Lue keskustelun säännöt.
Paljasta häpeällinen salaisuutesi
11.03.2018 |
Tai mikä salaisuus tahansa.
Aloitan: Kadun syvästi lasten hankkimista. Tein lapset nuorina, kun en vielä lainkaan tuntenut itseäni tai tiennyt mistä nautin ja millaisen elämän haluan. Vanhemmuus ei sovi minulle. Kukaan ei varmaan uskoisi minua jos kertoisin tämän jollekin. Edes mieheni ei tiedä. Miehen, ystävien ja sukulaisten mielestä olen loistava äiti.
Kommentit (538)
Myyn itseäni satunnaisesti.
Vakavia mielenterveysongelmia.
Joskus juon päiviä tai viikkoja.
Koti on kaatopaikka.
Vessanpönttö tukkeutui ulosteista ja paperista. Se oli 5 päivää niin. Kaivelin sit hanskat kädessä sitä.
En poistu aikoihin kotoa. Ryyppykausina käyn vain viinaa.
Tuijotan sairaita nettisivuja ja raiskauspornoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen usein vauva-lehden av-palstaa ja teen sen perusteella päätelmiä nykynaisista (olen keski-ikäinen mies)
Olen käynyt kakkosella miesystäväni luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jonkinasteinen syömishäiriö. Häpeän sitä, enkä uskalla kertoa siitä läheisilleni.
Epäileekö ne jotain?
Kuljetko ovista sivuittain?
Eivät ole asiasta tietoisia
Katson outoa pornografiaa. Hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa pitää kotiani siistinä ja kauniina. Aina viikonloppuna kyllä imuroin, järjestelen tavarat oikeille paikoilleen, pesen pyykit ja tiskaan, mutta tiistaihin tai viimeistään keskiviikkoon mennessä on kaaos. Neliöitä on 34 ja asun yksin. Ulkoisesti olen aina huoliteltu ja siisti sekä pukeudun kauniisti ja naisellisesti. Töissä monet luulevat, että asuntoni on joku sisustushelmi ja saattavat kysyä minulta vinkkejä sisustukseen. Vaikka en todellakaan tiedä tai välitä. Ennen vieraiden tuloa aina siivoan, joten kukaan ei usko miten sotkuista minulla on.
Minulla on sama homma. Mistä tämä johtuu, onko se vain laiskuutta vai jotain muuta? Varsinkin keittiön tasot kertyvät täyteen törkyä uskomattoman nopeasti ja vaikka tykkään kokkailla, niin siltikin keittiö on kauheassa sotkussa. Onneksi asun yksin.
Toiminnanohjauksen ongelmia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Toiminnanohjaus
Laadi itsellesi "lukujärjestys", johon merkitset viikon työt. Muista pilkkoa työt tarpeeksi pieniksi, jotta suoriudut niistä väsymättä. Esimerkiksi maanantaina viikkaat vaatteet kaappeihin ja peset pyykit. Tiistaisin peset vessan ja suihkun. Keskiviikkona keittiö, tiskit, pöytä ja lattiat, torstaina makuuhuonessa vuodevaatteet ja imurointi. Perjantaina on olohuoneen vuoro. Tärkeintä on löytää itsellesi sopivat rutiini, joita pystyt noudattamaan. Nimimerkillä kokemusta on. Etsin parhaillaan itselleni sopivia rutiineja elämäntilanteeni muututtua.
Mitämitä kirjoitti:
Käyttäjä6312 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stalkkailen satunnaisen pakkomielteisesti somesta entisten koulukaverien ja sukulaisten kuvia ja kuulumisia, vaikken kuollakseni halua ikinä olla näiden kenenkään kanssa tekemisissä.
Hyvä silti tietää, missä mennään. Helpompi vältellä, sano ;)
Tiesithän, että aika moni käyttää esim. Facebookissa sovellusta, joka näyttää viimeksi tilillä vierailleet henkilöt.. Kovin salaa ei siis nykyään pysty enää stalkkaamaan.
Hei mikä sovellus tää on? Tahtoisin heti käyttöön...
Sellaista sovellusta ei ole olemassa. Aikoinaan Facessa kiersi virusohjelma, joka oli naamioitu muka lukijalaskuriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 39v mies ja neitsyt ja luen av-palstaa säännöllisesti, koska minulla ei ole oikeaa elämää. Olen myös ihastunut palavasti äitini ikäiseen naiseen. Työpaikallani on paljon kauniita naisia, mutta harva arvaisi ulkonäön perusteella, kuka on mielitiettyni:)
Hankin seksinuken, kun tajusin, että elämäni on ihan hemmetin kuraa ja jonkin piti muuttua. Itseluottamukseni on noussut kohinalla, kun saa pitää "tyttöystävästä" huolta. Olen itse asiassa hämmentävän sinut sen asian kanssa, etten varmaan koskaan tule harrastamaan normaalia seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan monen mielestä oikea luuseri. Ei kavereita lapsuuden jälkeen,yksinäinen, kiusattu, työtön ja todella epävarma ihminen. Sen lisäksi olen aika "outo" ja kiinnostunut aika epätavallisista asioista. Kovasti haluaisin kavereita saada, mutta pelkään etten oikein ole "hyvä" kaverivaihtoehto jostain parisuhteesta puhumattakaan. Ja sen lisäksi en tiedä "osaisinko" enää olla ystävä muille, kun olen tottunut aina selviämään kaikesta yksin. Empaattinen kyllä olen ja haluan muille vaan hyvää. Olen siis nuori nainen, mutta ei kiitos niitä kyllä naisilla en parempi tilanne jne kommetteja tähän.
Olet ihan kuin minä nuorena ja vähän vanhempanakin. Sain jokin aika sitten itselleni Asperger-diagnoosin. Naisten Asperger ilmenee hieman eri tavoin kuin miesten.
Olen nyt hyvin onnellinen, sillä sain vihdoinkin selityksen sille, miksi tunnen olevani erilainen kuin kaikki muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään kauhujutuista - niin fiktiivisistä kuin tosielämänkin. Kaikenlaiset rikos-, katoamis- ja murhajutut kiinnostavat minua suorastaan omituisen paljon. Tunnen tästä syyllisyyttä, koska sellaiset tapahtumat ovat karmeita ja joillekin ihmisille todellisuutta, ei "viihdettä". Vähän vaivaa myös se, että miksi tällaiset sairaat tapahtumat niin kiehtovat minua🤔
Onhan näille jutuille oma sivustonsakin (jonka suurkuluttaja olen) sekä päivittelyketjuja ihan täällä av:llakin, joten en tietenkään ole ainoa. Silti tuntuu, että minussa on jotain vikaa. Esim. mieheni ei voi sietää mitään tuollaisiin juttuihin liittyviä uutisiakaan, saati mässäilyä. En todellakaan ole koskaan kertonut hänelle, että minua nuo keissit kiinnostavat.
Itsellä oli sama vielä vähän aikaa sitten. Oli todella mieltä kiihottavaa lukea, kuinka jotakuta oli pahoinpidelty todella väkivaltaisesti ja systemaattisesti vuosikausia. Olin lähes aina näissä kauheuksissa rikollisen puolella ja mietin mitä sairaimpia keinoja kiduttaa pahoja ihmisiä. Rakastin Saw-elokuvia ja halusin salaa ruveta John Kramerin kaltaiseksi oikeutta jakavaksi ihmiseksi.
vastaus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, hetkinen...
LSD:tä on nimenomaan käytetty masennuksen hoidossa jo 60-luvulla ja saatu paljon positiivisia tuloksia, huom. oikein käytettynä. Suosittelen tutustumaan aineen historiaan, siihen miksi siitä tehtiin laitonta ja ---
Tiedän että tämä on täällä kielletty aihe ja vaiettu totuus ja koko keskustelu varmaan poistetaan kohta, mutta halusin silti kirjoittaa tämän. Ehkä joku inspiroituu hakemaan lisää tietoa luotettavista lähteistä.
Minulle ei ole mitään kiellettyjä aiheita tai vaiettuja totuuksia. Tiedän kokemuksesta mistä puhun, ja tuttavaperheessä on myös käynyt tämän tyyppinen tragedia. Ja sanotaanko nyt vielä, että satun itsekin työskentelemään vaativaa hoitoa tarvitsevien mielenterveyskuntoutujien parissa.
En jaksanut lukea kauhean tarkkaan tuota viestiäsi, koska tiedän jo suurin piirtein mitä se pitää sisällään, samat mantrat on kuultu tässä työssä ja tämän työn edustajana siviilissä jo monen monta kertaa.
Olen kyllä sinällään ihan hyvin informoitu aihepiiristä, ja tunnen psykedeelien ja muidenkin päihteiden historian ja vaikutustavat melko perinpohjaisesti. On sitä tullut nuorempana poltettua pari sätkääkin, mutta huomasin nopeasti ettei sopinut, joten siihen jäi. Onneksi!
Tiedän siis omakohtaisesti millaisia tuntemuksia ja ajatuksia pelkät miedotkin psykedeelit aikaansaavat, ja työssäni näen sitten ihan riittävästi näitä astetta karumpia kokemuksia läpikäyneitä happohuppuja ja sienipäitä. Kyllä, psykedeelit vilkastuttavat ajattelutoimintoja ja tekevät luovan olon. Ne kuitenkin myös sotkevat aivokemiat epäluonnollisella ja rajulla tavalla ja aiheuttavat potentiaalisesti monia muitakin vähemmän positiivisia vaikutuksia, kuten ahdistusta ja pelkoa.
Ja älä jaksa aloittaa nyt mistään set & settingistä tai muusta vastaavasta huumeslangista, koska mitään todellista universaalia "oikeaa" ja ennenkaikkea turvallista käyttömäärää ja käyttötapa EI ole olemassakaan. Ei vaikka itse Albert Hofmann niin lupaisi.
Olet klassinen apologisti, joka on jostain syystä elämäntuskissaan päättänyt, että huumeet ovat siisti juttu, koska niillä voi "laajentaa tajuntaa", "parantaa" yms., mutta totuus on ikävä kyllä se, että psykedeelit voivat olla äärimmäisen vaarallisia jopa pienillä annoksilla ja pahimmillaan kertalaakista. Kannabiksen ensikokeilusta voi saada rajun paniikkikohtauksen tai jopa pitkäkestoisen derealisaatio-syndrooman, vaikka yleensä nämä häiriöt kehittyvätkin vähän pitempään jatkuneen käytön seurauksena, mutta siis ei puhuta edes mistään vuosien päivittäisestä polttelusta vaan noin puolen vuoden viikottaisesta käryttämisestä, ja tosiaan jo siitä yhdestä ensimmäisestä hatsista VOI tulla monenlaista vakavaa jälkiseuraamusta. Happo, madonlakit ym. psykedeelit (ja voimakkaat dissosiatiivit) voivat kertaheitosta viedä suoraan psykoosiin, kroonistuvaan harhaluuloisuushäiriöön tai vaikeaan krooniseen paniikkihäiriöön. Koskaan ei voi tietää kenen kohdalle sattuu.
Ne höpöhöpöjutut tarkoittavat siis tosiaan sitä päänupin eriasteista pehmentymistä ja näitä kaikkia henkimaailman juttuja, näkyjä, harha-ajatuksia, harhauskomuksia, ylenpalttisia salaliittoteorioita, voimakkaita pelkotiloja.
Työssäni tapaan viikottain henkilöitä, joiden ajatusmaailma on enemmän tai vähemmän peruuttamattomasti vinksahtanut pelkästä kannabiksen sauhuttelusta. Mietipäs sitä hetki ihan tosissasi!
On yhtäkkiä kaikenlaista uskoa auroihin, chakroihin, telepatiaan, feng shuihin, enkeleihin ja paholaisiin ja salaisiin agentteihin, joku kuvittelee olevansa uudelleensyntynyt messias, toinen odottaa mayaintiaanien maailmanloppua jne. On näitä nähty.
"En jaksanut lukea kauhean tarkkaan tuota viestiäsi, koska tiedän jo suurin piirtein mitä se pitää sisällään" tämä oletus jo todistaa, ettei tästä ole syntymässä mitään asiallista tai rakentavaa keskustelua etkä kuuntele (=lue) ymmärtääksesi vaan puhuaksesi itse. Jos et aio edes lukea mitä kirjoitin, miksi kuvittelet että omat argumenttisikaan olisivat uskottavia? Jos et edes tiedä mihin vastaat, miksi kuvittelet että vastauksesi olisi hyödyllinen?
Yritin lukea vastauksesi mahdollisimman avoimin mielin ja nöyränä sitä mahdollisuutta kohtaan, että saatan olla itsekin osittain väärässä enkä tiedä aiheesta kaikkea. Kuulostat kuitenkin jokseenkin aivopestyltä siinä mielessä, että tunnut uskovan päihteiden luovan psykooseja ns. tyhjästä, ei laukaisevan niitä. Jos kerta itsekin olet alalla, tiedät varmaan jo tilastojen pohjalta ettei psykoosien määrä ole lähivuosina kuitenkaan noussut? Jos huumeiden käyttö, erityisesti kannabiksen ja psykedeelien, lisääntyy jatkuvasti mutta psykoosien, skitsofrenian ym. diagnoosien määrä ei kuitenkaan räjähdä samaa tahtia käsiin, miten voit selittää näiden yhteyden? Tekstissäsi voi olla myös asiaa, mutta huolestuttavaa on jos alan ammattilaisetkaan eivät ole perillä siitä miten esim. skitsofrenia syntyy/puhkeaa.
Haluan myös korostaa, etten missään kohtaa ole väittänytkään että NUORTEN kuuluisi saada käyttää mitään päihteitä tai että olisi hyvä asia jos teinit näitä kokeilisivat. Nuorten kuuluu todellakin pysyä niin selvänä kuin mahdollista ja mielellään myös erossa alkoholista, mutta valitettavasti virheellinen propaganda ei auta asiaa yhtään. Huumeista pitäisi pystyä valistamaan tietoa sellaisena kuin asiat ovat, liioittelematta tai kauhuskenaarioita vääristelemättä. Minkään tason valehtelu itseasiassa vain pahentaa asioita, kun nuoret tajuavat, ettei ne huumeet olekaan niin vaarallisia kuin näissä "kuori itsensä appelsiinina/kannabis luo psykooseja tyhjästä" -jutuissa väitetään. Liioittelun myötä voi käydä niin, että nuori pitää vähän kaikkia huumeita vähän miten tahansa käytettynä vaarattomina, eikä ymmärrä realistisia riskejä. Mietihän siis itsekin vastuutasi, kun valistat erityisesti nuoria. Mitä rehellisempi olet, sitä suuremman palveluksen teet nuorille. Ei heitä suojella sillä, että valehdellaan mielenterveyshäiriöiden synnystä tai pelotellaan skitsofrenialla. Ne ovat oikeita, vakavia asioita joista kuuluu puhua totuudenmukaisesti.
Ja nuo muut haitat mistä puhuit... juuri siksi aihetta pitäisikin saada TUTKIA enemmän. Emme voi tehdä suuria päätöksiä ilman tietoa, eikä tietoa saada ilman että ainetta saadaan virallisesti, tieteellisesti tutkia. Voisin yhtä lailla debunkata omat jaarittelusi harhaiseksi mutuiluksi, kun et selvästikään halua katsoa koko kuvaa vaan tarkastelet asiaa tasan yhdestä vinkkelistä. Kyllä, on olemassa vakavasti sairaita, vakavista päihdeongelmista kärsiviä ihmisiä. Mutta ota huomioon, että (ainakin kertomasi mukaan) sinä vietät aikaa nimenomaan niiden ongelmakäyttäjien kanssa. Oletko tavannut henkilöitä, jotka ovat LSD:tä kokeilleet tai käyttäneet mutta eivät ole ongelmakäyttäjiä? Niinpä. Tarkoittaako tämä, että sellaisia ei ole olemassa, kerran sinä et ole heitä työssäsi tavannut? Niinpä. Googlaa huviksesi vaikkapa LSD ja Piilaakso, tai LSD ja Steve Jobs. En missään nimessä tarkoita, etteikö ongelmakäyttöä esiintyisi enkä halua vähätellä päihdeongelmien vakavuutta, mutta yritän raottaa vinkkeliäsi. Katsomme samaa asiaa täysin eri puolilta, omista kokemuksista käsin. Kokemuksemme ovat hyvin erilaiset, mutta emme välttämättä ole kumpikaan yksiselitteisesti oikeassa tai väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuka muu muka kirjoitti:
Olen 39v mies ja neitsyt ja luen av-palstaa säännöllisesti, koska minulla ei ole oikeaa elämää. Olen myös ihastunut palavasti äitini ikäiseen naiseen. Työpaikallani on paljon kauniita naisia, mutta harva arvaisi ulkonäön perusteella, kuka on mielitiettyni:)
Hankin seksinuken, kun tajusin, että elämäni on ihan hemmetin kuraa ja jonkin piti muuttua. Itseluottamukseni on noussut kohinalla, kun saa pitää "tyttöystävästä" huolta. Olen itse asiassa hämmentävän sinut sen asian kanssa, etten varmaan koskaan tule harrastamaan normaalia seksiä.
Mä olen 35v mies, myös kokematon! Olen viime vuosina vähän rohkaistunut ja tapaillut paria naista, mutten vaan syty sitten tosielämässä. Suutelu ja halailu on ’ihan jees’ muttei sen enempää. Ihastunut olen ehkä 5 kertaa kunnolla elämäni aikana, kaikki naisia :D
Ensimmäinen seksikokemukseni oli noin vuosi sitten, kun tapailemani nainen otti suihin. Eipä vaan tuntunut oikein miltään... enkä edes lauennut käsittelyssä, vaan noin 10 min päästä lerpahdin.
Olen ihan normaalin näköinen, 178 pitkä ja urheilullinen, ja välillä naiset itsekin lähestyy mua, vaikka en käy oikein muualla kun kaupassa ja töissä. Päälle päin ei uskoisi tätä, eikä kukaan tiedäkkään.
En tiedä mikä mua vaivaa, koskettelu ja suikkari ei vaan tuntunut oikein miltään. Siis kolmen eri naisen kanssa, joista kahdesta pidin, mutten ollut ihastunut. Kolmas ei ollut mun tyyppiä. Tätä rohkaistumista ennen en siis ollut kokenut mitään, paitsi teininä suutelua ja halailua.
Onkohan porno ja masturbointi pilannut mut? Juon pari kertaa kuussa mutten ylettömästi.
Ihastun aivan järkyttävän helposti. Tiedän, ettei tämä ole normaalia, ja se oikeasti häiritsee elämääni. Harrastuksissa, töissä, jne jos synkkaa jonkun kanssa todella hyvin tai huumorintajut osuvat hyvin yksiin, kehitän jonkun pienimuotoisen pakkomielteen kyseiseen ihmiseen. Menee yleensä ajan kanssa ohi, mutta en monesti osaa olla ruokkimatta ihastustani ajattelemalla kyseistä ihmistä tai viettämällä aikaa hänen seurassaan. Äärimmäisen kiusallista, etenkin kun olen parisuhteessa... En ole pettänyt puolisoani ja meillä on onnellinen suhde, joten en tiedä mistä tämä johtuu. Olen varmaan jotenkin koukussa siihen ihastumisesta saatavaan endorfiiniryöppyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastanut seksiä veljeni kanssa useita kertoja.
Katselen netistä ruumiinavausvideoita, mädäntyneiden ja paloiteltujen ruumiiden kuvia ja rikospaikkakuvia. Mitä enemmän verta ja suolenpätkiä sen parempi. Olen 32-vuotias nainen.
Olen nainen ja fantasioin teini-ikäisten tyttöjen nöyryyttämisestä ja henkihieveriin hakkaamisesta. Olen lyönyt mieheni tyttäriä "kasvatusmielessä" ja pitänyt siitä.
Minulla oli yhteensä 43 seksikumppania 18-23-vuotiaana. Vain muutama noista jäänyt positiivisesti mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Puristelen ärrällä suklaapatukoita ja pusseja niin että suklaat hajoaa.
Olet menettämässä itsesi hallinnan.
Pelästytkö ,kun olet puristellut pusseja
Jos sinulla ei ole sairauden tuntoa..käy kerran psykiatrilla ja kerro.
Apua on..en ole ivallinen
Olen hetero, mutta kausittain kaipaan naisen fyysistä läheisyyttä ihan hirvittävästi. Minulla ei ole tarpeeksi läheistä naisihmistä, että voisin tyydyttää tätä tarvetta. Joskus ihan itkettää kun tarve on niin voimakas ):
Minä olen yli 50v nainen ja tolkuttoman rakastunut kolmekymppiseen mieheen. Mies ei tiedä tästä mitään enkä ole kehdannut kenellekään tästä kertoa. Naimisissa olen lähes 60v miehen kanssa. Haaveilen kuumista sessioista tämän ihastuksen kanssa ja sen turvin selviän huonosta avioseksistä. Ihastus ei tiedä tästä mitään eikä tule tietämään, on varattu eikä minuun kahta kertaa vilkaisisi... varmaan kuolisin häpeästä jos hän saisi tietää asiasta. Siksi en voi kenellekään kertoa etten jäisi kiinni, vaikka monta kertaa olen ollut kertomaisillani. On niin noloa teinittää tällä tavoin. Välillä itkeskelen yksikseni kun en pääse tämän miehen syliin. Järki & realismi taistelee tunnetta vastaan. Hitto.