Naisten suhtautuminen miesten ongelmiin: "mitkä miesten ongelmat?" - kertoo kaiken naisten asenteesta ja siitä, että tasa-arvossa on vielä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.

Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.

Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.

Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.

Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.

Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni. 

Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.

Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:

- netti

- pelaaminen

- porno

Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.

Minä (N) olisin hyvinkin valmis laittamaan lisää resursseja kouluihin (kouluterveydenhuolto, kuraattorit, psykologit) ja ehkäisevään nuorisotyöhön, jotta nämä pojat tavoitettaisiin ajoissa ja kotiin jääminen ehkäistäisiin. Tilalle harrastuksia, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja ja joissa tutustuu ikätovereihin.

Miltä tämä palstamiesten mielestä kuulostaisi?

En ole mies, mutta olen skeptinen sen suhteen mitä terveydenhuollolla, kuraattoreilla, psykologeilla ja ehkäisevälläkään nuorisotyöllä voidaan saavuttaa. Tällaiset interventiot ovat lähinnä jesarin liimaamista rakenteellisesti huonokuntoisen sillan kaiteeseen. Kai sitä kannattaa kokeilla, mutta ei millä hyvänsä hinnalla ja tarkkaan tuloksia seuraten.

Ehdotus ei miellytä, koska niiden poikien ei annettaisi jäädä virtuaalimaailmaan vaan heidän pitäisi itsekin tehdä jotain?

No ei, vaan ehdotus ei miellytä koska historiallisesti tuollaisin keinoin ei ole saatu kauheasti mitään muuttumaan aiemminkaan. Kaikki esittämäsi ratkaisut liittyvät ongelmiin tarttumiseen niiden ilmenemisen varhaisessa vaiheessa, mikä tietenkin on parempi kuin pidempään odottelu. Mutta omat kokemukseni koulukuraattorien ja terveydenhoitajien kanssa ovat olleet sitä tasoa, etten oikein luota siihen että oikeasti tehokasta puuttumisen infrastruktuuria voidaan tuoda tuolle tasolle. Sellaiset ratkaisut, jotka puuttuisivat ongelmien alkusyihin herättäisivät minussa enemmän mielenkiintoa.

Mitä ne ovat ne alkusyyt? Tapahtuuko joidenkin poikien syrjäytyminen siis jo ennen teini-ikää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä tuota asiaa nyt tutkailin, niin temperamenttia tärkeämmäksi syyksi poikien heikommpaan koulumenestykseen tunnuttiin nostettavan poikien myöhempi kypsyminen. Keltikangas-Järvinen kysyy, miksi pojat eivät voisi aloittaa koulua esimerkiksi 8-vuotiaana, ja minä kysyn samaa. Miksi ei? Kuka tätä vastustaa? Eivät varmaan (pelkästään) naiset?

Minä vastustan. En mitenkään kategorisesti, mutta kuulostaa minusta hirveältä ajatukselta. Pitäisi tehdä ensin tutkimus seurauksista jollain pilottiohjelmalla niin että voidaan sulkea pelkäämäni kauheat seuraukset pois.

Ihan mielenkiinnosta... Mitä ovat ne kauheat seuraukset, jota pelkäät? 

No sanotaanko vaikka näin että jos kuvittelen että omana koulunkäyntiaikanani luokan pojat olisivat kaiken muun lisäksi olleet vuotta vanhempia, minun koulunkäynnistäni ei olisi tullut mitään.

Miksei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.

Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.

Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.

Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.

Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.

Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni. 

Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.

Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:

- netti

- pelaaminen

- porno

Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.

Minä (N) olisin hyvinkin valmis laittamaan lisää resursseja kouluihin (kouluterveydenhuolto, kuraattorit, psykologit) ja ehkäisevään nuorisotyöhön, jotta nämä pojat tavoitettaisiin ajoissa ja kotiin jääminen ehkäistäisiin. Tilalle harrastuksia, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja ja joissa tutustuu ikätovereihin.

Miltä tämä palstamiesten mielestä kuulostaisi?

Huom kaikki nämä jo nykyään poikia auttavat tahot ovat muuten naisia. Alkuperäiseen aiheeseen.

Siispä väärin autettu. Kai nyt aikuisen pitäisi lasta osata auttaa.

Opettajiin tulisi saada lisää miehiä sillä näkeehän sen, että kuria noi kakarat vaatii, pojat sekä tytöt.

Mitä enemmän on kuria loivennettu ja "tunneälyä" korostettu niin sitä enemmän mopo lähtee käsistä tulevien aikuisten kasvuvaiheissa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on lähtökohtaisesti heikompi kuin mies, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tämän faktan takia suurin osa vientituloista, joilla tämän maan hyvinvointi kustannetaan on miesten tienaamia. Insinöörit ja bisnesmiehet, jotka tekevät sitä tuottavaa työtä joka päivä ylityötunteja säästelemättä, ovat 90 prosenttisesti miehiä. Naiset ovat pääosin tuottamattomissa töissä, joita ei olisi olemassakaan jos miehet eivät tekisi uhrauksia joka päivä eturintamalla omalla hiellä ja verellään. 

Onhan se tietysti kiva, että naisille on näitä päiviä, jotta he voivat tuntea itsensä tärkeiksi varsinkin kun miehet aina vievät heidän työpaikkansa ja johtoasemansa törkeillä hyvävelipiireillä ja sukupuolirasismilla. 

Naisista ei yksinkertaisesti ole ottamaan vastuuta yhteiskunnan tärkeimmistä elimistä. Se on nähty historiassa sodassa ja se nähdään nykypäivänä työpaikoilla ja tullaan tulevaisuudessa näkemään luultavasti uudestaan sodassa. 

Haluaisin nähdä sen päivän kun miehet ja naiset ovat todella tasa-arvoisia. Mikäli Suomi tällaisena maa-alueena ja markkina-alueena vielä on olemassa ja meitä uhkaisi ulkopuolinen uhka, joka haluaisi horjuttaa taloudellista itsemääräämisoikeuttamme ja viedä vapautemme maana, olisiko siinä tilanteessa mahdollista, että naiset olisivat eturintamalla tai siellä hävittäjien tai muiden asejärjestelmien puikoissa tuhoamassa viholliskoneita? En usko, enkä tule uskomaan niin kauan kun naisille pitää järjetää omia sarjoja urheiluun, koska eivät pärjää miehiä vastaan missään lajissa. 

No tässähän se tulikin, miehillä ei ole mitään ongelmia ja jos on, niin he osaavat ne itse ratkaista. Naiset eivät pysty tekemään mitään, koska he ovat joka osa-alueella miehiä huonompia. Ap, luepas tuo kommentti, niin voidaan lopettaa tämä jauhaminen iäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.

Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.

Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.

Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.

Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.

Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni. 

Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.

Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:

- netti

- pelaaminen

- porno

Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.

Minä (N) olisin hyvinkin valmis laittamaan lisää resursseja kouluihin (kouluterveydenhuolto, kuraattorit, psykologit) ja ehkäisevään nuorisotyöhön, jotta nämä pojat tavoitettaisiin ajoissa ja kotiin jääminen ehkäistäisiin. Tilalle harrastuksia, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja ja joissa tutustuu ikätovereihin.

Miltä tämä palstamiesten mielestä kuulostaisi?

En ole mies, mutta olen skeptinen sen suhteen mitä terveydenhuollolla, kuraattoreilla, psykologeilla ja ehkäisevälläkään nuorisotyöllä voidaan saavuttaa. Tällaiset interventiot ovat lähinnä jesarin liimaamista rakenteellisesti huonokuntoisen sillan kaiteeseen. Kai sitä kannattaa kokeilla, mutta ei millä hyvänsä hinnalla ja tarkkaan tuloksia seuraten.

Olin itse työpaikassa, jossa oli erilaisia hankkeita EU-rahalla. Koko ajan pyöri hanke, jossa kohderyhmänä oli peruskoulun jälkeen ajelehtimaan jääneet nuoret, valtaosa heistä oli poikia. Heille etsittiin opiskelu- ja harjoittelupaikkoja, järjestettiin konkreettista tukea mm. asumisen tai huumevieroituksen osalta, järjestettiin terveystarkastus, kokeiltiin eri aktiviteetteja, jos vaikka löytyisi harrastus ja tarpeen vaatiessa mentiin aamulla koputtelemaan oveen ja hakemaan paikalle. Työntekijöinä oli myös miehiä, kun joku tuohon kohta tarttuu. Jos tuo on sinusta liian vähäistä, niin millaista sen pitäisi olla?

Olen itsekin päässyt näkemään valtion ja EU:n rahoittamaa järjestöjen toteuttamaa työtä läheltä. Kyllähän se tuntuu etenkin ruohonjuuritasolla arvokkaalta ja vaikuttavalta, koska yksilöt saavat välillä näistä aidosti apua, enkä ole sitä vastaan. Jo sanoinkin, että annetaan mennä. Mutta totuus on, että yhteiskunnallisia ongelmia ei tällaisella toiminnalla ratkaista eikä ole koskaan ratkaistu, eikä tämä ole edes kiinni siitä, etteivät ne voi rahoituksen ja resurssien niukkuuden takia kattaa koko maata tai kokonaisia ikäluokkia.

Yhteiskunnallinen muutos tapahtuu kulttuurissa tai politiikassa, ei juuri muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.

Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.

Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.

Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.

Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.

Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni. 

Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.

Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:

- netti

- pelaaminen

- porno

Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.

Minä (N) olisin hyvinkin valmis laittamaan lisää resursseja kouluihin (kouluterveydenhuolto, kuraattorit, psykologit) ja ehkäisevään nuorisotyöhön, jotta nämä pojat tavoitettaisiin ajoissa ja kotiin jääminen ehkäistäisiin. Tilalle harrastuksia, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja ja joissa tutustuu ikätovereihin.

Miltä tämä palstamiesten mielestä kuulostaisi?

En ole mies, mutta olen skeptinen sen suhteen mitä terveydenhuollolla, kuraattoreilla, psykologeilla ja ehkäisevälläkään nuorisotyöllä voidaan saavuttaa. Tällaiset interventiot ovat lähinnä jesarin liimaamista rakenteellisesti huonokuntoisen sillan kaiteeseen. Kai sitä kannattaa kokeilla, mutta ei millä hyvänsä hinnalla ja tarkkaan tuloksia seuraten.

Olin itse työpaikassa, jossa oli erilaisia hankkeita EU-rahalla. Koko ajan pyöri hanke, jossa kohderyhmänä oli peruskoulun jälkeen ajelehtimaan jääneet nuoret, valtaosa heistä oli poikia. Heille etsittiin opiskelu- ja harjoittelupaikkoja, järjestettiin konkreettista tukea mm. asumisen tai huumevieroituksen osalta, järjestettiin terveystarkastus, kokeiltiin eri aktiviteetteja, jos vaikka löytyisi harrastus ja tarpeen vaatiessa mentiin aamulla koputtelemaan oveen ja hakemaan paikalle. Työntekijöinä oli myös miehiä, kun joku tuohon kohta tarttuu. Jos tuo on sinusta liian vähäistä, niin millaista sen pitäisi olla?

Olen itsekin päässyt näkemään valtion ja EU:n rahoittamaa järjestöjen toteuttamaa työtä läheltä. Kyllähän se tuntuu etenkin ruohonjuuritasolla arvokkaalta ja vaikuttavalta, koska yksilöt saavat välillä näistä aidosti apua, enkä ole sitä vastaan. Jo sanoinkin, että annetaan mennä. Mutta totuus on, että yhteiskunnallisia ongelmia ei tällaisella toiminnalla ratkaista eikä ole koskaan ratkaistu, eikä tämä ole edes kiinni siitä, etteivät ne voi rahoituksen ja resurssien niukkuuden takia kattaa koko maata tai kokonaisia ikäluokkia.

Yhteiskunnallinen muutos tapahtuu kulttuurissa tai politiikassa, ei juuri muualla.

Millainen muutos, mihin suuntaan, miten? Mitkä ovat ne keinot, joilla se muutos saavutetaan? Miksi tähän on niin vaikea saada vastausta?

Kysyn vielä: entä jos poika haluaa syrjäytyä (se pyhä kolminaisuus: netti, pelit, porno); pitääkö hänen antaa syrjäytyä? Onko yläasteikäinen mielestänne kypsä tekemään tällaisen valinnan? Jos, niin voiko hänen odottaa myös kantavan sen seuraukset eli todennäköisesti syrjäytymisen myös työelämästä ja parisuhteista? Kuinka paljon yhteiskunnan tulee hänelle hänen valinnastaan huolimatta tarjota, eli pitääkö hänen saada samanlainen toimeentulo kuin työtä hakevien työttömien tai minimipalkoilla työskentelevien? (Ei puhuta nyt siitä, riittääkö tulevaisuudessa työtä kaikille, puhutaan valinnoista ja niiden seurauksista)

Itse olen sitä mieltä, ettei teini-ikäinen ole kypsä päättämään vaan häntä pitää tukea normaaleihin vuorovaikutussuhteisiin, harrastuksiin yms. Sitten jossain vaiheessa täysi-ikäisenä, jos hän päättää vetäytyä virtuaalimaailmaan ja yksinäisyyteen, se on sallittava. Silloin hän on kuitenkin myös velvollinen kantamaan valintansa seuraukset eli itse olen sitä mieltä, että hänelle kuuluu korkeintaan välttämättömien elinkustannusten tarjoaminen eli esim. asuminen asuntolassa tai asumisyksikössä, perusterveydenhuolto ja sellainen käteen jäävä rahasumma, jolla saa ruokaa ja hygieniatarvikkeita.

Kovaa tekstiä? Niin voi olla, mutta valinnoilla todellakin on seurauksensa.

Vanhemmista se lähtee. Vanhemmat huolehtivat, että poika käy koulunsa, ei ole liikaa netissä jne. Ja siinä on sekä äidillä että isällä vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Yksi, mikä menee pieleen, on isien osallistuminen poikien elämään. Valitettavasti hyvin moni poika oireilee sitä, että isä elää muualla uuden perheen kanssa, ja tapaa murrosikäistä poikaa vain harvoin.

Voitaisiin säätää sellainen laki, että ellei miehessä ole jotain oikeasti vialla, viikko/viikkosysteemi olisi 12-18 v lapsilla pakollinen.

70-80% suhteiden lopettamisesta aluelle panee nainen.

Siihen löytynee monia syitä kuten

- naiset kaipaavat enemmän vaihelua ja jännitystä. Siispä kyllästyvät mieheen.

- naiset voivat lopettaa suhteen ja saada uuden heti tai sitten jatkaa perhe-elämää lasten kanssa. Naisen ei oikeastaan tarvitse miettiä omalta kannaltaan miten pitää elää suhteessa lapsiin mahdollisen eron jälkeen, vain sitä miten mies sitten elää. Miehen taas pitää ikäänkuin elää veitsi kurkulla mielistellen tai nainen ottaa eron ja lapset jota päätöstä sossuntädit 90% tapauksista rummuttavat.

- Nykyinen mies ei palvele naisen tarvetta saada olla rakastetun lisäksi haluttu ja ihailtu. Miehille riittää realistinen rakkaus ja yhdessä eläminen, naiselle ei vaan kuvioissa pitää olla mukana sitä että joka päivä nainen saa kokea olevan haluttu ja ihailtu. Monesti ei riitä vaikka sitä olisi koska eihän se samalta mieheltä vaan tunnu siltä kuin taas uudelta mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.

Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.

Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.

Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.

Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.

Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni. 

Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.

Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:

- netti

- pelaaminen

- porno

Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.

Minä (N) olisin hyvinkin valmis laittamaan lisää resursseja kouluihin (kouluterveydenhuolto, kuraattorit, psykologit) ja ehkäisevään nuorisotyöhön, jotta nämä pojat tavoitettaisiin ajoissa ja kotiin jääminen ehkäistäisiin. Tilalle harrastuksia, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja ja joissa tutustuu ikätovereihin.

Miltä tämä palstamiesten mielestä kuulostaisi?

En ole mies, mutta olen skeptinen sen suhteen mitä terveydenhuollolla, kuraattoreilla, psykologeilla ja ehkäisevälläkään nuorisotyöllä voidaan saavuttaa. Tällaiset interventiot ovat lähinnä jesarin liimaamista rakenteellisesti huonokuntoisen sillan kaiteeseen. Kai sitä kannattaa kokeilla, mutta ei millä hyvänsä hinnalla ja tarkkaan tuloksia seuraten.

Olin itse työpaikassa, jossa oli erilaisia hankkeita EU-rahalla. Koko ajan pyöri hanke, jossa kohderyhmänä oli peruskoulun jälkeen ajelehtimaan jääneet nuoret, valtaosa heistä oli poikia. Heille etsittiin opiskelu- ja harjoittelupaikkoja, järjestettiin konkreettista tukea mm. asumisen tai huumevieroituksen osalta, järjestettiin terveystarkastus, kokeiltiin eri aktiviteetteja, jos vaikka löytyisi harrastus ja tarpeen vaatiessa mentiin aamulla koputtelemaan oveen ja hakemaan paikalle. Työntekijöinä oli myös miehiä, kun joku tuohon kohta tarttuu. Jos tuo on sinusta liian vähäistä, niin millaista sen pitäisi olla?

Olen itsekin päässyt näkemään valtion ja EU:n rahoittamaa järjestöjen toteuttamaa työtä läheltä. Kyllähän se tuntuu etenkin ruohonjuuritasolla arvokkaalta ja vaikuttavalta, koska yksilöt saavat välillä näistä aidosti apua, enkä ole sitä vastaan. Jo sanoinkin, että annetaan mennä. Mutta totuus on, että yhteiskunnallisia ongelmia ei tällaisella toiminnalla ratkaista eikä ole koskaan ratkaistu, eikä tämä ole edes kiinni siitä, etteivät ne voi rahoituksen ja resurssien niukkuuden takia kattaa koko maata tai kokonaisia ikäluokkia.

Yhteiskunnallinen muutos tapahtuu kulttuurissa tai politiikassa, ei juuri muualla.

Millainen muutos, mihin suuntaan, miten? Mitkä ovat ne keinot, joilla se muutos saavutetaan? Miksi tähän on niin vaikea saada vastausta?

Ai miksi on vaikeaa saada vastausta? No on kai tällaiseen kysymykseen nyt vaikeaa saada vastausta. Jos se olisi jotain sellaista jonka minä ensinnäkin voisin tietää, ja toisekseen voisin kirjoittaa vauvafoorumille kohtuullisen mittaiseen sarjaan pitkiä viestejä, niin että selitys olisi kenen tahansa ymmärrettävissä, niin kai ongelma olisi jo ajat sitten ratkaistukin. Vaikka akateeminen diskurssi ihan vastaavien ongelmien ratkaisuista on sellaista, että vuoropuhelut on artikkelien tai kirjojen pituisia ja niiden ymmärtämiseksi vaaditaan tieteellinen jatkotutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.

Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.

Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.

Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.

Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.

Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni. 

Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.

Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:

- netti

- pelaaminen

- porno

Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.

Minä (N) olisin hyvinkin valmis laittamaan lisää resursseja kouluihin (kouluterveydenhuolto, kuraattorit, psykologit) ja ehkäisevään nuorisotyöhön, jotta nämä pojat tavoitettaisiin ajoissa ja kotiin jääminen ehkäistäisiin. Tilalle harrastuksia, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja ja joissa tutustuu ikätovereihin.

Miltä tämä palstamiesten mielestä kuulostaisi?

En ole mies, mutta olen skeptinen sen suhteen mitä terveydenhuollolla, kuraattoreilla, psykologeilla ja ehkäisevälläkään nuorisotyöllä voidaan saavuttaa. Tällaiset interventiot ovat lähinnä jesarin liimaamista rakenteellisesti huonokuntoisen sillan kaiteeseen. Kai sitä kannattaa kokeilla, mutta ei millä hyvänsä hinnalla ja tarkkaan tuloksia seuraten.

Ehdotus ei miellytä, koska niiden poikien ei annettaisi jäädä virtuaalimaailmaan vaan heidän pitäisi itsekin tehdä jotain?

No ei, vaan ehdotus ei miellytä koska historiallisesti tuollaisin keinoin ei ole saatu kauheasti mitään muuttumaan aiemminkaan. Kaikki esittämäsi ratkaisut liittyvät ongelmiin tarttumiseen niiden ilmenemisen varhaisessa vaiheessa, mikä tietenkin on parempi kuin pidempään odottelu. Mutta omat kokemukseni koulukuraattorien ja terveydenhoitajien kanssa ovat olleet sitä tasoa, etten oikein luota siihen että oikeasti tehokasta puuttumisen infrastruktuuria voidaan tuoda tuolle tasolle. Sellaiset ratkaisut, jotka puuttuisivat ongelmien alkusyihin herättäisivät minussa enemmän mielenkiintoa.

Mitä ne ovat ne alkusyyt? Tapahtuuko joidenkin poikien syrjäytyminen siis jo ennen teini-ikää?

Vika taitaa ap:n ja kaltaistensa mielestä johtua ihan vain siitä, että naiset hallitsevat miehen kaikkea arkielämää vauvasta vaariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.

Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.

Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.

Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.

Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.

Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni. 

Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.

Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:

- netti

- pelaaminen

- porno

Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.

Minä (N) olisin hyvinkin valmis laittamaan lisää resursseja kouluihin (kouluterveydenhuolto, kuraattorit, psykologit) ja ehkäisevään nuorisotyöhön, jotta nämä pojat tavoitettaisiin ajoissa ja kotiin jääminen ehkäistäisiin. Tilalle harrastuksia, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja ja joissa tutustuu ikätovereihin.

Miltä tämä palstamiesten mielestä kuulostaisi?

En ole mies, mutta olen skeptinen sen suhteen mitä terveydenhuollolla, kuraattoreilla, psykologeilla ja ehkäisevälläkään nuorisotyöllä voidaan saavuttaa. Tällaiset interventiot ovat lähinnä jesarin liimaamista rakenteellisesti huonokuntoisen sillan kaiteeseen. Kai sitä kannattaa kokeilla, mutta ei millä hyvänsä hinnalla ja tarkkaan tuloksia seuraten.

Mitä sitten ehdottaisit?

Kirjoitin numeron 219.

Olen itse kaheli aktivisti, keskityn paljon sellaisen yhteiskunnan kuvittelemiseen, joka on siirtynyt nykyisten suurten kysymysten ääreltä onnistuneesti eteenpäin. Kolmisen sukupolvea on suunnilleen sen mittainen aika, joka nyt toivomiemme muutosten toteutumiseen realistisesti voisi mennä. Kolmessa sukupolvessa tapahtuva muutos on nykyvauhdilla sen kokoinen, että ensinnäkin tulevaisuutta on aivan mahdotonta ennustaa. Toisekseen jos sanon mitä kuvittelen, toivon ja haluan tapahtuvan, olen jo erkaantunut todellisuudesta ja minut leimataan ehkä syystäkin hulluksi :) minun on paras jutella omista lemmikkiratkaisuistani lähinnä sellaisten ihmisten kanssa joiden ajattelu jo valmiiksi lepää pitkälti samalla pohjalla, tai sellaisten joiden kanssa minulla on sellainen tilanne että voimme käydä niin pitkiä ja syvään porautuvia keskusteluja kuin mitä asian välittyminen edellyttääkin. Eli siis puhun vain toisille hulluille, mutta voin aivopestä jos eteen osuu haavoittuvainen uhri!

Tiesitkö, että "radikaali" tarkoitti alunperin ihan neutraalisti vaan ilmiöiden alkusyihin ulottuvaa muutosta tai analyysiä? Jos yhteiskunnassa tahtoo muuttaa mitään vähänkään isompaa, on määritelmällisesti radikaali. Nykyään kolmen sukupolven aikana tapahtuu väistämättä radikaaleja muutoksia, yritti kukaan sitä aiheuttaa tai ei. 

Kysyn suoraan: oletko sinä vaarallinen? Olisiko viestisi syytä ilmiantaa sekä ylläpidolle että nettipoliisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.

Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.

Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.

Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.

Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.

Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni. 

Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.

On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.

Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.

No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.

Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.

Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.

Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.

Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa  tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi. 

Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli. 

Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista. 

Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan. 

En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen on lähtökohtaisesti heikompi kuin mies, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tämän faktan takia suurin osa vientituloista, joilla tämän maan hyvinvointi kustannetaan on miesten tienaamia. Insinöörit ja bisnesmiehet, jotka tekevät sitä tuottavaa työtä joka päivä ylityötunteja säästelemättä, ovat 90 prosenttisesti miehiä. Naiset ovat pääosin tuottamattomissa töissä, joita ei olisi olemassakaan jos miehet eivät tekisi uhrauksia joka päivä eturintamalla omalla hiellä ja verellään. 

Onhan se tietysti kiva, että naisille on näitä päiviä, jotta he voivat tuntea itsensä tärkeiksi varsinkin kun miehet aina vievät heidän työpaikkansa ja johtoasemansa törkeillä hyvävelipiireillä ja sukupuolirasismilla. 

Naisista ei yksinkertaisesti ole ottamaan vastuuta yhteiskunnan tärkeimmistä elimistä. Se on nähty historiassa sodassa ja se nähdään nykypäivänä työpaikoilla ja tullaan tulevaisuudessa näkemään luultavasti uudestaan sodassa. 

Haluaisin nähdä sen päivän kun miehet ja naiset ovat todella tasa-arvoisia. Mikäli Suomi tällaisena maa-alueena ja markkina-alueena vielä on olemassa ja meitä uhkaisi ulkopuolinen uhka, joka haluaisi horjuttaa taloudellista itsemääräämisoikeuttamme ja viedä vapautemme maana, olisiko siinä tilanteessa mahdollista, että naiset olisivat eturintamalla tai siellä hävittäjien tai muiden asejärjestelmien puikoissa tuhoamassa viholliskoneita? En usko, enkä tule uskomaan niin kauan kun naisille pitää järjetää omia sarjoja urheiluun, koska eivät pärjää miehiä vastaan missään lajissa. 

Millä tavalla koet miehen oleva heikoilla tässä asetelmassa eli mikä on tässä se miesten ongelma?

Kyllä nyt alkaa väkisin tuntumaan, että nämä mystiset miesten ongelmat ovat lähinnä ap:n omia ongelmia ja niitäkin on vain yksi. Arvaatte varmaan, että mikä?

Ap puhuu asiaa ja tosiaan naiset taas täälläkin kyllä jauhaa vaan siitä mitä naiset on ja tarvitsee mutta miehelle on aivan sama eikä mies sais valittaakkaan mistään koskaan. Naiset kritisoi aina itse ja ties mitä mutta omaa lääkettä ei oteta tippaakaan vastaan ymmärtävässä mielessä .. Logiikka 6/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.

Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.

Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.

Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.

Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.

Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni. 

Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.

On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.

Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.

No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.

Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.

Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.

Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.

Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa  tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi. 

Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli. 

Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista. 

Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan. 

En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin. 

Eli lisää resursseja kouluihin, kannatan ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.

Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.

Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.

Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.

Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.

Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni. 

Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.

On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.

Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.

No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.

Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.

Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.

Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.

Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa  tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi. 

Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli. 

Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista. 

Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan. 

En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin. 

Ja lisään tähän kirjoitukseeni vielä, että aikoinaan pojista oppikouluun lukioineen hakeutuivat juuri ne pojat, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Tekemällä oppivat taas valitsivat kansalaiskoulun ja ammattikoulun. Tästä syystä poikien koulumenestys oli varsin hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.

Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.

Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.

Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.

Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.

Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni. 

Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.

On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.

Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.

No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.

Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.

Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.

Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.

Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa  tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi. 

Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli. 

Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista. 

Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan. 

En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin. 

Muualla asuneena ja toisenlaiseen kouluun tutustuneena mulla on se vankka käsitys, että Suomessa pitäisi saada kolme asiaa reilaan: 

Opettajien pitää olla auktoriteetti koulussa. Heillä pitää olla keinot ylläpitää työrauha ja vanhempien tuki työlleen. 

Koulussa pitää olla koko ajan tarjolla erilaisia tapoja oppia ja näyttää osaamisensa. Siis juuri sitä mitä ylläolevassa kirjoituksessa käsitellään. Se onnistuu kyllä ihan yhdessä ja samassakin luokassa, oppijoita ei tarvitse jakaa omiin luokkiin

Oppilaan ohjauksen pitää lähteä vähintään yläkoulussa, mieluummin jo aikaisemmin, toimimaan aktiivisemmin. Sillä on kaksi päätehtävää - tukea lasta oppimisessa (oppimistapojen tunnistus ja menetelmät)  ja auttaa lasta tunnistamaan omat vahvuutensa, jonka perusteella jatko-opintosuunnitelva voidaan tehdä. 

Ja tämä ihan kaikille, sukupuolesta riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Ap puhuu asiaa ja tosiaan naiset taas täälläkin kyllä jauhaa vaan siitä mitä naiset on ja tarvitsee mutta miehelle on aivan sama eikä mies sais valittaakkaan mistään koskaan. Naiset kritisoi aina itse ja ties mitä mutta omaa lääkettä ei oteta tippaakaan vastaan ymmärtävässä mielessä .. Logiikka 6/5

Olen lukenut ketjua alusta saakka mutte en tunnista siitä noita sinun esille nostamiasi asioita. Kopioisitko malliksi joitakin viestejä, joissa naiset jauhavat siitä mitä naiset ovat ja tarvitsevat?