Lue keskustelun säännöt.
AUTTAKAA! Mies sai raivarin ja mua pelottaa
10.03.2018 |
En enää tiedä mitä tehdä. Mies raivostui kun en halunnut lähteä kauas hänen serkkunsa luokse vaan pysyä kotona lepäämässä. Heitti vesilasillisen päälleni ja sai jonkun ihan ihme raivokohtauksen, hakkasi nyrkillä seinää yms.
Minua pelottaa. Minulla ei ole mitään paikkaa minne mennä. Omat vanhempani asuvat ulkomailla ja olen ainoa lapsi. Kavereita ei juurikaan enää ole, työkavereitakin vain kaksi. Yhteinen vuokra-asunto muttei lapsia.
Mitä ihmettä mä oikein teen. Avioero ainakin pitää ottaa mutten halua asua tuon kanssa samassa asunnossa. Mies lähti nyt vanhemmilleen parin kilsan päässä eikä toivottavasti tule takaisin ihan heti.
Pelottaa jos alan pakkaamaan tavaroitani ja hän tuleekin takaisin niin tulisi vielä pahempi raivari. Minuun hän ei sentään käynyt käsiksi. Ainakaan vielä.
Kommentit (276)
Hahaha:D sääliksi käy teitä pumpulissa kasvaneita kermaperseitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvakotiin mars!
Missä sellaisia on tai voiko sinne vaan kävellä sisään vai mikä on käytäntö?? pitää googlata
Soita sosiaalipäivystykseen. Saat yhteyden hätänumeron kautta. Ne vaikka vievät sinut turvakotiin ellet muuten pääse ja tulevat poliisin virka-avun turvin auttamaan.
Tsemppiä...
Elin tuollaisen raivohullun kanssa yli 20 vuotta, kun en kyennyt ottamaan elämäntilanteen takia avioeroa. Siitä kärsivät kaikki, lapset ja myös aikuiset. Mieheni raivostuessaan rikkoi tavaroita, viilteli itseänsä ja sukulaisten edessä esitti marttyyriä. Lähde heti tuosta tilanteesta. Asiat selviävät aina. Jostain löytyy ihmisiä, jotka auttavat.
Vierailija kirjoitti:
Nils kirjoitti:
Jos miehellä napsahtaa noin pahasti noin pienestä asiasta, pitäisi jo hankkia ammattiapua. Olkoonkin sterssin laukaisema reaktio, silloin mennää keskustelemaan stressinhallinnasta.
Miten ihmeessä tääläkin kommenteissa jotkut puolustelee miestä. Ei tuollainen ole normaalia.
Tässä ap:n nikki sitten pätee,,, tunnistanet jeesustelijan hetimiten kirjoitustyylistään.
Rölliä ei pitäisi ruokkia ja tääki menee vähän ohi, mutta jos joku tällä ajatuslinjalla oleva sattuu lukemaan niin ehkä tää avaa silmiä: multa on mennyt mahdollisuudet kunnon jeesustelulle jo sillon ku oma parisuhde meni karille oman käytöksen vuoksi, kun tuli purettua omat ongelmat naisystävään enkä mennyt keskustelemaan ajoissa ammattilaisen kanssa vihanhallinnasta ja stressinsiedosta.
Suoraan eron jälkeen uskottelin vielä itelleni että enhän mä mitään pahaa oo tehny, kun en oo fyysisesti käyny puolison kimppuun vaikka sen ympärillä riehuin ja uhosinkin. Tuli lähinnä ajateltua että ellei rikosta tapahdu niin kaikki on hyvin.
Nyt viitisen vuotta myöhemmin tulee tajuttua että oon kyllä silti ollu harvinaisen ahdistavaa ja pelottavaa seuraa ja ihme ettei puoliso pakannu kamojaan ja lähteny aiemmin. Surkuhupaisasti itseasiassa se että mä menin hankkimaan ammattiapua oli se mikä sai puolison tajuamaan ettei mun käytös ole normaalia ja uskaltautu vihdoinkin ottaa hatkat, joten ei se ammattiapu nykystä parisuhdetta välttämättä pelasta, mutta ehkä seuraavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Tuota, suuri(n) osa maailman pahuudesta johtuu todennäköisesti juuri taipumuksesta pään pimenemiseen ja väkivaltaan. Ei uhrille sillä hakkaajan intentiolla ja lapsuudentraumoilla ole väliä.
Pahuus vaatii tarkoituksellisen, harkitun ja suunnitelmallisen intention. Musta raivo on luonteeltaan erilaista kuin esim. narsistin suunnitelmallinen, juonitteleva kokonaisvaltainen väkivallan muoto. Hyvä meinaan erottaa toisistaan.
Tästä voidaan toki väitellä vaikka täällä netissä. Se ei muuta sitä, että ap:na häipyisin tuosta suhteesta saman tein enkä taakseni katsoisi. Aivan sama ap:lle johtuuko raivo kykenemättömyydestä tai haluttomuudesta hillitä itseään, vai narsismista. Musta silmä on musta silmä ja jatkuva pelko kotona on sietämätöntä riippumatta sen hakkaajan psyyken tilasta.
Voi kuule, ei se ole lainkaan sama asia kohtaako narsistin vai mustan raivon. Narsistin kanssa ei kannata olla tekemisissä lainkaan. Sen sijaan mustan raivon voi ja kannattaakin taltuttaa. Hyvyys on tallella vielä pimeän jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teistä syy miehen hermostumiseen on pieni mutta ehkä hänelle ei. Olen kerran heittänyt maitokahvit mieheni päälle; olin lopettanut tupakanpolton kolme päivää aikaisemmin, olin päivystänyt edellisen yön, olin sopinut että menemme käymään ystäväpariskunnan luona (olin monta kertaa siirtänyt menoa miehen töiden takia) ja sitten mies ilmoitti ettei nyt oikein jaksaisi, ei vaan tunnu että viitsisi lähteä. Ja kyllä huusin ihan kunnolla, heitin kahvit ja olisin ihan hyvin voinut lyödä seinään. Onneksi mies ei lähtenyt turvakotiin........ Tuo on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Tuota, suuri(n) osa maailman pahuudesta johtuu todennäköisesti juuri taipumuksesta pään pimenemiseen ja väkivaltaan. Ei uhrille sillä hakkaajan intentiolla ja lapsuudentraumoilla ole väliä.
Pahuus vaatii tarkoituksellisen, harkitun ja suunnitelmallisen intention. Musta raivo on luonteeltaan erilaista kuin esim. narsistin suunnitelmallinen, juonitteleva kokonaisvaltainen väkivallan muoto. Hyvä meinaan erottaa toisistaan.
Tästä voidaan toki väitellä vaikka täällä netissä. Se ei muuta sitä, että ap:na häipyisin tuosta suhteesta saman tein enkä taakseni katsoisi. Aivan sama ap:lle johtuuko raivo kykenemättömyydestä tai haluttomuudesta hillitä itseään, vai narsismista. Musta silmä on musta silmä ja jatkuva pelko kotona on sietämätöntä riippumatta sen hakkaajan psyyken tilasta.
Voi kuule, ei se ole lainkaan sama asia kohtaako narsistin vai mustan raivon. Narsistin kanssa ei kannata olla tekemisissä lainkaan. Sen sijaan mustan raivon voi ja kannattaakin taltuttaa. Hyvyys on tallella vielä pimeän jälkeenkin.
Jos jollain on taipumusta tuollaiseen "mustaan raivoon", niin sen taltuttaminen on taatusti pitkä ja vaativa prosessi, jonka aikana puoliso joutuisi käytännössä psyykkiseksi omahoitajaksi, mahdollisesti elämään varpaillaan, ravaamaan pariterapiassa jne. ilman taetta siitä, että asiat paranee. Itse en haluaisi ainutkertaista elämääni tuohon käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies42v. kirjoitti:
Kerrataanpa vielä.
Mies poltti päreensä; löi seinää, heitti vettä vaimon päälle. Lähti pois kotoa rauhoittumaan, ettei tulisi sanottua, jotain mitä katuu myöhemmin.Tapahtuiko muuta pelottavaa?
Ymmärrän hyvin vastaavaa naisen puolelta (monta astetta rankempanakin) kokeneena, että on vakavan keskustelun ja anteeksipyynnön paikka, mutta syytä avioerolle en kyllä kertakaikkiaan keksi?
Onko liittonne niin huonoissa kantimissa, että jos toinen puoliso hihansa polttaa, niin heti ollaan eroamassa? Miettikää asiaa niin päin, että nainen suuttuu, huutaa, heittää juomat päälle ja särkee jotain. Olisiko ero silloinkin ainoa oikea ratkaisu rakastavassa liitossa.
Terv. Mies 42v.
Olen kanssasi samaa mieltä, mies hermostui liikaa ja sitten teki kuten pitikin eli poistui paikalta rauhoittumaan jotta tilanne ei pahenisi. Ei ole syytä erota.
Olen muuten itse hermostunut ja heittänyt vettä miehen päälle kun käyttäytyi kuin kusipää mutta en ole ikinä lyönyt ketään ja meillä on tuon episodin jälkeenkin ollut onnellinen avioliitto.
Minulla ei ole kokemuksia väkivaltaisista miehistä joten ehkä siksi en ymmärrä näitä eroamis ohjeita. Riidat kuuluvat elämään ja joskus menevät yli. Minusta niistä ei kannata tehdä liian isoa numeroa niin kauan kuin kukaan ei oikeasti lyö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Tuota, suuri(n) osa maailman pahuudesta johtuu todennäköisesti juuri taipumuksesta pään pimenemiseen ja väkivaltaan. Ei uhrille sillä hakkaajan intentiolla ja lapsuudentraumoilla ole väliä.
Pahuus vaatii tarkoituksellisen, harkitun ja suunnitelmallisen intention. Musta raivo on luonteeltaan erilaista kuin esim. narsistin suunnitelmallinen, juonitteleva kokonaisvaltainen väkivallan muoto. Hyvä meinaan erottaa toisistaan.
Tästä voidaan toki väitellä vaikka täällä netissä. Se ei muuta sitä, että ap:na häipyisin tuosta suhteesta saman tein enkä taakseni katsoisi. Aivan sama ap:lle johtuuko raivo kykenemättömyydestä tai haluttomuudesta hillitä itseään, vai narsismista. Musta silmä on musta silmä ja jatkuva pelko kotona on sietämätöntä riippumatta sen hakkaajan psyyken tilasta.
Voi kuule, ei se ole lainkaan sama asia kohtaako narsistin vai mustan raivon. Narsistin kanssa ei kannata olla tekemisissä lainkaan. Sen sijaan mustan raivon voi ja kannattaakin taltuttaa. Hyvyys on tallella vielä pimeän jälkeenkin.
Jos jollain on taipumusta tuollaiseen "mustaan raivoon", niin sen taltuttaminen on taatusti pitkä ja vaativa prosessi, jonka aikana puoliso joutuisi käytännössä psyykkiseksi omahoitajaksi, mahdollisesti elämään varpaillaan, ravaamaan pariterapiassa jne. ilman taetta siitä, että asiat paranee. Itse en haluaisi ainutkertaista elämääni tuohon käyttää.
Lähes kaikki miehet on taipuvaisia mustaa raivoon. Kynnykset toki vaihtelee. Vielä kun ottaa huomioon suomalaisten luonteen: suomen sisällissota oli euroopan historian suhteellisesti verisin sota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teistä syy miehen hermostumiseen on pieni mutta ehkä hänelle ei. Olen kerran heittänyt maitokahvit mieheni päälle; olin lopettanut tupakanpolton kolme päivää aikaisemmin, olin päivystänyt edellisen yön, olin sopinut että menemme käymään ystäväpariskunnan luona (olin monta kertaa siirtänyt menoa miehen töiden takia) ja sitten mies ilmoitti ettei nyt oikein jaksaisi, ei vaan tunnu että viitsisi lähteä. Ja kyllä huusin ihan kunnolla, heitin kahvit ja olisin ihan hyvin voinut lyödä seinään. Onneksi mies ei lähtenyt turvakotiin........ Tuo on elämää.
Ei kyllä kuulosta kovin tasapainoiselta elämältä tai ihmiseltä. Tekosyiden etsiminen kertoo vain sinusta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mies42v. kirjoitti:
Kerrataanpa vielä.
Mies poltti päreensä; löi seinää, heitti vettä vaimon päälle. Lähti pois kotoa rauhoittumaan, ettei tulisi sanottua, jotain mitä katuu myöhemmin.Tapahtuiko muuta pelottavaa?
Ymmärrän hyvin vastaavaa naisen puolelta (monta astetta rankempanakin) kokeneena, että on vakavan keskustelun ja anteeksipyynnön paikka, mutta syytä avioerolle en kyllä kertakaikkiaan keksi?
Onko liittonne niin huonoissa kantimissa, että jos toinen puoliso hihansa polttaa, niin heti ollaan eroamassa? Miettikää asiaa niin päin, että nainen suuttuu, huutaa, heittää juomat päälle ja särkee jotain. Olisiko ero silloinkin ainoa oikea ratkaisu rakastavassa liitossa.
Terv. Mies 42v.
Olen kanssasi samaa mieltä, mies hermostui liikaa ja sitten teki kuten pitikin eli poistui paikalta rauhoittumaan jotta tilanne ei pahenisi. Ei ole syytä erota.
Olen muuten itse hermostunut ja heittänyt vettä miehen päälle kun käyttäytyi kuin kusipää mutta en ole ikinä lyönyt ketään ja meillä on tuon episodin jälkeenkin ollut onnellinen avioliitto.
Minulla ei ole kokemuksia väkivaltaisista miehistä joten ehkä siksi en ymmärrä näitä eroamis ohjeita. Riidat kuuluvat elämään ja joskus menevät yli. Minusta niistä ei kannata tehdä liian isoa numeroa niin kauan kuin kukaan ei oikeasti lyö.
Mutta mistä tiedät mikä on se kerta kun lyönti tulee? Minä en jaksaisi elää pelossa tuleeko vai eikö. Elämä on siihen liian lyhyt. Näin keski-iässä ymmärtää miten lyhyt se onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies menetti malttinsa riidan vuoksi ja löi seinää. So? Ja täällä ehdotellaan turvakotia!
Minunkin mieheni joskus kimmastui ja löi vastaan tullutta liikennemerkkiä. Ei se minun kimppuun koskaan ole käynyt, nyt tapauksen jälkeen naimisissa jo 30 vuotta.
Heittikö miehes samassa yhteydessä vettä päällesi?
No pinnallisesti katsoen ap:n reaktio voi näyttää ylireagoinnilta. Mutta jos on elänyt väkivaltaisessa kodissa, nuo merkit ovat niin selvät, ettei parempaa ole tiedossa (ellei mies itse tunnusta ongelmiaan ja mene terapiaan).
Tuo vesilasillien heittäminen toisen päälle johtaa pian siihen että ap:n päälle syljetään tai sitten tulee kiehuvaa vettä tai viinilasi (laseineen). Nyrkillä seinään hakkaaminen voi tuntua monista paineiden purkamiselta, mutta kun se mies hakkaa seinää siinä sun pään vieressä, se on enemmänkin uhkaus, että ensi kerralla lyön sua. Ja niin luultavasti käy. Ap tajusi tämän uhkauksen, siitä hänen reaktionsa.
Mistä tässä puhumme? Emme puhu parisuhderiidasta, jossa kumpikin osapuoli olisi kiihtynyt jostain tärkeästä asiasta ja astioita olisi lennellyt puolin toisin ja sitten olisi rauhoituttu ja pyydetty anteeksi ja asiat sovittu ja riita ratkaistu.
Ei, tässä on kyse siitä että parisuhteen fyysisesti kookkaampi ja vahvempi osapuoli sai raivokohtauksen mitättömästä syystä ja uhkasi heikompaa osapuolta väkivallalla. Kyse oli siitä, että mies halusi näyttää vaimolleen, ettei tällä ole oikeutta omiin mielipiteisiinsä, jos ne eivät miestä miellytä. Hän teki sen nyt hillitysti, ettei suoraan koskenut vaimoonsa, mutta ihminen joka pystyy saamaan raivokohtauksen "hillitysti ja suunnitelmallisesti" on pelottava: hän aikoo katsoa miten nainen reagoi, ja jos saa anteeksi ja suhde jatkuu, se avaa oven purkaa vihaansa joka kerta vaimoonsa, joka kerta ottaen askeleen kohti fyysistä väkivaltaa. Pelkästään väkivallalla uhkaaminen (kuten nyt tapahtui), on näytösluontoinen show, jonka on tarkoitus alistaa uhri tulevalle, asettaa perheen valtakuvio paikalleen.
Ap:n tarina muistuttaa sitä miten näin isäni käyttäytyvän kotona. Raivokohtaukset eivät koskaan tapahtuneet kun isä oli yksin, kumma kyllä. Ei, ne olivat aina show, jossa todistajina piti olla äiti tai minä. Eli 12-13-vuotiaana tyttönä jouduin jo kokemaan tuota että kasvojeni vieressä lyödään nyrkillä seinään, rikotaan kaappi, revitään tekemäni joulukoristeet seinältä edessäni, potkitaan ja hakataan vessan ovea kun olen sisällä, rikotaan tuoli jolla istuin, heitetään esineitä kasvoille yms. Ja lopulta kyllä äijä tuli nyrkki ojossa aikeinaan lyödä, mutta törkimykselle pitää laittaa vastaan ja kirosin ja uhkasin ukkoa, jos koskettaakin mua -- eipä uskaltanut, vaikka olin vain pieni teinityttö. Näkipä oman raivonsa peilikuvana minussa.
Mutta tuosta käytöksestä näette, ettei kyse ole hillitsemättömästä raivosta, vaan täysin hallitusta ja suunnitelmallisesta toiminnasta, vihakampanjasta joka vain yltyy ellei sille laiteta stoppia.
Oletteko koskaan nähneet, kuten joku yllä osuvasti kysyi, että joku mies olisi saanut tuollaisia raivareita kavereilleen? Eipä tietenkään, jostain syystä se raivo purkautuu ainaa piilossa kotona ja kohdistuu niihin, joita miehen kuuluisi suojella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Tuota, suuri(n) osa maailman pahuudesta johtuu todennäköisesti juuri taipumuksesta pään pimenemiseen ja väkivaltaan. Ei uhrille sillä hakkaajan intentiolla ja lapsuudentraumoilla ole väliä.
Pahuus vaatii tarkoituksellisen, harkitun ja suunnitelmallisen intention. Musta raivo on luonteeltaan erilaista kuin esim. narsistin suunnitelmallinen, juonitteleva kokonaisvaltainen väkivallan muoto. Hyvä meinaan erottaa toisistaan.
Tästä voidaan toki väitellä vaikka täällä netissä. Se ei muuta sitä, että ap:na häipyisin tuosta suhteesta saman tein enkä taakseni katsoisi. Aivan sama ap:lle johtuuko raivo kykenemättömyydestä tai haluttomuudesta hillitä itseään, vai narsismista. Musta silmä on musta silmä ja jatkuva pelko kotona on sietämätöntä riippumatta sen hakkaajan psyyken tilasta.
Voi kuule, ei se ole lainkaan sama asia kohtaako narsistin vai mustan raivon. Narsistin kanssa ei kannata olla tekemisissä lainkaan. Sen sijaan mustan raivon voi ja kannattaakin taltuttaa. Hyvyys on tallella vielä pimeän jälkeenkin.
Jos jollain on taipumusta tuollaiseen "mustaan raivoon", niin sen taltuttaminen on taatusti pitkä ja vaativa prosessi, jonka aikana puoliso joutuisi käytännössä psyykkiseksi omahoitajaksi, mahdollisesti elämään varpaillaan, ravaamaan pariterapiassa jne. ilman taetta siitä, että asiat paranee. Itse en haluaisi ainutkertaista elämääni tuohon käyttää.
Lähes kaikki miehet on taipuvaisia mustaa raivoon. Kynnykset toki vaihtelee. Vielä kun ottaa huomioon suomalaisten luonteen: suomen sisällissota oli euroopan historian suhteellisesti verisin sota.
Mielenkiintoinen tuo linkitys sisällissotaan. Tuossa voi olla perää.
Näissä asioissa on tosi vaikee lähtee sanomaan mikä on liian paljon raivoa ja mikä siinä rajalla. Ap tuntee miehensä ja paikalla olleena tietää miltä raivo tuntui. Oliko se aivan mahdotonta, vai siedettävän rajoilla. Myös (avo)puolison oma suhtautuminen jälkeenpäin on tärkeää. Syytteleekö hän toista vai näkeekö itsessään parannettavaa. Pyytääkö anteeksi ja mitä tapahtuu tilanteen jälkeen.
Ymmärsin että ap:n mies vain lähti, eikä pahoitellut myöhemminkään. Toi on tosi huono merkki.
Toi on ihan totta että suomalaiset miehet on äkkinäisiä suuttumaan ja vastaavaa on kokenut varmasti MONI nainen.
Omakin mieheke raivoaa suorastaan välillä. Tilanteen pystyy aina linkittämään jonkinlaiseen stressiin. Ei se silti ole oikein. Me ollaan voitu keskustella asiasta ja hän Aina pahoittelee suuresti. Hän on myös muuttunut parempaan suuntaan, ei ikinä käynyt käsiksi eikä heittänyt mitään päälleni.
Vaikka raivoa olisi vähemmissäkin määrin, pitäisi sitä silti saada kehitettyä siihen suuntaan, ettei niin tarvitsisi reagoida.
Olin aiemmin suhteessa mieheen, joka sai päivittäin pikkuasioistakin vihan puuskia aikaan. Hän ei nähnyt käytöksessään mitään väärää eikä pahoitellut. Noh, se suhde loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Huoh. Siis 100 vuotta sitten käyty sota vaikuttaisi vielä nykymiehiin? En ihan osta ajatusta.
Entäs me naiset? Meitä on hakattu ja syrjitty Suomessa ainakin yli tuhat vuotta, miksei me voida käyttää tätä syynä siihen että "sori, hakkasin sun jalan katki, kun tuli mieleen esi-äitien kokemat kohtalot silloin Isovihan aikaan ja sapetti pirusti"?
Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Tuota, suuri(n) osa maailman pahuudesta johtuu todennäköisesti juuri taipumuksesta pään pimenemiseen ja väkivaltaan. Ei uhrille sillä hakkaajan intentiolla ja lapsuudentraumoilla ole väliä.
Pahuus vaatii tarkoituksellisen, harkitun ja suunnitelmallisen intention. Musta raivo on luonteeltaan erilaista kuin esim. narsistin suunnitelmallinen, juonitteleva kokonaisvaltainen väkivallan muoto. Hyvä meinaan erottaa toisistaan.
Tästä voidaan toki väitellä vaikka täällä netissä. Se ei muuta sitä, että ap:na häipyisin tuosta suhteesta saman tein enkä taakseni katsoisi. Aivan sama ap:lle johtuuko raivo kykenemättömyydestä tai haluttomuudesta hillitä itseään, vai narsismista. Musta silmä on musta silmä ja jatkuva pelko kotona on sietämätöntä riippumatta sen hakkaajan psyyken tilasta.
Voi kuule, ei se ole lainkaan sama asia kohtaako narsistin vai mustan raivon. Narsistin kanssa ei kannata olla tekemisissä lainkaan. Sen sijaan mustan raivon voi ja kannattaakin taltuttaa. Hyvyys on tallella vielä pimeän jälkeenkin.
Jos jollain on taipumusta tuollaiseen "mustaan raivoon", niin sen taltuttaminen on taatusti pitkä ja vaativa prosessi, jonka aikana puoliso joutuisi käytännössä psyykkiseksi omahoitajaksi, mahdollisesti elämään varpaillaan, ravaamaan pariterapiassa jne. ilman taetta siitä, että asiat paranee. Itse en haluaisi ainutkertaista elämääni tuohon käyttää.
Lähes kaikki miehet on taipuvaisia mustaa raivoon. Kynnykset toki vaihtelee. Vielä kun ottaa huomioon suomalaisten luonteen: suomen sisällissota oli euroopan historian suhteellisesti verisin sota.
Mielenkiintoinen tuo linkitys sisällissotaan. Tuossa voi olla perää.
Näissä asioissa on tosi vaikee lähtee sanomaan mikä on liian paljon raivoa ja mikä siinä rajalla. Ap tuntee miehensä ja paikalla olleena tietää miltä raivo tuntui. Oliko se aivan mahdotonta, vai siedettävän rajoilla. Myös (avo)puolison oma suhtautuminen jälkeenpäin on tärkeää. Syytteleekö hän toista vai näkeekö itsessään parannettavaa. Pyytääkö anteeksi ja mitä tapahtuu tilanteen jälkeen.
Ymmärsin että ap:n mies vain lähti, eikä pahoitellut myöhemminkään. Toi on tosi huono merkki.Toi on ihan totta että suomalaiset miehet on äkkinäisiä suuttumaan ja vastaavaa on kokenut varmasti MONI nainen.
Omakin mieheke raivoaa suorastaan välillä. Tilanteen pystyy aina linkittämään jonkinlaiseen stressiin. Ei se silti ole oikein. Me ollaan voitu keskustella asiasta ja hän Aina pahoittelee suuresti. Hän on myös muuttunut parempaan suuntaan, ei ikinä käynyt käsiksi eikä heittänyt mitään päälleni.Vaikka raivoa olisi vähemmissäkin määrin, pitäisi sitä silti saada kehitettyä siihen suuntaan, ettei niin tarvitsisi reagoida.
Olin aiemmin suhteessa mieheen, joka sai päivittäin pikkuasioistakin vihan puuskia aikaan. Hän ei nähnyt käytöksessään mitään väärää eikä pahoitellut. Noh, se suhde loppui.
Odotukset ihmisestä, joka ei koskaan esitä vihaansa mitenkään, ovat kohtuuttomia. Ap nyt päätti lähteä, mutta ei hän muutakaan mistään tule löytämään.
Vierailija kirjoitti:
Teistä syy miehen hermostumiseen on pieni mutta ehkä hänelle ei. Olen kerran heittänyt maitokahvit mieheni päälle; olin lopettanut tupakanpolton kolme päivää aikaisemmin, olin päivystänyt edellisen yön, olin sopinut että menemme käymään ystäväpariskunnan luona (olin monta kertaa siirtänyt menoa miehen töiden takia) ja sitten mies ilmoitti ettei nyt oikein jaksaisi, ei vaan tunnu että viitsisi lähteä. Ja kyllä huusin ihan kunnolla, heitin kahvit ja olisin ihan hyvin voinut lyödä seinään. Onneksi mies ei lähtenyt turvakotiin........ Tuo on elämää.
Jos pystyt sanomaan, että tuo oli ainoa kerta tuollaista raivoa, niin sitten on ymmärrettävää, kun olit lopettanut tupakanpolton. AP:n mies ei ollut lopettanut mitään.
Eikä sinultakaan ihan oikein ollut tehty, vaikka miehesikin oli tuossa typerä. Rakentavamminkin voi kertoa miltä tuntuu.
Muuta ensin vaikka halpaan hotelliin. Kirjoitit että asut keski-suomessa lähellä isoa kaupunkia. Täällä löytyy koko ajan pieniä kaksioita jotka ovat vapaana heti, jopa Jyväskylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teistä syy miehen hermostumiseen on pieni mutta ehkä hänelle ei. Olen kerran heittänyt maitokahvit mieheni päälle; olin lopettanut tupakanpolton kolme päivää aikaisemmin, olin päivystänyt edellisen yön, olin sopinut että menemme käymään ystäväpariskunnan luona (olin monta kertaa siirtänyt menoa miehen töiden takia) ja sitten mies ilmoitti ettei nyt oikein jaksaisi, ei vaan tunnu että viitsisi lähteä. Ja kyllä huusin ihan kunnolla, heitin kahvit ja olisin ihan hyvin voinut lyödä seinään. Onneksi mies ei lähtenyt turvakotiin........ Tuo on elämää.
Jos pystyt sanomaan, että tuo oli ainoa kerta tuollaista raivoa, niin sitten on ymmärrettävää, kun olit lopettanut tupakanpolton. AP:n mies ei ollut lopettanut mitään.
Eikä sinultakaan ihan oikein ollut tehty, vaikka miehesikin oli tuossa typerä. Rakentavamminkin voi kertoa miltä tuntuu.
Älä selitä paskaasi, tilanne oili sinusta ok, koska mies oli uhrina.
Sitten tekosyytä keksimään, "...olin lopettanut tupakoinnin...", no sittenhän saa miestä pahoinpidellä?
Mistä muuten tiedät, ettei ap:n mies ollut juuri lopettanut tupakointia?
Mitä muuta laitonta saa tehdä, kun lopettaa tupakoinnin, voitko kertoa niin lopetan ja alan rikostelun ohjeidesi mukaan, eikö?
Kaikista pelottavinta noissa väkivaltaisissa miehissä on se, että hyvin usein väkivalta alkaa siinä vaiheessa kun nainen on kaikista heikoimmillaan, eli raskaana tai juuri synnyttänyt.