Meillä ei ole koskaan lapsivapaata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukiverkkoa voi kokeilla rakentaa lapsen päiväkotikavereista. Me pyydettiin aluksi lapsen parhaita kavereita meille leikkimään säännöllisesti ja näin tutustuttiin samalla kavereiden vanhempiin. Yhden perheen kanssa juttu tuntui luistavan erityisen hyvin, joten pyydettiin koko perhettä kylään. Nyt kun on tutustuttu paremmin, on voitu sopia lasten yökyläilyjä puolin ja toisin. Samalla lasten kaverisuhteet on muodostunu todella kiinteiksi ja päiväkotiin on aina mukava lähteä!

Niine entäs kun on tätäkin kokeiltu, lapset ollut leikkimässä vain muutaman kerran usean vuoden ajanjaksolla keskenään toistensa luona ja synttäreillä. Mutta koskaan se ei kehity siitä eteenpäin. Äidit sanoo joo pitäis tehdä leikkitreffit jne., no jos jotain tällaista on sovittu on se aina minä joka niitä leikkitreffejä ehdottaa lopulta. Tulee fiilis ettei niitä oikeasti kiinnosta.. se vastavuoroisuus olisi kiva juttu.

Meillä tuo kehittynyt sen vuoksi että me olomme ainoat koko ei ollut sukulaistukiverkkoha, me olimme siis ainoat joilla olisi ollut vastavuoroisuuden tarve ja halukkuutta.

mutta te voitte ostaa pari pulloo viiniä ja kattella netflixiä:)

penskoille kilo karkkia siihen eteen...

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä, että jos lapsia hankkii, niin miksi niistä tarvitsee jotain "vapaata". Ei mun lapsuudessa vanhemmat ottanu minusta mitään vapaata, kaikki isommat jutut/matkat tehtiin yhdessä.

Ei minunkaan lapsuudessa niitä lapsivapaita ollut. Siinä oli lapset messissä kun vedettiin känniä. Hyvin varmasti rentoutuivat rankan työviikon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

AP, näissä aiheen ketjuissa se on niin hassua miten heti tullaan huutamaan, että itsehän olette lapsenne hankkineet (mikä on toki totta ) mutta eihän kukaam koulussa opiskelee aihetta ’lapsiperheen arki, miten sitovaa se voi olla’ joten on täysin ymmärrettävää ja kohtuullista, että joskus tosiaan kaipaisi päivää, minkä voisi aikatauluttaa ihan vaan itsensä mukaan.

Nämä kommentoijat kuitenkin taitavat harhaisedti kuvitella, että asiasta kirjoittaja toivoisi vieläkin olevansa kokonaan ilman lapsia, että voisi hamaan eläkeikään asti käydä joka ilta vapaasti viinilasillisella ilman murhetta lapsista. Siitähän tuskin on kysymys. Nuo raukat eivät vain ymmärrä miten paljon ne lapset myös antavat, samalla kuin ne muuttavat asumisyksikön perheeksi ja perheen aikuisten kalenterin moniväriseksi aikataulutusprojektiksi.

Vaikka nyt ehkä tuntuu siltä niin se aika kun olet ’ihan jumissa’ on kuitenkin aika lyhyt (jos et mitään suurperhettä hanki ). Päivä kerrallaan eteenpäin vaan :) omat lapset ovat jo lähes aikuisia ja tiedätkö, minulla on joskus ihan ikävä sitä lasten aikataulujen täplittämää pikkulapsielämää.

Mulla ei ole vielä lapsia, mutta tajuan silti miten sitovia ne ovat.

Eikö voi vuorotella miehen kanssa? Yksi lapsivapaa päivä kuussa molemmille. Tai kavereiden, jos haluaa mennä yhdessä. Tai sitten ulkopuolinen hoitaja kerran kuussa tms.

popcorn time kirjoitti:

Kirjoituksista päätellen vauva palstalaiset hyväksyvät että äiti juo puoli pulloa viiniä.

Omasta lapsuudestani en muista tissuttelevaa äitiä..

Kuuluuko tissutteleva (puoli pulloa juova äiti ) lapsuusmuistoihin?

Siis mitä?? Puoli pulloa? Eihän se ole juuri mitään! Etelän maissa menee päivittäin ruokajuomana ja täällä kukkahattutädit meinaa tukehtua kiihkoonsa! Aikuinen ihminen ei todellakaan tule noin pienestä määrästä humalaan eikä viikonloppuiltana rentoutuminen muutaman (kirjaimellisesti muutaman) viinilasillisen äärellä usean tunnin aikana muuta käytöstä mihinkään suuntaan. Ja lapsihan on oletettavasti nukkumassa (minä ainakin haluan rentoutua ja keskustella miehen kanssa rauhassa vasta kun lapsi nukkuu ja on muutenkin rento ja rauhallinen tunnelma). Kynttilät palamaan, rauhallista musiikkia ja kyllä vaan, pari lasillista viiniä kruunaa ihanan illan. Humalaan asti juomista en tietenkään hyväksy mutta juuri tällainen fiilistely-juominen, sauna olut tai ruoalla lasillisen tai parin juominen on ihan normaalia alkoholin käyttöä.

Minä en ole koskaan oikein edes ymmärtänyt tuota lapsivapaajuttua. En ole koskaan tarvinnut vapaata lapsistani - paljossa he ovat olleet mukana, ja välillä asioita on tehty ilman heitä. Olen siis käynyt vaikkapa ravintolassa tai elokuvissa jonkun kaverin kanssa - mutta koskaan se ei ole ollut mitään vapaata lapsista, en minä sen vuoksi ole mihinkään lähtenyt, että tarvitsisin heistä lomaa tms. 

Kaikki tyylillään, ei kai niissä lapsivapaissa mitään väärää taida olla. 

Tämänkin takia ei kannata ihan nuorena tehdä lapsia. Kun on useamman aikuisvuoden on saanut pitää lapsivapaata, on helpompi päästää siitä vaiheesta irti.

Tämä pätee myös muihin tilanteisiin. Jos vammaudut liikenneonnettomuudessa, niin turha tulla itkemään yhteiskuntaa apuun. Mitä itse läksit tielle liikkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Sun miehes jättää sut parin vuoden sisään kun on ensin tehnyt vauvan toisen naisen kanssa.

Sama, tiedettiin jo raskausaikana, että apua ei juuri ole tarjolla, joten ei ole haitaksi, oma valinta, lapset kasvavat, joten jaksan kyllä odottaa, että pärjäävät jo hetken yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Onpa kadehdittavaa elämää!!...

Eiku NOT!

Ette sitte merkityksellisempiä elämää oo itsellenne aikaan saaneet?

Äläs nyt, voihan se mies paljastaa löytäneensä kivan uuden naisen ja tämä on raskaana tälle  näiden illallisella.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan oikein edes ymmärtänyt tuota lapsivapaajuttua. En ole koskaan tarvinnut vapaata lapsistani - paljossa he ovat olleet mukana, ja välillä asioita on tehty ilman heitä. Olen siis käynyt vaikkapa ravintolassa tai elokuvissa jonkun kaverin kanssa - mutta koskaan se ei ole ollut mitään vapaata lapsista, en minä sen vuoksi ole mihinkään lähtenyt, että tarvitsisin heistä lomaa tms. 

Kaikki tyylillään, ei kai niissä lapsivapaissa mitään väärää taida olla. 

Lapsivapaa = välillä voi tehdä asioita ilman lapsia. Joko puolison kanssa, kavereiden kanssa tai vaikkapa sekä puolison että kavereiden kanssa. 

Tämän ketjun ankeasta ilmapiiristä löytyy yksi syy alentuvaan syntyvyyteen. Suurin osa vanhemmista voisi paremmin, jos edes muutaman kerran vuodessa pääsevät yhdessä treffeille tai vaikka viikonloppulomalle kaksin. Tuon voi toteuttaa joko tukiverkon avulla tai maksullisella lastenvahdilla. Tietenkään kenenkään ei ole pakko, mutta ihmettelen kovasti jos vaikka viidessä vuodessa ei tule kertaakaan mieleen että olisi ihana olla kahdestaan ja keskittyä toisiinsa? Onko siinä hyvää suhdetta ja rakkautta alunperinkään? Ankealta kuulostaa...

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan oikein edes ymmärtänyt tuota lapsivapaajuttua. En ole koskaan tarvinnut vapaata lapsistani - paljossa he ovat olleet mukana, ja välillä asioita on tehty ilman heitä. Olen siis käynyt vaikkapa ravintolassa tai elokuvissa jonkun kaverin kanssa - mutta koskaan se ei ole ollut mitään vapaata lapsista, en minä sen vuoksi ole mihinkään lähtenyt, että tarvitsisin heistä lomaa tms. 

Kaikki tyylillään, ei kai niissä lapsivapaissa mitään väärää taida olla. 

No määrittelisitkö sä  nyt sitten suuressa viisaudessasi mitä se lapsivapaa aika nyt sitten on, ellei juuri tuota, että "välillä tehdään asioita ilman heitä".

Eli lapsivapaa on sun mielestä joku henkinen tila, että dumppaan tässä lapset takavasemmalle ja lähden ravintolaan ja elokuviin kaverin kanssa. Jos en ajattele tätä nimenomaan lapsivapaana, niin olen vaan tekemässä jotain ilman lapsia ja se on eri asia. 

Välillä tää jeesustelu täällä kyllä on hupaisaa, oikeen kulminoituu tähän "en minä halua vapaata lapsistani, haluan vain omaa aikaa mennä ravintolaan ja leffaan ilman lapsia. "Olen siis parempi ihminen...

Tajuaako tällaiset tyypi lainkaan sitä, millaista on, kun ei ikinä ole mahdollisuutta mennä "ilman lapsia" mihinkään? Ja mulla on kolme teiniä, olen päässyt vaikka mihin, lapsilla on isä ja meillä hyvät verkostot. Mutta ymmärrän aloittajan tilanteen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan oikein edes ymmärtänyt tuota lapsivapaajuttua. En ole koskaan tarvinnut vapaata lapsistani - paljossa he ovat olleet mukana, ja välillä asioita on tehty ilman heitä. Olen siis käynyt vaikkapa ravintolassa tai elokuvissa jonkun kaverin kanssa - mutta koskaan se ei ole ollut mitään vapaata lapsista, en minä sen vuoksi ole mihinkään lähtenyt, että tarvitsisin heistä lomaa tms. 

Kaikki tyylillään, ei kai niissä lapsivapaissa mitään väärää taida olla. 

Tämä kirjoittaja ei taida olla ihan se penaalin terävin kynä :) 

"Paljossa he ovat olleet mukana ja välillä asioita on tehty ilman heitä"

Sinäpäs sen sanoit. Ei luoja, on meitä moneen junaan...

Lapsivapaa on ymmärtääkseni sitä, että tehdään asioita ilman lapsia...

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nyt ehkä tuntuu siltä niin se aika kun olet ’ihan jumissa’ on kuitenkin aika lyhyt (jos et mitään suurperhettä hanki ). Päivä kerrallaan eteenpäin vaan :) omat lapset ovat jo lähes aikuisia ja tiedätkö, minulla on joskus ihan ikävä sitä lasten aikataulujen täplittämää pikkulapsielämää.

Tämä. Vaikka juuri nyt tuntuukin välillä että huhhuh kun tästä hullunmyllystä joskus selviää niin samalla jo tietää että tätä aikaa tulee joskus vielä niin kaipaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Meillä ei ole miehen kanssa tukiverkkoja. Olemme suunnitelleet, että kun lapsi on 3-vuotias, niin pyytäisimme tukimuotona viikonloppuperhettä joka toinen kuukausi, että saisimme sitten vähän kaksinkeskeistä aikaa. En toki tiedä, onko tämmöistä enää. Itse lapsena kävin tämmöisessä, että yksinhuoltaja isäni sai joskus vapaan viikonlopun itselleen. Itse pidin, kun tukiperheeni oli maatilalla, jossa oli eläimiä ja sen sellaista.

Nyt teemme asioita yhdessä, koko perhe. Ja teemme toki jatkossakin, mutta onhan se kiva joskus olla ihan vain kaksistaan.

Aika rankkaa kolmivuotiaalle joutua yhtäkkiä kokonaiseksi viikonlopuksi tuikituntemattomien ihmisten luo.

Niihin tukiperheisiin tutustutaan ensin. Täällä oli muutkin tarttuneet suunnitelmiimme, joten vastaan samalla niihinkin. Ensinnäkin, tämä on vasta ajatuksen asteella heitetty, voihan se olla, että ympärille kehittyy myös uutta tukiverkostoa tai emme muusta syystä tarvitse apua lapsen hoitoon. Toiseksi olemme matalan kynnyksen riskiryhmässä. Toisinsanoen meillä ei ole mitään lastensuojeluasiakkuutta, mutta lapsuusiän kokemukset ja mt-historia vaikuttavat siihen, että saamme tukea helposti sitä pyydettäessä. Olemme ihan tarkoituksella olleet avoimia menneisyydestämme, koska neuvolan tietäessä taustamme, he osaavat ottaa tarpeeksi vakavasti nopeasti, jos vaikka kertoisin omasta uupumuksestani. Mietimme aina ensisijaisesti lapsen parasta. Joskus lapsen parhaaksi on se, että huoltaja/huoltajat saavat myös joskus kahdenkeskistä aikaa.