Lue keskustelun säännöt.
AUTTAKAA! Mies sai raivarin ja mua pelottaa
10.03.2018 |
En enää tiedä mitä tehdä. Mies raivostui kun en halunnut lähteä kauas hänen serkkunsa luokse vaan pysyä kotona lepäämässä. Heitti vesilasillisen päälleni ja sai jonkun ihan ihme raivokohtauksen, hakkasi nyrkillä seinää yms.
Minua pelottaa. Minulla ei ole mitään paikkaa minne mennä. Omat vanhempani asuvat ulkomailla ja olen ainoa lapsi. Kavereita ei juurikaan enää ole, työkavereitakin vain kaksi. Yhteinen vuokra-asunto muttei lapsia.
Mitä ihmettä mä oikein teen. Avioero ainakin pitää ottaa mutten halua asua tuon kanssa samassa asunnossa. Mies lähti nyt vanhemmilleen parin kilsan päässä eikä toivottavasti tule takaisin ihan heti.
Pelottaa jos alan pakkaamaan tavaroitani ja hän tuleekin takaisin niin tulisi vielä pahempi raivari. Minuun hän ei sentään käynyt käsiksi. Ainakaan vielä.
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Ahaa, siis väsyneeltä näyttäminen, väsyneeltä kuulostaminen ja yritys levätä omassa kodissaan väsymykseen vedoten ovat provosointia? Kerrotko hiukan tarkemmin, mitkä kaikki mahdolliset teot parisuhteessa ovat tätä tarkoittamaasi provosointia? Tämä alkaa käydä mielenkiintoiseksi. Miten esimerkiksi perustelisit vallan osoittamisen tarvetta, mikä siihen tulkintasi mukaan provosoi?
Omakohtaisesti mut on kerran provosoitu väkivaltaan. Halusi kokeilla kepillä jäätä. Myönsi sen itsekin. Eihän se voinut siitä enää jatkua. Se muutti asioita peruuttamattomasti.
Miten provosoi? Kehotti lyömään?
Kaivoi agressiivista reaktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Miten totutaan laittamaan asiat "järjestykseen" väkivallalla? Sukulaisten kauttako, kun kaikkiin kokoontumisiin kuuluu käsikähmää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Ahaa, siis väsyneeltä näyttäminen, väsyneeltä kuulostaminen ja yritys levätä omassa kodissaan väsymykseen vedoten ovat provosointia? Kerrotko hiukan tarkemmin, mitkä kaikki mahdolliset teot parisuhteessa ovat tätä tarkoittamaasi provosointia? Tämä alkaa käydä mielenkiintoiseksi. Miten esimerkiksi perustelisit vallan osoittamisen tarvetta, mikä siihen tulkintasi mukaan provosoi?
Omakohtaisesti mut on kerran provosoitu väkivaltaan. Halusi kokeilla kepillä jäätä. Myönsi sen itsekin. Eihän se voinut siitä enää jatkua. Se muutti asioita peruuttamattomasti.
Miten provosoi? Kehotti lyömään?
Kaivoi agressiivista reaktiota.
Kaivoi? Tunki naamaa lähelle ja sanoi, että etpäs uskalla lyödä? Esti liikkumisen? Uhkasi lyödä tai heittää jollain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Miten totutaan laittamaan asiat "järjestykseen" väkivallalla? Sukulaisten kauttako, kun kaikkiin kokoontumisiin kuuluu käsikähmää?
Veri on vettä sakeampaa. käyttäytymismallit periytyy. Älä esitä tyhmää, provosointitapa sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Miten totutaan laittamaan asiat "järjestykseen" väkivallalla? Sukulaisten kauttako, kun kaikkiin kokoontumisiin kuuluu käsikähmää?
Veri on vettä sakeampaa. käyttäytymismallit periytyy. Älä esitä tyhmää, provosointitapa sekin.
No, miten muutenkaan kuin kyselemällä tuollaista voisi ymmärtää, jos ei ole omaa kokemusta? Mun sukulaiset ei kännää ja hutmi toisiaan, mutta tiedän, että joillain näin tapahtuu ja järkeilen, että ehkä siihen tottuu. Nyt ilmeisesti sitten haluaisit lyödä muakin, koska olen tyhmä ja se ärsyttää sinua. "Kiva." Onneksi olen täällä lankojen päässä, enkä siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies42v. kirjoitti:
Kerrataanpa vielä.
Mies poltti päreensä; löi seinää, heitti vettä vaimon päälle. Lähti pois kotoa rauhoittumaan, ettei tulisi sanottua, jotain mitä katuu myöhemmin.Tapahtuiko muuta pelottavaa?
Ymmärrän hyvin vastaavaa naisen puolelta (monta astetta rankempanakin) kokeneena, että on vakavan keskustelun ja anteeksipyynnön paikka, mutta syytä avioerolle en kyllä kertakaikkiaan keksi?
Onko liittonne niin huonoissa kantimissa, että jos toinen puoliso hihansa polttaa, niin heti ollaan eroamassa? Miettikää asiaa niin päin, että nainen suuttuu, huutaa, heittää juomat päälle ja särkee jotain. Olisiko ero silloinkin ainoa oikea ratkaisu rakastavassa liitossa.
Terv. Mies 42v.
Jos se olisi joku normaali riitelytilanne tai "hihojen poltto" mieheltä, niin nainen ei olis niin paljon säikähtänyt. Yleensä sitä normaalia miehen suuttumusta vaistoo hyvin, eikä pelkää, vaan pikemmin harmistuu tilanteesta.
Itselleni tulee mieleen kaikessa periksi antava mies joka pelon vuoksi ei uskalla ilmaista suuttumustaan ja patoaa kaiken "väärinkohtelun" sisäänsä.
Sitten jossain vaiheessa kuppi vain menee nurin, eikä pysty pitämään sisällä vellovaa tuskaansa.
Vaimollekin tulee yllätyksenä kuinka se nyt noi teki, niin kiltti ja kaikessa periksi antava mies ja "kriisi" on valmis.
Toiset vielä raukkaa yllyttävät, eroa, hakeudu turvakotiin.
Ja kyseessä seinään lyöminen ja lasillinen vettä.
Sääliksi käy miesparkaa ja jos heille ero tulee, toivoisin että mies osaisi tulevaisuudessa ottaa enemmän huomioon oman hyvinvointinsa ja pitäisi puoliaan alistamista/alistumista vastaan.
Viesti menee paljon paremmin perille jos "myrskyisäluonteinen" mies riitelyn sijaan poistuu hiljaa paikalta ja sulkee varovaisesti ovi lähtiessään. Se pistää toisen osapuolen miettimään tosissaan. Tuollainen henkinen voimannäyte mieheltä tekee suuren vaikutuksen yleensä. Ainakin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies42v. kirjoitti:
Kerrataanpa vielä.
Mies poltti päreensä; löi seinää, heitti vettä vaimon päälle. Lähti pois kotoa rauhoittumaan, ettei tulisi sanottua, jotain mitä katuu myöhemmin.Tapahtuiko muuta pelottavaa?
Ymmärrän hyvin vastaavaa naisen puolelta (monta astetta rankempanakin) kokeneena, että on vakavan keskustelun ja anteeksipyynnön paikka, mutta syytä avioerolle en kyllä kertakaikkiaan keksi?
Onko liittonne niin huonoissa kantimissa, että jos toinen puoliso hihansa polttaa, niin heti ollaan eroamassa? Miettikää asiaa niin päin, että nainen suuttuu, huutaa, heittää juomat päälle ja särkee jotain. Olisiko ero silloinkin ainoa oikea ratkaisu rakastavassa liitossa.
Terv. Mies 42v.
Jos se olisi joku normaali riitelytilanne tai "hihojen poltto" mieheltä, niin nainen ei olis niin paljon säikähtänyt. Yleensä sitä normaalia miehen suuttumusta vaistoo hyvin, eikä pelkää, vaan pikemmin harmistuu tilanteesta.
Itselleni tulee mieleen kaikessa periksi antava mies joka pelon vuoksi ei uskalla ilmaista suuttumustaan ja patoaa kaiken "väärinkohtelun" sisäänsä.
Sitten jossain vaiheessa kuppi vain menee nurin, eikä pysty pitämään sisällä vellovaa tuskaansa.
Vaimollekin tulee yllätyksenä kuinka se nyt noi teki, niin kiltti ja kaikessa periksi antava mies ja "kriisi" on valmis.
Toiset vielä raukkaa yllyttävät, eroa, hakeudu turvakotiin.
Ja kyseessä seinään lyöminen ja lasillinen vettä.
Sääliksi käy miesparkaa ja jos heille ero tulee, toivoisin että mies osaisi tulevaisuudessa ottaa enemmän huomioon oman hyvinvointinsa ja pitäisi puoliaan alistamista/alistumista vastaan.
Viesti menee paljon paremmin perille jos "myrskyisäluonteinen" mies riitelyn sijaan poistuu hiljaa paikalta ja sulkee varovaisesti ovi lähtiessään. Se pistää toisen osapuolen miettimään tosissaan. Tuollainen henkinen voimannäyte mieheltä tekee suuren vaikutuksen yleensä. Ainakin meillä.
Jos on tosi väsynyt ja haluaa vain nukkua, se tosiaan tekee hyvän vaikutuksen, jos toinen vaan sulkee paiskomatta oven ja jättää rauhassa lepäämään. Ei siis puhko seinää, eikä heitä mitään toisen päälle. Tätä kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole puolustus huonolle käytökselle. Näin naiseen luodaan pelko ja sitten manipuloidaan ja alistetaan , jos jää suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Miten totutaan laittamaan asiat "järjestykseen" väkivallalla? Sukulaisten kauttako, kun kaikkiin kokoontumisiin kuuluu käsikähmää?
Veri on vettä sakeampaa. käyttäytymismallit periytyy. Älä esitä tyhmää, provosointitapa sekin.
No, miten muutenkaan kuin kyselemällä tuollaista voisi ymmärtää, jos ei ole omaa kokemusta? Mun sukulaiset ei kännää ja hutmi toisiaan, mutta tiedän, että joillain näin tapahtuu ja järkeilen, että ehkä siihen tottuu. Nyt ilmeisesti sitten haluaisit lyödä muakin, koska olen tyhmä ja se ärsyttää sinua. "Kiva." Onneksi olen täällä lankojen päässä, enkä siellä.
Tyhmyys ei ole missään nimessä rangaistavaa. Typeryys sen sijaan...noh ei sillekään voi itse mitään. Kunhan nyt ei tietoisesti piilokettuile. Sen häntä kuitenkin näkyy ja seuraa pitkälle. Lankojakin pitkin heh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai tuo on syy erota. Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että mies ei ole henkisesti tasapainossa ja on potentiaalinen lyömäänkin. Suuttumisen syy ei ole missään nimessä normaali, eikä myös käytös suuttuneena.
Jos mieheni suuttuisi samasta asiasta ja käyttäytyisi noin, niin kyllä ero olisi itsellänikin varmasti ensimmäisenä mielessä. Voi olla, että harkinnan jälkeen saattaisin laittaa ehtoa, että parisuhdeterapiaa ja omaa terapiaa. Tosin jos hän ei edes perään laittaisi anteeksi viestiä, niin sitten tuskin niinkään. Jos suuttumisen syynä olisi edes yhtään "järkevämpi" asia ja tietäisin että mies on ollut burnoutin partaalla, niin sitten kyllä ensimmäinen askeleeni olisi hetkeksi majoitus muualle ja miehelle sairasloman+terapian hakemisen ehdot. Hiljalleen paikattaisiin välejä. Mutta sen ei tarvitse olla toisten ratkaisu, sanon tämän 10v avioliiton kokemuksella, että omani ei suorilta tuohon katkeaisi, mutta jos lisänä olisi noin naurettava suuttumisen syy, niin en kyllä pystyisi luottamaan mitä "oikean riidan" aikana tapahtuu.
Mielestäni ap:n tilanne ei nyt ihan kuulostanut siltäkään, että turvakotiin olisi vielä paikallaan mennä. Tai kun vertaa siihen, että monet menevät vasta väkivallanteon jälkeen lasten kanssa, niin tuskin sieltä resursseja käytettäisiin tällaiseen. Mutta voin olla myös väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Miten totutaan laittamaan asiat "järjestykseen" väkivallalla? Sukulaisten kauttako, kun kaikkiin kokoontumisiin kuuluu käsikähmää?
Veri on vettä sakeampaa. käyttäytymismallit periytyy. Älä esitä tyhmää, provosointitapa sekin.
No, miten muutenkaan kuin kyselemällä tuollaista voisi ymmärtää, jos ei ole omaa kokemusta? Mun sukulaiset ei kännää ja hutmi toisiaan, mutta tiedän, että joillain näin tapahtuu ja järkeilen, että ehkä siihen tottuu. Nyt ilmeisesti sitten haluaisit lyödä muakin, koska olen tyhmä ja se ärsyttää sinua. "Kiva." Onneksi olen täällä lankojen päässä, enkä siellä.
Tyhmyys ei ole missään nimessä rangaistavaa. Typeryys sen sijaan...noh ei sillekään voi itse mitään. Kunhan nyt ei tietoisesti piilokettuile. Sen häntä kuitenkin näkyy ja seuraa pitkälle. Lankojakin pitkin heh
No, ei kyllä kauheasti naurata. Taidat olla sellainen, että koet ihmisten siellä ja täällä jatkuvasti dissaavan itseäsi ja haluaisit rankaista heitä. Sukutaustoista olisin kysynyt, mutta antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies42v. kirjoitti:
Kerrataanpa vielä.
Mies poltti päreensä; löi seinää, heitti vettä vaimon päälle. Lähti pois kotoa rauhoittumaan, ettei tulisi sanottua, jotain mitä katuu myöhemmin.Tapahtuiko muuta pelottavaa?
Ymmärrän hyvin vastaavaa naisen puolelta (monta astetta rankempanakin) kokeneena, että on vakavan keskustelun ja anteeksipyynnön paikka, mutta syytä avioerolle en kyllä kertakaikkiaan keksi?
Onko liittonne niin huonoissa kantimissa, että jos toinen puoliso hihansa polttaa, niin heti ollaan eroamassa? Miettikää asiaa niin päin, että nainen suuttuu, huutaa, heittää juomat päälle ja särkee jotain. Olisiko ero silloinkin ainoa oikea ratkaisu rakastavassa liitossa.
Terv. Mies 42v.
Jos se olisi joku normaali riitelytilanne tai "hihojen poltto" mieheltä, niin nainen ei olis niin paljon säikähtänyt. Yleensä sitä normaalia miehen suuttumusta vaistoo hyvin, eikä pelkää, vaan pikemmin harmistuu tilanteesta.
Itselleni tulee mieleen kaikessa periksi antava mies joka pelon vuoksi ei uskalla ilmaista suuttumustaan ja patoaa kaiken "väärinkohtelun" sisäänsä.
Sitten jossain vaiheessa kuppi vain menee nurin, eikä pysty pitämään sisällä vellovaa tuskaansa.
Vaimollekin tulee yllätyksenä kuinka se nyt noi teki, niin kiltti ja kaikessa periksi antava mies ja "kriisi" on valmis.
Toiset vielä raukkaa yllyttävät, eroa, hakeudu turvakotiin.
Ja kyseessä seinään lyöminen ja lasillinen vettä.
Sääliksi käy miesparkaa ja jos heille ero tulee, toivoisin että mies osaisi tulevaisuudessa ottaa enemmän huomioon oman hyvinvointinsa ja pitäisi puoliaan alistamista/alistumista vastaan.
Viesti menee paljon paremmin perille jos "myrskyisäluonteinen" mies riitelyn sijaan poistuu hiljaa paikalta ja sulkee varovaisesti ovi lähtiessään. Se pistää toisen osapuolen miettimään tosissaan. Tuollainen henkinen voimannäyte mieheltä tekee suuren vaikutuksen yleensä. Ainakin meillä.
Jospa juuri tuollainen käyttäytymismalli on johtanut ko. tilanteeseen?
Poistuminen aina paikalta kun yhteisistä asioista pitäisi päättää, päätä sinä rakas, minä toteutan toiveesi (vaikka kuinka vituttaisi mutta kun ei uskalla riidan, erouhkausten pelossa sanoa) ja kun tarpeeksi usein alistuu toisen toiveiden toteuttajaksi, niin jossain vaiheessa alkaa olemaan mitta niin täynnä, että yhdenkin oman toiveen estyminen toisen kieltäytymisen vuoksi (ei huvita) saa pinnan katkeamaan ja kun ihmistä ei saa vahingoittaa, pamauttaa nyrkkinsä kiviseinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Miten totutaan laittamaan asiat "järjestykseen" väkivallalla? Sukulaisten kauttako, kun kaikkiin kokoontumisiin kuuluu käsikähmää?
Veri on vettä sakeampaa. käyttäytymismallit periytyy. Älä esitä tyhmää, provosointitapa sekin.
No, miten muutenkaan kuin kyselemällä tuollaista voisi ymmärtää, jos ei ole omaa kokemusta? Mun sukulaiset ei kännää ja hutmi toisiaan, mutta tiedän, että joillain näin tapahtuu ja järkeilen, että ehkä siihen tottuu. Nyt ilmeisesti sitten haluaisit lyödä muakin, koska olen tyhmä ja se ärsyttää sinua. "Kiva." Onneksi olen täällä lankojen päässä, enkä siellä.
Tyhmyys ei ole missään nimessä rangaistavaa. Typeryys sen sijaan...noh ei sillekään voi itse mitään. Kunhan nyt ei tietoisesti piilokettuile. Sen häntä kuitenkin näkyy ja seuraa pitkälle. Lankojakin pitkin heh
No, ei kyllä kauheasti naurata. Taidat olla sellainen, että koet ihmisten siellä ja täällä jatkuvasti dissaavan itseäsi ja haluaisit rankaista heitä. Sukutaustoista olisin kysynyt, mutta antaa olla.
Isoisä ainoana poikana maatilan vetäjäksi. Itsessään ei paha ihminen, mutta "juoppoja renkejä täytyy pitää ojennuksessa, muuten kusevat silmään ja rellestävät kirkolla". Se ajattelutapa levis sitte vähän muillekki elämän osa-alueille. Isästä kasvoi isänsä kaltainen tunnekylmä otus. antisosiaalista käyttäytymistä voidaan selittää siis myös "välttämmättömyydellä". Eikä se ole silloin sisäsyntyistä, vaan vääristynyt tulkinta ympäristönsä väkivaltaisen hallitsemismuodon välttämättömyydestä, joka kulkeutuu opittuna asiana sukupuussa. No okei kai siinä nyt on jotain veressäki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies menetti malttinsa riidan vuoksi ja löi seinää. So? Ja täällä ehdotellaan turvakotia!
Minunkin mieheni joskus kimmastui ja löi vastaan tullutta liikennemerkkiä. Ei se minun kimppuun koskaan ole käynyt, nyt tapauksen jälkeen naimisissa jo 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mä menisin ensin hotelliin yöksi ja sieltä miettisin uutta asuntoa.
Mä kuivaisin naamani ja vaihtaisin kuivan paidan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies42v. kirjoitti:
Kerrataanpa vielä.
Mies poltti päreensä; löi seinää, heitti vettä vaimon päälle. Lähti pois kotoa rauhoittumaan, ettei tulisi sanottua, jotain mitä katuu myöhemmin.Tapahtuiko muuta pelottavaa?
Ymmärrän hyvin vastaavaa naisen puolelta (monta astetta rankempanakin) kokeneena, että on vakavan keskustelun ja anteeksipyynnön paikka, mutta syytä avioerolle en kyllä kertakaikkiaan keksi?
Onko liittonne niin huonoissa kantimissa, että jos toinen puoliso hihansa polttaa, niin heti ollaan eroamassa? Miettikää asiaa niin päin, että nainen suuttuu, huutaa, heittää juomat päälle ja särkee jotain. Olisiko ero silloinkin ainoa oikea ratkaisu rakastavassa liitossa.
Terv. Mies 42v.
Jos se olisi joku normaali riitelytilanne tai "hihojen poltto" mieheltä, niin nainen ei olis niin paljon säikähtänyt. Yleensä sitä normaalia miehen suuttumusta vaistoo hyvin, eikä pelkää, vaan pikemmin harmistuu tilanteesta.
Itselleni tulee mieleen kaikessa periksi antava mies joka pelon vuoksi ei uskalla ilmaista suuttumustaan ja patoaa kaiken "väärinkohtelun" sisäänsä.
Sitten jossain vaiheessa kuppi vain menee nurin, eikä pysty pitämään sisällä vellovaa tuskaansa.
Vaimollekin tulee yllätyksenä kuinka se nyt noi teki, niin kiltti ja kaikessa periksi antava mies ja "kriisi" on valmis.
Toiset vielä raukkaa yllyttävät, eroa, hakeudu turvakotiin.
Ja kyseessä seinään lyöminen ja lasillinen vettä.
Sääliksi käy miesparkaa ja jos heille ero tulee, toivoisin että mies osaisi tulevaisuudessa ottaa enemmän huomioon oman hyvinvointinsa ja pitäisi puoliaan alistamista/alistumista vastaan.
Viesti menee paljon paremmin perille jos "myrskyisäluonteinen" mies riitelyn sijaan poistuu hiljaa paikalta ja sulkee varovaisesti ovi lähtiessään. Se pistää toisen osapuolen miettimään tosissaan. Tuollainen henkinen voimannäyte mieheltä tekee suuren vaikutuksen yleensä. Ainakin meillä.
Jos on tosi väsynyt ja haluaa vain nukkua, se tosiaan tekee hyvän vaikutuksen, jos toinen vaan sulkee paiskomatta oven ja jättää rauhassa lepäämään. Ei siis puhko seinää, eikä heitä mitään toisen päälle. Tätä kannattaa kokeilla.
Kuka pystyisi rauhassa lepäämään kun elämän tärkein ihmissuhde/ihminen ei voi hyvin ja hän on ilmaissut sen rauhallisin keinoin kunnioitettavalla tavalla? Kyllä se unet vie, kun miettii lähteneen kumppanin pahaa oloa ja tuskistuu siitä.
Ei kannata kokeilla.
alkaa miettiä
Khipu kirjoitti:
Lähde ulos, ota tärkeimmät tavarat mukaan (valokuvat, työ todistukset, passi), mene julkiselle paikalle tai tilaa taksi, soita 112 ja pyydä yhdistämään sosiaalipäivystykseen. Kerrpnsinne tilanne niin saat neuvot miten pääset turvataloon yöksi. Huomenna ne auttaa eteenpäin.
Työtodistukset? :DD anteeks, ohis, mut jotenki repesin tolle et ota tärkeimmät jutut mukaan ja joukossa yhtäkkiä työtodistukset :D
Vierailija kirjoitti:
Mun on tosi vaikea uskoa, että joku pelkäisi aivan kamalasti miehen tekoja ja samalla kirjoittelisi tänne noinkin järkevää tekstiä.
Jos nyt oikea tilanne päällä, niin poistu paikalta vaikka omenahotelliin tai naapuriin222
Onnea sinulle, joka et ilmeisesti ole kokenut lähisuhdeväkivaltaa.
Oli totta tai ei, näitä tapauksia on paljon. Sellaista kokeneelle tuo ap:n tilanne kuulosti ikävän tutulta. Järkevien neuvojen antaminen kannattaa joka tapauksessa. Provoksi syyttäminen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on alistunut liikaa tahtoosi ja pimahti kerralla kunnolla.
Luultavasti tulee takaisin pian ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.
Nyrkkiä seinään ja hajonnut vesilasi, ei mitään muuta vakavampaa.
Rauhoitu, soita sille tai lähetä tekstari :-)
No jos sinun ajatuksesi olisi totta niin eikö olisi parasta sekä miehen että naisen kannalta lopettaa suhde, jossa nainen alistaa miestä ja mies alkaa riehua, mitä pikimmin, eikä suinkaan rauhoittua ja soitella miehelle?
Ap:lle tsemppiä.Enpä usko noin, sillä parisuhde on henkisen kasvun paikka molemmille osapuolille. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ilman erimielisyyksiä suhde ei koskaan etene paremmaksi ja ilman riitaa monet parisuhdetta vahingoittavat asiat jäävät käsittelemättä.
Monesti toinen yrittää miellyttää toista ja antaa periksi asioissa joka pitkään jatkuessaan voi alkaa syömään itsetuntoa ja ellei asiaa pysty tuomaan pelon tai jonkun muun syyn vuoksi esiin, yksikin tilanne voi aiheuttaa käämien palamisen seinään lyömisineen ja veden heittämisineen.
Pahemmin aloittajan tapauksessa ei käynyt, mutta tilanne antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden asioiden rehelliseen käsittelemiseen ja hyvällä säkällä puolisot pystyvät ilmaisemaan asioita toisilleen ennenkuin ne patoutuvat ihmisen sisään aiheuttaen pahoinvointia jota ei uskalla puolisolleen ilmaista ja purkautuvat jossain vaiheessa seksuaalisena haluttomuutena tai väkivaltana, toivottavasti vain materiaalisia arvoja tuhoten.
Iljettää tämmöinen väkisin väännetty symmetria, ihan kuin se olisi kasvun paikka kahdelle, kun yksi taantuu napsahtamalla uhmaikäisen raivoon ulkoisesti vähäisestä syystä. Ihan kuin molemmat olisivat sortuneet olemaan olematta rehellisiä suhteessaan. Eivät ole. Ap:lle olisi varmasti kelvannut puhuminen. Tässä nyt ei ole riitaan tarvittu kahta, tässä nyt vain yksi osapuoli riehui. Älä normalisoi, maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse riehua.
Valitettavasti maailma on sellainen, että vaikka ihminen menisi kuinka monelle laskokselle ja pyrkisi kuinka paljon miellyttämään, että saisi olla parisuhteessa, voi silti ihmisten välillä olla isoja yhteensopimattomuuksia. Suhde ei välttämättä onnistu edes kaikella maailman mielistelyllä. Ihmisen nyt vain pitäisi ottaa riski ja olla oma itsensä ja tehdä kompromisseja vain silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.
Vaikka kuinka pingottaisi, voi käydä niin, että joku kerta kumppani onkin jostain syystä liian väsynyt johonkin yhdessä suunniteltuun ohjelmaan. Sellaista voi sattua kenelle hyvänsä. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että puolison jaksamisen, tunnetilan tai terveydentilan pitää olla aina sama kuin toisen tai että pitää aina haluta samoja asioita, se paiskelun kohde on yksilö, joku muu ihminen.
Kyllä tässä kasvun paikka on, mutta se on vain yhden ihmisen paikka.
Tiedät koko episodista vain yhden version.
Kuuntelemalla toisen osapuolen kertomuksen samasta tilanteesta ja syyt mitkä siihen ovat johtaneet, voisimme saada hyvin erilaisen kuvan kokonaisuudesta.
Ei sinusta ainakaan rauhanneuvottelijaa tulisi tuolla asenteella, eikä oikeuden tuomaria :-)
Ehkä mahdollisuuksien rajoissa yleinen syyttäjä.
No kyllähän sieltä nyt uravalmennusta pukkaa. Kiitos vain, kutsumus ei vedä juridiikan puoleen, enkä halua ammattiymmärtäjäksikään, jätän nuo asiat ammattilaisille.
Toisen osapuolen versiota emme kuule, koska hän pitää nyt mykkäkoulua, eikä halua käsitellä osuuttaan tuohon purkaukselliseen tapahtumaan mitenkään. Todennäköisin syy on se, ettei hän halua ajatella asiaa. Ja kyllä, tähän mennessä kerrottu kuulostaa uskottavalta, juuri noin se tapahtuu, kuin puun takaa. Ei tuo sentään harvinaista ole, vaikkei arkipäiväistäkään.
Väkivalta ei ikinä tietenkään tapahdu syyttä. Useimmiten se on turhautumisen purkamisen muoto, jossa kohde ei useimmiten ole itse turhautumisen syy, mutta joskus se on. Naiset ovat kovia provosoimaan. Ja joskus väkivaltaan ei aja muu kuin puhdas vallan osoittamisen halu. Siihenkin naiset on kovia provosoimaan miestä.
Kirjoitapa vielä vähän lisää. On nimittäin hyödyllistä saada esimerkkejä parisuhdeväkivaltaisen ihmisen ajattelusta ja logiikasta.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.
Miten totutaan laittamaan asiat "järjestykseen" väkivallalla? Sukulaisten kauttako, kun kaikkiin kokoontumisiin kuuluu käsikähmää?
Veri on vettä sakeampaa. käyttäytymismallit periytyy. Älä esitä tyhmää, provosointitapa sekin.
No, miten muutenkaan kuin kyselemällä tuollaista voisi ymmärtää, jos ei ole omaa kokemusta? Mun sukulaiset ei kännää ja hutmi toisiaan, mutta tiedän, että joillain näin tapahtuu ja järkeilen, että ehkä siihen tottuu. Nyt ilmeisesti sitten haluaisit lyödä muakin, koska olen tyhmä ja se ärsyttää sinua. "Kiva." Onneksi olen täällä lankojen päässä, enkä siellä.
Tyhmyys ei ole missään nimessä rangaistavaa. Typeryys sen sijaan...noh ei sillekään voi itse mitään. Kunhan nyt ei tietoisesti piilokettuile. Sen häntä kuitenkin näkyy ja seuraa pitkälle. Lankojakin pitkin heh
No, ei kyllä kauheasti naurata. Taidat olla sellainen, että koet ihmisten siellä ja täällä jatkuvasti dissaavan itseäsi ja haluaisit rankaista heitä. Sukutaustoista olisin kysynyt, mutta antaa olla.
Isoisä ainoana poikana maatilan vetäjäksi. Itsessään ei paha ihminen, mutta "juoppoja renkejä täytyy pitää ojennuksessa, muuten kusevat silmään ja rellestävät kirkolla". Se ajattelutapa levis sitte vähän muillekki elämän osa-alueille. Isästä kasvoi isänsä kaltainen tunnekylmä otus. antisosiaalista käyttäytymistä voidaan selittää siis myös "välttämmättömyydellä". Eikä se ole silloin sisäsyntyistä, vaan vääristynyt tulkinta ympäristönsä väkivaltaisen hallitsemismuodon välttämättömyydestä, joka kulkeutuu opittuna asiana sukupuussa. No okei kai siinä nyt on jotain veressäki.
Ajattelisin, että joku osa täytyy olla temperamenttia, koska ei se käytös muuten tartu, jos ei ole mitään, mihin tarttua. Nykyään kyllä sellainen maailmankuva aiheuttaa paljon ongelmia, jossa näkee kaikkialla kontrolloitavia ihmisiä ja ajattelee maailman kaatuvan, jos ei niitä kontrolloi. Se altistaa väkivaltaiselle käytökselle, siitä aiheutuu itselle ja muille vahinkoa sekä myös oikeudellisia seurauksia. Olen kyllä vihaisia isäntäukkoja nähnyt, mutten vetänyt lankoja yhteen. Tämä kyllä selvensi, kiitos siitä.
Ei se vaadi muuta kuin pään pimenemisen alttiuden ja tottumuksen laittaa asiat "järjestykseen" väkivallalla. Ei siinä ole usein mitään pahuutta taustalla. Taipumuksen voi nähdä omista sukulaisistaan. Elämän joka suunnasta tuleva pehmentävä paine ei tietenkään paranna tilannetta.