Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Ei, vaan löytää apua ja pysyä toisen tukena. Kertoa jollekkin muullekin asiasta, esimerkiksi vanhemmille. Sanoa miehelle, että hänen tulisi miettiä onko käytös normaalia. Voi tulla vastaan huutoa ja muuta, mutta luultavasti asia jää sinne päähän pyörimään. Keskustelu on yleensä mahdollista, jos saa sen toisen rauhoittumaan.
Ja ap:n tapauksessa: ap voi luvata miehelleen, ettei ota päiväunia miehen ollessa paikalla, mutta miehen tulisi vastaavasti luvata ap:lle jotain takaisin. Esim suostua keskustelemaan ongelmista.
Oikeasti? Ei se nyt ihan riitä että toinen lupaa puhua mutta toinen ei saa levätä.
Voihan sitä vauvan kanssa nukkua kun mies on töissä? Kyse on kompromisseista. Ehkä mies on surullinen, että ap ei vietä aikaa hänen kanssaan vaan nukkuu vauvan kanssa kun mies tulee töistä. Tosin en tiedä tekeekö ap näin, mutta sain sellaisen käsityksen
Aivan kohtuutonta pyytää lapsen isää viettämään lapsen kanssa tunti että itse saa levätä? Voi nyyhkis kun ei nyt mies saa huomiota.
Siis jos mies oikeesti loukkaantuu tuosta kahdeksi viikoksi ja ap haluaa vielä miehen kanssa jatkaa, niin eikö silloin voisi kuunnella sitä miestä nyt edes kerran? Häntä ärsyttää suunnattomasti lepääminen hänen edessään, joten onko pakko sitten tehdä sitä? Miehellä voi olla työuupumus ja tämä voi olla myös syy tähän kiukkuun toisen levosta.
Toinen vaihtoehto on sopia että molemmat nukkuu yhdessä vauvan kanssa päiväunet, jos tämä nyt aiheuttaa noin suurta vihaa.
Ymmärsinkö oikein aiemmista teksteistä, että kyse on niistä oikeista ja oletetuista päikkäreistä, jotka ap ottaa päivällä miehen ollessa töissä eikä miehen kotona ollessa. Mies on kateellinen siitä, että ap ottaa takaisin päivällä menettämäänsä yöunta, kun mies istuu neukkarissa kahvipullan kanssa jauhamassa sontaa osaston rutiineista.
Mistä sinä tiedät, mitä työtä ap:n mies tekee? Todennäköisesti on jossain matalapalkkaisessa duunarihommassa, koska ap mainitsi miehellä olevan rahahuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan voi tajuta, että kuka ihminen haluaa romuttaa lapsensa äidin hyvinvoinnin ja terveyden. Joko mies on ihan burn outissa ja tarvitsee apua tilanteensa haltuunsaamiseksi (työterveyshuolto) tai sitten hän on silkka kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Ja että oma valinta tuntuisi järkevältä, niin sitä perustellaan suosittelemalla samaa kaikille muillekin.
Oletko itse isä? Ihan mielenkiinnosta.
Minä olen tässä asiassa henkilökohtaisesti täysin epäkiinnostava ja määrittelyni johtaisi ainoastaan sivupoluille.
Sitä vaan että onko sulla oikeasti kokemusta vauva-arjesta vai länkytätkö vain lämpimiksesi?
Eli sinusta ne vauvat eivät kestä kosteutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Ei, vaan löytää apua ja pysyä toisen tukena. Kertoa jollekkin muullekin asiasta, esimerkiksi vanhemmille. Sanoa miehelle, että hänen tulisi miettiä onko käytös normaalia. Voi tulla vastaan huutoa ja muuta, mutta luultavasti asia jää sinne päähän pyörimään. Keskustelu on yleensä mahdollista, jos saa sen toisen rauhoittumaan.
Ja ap:n tapauksessa: ap voi luvata miehelleen, ettei ota päiväunia miehen ollessa paikalla, mutta miehen tulisi vastaavasti luvata ap:lle jotain takaisin. Esim suostua keskustelemaan ongelmista.
Oikeasti? Ei se nyt ihan riitä että toinen lupaa puhua mutta toinen ei saa levätä.
Voihan sitä vauvan kanssa nukkua kun mies on töissä? Kyse on kompromisseista. Ehkä mies on surullinen, että ap ei vietä aikaa hänen kanssaan vaan nukkuu vauvan kanssa kun mies tulee töistä. Tosin en tiedä tekeekö ap näin, mutta sain sellaisen käsityksen
Aivan kohtuutonta pyytää lapsen isää viettämään lapsen kanssa tunti että itse saa levätä? Voi nyyhkis kun ei nyt mies saa huomiota.
Siis jos mies oikeesti loukkaantuu tuosta kahdeksi viikoksi ja ap haluaa vielä miehen kanssa jatkaa, niin eikö silloin voisi kuunnella sitä miestä nyt edes kerran? Häntä ärsyttää suunnattomasti lepääminen hänen edessään, joten onko pakko sitten tehdä sitä? Miehellä voi olla työuupumus ja tämä voi olla myös syy tähän kiukkuun toisen levosta.
Toinen vaihtoehto on sopia että molemmat nukkuu yhdessä vauvan kanssa päiväunet, jos tämä nyt aiheuttaa noin suurta vihaa.
Ymmärsinkö oikein aiemmista teksteistä, että kyse on niistä oikeista ja oletetuista päikkäreistä, jotka ap ottaa päivällä miehen ollessa töissä eikä miehen kotona ollessa. Mies on kateellinen siitä, että ap ottaa takaisin päivällä menettämäänsä yöunta, kun mies istuu neukkarissa kahvipullan kanssa jauhamassa sontaa osaston rutiineista.
Mistä sinä tiedät, mitä työtä ap:n mies tekee? Todennäköisesti on jossain matalapalkkaisessa duunarihommassa, koska ap mainitsi miehellä olevan rahahuolia.
Mies on matalapalkkaisessa duunariammatissa kyllä, ja vihaa työtään, mutta ei ole saanut muutakaan työpaikkaa. Eli ei se osastokokouksissa pullaa syöden päiviään vietä vaan työpaikalla, jolla se ei haluaisi olla. Olen kannustanut sitä kouluttautumaan monta kertaa tässä parisuhteemme aikana, jotta voisi saada paremman työpaikan, mutta ei se ole hakenut kouluun. Tavallaan ymmärrän, että 42-vuotias ei enää jaksa ammattia vaihtaa, mutta huono se on näinkin. Ap.
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nettikeskusteluissa on ihanaa, kun tehdään olettamuksia toisista muutaman lauseen perusteella.
Autossasi on toisessa takarenkaassa liian vähän ilmaa ja sinun kannattaa siksi heti myydä se.
:)
No auttaako sekään, että tyhjennetään toinenkin rengas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Ei, vaan löytää apua ja pysyä toisen tukena. Kertoa jollekkin muullekin asiasta, esimerkiksi vanhemmille. Sanoa miehelle, että hänen tulisi miettiä onko käytös normaalia. Voi tulla vastaan huutoa ja muuta, mutta luultavasti asia jää sinne päähän pyörimään. Keskustelu on yleensä mahdollista, jos saa sen toisen rauhoittumaan.
Ja ap:n tapauksessa: ap voi luvata miehelleen, ettei ota päiväunia miehen ollessa paikalla, mutta miehen tulisi vastaavasti luvata ap:lle jotain takaisin. Esim suostua keskustelemaan ongelmista.
Oikeasti? Ei se nyt ihan riitä että toinen lupaa puhua mutta toinen ei saa levätä.
Voihan sitä vauvan kanssa nukkua kun mies on töissä? Kyse on kompromisseista. Ehkä mies on surullinen, että ap ei vietä aikaa hänen kanssaan vaan nukkuu vauvan kanssa kun mies tulee töistä. Tosin en tiedä tekeekö ap näin, mutta sain sellaisen käsityksen
Aivan kohtuutonta pyytää lapsen isää viettämään lapsen kanssa tunti että itse saa levätä? Voi nyyhkis kun ei nyt mies saa huomiota.
Siis jos mies oikeesti loukkaantuu tuosta kahdeksi viikoksi ja ap haluaa vielä miehen kanssa jatkaa, niin eikö silloin voisi kuunnella sitä miestä nyt edes kerran? Häntä ärsyttää suunnattomasti lepääminen hänen edessään, joten onko pakko sitten tehdä sitä? Miehellä voi olla työuupumus ja tämä voi olla myös syy tähän kiukkuun toisen levosta.
Toinen vaihtoehto on sopia että molemmat nukkuu yhdessä vauvan kanssa päiväunet, jos tämä nyt aiheuttaa noin suurta vihaa.
Ymmärsinkö oikein aiemmista teksteistä, että kyse on niistä oikeista ja oletetuista päikkäreistä, jotka ap ottaa päivällä miehen ollessa töissä eikä miehen kotona ollessa. Mies on kateellinen siitä, että ap ottaa takaisin päivällä menettämäänsä yöunta, kun mies istuu neukkarissa kahvipullan kanssa jauhamassa sontaa osaston rutiineista.
Mistä sinä tiedät, mitä työtä ap:n mies tekee? Todennäköisesti on jossain matalapalkkaisessa duunarihommassa, koska ap mainitsi miehellä olevan rahahuolia.
Mies on matalapalkkaisessa duunariammatissa kyllä, ja vihaa työtään, mutta ei ole saanut muutakaan työpaikkaa. Eli ei se osastokokouksissa pullaa syöden päiviään vietä vaan työpaikalla, jolla se ei haluaisi olla. Olen kannustanut sitä kouluttautumaan monta kertaa tässä parisuhteemme aikana, jotta voisi saada paremman työpaikan, mutta ei se ole hakenut kouluun. Tavallaan ymmärrän, että 42-vuotias ei enää jaksa ammattia vaihtaa, mutta huono se on näinkin. Ap.
No jos pääsette vielä puheyhteyteen, mitäs jos mies jäisi vanhempainvapaalle ja hoitovapaalle ja sinä palaisitkin töihin? Mies on kateellinen, kun sinun ei tarvitse olla töissä. Sinulla on varmaan kivempi työ ja parempi palkkaki. Tai jos on varaa, olette kotona kaikki kolme jonkin aikaa?
Tai mies jää kotihoidontuelle lapsen ollessa isompi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: Mitä jos lähtisiit oikeasti vauvan kanssa viikoksi pois? Saisit huilata edes tuosta parisuhteesta hetken ja ajatella. Voit tietysti ehdottaa, että mies lähtisi hetkeksi, mutta mutkattominta olisi toisinpäin. Joku ehdotti airbnb:tä tms.
Etäällä kotikuvioista voisivat ajatukset selkiytyä ja mieskin saisi aikaa ajatella. Etsi sinulle ja vauvalle sopiva paikka, pakkaa, soita taksi (ellei autoa ole) ja yksinkertaisesti: lähde.
Jätä lappu, että lähditte muutamaksi päiväksi, koska tarvitsette molemmat hetken rauhaa toisistanne. Älä vatvo liikaa, keskity säästämään voimiasi ja hoitamaan vauvaa. Muissa maisemissa ehkä mmuutaman päivän päästä alat tietää, mitä haluat.
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Ja että oma valinta tuntuisi järkevältä, niin sitä perustellaan suosittelemalla samaa kaikille muillekin.
Oletko itse isä? Ihan mielenkiinnosta.
Minä olen tässä asiassa henkilökohtaisesti täysin epäkiinnostava ja määrittelyni johtaisi ainoastaan sivupoluille.
Sitä vaan että onko sulla oikeasti kokemusta vauva-arjesta vai länkytätkö vain lämpimiksesi?
Eli sinusta ne vauvat eivät kestä kosteutta?
Eli ei ole, kiitos vastauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Käsittääkseni lapset ovat jo pitkään olleet kosteutta kestäviä.
Juu, pese vaan hiukset vauva sylissä.
Kylpyhuone on ilmeisesti aivan tavattoman pieni.
Eli jos nainen jo hoitaa kaikki yöheräämiset, kodinhoidon, ruoanlaitot, siivoukset ja vauvan niin naisen pitää ottaa vauva mukaan suihkuun, vaikka mies on kotona makoilemassa? Koska eihän miestä voi omalla lapsellaan vaivata edes vartin ajaksi???? Olen sanaton.
No jos tuo noudattaa täällä yleisintä ohjetta, niin silloinhan hän on kokonaan yksin ja joutuu joka tapauksessa tekemään sen noin.
Helpompaa olla kun ei tarvitse passata vauvan lisäksi miestä. Kokemusta on. Arki helpottui, kun ei ollut kahta vauvaa.
Ehkä et voi ainakaan vuorovaikutustaitojasi työhakemuksissasi kehua.
Jos kaiken hyvän päälle mies ei suostu keskustelemaan eikä suostu terapiaan, niin silloin olen ajatellut vauvan parasta. Kun äiti voi hyvin vauvakin voi hyvin. Mies ei halunnut vauvaa hoitaa. Eli olen huono vuorovaikuttamaan? Lapsi on miestä tärkeämpi, koska on pieni ja avuton toisin kuin mies.
Minusta nyt ei tarvitse miettiä eroa tänään, koska mies avasi sanaisen arkkunsa. Nyt se tie pitää käydä ensin rauhassa loppuun eli katsoa, löytyykö asiaan joku ratkaisu, joka on molemmille hyvä ja keskinäinen rakkaus ja välittäminen voisi palata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai mies jää kotihoidontuelle lapsen ollessa isompi?
Kyllä se sopii. Siihen on kuitenkin aikaa aika paljon, kun vauva on vasta 2 kk nyt. Ap.
Ehdottomasti noin että sinä palaat töihin ja mies jää kotiin. Molemmille parempi. Pääsee mies "nauttimaan" pötköttelystä ja sä pääset aikuisten ihmisten pariin jotka käyttäytyvät normaalisti. Kokeilkaa edes sen puol vuotta vai mikä aika se nykyään on?
Mitä työtä teet? Tai siis onko virastoaika ja ilman reissaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskaltaisi jättää vauvaa miehelle tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai mies jää kotihoidontuelle lapsen ollessa isompi?
Kyllä se sopii. Siihen on kuitenkin aikaa aika paljon, kun vauva on vasta 2 kk nyt. Ap.
Joo, mutta mies saattaisi rauhoittua odottamaan sitä, kun tietää saavansa itsekin osansa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta nyt ei tarvitse miettiä eroa tänään, koska mies avasi sanaisen arkkunsa. Nyt se tie pitää käydä ensin rauhassa loppuun eli katsoa, löytyykö asiaan joku ratkaisu, joka on molemmille hyvä ja keskinäinen rakkaus ja välittäminen voisi palata.
Minusta se on jo itsessään aika anteeksiantamaton asia että sen suun avaamiseen meni 2 viikkoa. 2 viikon ajan pitää toinen ahdingossa koska vituttaa. Luottaminen uudestaan tuollaiseen puolisoon olisi todella työn takana.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti noin että sinä palaat töihin ja mies jää kotiin. Molemmille parempi. Pääsee mies "nauttimaan" pötköttelystä ja sä pääset aikuisten ihmisten pariin jotka käyttäytyvät normaalisti. Kokeilkaa edes sen puol vuotta vai mikä aika se nykyään on?
Mitä työtä teet? Tai siis onko virastoaika ja ilman reissaamista?
Voidaan hyvin kokeilla vaikka puoli vuotta, mutta se onnistuu vasta ajan päästä, vauvahan on vasta syntynyt. Minulla on satunnaisia työmatkoja työssäni kyllä, onneksi vain parin päivän pituisia, mutta muuten tavallinen kahdeksasta neljään työ. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Ja että oma valinta tuntuisi järkevältä, niin sitä perustellaan suosittelemalla samaa kaikille muillekin.
Oletko itse isä? Ihan mielenkiinnosta.
Minä olen tässä asiassa henkilökohtaisesti täysin epäkiinnostava ja määrittelyni johtaisi ainoastaan sivupoluille.
Sitä vaan että onko sulla oikeasti kokemusta vauva-arjesta vai länkytätkö vain lämpimiksesi?
Eli sinusta ne vauvat eivät kestä kosteutta?
Eli ei ole, kiitos vastauksesta.
En minä kerro tässä mitään itsestäni, sillä se vaikuttaisi tulkintoihin.
Sinäkin yrität tulkita ja määrittää minua, enkä ole antanut sinulle siihen lupaa.
Minulla on oikeus määrittelemättömyyteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai mies jää kotihoidontuelle lapsen ollessa isompi?
Kyllä se sopii. Siihen on kuitenkin aikaa aika paljon, kun vauva on vasta 2 kk nyt. Ap.
Joo, mutta mies saattaisi rauhoittua odottamaan sitä, kun tietää saavansa itsekin osansa myöhemmin.
Olen jo ennen raskautta sanonut miehelle, että voidaan jakaa perhevapaat puoliksi, eli kyllä sen pitäisi tietää, että voi jäädä jos haluaa. Ap.
Kyse on siitä että on aivan naurettavaa kieltää juuri synnyttäneeltä naiselta päiväunet koska aikuista miestä harmittaa.