Lue keskustelun säännöt.
Naisten suhtautuminen miesten ongelmiin: "mitkä miesten ongelmat?" - kertoo kaiken naisten asenteesta ja siitä, että tasa-arvossa on vielä tekemistä.
07.03.2018 |
Edellisen ketjun kommentteja miesten (sukupuolena/yhteiskunnallisiin) ongelmiin liittyen:
- voitko tarkentaa millaisia ongelmia
- ongelmia? korkeintaan se ettei saa naista aina kun haluaa
- Miehiä pitäisi auttaa ongelmien kuten liian isojen palkkojen kanssa?
- Pitäiskö naisten ylipäätään tehdä jotain _miesten_ ongelmien hyväksi? Se on miesten homma!
- Vastaaminen kysymyksellä: "auttavatko miehet muka naisia tarpeeksi?"
Naisten asenteet ovat täynnä miesten vähättelyä, miesten ongelmien mitätöintiä mutta sitä ei rekisteröidä ollenkaan tasa-arvo-ongelmaksi. Miksi ei? No siksi ,että "niin se vaan on ja niin kauan kunnes naisia varten on tehty IHAN KAIKKI, ei ole mitään syytä keskittyä miehiin!"
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa ja tosiaan naiset taas täälläkin kyllä jauhaa vaan siitä mitä naiset on ja tarvitsee mutta miehelle on aivan sama eikä mies sais valittaakkaan mistään koskaan. Naiset kritisoi aina itse ja ties mitä mutta omaa lääkettä ei oteta tippaakaan vastaan ymmärtävässä mielessä .. Logiikka 6/5
Olen lukenut ketjua alusta saakka mutte en tunnista siitä noita sinun esille nostamiasi asioita. Kopioisitko malliksi joitakin viestejä, joissa naiset jauhavat siitä mitä naiset ovat ja tarvitsevat?
Älä ruoki ulin viestejä, kun ketjussa on nyt tosi hyvää keskustelua etenkin koulun merkityksestä. Kommentoidaan mieluummin asiaviestejä kuin provoamista, jooko? Se on ainoa tapa saada ulit pois palstalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Muualla asuneena ja toisenlaiseen kouluun tutustuneena mulla on se vankka käsitys, että Suomessa pitäisi saada kolme asiaa reilaan:
Opettajien pitää olla auktoriteetti koulussa. Heillä pitää olla keinot ylläpitää työrauha ja vanhempien tuki työlleen.
Koulussa pitää olla koko ajan tarjolla erilaisia tapoja oppia ja näyttää osaamisensa. Siis juuri sitä mitä ylläolevassa kirjoituksessa käsitellään. Se onnistuu kyllä ihan yhdessä ja samassakin luokassa, oppijoita ei tarvitse jakaa omiin luokkiin
Oppilaan ohjauksen pitää lähteä vähintään yläkoulussa, mieluummin jo aikaisemmin, toimimaan aktiivisemmin. Sillä on kaksi päätehtävää - tukea lasta oppimisessa (oppimistapojen tunnistus ja menetelmät) ja auttaa lasta tunnistamaan omat vahvuutensa, jonka perusteella jatko-opintosuunnitelva voidaan tehdä.
Ja tämä ihan kaikille, sukupuolesta riippumatta.
Kuulostaa hyvältä, minkä maan/maiden kouluista oli kyse?
USA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Kansa- ja oppikoulun käyneenä olet siis käynyt miesten suunnitteleman ja johtaman koulun jossa pääsääntöiseti miehet opettivatkin.
Nykyisessä koulukeskustelussa poikien heikkoa menestymistä on perusteltu sillä, että koulu on suunniteltu ja suunnattu tytöille ja opettajat ovat naisia. Sinun kertomasi perusteella kuitenkin kyse ei tässä(kään) ole sukupuolista tai naisten suosimisesta vaan erilaisista opppimistyyleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa ja tosiaan naiset taas täälläkin kyllä jauhaa vaan siitä mitä naiset on ja tarvitsee mutta miehelle on aivan sama eikä mies sais valittaakkaan mistään koskaan. Naiset kritisoi aina itse ja ties mitä mutta omaa lääkettä ei oteta tippaakaan vastaan ymmärtävässä mielessä .. Logiikka 6/5
Olen lukenut ketjua alusta saakka mutte en tunnista siitä noita sinun esille nostamiasi asioita. Kopioisitko malliksi joitakin viestejä, joissa naiset jauhavat siitä mitä naiset ovat ja tarvitsevat?
Älä ruoki ulin viestejä, kun ketjussa on nyt tosi hyvää keskustelua etenkin koulun merkityksestä. Kommentoidaan mieluummin asiaviestejä kuin provoamista, jooko? Se on ainoa tapa saada ulit pois palstalta.
Tuo on 99 %:n varmuudella ap:n viesti. Täytyyhän hänelle antaa mahdollisuus osallistua omaan keskusteluketjuunsa. Tässä sivussa tämä huomionkipeän ja vihaisen röllin vierihoito menee samalla kun keskustellaan oikeista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Kansa- ja oppikoulun käyneenä olet siis käynyt miesten suunnitteleman ja johtaman koulun jossa pääsääntöiseti miehet opettivatkin.
Nykyisessä koulukeskustelussa poikien heikkoa menestymistä on perusteltu sillä, että koulu on suunniteltu ja suunnattu tytöille ja opettajat ovat naisia. Sinun kertomasi perusteella kuitenkin kyse ei tässä(kään) ole sukupuolista tai naisten suosimisesta vaan erilaisista opppimistyyleistä.
Jos oppimistyyli ei määräydy sukupuolen mukaan ja kaikkien oppimistyylejä tuetaan yhtä lailla, miten pojat häviävät?
Sinulle taitaa olla tärkeää lähinnä, että pääset (perusteetta) väittämään nykyisen koulun suosivan tyttöjä. Ei se, että poikien ongelmat ratkeaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyn vielä: entä jos poika haluaa syrjäytyä (se pyhä kolminaisuus: netti, pelit, porno); pitääkö hänen antaa syrjäytyä? Onko yläasteikäinen mielestänne kypsä tekemään tällaisen valinnan? Jos, niin voiko hänen odottaa myös kantavan sen seuraukset eli todennäköisesti syrjäytymisen myös työelämästä ja parisuhteista? Kuinka paljon yhteiskunnan tulee hänelle hänen valinnastaan huolimatta tarjota, eli pitääkö hänen saada samanlainen toimeentulo kuin työtä hakevien työttömien tai minimipalkoilla työskentelevien? (Ei puhuta nyt siitä, riittääkö tulevaisuudessa työtä kaikille, puhutaan valinnoista ja niiden seurauksista)
Itse olen sitä mieltä, ettei teini-ikäinen ole kypsä päättämään vaan häntä pitää tukea normaaleihin vuorovaikutussuhteisiin, harrastuksiin yms. Sitten jossain vaiheessa täysi-ikäisenä, jos hän päättää vetäytyä virtuaalimaailmaan ja yksinäisyyteen, se on sallittava. Silloin hän on kuitenkin myös velvollinen kantamaan valintansa seuraukset eli itse olen sitä mieltä, että hänelle kuuluu korkeintaan välttämättömien elinkustannusten tarjoaminen eli esim. asuminen asuntolassa tai asumisyksikössä, perusterveydenhuolto ja sellainen käteen jäävä rahasumma, jolla saa ruokaa ja hygieniatarvikkeita.
Kovaa tekstiä? Niin voi olla, mutta valinnoilla todellakin on seurauksensa.
Minusta oleellisempi kysymys on, miksi teini haluaa syrjäytyä? Joe en olisi aikoinaan sairastunut, joutunut vaihtamaan alaa ja uudessa opiskelupaikassa kuullut erilaisista oppimistavoista, ala-asteella alisuoriutujapojastani (ja jo oikeastaan koulunkäynnistä luovuttaneesta lapsesta) olisi 99%:n varmuudella tullut syrjäytynyt, koska yläaste olisi mennyt ihan yhtä penkin alle kuin ala-astekin ja jatko-opinnoista olisi ollut turha haaveilla. Huonolla itsetunnolla ja itseään tyhmänä pitämällä olisi ollut turha haaveilla työpaikasta ja parisuhteestakaan. Oli siis vain sattumaa, että tajusin ongelman, osasin "vetää hätäjarrusta" ja kääntää pojan tulevaisuuden uusille raiteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:
- netti
- pelaaminen
- porno
Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.
Eiköhän se mene ennemmin niin, että tytöt kiinnostuvat toisista pojista, mutta itse saa kylmää kohtelua. Tämä seurauksena oikeita tyttöjä ei tavata ja keksitään muuta ajanvietettä
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:
- netti
- pelaaminen
- porno
Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.
Eiköhän se mene ennemmin niin, että tytöt kiinnostuvat toisista pojista, mutta itse saa kylmää kohtelua. Tämä seurauksena oikeita tyttöjä ei tavata ja keksitään muuta ajanvietettä
eri
Mitä niille pojille sitten pitäisi tarjota sen "muun ajanvietteen" eli pyhän kolminaisuuden tilalle? Mitkä olisivat sellaisia harrastuksia, mielenkiinnon kohteita tai ajanvietteitä, jotka ehkäisisivät syrjäytymisen sosiaalisista suhteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Kansa- ja oppikoulun käyneenä olet siis käynyt miesten suunnitteleman ja johtaman koulun jossa pääsääntöiseti miehet opettivatkin.
Nykyisessä koulukeskustelussa poikien heikkoa menestymistä on perusteltu sillä, että koulu on suunniteltu ja suunnattu tytöille ja opettajat ovat naisia. Sinun kertomasi perusteella kuitenkin kyse ei tässä(kään) ole sukupuolista tai naisten suosimisesta vaan erilaisista opppimistyyleistä.
Jos oppimistyyli ei määräydy sukupuolen mukaan ja kaikkien oppimistyylejä tuetaan yhtä lailla, miten pojat häviävät?
Sinulle taitaa olla tärkeää lähinnä, että pääset (perusteetta) väittämään nykyisen koulun suosivan tyttöjä. Ei se, että poikien ongelmat ratkeaisivat.
Miten oikein luet tuota viestiäni? Minä mielestäni kirjoitin juurikin, että koko vouhotus nykykoulun tyttöjä suosivista rakenteista on tuulesta temmattu, sillä kaikki pojat eivät pärjänneet perinteissäkään koulussa yhtä hyvin kuin työt. Kyse on oppimistyyleistä eikä sukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Kansa- ja oppikoulun käyneenä olet siis käynyt miesten suunnitteleman ja johtaman koulun jossa pääsääntöiseti miehet opettivatkin.
Nykyisessä koulukeskustelussa poikien heikkoa menestymistä on perusteltu sillä, että koulu on suunniteltu ja suunnattu tytöille ja opettajat ovat naisia. Sinun kertomasi perusteella kuitenkin kyse ei tässä(kään) ole sukupuolista tai naisten suosimisesta vaan erilaisista opppimistyyleistä.
Jos oppimistyyli ei määräydy sukupuolen mukaan ja kaikkien oppimistyylejä tuetaan yhtä lailla, miten pojat häviävät?
Sinulle taitaa olla tärkeää lähinnä, että pääset (perusteetta) väittämään nykyisen koulun suosivan tyttöjä. Ei se, että poikien ongelmat ratkeaisivat.
Miten oikein luet tuota viestiäni? Minä mielestäni kirjoitin juurikin, että koko vouhotus nykykoulun tyttöjä suosivista rakenteista on tuulesta temmattu, sillä kaikki pojat eivät pärjänneet perinteissäkään koulussa yhtä hyvin kuin työt. Kyse on oppimistyyleistä eikä sukupuolesta.
Ah, tuo jolle alun perin vastasin ei ollutkaan mies? Jotenkin automaattisesti niin oletin. My bad. Mutta siis kyse on edelleenkin oppimistyyleistä, ei sukupuolesta, siitä kai olemme yhtä mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:
- netti
- pelaaminen
- porno
Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.
Eiköhän se mene ennemmin niin, että tytöt kiinnostuvat toisista pojista, mutta itse saa kylmää kohtelua. Tämä seurauksena oikeita tyttöjä ei tavata ja keksitään muuta ajanvietettä
eri
Mitä niille pojille sitten pitäisi tarjota sen "muun ajanvietteen" eli pyhän kolminaisuuden tilalle? Mitkä olisivat sellaisia harrastuksia, mielenkiinnon kohteita tai ajanvietteitä, jotka ehkäisisivät syrjäytymisen sosiaalisista suhteista?
Ensiksi pitäisi selvittää miksi tietyt pojat jäävät yksin ja tiedon avulla pyrkiä estämään haitallinen kehityskulku. Tarjota neuvontaa ja apua, kiinnittää huomiota hyväksyvään ilmapiiriin jne. Yksin jääminen on merkittävästi suurempi ongelma kuin se, että ei jaksa opetella kasvien nimiä tai lukea jotain väinölinnaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Kansa- ja oppikoulun käyneenä olet siis käynyt miesten suunnitteleman ja johtaman koulun jossa pääsääntöiseti miehet opettivatkin.
Nykyisessä koulukeskustelussa poikien heikkoa menestymistä on perusteltu sillä, että koulu on suunniteltu ja suunnattu tytöille ja opettajat ovat naisia. Sinun kertomasi perusteella kuitenkin kyse ei tässä(kään) ole sukupuolista tai naisten suosimisesta vaan erilaisista opppimistyyleistä.
Kyllä. Oppikoulun valitsivat ja myös oppikoulujen ja lukioiden opettajan ammatin valitsivat miehistä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Siihen aikaan sanottiinkin, että jollain ei ole lukupäätä. Jos ei ollut lukupäätä (ts oppi paremmin tekemällä), mentiin oppikoulun sijasta kansalaiskouluun ja sen jälkeen ammattikouluun. Näissä kouluissa opettajinakin oli "tekijöitä" eikä "lukijoita" tai "kuulijoita". Joskus ei oltu vielä kansakoulun jälkeen ihan selvillä, olisiko oppikoulu vai kansalaiskoulu parempi ja saatettiin mennä oppikouluun, mutta käytiinkin sitä vain 5 vuotta eli keskikoulu ja sen jälkeen lukion sijasta mentiin ammattikouluun.
Minusta kyse ei tosiaankaan ole sukupuolista vaan oppimistavoista. Nykyisin opettajiksi opiskelevat lähinnä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Koska ei ole kuin yksi peruskoulu, jonka kaikki lapset käyvät. Tämä tietenkin näkyy heidän tavassaan opettaa. Pidän aika ratkaisevana tuota viittä vuotta (eli peruskoulun luokat 5-9) ja jos sen joutuu käymään sellaisten opettajien opetuksessa, jotka eivät tunnista oppilaidensa oppimistapaa tai vaikka tunnistaisivatkin, eivät syystä tai toisesta pysty tarjoamaan oikeanlaista opetusta, moni lapsi kokee, ettei selviä koulun asettamista vaatimuksista.
Mitä tulee opettajakunnan naisistumiseen, sen uskon johtuvan opettajan ammatin arvostuksen laskemisesta. Omina kouluaikoinani opettajat olivat sukupuolesta riippumatta auktoriteetteja. Nykyisin eivät oikein edes vanhemmat tunnu arvostavan opettajien työtä ja se tietenkin vaikuttaa siihen, että eivät heidän lapsensakaan arvosta. Huono palkka, sietämättömät kakarat ja valittavat vanhemmat eivät ole yhdistelmä, joka houkuttelee miehiä. Mieluummin opiskellaan vaikka it-alalle, tehdään hyväpalkkaista duunia ja saadaan vielä arvostustakin. Joskus lukioaikoina mietin vähän itsekin opettajan ammattia, mutta koska pidin itseäni liian tyhmänä opettajaksi, musta tuli lopulta hyväpalkkainen koodari. Ja hyvä näin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Kansa- ja oppikoulun käyneenä olet siis käynyt miesten suunnitteleman ja johtaman koulun jossa pääsääntöiseti miehet opettivatkin.
Nykyisessä koulukeskustelussa poikien heikkoa menestymistä on perusteltu sillä, että koulu on suunniteltu ja suunnattu tytöille ja opettajat ovat naisia. Sinun kertomasi perusteella kuitenkin kyse ei tässä(kään) ole sukupuolista tai naisten suosimisesta vaan erilaisista opppimistyyleistä.
Kyllä. Oppikoulun valitsivat ja myös oppikoulujen ja lukioiden opettajan ammatin valitsivat miehistä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Siihen aikaan sanottiinkin, että jollain ei ole lukupäätä. Jos ei ollut lukupäätä (ts oppi paremmin tekemällä), mentiin oppikoulun sijasta kansalaiskouluun ja sen jälkeen ammattikouluun. Näissä kouluissa opettajinakin oli "tekijöitä" eikä "lukijoita" tai "kuulijoita". Joskus ei oltu vielä kansakoulun jälkeen ihan selvillä, olisiko oppikoulu vai kansalaiskoulu parempi ja saatettiin mennä oppikouluun, mutta käytiinkin sitä vain 5 vuotta eli keskikoulu ja sen jälkeen lukion sijasta mentiin ammattikouluun.
Minusta kyse ei tosiaankaan ole sukupuolista vaan oppimistavoista. Nykyisin opettajiksi opiskelevat lähinnä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Koska ei ole kuin yksi peruskoulu, jonka kaikki lapset käyvät. Tämä tietenkin näkyy heidän tavassaan opettaa. Pidän aika ratkaisevana tuota viittä vuotta (eli peruskoulun luokat 5-9) ja jos sen joutuu käymään sellaisten opettajien opetuksessa, jotka eivät tunnista oppilaidensa oppimistapaa tai vaikka tunnistaisivatkin, eivät syystä tai toisesta pysty tarjoamaan oikeanlaista opetusta, moni lapsi kokee, ettei selviä koulun asettamista vaatimuksista.
Mitä tulee opettajakunnan naisistumiseen, sen uskon johtuvan opettajan ammatin arvostuksen laskemisesta. Omina kouluaikoinani opettajat olivat sukupuolesta riippumatta auktoriteetteja. Nykyisin eivät oikein edes vanhemmat tunnu arvostavan opettajien työtä ja se tietenkin vaikuttaa siihen, että eivät heidän lapsensakaan arvosta. Huono palkka, sietämättömät kakarat ja valittavat vanhemmat eivät ole yhdistelmä, joka houkuttelee miehiä. Mieluummin opiskellaan vaikka it-alalle, tehdään hyväpalkkaista duunia ja saadaan vielä arvostustakin. Joskus lukioaikoina mietin vähän itsekin opettajan ammattia, mutta koska pidin itseäni liian tyhmänä opettajaksi, musta tuli lopulta hyväpalkkainen koodari. Ja hyvä näin :)
Ja kun vielä pohdin asiaa, niin miksi suurin osa koodareista on miehiä? Koodaamista ei opi kirjoista lukemalla eikä luentoja kuuntelemalla vaan tekemällä. Voisiko oppimistavoissa olla sukupuolten välisiä eroja? En tiedä, onko asiaa jossain tutkittu. Entä, jos koodareiksi päätyy herkemmin tekemällä oppijat kuin lukemalla tai kuulemalla oppijat? Ja jos pojissa olisi enemmän tekemällä oppijoita, siksi myös koodareissa on enemmän miehiä kuin naisia? En tiedä, tuli vaan mieleeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:
- netti
- pelaaminen
- porno
Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.
Eiköhän se mene ennemmin niin, että tytöt kiinnostuvat toisista pojista, mutta itse saa kylmää kohtelua. Tämä seurauksena oikeita tyttöjä ei tavata ja keksitään muuta ajanvietettä
eri
Tämä ei muuten ole totta. Syrjäytymiskehitys on nähtävissä jo päiväkoti-iässä, ja selvästi se on jo alkanut yläkouluiässä, jolloin suurimmalla osalla tytöistä ja pojista ei ole mitään seurustelukokemuksia.
Myöhempi seurustelemattomuus on seurausta syrjäytymisestä, ei syy sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Kansa- ja oppikoulun käyneenä olet siis käynyt miesten suunnitteleman ja johtaman koulun jossa pääsääntöiseti miehet opettivatkin.
Nykyisessä koulukeskustelussa poikien heikkoa menestymistä on perusteltu sillä, että koulu on suunniteltu ja suunnattu tytöille ja opettajat ovat naisia. Sinun kertomasi perusteella kuitenkin kyse ei tässä(kään) ole sukupuolista tai naisten suosimisesta vaan erilaisista opppimistyyleistä.
Kyllä. Oppikoulun valitsivat ja myös oppikoulujen ja lukioiden opettajan ammatin valitsivat miehistä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Siihen aikaan sanottiinkin, että jollain ei ole lukupäätä. Jos ei ollut lukupäätä (ts oppi paremmin tekemällä), mentiin oppikoulun sijasta kansalaiskouluun ja sen jälkeen ammattikouluun. Näissä kouluissa opettajinakin oli "tekijöitä" eikä "lukijoita" tai "kuulijoita". Joskus ei oltu vielä kansakoulun jälkeen ihan selvillä, olisiko oppikoulu vai kansalaiskoulu parempi ja saatettiin mennä oppikouluun, mutta käytiinkin sitä vain 5 vuotta eli keskikoulu ja sen jälkeen lukion sijasta mentiin ammattikouluun.
Minusta kyse ei tosiaankaan ole sukupuolista vaan oppimistavoista. Nykyisin opettajiksi opiskelevat lähinnä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Koska ei ole kuin yksi peruskoulu, jonka kaikki lapset käyvät. Tämä tietenkin näkyy heidän tavassaan opettaa. Pidän aika ratkaisevana tuota viittä vuotta (eli peruskoulun luokat 5-9) ja jos sen joutuu käymään sellaisten opettajien opetuksessa, jotka eivät tunnista oppilaidensa oppimistapaa tai vaikka tunnistaisivatkin, eivät syystä tai toisesta pysty tarjoamaan oikeanlaista opetusta, moni lapsi kokee, ettei selviä koulun asettamista vaatimuksista.
Mitä tulee opettajakunnan naisistumiseen, sen uskon johtuvan opettajan ammatin arvostuksen laskemisesta. Omina kouluaikoinani opettajat olivat sukupuolesta riippumatta auktoriteetteja. Nykyisin eivät oikein edes vanhemmat tunnu arvostavan opettajien työtä ja se tietenkin vaikuttaa siihen, että eivät heidän lapsensakaan arvosta. Huono palkka, sietämättömät kakarat ja valittavat vanhemmat eivät ole yhdistelmä, joka houkuttelee miehiä. Mieluummin opiskellaan vaikka it-alalle, tehdään hyväpalkkaista duunia ja saadaan vielä arvostustakin. Joskus lukioaikoina mietin vähän itsekin opettajan ammattia, mutta koska pidin itseäni liian tyhmänä opettajaksi, musta tuli lopulta hyväpalkkainen koodari. Ja hyvä näin :)
Ei vaikuta yhtään mihinkään, mutta jäi nyt kiinnostamaan niin kerro: Oletko mies vai nainen? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:
- netti
- pelaaminen
- porno
Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.
Eiköhän se mene ennemmin niin, että tytöt kiinnostuvat toisista pojista, mutta itse saa kylmää kohtelua. Tämä seurauksena oikeita tyttöjä ei tavata ja keksitään muuta ajanvietettä
eri
Tämä ei muuten ole totta. Syrjäytymiskehitys on nähtävissä jo päiväkoti-iässä, ja selvästi se on jo alkanut yläkouluiässä, jolloin suurimmalla osalla tytöistä ja pojista ei ole mitään seurustelukokemuksia.
Myöhempi seurustelemattomuus on seurausta syrjäytymisestä, ei syy sille.
Pitää paikkansa. Minä ja muutama ystäväni olemme yrittäneet seurustella tuollaisen inrtovertin peliorientoituneen pojan kanssa. Ei tullut mitään, ei niitä kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:
- netti
- pelaaminen
- porno
Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.
Eiköhän se mene ennemmin niin, että tytöt kiinnostuvat toisista pojista, mutta itse saa kylmää kohtelua. Tämä seurauksena oikeita tyttöjä ei tavata ja keksitään muuta ajanvietettä
eri
Tämä ei muuten ole totta. Syrjäytymiskehitys on nähtävissä jo päiväkoti-iässä, ja selvästi se on jo alkanut yläkouluiässä, jolloin suurimmalla osalla tytöistä ja pojista ei ole mitään seurustelukokemuksia.
Myöhempi seurustelemattomuus on seurausta syrjäytymisestä, ei syy sille.
Pitää paikkansa. Minä ja muutama ystäväni olemme yrittäneet seurustella tuollaisen inrtovertin peliorientoituneen pojan kanssa. Ei tullut mitään, ei niitä kiinnostanut.
No kuule, kyllä se oli kuitenkin teidän vika paitsi jos olitte max 18-vuotiaita bikinimalleja. Eihän nyt ketään miespuolista saa vaatia tyytymään vähempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Kansa- ja oppikoulun käyneenä olet siis käynyt miesten suunnitteleman ja johtaman koulun jossa pääsääntöiseti miehet opettivatkin.
Nykyisessä koulukeskustelussa poikien heikkoa menestymistä on perusteltu sillä, että koulu on suunniteltu ja suunnattu tytöille ja opettajat ovat naisia. Sinun kertomasi perusteella kuitenkin kyse ei tässä(kään) ole sukupuolista tai naisten suosimisesta vaan erilaisista opppimistyyleistä.
Kyllä. Oppikoulun valitsivat ja myös oppikoulujen ja lukioiden opettajan ammatin valitsivat miehistä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Siihen aikaan sanottiinkin, että jollain ei ole lukupäätä. Jos ei ollut lukupäätä (ts oppi paremmin tekemällä), mentiin oppikoulun sijasta kansalaiskouluun ja sen jälkeen ammattikouluun. Näissä kouluissa opettajinakin oli "tekijöitä" eikä "lukijoita" tai "kuulijoita". Joskus ei oltu vielä kansakoulun jälkeen ihan selvillä, olisiko oppikoulu vai kansalaiskoulu parempi ja saatettiin mennä oppikouluun, mutta käytiinkin sitä vain 5 vuotta eli keskikoulu ja sen jälkeen lukion sijasta mentiin ammattikouluun.
Minusta kyse ei tosiaankaan ole sukupuolista vaan oppimistavoista. Nykyisin opettajiksi opiskelevat lähinnä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Koska ei ole kuin yksi peruskoulu, jonka kaikki lapset käyvät. Tämä tietenkin näkyy heidän tavassaan opettaa. Pidän aika ratkaisevana tuota viittä vuotta (eli peruskoulun luokat 5-9) ja jos sen joutuu käymään sellaisten opettajien opetuksessa, jotka eivät tunnista oppilaidensa oppimistapaa tai vaikka tunnistaisivatkin, eivät syystä tai toisesta pysty tarjoamaan oikeanlaista opetusta, moni lapsi kokee, ettei selviä koulun asettamista vaatimuksista.
Mitä tulee opettajakunnan naisistumiseen, sen uskon johtuvan opettajan ammatin arvostuksen laskemisesta. Omina kouluaikoinani opettajat olivat sukupuolesta riippumatta auktoriteetteja. Nykyisin eivät oikein edes vanhemmat tunnu arvostavan opettajien työtä ja se tietenkin vaikuttaa siihen, että eivät heidän lapsensakaan arvosta. Huono palkka, sietämättömät kakarat ja valittavat vanhemmat eivät ole yhdistelmä, joka houkuttelee miehiä. Mieluummin opiskellaan vaikka it-alalle, tehdään hyväpalkkaista duunia ja saadaan vielä arvostustakin. Joskus lukioaikoina mietin vähän itsekin opettajan ammattia, mutta koska pidin itseäni liian tyhmänä opettajaksi, musta tuli lopulta hyväpalkkainen koodari. Ja hyvä näin :)
Ja kun vielä pohdin asiaa, niin miksi suurin osa koodareista on miehiä? Koodaamista ei opi kirjoista lukemalla eikä luentoja kuuntelemalla vaan tekemällä. Voisiko oppimistavoissa olla sukupuolten välisiä eroja? En tiedä, onko asiaa jossain tutkittu. Entä, jos koodareiksi päätyy herkemmin tekemällä oppijat kuin lukemalla tai kuulemalla oppijat? Ja jos pojissa olisi enemmän tekemällä oppijoita, siksi myös koodareissa on enemmän miehiä kuin naisia? En tiedä, tuli vaan mieleeni.
Koodareista suurin osa on miehiä, koska miehet savustivat naiset ulos tietotekniikan ja tietojenkäsittelytieteen aloilta 80-luvulta alkaen. Sitä ennen oli hyvin tasa-arvoinen ala, joten ei liity oppimistapoihin eikä mihinkään muuhunkaan miesten tai naisten piirteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:
- netti
- pelaaminen
- porno
Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.
Eiköhän se mene ennemmin niin, että tytöt kiinnostuvat toisista pojista, mutta itse saa kylmää kohtelua. Tämä seurauksena oikeita tyttöjä ei tavata ja keksitään muuta ajanvietettä
eri
Tämä ei muuten ole totta. Syrjäytymiskehitys on nähtävissä jo päiväkoti-iässä, ja selvästi se on jo alkanut yläkouluiässä, jolloin suurimmalla osalla tytöistä ja pojista ei ole mitään seurustelukokemuksia.
Myöhempi seurustelemattomuus on seurausta syrjäytymisestä, ei syy sille.
Pitää paikkansa. Minä ja muutama ystäväni olemme yrittäneet seurustella tuollaisen inrtovertin peliorientoituneen pojan kanssa. Ei tullut mitään, ei niitä kiinnostanut.
No kuule, kyllä se oli kuitenkin teidän vika paitsi jos olitte max 18-vuotiaita bikinimalleja. Eihän nyt ketään miespuolista saa vaatia tyytymään vähempään.
Kyllä oltiin, ja lisäksi vielä rikkaita, älykkäitä ja kuuluisia perijättäriä
No perusnättejä hoikkia tyttöjä, joskin multa puuttuivat ne megaboobsit. Ehkä se oli siin sit.
Kuulostaa hyvältä, minkä maan/maiden kouluista oli kyse?