Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa, kun vauva vaatii koko ajan huomiota eikä viihdy yksin yhtään! En jaksa pitää jatkuvasti lähellä.
08.03.2018 |
Aamulla, kun mies lähtee töihin niin se huomion vaatiminen alkaa. Koko ajan pitää olla ihan iholla, edes vessaan en voi mennä yksin ilman huutoa. Tosin nyt alan olla jo niin äärirajoilla jatkuvan iholla olon kanssa, että mä vaan kylmän viileästi menen esim. vessaan yksin ja annan huutaa sen ajan.
Kyllä mä tiesin, että vauvat tarvitsevat huomiota, mutta on mun kavereidenkin lapset edes joitakin aikoja viihtyneet yksinkin. He ovat esim. opiskelleet vauva-aikana. Mä en voi edes syödä aamupalaa rauhassa. Tämä ei halua olla yksin yhtään, paitsi nukkuessa. Sitterissäkin vaan huutaa, koko ajan pitäisi pitää vain sylissä. En jaksa.
Illalla kun mies tulee kotiin, annan hänelle vauvan jo eteisessä lennosta ja lähden teatteriin, kahville tai harrastuksiin muutamaksi tunniksi. Vauva jää huutamaan perään, mutta tämä pitää mut järjissäni. Ja rauhoittuu kuulemma aina jossain kohtaa, mutta miehen mielestä mun pitäisi olla enemmän iltaisin kotona. Siis mähän olen jo joka helvetin päivä alkuiltaan asti kotona! Loppuu järki totaalisesti jos vielä illatkin pitäisi olla!
Vauva on nyt siis 6kk ja mä kaipaan jo töihin, tai vaikka viikoksi ilman vauvaa Balille. Toista ei tainnut meille tulla.
Kommentit (237)
Siis oletko alusta asti ollut joka ilta useita tunteja poissa? Mä varovasti vähän arvelen, että vauvasi on kenties stressaantunut sun jatkuvista poissaoloista. Miten voi edes olla noin kamalan rankkaa, jos saat lähes päivittäin noin pitkän ja ehdottoman taon vauvasta. Jospa olisit enemmän kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääliö, pööliö... Täällä näköjään saakin huudella mitä sattuu asioista, jotka todellakin satuttavat sitä, keneen osuu!!!!???
Onkin vapaa sana???
...
Ymmärrän täysin sinua, ap, kuten muitakin, joiden lapset ovat takiaisena.
Se vain jotenkuten täytyy kestää... vaikka tulisi hetkiä, että tekisi mieli paiskata vinkuja seinään.
Anteeksi vaan kauheasti, mutta kyllä niitäkin hetkiä äideille tulee. Minulle tuli ainakin ja tulee edelleen, vakka/koska lapsi on jo murrosikäinen.
Vue hoitoon ja mene töihin. Parempi sen vauvan on olla päikyssä/perhepäivähoitajalla kuin sun kanssa
Ei niissä vauvakerhoissa käy mitkään äitiyden erityisharrastajat! Ihan tavallisia ihmisiä siellä on! Rohkeasti vaan. Mun vauva ainakin rauhoittuu kun on elämää ympärillä.
Minä olen koti-ihminen jolle riittää pienet kuviot. Mutta siltikään en pysty olemaan iholla kenenkään kanssa 24/7 En vaikka toinen olisi pieni vauva.
Minulla kävi säkä kun molemmat lapset olivat perustyytyväisiä ja terveitä ja eivät todellakaan vaatineet syliä tai huomiota koko ajan. Sain ihan rauhassa lukea vaikka lehteä ja juoda aamukahvia ja vauveli oli siinä vieressä sitterissä tai lattialla peitolla. Tosin tämä oli ihan itsestäänselvyys alusta asti eikä kumpikaan vauva ollut moksiskaan.
Ihan tarpeeksi ehdimme päivän aikana sylitellä ja halia ja hömpötellä yhdessä vaikka emme olleet symbioosissa 24/7.
Tuttavapiirissä oli näitä "kantoliinavauvoja" jotka roikkui äidissä vielä 3v ja aina vaativat jatkuvaa huomiota kun meidän lapset rauhassa teki palapelejä, piirteli ja rakensi legoja ym. Joskus tuli mieleen että kumpi oli ensin muna vai kana? Toki vauvat ovat erilaisia mutta moni totutetaan siihen että äiti on 24/7/365 viihdyttäjä ja leikkitäti eikä tosiaan saa edes vessassa käydä tai syödä yhtä leipää rauhassa.
Kannattaa totuttaa pienestä lähtien että kaikki on ok vaikka äiti on välillä metrin parin päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on vaativa lapsi joka nukkui pienestä asti vain sylissä tai vieressä, alas kun laskin niin alkoi huuto. Kun lähti ryömimään niin sitten kerkesin ilman huutoa vessaan. Ovi auki tietenkin ja sitten kun ryömi nopeaan siirryttiin sitteriin. Sitterisdä viihtyi vähän aikaa. Pyykkejä en kerennyt laittaa tai käydä suihkussa kuin vasta sitten kun mies tuli kotiin. Oletko kokeillut sitteriä? Ja niin että lapsi näkee sinut kun menet toiseen huoneeseen. Leikkimattoa jossa on mobile?
Tiedän tunteen kun mitään ei voi tehdä ilman lasta. Opin hyvin syömään vasemmalla kädellä kun imetyskin sattui välillä ruoka-aikaani.
Itselleni auttoi asian ajattelu toisesta näkökantilta. vuosituhansien läpi ovat nekin vauvat jotka vaativat jatkuvaa kantamista säilyneet hengissä. Lasta ei ole hävitetty metsään tai ruohikkoon tai petoeläin ei ole syönyt sitä kun vauva pidetään matkassa mukana. Ajattelin, että vauvallani on primitiiviset reaktiot ja hänen vaativuutensa on ikiaikainen hengissäselviytymiskeino ja kyllä hän tästä kasvaa. Pidin niin paljon sylissä kuin pystyin ja nyt n. kaksivuotiaana hän on iloinen sanoja pölisevä taapero joka ei pelkää lääkäreitä eikä terveydenhoitajia ja on rauhallinen kaupassa ja ravintoloissa. Okei, pientä uhmaikää on tuloillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi tulee töistä väsyneenä ja sä tyrkkäät itkevän vauvan heti sen syliin hoidettavaksi? Älä ihmettele jos ero tulee.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koti-ihminen jolle riittää pienet kuviot. Mutta siltikään en pysty olemaan iholla kenenkään kanssa 24/7 En vaikka toinen olisi pieni vauva.
Minulla kävi säkä kun molemmat lapset olivat perustyytyväisiä ja terveitä ja eivät todellakaan vaatineet syliä tai huomiota koko ajan. Sain ihan rauhassa lukea vaikka lehteä ja juoda aamukahvia ja vauveli oli siinä vieressä sitterissä tai lattialla peitolla. Tosin tämä oli ihan itsestäänselvyys alusta asti eikä kumpikaan vauva ollut moksiskaan.
Ihan tarpeeksi ehdimme päivän aikana sylitellä ja halia ja hömpötellä yhdessä vaikka emme olleet symbioosissa 24/7.
Tuttavapiirissä oli näitä "kantoliinavauvoja" jotka roikkui äidissä vielä 3v ja aina vaativat jatkuvaa huomiota kun meidän lapset rauhassa teki palapelejä, piirteli ja rakensi legoja ym. Joskus tuli mieleen että kumpi oli ensin muna vai kana? Toki vauvat ovat erilaisia mutta moni totutetaan siihen että äiti on 24/7/365 viihdyttäjä ja leikkitäti eikä tosiaan saa edes vessassa käydä tai syödä yhtä leipää rauhassa.
Kannattaa totuttaa pienestä lähtien että kaikki on ok vaikka äiti on välillä metrin parin päässä.
Meillä on lapset vauva-aikana olleet taas paljonkin sylissä. Tai lähes kokoajan. Ja ovat kyllä luottavaisena lähteneet maailmaa tutkimaan, kun ovat lähteneet ryömimään, konttaamaan, kävelemään. Minusta tuntui, että saivat "tankattua" sylissä turvallisuutta ennen kuin lähtivät itse liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samanmoinen vauva. Helpotti vähän, kun hän oppi liikkumaan itsenäisesti ja rupesi ympäristön tutkiminen kiinnostaa. Tsemppiä sinne. Ja ei se ole vaarallista jos vauva parkuu äidin vessareissun ajan.
Mutta muistan vielä miten rasittavaa se oli. Vielä tänä päivänäkin (yli 4 v) kaikki on pelkkää "äiti sitä, äiti tätä, kato äitii!". Heh. Ootan vaan kiinnstuuko isästään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koti-ihminen jolle riittää pienet kuviot. Mutta siltikään en pysty olemaan iholla kenenkään kanssa 24/7 En vaikka toinen olisi pieni vauva.
Minulla kävi säkä kun molemmat lapset olivat perustyytyväisiä ja terveitä ja eivät todellakaan vaatineet syliä tai huomiota koko ajan. Sain ihan rauhassa lukea vaikka lehteä ja juoda aamukahvia ja vauveli oli siinä vieressä sitterissä tai lattialla peitolla. Tosin tämä oli ihan itsestäänselvyys alusta asti eikä kumpikaan vauva ollut moksiskaan.
Ihan tarpeeksi ehdimme päivän aikana sylitellä ja halia ja hömpötellä yhdessä vaikka emme olleet symbioosissa 24/7.
Tuttavapiirissä oli näitä "kantoliinavauvoja" jotka roikkui äidissä vielä 3v ja aina vaativat jatkuvaa huomiota kun meidän lapset rauhassa teki palapelejä, piirteli ja rakensi legoja ym. Joskus tuli mieleen että kumpi oli ensin muna vai kana? Toki vauvat ovat erilaisia mutta moni totutetaan siihen että äiti on 24/7/365 viihdyttäjä ja leikkitäti eikä tosiaan saa edes vessassa käydä tai syödä yhtä leipää rauhassa.
Kannattaa totuttaa pienestä lähtien että kaikki on ok vaikka äiti on välillä metrin parin päässä.
Kuule älä tuu pätemään helppojen lapsies kanssa, sun lapses varmaan nukkukin putkeen päiväunet 2-3tuntia monta kertaa päivässä? Jokainen lapsi on oma persoonansa ja tempperamenttinen, ei siinä auta mikää ”koulutus” pienellä vauvalla, unikouluakaan ei saa tehdä alle 6kk ikäiselle ellei halua täysin hermoheikkoa lasta.
Mites sujuis sulla päiväs jos lapsi nukkuu 1/2h x3 päivässä, kuten omani teki 3kk-10kk ikäisen. Nyt nukkuu 35min-1h20min kerran päivässä puolitoistavuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vauva pitää opettaa siihen yksinoloon sinne lattialle lelujen äärelle.
Hauskaa loppuelämää!hih hah......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän on pakko olla provo! Vai näinkö tapahtuu, kun uniikki lumihiutale lisääntyy?
Aaah, enää muutama viikko niin vauva rauhottuu. Tuo on se haastavin aika vauva-ajassa, eli eroahdistus. Voimia <3
Joo, älä hanki lisää lapsia. Tuliko yllätyksenä ettei vauva olekaan mikään nukke jolla voi hetken leikkiä ja heittää sivuun kun äitiys käy liian raskaaksi. Mites isän laita? Tulee töistä kotiin ja on koko illan vauvan kanssa kun sinä itsekkyydessäsi tarvitsetbomaa aikaa..koska isällä on siihen oikeus. Hitsi et oot nainen hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Aamulla, kun mies lähtee töihin niin se huomion vaatiminen alkaa. Koko ajan pitää olla ihan iholla, edes vessaan en voi mennä yksin ilman huutoa. Tosin nyt alan olla jo niin äärirajoilla jatkuvan iholla olon kanssa, että mä vaan kylmän viileästi menen esim. vessaan yksin ja annan huutaa sen ajan.
Kyllä mä tiesin, että vauvat tarvitsevat huomiota, mutta on mun kavereidenkin lapset edes joitakin aikoja viihtyneet yksinkin. He ovat esim. opiskelleet vauva-aikana. Mä en voi edes syödä aamupalaa rauhassa. Tämä ei halua olla yksin yhtään, paitsi nukkuessa. Sitterissäkin vaan huutaa, koko ajan pitäisi pitää vain sylissä. En jaksa.
Illalla kun mies tulee kotiin, annan hänelle vauvan jo eteisessä lennosta ja lähden teatteriin, kahville tai harrastuksiin muutamaksi tunniksi. Vauva jää huutamaan perään, mutta tämä pitää mut järjissäni. Ja rauhoittuu kuulemma aina jossain kohtaa, mutta miehen mielestä mun pitäisi olla enemmän iltaisin kotona. Siis mähän olen jo joka helvetin päivä alkuiltaan asti kotona! Loppuu järki totaalisesti jos vielä illatkin pitäisi olla!
Vauva on nyt siis 6kk ja mä kaipaan jo töihin, tai vaikka viikoksi ilman vauvaa Balille. Toista ei tainnut meille tulla.
ÄLÄ hanki lisää lapsia enää koskaan
Luin nauraen: TÄMÄ ON TROLLI ELI POTASKAA!
Vierailija kirjoitti:
Se vauva pitää opettaa siihen yksinoloon sinne lattialle lelujen äärelle.
REPS
Niisk, kiitos nauruista.
Niinhän sitä voisi opettaa. Opetetaan, että sen kun huutaa, kukaan ei tule reagoimaan. Kyllä ne oppii siihenkin.
Ap. Sinä päätät itse elämästäsi. Mene ihmeessä töihin jos vaan saat paikan. Mun kaveri tuumasi, että hänestä tuli parempi äiti heti kun sai omasta elämästään jälleen kiinni. Ja hänellä on niitä lapsia kolme.
Vauva-aika menee ohi. Vanhemmuus on hieno juttu, kunhan tajuaa että se on elettävä ja koettava joka päivä. Ei sinun loppuelämäsi ole pilalla sen takia, että nyt on vaikeaa ja joudut tekemisiin sen pelottavan tosiasian kanssa että juuri nyt sinulla on siinä pieni ihminen joka on täydellisen riippuvainen sinusta.
Kyllä sä pärjäät. Oikeasti. Älä välitä kaikenmaailman huutelijoista, koska aina on mielipiteitä joissa naisen pitäisi olla kotona lasten kanssa vs kotona lapsia hoitava loisii yhteiskunnan kustannuksella. Julmuriäiti-uraohjus jättää lapsen hoitoon vs kotona aivojaan mädättävä ja kykynsä käyttämättä jättävä itsensä hukkaava ihminen...
Vielä kerran: kyllä se siitä.
Mun muksut jo kouluiässä, mutta tunsin rajun piikin menevän sydämestäni läpi, kun näin tiededokumentin pienen vauvan ja vanhemman yhteydestä. Testattiin sama asia äiti-vauva ja äiti-vauva-kännykkä -kombinaatiolla. Se oli järkyttävää kuinka nopeasti pieni lapsi alkoi stressaantua, jos katse osui silmien sijasta siihen ihan vauvan vieressä olevaan kännyyn. Itse sometin silloin ja pelkään, että osa toisen lapsen kommunikaatio-ongelmista on peräisin sieltä, että se vuorovaikutus jäi oman stressin ja itseaiheutetun kiireen takia vajaaksi.
En tiedä mitään oikeasti ap:n tilanteesta, mutta yksi varovainen ehdotus olisi, että kun on vauvan kanssa, niin tekee sen vuorovaikutuksen 100%:sti vaikka niin että kaikki telkkarit, tabletit ja kännykät toisessa huoneessa. Sitten taas totuttaa siihen eroon (wc-tauko, kahvi, vaikka se sometus pienenä hetkenä), että lapsi luottaa siihen että sieltä tullaan takaisin. Pidentää vaikka minuutti kerrallaan ja ei reagoi heti huutoon. Muutenhan se oppii, että huutamalla sen äidin saa aina takaisin.