Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Ei, vaan löytää apua ja pysyä toisen tukena. Kertoa jollekkin muullekin asiasta, esimerkiksi vanhemmille. Sanoa miehelle, että hänen tulisi miettiä onko käytös normaalia. Voi tulla vastaan huutoa ja muuta, mutta luultavasti asia jää sinne päähän pyörimään. Keskustelu on yleensä mahdollista, jos saa sen toisen rauhoittumaan.
Ja ap:n tapauksessa: ap voi luvata miehelleen, ettei ota päiväunia miehen ollessa paikalla, mutta miehen tulisi vastaavasti luvata ap:lle jotain takaisin. Esim suostua keskustelemaan ongelmista.
Oikeasti? Ei se nyt ihan riitä että toinen lupaa puhua mutta toinen ei saa levätä.
Voihan sitä vauvan kanssa nukkua kun mies on töissä? Kyse on kompromisseista. Ehkä mies on surullinen, että ap ei vietä aikaa hänen kanssaan vaan nukkuu vauvan kanssa kun mies tulee töistä. Tosin en tiedä tekeekö ap näin, mutta sain sellaisen käsityksen
Aivan kohtuutonta pyytää lapsen isää viettämään lapsen kanssa tunti että itse saa levätä? Voi nyyhkis kun ei nyt mies saa huomiota.
Siis jos mies oikeesti loukkaantuu tuosta kahdeksi viikoksi ja ap haluaa vielä miehen kanssa jatkaa, niin eikö silloin voisi kuunnella sitä miestä nyt edes kerran? Häntä ärsyttää suunnattomasti lepääminen hänen edessään, joten onko pakko sitten tehdä sitä? Miehellä voi olla työuupumus ja tämä voi olla myös syy tähän kiukkuun toisen levosta.
Toinen vaihtoehto on sopia että molemmat nukkuu yhdessä vauvan kanssa päiväunet, jos tämä nyt aiheuttaa noin suurta vihaa.
Siis et voi olla tosissasi?! Sunkin kannattaisi varmaan opetella omien puolien pitämistä, sekä opetella mikä on reilua ja mikä ei, mistä voi joustaa ja mistä ei... Tottakai pienen vauvan äidin pitää saada levätä päivällä kun on heräillyt yöllä. Olet ihan pimee. Tämä on koko perheen etu. Myös sen miehen. Mies voi opetella ottamaan toisetkin huomioon. Miten se mies on vähemmän väsynyt jos äiti ei saa nukkua?! (Miehelle vaikka saikkua työuupumukseen ja ihan muita keinoja. Jos yhteispäikkärit onnistuu, niin toki nekin lisäksi hyviä.)
No onneksi sinä olet täydellinen :)
Sinunko mielestä ongelma ratkaistaan sillä ettei väsynyt äiti Nuku päikköreitä ( kuten neuvolakin suosittelee). Isää ei v*tuta, kun äitikin on väsynyt.
Lapsi hoidetaan, jos jaksetaan.
No ei, vaan kompromisseilla. Nainen lupaa jotain miehelle ja vastaavasti mies lupaa jotain muuta vastaavasti naiselle. Ei kaikki pyöri oman navan ympärillä suhteessa vaan välillä joutuu tekemään päätöksiä.
Joo, nainen lupaa että miehellä odottaa aina ruoka valmiina ja mies saa nukkua ruokalevon ja muutenkin yöt ja mies lupaa olla mököttämättä ja vittuuntumatta.
Olisko kuitenkin fiksumpaa puhua asioista kuin aikuiset ja lapsen vanhemmat ja etsiä asioihin ratkaisuja ja opetella tunnekontrollia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Ei, vaan löytää apua ja pysyä toisen tukena. Kertoa jollekkin muullekin asiasta, esimerkiksi vanhemmille. Sanoa miehelle, että hänen tulisi miettiä onko käytös normaalia. Voi tulla vastaan huutoa ja muuta, mutta luultavasti asia jää sinne päähän pyörimään. Keskustelu on yleensä mahdollista, jos saa sen toisen rauhoittumaan.
Ja ap:n tapauksessa: ap voi luvata miehelleen, ettei ota päiväunia miehen ollessa paikalla, mutta miehen tulisi vastaavasti luvata ap:lle jotain takaisin. Esim suostua keskustelemaan ongelmista.
Oikeasti? Ei se nyt ihan riitä että toinen lupaa puhua mutta toinen ei saa levätä.
Voihan sitä vauvan kanssa nukkua kun mies on töissä? Kyse on kompromisseista. Ehkä mies on surullinen, että ap ei vietä aikaa hänen kanssaan vaan nukkuu vauvan kanssa kun mies tulee töistä. Tosin en tiedä tekeekö ap näin, mutta sain sellaisen käsityksen
Aivan kohtuutonta pyytää lapsen isää viettämään lapsen kanssa tunti että itse saa levätä? Voi nyyhkis kun ei nyt mies saa huomiota.
Siis jos mies oikeesti loukkaantuu tuosta kahdeksi viikoksi ja ap haluaa vielä miehen kanssa jatkaa, niin eikö silloin voisi kuunnella sitä miestä nyt edes kerran? Häntä ärsyttää suunnattomasti lepääminen hänen edessään, joten onko pakko sitten tehdä sitä? Miehellä voi olla työuupumus ja tämä voi olla myös syy tähän kiukkuun toisen levosta.
Toinen vaihtoehto on sopia että molemmat nukkuu yhdessä vauvan kanssa päiväunet, jos tämä nyt aiheuttaa noin suurta vihaa.
Siis et voi olla tosissasi?! Sunkin kannattaisi varmaan opetella omien puolien pitämistä, sekä opetella mikä on reilua ja mikä ei, mistä voi joustaa ja mistä ei... Tottakai pienen vauvan äidin pitää saada levätä päivällä kun on heräillyt yöllä. Olet ihan pimee. Tämä on koko perheen etu. Myös sen miehen. Mies voi opetella ottamaan toisetkin huomioon. Miten se mies on vähemmän väsynyt jos äiti ei saa nukkua?! (Miehelle vaikka saikkua työuupumukseen ja ihan muita keinoja. Jos yhteispäikkärit onnistuu, niin toki nekin lisäksi hyviä.)
No onneksi sinä olet täydellinen :)
Sinunko mielestä ongelma ratkaistaan sillä ettei väsynyt äiti Nuku päikköreitä ( kuten neuvolakin suosittelee). Isää ei v*tuta, kun äitikin on väsynyt.
Lapsi hoidetaan, jos jaksetaan.
No ei, vaan kompromisseilla. Nainen lupaa jotain miehelle ja vastaavasti mies lupaa jotain muuta vastaavasti naiselle. Ei kaikki pyöri oman navan ympärillä suhteessa vaan välillä joutuu tekemään päätöksiä.
Mitäs kompromisseja tämän vastasynnyttäneen äidin tulisi tehdä?
Hän hoitaa vauvan öisin, hän siivoaa kodin, laittaa ruoat.
Hän antaa miehelle lepoaikaa, kun mies tulee töistä.Miehen mukaan häntä helpottaisi, jos äiti nukkuisi päikkäreitä, näin häntä ei v*tuttaisi niin paljon, kun äitikin olisi väsynyt.
Se on hänen ja hänen miehensä päätettävissä eikä vauvapalstan.
Entäs jos ap:ta alkaa vituttaa se, ettei saa nukkua päikkäreitä? Kenen vitutus on arvokkaampi ja millä tavalla ap:n vitutus pyyhitään pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Ei, vaan löytää apua ja pysyä toisen tukena. Kertoa jollekkin muullekin asiasta, esimerkiksi vanhemmille. Sanoa miehelle, että hänen tulisi miettiä onko käytös normaalia. Voi tulla vastaan huutoa ja muuta, mutta luultavasti asia jää sinne päähän pyörimään. Keskustelu on yleensä mahdollista, jos saa sen toisen rauhoittumaan.
Ja ap:n tapauksessa: ap voi luvata miehelleen, ettei ota päiväunia miehen ollessa paikalla, mutta miehen tulisi vastaavasti luvata ap:lle jotain takaisin. Esim suostua keskustelemaan ongelmista.
Oikeasti? Ei se nyt ihan riitä että toinen lupaa puhua mutta toinen ei saa levätä.
Voihan sitä vauvan kanssa nukkua kun mies on töissä? Kyse on kompromisseista. Ehkä mies on surullinen, että ap ei vietä aikaa hänen kanssaan vaan nukkuu vauvan kanssa kun mies tulee töistä. Tosin en tiedä tekeekö ap näin, mutta sain sellaisen käsityksen
Aivan kohtuutonta pyytää lapsen isää viettämään lapsen kanssa tunti että itse saa levätä? Voi nyyhkis kun ei nyt mies saa huomiota.
Siis jos mies oikeesti loukkaantuu tuosta kahdeksi viikoksi ja ap haluaa vielä miehen kanssa jatkaa, niin eikö silloin voisi kuunnella sitä miestä nyt edes kerran? Häntä ärsyttää suunnattomasti lepääminen hänen edessään, joten onko pakko sitten tehdä sitä? Miehellä voi olla työuupumus ja tämä voi olla myös syy tähän kiukkuun toisen levosta.
Toinen vaihtoehto on sopia että molemmat nukkuu yhdessä vauvan kanssa päiväunet, jos tämä nyt aiheuttaa noin suurta vihaa.
Siis et voi olla tosissasi?! Sunkin kannattaisi varmaan opetella omien puolien pitämistä, sekä opetella mikä on reilua ja mikä ei, mistä voi joustaa ja mistä ei... Tottakai pienen vauvan äidin pitää saada levätä päivällä kun on heräillyt yöllä. Olet ihan pimee. Tämä on koko perheen etu. Myös sen miehen. Mies voi opetella ottamaan toisetkin huomioon. Miten se mies on vähemmän väsynyt jos äiti ei saa nukkua?! (Miehelle vaikka saikkua työuupumukseen ja ihan muita keinoja. Jos yhteispäikkärit onnistuu, niin toki nekin lisäksi hyviä.)
No onneksi sinä olet täydellinen :)
Sinunko mielestä ongelma ratkaistaan sillä ettei väsynyt äiti Nuku päikköreitä ( kuten neuvolakin suosittelee). Isää ei v*tuta, kun äitikin on väsynyt.
Lapsi hoidetaan, jos jaksetaan.
No ei, vaan kompromisseilla. Nainen lupaa jotain miehelle ja vastaavasti mies lupaa jotain muuta vastaavasti naiselle. Ei kaikki pyöri oman navan ympärillä suhteessa vaan välillä joutuu tekemään päätöksiä.
Joo, nainen lupaa että miehellä odottaa aina ruoka valmiina ja mies saa nukkua ruokalevon ja muutenkin yöt ja mies lupaa olla mököttämättä ja vittuuntumatta.
Olisko kuitenkin fiksumpaa puhua asioista kuin aikuiset ja lapsen vanhemmat ja etsiä asioihin ratkaisuja ja opetella tunnekontrollia.
Ei toi nyt ole mikään kompromissi. Vaan se mikä toista ärsyttää. Jos sitä miestä ärsyttää vaikka naisen levon puute niin sitten kompromissi voisi olla se että nainen lupaa levätä tarpeeksi ja mies olla mököttämättä. Tai jos sitä ärsyttää että nainen vaikka painostaa liikaa niin sitten vastaavasti vähennetään tuota.
Oletusarvona suhteessa nyt ei pitäisi edes tehdä toiselle kaikkea valmiiksi vaan jo se pitäisi olla sovittu. Esim nainen tekee ruuan kun on kotona, mutta mies sitten vastaavasti tekee jonkun samansuuruisen homman päivittäin.
Tottakai väsyneen äidin pitää saada nukkua päikkärit. Sehän on kidutusta jos väkisin pitää valvoa vain sen takia että mies tulee katkeraksi kun näkee vaimon lepäävän. Ei tuollainen väkisin valvominen palvele kenenkään etua ja pahimmillaan voi johtaa psykoosiin, masennukseen tai siihen että väsyneenä et pysty huolehtimaan vauvasta.
Ap, olen tosi pahoillani että sinulla ei ole mitään turvaverkkoa etkä saa edes hetken taukoa kun vanhempasikin ovat palvelutalossa ja anoppi kaukana. Useimmilla meistä on edes joku joka auttaa. Sinulla on todella kuormittava tilanne nyt ja meilläpäin saisit ilmaista apua kunnalta. Toivottavasti haet jostain apua. Vaikutat superihmiseltä, mutta jokainen väsähtää jossakin vaiheessa.
-se muslimiperheen feministiäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos ap:ta alkaa vituttaa se, ettei saa nukkua päikkäreitä? Kenen vitutus on arvokkaampi ja millä tavalla ap:n vitutus pyyhitään pois?
No ei tuollaisten sopimusten tarvitse olla lopullisia. Niillä päästään vaan yli konfliktitilanteista ja myöhemmin voidaan keskustella uudelleen tarpeesta muutokselle.
Miestä vituttaa se, että ap on tasapainoinen superihminen ja hän ei itse ole. Nyt sitten pitäisi pystyä jotenkin rauhallisesti purkamaan tilanne ja mies yrittää jotenkin olla kasaamatta liikaa paineita päälleen ja sama paskaduunikin voi olla kivempaa eri työnantajalla ja eri työporukassa. Eikä se ole ap:n eikä vauvan vika, että mies ei viihdy työssään eikä siitä voi rankaista rakkaimpiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos ap:ta alkaa vituttaa se, ettei saa nukkua päikkäreitä? Kenen vitutus on arvokkaampi ja millä tavalla ap:n vitutus pyyhitään pois?
No ei tuollaisten sopimusten tarvitse olla lopullisia. Niillä päästään vaan yli konfliktitilanteista ja myöhemmin voidaan keskustella uudelleen tarpeesta muutokselle.
Siis sehän ei ole mieheltä mitenkään pois, että ap nukkuu päikyt. Ap ei ole ahdistuneena ovella työntämässä vauvaa syliin mustine silminalusineen miehen kotiutuessa. Tuskin ap:kaan pystyy edes joka päivä lepäämään.
Tietysti kompromissina voisi tehdä niin, että ap ei nuku päikkyjä ja mies valvoo öisin saman verran kuin ap eli herätetään mukaan yöhuoltoihin???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos ap:ta alkaa vituttaa se, ettei saa nukkua päikkäreitä? Kenen vitutus on arvokkaampi ja millä tavalla ap:n vitutus pyyhitään pois?
No ei tuollaisten sopimusten tarvitse olla lopullisia. Niillä päästään vaan yli konfliktitilanteista ja myöhemmin voidaan keskustella uudelleen tarpeesta muutokselle.
Siis sehän ei ole mieheltä mitenkään pois, että ap nukkuu päikyt. Ap ei ole ahdistuneena ovella työntämässä vauvaa syliin mustine silminalusineen miehen kotiutuessa. Tuskin ap:kaan pystyy edes joka päivä lepäämään.
Tietysti kompromissina voisi tehdä niin, että ap ei nuku päikkyjä ja mies valvoo öisin saman verran kuin ap eli herätetään mukaan yöhuoltoihin???
Kuten tuolla olen aiemmin sanonut, tuo päiväunijuttu nyt oli vaan esimerkki. Se on ihan sama mikä se kompromissi on, kunhan se on ap:n elämään sopiva ja heidän itse päättämänsä (mitä haluaa toiselta, mikä olisi hyvä "vaihtokauppa")
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tässä ole se ongelma, että miehen vaatimus on kohtuuton ja tuskin tyytyy johonkin järkevään vaihtokauppaan. Siksi en äänestä vaihtokauppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos ap:ta alkaa vituttaa se, ettei saa nukkua päikkäreitä? Kenen vitutus on arvokkaampi ja millä tavalla ap:n vitutus pyyhitään pois?
No ei tuollaisten sopimusten tarvitse olla lopullisia. Niillä päästään vaan yli konfliktitilanteista ja myöhemmin voidaan keskustella uudelleen tarpeesta muutokselle.
Siis sehän ei ole mieheltä mitenkään pois, että ap nukkuu päikyt. Ap ei ole ahdistuneena ovella työntämässä vauvaa syliin mustine silminalusineen miehen kotiutuessa. Tuskin ap:kaan pystyy edes joka päivä lepäämään.
Tietysti kompromissina voisi tehdä niin, että ap ei nuku päikkyjä ja mies valvoo öisin saman verran kuin ap eli herätetään mukaan yöhuoltoihin???
Kuten tuolla olen aiemmin sanonut, tuo päiväunijuttu nyt oli vaan esimerkki. Se on ihan sama mikä se kompromissi on, kunhan se on ap:n elämään sopiva ja heidän itse päättämänsä (mitä haluaa toiselta, mikä olisi hyvä "vaihtokauppa")
Kun se ei ollut vaan esimerkki.
Mies karjuessaan aplle kertoi, että hänen v*tutustasn helpottaisi, jos ap jättäisi Päiväunet nukkumatta ja olisi yhtäväsynyt kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tullut kypsällä iällä isäksi ja sopeutuu nyt vauvan mukanaan tuomiin muutoksiin arjessa. Kyllä se siitä oppii kun aikaa kuluu, mutta ap:n on hyvä tottua siihen ettei mieheltä saa kovin pian tukea äitiyteen kun on tuo isyys niin raskasta ja vaikeaa nyt aluksi.
En lukenut kaikkia vastauksia, mutta selväksi tuli, että miehesi on vain sun sekä vauvan elämämien ankeuttaja. Potki se mulkku helvettiin sun elämästä. Ensin voi olla rankkaa, mutta lopulta huomaat olevasi huomattavasti onnellisempi ilman häntä. Mykkäkouluja harrastavasta miesvauvasta, joka kimittää turhasta, eikä kykene edes auttavasti isän rooliin on ihan turha panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on tullut kypsällä iällä isäksi ja sopeutuu nyt vauvan mukanaan tuomiin muutoksiin arjessa. Kyllä se siitä oppii kun aikaa kuluu, mutta ap:n on hyvä tottua siihen ettei mieheltä saa kovin pian tukea äitiyteen kun on tuo isyys niin raskasta ja vaikeaa nyt aluksi.
Siis apn on otettava miehen ilkeilyt,mykkäkoulut tyynesti vastaan, kuunneltavaa huutamiset ja tuettava reppana isää.
Mistä ap saa tukea ja jaksamista?
Hänen vastuullaan on pieni vauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että mies on niin väsynyt ja stressaantunut, että hänet kannattaa nyt ensin laittaa viikonlopuksi vaikka hotelliin nukkumaan ja miettimään. Sitten yritätte alkaa kaikin keinoin helpottaa arkea. Käyttäkää kauppapalvelua, tilatkaa ruokaa, nukkukaa yhdessä ja erikseen päiväunia, laskekaa siisteysvaatimuksianne. Sitten, kun molemmilla on energiaa, niin muuttakaa sellaiseen asuntoon, jossa työssäkäyvän on mahdollista saada yhtäjaksoinen yöuni.
Käsittääkseni mies ei juurikaan ole noista kotihommista rasittunut, kun vasta synnyttänyt äiti on ne hoitanut.
En mä niin väittänytkään, vaan mies on rasittunut katkonaisista yöunista ja työssäkäynnistä eikä kykene ahdistuksen? ja väsymyksen vuoksi osallistumaan arkeen. Kohta ap on rasittunut kotihommista, koska joutuu tekemään kaiken yksin.
Jos AP vielä seuraa lankaa, on ihan siis realistinen mahdollisuus, että miehellä esimerkiksi aivokasvain. Ne saattavat aiheuttaa äkillisiä persoonallisuuden muutoksia, eivätkä muutoin näy päällepäin.
https://www.thebraintumourcharity.org/understanding-brain-tumours/livin…
LuinJostain kirjoitti:
Jos AP vielä seuraa lankaa, on ihan siis realistinen mahdollisuus, että miehellä esimerkiksi aivokasvain. Ne saattavat aiheuttaa äkillisiä persoonallisuuden muutoksia, eivätkä muutoin näy päällepäin.
https://www.thebraintumourcharity.org/understanding-brain-tumours/livin…
Totta sinänsä, mutta eiköhän nuo aivokasvaimet ole aika harvinaisia. Vittumaisuus ja masennus on kuitenkin yleisempiä ja siksi varmaan tässäkin todennäköisempiä selityksiä.
Onko ap:n mies jo tullut takaisin kotiin? Missasinko jotain? Oon lukenut melkein koko ketjun. Eli mikä tilanne tällä hetkellä?t. entinen kohtalotoveri
Mitäs kompromisseja tämän vastasynnyttäneen äidin tulisi tehdä?
Hän hoitaa vauvan öisin, hän siivoaa kodin, laittaa ruoat.
Hän antaa miehelle lepoaikaa, kun mies tulee töistä.
Miehen mukaan häntä helpottaisi, jos äiti nukkuisi päikkäreitä, näin häntä ei v*tuttaisi niin paljon, kun äitikin olisi väsynyt.