Meillä ei ole koskaan lapsivapaata

Mekin luultiin, että on tukiverkko. Mutta eipä ollutkaan kun isovanhempien mielestä muut lapsenlapset ovat tärkeämpiä. Ei sellaista voi ennalta tietää. No, kaikkeen sopeutuu, myös siihen että istuu hammaslääkärillä 2- vuotiaan ja vauvan kanssa kun kukaan ei ehdi 30 minuuttia olla heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

AP, näissä aiheen ketjuissa se on niin hassua miten heti tullaan huutamaan, että itsehän olette lapsenne hankkineet (mikä on toki totta ) mutta eihän kukaam koulussa opiskelee aihetta ’lapsiperheen arki, miten sitovaa se voi olla’ joten on täysin ymmärrettävää ja kohtuullista, että joskus tosiaan kaipaisi päivää, minkä voisi aikatauluttaa ihan vaan itsensä mukaan.

Nämä kommentoijat kuitenkin taitavat harhaisedti kuvitella, että asiasta kirjoittaja toivoisi vieläkin olevansa kokonaan ilman lapsia, että voisi hamaan eläkeikään asti käydä joka ilta vapaasti viinilasillisella ilman murhetta lapsista. Siitähän tuskin on kysymys. Nuo raukat eivät vain ymmärrä miten paljon ne lapset myös antavat, samalla kuin ne muuttavat asumisyksikön perheeksi ja perheen aikuisten kalenterin moniväriseksi aikataulutusprojektiksi.

Vaikka nyt ehkä tuntuu siltä niin se aika kun olet ’ihan jumissa’ on kuitenkin aika lyhyt (jos et mitään suurperhettä hanki ). Päivä kerrallaan eteenpäin vaan :) omat lapset ovat jo lähes aikuisia ja tiedätkö, minulla on joskus ihan ikävä sitä lasten aikataulujen täplittämää pikkulapsielämää.

Niin no, jos on niin tyhmä ettei tajua kuinka sitovaa se lapsen saaminen on, niin saakin surkutella kun ei ole lapsivapaata. Fiksut ihmiset tiedostavat nämä asiat eivätkä lisäänny. Niin yksinkertaista :)

Vierailija kirjoitti:

Mekin luultiin, että on tukiverkko. Mutta eipä ollutkaan kun isovanhempien mielestä muut lapsenlapset ovat tärkeämpiä. Ei sellaista voi ennalta tietää. No, kaikkeen sopeutuu, myös siihen että istuu hammaslääkärillä 2- vuotiaan ja vauvan kanssa kun kukaan ei ehdi 30 minuuttia olla heidän kanssaan.

Kyllä takuulla ehtii kun vaan raaskit maksaa sille lastenvahdille! Asuttiin jenkeissä miehen työn vuoksi kun esikoinen oli pieni ja totuin siellä siihen, että palkataan kiltisti se lastenvahti kun tarvitsee, eikä kärvistellä juurikin noin vaikka hammaslääkärillä kahden pienen kanssa. Mikä siinä on joillekin niin vaikeaa maksaa lastenhoidosta??! Kokeilisit edes. Helpottaa kummasti niitä kuuluisia ruuhkavuosia. 

Ja kuitenkin hankitaan vielä se useampi lapsi?Ilman tukiverkkoa ja kun kaivataan vapaata.

Vierailija kirjoitti:

Tukiverkkoa voi kokeilla rakentaa lapsen päiväkotikavereista. Me pyydettiin aluksi lapsen parhaita kavereita meille leikkimään säännöllisesti ja näin tutustuttiin samalla kavereiden vanhempiin. Yhden perheen kanssa juttu tuntui luistavan erityisen hyvin, joten pyydettiin koko perhettä kylään. Nyt kun on tutustuttu paremmin, on voitu sopia lasten yökyläilyjä puolin ja toisin. Samalla lasten kaverisuhteet on muodostunu todella kiinteiksi ja päiväkotiin on aina mukava lähteä!

Just näin. Ja jos lapsi harrastaa jotain, voi lapsen harrastuskavereiden perheisiin tutustua ja katsoa löytyisikö sieltä sopivia tuttavaperheitä. Me toteutettiin just tämä kutsumalla tytön temppujumppakavereiden perheitä viime kesänä meille nyyttäriperiaatteella grillailemaan ja hauskaa oli. Tästä on poikinut sekä yökyläilyä ja kimppakyytejä harrastukseen. Täytyy myös asettaa omat odotukset oikealle tasolle. Jos haluaa löytää lapsen kavereista perheen, jonka kanssa lapset voi vastavuoroisesti yökyläillä, jotta molempien perheiden vanhemmat saa vuorollaan omaa aikaa, ei aikuisten tarvitse tulla keskenään parhaiksi ystäviksi. Riittää että tullaan hyvin toimeen keskenään, lapset viihtyy yhdessä ja aikuiset voi luottaa siihen, että oman lapsen hyvä ja turvallinen olla tuon kaverin luona.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsepähän olet lapsesi hankkinut joten älä valita.

Joo niin olen ja onneksi muutaman vuoden päästä pärjää jo yön yksin. En tajunnut että isovanhemmat kuolee nuorina.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt, että lastenhoitoavun pitää olla juuri isovanhemmat. Yleensä kun on niin, että mitä enemmän elinpäiviä kertyy, sitä suurempi riski on, että tulee jokin sairaus ja elinpäivät loppuvat. Omien lasteni kohdalla lastenhoitoapu on ollut vanhempien sisarukset ja ystävät sekä lasten kavereiden vanhemmat. Siis samaa ikäluokkaa olevat kuin vanhemmat itsekin. Tietenkin edellyttää vastavuoroisuutta lastenhoitoavussa, ei kukaan yksipuolisesti ketään auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Onpa kadehdittavaa elämää!!...

Eiku NOT!

Ette sitte merkityksellisempiä elämää oo itsellenne aikaan saaneet?

Sinulle sitten se ainoa elämän merkitys on muiden ihmisten kasvattaminen? Ihan tosi? Se vasta kuulostaakin köyhältä elämältä, mutta kaikki toki tyylillään tietty.

Meillä ei ole koskaan ollut lapsivapaata yhteistä aikaa, ei lomia eikä juuri muutakaan (koska ketää sukulaisia ei ole lapsia hoitamaan ja tuttavat taas eivät vastavuoroista hoitoa tarvitse kun heillä on tukiverkot). Yhden käden sormilla laskettava määrä on 12 v aikana käyty miehen kanssa kahden jossain (ne illat maksettavilla hoitajilla tulee kyllä huomattavan kalliiksi!).

Kyllä sitä välillä olisi kaivannut (etenkin kun lapset oli pienempiä) mutta kaikkeen tottuu ja pärjätty on. On järjestetty kotona juhlia kavereille (lapset mukana) ja käyty toki erikseen omien kavereiden kanssa menoussa Nyt lapset ovat 12 ja 10 ja hyvänä puolena tästä on se että olemme hyvin tiivis jaläheinen perhe keskenämme ja teemme paljon asioita yhdessä aina. Ehkä joskus 5 vuoden päästä voi jo jotain viikonloppulomaa miehen kanssa kahden ajatella. Luulen että lapsia tulee ikävä sitten kun menevät jo enemmän omia menojaan mutta onpahan heidän kanssaan nyt tullut oltua tiiviisti <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Noin minkäkin tunsin hyvin pitkään, mutta kun aika kuluu ja samanlaisia viikonloppuja alkaa olla plakkarissa jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta, niin alkaa kumma tyhjyys hiipiä kaiken tekemisen ylle... se leffassakäynti ym. viikonlopun pääsisältönä alkaa pikkuhiljaa menettää hohtoaan ja elämä alkaa tuntua merkityksettömältä. Mutta kannattaa nauttia niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä. Se ei nimittäin kestä.

Eli jos ei esim. Ihan oikeasti vaan voi saada lapsia, niin helpommalla pääsee kun vaan tappaa itsensä heti, vai? Mielikuvituksetonta touhua, todella.

Kun olin lapsi, meillä oli maksettu lastenvahti. Vanhemmat saivat juuri niin paljon lapsivapaata aikaa kuin halusivat, hammaslääkäriin tai kampaajalle pääsi ilman lapsia, vaikka isovanhemmat ei lapsenvahtina olleet. Onko nykyinen vanhempisukupolvi aidosti niin avuton, ettei osaa maksaa lastenhoidosta?

Vierailija kirjoitti:

Aina mennään lapsen ehdoilla.

Se nyt on itsestään selvyys, että jos lapsia on, mennään lapsen ehdoilla. Silloin tingitään omista menoista. Aikansa kutakin. Kyllä sitä omaa aikaa tulee aikanaan. Itsekin tämän kokeneena. Oletteko pettyneitä, kun se teille niin ainutkertainen ja ihmeellinen lapsi ei saanutkaan koko sukua ja tuttavapiiriä lääpälleen ja jonottamaan hoitovuoroja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Onpa kadehdittavaa elämää!!...

Eiku NOT!

Ette sitte merkityksellisempiä elämää oo itsellenne aikaan saaneet?

Sinulle sitten se ainoa elämän merkitys on muiden ihmisten kasvattaminen? Ihan tosi? Se vasta kuulostaakin köyhältä elämältä, mutta kaikki toki tyylillään tietty.

Öö ei, mutta luonto kommentoimaan viestiä - jos ’aaaahh Mä saan tehdä ihan mitä Mä haluan kun Mä olen Vela’ - ihmisen päivän aaaahh sisältö on aamukahvi-pitkä lenkki-illalla (ehkä) leffaan -syömään/matkan suunnittelua niin aika tyhjältä se musta kuulostaa eikä miltään mihin Mä haluaisin perhe-lauantaini vaihtaa kun tuon kaiken saan myös perhe-lauantaina tehtyä (ja meillä on kolmen lapsen kanssa reissattu niin Aasiassa kuin Amerikassa kuin Euroopassakin, joten sitä matkustamisen suunnitteluakin on kyllä saanut tehdä )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Onpa kadehdittavaa elämää!!...

Eiku NOT!

Ette sitte merkityksellisempiä elämää oo itsellenne aikaan saaneet?

Naurahdin samaa, mutta ei saa väheksyä, tämän velan elämä on huipussaan varmasti näillä spekseillä.

Mä olen jo kahvini juonnut ja käynyt koirien kanssa ulkona. Teinikin on jo hereillä, mitä ihmettä? Nyt ei siis ole enää lapsivapaata aikaa tänään... :D

No kas kun et viellä sentään käynnyt koirien kanssa ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Noin minkäkin tunsin hyvin pitkään, mutta kun aika kuluu ja samanlaisia viikonloppuja alkaa olla plakkarissa jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta, niin alkaa kumma tyhjyys hiipiä kaiken tekemisen ylle... se leffassakäynti ym. viikonlopun pääsisältönä alkaa pikkuhiljaa menettää hohtoaan ja elämä alkaa tuntua merkityksettömältä. Mutta kannattaa nauttia niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä. Se ei nimittäin kestä.

Ja sinun mielestäsi sinun tuntemuksesi ovat universaaleja totuuksia kaikille, koska....?

Nimimerkillä jo 30 vuotta viettänyt samanlaista "merkityksetöntä" elämää eikä vieläkään kyllästytä. En ymmärrä mihin pitäisi kyllästyä? Ootkohan sinä myös niitä ihmisiä, jotka toitottaa kuinka vanhuksena on sitten kurjaa kun jää ihan yksin kun ei ole lapsia? En ymmärrä että miten tällaisena puolierakkona ja introverttinä omissa ajatuksissa viihtyvänä kaipaisin (aikuisia) lapsia (ja mahd. lapsenlapsia) sitten vanhuksena kun en niitä nytkään kaipaa?

Hoida itse lapsesi, kun kerran olet hankkinut. Missään ei säädetä, että tukijoukkojen pitää tulla teille antamaan vapaata. Vaikka isovanhemmat asuisivatkin lähellä, heidän ei ole pakko hoitaa lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Noin minkäkin tunsin hyvin pitkään, mutta kun aika kuluu ja samanlaisia viikonloppuja alkaa olla plakkarissa jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta, niin alkaa kumma tyhjyys hiipiä kaiken tekemisen ylle... se leffassakäynti ym. viikonlopun pääsisältönä alkaa pikkuhiljaa menettää hohtoaan ja elämä alkaa tuntua merkityksettömältä. Mutta kannattaa nauttia niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä. Se ei nimittäin kestä.

Eli jos ei esim. Ihan oikeasti vaan voi saada lapsia, niin helpommalla pääsee kun vaan tappaa itsensä heti, vai? Mielikuvituksetonta touhua, todella.

Mä en saanut lapsia koska sopivaa kumppania ei löytynyt. Nykyisen kanssa varmaan olisi lapsia jos aiemmin oltais tavattu. Nyt ollaan auttamattomasti liian vanhoja. Kyllä elämässä sisältöä on ja paljon hyviä puolia tässä lapsettomuudessa mutta jos nyt ihan rehellisesti sanon niin jokin tärkeä jäi kyllä puuttumaan. Välillä suren paljonkin sitä etten koskaan näe oman lapseni kasvavan, en saa jakaa hänen ilojaan ja surujaan. En voi järjestää hänelle ihania elämyksiä ja kokemuksia enkä hoitaa hellyydellä kun hän on sairas. En koskaan joudu valvomaan yökausia oman vauvan pitäessä hereillä enkä koskaan koe miltä raskaana oleminen ja synnyttäminen tuntuu. En saa viettää joulua lapseni kanssa enkä järjestellä hänen häitään. Minusta ei myöskään koskaan tule kenenkään mummoa. Kyllä minä olen ihan valmis myöntämään että oma lapsi olisi tuonut elämääni paljon enemmän merkitystä ja sisältöä kuin mikään muu. Ei se tarkoita että elämä ei olisi hyvää ja arvokasta näinkin mutta olisi se ollut vielä paljon enemmän lapsen tai lasten kanssa. Onneksi olen aina saanut olla tiiviisti mukana sikon lasten elämässä. He ovat minulle äärettömän rakkaita ja heistä saan paljon lohtua kun tekee mieli vaipua itsesääliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, näissä aiheen ketjuissa se on niin hassua miten heti tullaan huutamaan, että itsehän olette lapsenne hankkineet (mikä on toki totta ) mutta eihän kukaam koulussa opiskelee aihetta ’lapsiperheen arki, miten sitovaa se voi olla’ joten on täysin ymmärrettävää ja kohtuullista, että joskus tosiaan kaipaisi päivää, minkä voisi aikatauluttaa ihan vaan itsensä mukaan.

Nämä kommentoijat kuitenkin taitavat harhaisedti kuvitella, että asiasta kirjoittaja toivoisi vieläkin olevansa kokonaan ilman lapsia, että voisi hamaan eläkeikään asti käydä joka ilta vapaasti viinilasillisella ilman murhetta lapsista. Siitähän tuskin on kysymys. Nuo raukat eivät vain ymmärrä miten paljon ne lapset myös antavat, samalla kuin ne muuttavat asumisyksikön perheeksi ja perheen aikuisten kalenterin moniväriseksi aikataulutusprojektiksi.

Vaikka nyt ehkä tuntuu siltä niin se aika kun olet ’ihan jumissa’ on kuitenkin aika lyhyt (jos et mitään suurperhettä hanki ). Päivä kerrallaan eteenpäin vaan :) omat lapset ovat jo lähes aikuisia ja tiedätkö, minulla on joskus ihan ikävä sitä lasten aikataulujen täplittämää pikkulapsielämää.

Niin no, jos on niin tyhmä ettei tajua kuinka sitovaa se lapsen saaminen on, niin saakin surkutella kun ei ole lapsivapaata. Fiksut ihmiset tiedostavat nämä asiat eivätkä lisäänny. Niin yksinkertaista :)

Fiksut ihmiset pitävät tuollaiset ajatukset ihan omana tietonaan ja ymmärtävät (kun kerran niin äärettömän fiksuja ovat) että jos kaikki ajattelisivat yhtä fiksusti ihmiskunta kuolisi nopeasti sukupuuttoon.

Ei kuole ihmiset sukupuuttoon, vaan maailma tuhoutuu liikakansoittumiseen.  Lapsia saisi tulla puolet vähemmän. Siksi olisi hyvä, että ihmiset ymmärtäisi, kuinka vaativaa on lastenhoito ympäristön suojelu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuole ihmiset sukupuuttoon, vaan maailma tuhoutuu liikakansoittumiseen.  Lapsia saisi tulla puolet vähemmän. Siksi olisi hyvä, että ihmiset ymmärtäisi, kuinka vaativaa on lastenhoito ympäristön suojelu.

Tarkennetaan sitten että Suomalaiset ainakin kuolevat sukupuuttoon. Ootteko ajatelleet että näinä aikoina kun tänne on tullut ja tulee edelleen paljon muun maalaisia jotka tulevat kulttuureista joissa on isoja perheitä väestö muuttuu muutaman sukupolven aikana niin että kantasuomalaiset jäävät vähemmistöksi jos lapsia syntyy yhtä vähän kuin nyt? Sitten kun näiden muualta tulleiden lapset ovat äänestysiässä ja heillä on enemmistö niin islamista tulee Suomen valtauskonto. Tämä on realiteetti eikä edes kovin kaukainen. Suomi siis valloitetaan ilman sotaa ja laillisin keinoin jos ei suomalaiset itse ala lisääntyä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdenkin tästä keittämään kahvia ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Illalla miehen kanssa varmaan leffaan ja ulos syömään. Keskustelunaiheena illallisella on ainakin seuraavan reissun suunnittelu. T. Vela

Noin minkäkin tunsin hyvin pitkään, mutta kun aika kuluu ja samanlaisia viikonloppuja alkaa olla plakkarissa jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta, niin alkaa kumma tyhjyys hiipiä kaiken tekemisen ylle... se leffassakäynti ym. viikonlopun pääsisältönä alkaa pikkuhiljaa menettää hohtoaan ja elämä alkaa tuntua merkityksettömältä. Mutta kannattaa nauttia niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä. Se ei nimittäin kestä.

Eli jos ei esim. Ihan oikeasti vaan voi saada lapsia, niin helpommalla pääsee kun vaan tappaa itsensä heti, vai? Mielikuvituksetonta touhua, todella.

Mä en saanut lapsia koska sopivaa kumppania ei löytynyt. Nykyisen kanssa varmaan olisi lapsia jos aiemmin oltais tavattu. Nyt ollaan auttamattomasti liian vanhoja. Kyllä elämässä sisältöä on ja paljon hyviä puolia tässä lapsettomuudessa mutta jos nyt ihan rehellisesti sanon niin jokin tärkeä jäi kyllä puuttumaan. Välillä suren paljonkin sitä etten koskaan näe oman lapseni kasvavan, en saa jakaa hänen ilojaan ja surujaan. En voi järjestää hänelle ihania elämyksiä ja kokemuksia enkä hoitaa hellyydellä kun hän on sairas. En koskaan joudu valvomaan yökausia oman vauvan pitäessä hereillä enkä koskaan koe miltä raskaana oleminen ja synnyttäminen tuntuu. En saa viettää joulua lapseni kanssa enkä järjestellä hänen häitään. Minusta ei myöskään koskaan tule kenenkään mummoa. Kyllä minä olen ihan valmis myöntämään että oma lapsi olisi tuonut elämääni paljon enemmän merkitystä ja sisältöä kuin mikään muu. Ei se tarkoita että elämä ei olisi hyvää ja arvokasta näinkin mutta olisi se ollut vielä paljon enemmän lapsen tai lasten kanssa. Onneksi olen aina saanut olla tiiviisti mukana sikon lasten elämässä. He ovat minulle äärettömän rakkaita ja heistä saan paljon lohtua kun tekee mieli vaipua itsesääliin.

Sama tilanne täällä. Jos voisin palata ajassa taaksepäin tekisin lapsen vaikka yksin. Vuodet vaan ajoi ohi salakavalasti. Melkein suututtaa kun jotkut ihmiset eivät tajua millaisia aarteita heidän lapsensa ovat.