Raivostuttaa, kun vauva vaatii koko ajan huomiota eikä viihdy yksin yhtään! En jaksa pitää jatkuvasti lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Eli ap juo vaan viiniä eikä hoida vauvaa.

Äidin pitäisi imettää vauvaa ja pitää sylissä eikä dokata.

Uskomaton tapaus.

Vauva taisi olla yöunilla jo, ja silloin on täysin ok äidin ottaa pari viinilasillista :) No mutta, trollihan olitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap juo vaan viiniä eikä hoida vauvaa.

Äidin pitäisi imettää vauvaa ja pitää sylissä eikä dokata.

Uskomaton tapaus.

Vauva taisi olla yöunilla jo, ja silloin on täysin ok äidin ottaa pari viinilasillista :) No mutta, trollihan olitkin.

Äiti ei imetä joka olisi tärkeää vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen kannalta.

vauva aistii,ettäon paha olla.,mitä jos muutaman kerran  otat SYLIIN,ja annat lämmön virrata häneen  hymyn kanssa,ja sanot rakastavasi häntä,vauva ymmärtää kyllä ja tuntemus on toinen.vauva rauhoittuu,kun katsot silmiin,ja näin yhteys syntyy.pikkuhiljaa,mutta kuitenkin heti,silittely ja juttelu rauhoittaa,asiat alkavat sujumaan yhdessä ja huomaatte,että teillä on   toisenne.lapsi on kiitollinen sinulle.että olet hänen ÄITI.elämän tärkein ihminen.onnea matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vauva vaistoaa vihamielisyyteesi. Pystytkö yhtään nauttimaan hänestä, vauva ei saa sinulta sitä vuorovaikutusta, mitä tarvitsee. Jätä se kännykkä ja tietsikka pois, kun olet vauvan kanssa. Laula, höpöttele, leiki, hassuttelee ja kutittele, että vauva saa tarpeeksi, sitä mitä tarvitsee.

Lähde liikkeelle sieltä kotonasi, tapaa muita pikkulasten vanhempia.

Ja tuo aika menee nopeasti ohi, kun vauva lähtee liikkeelle. Silloinkin hän vaatii koko ajan huomiosi.

Vauva vaistoaa, todellakin. Pisti silmään kun sanoit että menet kylmän rauhallisesti vessaan ja jätät vauvan huutamaan. Mitä jos sanoisit nätisti että äiti menee nyt vessaan ja tulee ihan pian kullan luokse. Sitäpaitsi olisit nyt vauvan kanssa niin paljon kuin vain voit. Vauva oppii puhumaan ja ymmärtämään asioita kun löpertelet hänelle kauniisti. He ovat hirmuisen viisaita jo puolivuotiaana. Somet ja netit ja kapakat pois kuvioista vähäksi aikaa. Kaikki rakkaus pienokaiselle!

Luin ketjun läpi tässä kuopuksen kanssa pötkötellessä ja imettäessä.

Mulla on ollut kolme vauvaa, ja kaikki ovat olleet kannettavia malleja, niin sanottuja yhden naisen vauvoja.

Sitteriä ei meillä ole edes ollut, mutta vauvat ovat olleet kirjaimellisesti kaikkialla mukana. Siellä vessanpöntölläkin. Ja aina olen vauvan kanssa saanut ruokani syötyä ja kahvini juotua. Vihaan kaikkia sanontoja tyyliin "äiti ei saa syötyä lämpimänä muuta ruokaa kuin jäätelön".

Vauva pitää ajatella pienenä apinanpoikasena. Se roikkuu vuoden siinä mukana, mutta se ei ole syy laiminlyödä omia perustarpeitaan kuten syömistä tai juomista. Päinvastoin.

Ei ihme että on vaikeata kun äidillä on asennevamma eikä pidä sylissä eikä imetä.

Kun tekee vastoin luonnonlakeja, pelisi on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla, kun mies lähtee töihin niin se huomion vaatiminen alkaa. Koko ajan pitää olla ihan iholla, edes vessaan en voi mennä yksin ilman huutoa. Tosin nyt alan olla jo niin äärirajoilla jatkuvan iholla olon kanssa, että mä vaan kylmän viileästi menen esim. vessaan yksin ja annan huutaa sen ajan.

Kyllä mä tiesin, että vauvat tarvitsevat huomiota, mutta on mun kavereidenkin lapset edes joitakin aikoja viihtyneet yksinkin. He ovat esim. opiskelleet vauva-aikana. Mä en voi edes syödä aamupalaa rauhassa. Tämä ei halua olla yksin yhtään, paitsi nukkuessa. Sitterissäkin vaan huutaa, koko ajan pitäisi pitää vain sylissä. En jaksa.

Illalla kun mies tulee kotiin, annan hänelle vauvan jo eteisessä lennosta ja lähden teatteriin, kahville tai harrastuksiin muutamaksi tunniksi. Vauva jää huutamaan perään, mutta tämä pitää mut järjissäni. Ja rauhoittuu kuulemma aina jossain kohtaa, mutta miehen mielestä mun pitäisi olla enemmän iltaisin kotona. Siis mähän olen jo joka helvetin päivä alkuiltaan asti kotona! Loppuu järki totaalisesti jos vielä illatkin pitäisi olla!

Vauva on nyt siis 6kk ja mä kaipaan jo töihin, tai vaikka viikoksi ilman vauvaa Balille. Toista ei tainnut meille tulla.

Älä hanki lapsia

Voimia sulle, on varmasti raskasta. Suosittelen niitä mammakerhoja. Tulet huomaamaan, että sielläkin käy ihan tavallisia ihmisiä. Ja saat edes aikuisseuraa siinä lasta sylitellessä. Ja tiedän ettei tämä paljoa lämmitä, mutta se menee ohi. Ei heti, mutta jossain vaiheessa. Hyvä periaate on kuitenkin koittaa muistaa, että täytetty tarve poistuu. Siis nyt kun jaksat antaa sitä huomiota ja läheisyyttä, niin sen lapsen perustarve tulee lopulta tyydytetyksi ja se ei tarvitse enää sinua JATKUVASTI. Tuossa iässä tulee vielä eroahdistus, niin hyvin voi olla että kaipaa juuri sinua. Tosin se ei tarkoita, että juuri sinun olisi oltava siinä lapsen vieressä 24/7. Mutta joudut olemaan paljon. Koita vaan tehdä siitä itsellesi mieluista jollain tavalla. Ja jos haluat käydä vessassa rauhassa, niin käy. Se lapsi ei mene rikki siitä, että on sitterissä tai lattialla turvallisesti pari minuuttia, vaikka huutaisikin. Jos sen jälkeen pääsee sitten sinne syliin. Tuo on rankka vaihe, varsinkin jos lapsi on suuritarpeinen. Tsemppiä!

Ikinä en ois osannu kuvitellakaan töihin menoa kun mulla oli vauva.

Sehän on työtä kun hoitaa vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ois osannu kuvitellakaan töihin menoa kun mulla oli vauva.

Sehän on työtä kun hoitaa vauvaa.

Eikä ole. Se on elämää.

Älä tee lapsia, jos et halua hoitaa lasta tai ymmärrä niitä. Lapsia on muutenkin liikaa maailmassa.

Se vielä antaa sun olla yksin ja sitten kaipaat sitä.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm kirjoitti:

En tiedä mikä ongelma on siis pelkkä vauvan vaativuus ?? Pakko sanoa suoraan että lapsi muuttuu ikävä kyllä vaativammaksi kun kasvaa. Etkö voisi käydä neuvolassa juttelemassa. Joillakin naisilla ja miehillä on ongelma läheisyyden kanssa. Isompaa lastakin pitää pitää sylissä ja roikkuu lahkeessa, vaatii paljon enemmän.

Mulla on ollut just samanlainen vaativa lapsi kuin ap:lla ja todellakin elämä helpottuu mitä pidemmälle aika kuluu. Uhmaikäkään ei oikeasti tunnu missään kun muistelee sitä ensimmäistä vuotta.. muut kaverit olleet helisemässä alkavan uhman kanssa, nukkumaanmenokiukkujen yms muiden kanssa ja ite ole edelleen sitä mieltä että damn kun helppoa kun vertaa siihen alkuvaiheeseen.

Elämä oli todella sitä että 15 min pätkissä nukkui, jos rattaat pysähtyi sekunniksi esim jos heitin roskapussin roskikseen- heräsi. Ikinä, siis ikinä, en saanut nukkua päiväunia, koska lapsi nukkui kantoliinassa vain jos kävelin jatkuvasti jne. Tätä ahdistavuutta ei kukaan pysty tajuamaan ellei sitä ole omakohtaisesti kokenut.

Se helpottaa kyllä ap! Koita jaksaa.

Sama meillä + koliikki päälle. Normi jatkuvien itkujen päälle 19-02 selkä kaarella pää punaisena huutoa, mihin ei auttanut mikään ja kesti 2,5kk. Elämä helpottui huomattavasti kun lapsi pystyi itse liikkumaan edes vähän. Nyt tämä toinen lapsi kohta viikon ikäinen ja olen ihmeissäni kun tämähän jopa nukkuu! Ei voi kun ihmetellä että vauvan kanssa voi olla siis helppoakin. Toivottavasti jatkuu samanlaisena.

Mutta ap:lle siis tsemppiä, on varmasti rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä tee lapsia, jos et halua hoitaa lasta tai ymmärrä niitä. Lapsia on muutenkin liikaa maailmassa.

Se vielä antaa sun olla yksin ja sitten kaipaat sitä.

Typerä tässä kohti kommentoida, että älä tee lapsia kun lapsi on jo maailmassa. Ja lisäksi vauva-aika on hyvin pieni osa lapsen elämää. Ap yrittää parhaansa. Vaikea sellaisten on ymmärtää jolla ei tällaista vaativaa lasta ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva vaistoaa vihamielisyyteesi. Pystytkö yhtään nauttimaan hänestä, vauva ei saa sinulta sitä vuorovaikutusta, mitä tarvitsee. Jätä se kännykkä ja tietsikka pois, kun olet vauvan kanssa. Laula, höpöttele, leiki, hassuttelee ja kutittele, että vauva saa tarpeeksi, sitä mitä tarvitsee.

Lähde liikkeelle sieltä kotonasi, tapaa muita pikkulasten vanhempia.

Ja tuo aika menee nopeasti ohi, kun vauva lähtee liikkeelle. Silloinkin hän vaatii koko ajan huomiosi.

Somet ja netit ja kapakat pois kuvioista vähäksi aikaa. Kaikki rakkaus pienokaiselle!

Mistä sä nyt tuon kapakan keksit? Eihän ap maininnut kuin parista lasista viiniä.

Ja onko hirveästi eroa jos äiti käy vaikka muutaman tunnin kapakassa tai saman ajan vaikka harrastamassa?

Ihan oikeasti, tämä palsta on todella ahdistava. Etkä ole edes pahin kirjoittaja.

Ei miehet ole toisilleen tällaisia vittumaisia hirviöitä.

Ja onhan sillä lapsella isä! Mutta sillähän ei ole edes väliä. Naisen projektihan koko lapsitouhu on. Ja jos siihen projektiin ryhtyy, niin silloin ei saa olla enää mitään muuta, edes omaa persoonallisuutta.

Hyvä äiti ei tunne kielteisiä tunteita, hän ymmärtää aina kokonaisuuden ja osaa vuorovaikuttaa sensitiivisesti ja pitkänäköisesti, ennen kaikkea aina ilolla ja kiitollisena. Mihin vuorokauden aikaan tahansa ja vireystilasta riippumatta. Hän on osa vauvaa ilman kipuilua. Hänellä ei ole enää tarvettakaan muulle, edes haaveissa.

Ihan järkyttävää kuten kerran tv-ohjelmassa jossa äiti huudatti pientä ja kun sai sen hiljaiseksi, juhli pienen hiljentämistä juomalla drinkkejä.

Ei kamalampaa voi olla.

Ei ole oikea äiti tuommoinen.

Ei ole ihan terveytä ottaa PARI lasia viiniä kun vauva on noin pieni. Ei pysty reagoimaan normaalisti jos ja kun lapsi tarvitseekin apua keskellä yötä. 6kk vauvan tarpeet tulee tunnistaa huudosta ja miten tulkitset kun olet hieman hiprakassa. Kuinka paljon isä joi? Kuka vie lapsen päivystykseen tarvittaessa jos molemmat ovat juoneet? Yhden lasillisen max 12cl voisin ymmärtää, kahta en millään.

Älä hanki useampaa lasta jos tarvitsee joka päivä lähteä jonnekin useaksi tunniksi. Ei mielestäni ole vauvalle hyväksi jos ensisijainen hoitaja(tässä tapauksessa äiti) katoaa useaksi tunniksi jonnekin joka päivä. Lapsen stressi hormonit nousee ja tulevaisuudessa voi tulla ongelmia stressinsiedossa.