Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa, kun vauva vaatii koko ajan huomiota eikä viihdy yksin yhtään! En jaksa pitää jatkuvasti lähellä.
08.03.2018 |
Aamulla, kun mies lähtee töihin niin se huomion vaatiminen alkaa. Koko ajan pitää olla ihan iholla, edes vessaan en voi mennä yksin ilman huutoa. Tosin nyt alan olla jo niin äärirajoilla jatkuvan iholla olon kanssa, että mä vaan kylmän viileästi menen esim. vessaan yksin ja annan huutaa sen ajan.
Kyllä mä tiesin, että vauvat tarvitsevat huomiota, mutta on mun kavereidenkin lapset edes joitakin aikoja viihtyneet yksinkin. He ovat esim. opiskelleet vauva-aikana. Mä en voi edes syödä aamupalaa rauhassa. Tämä ei halua olla yksin yhtään, paitsi nukkuessa. Sitterissäkin vaan huutaa, koko ajan pitäisi pitää vain sylissä. En jaksa.
Illalla kun mies tulee kotiin, annan hänelle vauvan jo eteisessä lennosta ja lähden teatteriin, kahville tai harrastuksiin muutamaksi tunniksi. Vauva jää huutamaan perään, mutta tämä pitää mut järjissäni. Ja rauhoittuu kuulemma aina jossain kohtaa, mutta miehen mielestä mun pitäisi olla enemmän iltaisin kotona. Siis mähän olen jo joka helvetin päivä alkuiltaan asti kotona! Loppuu järki totaalisesti jos vielä illatkin pitäisi olla!
Vauva on nyt siis 6kk ja mä kaipaan jo töihin, tai vaikka viikoksi ilman vauvaa Balille. Toista ei tainnut meille tulla.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
ilman vauvaa Balille.
Tämä taitaa olla se ap:n suurin ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vauva pitää opettaa siihen yksinoloon sinne lattialle lelujen äärelle.
Ei pidä. Ei puolivuotiasta vielä voi opettaa.
Sitten vasta kun ikää on vähän enemmän.
käske sen vauan opetella kitaransoittoa ja hommaa sille opettaja
kas tässä tulos 11 vuotiaana.lapset uppoutuu helposti kitaran maailmaan jaunohtavat sinut kokonaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, tsemppiä ja jaksamista ap:lle! Mulla oli molemmilla lapsilla tuollainen vaihe ja täytyy sanoa, että se meinasi kyllä ajaa hulluksi pitemmän päälle! :(
Toivottavasti teillä on hoitoapua, että saat välillä vapaata ja ite kyllä suosittelisin sitä vakitöissä käyvää vanhempaa jäämään vuorostaan kotiin. Helppohan sen on palata valmiiseen työpaikkaan :)
Ja multa myös puoltoääni perhekerhoille tms. Jos vaihtoehtoja on useampia, niin kannattaa käydä kokeilemassa ja valita mieluisin vakipaikaksi. Oma olo oli niissä välillä aika ulkopuolinen, mutta onneksi on löytynyt myös kivoja ja samanhenkisiä äitejä ja isiä niistä.
Hulluksi?
Tietysti äidin on hyvä välillä päästä käymään yksin jossain mutta ei sitä tarvii hulluksi tulla jos vauvaansa hoitaa ( oikein).
Mulla meni oikein hyvin koska osasin hoitaa lasta.
Se on yksinkertainen totuus.
Kiva provoyritys, mutta vastataan silti :)
Muutettiin just ennen esikoisen syntymää uudelle paikkakunnalle, Rovaniemelle. En tuntenut sieltä ketään ja mun perhe, suku ja kaverit oli 800 kilsan päässä. Miehen sukulaiset ja toiset isovanhemmat 250km päässä. Yksin oltiin ja kun mies oli töissä, niin voin sanoa, että oli todella pitkiä päiviä kuunnella sitä vauvan kätinää ja kanniskella sylissä *ihan koko ajan*. Lapsi ei viihtynyt edes sylissä jos istuin, ei kantorepussa, liinassa eikä vaunuissa. Vaunulenkeillä meni puolisen tuntia hyvin ja sitten piti kantaa lasta ja lykkiä tyhjiä vaunuja samalla.
Kyllä, luulin jossain vaiheessa tulevani hulluksi ja olin todella väsynyt siihen että vauva oli niin vaativa. Neuvolassa kysyttiin jaksamisesta, mutta kun kertoi ettei jaksa, niin ei siitä kyllä mitään seurannutkaan. Ei neuvoja, apua eikä lapsen huostaanottoa.
Vaikka olen ihan avoin ja ystävällinen luonne, niin jotenkin en vaan meinannut löytää uusia kavereita siellä. Avoimen pk:n kerhoissa oli tosi sisäänpäinlämpiävä meno ja ihan yksin sai olla. Onneksi MLL:n kautta löytyi lopulta muita vanhempia kavereiksi ja selvisin vuoden tuolla. Sen jälkeen isä jäi lapsen kanssa kotiin ja muutimme minun työn perässä toisaalla. Siellä syntyi myös kuopus ja silloin koin vauva-ajan helpommaksi. Vauva oli niin paljon lunkimpi, pääsin kylän äitiporukoihin tuosta vaan sisään ja perhevapaatkin jaettiin ihan tasan.
Totuus sattuu mutta sitä on pakko joskus kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät vaan ole luonnostaan äidillisiä, eikä sitä aina saa selville ennen kuin on sen lapsen tehnyt.
Minusta miehesi kuuluisi nyt jäädä kotiin vähäksi aikaa ja sinä menet töihin. Tai sitten lapsi hoitoon ja sinä töihin. Vaikka koko palkkasi menisi alussa hoitomaksuihin, uskon että olisit parempi äiti kun et tunne koko ajan olevasi pallo jalassa.
Ja joo, en suosittele toisen lapsen tekemistä, ei se siitä muutu paitsi ehkä pahempaan päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, tsemppiä ja jaksamista ap:lle! Mulla oli molemmilla lapsilla tuollainen vaihe ja täytyy sanoa, että se meinasi kyllä ajaa hulluksi pitemmän päälle! :(
Toivottavasti teillä on hoitoapua, että saat välillä vapaata ja ite kyllä suosittelisin sitä vakitöissä käyvää vanhempaa jäämään vuorostaan kotiin. Helppohan sen on palata valmiiseen työpaikkaan :)
Ja multa myös puoltoääni perhekerhoille tms. Jos vaihtoehtoja on useampia, niin kannattaa käydä kokeilemassa ja valita mieluisin vakipaikaksi. Oma olo oli niissä välillä aika ulkopuolinen, mutta onneksi on löytynyt myös kivoja ja samanhenkisiä äitejä ja isiä niistä.
Hulluksi?
Tietysti äidin on hyvä välillä päästä käymään yksin jossain mutta ei sitä tarvii hulluksi tulla jos vauvaansa hoitaa ( oikein).
Mulla meni oikein hyvin koska osasin hoitaa lasta.
Se on yksinkertainen totuus.
Joku se jaksaa provoilla ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme huomiohuoria pierette pilluistanne
Aikamoinen arjensankari se mies kyllä on. Päivät töissä ja illat hoitaa vauvaa! Toivottovasti tajuat, että tuollaisia miehiä ei kasva joka oksalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva huutaa, koska tietää että huutamalla pääsee syliin. Vauva on kouluttanut sut hyvin. Voisit nyt opettaa vauvan siihen että huutaminen ei auta. Pidä vaikka aika ajoin vauva sitterissä sun lähelläsi. Anna huutaa mutta pysyttele lähellä jotta vauva ei tunne itseään hylätyksi. Vessassa käydessä sijoita sitteri että olette näköyhteydessä. Kyllä se oppii ajan mittaan olemaan kiljumatta.
MILLAINEN äiti haluaa vauvaa karkuun jonnekin elokuvateatteriin?
sen ymmärrän jos haluaa käydä tunnin lenkillä tai kuntosalilla, mutta joku teatteri on niin itsekeskeistä ja typerää toimintaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on täällä ehdottanut vauvan allergiaa tai refluksia huudon syyksi. Vaikka AP kertoi vauvan viihtyvän sylissä kiljumatta. Luetteko te aloitusta kunnolla ajatuksen kanssa? Vai ehdotteletteko omien vauvojenne vaivoja? 'Kyllä se on allergiaa kun meidän vauvallakin oli.'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamaksi tunniksi iltaisin pois kotoa? Ei ole kaikki ihan hyvin. Et ole kypsä äidiksi.
Haluan niin tietää, miten suu sitten pannaan, kun äiti lähtee takaisin töihin ”rentoutumaan”, tulee iltaisin töistä kotiin, mies lykkää vauvan syliin ja lähtee omiin rientoihinsa. Joka ilta.
Sitten seuraa jatko-osa: ”Raivostuttaa, kun joudun hoitamaan vauvaa joka ilta yksin töiden jälkeen ja mies vaan harrastaa!”
Suhteellisuutta peliin kirjoitti:
Lapsettomat eivät koskaan pääsee kokemaan sitä tunnetta, kun joku todella tarvitsee häntä ja rakastaa ehdoitta, kuten pieni lapsi. Kukaan ei rakasta enemmän kuin pieni lapsi vanhempiaan.
Eikö tässä nyt ole itsekeskeisyyden huippu?_Minua_rakastetaan ja tarvitaan ja vielä ehdoitta! Sehän se vaarallista onkin. Pieni lapsi rakastaa vaikka sosiopaattivanhempaakin.
Olen myös havainnut, että tämä vaihe kestää vanhemmilla tasan siihen asti, kunnes lapset kasvavat tarpeeksi isoiksi ja alkavat osoittaa ajattelun ja kyseenalaistamisen merkkejä. Voi olla, etteivät rakastakaan enää ehdoitta. Alkaa kuulla vanhemmilta puheita, että kohtahan ne onneksi muuttavat pois. Olenpa myös tavannut jokusen perheen, jossa eron jälkeen kumpikaan vanhemmista ei ole halunnut esiteini-ikäistä lasta uuteen suhteeseensa. Missä se "ehdoton rakkaus" silloin on?
Mulla oli samanlaista ja vahvasti noita samoja fiiliksiä 17 vuotta sitten, kun neito oli vauvaiässä. Hänestä kasvoi yltiösosiaalinen ekstrovertti, joka maanantaina käytti neljä ja puoli tuntia äidin hiuksia räpläten ja koko ajan jutustellen, koska kaverit olivat kerkuteillä ja seurasta puute. Session lopuksi olin aivan uupunut, kun taas tytär totesi "oli kiva jutella", ja paineli tyytyväisenä ja hyvin latautuneena omaan huoneeseensa. Eipä juuri huomaa perusturvan puutetta, vaikken tottavie jaksanut kanniskella ympäri vuorokauden.
Pystyisikö joku sukulainen tai ystävä tai vaikka MLL:n lapsenvahti hoitamaan lasta joskus? Joko päivällä (pääset itse irti vauvasta päivällä, jaksat olla illalla miehen ja vauvan kanssa) tai illalla (voitte lähteä miehen kanssa kahdestaan johonkin)?
Vierailija kirjoitti:
Vauva huutaa, koska tietää että huutamalla pääsee syliin. Vauva on kouluttanut sut hyvin. Voisit nyt opettaa vauvan siihen että huutaminen ei auta. Pidä vaikka aika ajoin vauva sitterissä sun lähelläsi. Anna huutaa mutta pysyttele lähellä jotta vauva ei tunne itseään hylätyksi. Vessassa käydessä sijoita sitteri että olette näköyhteydessä. Kyllä se oppii ajan mittaan olemaan kiljumatta.
Älä vaan jaa oppejasi muualla.
Vauvan huudolla on tarkoitus mutta sitähän sinä et tajua.
Näin tehdään laiminlyötyjä ja kaltoinkohdeltuja ihmisiä jotka oireilevat sitten nuorina aikuisina eri tavoin.
Hulluksi?
Tietysti äidin on hyvä välillä päästä käymään yksin jossain mutta ei sitä tarvii hulluksi tulla jos vauvaansa hoitaa ( oikein).
Mulla meni oikein hyvin koska osasin hoitaa lasta.
Se on yksinkertainen totuus.