Mä haluan sairastua. Psykiatriasta ymmrtäviä paikalla?

Nosto! Osaako kukaan sanoa mitä hittoa tämä on?

Kerro tuo psykiatrillesi, niin eiköhän hän tiedä mistä on kyse.

Olisitkohan kenties masentunut? Ilmeisesti haluat tavallaan kärsiä, minulla on sama. Itseinho kaiketi aiheuttaa. Alkupää on lapsuuden traumoissa.

Ootko lapsena ehkä jäänyt ilman huomiota ja saanut sitä sairastaessa? Ihan mutuheitto vain.

Kuuluu masennukseen. Vuosia sitten kun olin tosi masentunut, toivoin jopa syöpää itselleni tai jääväni johonkin onnettomuuteen, että sais syyn vain maata. Etsin päivittäin merkkejä itsestäni että mulla olis syöpä, ja aloin kohta uskoa siihen. Liittyy siihen, että kun on fyysisesti terve ja masentunut, on jotenkin syyllinen olo olla tekemättä asioita, vaikka haluais vain maata lamantuneena pimeässä huoneessa. Jälkikäteen hirveää ajatella, miten huonossa jamassa olin. 

Eipä tuohon auta kuin yrittää päästä pois siitä masennuksesta, niin ajatukset kirkastuu ja muuttuu.

Münchhausenin oireyhtymä

Teetkö sitä huomion vai sen itse sairastamisen vuoksi?

Normaalia masentuneelle (vaikea). Masennuksesta kun puhutaan niin paljon tyyliin, että se on laiskuutta/tyhmyyttä/valinta/asenneongelma/niskasta otettavissa.

Fyysisesti sairaat saavat luvan kanssa olla sairaita ja heitä sympatisoidaan ja empatisoidaan. Masentunut saa halveksunnan ja inhon.

Varmasti aika moni masentunut vaihtaisi masennuksensa vaikka syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Olisitkohan kenties masentunut? Ilmeisesti haluat tavallaan kärsiä, minulla on sama. Itseinho kaiketi aiheuttaa. Alkupää on lapsuuden traumoissa.

Anteeksi, sanoitkin jo aloituksessa olevasi masentunut. Sen siitä saa kun palstailee väsyneenä.

Oletko terapiassa? Kannattaa kertoa asiasta ja pääsisit käsittelemään sitä.

Vierailija kirjoitti:

Olisitkohan kenties masentunut? Ilmeisesti haluat tavallaan kärsiä, minulla on sama. Itseinho kaiketi aiheuttaa. Alkupää on lapsuuden traumoissa.

Olen masentunut, satunnaisesti vaan työelämässä (kuntoutustuki), eli tämä ei ole sitä, että hakisin sairaslomaa tms.

Tää menee koko ajan hullummaksi. Aina kun kävelen terveyskeskuksen ohi, menen sisään, kävelen vuodeosastojen ovet läpi, lähmin kaiteita ja ovenkahvoja ja sen jälkeen naamaani. Joskus olen koskenut terveyskeskuksen vessanpönttöä ja sen jälkeen lähminyt huuliani, että saisin vaikka noroviruksen. Hävettää ihan älyttömästi! Ap

Tuossa on piirteitä Munchausenista ja jonkinverran myös somatisaatiohäiriöstä. Kuitenkin vähemmän tuota somatisaatiota koska tiedostat itse.

Ei ole kovinkaan harvinaista tuo. Sinulla on traumaattisista kokemuksista johtuen erittäin vahva hoivan tarve, siksi haluat kipeäksi. Näin uskoisin.

Tätä tarvetta olisi varmaan hyvä työstää ammattilaisen kanssa. On hyvä merkki että tiedostat sen. Mitään hävettävää ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Olisitkohan kenties masentunut? Ilmeisesti haluat tavallaan kärsiä, minulla on sama. Itseinho kaiketi aiheuttaa. Alkupää on lapsuuden traumoissa.

Luitkohan kenties tokan lauseen?

Minä luulen ettei kukaan halua kärsiä. Masentunut ei pysty edes kuvittelemaan itselleen elämää jossa ei kärsimystä olisi, siksi ajattelee vääristyneesti, että fyysinen sairaus helpottaisi hänen elämäänsä, kun saisi synninpäästön.

Aika sairaassa yhteiskunnassa elämme, kun vaikeasti masentuneenkin pitää toivoa syöpää, että saisi synninpäästön. Sen verran raivoisia hyeenoja ihmiset ovat, että ovat valmiita potkimaan ja raatelemaan mielialaongelmaiset veriseksi muusiksi.

Ihmisen kun täytyy olla tuottava, tuottava, tuottava, tuottava ja tehokas, tehokas ja tehokas. Muuten ei saa olla olemassa.

Olet liian hyvä ja kiltti tuonne oravanpyörään!

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu masennukseen. Vuosia sitten kun olin tosi masentunut, toivoin jopa syöpää itselleni tai jääväni johonkin onnettomuuteen, että sais syyn vain maata. Etsin päivittäin merkkejä itsestäni että mulla olis syöpä, ja aloin kohta uskoa siihen. Liittyy siihen, että kun on fyysisesti terve ja masentunut, on jotenkin syyllinen olo olla tekemättä asioita, vaikka haluais vain maata lamantuneena pimeässä huoneessa. Jälkikäteen hirveää ajatella, miten huonossa jamassa olin. 

Eipä tuohon auta kuin yrittää päästä pois siitä masennuksesta, niin ajatukset kirkastuu ja muuttuu.

Tältä musta just tuntuu, jos olisi 40 astetta kuumetta, saisi vaan olla, ei tarvis nousta ja mennä lenkille tai yhtään mitään. Ei tarvis syödä tai keittää kahvia jne. Ap

Ehkä salmonella olisi helpointa saada. Raakaa kanaa?

Toivon että saat koe luontoisesti kokea sairastumisen, niin ymmärrät ettei se sinun ongelmiasi ratkaise.

Terapia voisi auttaa paremmin kuin norovirus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu masennukseen. Vuosia sitten kun olin tosi masentunut, toivoin jopa syöpää itselleni tai jääväni johonkin onnettomuuteen, että sais syyn vain maata. Etsin päivittäin merkkejä itsestäni että mulla olis syöpä, ja aloin kohta uskoa siihen. Liittyy siihen, että kun on fyysisesti terve ja masentunut, on jotenkin syyllinen olo olla tekemättä asioita, vaikka haluais vain maata lamantuneena pimeässä huoneessa. Jälkikäteen hirveää ajatella, miten huonossa jamassa olin. 

Eipä tuohon auta kuin yrittää päästä pois siitä masennuksesta, niin ajatukset kirkastuu ja muuttuu.

Tältä musta just tuntuu, jos olisi 40 astetta kuumetta, saisi vaan olla, ei tarvis nousta ja mennä lenkille tai yhtään mitään. Ei tarvis syödä tai keittää kahvia jne. Ap

Kenen mielestä? Kenen luvan tarvitset?

Minun mielestäni sinä saat olla ja laiskotella, vaikket ole 40 asteen kuumeessa.

Vierailija kirjoitti:

Teetkö sitä huomion vai sen itse sairastamisen vuoksi?

Haluan olla sairas. Ja se että jos olen sairas, ei auta mihinkään huomion saantiin, en hae siis sitä. En myöskään juuri käy lääkärillä kuin pakolliset (vaikka silmätulehdus tms mikä vaatii antibiootit). Eikä mulla ole sellaista pelkoa, että sairastuisin vaikka syöpään, eli sellaista luulosairautta ei ole. Ap

Jos lähtee tuolle tielle, että on ansaittava muiden ihmisten hyväksyntä olemassa ololleen, niin se on pohjaton suo. Mikään ei tule riittämään sille näkymättömälle piraijaparvelle.

Mitäs ne muut ihmiset ovat tehneet niin hienoa, että heillä on oikeus päättää onko sinulla oikeutta olla väsynyt ja tuottamaton`?

Ota ihan kuka tahansa tuntemasi ihminen ja mieti häntä vaikk 30 minuuttia intensitiivisesti. Huomaat ettei hän ole mikään täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitkohan kenties masentunut? Ilmeisesti haluat tavallaan kärsiä, minulla on sama. Itseinho kaiketi aiheuttaa. Alkupää on lapsuuden traumoissa.

Olen masentunut, satunnaisesti vaan työelämässä (kuntoutustuki), eli tämä ei ole sitä, että hakisin sairaslomaa tms.

Tää menee koko ajan hullummaksi. Aina kun kävelen terveyskeskuksen ohi, menen sisään, kävelen vuodeosastojen ovet läpi, lähmin kaiteita ja ovenkahvoja ja sen jälkeen naamaani. Joskus olen koskenut terveyskeskuksen vessanpönttöä ja sen jälkeen lähminyt huuliani, että saisin vaikka noroviruksen. Hävettää ihan älyttömästi! Ap

Voi ei, ap. Kuten anteeksipyyntöviestissäni kysyin, oletko terapiassa? Vaikka itse myös haluan kärsiä en tee tuollaista. Olisi hyvä, että pääsisit käsittelemään asiaa ja yli noista lähmimistaipumuksista. Tuo on niin kaukana terveestä, että ihan oikeasti käsittele asia.  Onneksi et kuormita terveydenhuoltoa taipumuksellasi, mutta tuota menoa se menee siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu masennukseen. Vuosia sitten kun olin tosi masentunut, toivoin jopa syöpää itselleni tai jääväni johonkin onnettomuuteen, että sais syyn vain maata. Etsin päivittäin merkkejä itsestäni että mulla olis syöpä, ja aloin kohta uskoa siihen. Liittyy siihen, että kun on fyysisesti terve ja masentunut, on jotenkin syyllinen olo olla tekemättä asioita, vaikka haluais vain maata lamantuneena pimeässä huoneessa. Jälkikäteen hirveää ajatella, miten huonossa jamassa olin. 

Eipä tuohon auta kuin yrittää päästä pois siitä masennuksesta, niin ajatukset kirkastuu ja muuttuu.

Tältä musta just tuntuu, jos olisi 40 astetta kuumetta, saisi vaan olla, ei tarvis nousta ja mennä lenkille tai yhtään mitään. Ei tarvis syödä tai keittää kahvia jne. Ap

Mulla on ap ollu sama. Joskus haaveilin valavasta auto-onnettomuudesta, koska silloin kukaan ei vaatisi mitään. Saisi olla ihan rauhassa, ei tarvitsisi suorittaa ei selitellä. Kukaan ei olisi tsemppaamassa ja pakottamassa venymään aina vain niiden muiden odotusten mukaan. Ja minulla kanssa traumataustaa, olisin halunnut olla ihan rauhassa ja käydä terapiassa traumoja läpi ilman muun elämän jatkuvaa suorittamista.

Olisin ollut nopeammin yhteiskuntakelpoinen, jos ei joku olisi jatkuvasti patistanut ja pakottanut suorittamaan. Jatkuva suorittaminen traumataustalla, ptsd:n oireilla ja muulla mukavalla aiheutti vain sen, että olin jatkuvasti burn outin partaalla.

Henkisiä sairauksia ei hyväksytä eikä ymmärretä. Niitä vähätellään ja paristetaan ja pakotetaan sairastuneita. Jos sairatuu vakavasti tai on vakavasti loukkaantunut, saa olla rauhassa. Niin typerää.