Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai mies jää kotihoidontuelle lapsen ollessa isompi?
Kyllä se sopii. Siihen on kuitenkin aikaa aika paljon, kun vauva on vasta 2 kk nyt. Ap.
Hoitovapaita mahdollisuuteen ei ainakaan kovin pitkä enää ole, oliko niin että piti kuukautta ennen ilmoittaa kun jää pois töistä ja palaa äitiysloman/hoitovapaita jälkeen töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInusta tuntuu, että miestä ahdistaa sekin, että hän tuntee itsensä heikommaksi ja epäonnistuneemmaksi kuin ap. Mies on väsynyt, vaikka ap on joutunut hoitamaan sen henkisesti raskaamman homman vauvan kanssa. Ja mies menettää itsehillintänsä ja ap pysyy järkevänä. Henkinen kuohinta, mikä toki ei ole ap:n vika.
Jos miehestä on mieheksi, pitäisi saada nyt hänet jotenkin tämän yli häpeämättä. Jos taas hänestä ei ole vastuunkantajaksi niin se tuli ilmi melko aikaisessa vaiheessa.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vauva on nyt 2kk? Ja mies mökötti 2 viikkoa? Synnytyssairaalassa meni varmaan sen kolmisen päivää? Eli "mies" jaksoi ihan n. kuukauden vauva-arkea! Mitä jos vauva sairastuu? Puhkeaa vaikka astma? Silloin joudutaan valvomaan öitä vielä 10-vuotiaanakin kun henki ei kulje. Mikä silloin estää tämän saman miesdraaman, pahenee vaan ja molemmat katkeroituu koko elämälle.
Jos kaikki on jo nyt v*ttupaskaa. Onko mies pitänyt isyyslomia vielä? Mikä töissä noin stressaa? Käy puhumassa työterveydessä jos on noin poikki.
Mun mies yritti tuota samaa "sä saat maata kotona"-paskaa mutta loppu siihen kun menin samantien kun tuon lauseen päästi suusta töihin. Pystyin tekemään pelkkiä vkonloppuja ja tein pitkiä yli 10 tunnin vuoroja. Mies oli vkonloput vapaalla. Ei päässyt makaamaan kotona 😁 nyt 16 vuoden perästä muutes polleilee siitä vieläkin kun hän oli niin reipas 😂 on ne vauvoja.
Mä jouduin sairaalaan viikoksi kun vauva oli 2kk ja mies toimi yksinhuoltajana. Ikinä, ei koskaan, tuon jälkeen ole mies sanonut sanallakaan mistään vauvan kanssa kotona makaamisesta. Oli ollut kuulemma aika raskas viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai mies jää kotihoidontuelle lapsen ollessa isompi?
Kyllä se sopii. Siihen on kuitenkin aikaa aika paljon, kun vauva on vasta 2 kk nyt. Ap.
Joo, mutta mies saattaisi rauhoittua odottamaan sitä, kun tietää saavansa itsekin osansa myöhemmin.
Olen jo ennen raskautta sanonut miehelle, että voidaan jakaa perhevapaat puoliksi, eli kyllä sen pitäisi tietää, että voi jäädä jos haluaa. Ap.
No ehkä siitä kannattaisi muistuttaa tässä vaiheessa. Ja sittenhän kuvittelisin sen olevan vähän helpompaakin kuin ihan vauvan kanssa, ellei satu olemaan joku vain nukkuva ja syövä vauva.
Mutta jotta mies voisi jäädä hoitovapaalle, niin pitäisi voida luottaa siihen, että mies kestää sen hoitovapaan ja arjen lapsen kanssa.
Kyllä minäkin suosittelen irtiottoa, että saat ajatukset selvitettyä.
Olisiko miehen helpompi lähteä jonkun kaverinsa sohvalle muutamaksi päiväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa, että tässä ketjussa on niin vähän miehiä kommentoimassa?
Minusta ap on järkevä, rauhallinen ja analyyttinen, kuin vain tuossa tilanteessa voi olla. Tulee varmasti pärjäämään tulevaisuudessa, kävi miten kävi. Ihan oikein katsoa nyt rauhassa, eikä sännätä suuntaan eikä toiseen. Ap selviää myös mahdollisesta erosta, jos mies ei suostu terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Ja että oma valinta tuntuisi järkevältä, niin sitä perustellaan suosittelemalla samaa kaikille muillekin.
Oletko itse isä? Ihan mielenkiinnosta.
Minä olen tässä asiassa henkilökohtaisesti täysin epäkiinnostava ja määrittelyni johtaisi ainoastaan sivupoluille.
Sitä vaan että onko sulla oikeasti kokemusta vauva-arjesta vai länkytätkö vain lämpimiksesi?
Eli sinusta ne vauvat eivät kestä kosteutta?
Eli ei ole, kiitos vastauksesta.
En minä kerro tässä mitään itsestäni, sillä se vaikuttaisi tulkintoihin.
Sinäkin yrität tulkita ja määrittää minua, enkä ole antanut sinulle siihen lupaa.
Minulla on oikeus määrittelemättömyyteeni.
Hehe, tämähän on hauska pikkukaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai mies jää kotihoidontuelle lapsen ollessa isompi?
Kyllä se sopii. Siihen on kuitenkin aikaa aika paljon, kun vauva on vasta 2 kk nyt. Ap.
Joo, mutta mies saattaisi rauhoittua odottamaan sitä, kun tietää saavansa itsekin osansa myöhemmin.
Olen jo ennen raskautta sanonut miehelle, että voidaan jakaa perhevapaat puoliksi, eli kyllä sen pitäisi tietää, että voi jäädä jos haluaa. Ap.
No ehkä siitä kannattaisi muistuttaa tässä vaiheessa. Ja sittenhän kuvittelisin sen olevan vähän helpompaakin kuin ihan vauvan kanssa, ellei satu olemaan joku vain nukkuva ja syövä vauva.
Mutta jotta mies voisi jäädä hoitovapaalle, niin pitäisi voida luottaa siihen, että mies kestää sen hoitovapaan ja arjen lapsen kanssa.
Mitä?? Kysyykö kukaan tuoreilta äideiltä tällaistä todistelua omasta luotettavuudesta? Tsiisus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai mies jää kotihoidontuelle lapsen ollessa isompi?
Kyllä se sopii. Siihen on kuitenkin aikaa aika paljon, kun vauva on vasta 2 kk nyt. Ap.
Joo, mutta mies saattaisi rauhoittua odottamaan sitä, kun tietää saavansa itsekin osansa myöhemmin.
Olen jo ennen raskautta sanonut miehelle, että voidaan jakaa perhevapaat puoliksi, eli kyllä sen pitäisi tietää, että voi jäädä jos haluaa. Ap.
No ehkä siitä kannattaisi muistuttaa tässä vaiheessa. Ja sittenhän kuvittelisin sen olevan vähän helpompaakin kuin ihan vauvan kanssa, ellei satu olemaan joku vain nukkuva ja syövä vauva.
Mutta jotta mies voisi jäädä hoitovapaalle, niin pitäisi voida luottaa siihen, että mies kestää sen hoitovapaan ja arjen lapsen kanssa.
Mitä?? Kysyykö kukaan tuoreilta äideiltä tällaistä todistelua omasta luotettavuudesta? Tsiisus.
Ei tietenkään, eikä isiltäkään sitä lähtökohtaisesti pitäisi joutua kysymään. Mutta jos tuore isä on jo osoittanut, että ei kestä vauva-arkea, niin silloin sitä on vähän pakko kysyä, koska on jo todisteita siitä että ei ole luotettava.
En kyllä lähtisi hirveästi ymmärtämään miestä, joka laittaa vastasyntyneen lapsensa äidin noin kauheaan asemaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Ja että oma valinta tuntuisi järkevältä, niin sitä perustellaan suosittelemalla samaa kaikille muillekin.
Oletko itse isä? Ihan mielenkiinnosta.
Minä olen tässä asiassa henkilökohtaisesti täysin epäkiinnostava ja määrittelyni johtaisi ainoastaan sivupoluille.
Sitä vaan että onko sulla oikeasti kokemusta vauva-arjesta vai länkytätkö vain lämpimiksesi?
Eli sinusta ne vauvat eivät kestä kosteutta?
Eli ei ole, kiitos vastauksesta.
En minä kerro tässä mitään itsestäni, sillä se vaikuttaisi tulkintoihin.
Sinäkin yrität tulkita ja määrittää minua, enkä ole antanut sinulle siihen lupaa.
Minulla on oikeus määrittelemättömyyteeni.
Hehe, tämähän on hauska pikkukaveri.
Myös kokoni on täysin määrittelemätön.
Oletan, että sukupuolesi on kuitenkin määriteltävissä mieheksi. Voisitko siis antaa miehisen näkökulman siihen, että miksi mies leikkii parin viikon ajan mykkäkoulua? Eikä tarvitse tuntea ap:n miestä vaan vastaa yleisellä tasolla, miehen näkökulmasta.
Ap, lue nämä viestisi läpi tarkasti ja mieti miten neuvoisit samassa tilanteessa olevaa ystävääsi.
Vierailija kirjoitti:
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Selvisihän tämä tilanne sitten. Kai. Mies suostui vihdoin puhumaan. Kai tämä on sitten se perinteinen :( . Vauva-arki ahdistaa. Sanoo että töissä on kamalat paineet ja kotona ei saa olla rauhassa eikä levätä vaan koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Ei kuulemma jaksa vaihtaa enää yhtään vaippaa, ei laittaa enää kertaakaan tiskejä, haluaa vain maata ja olla rauhassa ja että olisi hiljaista. Ja kuulemma "vitut*aa kaikki, vitut*aa kun ei saa olla rauhassa, vitut*aa kun kaikki aika menee kotitöihin". Ja kuulemma vitut*aa että minä saan maata ja levätä kaikki päivät (niin varmaan joo) ja hän yksin tekee kaikki ja yksin raataa.
Vaikka oikeasti minä olen hoitanut kotona ja vauvan suhteen suurimman osan, ja mies on saanut joka päivä levätä rauhassa pari tuntia. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Ihan niin kuin minä olisin yhtäkkiä järjestänyt raskaan arjen ja kaikki olisi minun vika, ja siksi hänellä muka olisi oikeus suuttua siitä minulle.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on nyt 2kk? Ja mies mökötti 2 viikkoa? Synnytyssairaalassa meni varmaan sen kolmisen päivää? Eli "mies" jaksoi ihan n. kuukauden vauva-arkea! Mitä jos vauva sairastuu? Puhkeaa vaikka astma? Silloin joudutaan valvomaan öitä vielä 10-vuotiaanakin kun henki ei kulje. Mikä silloin estää tämän saman miesdraaman, pahenee vaan ja molemmat katkeroituu koko elämälle.
Jos kaikki on jo nyt v*ttupaskaa. Onko mies pitänyt isyyslomia vielä? Mikä töissä noin stressaa? Käy puhumassa työterveydessä jos on noin poikki.
Mun mies yritti tuota samaa "sä saat maata kotona"-paskaa mutta loppu siihen kun menin samantien kun tuon lauseen päästi suusta töihin. Pystyin tekemään pelkkiä vkonloppuja ja tein pitkiä yli 10 tunnin vuoroja. Mies oli vkonloput vapaalla. Ei päässyt makaamaan kotona 😁 nyt 16 vuoden perästä muutes polleilee siitä vieläkin kun hän oli niin reipas 😂 on ne vauvoja.Mä jouduin sairaalaan viikoksi kun vauva oli 2kk ja mies toimi yksinhuoltajana. Ikinä, ei koskaan, tuon jälkeen ole mies sanonut sanallakaan mistään vauvan kanssa kotona makaamisesta. Oli ollut kuulemma aika raskas viikko.
Vähän samanlainen kokemus mullakin. Vanhin lapsi oli tosin jo 2,5 v ja mieheltä oli lapsen syntymän jälkeen tullut kuittia, kun kotona ei ole enää yhtä täydellisen siistiä kuin kahden aikuisen kotona. Kuopus syntyi ja joutui viettämään viikon sairaalassa lastenosastolla hoidossa. Minä olin aamusta iltaan siellä vauvan kanssa ja mies kotona esikoisen kanssa. Tämän viikon jälkeen mies selitti, etten uskoisi kuinka rankkaa ja aikaavievää voi olla kotona lapsen kanssa. Pitää tehdä ruokaa ja siivota ja pestä pyykit ja laittaa ne kaappiin ja viettää aikaa lapsen kanssa ja ulkoilla ja... Yhtäkkiä hiljeni, ihan kuin lamppu olisi syttynyt pään päälle. Keskustelu päättyi siihen, mutta tämän jälkeen ei tullut kuittailua siitä, että kotona oleminen lasten kanssa on pelkkää lomailua.
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Ja että oma valinta tuntuisi järkevältä, niin sitä perustellaan suosittelemalla samaa kaikille muillekin.
Oletko itse isä? Ihan mielenkiinnosta.
Minä olen tässä asiassa henkilökohtaisesti täysin epäkiinnostava ja määrittelyni johtaisi ainoastaan sivupoluille.
Sitä vaan että onko sulla oikeasti kokemusta vauva-arjesta vai länkytätkö vain lämpimiksesi?
Eli sinusta ne vauvat eivät kestä kosteutta?
Eli ei ole, kiitos vastauksesta.
En minä kerro tässä mitään itsestäni, sillä se vaikuttaisi tulkintoihin.
Sinäkin yrität tulkita ja määrittää minua, enkä ole antanut sinulle siihen lupaa.
Minulla on oikeus määrittelemättömyyteeni.
Hehe, tämähän on hauska pikkukaveri.
Myös kokoni on täysin määrittelemätön.
Oletan, että sukupuolesi on kuitenkin määriteltävissä mieheksi. Voisitko siis antaa miehisen näkökulman siihen, että miksi mies leikkii parin viikon ajan mykkäkoulua? Eikä tarvitse tuntea ap:n miestä vaan vastaa yleisellä tasolla, miehen näkökulmasta.
Nythän minut selvästi miesoletetaan.
Sekään ei ole nykyään sallittua.
Se löytyy sun viestihistoriasta.
En ehdi lukea koko ketjua, joten ehkä tämä on tullutkin täällä esiin. Minulla on kokemusta sekä lapsen kanssa kotona olemisesta että siitä, että mies jäi 5 kuukauden ikäisen vauvan kanssa kotiin vanhempainvapaalle ja minä menin töihin. Voin kertoa, että jos ei olisi kokemusta molemmista vaan vain toisesta, niin kummastakin näkökulmasta toisen rooli tuntuu paljon helpommalta. Pienen lapsen kanssa kaikista raskainta on huonojen unien lisäksi arvaamattomuus. Koskaan ei voi tietää varmasti, että nyt saa olla puoli tuntia kaikessa rauhassa, vaan koko ajan pitää olla valmiina siihen, että vauva voi vaatia jotain. Tämän raskautta on vaikea tajuta, jos ei itse ole ollut yksin vauvan kanssa monta tuntia yhteen menoon useaan kertaan. Niinpä töissä käyvästä helposti tuntuu siltä, että kotona olija saa levätä monta tuntia päivässä.
Toisaalta töissä käydessä oli aika ikävää, kun tuli kotiin raskaan työpäivän jälkeen, olisi halunnut vähän aikaa hengähtää kaikessa rauhassa, mutta kotiin jäänyt odotti jo kovasti, että tulija tarttuisi johonkin hommin ja hän pääsisi levähtämään.
Oma neuvoni ap:lle on se, että yritätte miettiä kompromissin, jossa kumpikin saa omaa aikaa niin, että etukäteen tietää varmasti seuraavan tunnin olevan omaa aikaa. Eli sovitaan yhdessä, että mies saa töistä tultuaan esim. tunnin aikaa lepäillä kaikessa rauhassa ilman, että häntä häiritään millään pyynnöllä, mutta sen jälkeen taas äidillä on sovittu määrä omaa aikaa, jolloin mies on vauvan kanssa. Tämän jälkeen raas äiti ottaa vastuun ja mies saa viekä omaa aikaa ennen nukkumaan menoa. Juuri varmuus siitä, että nyt saan olla rauhassa ilman häiriöitä on se olennainen. Ja toisaalta sen oman työvuoronkin jaksaa paremmin, kun tietää, että ajan X kuluttua tulee oma aika.
Ja kotitöiden suhteen kannattaa ihan oikeasti miettiä, muten niitä voi helpottaa ja miten niistä voi löysätä. Vaikka mies ei tekisikään juuri mitään, niin kotitöiden paljous kuitenkin tuntuu äidin jaksamisessa.
Missään tapauksesssa ei kannata erota tuossa vaiheessa, ellei ole väkivaltaa tms. todella vaikeaa ongelmaa. Yleensä tilanne kuitenkin helpottuu, kun lapsi kasvaa.
Kolmen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Ja että oma valinta tuntuisi järkevältä, niin sitä perustellaan suosittelemalla samaa kaikille muillekin.
Oletko itse isä? Ihan mielenkiinnosta.
Minä olen tässä asiassa henkilökohtaisesti täysin epäkiinnostava ja määrittelyni johtaisi ainoastaan sivupoluille.
Sitä vaan että onko sulla oikeasti kokemusta vauva-arjesta vai länkytätkö vain lämpimiksesi?
Eli sinusta ne vauvat eivät kestä kosteutta?
Eli ei ole, kiitos vastauksesta.
En minä kerro tässä mitään itsestäni, sillä se vaikuttaisi tulkintoihin.
Sinäkin yrität tulkita ja määrittää minua, enkä ole antanut sinulle siihen lupaa.
Minulla on oikeus määrittelemättömyyteeni.
Hehe, tämähän on hauska pikkukaveri.
Myös kokoni on täysin määrittelemätön.
Oletan, että sukupuolesi on kuitenkin määriteltävissä mieheksi. Voisitko siis antaa miehisen näkökulman siihen, että miksi mies leikkii parin viikon ajan mykkäkoulua? Eikä tarvitse tuntea ap:n miestä vaan vastaa yleisellä tasolla, miehen näkökulmasta.
Nythän minut selvästi miesoletetaan.
Sekään ei ole nykyään sallittua.
Se löytyy sun viestihistoriasta.
Nythän sinä oletat että me olemme sama henkilö.
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Ja että oma valinta tuntuisi järkevältä, niin sitä perustellaan suosittelemalla samaa kaikille muillekin.
Oletko itse isä? Ihan mielenkiinnosta.
Minä olen tässä asiassa henkilökohtaisesti täysin epäkiinnostava ja määrittelyni johtaisi ainoastaan sivupoluille.
Sitä vaan että onko sulla oikeasti kokemusta vauva-arjesta vai länkytätkö vain lämpimiksesi?
Eli sinusta ne vauvat eivät kestä kosteutta?
Eli ei ole, kiitos vastauksesta.
En minä kerro tässä mitään itsestäni, sillä se vaikuttaisi tulkintoihin.
Sinäkin yrität tulkita ja määrittää minua, enkä ole antanut sinulle siihen lupaa.
Minulla on oikeus määrittelemättömyyteeni.
Hehe, tämähän on hauska pikkukaveri.
Myös kokoni on täysin määrittelemätön.
Oletan, että sukupuolesi on kuitenkin määriteltävissä mieheksi. Voisitko siis antaa miehisen näkökulman siihen, että miksi mies leikkii parin viikon ajan mykkäkoulua? Eikä tarvitse tuntea ap:n miestä vaan vastaa yleisellä tasolla, miehen näkökulmasta.
Nythän minut selvästi miesoletetaan.
Sekään ei ole nykyään sallittua.
Sallittua olisi kuitenkin keskustella rakentevasti, mutta se ei tunnu sujuvan.
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Ja että oma valinta tuntuisi järkevältä, niin sitä perustellaan suosittelemalla samaa kaikille muillekin.
Oletko itse isä? Ihan mielenkiinnosta.
Minä olen tässä asiassa henkilökohtaisesti täysin epäkiinnostava ja määrittelyni johtaisi ainoastaan sivupoluille.
Sitä vaan että onko sulla oikeasti kokemusta vauva-arjesta vai länkytätkö vain lämpimiksesi?
Eli sinusta ne vauvat eivät kestä kosteutta?
Eli ei ole, kiitos vastauksesta.
En minä kerro tässä mitään itsestäni, sillä se vaikuttaisi tulkintoihin.
Sinäkin yrität tulkita ja määrittää minua, enkä ole antanut sinulle siihen lupaa.
Minulla on oikeus määrittelemättömyyteeni.
Hehe, tämähän on hauska pikkukaveri.
Myös kokoni on täysin määrittelemätön.
Oletan, että sukupuolesi on kuitenkin määriteltävissä mieheksi. Voisitko siis antaa miehisen näkökulman siihen, että miksi mies leikkii parin viikon ajan mykkäkoulua? Eikä tarvitse tuntea ap:n miestä vaan vastaa yleisellä tasolla, miehen näkökulmasta.
Nythän minut selvästi miesoletetaan.
Sekään ei ole nykyään sallittua.
Sallittua olisi kuitenkin keskustella rakentevasti, mutta se ei tunnu sujuvan.
Millä tavalla minun määrittelemiseni olisi tässä asiassa hyödyllistä tai rakentavaa?
Olet itse määritellyt itsesi joissain aiemmissa viesteissäsi mieheksi. Nyt kun sinulta kysytään kysymys, että miten joku asia miehen näkökulmasta menee, niin etkö voi vain vastata kysymykseen? Nyt trollaat keskustelua vierittämällä sitä ihan ohi aiheen ja alkamalla väittelemään jostain päättömyyksistä. Oletko kuullut koskaan termistä gaslightning?
No ehkä siitä kannattaisi muistuttaa tässä vaiheessa. Ja sittenhän kuvittelisin sen olevan vähän helpompaakin kuin ihan vauvan kanssa, ellei satu olemaan joku vain nukkuva ja syövä vauva.