Psykologi ammattina?
Jos täällä on psykologeja tai valmistuvia psykologeja, niin voisitteko kertoa ammattinne hyvistä ja huonoista puilista, palkkauksesta, eri toimenkuvista. Harkitsen alanvaihtoa aikuisiällä,pohjalta löytyvät jo psykologian aineopinnot. Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (44)
En ole psykologi mutta en tajua oikein koko ammattia. Enkä luota psykologin näkemykseen. Pitäisi valita sellaisia opiskeijoita joiden oma mielikuvitus olisi kurissa.
Lisäksi olen kuullut psykologin käyttävän mainintaa "yleensä". Yleensä ihminen sitä, tai tätä. Tämmöinen lähestymistapa yksittäiseen ihmiseen ei vaan toimi.
Nostan vielä... ja illalla uudelleen :)
Ap
Poliisin ja psykologin ero on siinä että jos poliisi näkeen miehen kaupan pihalla kassit täynnä kaljaa, ja myymälän ovi murrettuna takana, niin poliisi kirjaa ylös että mies tavattu pihasta kaljakassien kanssa ja takana auki murrettu kaupan ovi.
Psykologi taas kirjaa ylös että mies murtautunut kauppaan ja varastanut kaljat, ja saatu kiinni kaupan pihalta. Kaiken lisäksi tästä psykologin päätöksestä ei voi valittaa koska hän on alan ammattilainen.
Psykologin ammatti on vähän kuin lottoamista. Kioski menossa kiinni, ja joku lottorivi pitää tempaista ennen sulkemista, ja pitää sitten seisoa tämän rivinsä takana.
Olen lukenut psykologiaa aikana. Tiede pohjautuu paljon laadullisiin tutkimuksiin, jonka totuusarvo on suhteellista. Vastakkaiset teoriat voivat kumota toisensa ja molemmat voivat olla oikeassa, joten vastuu on kuulijalla. Psykologia on kuitenkin mielenkiintoista ja ihmisen mielen toiminta on mystistä. Naisen ajattelua ajattelin oppia ymmärtämään, mutta haasteeksi jäi se, että minun olisi pitänyt olla ajatustenlukija.
Joskus hypnotisoin vaimoni, se tuntui hetken kivalta ajatukselta. Nyt olen vankilassa.
Toivoisin asiallisia kommentteja työssä jo toimivilta.
Ap
Työssäolevat ovat nyt töissä. Kesken terapiaistunnon ei roikkua netissä. Nosta keskutelua illalla uudelleen.
Olen psykologi ja psykoterapeutti. Työuraa takana parikymmentä vuotta. Voin suositella tätä ammattia, jos on kiinnostunut ihmisen ja ryhmien toiminnasta myös teoriatasolla. Työllisyystilanne on hyvä mutta yleensä psykologit ovat sitten aika ylityöllistettyjä työpaikoillaan. Riittämättömyydentunnetta joutuu sietämään. Asiakastyössä palkitsee tietenkin se, jos asiakas hyötyy psykologikontaktista. Palkkaus on vähän mmmm.... no, sillä elän ja olen lapseni kasvattanut. Yksityisellä puolella esim henkilöstökonsultoinnissa hankkii paremmin. Julkisen terveydenhoidon palkkataso on matalampi. Psykologin ammatin hyvä puoli on se, että voi toimia monenlaisissa tehtävissä. Itselle terapiatyö yksilöiden ja ryhmien kanssa on muodostunut erikoisalaksi kokemuksen ja koulutusten kanssa. Olen myös tehnyt jatko-opintoja, tällä hetkellä lisensiaattiin saakka. Tutkimustyö tuo vaihtelua suoraan vuorovaikutustyöhön.
Pitää kyetä olemaan alantasalla psykologiassa opiskelujen jälkeen.
On raskasta, koska joudut kuuntelemaan laidasta laitaan asioita ihmisiltä, rajujakin tarinoita. Et voi niistä kenellekkään puhua, koska vaitiolovelvollisuus.
Pitää kyetä olemaan pitkä pinna ja kyky empatiaan ja nähdä asioita toisen ihmisen näkökulmasta, mutta samalla osata antaa rakentavaa palautetta.
Hyvä palkka, mutta henkisesti raskasta.
On myös turhauttava työ, koska jotkut potilaat auttamisesta huolimatta eivät muuta esim, tapojaan, käyttäytymismallejaan ja valittavat sitten, miten mikään ei muutu.
Jos olet todella tunteellinen, niin työ ei sinulle sovi.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin asiallisia kommentteja työssä jo toimivilta.
Ap
Minä toimin tuossa ammatissa, joten voin kommentoida, olen flunssassa kotona, joten ehdin kirjoitella tänne. Tässä ketjussa on muuten esitetty aika moista puppua ja kuvitelmaa psykologin ammatista. Ei se yllätys sinänsä ole, monella asiaan kunnolla perehtymättömillä on vääriä luuloja aiheesta.
Alan huonoja puolia on psyykkisesti raskas ja vastuullinen työ ja pitkät työpäivät, joka ei kuitenkaan palkkauksessa julkisella puolella oikein näy. Yksityisellä puolella konsulttina voi päästä hyviin ansioihin. Hyviä puolia on mielenkiintoinen työ, kivat kollegat, mahdollisuus edetä uralla ja hyvät työmahdollisuudet jos on valmis muuttamaan melko pienille paikkakunnille työn perässä. Isoissa kaupungeissa työmarkkinatilanne on vähän huono. Opinnothan on melko pitkät, koska opintoja ei voi suorittaa kirjatentteinä ja opintopistemäärä on tutkinnossa suurempi kuin muissa maisteritutkinnoissa. Ja kyllä tämä ala ihan tieteeseen perustuu, suurin osa alan tutkimuksesta on kvantitatiivista eikä kvalitatiivista (joka sekin on kyllä tiedettä myös, mutta kommenttina erääseen aiempaan viestiin).
Vierailija kirjoitti:
Pitää kyetä olemaan alantasalla psykologiassa opiskelujen jälkeen.
On raskasta, koska joudut kuuntelemaan laidasta laitaan asioita ihmisiltä, rajujakin tarinoita. Et voi niistä kenellekkään puhua, koska vaitiolovelvollisuus.
Pitää kyetä olemaan pitkä pinna ja kyky empatiaan ja nähdä asioita toisen ihmisen näkökulmasta, mutta samalla osata antaa rakentavaa palautetta.
Hyvä palkka, mutta henkisesti raskasta.
On myös turhauttava työ, koska jotkut potilaat auttamisesta huolimatta eivät muuta esim, tapojaan, käyttäytymismallejaan ja valittavat sitten, miten mikään ei muutu.
Jos olet todella tunteellinen, niin työ ei sinulle sovi.
Kaikki psykologit eivät työskentele ihmisten parissa - voit työskennellä myös tutkijana, jolloin EI tarvitse juurikaan olla ihmisten kanssa tekemisissä, ei tarvitse olla empaattinen, eikä välttämättä ole henkisesti raskastakaan.
Olen psykologi ja tyytyväinen ammatinvalintaani.
Olen koko elämäni ajan ollut sitä mieltä, että asioita ei voi yleistää. Olen kiinnittänyt huomiota yksittäisiin kokemuksiin, siihen miten samankin perheen lapset voivat olla niin erilaisia, ja miten joku selviää rankoistakin kokemuksista kun toinen väsyy pienestäkin.
Yhä haluan oppia ymmärtämään jokaisen ihmisen yksilöllisen tavan kokea oma elämänsä. Ensin haluan nähdä hänen näkökulmansa, ja sitten voin tarjota oivalluksia ulkopuolelta. Joskus asiakkaalle riittää jo se, että joku näkee hetken hänen tavallaan. Ei ole niin yksin ja eristyksissä ajatuksensa kanssa. Yhdessä etsitään toista tietä ulos ajatuskehistä jotka vievät voimia ja tuottavat ahdistusta.
Vuosien varrella vakuutun yhä enemmän siitä, miten kokonaisvaltaisia me olemme. Kyllä, kokemus on aina yksilöllinen, mutta kehon tapa reagoida asioihin on sama. Stressireaktio on suht samanlainen jokaisella. Kullakin toimii sitten vähän eri keinot ahdistuksen lievittämisessä, mutta on hienoa pystyä hahmottamaan se keho taustalla. Voin vakuuttaa jokaiselle asiakkaalle, että ei sinä et ole hullu vaan kehosi on hätätilassa ja se saa ajatuksesikin pyörimään kielteisissä uhkakuvissa.
Alan töitä on riittänyt jo ennen valmistumista. Kuten joku jo mainitsikin, on helppo ylityöllistää itseään. Motivaatiohan on auttaa ihmisiä, ja se on vähän käänteistä sille että voisi sanoa "ei nyt" ja jättää riittävät tauot asiakkaiden välille. Ajan rajaaminen on opeteltava hyvin, jotta kaikille asiakkaille jaksaa olla yhtä paljon läsnä.
Palkka on mielestäni psykologeilla kohtuullinen, kun vertaa muutoin hoiva-alan palkkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Pitää kyetä olemaan alantasalla psykologiassa opiskelujen jälkeen.
On raskasta, koska joudut kuuntelemaan laidasta laitaan asioita ihmisiltä, rajujakin tarinoita. Et voi niistä kenellekkään puhua, koska vaitiolovelvollisuus.
Pitää kyetä olemaan pitkä pinna ja kyky empatiaan ja nähdä asioita toisen ihmisen näkökulmasta, mutta samalla osata antaa rakentavaa palautetta.
Hyvä palkka, mutta henkisesti raskasta.
On myös turhauttava työ, koska jotkut potilaat auttamisesta huolimatta eivät muuta esim, tapojaan, käyttäytymismallejaan ja valittavat sitten, miten mikään ei muutu.
Jos olet todella tunteellinen, niin työ ei sinulle sovi.
Kyllähän psykologin pitäisi ymmärtää, että toimintatapojen muuttaminen ei ole niin helppoa, että kun ylhäältä päin sanotaan, että tapoja pitää muuttaa niin asiakas muuttaa tapojaan. Psykologeilla ei myöskään ole potilaita vaan asiakkaita. Erilaiset lähestymistavat myös sopivat eri asiakkaille paremmin. Esim nykyään valloillaan oleva kevytpsykologinen ote, johon kuuluvat mm. mindfulness eivät todellakaan sovi kaikille asiakkaille, esim vakaumussyistä tai menetelmien keveyden vuoksi. Osa asiakkaita hyötyy enemmän vaikkapa psykodynaamisesta otteesta eikä ylhäältä päin asiakkaan elämän muuttamisesta.
Mitä ne yksityispuolen konsultit konsultoi?
Up