Mä haluan sairastua. Psykiatriasta ymmrtäviä paikalla?

Kokeilkaa sairastua oikeasti kroonisesti, kyllä se alkaa vituttaa pikkuhiljaa kun ei ihan oikeasti pääse mihinkään kolmatta vuotta ja kukaan ei usko, että on oikeasti yhä sairas. Kaverit kaikkoaa ja sukulaiset alkaa tiedustella, että mikset töihin ole jo palannut.

Sanoithan itsekin, että haluat levätä ja pitää taukoa suorittamisesta. Se on oikein normaali toive.

Yritä järjestää itsellesi lepoa ilman mitään sairauden havittelua. Aikaisin petiin keltaisen Jaffan ja vaikka jonkun kivan romaanin kanssa. Hemmottele itseäsi. Ei tietokonetta tai kännykän räpeltämistä.

Lapsuudessasi varmaan on kokemus sairaana olemisesta ja siitä, että silloin sinusta pidettiin huolta tai sait olla turvassa.

Ap mulla on kans vähän sama meininki, mutta ilman tuota "lähmimistä". Nyt oon ollut muutaman päivän flunssassa ja tänään tuulettelin paremmalle puoliskolleni ylävitosten saattelemana kun olo huononi taas yhtä pahaksi kuin maanantaina ja en pysty kuin makaamaan. Saa pitkästä aikaa makoilla hyvällä omallatunnolla, sillä minäkin riivaan itseäni noilla liikunta-asioilla aamusta iltaan. Pitäisi liikkua niin ja näin (tarvitsen kuntoutusta moneen fyysiseen vaivaan) ja syödä sitä ja tätä... tuollaiset ajatukset pyörivät mielessäni jatkuvasti, mutta en vaan saa itsestäni mitään irti. Illalla mietin, että huomenna sitten.... aamulla mietin, että illemmalla sitten... kuitenkin vain makoilen, enkä tee sitä mitä järkeni minulle huutaa. Menen koko ajan aina vain huonompaan fyysiseen kuntoon ja sitä mukaa myös masennukseni syvenee. Nyt olen ollut noin puoli vuotta tekemättä asioita, joita minun pitäisi itseni takia tehdä... viimeeksi mietin kaksi vuotta aamusta iltaan, että teen sen ja sen sitten ja sitten. Ja sitten kun lopulta sain itseni tekemään kaiken sen mitä olin miettinyt niin voin hyvin ja voi hitto kuinka typeränä pidin itseäni kun en ollut tarttunut punttiin aiemmin. Nyt kuitenkin samassa ansassa taas. No nyt sain toki tauon tuosta miettimisestä kun tulin onnekseni sairaaksi. Tsemiä ap.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa sairastua oikeasti kroonisesti, kyllä se alkaa vituttaa pikkuhiljaa kun ei ihan oikeasti pääse mihinkään kolmatta vuotta ja kukaan ei usko, että on oikeasti yhä sairas. Kaverit kaikkoaa ja sukulaiset alkaa tiedustella, että mikset töihin ole jo palannut.

Masennus on OIKEA KROONINEN sairaus.

Ihan samalla tavalla masentuneilta tentataan mikset ole töissä ja mitä teet.

Masentuneen on vaan vähän inhottavampi alkaa sukujuhlissa kaikkien kuullen tekemään selontekoa ja tiliä yksityiskohtaisesti syistä.

"oikeasti" sairaiden on helppo vaan sanoa reuma/fibromyalgia/penisjomotus ja heti on synninpäästö ansaittu.

Tämän takia masentuneet eivät PÄÄSE kotinsa ulkopuolelle, kun eivät jaksa tehdä tiliä kyselijöille, tai hyvän tahtoisille neuvojille ja paremmin tietäjille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa sairastua oikeasti kroonisesti, kyllä se alkaa vituttaa pikkuhiljaa kun ei ihan oikeasti pääse mihinkään kolmatta vuotta ja kukaan ei usko, että on oikeasti yhä sairas. Kaverit kaikkoaa ja sukulaiset alkaa tiedustella, että mikset töihin ole jo palannut.

Masennus on OIKEA KROONINEN sairaus.

Ihan samalla tavalla masentuneilta tentataan mikset ole töissä ja mitä teet.

Masentuneen on vaan vähän inhottavampi alkaa sukujuhlissa kaikkien kuullen tekemään selontekoa ja tiliä yksityiskohtaisesti syistä.

"oikeasti" sairaiden on helppo vaan sanoa reuma/fibromyalgia/penisjomotus ja heti on synninpäästö ansaittu.

Tämän takia masentuneet eivät PÄÄSE kotinsa ulkopuolelle, kun eivät jaksa tehdä tiliä kyselijöille, tai hyvän tahtoisille neuvojille ja paremmin tietäjille.

Itsekin usein valehtelen kavereille, että olen sairaana kun en jaksa selitellä samoja asioita samoille ihmisille vuodesta toiseen. Ja kun ongelmani ei ole selitettävissä lyhyesti ja ytimekkäästi, niin aika usein näkee silmienpyörittelyä tai haukottelua kun olen kysyjille ties monetta kertaa vaivaani selitellyt. Välillä tekisi mieli vain linnottautua kämppään ja eristäytyä muusta yhteiskunnasta niin hyvin kuin vain on mahdollista, mutta muutama kämppäni ulkopuolinen läheinen tarvitsee minua, joten en voi tehdä sitä.