ällöttävä ihminen, syön jalkapohjieni kuolluttaa ihoa, räkääni, kynsiä, hilsettä, valkovuotoa, silmärähmääni ja ehkä ällöttävin asia mitä syön on finnien ja mustapäiden sisältö kun puhkaisen niitä. Nypin myös pinseteillä pakonomaisesti karvoja kehostani, haistelen pierujani. En voisi kuitenkaan kuvitella syöväni muiden kehojen vastaavia eritteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen trolli.
Mä myös. Täällä en yleensä trollaa, yhdellä toisella keskustelusivulla olen ihan vakiotrolli.
Vierailija kirjoitti:
Valehtelen ja väritän juttuja usein. En aina lopuksikaan tiedä oliko oikeasti näin ja tarpeeksi usein kun toistan tiettyä tarinaa se muuttuu oikeasti todeksi. En aina osaa osaa sanoa valehtelenko, koska se tulee niin luonnostaan, eikä minun yleensä tarvitse edes keksiä erikseen asioita vaan ne tapahtuu päässäni jo valmiiksi.
En tiedä onko paha, mutta välillä häiritsee.
Minä teen tätä myös! Inhoan itseäni sen takia. Joudun aina vahtimaan itseäni tosi paljon etten ala valehtelemaan (siis ihan ns.harmittomia juttuja) mutta heti jos en ole ihan täydessä kontrollissa niin saattaa lipsahtaa jotain ja sitten taas häpeän. Mistä tää johtuu? Voiko olla oire jostain? Vai juontaako lapsuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalle saapuessa on pakko viivahtää hetki invavessassa (synti nro 1: en ole inva) tasaamassa hengitystä ennen kuin näytän "sosiaalista naamaa" kahvihuoneessa. Ahdistus-turhauma - kasauma salpaa hengen joka aamu, mutta tähänkin olen valitettavasti tottunut.
Kun ensimmäinen näkemäni ikipirteä kollega on huomenella tervehditty ja sen silmä välttää, irvistelen selän takana ja jupisen mielessäni "erittäin paskamaisen päivän toivotukset vaan sullekin". Raskainta on näytellä hyväntahtoista, höpölöpöhöpinöistä ja sekundadraamoista kiinnostunutta, työhönsä intohimoisella antaumuksella suhtautuvaa pätijää. Mitä hittoa minä täällä teen ja miksi??
(No sen paskakorvauksen, jota palkaksi kehtaavat kutsua, mitäs luulitte.)
Oletko sinä se ihmisvihaaja nainen, joka suunnitteleej.o.uk.kkomu.rhaa?
Käsitin niin, että tuon kirjoittaja vihaa roolipelejä, joita varsinkin työelämässä joutuu vetämään. En usko, että vihaa ihmisiä sinänsä vaan juuri tuota pakkoa esittää jotain muuta kuin on (saatika suunnittelisi jotain joukkomurhaa).
Meidän työpaikalla pakollinen TYKY-päivä on aina sitä samaa ruumiinkulttuuria. Kävelyä, sählyä, keilausta, tanssia tai mitä vaan hikistä, vaikeaa ja epämukavaa. Kateellisena olen kuunnellut toisen alan tuttavien kokemuksia omasta vastaavastaan: on tarjolla ravintolaa, teatteria, taidenäyttelyä jne. Kuka idiootti keksi meillä, että työhyvinvointi on vaan sitä, että syke ja rasvaprosentti näyttää vihreää?! (En ole rapakuntoinen ja/tai ylipainoinen, eli turha kuittailla!)
Joka tapauksessa tunnustan täten lusmuilleeni pakolliset tyky-tunnit jossain taukotilassa ihan rauhassa hyvän kirjan ja parin aikakauslehden parissa, vaikka olin joutunut ilmoittautumaan johonkin ***vetin zumbaryhmään.. Eipä ole vielä perästä kuulunut, vaikka työpaikka on valvontakameroin miinoitettu ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt vuosia töitä huonon itsetunnon takia ja nyt alan lipsahtamaan jopa itserakkauden puolelle... En tajua miten näin voi käydä? Ja hävettää koska minut tunnetaan niin vaatimattomana. Salaa tunnen kuitenkin jotain ihmeellistä paremmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä6312 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stalkkailen satunnaisen pakkomielteisesti somesta entisten koulukaverien ja sukulaisten kuvia ja kuulumisia, vaikken kuollakseni halua ikinä olla näiden kenenkään kanssa tekemisissä.
Hyvä silti tietää, missä mennään. Helpompi vältellä, sano ;)
Tiesithän, että aika moni käyttää esim. Facebookissa sovellusta, joka näyttää viimeksi tilillä vierailleet henkilöt.. Kovin salaa ei siis nykyään pysty enää stalkkaamaan.
Voi kamala. Mä oon ainakin jääny sit lukemattomia kertoja ties kenen profiilin katsomisesta kiinni, jos tommonen sovellus on niin yleisessä käytössä :D
Onko tämä oikeasti totta, että tilillä käyneet näkyy. Loppuu kyllä minun stalkkaamiset sitten tähän. Tosin löysin tällaisen artikkelin, vanha tosin, mutta onko face nyt sitten syönyt sanansa ja asentanut tuollaisen kävijäpaljastajan.
https://www.facebook.com/notes/verkonvaarat/facebook-profile-viewer-ja-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puristelen ärrällä suklaapatukoita ja pusseja niin että suklaat hajoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole puhunut tästä kenellekään, tämä saattaa kuullostaa sitten absurdilta:
En tiedä onko sisälläni sisukarkki. Joskus varmaan 3-4v huomasin alapäässäni emättimen olemassaolon. Hämärästi muistan työntäneeni sinne sisukarkin. Sen jälkeen muistan, että etenkin yöllä alapäätä kihelmöi. Joskus kävellessä tuli yhtäkkiä kamala kipu enkä voinut liikkua, tätä tapahtui vielä ala-asteella. Nyttemmin en tiedä onko se karkki edelleen siellä ja voiko se olla edes mahdollista?
Ei voi mitenkään olla mahdollista että olisi enää, vaikka olisitkin työntänyt sellaisen sisääsi. :) Emätin on kehon ainoa itsensä puhdistava elin = valkovuoto, joten sen mukana se olisi kyllä tullut nopeastikin sisään. Jos jostain omituisesta syystä se olisi jäänyt jonnekin poimujen väliin, keho olisi hylkinyt sitä tulehduksen muodossa, ja sen olisit huomannut. Joten tämän voit unohtaa tyttö hyvä. :)
Kiitos tästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valehtelen ja väritän juttuja usein. En aina lopuksikaan tiedä oliko oikeasti näin ja tarpeeksi usein kun toistan tiettyä tarinaa se muuttuu oikeasti todeksi. En aina osaa osaa sanoa valehtelenko, koska se tulee niin luonnostaan, eikä minun yleensä tarvitse edes keksiä erikseen asioita vaan ne tapahtuu päässäni jo valmiiksi.
En tiedä onko paha, mutta välillä häiritsee.Minä teen tätä myös! Inhoan itseäni sen takia. Joudun aina vahtimaan itseäni tosi paljon etten ala valehtelemaan (siis ihan ns.harmittomia juttuja) mutta heti jos en ole ihan täydessä kontrollissa niin saattaa lipsahtaa jotain ja sitten taas häpeän. Mistä tää johtuu? Voiko olla oire jostain? Vai juontaako lapsuudesta?
Sama täällä, meinasin vastata jo aiempaan. Eräs teoria esitti tämän seurauksena turvattomasta/levottomasta lapsuudesta. Olen päihdeperheestä, päättelin joskus joutuneeni kuuntelemaan niin paljon aikuisten höpöhöpöä (lapset usein ymmärtävät enemmän kuin luulisi) että omaksuin tavan siitä. En valehtele ns."isommista" asioista, mutta värikynää lipsahtaa usein ennen kuin edes tajuan asian, sitten haluaisin korjata mutta harvoin kehtaan... ärsyttävää!
talousvaikeudet ja maksuhäiriömerkintä
Menetin neitsyyteni 18 vuotiaana 12 vuotiaalle tytölle.
Käyttäjä6312 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stalkkailen satunnaisen pakkomielteisesti somesta entisten koulukaverien ja sukulaisten kuvia ja kuulumisia, vaikken kuollakseni halua ikinä olla näiden kenenkään kanssa tekemisissä.
Hyvä silti tietää, missä mennään. Helpompi vältellä, sano ;)
Tiesithän, että aika moni käyttää esim. Facebookissa sovellusta, joka näyttää viimeksi tilillä vierailleet henkilöt.. Kovin salaa ei siis nykyään pysty enää stalkkaamaan.
Hei mikä sovellus tää on? Tahtoisin heti käyttöön...
Alue: Aihe vapaa
Henk. koht. suututtaa eniten se, että kaltaisesi huumehehkuttajat (äläkä yritä vähätellä sillä, että ne ovat vain "psykedeelejä", "yrttejä" tai muita viattomia "luonnontuotteita") ovat viime vuosikymmeninä hakeutuneet aggressiivisesti valokeilaan paistattelemaan ja löpertelemään näitä lapsenuskoisia kuvitelmiaan huumeiden vaarattomuudesta ja ylivoimaisuudesta ja siitä teennäisen henkisen avoimuuden mahtavuudesta.
Teidän prohuumetyyppien pitäisi alkaa vähintään jo tajuta se, että nuoria kuuluu suojella KAIKILTA päihteiltä ja erityisesti voimakkailta psykedeeleiltä ja kovilta katuhuumeilta.
Sen kun joku päivä ymmärtäisitte, että ihmiset ovat hyvin erilaisia ja se, että te itse ette ole ainakaan vielä (ja ainakaan niin että sen myöntäisitte tai tajuaisitte) menettäneet järkeänne, ei tarkoita sitä etteikö monelle muulle hyväuskoiselle ja huono-onnisemmalle niin kävisi, jatkuvasti!
Nämä psykoosipotilaat joita hoidamme ovat hyvin nuoria ihmisiä, ihan molemmista sukupuolista. Paljon on alle parikymppisiäkin. On hyvin surullista, kun nuori elämä menee aivan hukkaan niin turhan ja helposti vältettävissä olevan asian vuoksi. Näemme myös vanhempien ja muiden sukulaisten tuskan. Se on valtavan suuri.
Sanoit,
"olen ensimmäistä kertaa vuosiin täysin vapaa ahdistuksesta, en syö mitään lääkkeitä enkä yksinkertaisesti ole enää masentunut. LSD on todennäköisesti aktivoinut aivoissani uusia yhteyksiä/laajentanut ajattelumalleja, sillä koen olevani enemmän avoin ja "auki". Menestyn paremmin opiskeluissa, olen luovempi ja iloisempi jne. Uskon kyllä haitat heti kun joku ne minulle näyttää tai argumentoi asiallisesti."
En haluaisi tässä mihinkään argumentaatiokilpaan ryhtyä, mutta tällaiset äkkinäiset ihmeparantumiset ovat aina epäilyttäviä, varsinkin jos ne on saatu aikaan trippailun avulla. Kuvauksestasi ei käy ilmi vielä tarkempia yksityiskohtia nykyisestä ajatusmaailmastasi ja "laajentuneista yhteyksistäsi", mutta tämä on juuri sitä samaa höpöpuhetta, jota minäkin kuulen harva se päivä. Aivan täsmälleen samaa.
Ensin nämä meidän potilaatkin kuvittelevat, että "yrtti" tai "esso" tms. on parantanut heidän elämänsä ja kaikki huolet ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, yleensä taustalla on ollut juuri jotain masennusta, ahdistusta ja liiallista alkoholin kulutusta. Sitten trippaillaan ja elämä tuntuu mullistuvan, koetaan olevansa iloisia, luovia ja ah niin avoimia jollekin suurelle kosmiselle onnelle, auvolle ja energialle.
Sitten kamelin selkä katkeaa ja alkaa tulla harhaluuloa, paranoidisuutta, paniikkikohtausta ja monella näköharhojakin. Saavat usein psykoosin ja monet jopa skitsofrenian tai skitsoaffektiivisen häiriön diagnoosin. Todellisuus ja mielikuvitus on päässyt sekoittumaan mielessä niin vaivihkaa, että ei ole osannut varoa ja tunnistaa alkumerkkejä.