Meillä ei ole koskaan lapsivapaata

Minä laitoin lapset päiväkotiin 6h päivä, vaikka olen työttömänä kotona. Nyt on lapsivapaata kun miehellä viikolla vapaapäivä. Onneksi täällä ei ole rajattu päivähoitoa 20h vko.

Olen parempi äitikin nyt kun saa välillä olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Meillä ei ole miehen kanssa tukiverkkoja. Olemme suunnitelleet, että kun lapsi on 3-vuotias, niin pyytäisimme tukimuotona viikonloppuperhettä joka toinen kuukausi, että saisimme sitten vähän kaksinkeskeistä aikaa. En toki tiedä, onko tämmöistä enää. Itse lapsena kävin tämmöisessä, että yksinhuoltaja isäni sai joskus vapaan viikonlopun itselleen. Itse pidin, kun tukiperheeni oli maatilalla, jossa oli eläimiä ja sen sellaista.

Nyt teemme asioita yhdessä, koko perhe. Ja teemme toki jatkossakin, mutta onhan se kiva joskus olla ihan vain kaksistaan.

Aika rankkaa kolmivuotiaalle joutua yhtäkkiä kokonaiseksi viikonlopuksi tuikituntemattomien ihmisten luo.

Just meinasin kirjoittaa samaa! Miksei voi palkata lastenhoitajaa kotiin yhdeksi illaksi jos haluatte olla keskenänne? Meillä käy mukava ja luotettava opiskelija noin kerran kuussa. Lapset tykkää eikä oikeesti ole kovin kallista. Miksi Suomessa on se asenne, ettei lastenhoidosta haluta maksaa senttiäkään. Aina vaaditaan ilmaista hoitoa joko sukulaisilta (mummit ja kummit) tai yhteiskunnalta (tukiperheet ym.)

Kyllä se siitä joskus helpottaa, kun lapset kasvaa. Itselläni ei ole ollut tukiverkkoja ja mies teki pitkää päivää yrittäjänä. Joten olin lasten kanssa aika yksin muutaman vuoden. Mutta ei se haitannut, koska olin ne lapset halunnut. Nyt toinen on jo muuttanut pois kotoa ja toinenkin kohta aikuinen. Joskus jopa haikailen aikoja kun lapset olivat pieniä.

Miksette hommaa hoitajaa lapsille? Vai odotatteko että joku hoitaa lapsenne ilmaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Meillä ei ole miehen kanssa tukiverkkoja. Olemme suunnitelleet, että kun lapsi on 3-vuotias, niin pyytäisimme tukimuotona viikonloppuperhettä joka toinen kuukausi, että saisimme sitten vähän kaksinkeskeistä aikaa. En toki tiedä, onko tämmöistä enää. Itse lapsena kävin tämmöisessä, että yksinhuoltaja isäni sai joskus vapaan viikonlopun itselleen. Itse pidin, kun tukiperheeni oli maatilalla, jossa oli eläimiä ja sen sellaista.

Nyt teemme asioita yhdessä, koko perhe. Ja teemme toki jatkossakin, mutta onhan se kiva joskus olla ihan vain kaksistaan.

Aika rankkaa kolmivuotiaalle joutua yhtäkkiä kokonaiseksi viikonlopuksi tuikituntemattomien ihmisten luo.

Eiköhän siihen tukiperheeseenkin saa tutustua ennen kuin lapsi jää hoitoon.

Ei mitään viikonloppu tukiperhettä saa jollei ole sosiaalipuolen asiakas muuten. Ei niitä valitettavsti ole tarjolla ihan tavan perheeseen, jotta vanhemmat saisi vapaa viilonlopun. Nämä tavalliset perheet palkkaa hoitajan, mutta joo jos on jotain muuta ongelmaa lapsen olla kotona niin sitten toki saa.

Tämä on Aihe Vapaa- osio. Tuosta valikosta voi helposti valita vaikka aiheen Perhe ja Arki, missä todennäköisemmin ei lapsettomat häiritse keskustelua. Trollihan tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Noin minkäkin tunsin hyvin pitkään, mutta kun aika kuluu ja samanlaisia viikonloppuja alkaa olla plakkarissa jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta, niin alkaa kumma tyhjyys hiipiä kaiken tekemisen ylle... se leffassakäynti ym. viikonlopun pääsisältönä alkaa pikkuhiljaa menettää hohtoaan ja elämä alkaa tuntua merkityksettömältä. Mutta kannattaa nauttia niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä. Se ei nimittäin kestä.

Mielenkiintoista. Tarkoitatko että elämä on tyhjää kaikille joilla ei ole lapsia? En ole tuo jolle kommentoit, mutta vapaaehtoisesti lapseton kumminkin. Olen 40-vuotias, mies 48-vuotta, ja mitään tyhjyyttä emme tunne. Olemme olleet yhdessä 21-vuotta.

Ja osallistut lauantaiaamuna vauvapalstan keskusteluun lapsiperheiden lastenhoitoratkaisuista? Joku ei nyt täsmää.

Elin lähes 40 vuotta ihan itselleni. Nyt olen hyvin sidottu pieneen lapseen. Tukiverkkoja kyllä on, mutta mielestäni nyt on aika viettää vapaa-aika lapsen kanssa. Hän kasvaa niin nopeasti, ei mene montakaan vuotta, kun minulla taas on aikaa käyttää omiin menoihin.

Eikä harrastuksista ole sikäli tarvinnut karsia - nyt vaan käydään katsomassa lasten teatteria ja kuuntelemassa lapsille suunnattuja konsertteja. Uimassa, luontoretkillä ja museoissa voi käydä ja pitääkin käydä lapsenkin kanssa. Samoin ravintolassa syömässä. Askartelu ja leipominen, lukeminen luontuu myös lapsen kanssa - tietysti nyt luetaan sitten Pupu Tupunaa ja Mollia eikä niitä uusia Finlandia-ehdokkaita, mutta luetaan kuitenkin.

Enpä tosin ennen lastakaan juossut baareissa tai yökerhoissa. Harrastusten sisältö on toki muuttunut, mutta ei huonompaan suuntaan. Suomessa tehdään todella laadukasta lastenkulttuuria, josta aikuinenkin saa tykätä! Ihan yhtä innolla tartun uuteen lastenkirjaan kuin aikuisten romaaniin. Ja mielelläni luen uudelleen ja uudelleen hyviä kuvakirjoja - ne, jotka osoittautuvat sisällöltään heppoisiksi, päätyvät sitten kuitenkin jo pisn takaisin kirjastoon. Ja kotiin valitsen ostettavaksi niitä, joita tykkään itsekin lukea.

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Hei, meillähän on samat suunnitelmat! Paitsi että lapsi tulee mukaan syömään ja leffa katotaan netflixin kautta kotona. Illalla mekin suunnitellaan seuraavaa reissua. Fiilistellään ja korkataan punaviini pullo! Miksi lapsi olisi näille asioille este? Ei meillä ainakaan koskaan ole ollut... Meillä kyllä olisi hoitoapua tarjolla enemmän kuin tarpeeksi mutta toistuvasti sanotaan ei kiitos tarjouksille koska me halutaan että lapsi osallistuu yhteisiin juttuihin ja on meidän kanssa. Lenkillä voi käydä vuorotellen ja omien kavereiden kanssa kahvittelemassa ja shoppailemassa. Miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa on vaikka joka ilta jos halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Meillä ei ole miehen kanssa tukiverkkoja. Olemme suunnitelleet, että kun lapsi on 3-vuotias, niin pyytäisimme tukimuotona viikonloppuperhettä joka toinen kuukausi, että saisimme sitten vähän kaksinkeskeistä aikaa. En toki tiedä, onko tämmöistä enää. Itse lapsena kävin tämmöisessä, että yksinhuoltaja isäni sai joskus vapaan viikonlopun itselleen. Itse pidin, kun tukiperheeni oli maatilalla, jossa oli eläimiä ja sen sellaista.

Nyt teemme asioita yhdessä, koko perhe. Ja teemme toki jatkossakin, mutta onhan se kiva joskus olla ihan vain kaksistaan.

Sinä olet ollut tukiperheessä koska isäsi oli yksinhuoltaja ja ilmeisesti muuta tukiverkostoa ei ollut. Kahden vanhemman perhe ei mitään tukiperhettä saa ilman painavia lastensuojelullisia syitä. Mistä niitä tukiperheitä riittäisi kaikille jos ihan normaalit perheet saisivat sellaisen vaan siksi että "olisi kivaa saada välillä lapsivapaata aikaa"?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Meillä ei ole miehen kanssa tukiverkkoja. Olemme suunnitelleet, että kun lapsi on 3-vuotias, niin pyytäisimme tukimuotona viikonloppuperhettä joka toinen kuukausi, että saisimme sitten vähän kaksinkeskeistä aikaa. En toki tiedä, onko tämmöistä enää. Itse lapsena kävin tämmöisessä, että yksinhuoltaja isäni sai joskus vapaan viikonlopun itselleen. Itse pidin, kun tukiperheeni oli maatilalla, jossa oli eläimiä ja sen sellaista.

Nyt teemme asioita yhdessä, koko perhe. Ja teemme toki jatkossakin, mutta onhan se kiva joskus olla ihan vain kaksistaan.

Siis teitä on 2 aikuista ja 1 lapsi ja tähän hätään tulisi yhteiskunnan kustantaa teille tukiperhe, että pääsette kahdestaan rentoutumaan...  Mitä jos a) palkkaatte lastenhoitajan vaikka 2 kerta vuodessa. Ei takuulla kaada kenenkään taloutta b) käytte vuorotellen rentoutumassa vaikka harrastuksissa niin että toinen hoitaa lapsen.

terveisin kolmen muksun yh 

Arubanlomailija taas mankuu, hih.  ;)

Vierailija kirjoitti:

No jos kaipaat sitä "lapsivapaata" voit esim. palkata lastenvahdin tai luoda itseaktiivisesti itsellesi tukiverkkoa. Asutaan itse pääkaupunkiseudulla vaikka ollaan muualta kotoisin. Ollaan siis ihan itse rakennettu tänne ns. tukiverkostot kun sukua ei läheltä löydy. Esim. yhdellä ystäväperheellä on sen ikäiset lapset, että viihtyvät ihan hyvin yhdessä vaikka ovatkin ns. väärää sukupuolta (meillä poika 8v ja tyttö 5v ja  heillä tyttö 7v ja poika 6v). Ollaan tehty tän perheen kanssa diili, että ottavat meidän muksut yökylään yhdeksi yöksi pari kertaa vuodessa ja me vastaavasti heidän lapset yhtä usein. Esim. näin saadaan vanhemmille kahdenkeskistä aikaa. Järjestelykysymys.

Juu onhan se kätevää jos sattuu asettumaan sellaiseen paikkaan että löytyy juuri se samanhenkinen perhe johon tutustuu noin hyvin.

Itsekin pk-seudulla mutta ei tässä ole naapureina sellaisia lapsiperheitä kehen tutustua, eläkeikäisiä tai ne kellä on lapsia samassa iässä suunnilleen luikkivat nopeasti koteihinsa eikä mitään elettä että haluavat tutustua. Niin laaja alue että kun leikkipuistoon menee on siellä aina uudet naamat joten vaikea luoda väkisin mitään suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Sama meillä. Todella uuvuttavaa. Kaverit, joilla on lapsi/lapsia ja toimivat tukiverkostot, ovat onnellisessa asemassa.

On valtava voimavara, kun on molemmat isovanhemmat lähellä. Itselläni ei ollut mitään turvaverkkoja. Siltikin lapset kasvoivat ihan hyväksytyiksi koululaisiksi ja sopivan sosiaalisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kaipaat sitä "lapsivapaata" voit esim. palkata lastenvahdin tai luoda itseaktiivisesti itsellesi tukiverkkoa. Asutaan itse pääkaupunkiseudulla vaikka ollaan muualta kotoisin. Ollaan siis ihan itse rakennettu tänne ns. tukiverkostot kun sukua ei läheltä löydy. Esim. yhdellä ystäväperheellä on sen ikäiset lapset, että viihtyvät ihan hyvin yhdessä vaikka ovatkin ns. väärää sukupuolta (meillä poika 8v ja tyttö 5v ja  heillä tyttö 7v ja poika 6v). Ollaan tehty tän perheen kanssa diili, että ottavat meidän muksut yökylään yhdeksi yöksi pari kertaa vuodessa ja me vastaavasti heidän lapset yhtä usein. Esim. näin saadaan vanhemmille kahdenkeskistä aikaa. Järjestelykysymys.

Juu onhan se kätevää jos sattuu asettumaan sellaiseen paikkaan että löytyy juuri se samanhenkinen perhe johon tutustuu noin hyvin.

Itsekin pk-seudulla mutta ei tässä ole naapureina sellaisia lapsiperheitä kehen tutustua, eläkeikäisiä tai ne kellä on lapsia samassa iässä suunnilleen luikkivat nopeasti koteihinsa eikä mitään elettä että haluavat tutustua. Niin laaja alue että kun leikkipuistoon menee on siellä aina uudet naamat joten vaikea luoda väkisin mitään suhteita.

Luepa tuo lainaamasi teksti uudelleen ihan ajatuksella läpi. Ensinnäkin ollaan itse hyvin aktiivisesti ja määrätietoisesti rakennettu näitä verkostojamme. Helposti tai sattumalta emme ole näihin tai muihinkaan ystävä/tuttavaperheisiin tutustuneet. Asumme toki molemmat perheet pääkaupunkiseudulla mutta emme asu edes samassa kaupungissa, puhumattakaan samasta naapurustosta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Juon tässä aamukahvia, kun juuri heräsin hiljaisuuteen hyvin levänneenä. Illalla lähdetään puolison kanssa viihteelle ja saatetaan puhua tulevasta reissustakin.

T. 4v ja 7v lasten äiti :)

No eipä meilläkään, mun odotin esikoista, kummit ja tädit kilvan jakoivat hoitovuoroja ja odottivat että pääsevät vauvaa hoitamaan, ja kun ekaan puoleen vuoteen ei täysimetettyä vauvaa voinut jättää hoitoon, siihenpä se into loppui. Kerran oli kummeilla 2h.

Isovanhemmat hoitaa siskon ja veljen lapsia viikoittain. Toiset isovanhemmat on iäkkäitä ja ovat nyt yki 10v sanoneet, että sitten kun  vähän kasvaa, niin vois tulla meille....no en tiiä kuinka isoksi pitää kasvaa, kyllä 10v on jo aika omatoiminen.

Eli ei eina niinkään, että mitäs teit lapsia, kun ei ole tukiverkkoa!! ja ihan hyvin on pärjätty, naapurin teinit on joskus ollu hoitamassa, niin on päästy leffaan tai syömään tms. ja muuten on menty lasten kanssa ja niiden ehdoilla! Ja nythän nuo pärjää jo hetken täällä keskenäänkin!

Tukiverkkoa voi kokeilla rakentaa lapsen päiväkotikavereista. Me pyydettiin aluksi lapsen parhaita kavereita meille leikkimään säännöllisesti ja näin tutustuttiin samalla kavereiden vanhempiin. Yhden perheen kanssa juttu tuntui luistavan erityisen hyvin, joten pyydettiin koko perhettä kylään. Nyt kun on tutustuttu paremmin, on voitu sopia lasten yökyläilyjä puolin ja toisin. Samalla lasten kaverisuhteet on muodostunu todella kiinteiksi ja päiväkotiin on aina mukava lähteä!

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään viikonloppu tukiperhettä saa jollei ole sosiaalipuolen asiakas muuten. Ei niitä valitettavsti ole tarjolla ihan tavan perheeseen, jotta vanhemmat saisi vapaa viilonlopun. Nämä tavalliset perheet palkkaa hoitajan, mutta joo jos on jotain muuta ongelmaa lapsen olla kotona niin sitten toki saa.

Nykynuoret on kyllä omituisia, verovaroin pitäisi järjestää vanhemmille bileiltoja varten lastenvahdin. Hohhoijaa, koittakaa nyt jukoliste hiukan ajatella laajemmin, eikä sitä omaa napaa vain.