Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä että nyt edes sitten selvisi mistä on kysymys. Nyt voit alkaa miettimään, mitä asiasta ajattelet ja miten suhtaudut.
Mieshän toimii äärettömän ikävästi ja purkaa kuormitustaan ja pahaa mieltään haukkumalla sinua ja kostamalla sinulle, vaikka olette yhdessä perheen päättäneet perustaa. Tämä on tietenkin parisuhteen kannalta tuhoisaa, etkä tätä voi tietenkään hyväksyä. Kokoa itseesi parhaasi mukaan jämäkkyyttä ja pidä huoli siitä ettei ylitsesi voi kävellä. Pidä rajasi. Jos tarvii käyttää kovempiakin keinoja, niin käytä ja heitä mies vaikka jäähylle miettimään asioita (jonnekin kaverinsa luo pariksi viikoksi) jos tuntuu tarpeelliselta. (Jo pelkkä sanominenkin tästä voi auttaa.)
Pidä puolesi nainen! Ilmaise kuinka järkyttynyt ja loukkaantunut olet miehesi käytöksestä! Et voi sallia tuollaista ja hänen täytyy tämä ymmärtää. Eropäätös on mielestäni sitten pidemmän ajan pohdinnan tulos jota sinun ei kannata tuossa tilanteessa nyt yhtäkkiä ja hätiköiden tehdä. Teet nyt tilanteelle mikä tehtävissä on ja katsot miltä homma alkaa ajan kuluessa vaikuttaa. (Onhan myös sanottu ettei vauvavuoden aikana kannattaisi erota. Siitä johtuvat myllerrykset voi ehkä vielä saada selville vesille (?))
Mutta yhtä kaikki, sun pitää pitää omat rajasi. Mun mielestä sun pitäisi sanoa tiukasti ja selvästi oma kantasi asiaan. Että on ensinnäkin naurettavaa ja äärimmäisen epäreilua kostaa ja syyttää sinua tavallisesta vauva-arjesta. Sitäpaitsi teet enemmän kuin moni muu nainen pystyy kaksi kuuta synnytyksestä. Ja vaikket tekisikään, ei se oikeuttaisi miehen käytökseen. Sano kuinka olet jo huomioinut miehen töiden jälkeen yms. muutenkin jo. Kysy mikä olisi miehen ratkaisu tilanteeseen ja ladot omat realiteettisi siihen perään. Pakotat ajattelemaan asiaa myös sinun kannaltasi.
Olette yhdessä tuossa veneessä ja miehen on löydettävä uusia toimintamalleja itsestään. Olisiko miehen mahdollista jäädä töistä joksikin aikaa kotiin, jos työpaineiden poisto helpottaisi häntä omassa kuormituksessaan ja hän voisi keskittyä perhe-elämään ja tähän uuteen tilanteeseenne vauvan kanssa? Mitä mies ylipäätään odottaa perhe-elämältä? Voisi auttaa myös jos hän pääsisi puhumaan jollekin ulkopuoliselle, ystävälleen tai ammattilaiselle.
Minusta tämä neuvo lähtee jotenkin sellaisesta asenteesta, että mies on itsekeskeinen laiskimus, jolle pitää asettaa tiukat rajat.
Vaikka en haluakaan puolustaa miehen käytöstä, niin minusta vaikuttaa ennemmin, että mies on omista töistään väsynyt tyyppi, joka on nyt järkyttynyt siitä, miten paljon työtä vauvasta aiheutuu. Hän miettii, onko hän tehnyt suuren virheen ja onko koko loppuelämä nyt tällaista. Lisäksi hän ei myöskään tajua sitä, kuinka raskasta on hoitaa vauvaa yksin päivät kotona, kun hänellä ei ole siitä itsellään mitään kokemusta.
Rajojen asettamisen ja syyttelyn sijaan minusta olisi nyt päästävä miettimään ratkaisuja. Mitä voitaisiin tehdä, jotta kummankin vanhemman elämä helpottuisi? Miehelle olisi myös tärkeää kuulla, että tilanne ei jatku koko loppuelämän tällaisena, vaan elämä ihan oikeasti helpottuu, kun lapsi kasvaa. Olisiko miehen kaveripiirissä jotain vähän jo kauemmin isänä ollutta tyyppiä, jonka kanssa mies voisi vaihtaa kokemuksia?
Kommenttini lähtee siitä lähtökohdasta että ap:n mies on kohdellut vaimoaan ja lapsensa äitiä ala-arvoisesti eikä osaa käsitellä ongelmia rakentavalla tavalla eikä ilmeisesti itse tätä ymmärrä.
Omien rajojen vetäminen ja pitäminen siitä miten sua saa kohdella, on tarpeellista kaikessa kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Yksi tärkeimmistä lähtökohdista. Totta kai ratkaisuja pitää etsiä ja rajojen veto törkeälle käytökselle onkin yksi tärkeä ratkaisu tässä tilanteessa. Toinen on se, että ap:n pitää saada kerrottua oma mielipiteensä. Viimeisessä kappaleessa ehdotin muutamia ratkaisuja myös miehelle (mm. jos olisi mahdollista jäädä töistä vähäksi aikaa pois, jotta miehen kuormittuminen vähenisi). Ei ole mikään ratkaisu että mies jatkaisi vaimonsa kiusaamista ja kaltoinkohtelua, sitä ei pidä hyväksyä tai sallia. Siinä on tultava seinä vastaan. Yksiselitteisesti. Ei tuollaista käytöstä voi hymistellä, sittenhän se toistuu todennäköisemmin uudelleen vaikka nykyinen tilanne rauhoittuisikin. Nyt ei kuitenkaan puhuta tavallisesta pienestä kiukuttelusta tms.
Vaikka päällimmäiset syyt miehen käytökseen olisivat nuo mitä kirjoitit (mikä on todennäköistä), se ei oikeuta miestä ap:n, tuoreen äidin, kiusaamiseen ja polkemiseen. Näin mies on nyt joka tapauksessa tehnyt, vai oletko eri mieltä? Aikuisen ihmisen pitäisi osata/opetella käsittelemään vaikeuksia paremmalla tavalla. Tuollainen käytös kun oikeasti johtaa pitkittyessään koko perheen pahoinvointiin tai/ja eroon ja on itsekeskeistä. Sen takia mielestäni ap:n tulee tehdä asia selväksi nyt, tarvittaessa voimallisestikin, jotta kävisi miehellekin selväksi ettei tuollaista käytöstä tulla pidemmän päälle katsomaan. Miehen pitää herätä tajuamaan ettei noin voi toimia, oli syy mikä tahansa, mitä ilmeisesti nyt ei ymmärrä. Nyt mies taitaa nähdä asiat vain omalta kantiltaan ja pahoinvointinsa kautta ja ilmeisen vääristyneesti ap:n suhteen. Ap:n täytyy saada oma äänestä ja mielipiteensä kuuluviin myös.
Suurin ongelmahan tässä ei ole vauva-arjen järjestäminen, vaan miehen vihamielinen ja tuhoava suhtautuminen sekä kykenemättömyys kommunikoida ja koittaa ratkaista ongelmia järkevästi. Miehen käytös menee mun mielestä sellaisen rajan yli, että pitää tehdä hyvin selväksi ettei todellakaan ole ok eikä tavanomaista erimielisyyttä ja tai kuulu väsyttävään vauva-arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä tarvitset apua. Ei tarvitse keksiä, mikä miestä vaivaa, vaan nyt on keksittävä, miten sinä selviät lapsen kanssa. Mies on aikuinen ja pystyy puhumaan. Se asia on hänen omalla vastuullaan. Onko sinulla lähellä sisaruksia tai vanhempia. Missä asut. Olisi hyvä tietää asuinpaikkansa, niin joku voisi auttaa.
Oliko tässä nyt se että odotukset miehellä olleet niin paljon erilaiset vauva- ja perhe-elämästä? Nyt kun on isäksi päässyt. Ei ollutkaan supermies vaan ihan tavallinen ihminen jota väsyttää.
V*ttu mikä persenaama "mies". Tosiaan parasta todellisuusterapiaa miehelle voisi olla se, että perjantai-iltana jätät miehen viikonlopuksi viettämään laatuaikaa ja lepäilemään vauvan kanssa kotiin, kun se kerran on se helpompi vaihtoehto.
Sanot vaikka että menet raatamaan kaverin avuksi suursiivousta (tai mitä tahansa) hommaa suorittamaan. Ja todellisuudessa lekottelet tietenkin kaverin sohvalla. Mutta annat miehen ymmärtää että sulla on töitä hoidettavana, hän saa nyt levätä koko viikonlopun vauvan kanssa kotona. Vois kuvitella että realiteetit selkenis miehellekin.
Ja joo-o, kyllä sulle tulee sitä vauvaa ikävä, ja tulet miettineeksi että mitenköhän ne siellä pärjää, mutta hyvä sekin taito on opetella, että osaat olla rauhassa itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
LuinJostain kirjoitti:
Jos AP vielä seuraa lankaa, on ihan siis realistinen mahdollisuus, että miehellä esimerkiksi aivokasvain. Ne saattavat aiheuttaa äkillisiä persoonallisuuden muutoksia, eivätkä muutoin näy päällepäin.
https://www.thebraintumourcharity.org/understanding-brain-tumours/livin…
Totta sinänsä, mutta eiköhän nuo aivokasvaimet ole aika harvinaisia. Vittumaisuus ja masennus on kuitenkin yleisempiä ja siksi varmaan tässäkin todennäköisempiä selityksiä.
Toki, mutta jos tällä pelottelemalla sais äijän lääkäriin, niin olisi sekin askel eteenpäin.
Niin ja 675 jatkaa.
Nyt vaan ap nielet ylpeytesi ja pyydät apua. Vaikka joltain niiltä tahoilta joita tässä ketjussa on mainittu. Tai mistä vaan muualta. Teidön perhe-elämä ei ole idylliä, eikä ole syytä esittää sellaista kuvaa muillekaan pitäen yllä jotain vahvan naisen kulissia.
Olet selvästi tottunut selviämään ongelmistasi omin voimin, ja pesemään likapyykin kodin seinien sisäpuolella. Nyt kuitenkin sinulla vauva on hoidettavana, ja muutakin tekemistä kuin kaiken sen lisäksi paapoa mieslasta. Ota siis joku muu avuksi. Miehen äidinkin on aika oppia käsittelemään niitä vaikeita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Ja että oma valinta tuntuisi järkevältä, niin sitä perustellaan suosittelemalla samaa kaikille muillekin.
Oletko itse isä? Ihan mielenkiinnosta.
Minä olen tässä asiassa henkilökohtaisesti täysin epäkiinnostava ja määrittelyni johtaisi ainoastaan sivupoluille.
Mutta sujuvasti määrittelet muut keskustelijat katkeriksi yksinhuoltajiksi. Kuinka tuossa kohtaa kirjoittajan määrittely oli relevanttia?
Kyllä ainakin yhden lapsen kanssa kotona oleminen on lomailua. Naiset voivat ruokkia vauvan tötteröillään niin ei tarvitse edes puljailla maitojen lämmittelyn kanssa. Ja jos on tarpeeksi väsynyt niin sitä nukahtaa vaikka seisaalleen, ei se vauva koko aikaa huomiota vaadi.
Aika harva pystyy kuitenkaan töissä nukkumaan päiväunia tai edes hetkeksi rentoutumaan sohvalla, joten siinä mielessä työssäkäyvän yöunet ovat tärkeät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Ja että oma valinta tuntuisi järkevältä, niin sitä perustellaan suosittelemalla samaa kaikille muillekin.
Oletko itse isä? Ihan mielenkiinnosta.
Minä olen tässä asiassa henkilökohtaisesti täysin epäkiinnostava ja määrittelyni johtaisi ainoastaan sivupoluille.
Sitä vaan että onko sulla oikeasti kokemusta vauva-arjesta vai länkytätkö vain lämpimiksesi?
Eli sinusta ne vauvat eivät kestä kosteutta?
Ei siis lapsia, ei edes kirjatietoa lähempää kontaktia pieniin ihmisen alkuihin. Tämähän selittää.
Ei edes kirjatietoa, enkä ole nähnyt lapsia edes televisiossa.
Monet kuitenkin väittävät että maailmassa olisi lapsia ja olen uskonut että niin saattaisi olla.
Kuule Galaksi. Miksi sua kiinnostaa tämä keskustelu?
Mies isolla ämmällä kirjoitti:
Kyllä ainakin yhden lapsen kanssa kotona oleminen on lomailua. Naiset voivat ruokkia vauvan tötteröillään niin ei tarvitse edes puljailla maitojen lämmittelyn kanssa. Ja jos on tarpeeksi väsynyt niin sitä nukahtaa vaikka seisaalleen, ei se vauva koko aikaa huomiota vaadi.
Aika harva pystyy kuitenkaan töissä nukkumaan päiväunia tai edes hetkeksi rentoutumaan sohvalla, joten siinä mielessä työssäkäyvän yöunet ovat tärkeät.
Kuinka pienen lapsen kanssa olet ollut kotona ja kuinka kauan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia vastauksia, mutta selväksi tuli, että miehesi on vain sun sekä vauvan elämämien ankeuttaja. Potki se mulkku helvettiin sun elämästä. Ensin voi olla rankkaa, mutta lopulta huomaat olevasi huomattavasti onnellisempi ilman häntä. Mykkäkouluja harrastavasta miesvauvasta, joka kimittää turhasta, eikä kykene edes auttavasti isän rooliin on ihan turha panostaa.
Jaa taas uusi itsehoitoterapiaansa harjoittava vuorovaikutusepäonnistuja julkaisee itseään koskevia terapiatekstejään.
Onko sinulla tähän ketjuun mitään muuta annettavaa kuin toisten kirjoittajien mutu-määrittely?
Mies isolla ämmällä kirjoitti:
Kyllä ainakin yhden lapsen kanssa kotona oleminen on lomailua. Naiset voivat ruokkia vauvan tötteröillään niin ei tarvitse edes puljailla maitojen lämmittelyn kanssa. Ja jos on tarpeeksi väsynyt niin sitä nukahtaa vaikka seisaalleen, ei se vauva koko aikaa huomiota vaadi.
Aika harva pystyy kuitenkaan töissä nukkumaan päiväunia tai edes hetkeksi rentoutumaan sohvalla, joten siinä mielessä työssäkäyvän yöunet ovat tärkeät.
Vauvan sylissä seisaalleen nukahtaminen ei ole hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin nyt jo ex-mies kiukutteli MINULLE siitä, että vauva heräili öisin. Tämä siitä huolimatta, että minä hoidin ne yöheräilyt. Kerran tarttui kipeästi kasvoista kiinni, kun en saanut vauvaa hiljenemään.
Luulen että miehet purkavat kiukkuaan äitiin, kun vauvaa kohtaan sitä ei ole soveliasta tehdä. Tuollaisilla miehillä ei ole kaikki kunnossa. Ajattelevat, että jaksamattomuus ei ole heidän omalla vastuullaan vaan jonkun toisen syy, eivätkä edes pyri etsimään rakentavia keinoja, jotta koko perhe voisi hyvin.
Apn tärkein tehtävä tällä hetkellä on huolehtia omasta jaksamisesta, koska hänen vastuullaan on pieni vauva, jonka hoitamiseen hän ei saa apua edes vauvan isältä. Kaikki muu on toisarvoista. Koko korttitalo sortuu, jos ap uupuu.
Kaikista viimeiseksi hänen pitää vielä kannatella miesvauvaa tämän kriiseissä ja kestää tuhoavaa käytöstä.
Nyt prioriteetit kuntoon! Vauva ja oma jaksaminen etusijalle! Muulla ei ole väliä tällä hetkellä, sillä tuossakin on työsarkansa.
Just joo. En usko sanaakaan ap. Luin otsikon ja se tarkoittaa sitä että sinä joko provoat tai olet tuhonnut aivosi kun olet noin sairaan ihmisen lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä että nyt edes sitten selvisi mistä on kysymys. Nyt voit alkaa miettimään, mitä asiasta ajattelet ja miten suhtaudut.
Mieshän toimii äärettömän ikävästi ja purkaa kuormitustaan ja pahaa mieltään haukkumalla sinua ja kostamalla sinulle, vaikka olette yhdessä perheen päättäneet perustaa. Tämä on tietenkin parisuhteen kannalta tuhoisaa, etkä tätä voi tietenkään hyväksyä. Kokoa itseesi parhaasi mukaan jämäkkyyttä ja pidä huoli siitä ettei ylitsesi voi kävellä. Pidä rajasi. Jos tarvii käyttää kovempiakin keinoja, niin käytä ja heitä mies vaikka jäähylle miettimään asioita (jonnekin kaverinsa luo pariksi viikoksi) jos tuntuu tarpeelliselta. (Jo pelkkä sanominenkin tästä voi auttaa.)
Pidä puolesi nainen! Ilmaise kuinka järkyttynyt ja loukkaantunut olet miehesi käytöksestä! Et voi sallia tuollaista ja hänen täytyy tämä ymmärtää. Eropäätös on mielestäni sitten pidemmän ajan pohdinnan tulos jota sinun ei kannata tuossa tilanteessa nyt yhtäkkiä ja hätiköiden tehdä. Teet nyt tilanteelle mikä tehtävissä on ja katsot miltä homma alkaa ajan kuluessa vaikuttaa. (Onhan myös sanottu ettei vauvavuoden aikana kannattaisi erota. Siitä johtuvat myllerrykset voi ehkä vielä saada selville vesille (?))
Mutta yhtä kaikki, sun pitää pitää omat rajasi. Mun mielestä sun pitäisi sanoa tiukasti ja selvästi oma kantasi asiaan. Että on ensinnäkin naurettavaa ja äärimmäisen epäreilua kostaa ja syyttää sinua tavallisesta vauva-arjesta. Sitäpaitsi teet enemmän kuin moni muu nainen pystyy kaksi kuuta synnytyksestä. Ja vaikket tekisikään, ei se oikeuttaisi miehen käytökseen. Sano kuinka olet jo huomioinut miehen töiden jälkeen yms. muutenkin jo. Kysy mikä olisi miehen ratkaisu tilanteeseen ja ladot omat realiteettisi siihen perään. Pakotat ajattelemaan asiaa myös sinun kannaltasi.
Olette yhdessä tuossa veneessä ja miehen on löydettävä uusia toimintamalleja itsestään. Olisiko miehen mahdollista jäädä töistä joksikin aikaa kotiin, jos työpaineiden poisto helpottaisi häntä omassa kuormituksessaan ja hän voisi keskittyä perhe-elämään ja tähän uuteen tilanteeseenne vauvan kanssa? Mitä mies ylipäätään odottaa perhe-elämältä? Voisi auttaa myös jos hän pääsisi puhumaan jollekin ulkopuoliselle, ystävälleen tai ammattilaiselle.
Minusta tämä neuvo lähtee jotenkin sellaisesta asenteesta, että mies on itsekeskeinen laiskimus, jolle pitää asettaa tiukat rajat.
Vaikka en haluakaan puolustaa miehen käytöstä, niin minusta vaikuttaa ennemmin, että mies on omista töistään väsynyt tyyppi, joka on nyt järkyttynyt siitä, miten paljon työtä vauvasta aiheutuu. Hän miettii, onko hän tehnyt suuren virheen ja onko koko loppuelämä nyt tällaista. Lisäksi hän ei myöskään tajua sitä, kuinka raskasta on hoitaa vauvaa yksin päivät kotona, kun hänellä ei ole siitä itsellään mitään kokemusta.
Rajojen asettamisen ja syyttelyn sijaan minusta olisi nyt päästävä miettimään ratkaisuja. Mitä voitaisiin tehdä, jotta kummankin vanhemman elämä helpottuisi? Miehelle olisi myös tärkeää kuulla, että tilanne ei jatku koko loppuelämän tällaisena, vaan elämä ihan oikeasti helpottuu, kun lapsi kasvaa. Olisiko miehen kaveripiirissä jotain vähän jo kauemmin isänä ollutta tyyppiä, jonka kanssa mies voisi vaihtaa kokemuksia?
Kommenttini lähtee siitä lähtökohdasta että ap:n mies on kohdellut vaimoaan ja lapsensa äitiä ala-arvoisesti eikä osaa käsitellä ongelmia rakentavalla tavalla eikä ilmeisesti itse tätä ymmärrä.
Omien rajojen vetäminen ja pitäminen siitä miten sua saa kohdella, on tarpeellista kaikessa kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Yksi tärkeimmistä lähtökohdista. Totta kai ratkaisuja pitää etsiä ja rajojen veto törkeälle käytökselle onkin yksi tärkeä ratkaisu tässä tilanteessa. Toinen on se, että ap:n pitää saada kerrottua oma mielipiteensä. Viimeisessä kappaleessa ehdotin muutamia ratkaisuja myös miehelle (mm. jos olisi mahdollista jäädä töistä vähäksi aikaa pois, jotta miehen kuormittuminen vähenisi). Ei ole mikään ratkaisu että mies jatkaisi vaimonsa kiusaamista ja kaltoinkohtelua, sitä ei pidä hyväksyä tai sallia. Siinä on tultava seinä vastaan. Yksiselitteisesti. Ei tuollaista käytöstä voi hymistellä, sittenhän se toistuu todennäköisemmin uudelleen vaikka nykyinen tilanne rauhoittuisikin. Nyt ei kuitenkaan puhuta tavallisesta pienestä kiukuttelusta tms.
Vaikka päällimmäiset syyt miehen käytökseen olisivat nuo mitä kirjoitit (mikä on todennäköistä), se ei oikeuta miestä ap:n, tuoreen äidin, kiusaamiseen ja polkemiseen. Näin mies on nyt joka tapauksessa tehnyt, vai oletko eri mieltä? Aikuisen ihmisen pitäisi osata/opetella käsittelemään vaikeuksia paremmalla tavalla. Tuollainen käytös kun oikeasti johtaa pitkittyessään koko perheen pahoinvointiin tai/ja eroon ja on itsekeskeistä. Sen takia mielestäni ap:n tulee tehdä asia selväksi nyt, tarvittaessa voimallisestikin, jotta kävisi miehellekin selväksi ettei tuollaista käytöstä tulla pidemmän päälle katsomaan. Miehen pitää herätä tajuamaan ettei noin voi toimia, oli syy mikä tahansa, mitä ilmeisesti nyt ei ymmärrä. Nyt mies taitaa nähdä asiat vain omalta kantiltaan ja pahoinvointinsa kautta ja ilmeisen vääristyneesti ap:n suhteen. Ap:n täytyy saada oma äänestä ja mielipiteensä kuuluviin myös.
Suurin ongelmahan tässä ei ole vauva-arjen järjestäminen, vaan miehen vihamielinen ja tuhoava suhtautuminen sekä kykenemättömyys kommunikoida ja koittaa ratkaista ongelmia järkevästi. Miehen käytös menee mun mielestä sellaisen rajan yli, että pitää tehdä hyvin selväksi ettei todellakaan ole ok eikä tavanomaista erimielisyyttä ja tai kuulu väsyttävään vauva-arkeen.
Rajojen asettaminen on yleensä järkevin ensimmäinen ratkaisu silloin, kun toinen on itsekeskeinen mulkku. Minulle on tullut sellainen käsitys, että typerästä käytöksestään huolimatta ap:n mies ei ole tätä, vaan hän ennemminkin kärsii ahdistuksesta ja mahdollisesti työuupumuksesta eikä osaa purkaa tätä järkevällä tavalla. Jos siinä tilanteessa toinen aloittaa asettamalla rajoja ja kertomalla, kuinka typerästi toinen on käyttäytynyt, se yleensä vain pahentaa ahdistusta eikä helpota sitä.
Minusta nyt kannattaa aloittaa miettimällä ratkaisuja ja sitä, miten kummankin vanhemman tilannetta saataisiin helpotettua. Sitten, kun molemmista tuntuu paremmalta, voi olla myös sopiva aika miettiä asioita syvällisemmin.
Jos mikään ratkaisujen etsiminen ei auta, voi tulla eteen myös se, että on pakko ruveta asettamaan rajoja oman hyvinvointinsa turvaamiseksi. Minusta tässä tilanteessa kannattaa kuitenkin ensin yrittää muuta.
Silmääni pistää apn miehen kaamea kielenkäyttö.
Ap taas kirjoittaa asiallista, hyvää sivistynyttä tekstiä.
Onko teillä isokin ero sosiaalisessa luokassa?
Vierailija kirjoitti:
Mies isolla ämmällä kirjoitti:
Kyllä ainakin yhden lapsen kanssa kotona oleminen on lomailua. Naiset voivat ruokkia vauvan tötteröillään niin ei tarvitse edes puljailla maitojen lämmittelyn kanssa. Ja jos on tarpeeksi väsynyt niin sitä nukahtaa vaikka seisaalleen, ei se vauva koko aikaa huomiota vaadi.
Aika harva pystyy kuitenkaan töissä nukkumaan päiväunia tai edes hetkeksi rentoutumaan sohvalla, joten siinä mielessä työssäkäyvän yöunet ovat tärkeät.
Vauvan sylissä seisaalleen nukahtaminen ei ole hyvä juttu.
Ei kai se nyt paha juttu ole kun muistaa kaatua itse alimmaiseksi. Niin ja vauvan voi pitää sängyssä tai lattialla.
Alue: Aihe vapaa
Siis ei hitto, ei ole todellista. Tää kiukutteleva mieslapsi on nyt pahoittanut mielensä siitä että pienen lapsen äiti, joka ainoana huolehtii vauvan yöheräämisistä, nukkuu PÄIVÄUNET?! Ja joidenkin mielestä olisi vielä ihan kohtuullinen "kompromissi" että äiti lopettaisi päiväunien nukkumisen??? Anna mun kaikki kestää. AP, suosittelen että haet keskusteluapua jostain neuvolasta vaikka, jos et saa sitä esim. ystäviltäsi tai perheenjäseniltäsi. Näitä juttuja nyt ei ainakaan kannata kuunnella.