Lue keskustelun säännöt.
Naisten suhtautuminen miesten ongelmiin: "mitkä miesten ongelmat?" - kertoo kaiken naisten asenteesta ja siitä, että tasa-arvossa on vielä tekemistä.
07.03.2018 |
Edellisen ketjun kommentteja miesten (sukupuolena/yhteiskunnallisiin) ongelmiin liittyen:
- voitko tarkentaa millaisia ongelmia
- ongelmia? korkeintaan se ettei saa naista aina kun haluaa
- Miehiä pitäisi auttaa ongelmien kuten liian isojen palkkojen kanssa?
- Pitäiskö naisten ylipäätään tehdä jotain _miesten_ ongelmien hyväksi? Se on miesten homma!
- Vastaaminen kysymyksellä: "auttavatko miehet muka naisia tarpeeksi?"
Naisten asenteet ovat täynnä miesten vähättelyä, miesten ongelmien mitätöintiä mutta sitä ei rekisteröidä ollenkaan tasa-arvo-ongelmaksi. Miksi ei? No siksi ,että "niin se vaan on ja niin kauan kunnes naisia varten on tehty IHAN KAIKKI, ei ole mitään syytä keskittyä miehiin!"
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Kansa- ja oppikoulun käyneenä olet siis käynyt miesten suunnitteleman ja johtaman koulun jossa pääsääntöiseti miehet opettivatkin.
Nykyisessä koulukeskustelussa poikien heikkoa menestymistä on perusteltu sillä, että koulu on suunniteltu ja suunnattu tytöille ja opettajat ovat naisia. Sinun kertomasi perusteella kuitenkin kyse ei tässä(kään) ole sukupuolista tai naisten suosimisesta vaan erilaisista opppimistyyleistä.
Kyllä. Oppikoulun valitsivat ja myös oppikoulujen ja lukioiden opettajan ammatin valitsivat miehistä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Siihen aikaan sanottiinkin, että jollain ei ole lukupäätä. Jos ei ollut lukupäätä (ts oppi paremmin tekemällä), mentiin oppikoulun sijasta kansalaiskouluun ja sen jälkeen ammattikouluun. Näissä kouluissa opettajinakin oli "tekijöitä" eikä "lukijoita" tai "kuulijoita". Joskus ei oltu vielä kansakoulun jälkeen ihan selvillä, olisiko oppikoulu vai kansalaiskoulu parempi ja saatettiin mennä oppikouluun, mutta käytiinkin sitä vain 5 vuotta eli keskikoulu ja sen jälkeen lukion sijasta mentiin ammattikouluun.
Minusta kyse ei tosiaankaan ole sukupuolista vaan oppimistavoista. Nykyisin opettajiksi opiskelevat lähinnä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Koska ei ole kuin yksi peruskoulu, jonka kaikki lapset käyvät. Tämä tietenkin näkyy heidän tavassaan opettaa. Pidän aika ratkaisevana tuota viittä vuotta (eli peruskoulun luokat 5-9) ja jos sen joutuu käymään sellaisten opettajien opetuksessa, jotka eivät tunnista oppilaidensa oppimistapaa tai vaikka tunnistaisivatkin, eivät syystä tai toisesta pysty tarjoamaan oikeanlaista opetusta, moni lapsi kokee, ettei selviä koulun asettamista vaatimuksista.
Mitä tulee opettajakunnan naisistumiseen, sen uskon johtuvan opettajan ammatin arvostuksen laskemisesta. Omina kouluaikoinani opettajat olivat sukupuolesta riippumatta auktoriteetteja. Nykyisin eivät oikein edes vanhemmat tunnu arvostavan opettajien työtä ja se tietenkin vaikuttaa siihen, että eivät heidän lapsensakaan arvosta. Huono palkka, sietämättömät kakarat ja valittavat vanhemmat eivät ole yhdistelmä, joka houkuttelee miehiä. Mieluummin opiskellaan vaikka it-alalle, tehdään hyväpalkkaista duunia ja saadaan vielä arvostustakin. Joskus lukioaikoina mietin vähän itsekin opettajan ammattia, mutta koska pidin itseäni liian tyhmänä opettajaksi, musta tuli lopulta hyväpalkkainen koodari. Ja hyvä näin :)
Ei vaikuta yhtään mihinkään, mutta jäi nyt kiinnostamaan niin kerro: Oletko mies vai nainen? :)
Olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Kansa- ja oppikoulun käyneenä olet siis käynyt miesten suunnitteleman ja johtaman koulun jossa pääsääntöiseti miehet opettivatkin.
Nykyisessä koulukeskustelussa poikien heikkoa menestymistä on perusteltu sillä, että koulu on suunniteltu ja suunnattu tytöille ja opettajat ovat naisia. Sinun kertomasi perusteella kuitenkin kyse ei tässä(kään) ole sukupuolista tai naisten suosimisesta vaan erilaisista opppimistyyleistä.
Kyllä. Oppikoulun valitsivat ja myös oppikoulujen ja lukioiden opettajan ammatin valitsivat miehistä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Siihen aikaan sanottiinkin, että jollain ei ole lukupäätä. Jos ei ollut lukupäätä (ts oppi paremmin tekemällä), mentiin oppikoulun sijasta kansalaiskouluun ja sen jälkeen ammattikouluun. Näissä kouluissa opettajinakin oli "tekijöitä" eikä "lukijoita" tai "kuulijoita". Joskus ei oltu vielä kansakoulun jälkeen ihan selvillä, olisiko oppikoulu vai kansalaiskoulu parempi ja saatettiin mennä oppikouluun, mutta käytiinkin sitä vain 5 vuotta eli keskikoulu ja sen jälkeen lukion sijasta mentiin ammattikouluun.
Minusta kyse ei tosiaankaan ole sukupuolista vaan oppimistavoista. Nykyisin opettajiksi opiskelevat lähinnä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Koska ei ole kuin yksi peruskoulu, jonka kaikki lapset käyvät. Tämä tietenkin näkyy heidän tavassaan opettaa. Pidän aika ratkaisevana tuota viittä vuotta (eli peruskoulun luokat 5-9) ja jos sen joutuu käymään sellaisten opettajien opetuksessa, jotka eivät tunnista oppilaidensa oppimistapaa tai vaikka tunnistaisivatkin, eivät syystä tai toisesta pysty tarjoamaan oikeanlaista opetusta, moni lapsi kokee, ettei selviä koulun asettamista vaatimuksista.
Mitä tulee opettajakunnan naisistumiseen, sen uskon johtuvan opettajan ammatin arvostuksen laskemisesta. Omina kouluaikoinani opettajat olivat sukupuolesta riippumatta auktoriteetteja. Nykyisin eivät oikein edes vanhemmat tunnu arvostavan opettajien työtä ja se tietenkin vaikuttaa siihen, että eivät heidän lapsensakaan arvosta. Huono palkka, sietämättömät kakarat ja valittavat vanhemmat eivät ole yhdistelmä, joka houkuttelee miehiä. Mieluummin opiskellaan vaikka it-alalle, tehdään hyväpalkkaista duunia ja saadaan vielä arvostustakin. Joskus lukioaikoina mietin vähän itsekin opettajan ammattia, mutta koska pidin itseäni liian tyhmänä opettajaksi, musta tuli lopulta hyväpalkkainen koodari. Ja hyvä näin :)
Ja kun vielä pohdin asiaa, niin miksi suurin osa koodareista on miehiä? Koodaamista ei opi kirjoista lukemalla eikä luentoja kuuntelemalla vaan tekemällä. Voisiko oppimistavoissa olla sukupuolten välisiä eroja? En tiedä, onko asiaa jossain tutkittu. Entä, jos koodareiksi päätyy herkemmin tekemällä oppijat kuin lukemalla tai kuulemalla oppijat? Ja jos pojissa olisi enemmän tekemällä oppijoita, siksi myös koodareissa on enemmän miehiä kuin naisia? En tiedä, tuli vaan mieleeni.
Koodareista suurin osa on miehiä, koska miehet savustivat naiset ulos tietotekniikan ja tietojenkäsittelytieteen aloilta 80-luvulta alkaen. Sitä ennen oli hyvin tasa-arvoinen ala, joten ei liity oppimistapoihin eikä mihinkään muuhunkaan miesten tai naisten piirteisiin.
Okei, tuota en tiennyt. Ja kuten aiemmassakin sanoin, pohdiskelin vain eikä pohdiskeluni perustunut mihinkään tutkittuun tietoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
On kiinnostava kysymys, miksi niin moni yhteiskunnan negatiivinen kehityskulku iskee ensin nuoriin miehiin. He ovat vähän niinkuin kanarianlintu kaivoksessa. Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan ap:n vaatimus keskittyä nimenomaan pelkästään miehiin, niin nämä ongelmathan eivät ole yksin heidän ongelmiaan. Jos ihan oikeasti ja vakavasti haluamme saada selville syyt ja korjata ongelmat, se johdattaa vain harhaan jos lähdemme oletuksesta, että nämä ilmiöt koskevat vain poikia. Tällainen oletus ei auta ongelmien ratkaisussa, se ei auta ketään muuta kuin niitä trolleja, joiden päämääränä on tässä vaiheessa valtavirtaistaa käsitys että miehet ovat sorrettu ryhmä.
Mikä tekee pojista undulaatteja? Mitä ovat ne yhteiskunnan negatiiviset kehityskulut, jotka iskevät nyt poikiin ja hetken päästä kaikkiin muihinkin? Kyllä kai tähän olisi tartuttava nyt, kun vasta pojat kärsivät, sillä ellemme tiedä mitä on tapahtumassa ja miksi, ei meille kenellekään voi käydä kovin hyvin.
No en tietenkään voi tähän tyhjentävästi vastata koska olen korkeintaan kiinnostunut kansalainen enkä mikään tutkija, ja en edes ole juuri tästä asiasta kauhean kiinnostunut. En ole perehtynyt siihen omatoimisesti lainkaan. Mutta olen kuunnellut tyyppejä, joiden kiinnostuksen kohde tämä on, ja pidän heidän ajatuksiaan uskottavina.
Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on jo pitkään vaikuttanut tiettyjen yhteiskuntaluokkien mahdollisuuksiin kouluttautua. Poikiin on kiinnitetty huomiota osin siksi, että tyttöjen koulutuksen kehityssuunta kokonaisuutena edelleen jatkuu positiivisena. Mutta jos katsotaankin asiaa yhteiskuntaluokkien kannalta, huomataan että siellä pohjalla tytöillä on ihan samat ongelmat kuin pojilla ja tilanne huononee. Eli siis ongelma kyllä korostuu pojissa ja koskettaa useampia poikia, mutta vaikuttaisi kuitenkin koskevan ennen kaikkea yhteiskuntaluokkien asemaa.
Toinen huolestuttava kehityskulku on vanhojen sosiaalisten rakenteiden murtuminen lähinnä teknologian ja talouden mutta myös yksilönvapauden ja tasa-arvokehityksen ravistelemana. Älypuhelimista ja peleistä on jo ketjussa puhuttukin. Eli kun vanhat tavat tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa, pitää yhteyttä ystäviin, olla parisuhteessa, perustaa perhe/huoltaa perhettä, tavata ihmisiä, osallistua yhteiskuntaan jne jne jne eivät enää toimikaan, olisi keksittävä uudet paremmat tilalle ettei ainakaan jää sellaisia inhimillisiä perustarpeita täyttymättä jotka ennen hoituivat ilman että asiaa erikseen tarvitsi sen kummemmin suunnitella. Mutta toistaiseksi ollaan vielä sosiaalisesti heitteillä, uusien ratkaisujen kehittäminen jää kokonaan yksilöiden harteille, ja tietenkään valtaosa meistä, etenkään nuorista, ei osaa ratkaista tuollaisia ongelmia. Sekään ei auta että elintavassamme on niin paljon fyysisesti epäterveellisiä tekijöitä kuten ruutujen tuijottaminen, istuminen, epäterveellinen ruoka ja saasteet. Fyysisesti epäterve ihminen ei ole energisimmillään, aloitekykyisimmillään ja luovimmillaan minkään haasteiden edessä.
Näistä asioista on kyllä oltu huolissaan jo pitkään. Ehkä tilanteeseen jossain vaiheessa tartutaan. Mutta sen verran isoista asioista on kyse, että pienet tai kohdennetut ratkaisut eivät tule viemään kovin pitkälle. Aika ne ratkaisee tavalla tai toisella, mutta väliin putoaa useita sukupolvia.
Mä näen yhtenä ongelmana koulumaailman. En ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan kansakoulun ja oppikoulun. Kuten siskonikin. Siskoni oli kympin oppilas ja kirjoitti kuusi laudaturia. Minä käytin huomattavasti enemmän aikaa koulutehtäviin, mutta olin siitä huolimatta vain keskinkertainen oppilas. Vanhempani kannustivat mua vain pänttäämään lisää ja jossain vaiheessa tunsin itseni suoraan sanoen tyhmäksi, koska kaikista ponnisteluistani huolimatta kokeesta tuli vain seiska tai kasi.
Olin nelikymppinen, kun ensimmäisen kerran kuulin erilaisista oppimistavoista (näkeminen/kuuleminen/tekeminen). Siskoni kuului siihen tyyppiin, joka oppii näkemällä ja kuulemalla. Eli kun vain kuunteli tunnilla ja luki läksyt, kymppejä sateli. Itse taas kuulun siihen tyyppiin, joka oppii ensisijaisesti tekemällä ja toissijaisesti näkemällä. Kuulemalla en opi oikeastaan yhtään mitään. Olin aina tavallaan pelännyt opiskelua, koska minähän olin tyhmä enkä voisi oppia uusia asioita. Kunnes sairastuin ja oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Tuon alan opintojen alussa siis kuulin näistä erilaisista oppimistavoista. Aloinkin opiskella tekemällä. Tein, harjoittelin ja sen jälkeen luin kirjasta ja ymmärsin lukemani, koska tiesin jo valmiiksi, mitä sen asian käytännössä tekeminen tarkoittaa. Koinkin opiskelun varsin helpoksi ja kiitettäviä arvosanoja sateli.
Tuossa vaiheessa harmikseni pojastani oli jo tullut koulussa alisuorittaja, joka piti itseään liian tyhmänä oppimiseen. Mutta kun tajusin, että poikani on kuten minäkin eli oppii tekemällä, osasin alkaa ohjata häntä opinnoissa. Hänen kohdallaan siis tarvittiin paljon enemmän harjoitustehtäviä kuin niillä lapsilla, jotka oppivat ensisijaisesti näkemällä tai kuulemalla. Arvosanat alkoivat nousta ja pojan itsetunto kasvaa, kun laadin hänelle mitä erilaisimpia harjoitustehtäviä eri oppiaineista. Hän huomasi, että ei olekaan tyhmä ja opiskelu on kuin onkin myös hänelle mahdollista.
Ymmärrän sen, ettei peruskoulussa ole mahdollista huomioida yksilöllisiä eroja. Opettajilla ei ole aikaa havainnoida yksittäisten oppilaiden oppimistapoja. Massaa opetetaan massalle sopivalla tavalla. Jos ei kuulu massaan ja sattuu vielä olemaan poika, huono koulumenestys johtuu siitä, että on poika. Ei siis siitä, että ei kuulu massaan.
En tiedä, pitäisikö lasten oppimistavat edes jollain tasolla tutkia jo eskarissa. Ja muodostaa koululuokat näiden erilaisten oppimistapojen mukaan. Tällöin "tekijä-luokan" opettaja voisi panostaa harjoitustehtäviin, "kuulija-luokan" opettaja luokassa tapahtuvaan luennointiin ja "lukija-luokan" opettaja kirjalliseen oppimateriaaliin.
Kansa- ja oppikoulun käyneenä olet siis käynyt miesten suunnitteleman ja johtaman koulun jossa pääsääntöiseti miehet opettivatkin.
Nykyisessä koulukeskustelussa poikien heikkoa menestymistä on perusteltu sillä, että koulu on suunniteltu ja suunnattu tytöille ja opettajat ovat naisia. Sinun kertomasi perusteella kuitenkin kyse ei tässä(kään) ole sukupuolista tai naisten suosimisesta vaan erilaisista opppimistyyleistä.
Kyllä. Oppikoulun valitsivat ja myös oppikoulujen ja lukioiden opettajan ammatin valitsivat miehistä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Siihen aikaan sanottiinkin, että jollain ei ole lukupäätä. Jos ei ollut lukupäätä (ts oppi paremmin tekemällä), mentiin oppikoulun sijasta kansalaiskouluun ja sen jälkeen ammattikouluun. Näissä kouluissa opettajinakin oli "tekijöitä" eikä "lukijoita" tai "kuulijoita". Joskus ei oltu vielä kansakoulun jälkeen ihan selvillä, olisiko oppikoulu vai kansalaiskoulu parempi ja saatettiin mennä oppikouluun, mutta käytiinkin sitä vain 5 vuotta eli keskikoulu ja sen jälkeen lukion sijasta mentiin ammattikouluun.
Minusta kyse ei tosiaankaan ole sukupuolista vaan oppimistavoista. Nykyisin opettajiksi opiskelevat lähinnä ne, jotka oppivat lukemalla ja kuulemalla. Koska ei ole kuin yksi peruskoulu, jonka kaikki lapset käyvät. Tämä tietenkin näkyy heidän tavassaan opettaa. Pidän aika ratkaisevana tuota viittä vuotta (eli peruskoulun luokat 5-9) ja jos sen joutuu käymään sellaisten opettajien opetuksessa, jotka eivät tunnista oppilaidensa oppimistapaa tai vaikka tunnistaisivatkin, eivät syystä tai toisesta pysty tarjoamaan oikeanlaista opetusta, moni lapsi kokee, ettei selviä koulun asettamista vaatimuksista.
Mitä tulee opettajakunnan naisistumiseen, sen uskon johtuvan opettajan ammatin arvostuksen laskemisesta. Omina kouluaikoinani opettajat olivat sukupuolesta riippumatta auktoriteetteja. Nykyisin eivät oikein edes vanhemmat tunnu arvostavan opettajien työtä ja se tietenkin vaikuttaa siihen, että eivät heidän lapsensakaan arvosta. Huono palkka, sietämättömät kakarat ja valittavat vanhemmat eivät ole yhdistelmä, joka houkuttelee miehiä. Mieluummin opiskellaan vaikka it-alalle, tehdään hyväpalkkaista duunia ja saadaan vielä arvostustakin. Joskus lukioaikoina mietin vähän itsekin opettajan ammattia, mutta koska pidin itseäni liian tyhmänä opettajaksi, musta tuli lopulta hyväpalkkainen koodari. Ja hyvä näin :)
Ja kun vielä pohdin asiaa, niin miksi suurin osa koodareista on miehiä? Koodaamista ei opi kirjoista lukemalla eikä luentoja kuuntelemalla vaan tekemällä. Voisiko oppimistavoissa olla sukupuolten välisiä eroja? En tiedä, onko asiaa jossain tutkittu. Entä, jos koodareiksi päätyy herkemmin tekemällä oppijat kuin lukemalla tai kuulemalla oppijat? Ja jos pojissa olisi enemmän tekemällä oppijoita, siksi myös koodareissa on enemmän miehiä kuin naisia? En tiedä, tuli vaan mieleeni.
Koodareista suurin osa on miehiä, koska miehet savustivat naiset ulos tietotekniikan ja tietojenkäsittelytieteen aloilta 80-luvulta alkaen. Sitä ennen oli hyvin tasa-arvoinen ala, joten ei liity oppimistapoihin eikä mihinkään muuhunkaan miesten tai naisten piirteisiin.
Juuri näin. Naisten vuoksi meillä ylipäätään on luonnollista kieltä muistuttavia ohjelmointikieliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen on lähtökohtaisesti heikompi kuin mies, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tämän faktan takia suurin osa vientituloista, joilla tämän maan hyvinvointi kustannetaan on miesten tienaamia. Insinöörit ja bisnesmiehet, jotka tekevät sitä tuottavaa työtä joka päivä ylityötunteja säästelemättä, ovat 90 prosenttisesti miehiä. Naiset ovat pääosin tuottamattomissa töissä, joita ei olisi olemassakaan jos miehet eivät tekisi uhrauksia joka päivä eturintamalla omalla hiellä ja verellään.
Onhan se tietysti kiva, että naisille on näitä päiviä, jotta he voivat tuntea itsensä tärkeiksi varsinkin kun miehet aina vievät heidän työpaikkansa ja johtoasemansa törkeillä hyvävelipiireillä ja sukupuolirasismilla.
Naisista ei yksinkertaisesti ole ottamaan vastuuta yhteiskunnan tärkeimmistä elimistä. Se on nähty historiassa sodassa ja se nähdään nykypäivänä työpaikoilla ja tullaan tulevaisuudessa näkemään luultavasti uudestaan sodassa.
Haluaisin nähdä sen päivän kun miehet ja naiset ovat todella tasa-arvoisia. Mikäli Suomi tällaisena maa-alueena ja markkina-alueena vielä on olemassa ja meitä uhkaisi ulkopuolinen uhka, joka haluaisi horjuttaa taloudellista itsemääräämisoikeuttamme ja viedä vapautemme maana, olisiko siinä tilanteessa mahdollista, että naiset olisivat eturintamalla tai siellä hävittäjien tai muiden asejärjestelmien puikoissa tuhoamassa viholliskoneita? En usko, enkä tule uskomaan niin kauan kun naisille pitää järjetää omia sarjoja urheiluun, koska eivät pärjää miehiä vastaan missään lajissa.
Millä tavalla koet miehen oleva heikoilla tässä asetelmassa eli mikä on tässä se miesten ongelma?
Miehen ongelma on näköjään se, että vaikka naiset ovat "henkisesti ja ruumiillisesti heikompia", he päihittävät miehet kaikessa. Kyllähän tuollaista logiikkaa viljelevää jonnea tietenkin jurppii 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 1,1 miljoonaa yksinelävien taloutta ja niistä miesten osuus on noin 70 prosenttia. Jos se ei ole minkäänlainen ongelma niin varsin heikko on ymmärryskyky.
Minulla on sitten varmasti heikko ymmärryskyky, kun en tosiaan tajua mikä tässä on ongelma. On yhteiskunnallinen ongelma, että ihmiset eivät elä avo- tai avioliitossa?
Olen yksin elävä nainen. Ei tässä mitään ongelmaa ole vaan viihdyn näin.
Ja saan säännöllisesti seksiä, koska olen ihana ja sosiaalinen.
Uskon että mies pystyy ihan samaan halutessaan, vaikka onkin isompi ja vahvempi ja kuulemma henkisestikin etevämpi.
Vai haittaako penis esim. ruuanlaittoa, siivousta ja laskujen maksua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ongelma on vähäinen pillunsaanti. Mitä fb ryhmiä oon seurannu niin yhtenään joku vinkuu "saispa pillua".....
Tarkoittaako se mielestäsi, että miehillä ei ole ongelmia jos heidän yksi "ongelmansa" on toive enemmästä seksistä?
Naisillakin vastaavasti jos nainen toivoo, että saispa joskus kukan mieheltä niin silloin naisilla on palkkaus- ja arvostusasiat yleisesti kunnossa! Vain kukka puuttuu?
Naisilla on siis ongelmana palkkaus ja arvostusasiat. Hyvä.
Mitkä ovat ne miesten ongelmat, joista haluat keskustella?
Noin kuudennen sadan kerran, en ole keskustelessa tietysti miesten ongelmasta vaan siitä miksi miesten ongelmat eivät naisia kiinnosta juuri millään tavalla ja koko aihe esittäytyy naisille kuin mystinen kvanttifysiikan tietokirja. Hyvä, että naiset edes tajusivat sellaista olevan olemassa!
MIKSI NAISET EIVÄT AKTIIVISESTI OLE TEKEMÄSSÄ MIEHILLE HYVÄÄ VAIKKA MIEHET OVAT OLLEET LUOMASSA NAISILLE FEMISMILLÄ KUORRUTETTUA YHTEISKUNTAA?
Muistaakseni mm. suurin osa hoitoammattilaisista, lähivanhemmista, omaishoitajista jne. on naisia. Pahaako he tekevät?
Mies ei sairastunutta vaimoa omaishoida, mies ottaa eron. Mies ei ruoki, vaateta tai laastaroi omia lapsiaankaan, koska töissä on helpompaa. Ja eron tullen ihmetellään, miksi ne lapset haluavat äidilleen eikä lähes tuntemattoman miehen hoteisiin.
Mies keksii ja aiheuttaa ongelmansa itse nyppimällä rusinat elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:
- netti
- pelaaminen
- porno
Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.
Minä (N) olisin hyvinkin valmis laittamaan lisää resursseja kouluihin (kouluterveydenhuolto, kuraattorit, psykologit) ja ehkäisevään nuorisotyöhön, jotta nämä pojat tavoitettaisiin ajoissa ja kotiin jääminen ehkäistäisiin. Tilalle harrastuksia, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja ja joissa tutustuu ikätovereihin.
Miltä tämä palstamiesten mielestä kuulostaisi?
Huom kaikki nämä jo nykyään poikia auttavat tahot ovat muuten naisia. Alkuperäiseen aiheeseen.
Siispä väärin autettu. Kai nyt aikuisen pitäisi lasta osata auttaa.
Opettajiin tulisi saada lisää miehiä sillä näkeehän sen, että kuria noi kakarat vaatii, pojat sekä tytöt.
Mitä enemmän on kuria loivennettu ja "tunneälyä" korostettu niin sitä enemmän mopo lähtee käsistä tulevien aikuisten kasvuvaiheissa.
Tarkoitatko, että miehillä ei olisi lainkaan ongelmia jos heitä olisi kasvuiässä hakattu kurinpitomielessä tarpeeksi?
No vot, voin piiskata halukkaita kun hinnasta sovitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ongelma on vähäinen pillunsaanti. Mitä fb ryhmiä oon seurannu niin yhtenään joku vinkuu "saispa pillua".....
Tarkoittaako se mielestäsi, että miehillä ei ole ongelmia jos heidän yksi "ongelmansa" on toive enemmästä seksistä?
Naisillakin vastaavasti jos nainen toivoo, että saispa joskus kukan mieheltä niin silloin naisilla on palkkaus- ja arvostusasiat yleisesti kunnossa! Vain kukka puuttuu?
Naisilla on siis ongelmana palkkaus ja arvostusasiat. Hyvä.
Mitkä ovat ne miesten ongelmat, joista haluat keskustella?
Noin kuudennen sadan kerran, en ole keskustelessa tietysti miesten ongelmasta vaan siitä miksi miesten ongelmat eivät naisia kiinnosta juuri millään tavalla ja koko aihe esittäytyy naisille kuin mystinen kvanttifysiikan tietokirja. Hyvä, että naiset edes tajusivat sellaista olevan olemassa!
MIKSI NAISET EIVÄT AKTIIVISESTI OLE TEKEMÄSSÄ MIEHILLE HYVÄÄ VAIKKA MIEHET OVAT OLLEET LUOMASSA NAISILLE FEMISMILLÄ KUORRUTETTUA YHTEISKUNTAA?
Muistaakseni mm. suurin osa hoitoammattilaisista, lähivanhemmista, omaishoitajista jne. on naisia. Pahaako he tekevät?
Mies ei sairastunutta vaimoa omaishoida, mies ottaa eron. Mies ei ruoki, vaateta tai laastaroi omia lapsiaankaan, koska töissä on helpompaa. Ja eron tullen ihmetellään, miksi ne lapset haluavat äidilleen eikä lähes tuntemattoman miehen hoteisiin.
Mies keksii ja aiheuttaa ongelmansa itse nyppimällä rusinat elämästä.
Vaikka olenkin nainen, olen kanssasi osittain eri mieltä. Monilta miehiltä puuttuu rohkeus vastustaa vaimoaan ja ilmoittaa, että MINÄ jään nyt hoitovapaalle ja SINÄ menet töihin. Jotta mies edes voisi jäädä hoitovapaalle, on naisen haluttava, että mies jää hoitovapaalle. Ikävä kyllä usein on niin, ettei nainen edes halua sitä. Toinen asia on, että naiset haluavat päättää, miten kotia ja lapsia hoidetaan. Miehen tapa hoitaa kotia ja lapsia ei kelpaa. Ja kun ei kelpaa, mies siirtyy sivuun.
Lähipiirissäni olen rohkaissut nuoria isiä pitämään päänsä. Ihan siksikin, että aito osallistuminen lasten hoitoon ja elämään on ainoa keino, jolla mies voi edes toivoa saavansa lasten huoltajuuden eron sattuessa. Jos mies siirtyy sivuun, tämä pienikin toive on menetetty.
On varmasti miehiä, jotka tosiaan nyppivät rusinat elämästä. Mutta on hyvin paljon miehiä, joille ei anneta edes mahdollisuutta valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uli taas ulisee
Tämä sinun kommenttisi on nyt sitä modernia feminismiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni, jos miehellä on ongelma, on se silloin OIKEASTI ongelma sillä miehet eivät yleensä ole niin paljon tunteiden vietävinä mitä naiset. Sanon tämän itse siis naisena. Mutta en myöskään sano että kaikki naisten ongelmat ovat vain turhia. Varmasti niitäkin on vakavia ja aitoja. Mutta draamaa ja sen myötä myös "ongelmia" vaan syntyy enemmän naisten keskuudessa.
Aivan.
Tästä esimerkkinä vaikka täällä miljoonasti kuullut ahdistukset kun "mies tuijotti epämiellyttävästi". Siis ei hyvää päivää ja OK uskon, että sellaistakin tapahtuu. Mutta että siitä draamaillaan ja ahdistutaan . Kuinka monen miehen ollaan kuultu draamailleen tuijottamisesta?
Naisten herkempänä sukupuolena kannattaisi ymmärtää, että suuri vastuu on teillä "vastaanottavana" osapuolena. Jos mies käyttäytyy ihan normaaliuden rajoissa, siinä ei voi oikein mitään tehdä eikä mies väärässä ole. Jos et pidä tilanteesta, älä ajaudu niihin. Toinen hyvä esimerkki on pimeän ja raiskaamisen pelko. Siinä on pohjimmiltaan kyse testostronin vähyydestä naisella ja sen tuoman rohkeuden puutteesta, ei siitä että "miehet ylipäätään raiskaavat". Pelon juuri on naisen biologia, ei se että joku mies jossain on raiskannut. Syy vaan vieritetään miehille, "miesten syy kun mä pelkään!"
Koet siis ongelmaksi sen, että naiset pelkäävät miehiä? Naisen herkempänä sukupuolena pitäisi ymmärtää, että hänellä on suuri vastuu vastaanottavana osapuolena... Vastuu mistä? Selvennätkö vähän, miten nainen voi tässä toimia niin, että tilanne ei olisi miehille ongelmallinen?
En koe vaan sen, että omasta hauraudesta ja pelkuruudesta johtuen syytetään miestä/muita.
Tarkoitan vastuulla sitä, että jos ja kun aikuinen nainen tiedostaa olevansa herkkä/kriittinen jne. niin ottakoon vastuun ahdistumisestaan. Ei kaikki ole muiden syytä. Ei sillä tavalla voi elää, että "mene pois mies tai minä ahdistun". Se jolle asia on ongelma, muuttakoon käyttäymistään/olin paikkaansa.
Jos ei nainen saa pelätä raiskaajaa, miksi mies kuitenkin odottaa "hauraan ja herkän" naisen ratkovan miehen pelkuruusongelmat koskien ihmissuhdetta?
Miksei ap karista omaa arkuuttaan ja lähesty naista mahdollisimman epäraiskaajamaisesti? Kun ei edes ole herkkä, hauras ja fyysisesti heikompi?
Miksi ao pelkäät naisia noin helvetisti???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten aseman korjaaminen on ehdoton ykkösasia! Muutama tuhat vuotta ovat naisten etujen hoitaminen vielä jäljessä. Sitten voidaan siinä sivussa miettiä miehiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Naisten aseman korjaaminen on ehdoton ykkösasia! Muutama tuhat vuotta ovat naisten etujen hoitaminen vielä jäljessä. Sitten voidaan siinä sivussa miettiä miehiäkin.
Kaikessa rauhassa vaan, en pistä vastaan. Mutta jos ajattelutapa on jo lähtökohtaisesti semmoista että kaikki miehet ovat sikoja niin en kyllä oikein ymmärrä miten sellainen mouhoominen asiaa edistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ongelma on vähäinen pillunsaanti. Mitä fb ryhmiä oon seurannu niin yhtenään joku vinkuu "saispa pillua".....
Tarkoittaako se mielestäsi, että miehillä ei ole ongelmia jos heidän yksi "ongelmansa" on toive enemmästä seksistä?
Naisillakin vastaavasti jos nainen toivoo, että saispa joskus kukan mieheltä niin silloin naisilla on palkkaus- ja arvostusasiat yleisesti kunnossa! Vain kukka puuttuu?
Naisilla on siis ongelmana palkkaus ja arvostusasiat. Hyvä.
Mitkä ovat ne miesten ongelmat, joista haluat keskustella?
Noin kuudennen sadan kerran, en ole keskustelessa tietysti miesten ongelmasta vaan siitä miksi miesten ongelmat eivät naisia kiinnosta juuri millään tavalla ja koko aihe esittäytyy naisille kuin mystinen kvanttifysiikan tietokirja. Hyvä, että naiset edes tajusivat sellaista olevan olemassa!
MIKSI NAISET EIVÄT AKTIIVISESTI OLE TEKEMÄSSÄ MIEHILLE HYVÄÄ VAIKKA MIEHET OVAT OLLEET LUOMASSA NAISILLE FEMISMILLÄ KUORRUTETTUA YHTEISKUNTAA?
Muistaakseni mm. suurin osa hoitoammattilaisista, lähivanhemmista, omaishoitajista jne. on naisia. Pahaako he tekevät?
Mies ei sairastunutta vaimoa omaishoida, mies ottaa eron. Mies ei ruoki, vaateta tai laastaroi omia lapsiaankaan, koska töissä on helpompaa. Ja eron tullen ihmetellään, miksi ne lapset haluavat äidilleen eikä lähes tuntemattoman miehen hoteisiin.
Mies keksii ja aiheuttaa ongelmansa itse nyppimällä rusinat elämästä.Vaikka olenkin nainen, olen kanssasi osittain eri mieltä. Monilta miehiltä puuttuu rohkeus vastustaa vaimoaan ja ilmoittaa, että MINÄ jään nyt hoitovapaalle ja SINÄ menet töihin. Jotta mies edes voisi jäädä hoitovapaalle, on naisen haluttava, että mies jää hoitovapaalle. Ikävä kyllä usein on niin, ettei nainen edes halua sitä. Toinen asia on, että naiset haluavat päättää, miten kotia ja lapsia hoidetaan. Miehen tapa hoitaa kotia ja lapsia ei kelpaa. Ja kun ei kelpaa, mies siirtyy sivuun.
Lähipiirissäni olen rohkaissut nuoria isiä pitämään päänsä. Ihan siksikin, että aito osallistuminen lasten hoitoon ja elämään on ainoa keino, jolla mies voi edes toivoa saavansa lasten huoltajuuden eron sattuessa. Jos mies siirtyy sivuun, tämä pienikin toive on menetetty.
On varmasti miehiä, jotka tosiaan nyppivät rusinat elämästä. Mutta on hyvin paljon miehiä, joille ei anneta edes mahdollisuutta valita.
Onko se jotenkin naisen vastuulla, ettei mies uskalla käyttäytyä kuin vastuullinen vanhempi ja jäädä hoitovapaalle?
Minun mieheni piti hoitovapaata kolme kuukautta. Hän oli edelläkävijä v. 1996.
Mielestäni aikuinen ei odota, että toinen antaa hänelle oikeuksia. Aikuinen pyytää tai vaatii ne.
Ja seksihän ei siis ole mikään oikeus, se on molemminpuolisen kiintymyksen ja kunnioituksen lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni, jos miehellä on ongelma, on se silloin OIKEASTI ongelma sillä miehet eivät yleensä ole niin paljon tunteiden vietävinä mitä naiset. Sanon tämän itse siis naisena. Mutta en myöskään sano että kaikki naisten ongelmat ovat vain turhia. Varmasti niitäkin on vakavia ja aitoja. Mutta draamaa ja sen myötä myös "ongelmia" vaan syntyy enemmän naisten keskuudessa.
Aivan.
Tästä esimerkkinä vaikka täällä miljoonasti kuullut ahdistukset kun "mies tuijotti epämiellyttävästi". Siis ei hyvää päivää ja OK uskon, että sellaistakin tapahtuu. Mutta että siitä draamaillaan ja ahdistutaan . Kuinka monen miehen ollaan kuultu draamailleen tuijottamisesta?
Naisten herkempänä sukupuolena kannattaisi ymmärtää, että suuri vastuu on teillä "vastaanottavana" osapuolena. Jos mies käyttäytyy ihan normaaliuden rajoissa, siinä ei voi oikein mitään tehdä eikä mies väärässä ole. Jos et pidä tilanteesta, älä ajaudu niihin. Toinen hyvä esimerkki on pimeän ja raiskaamisen pelko. Siinä on pohjimmiltaan kyse testostronin vähyydestä naisella ja sen tuoman rohkeuden puutteesta, ei siitä että "miehet ylipäätään raiskaavat". Pelon juuri on naisen biologia, ei se että joku mies jossain on raiskannut. Syy vaan vieritetään miehille, "miesten syy kun mä pelkään!"
Koet siis ongelmaksi sen, että naiset pelkäävät miehiä? Naisen herkempänä sukupuolena pitäisi ymmärtää, että hänellä on suuri vastuu vastaanottavana osapuolena... Vastuu mistä? Selvennätkö vähän, miten nainen voi tässä toimia niin, että tilanne ei olisi miehille ongelmallinen?
En koe vaan sen, että omasta hauraudesta ja pelkuruudesta johtuen syytetään miestä/muita.
Tarkoitan vastuulla sitä, että jos ja kun aikuinen nainen tiedostaa olevansa herkkä/kriittinen jne. niin ottakoon vastuun ahdistumisestaan. Ei kaikki ole muiden syytä. Ei sillä tavalla voi elää, että "mene pois mies tai minä ahdistun". Se jolle asia on ongelma, muuttakoon käyttäymistään/olin paikkaansa.
Uskoisin ainakin jollain tasolla ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Pelot ja erityisesti pelottelut vaan tuntuvat kuuluvan nykyaikaan. Kun itse olin nuori - ja kaiken lisäksi vielä varsin nättikin - ei mua pelottanut liikkua missään. Ei iltaisin, ei öisin eikä edes yksin. Toki tiedostin raiskauksen mahdollisuuden, mutta siihen aikaan muita ihmisiä pidettiin lähtökohtaisesti normaaleina ja luotettavina. Jos nyt yksi 100 000:sta miehestä olisikin raiskaaja, ne muut 99 999 olivat sellaisia, joita ei ollut mitään syytä pelätä. Siihen aikaan ei tosin ollut somea, josta lukea tuntemattomien, anonyymien raiskausfantasioista. Varmaan silloinkin oli näitä miehiä, mutta kun ei tiedetty, ei osattu pelätäkään. Ja lisäksi nykyisin saadaan lukea mitä ihmeellisimpiä "oma kokemus"-tarinoita, joiden todenperäisyys voi olla ihan kukkua. On vaan olevinaan kiva vähän saada äksöniä edes sepitetyillä tarinoilla. Enkä nyt tarkoita, että kaikki tarinat olisivat sepitettyjä, mutta en mä tältä palstaltakaan usko puoliakaan aloituksista.
Pelot ja pelottelu ei kuitenkaan liity vain tähän vaan on laajempikin yhteiskunnan ilmiö. Nykyisin pelotellaan vähän kaikella. Erityisesti muilla ihmisillä. Ei tulisi kuuloonkaan, että kukaan veisi lastaan edes puoleksi tunniksi naapurilleen hoitoon. Ei tietenkään, koska on todennäköisempää, että naapuri on raivohullu narkkari kuin tavallinen opiskelija. Tai jos lapsi kaatuu pyörällä, monet miehet eivät uskalla edes mennä auttamaan, koska lasta auttava mies on tietenkin pedo-sarjamurhaaja eikä tavallinen työstä palaava perheenisä. Jos naapurista kuuluu hiljaisuuden jälkeen musiikkia, ei uskalleta mennä soittamaan ovikelloa, koska on todennäköisempää saada kirveestä päähän kuin että naapuri pyytäisi anteeksi ja laittaisi musiikin hiljemmalle. Näille uskomuksille ja peloille ei kuitenkaan ole olemassa mitään muuta todistetta kuin joku yksittäistapaus joskus jossain.
On valitettavaa, että meistä on tullut niin pelokkaita ja niin toisiamme epäilyttävinä ja vaarallisina pitäviä, että jo pelkästään toisen ihmisen katse koetaan pelottavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat "miesten ongelmat" ovat aapeenkin mielestä 1) naisten seksuaalinen valta ja 2) feminismi. Kaikki muu mitä hän tai hänenlaisensa mies saattaa mainita on joko näiden kahden tukemista esimerkein, tai pelkkä puhdas retorinen keino, asia josta mies ei voisi vähempää välittää, mutta jota hän ymmärtää voivansa käyttää sympatioiden saamiseksi puolelleen väittämällä, että näistä selvästi traagisista ongelmista feministit/naiset eivät välitä/vain pilkkaavat miehiä.
Noiden kahden ongelmiksi mieltäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoa ratkaisu tai edes ainoa viitekehys ratkaisukeskustelulle jonka ap hyväksyy on se, että naisten pitää hyvittää miehille jotakin ja luovuttaa vaatimasta oikeuksiaan. Keinoista vallitsee miesasiamiesten keskuudessakin erimielisyyttä, mutta heidän haluamansa lopputulos on poikkeuksetta "naisen seksuaalisen vallan" poistaminen ilman että miesten tarvitsee itse muuttua tai tarkastella omia sukupuoliroolejaan kriittisesti muuten kuin niiltä osin joilta nimenomainen kyseessä oleva miesasiamies ei miesten sukupuoliroolista pidä. Muutosta ei voi eikä saa pyrkiä toteuttamaan feministisin keinoin, eikä edes analyysiä saa tehdä feministisestä paradigmasta, koska tällöin ei myönnetä miesten kokemaa ikiaikaista sortoa naisten seksuaalisen vallan sätkynukkeina. Miehet ovat joutuneet uhrautumaan sodissa pilden takia! Miehet ovat keksineet kaikki keksinnöt ja rakentaneet sivistyksen pilden takia! Tämä naisten olisi miehille korvattava ja maksettava ja vapautettava miehet pilden ikeestä takaamalla elinikäinen riittävä pildensaanti joka miehelle.
Ei naisen ole mahdollista lähteä tällaiseen keskusteluun miehen ehdoilla, koska se vaatisi hänen ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa kiistämisen. Miesasiamies ei tule muuttamaan mieltään, eikä käymään keskustelua kenenkään muun ehdoilla. Hän hyödyntää kaikki retoriset keinot, jotka hänen ulottuvillaan ovat, piittaamatta niiden epärehellisyydestä tai siitä, jos ne ovat jonkin muun hänen tärkeän opinkappaleensa kanssa ristiriidassa.
Näitä ketjuja tullaan käymään niin kauan, kuin ap ja toiset hänen kaltaisensa kirjoittelijat täällä saavat naiset reagoimaan käyttämiinsä epärehellisiin retorisiin keinoihin. Kerjäämällä sääliä, syyttämällä naisia kollektiivisesti siitä vääryydestä, kun joku nainen joskus on nähnyt tämän kuvion läpi eikä ole ruvennut silittelemään miehen päätä vaikka tämä on puhunut tragedioista jotka koskevat joitain toisia miehiä jossain, ei tietenkään miestä itseään koskaan, koska tragediojen kärsijät itse harvoin käyttävät kokemuksiaan halpoina retorisina keinoina.
Ymmärrän tämän ap:n ja hänen kaltaistensa osalta, mutta tällä kertaa hyväksyn sen välttämättömänä (joskin ärsyttävänä) hintana, joka on maksettava siitä että voimme hetken aikaa puhua vakavasti miesten ongelmista. Niitähän heillä aivan kiistatta on: nykyinen suuntaus nuorten miesten voinnissa on aivan hälyttävä, ja katastrofi uhkaa hyvin pian, ellemme saa selville mikä on vialla.
Pojat eivät pärjää koulussa (taas tänään kerrottiin uutisissa, että miesten ja naisten koulutusero on Suomessa Euroopan suurin naisten hyväksi). Pojat eivät löydä (tai halua?) tyttöystävää, eivät harrasta seksiä, eivät pääse elämään kiinni.
Tytöilläkään ei voi kovin kauan mennä hyvin, jos poikamme tipahtavat yhteiskunnan kärryiltä ja jauhautuvat rattaiden alle.
Tuohon löytyi jo edellisessä pitkässä ketjussa syyt:
- netti
- pelaaminen
- porno
Osa pojista jää yläasteella mieluummin kotiin ja viettää elämäänsä verkossa kuin tavaten oikeita tyttöjä.
Tässä ei ole kyse niinkään tietoisesta valinnasta kuten esität vaan siitä että näillä nuorilla miehillä ei ole edes mitään mahdollisuuksia tyttöihin. Eivät he silloin voi yksin päättää omasta asemastaan tyttöjen silmissä vaan tälle asialle pitäisi laajemmin tehdä yhteiskunnassa jotain en tiedä mitä, ehkä asennekasvatusta.
Voi kun se olisikin niin helppoa että voisi vaan nuorena päättää haluta naisia ja sitten niitä saisi :(
Ei miehillä ole ongelmia. Ja jos joskus on niin viinalla ja kavereiden kanssa painimalla niistä selviää. Sitten jaksaa taas kuunnella niitä naisten ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ongelma on vähäinen pillunsaanti. Mitä fb ryhmiä oon seurannu niin yhtenään joku vinkuu "saispa pillua".....
Tarkoittaako se mielestäsi, että miehillä ei ole ongelmia jos heidän yksi "ongelmansa" on toive enemmästä seksistä?
Naisillakin vastaavasti jos nainen toivoo, että saispa joskus kukan mieheltä niin silloin naisilla on palkkaus- ja arvostusasiat yleisesti kunnossa! Vain kukka puuttuu?
Naisilla on siis ongelmana palkkaus ja arvostusasiat. Hyvä.
Mitkä ovat ne miesten ongelmat, joista haluat keskustella?
Noin kuudennen sadan kerran, en ole keskustelessa tietysti miesten ongelmasta vaan siitä miksi miesten ongelmat eivät naisia kiinnosta juuri millään tavalla ja koko aihe esittäytyy naisille kuin mystinen kvanttifysiikan tietokirja. Hyvä, että naiset edes tajusivat sellaista olevan olemassa!
MIKSI NAISET EIVÄT AKTIIVISESTI OLE TEKEMÄSSÄ MIEHILLE HYVÄÄ VAIKKA MIEHET OVAT OLLEET LUOMASSA NAISILLE FEMISMILLÄ KUORRUTETTUA YHTEISKUNTAA?
Muistaakseni mm. suurin osa hoitoammattilaisista, lähivanhemmista, omaishoitajista jne. on naisia. Pahaako he tekevät?
Mies ei sairastunutta vaimoa omaishoida, mies ottaa eron. Mies ei ruoki, vaateta tai laastaroi omia lapsiaankaan, koska töissä on helpompaa. Ja eron tullen ihmetellään, miksi ne lapset haluavat äidilleen eikä lähes tuntemattoman miehen hoteisiin.
Mies keksii ja aiheuttaa ongelmansa itse nyppimällä rusinat elämästä.Vaikka olenkin nainen, olen kanssasi osittain eri mieltä. Monilta miehiltä puuttuu rohkeus vastustaa vaimoaan ja ilmoittaa, että MINÄ jään nyt hoitovapaalle ja SINÄ menet töihin. Jotta mies edes voisi jäädä hoitovapaalle, on naisen haluttava, että mies jää hoitovapaalle. Ikävä kyllä usein on niin, ettei nainen edes halua sitä. Toinen asia on, että naiset haluavat päättää, miten kotia ja lapsia hoidetaan. Miehen tapa hoitaa kotia ja lapsia ei kelpaa. Ja kun ei kelpaa, mies siirtyy sivuun.
Lähipiirissäni olen rohkaissut nuoria isiä pitämään päänsä. Ihan siksikin, että aito osallistuminen lasten hoitoon ja elämään on ainoa keino, jolla mies voi edes toivoa saavansa lasten huoltajuuden eron sattuessa. Jos mies siirtyy sivuun, tämä pienikin toive on menetetty.
On varmasti miehiä, jotka tosiaan nyppivät rusinat elämästä. Mutta on hyvin paljon miehiä, joille ei anneta edes mahdollisuutta valita.
Onko se jotenkin naisen vastuulla, ettei mies uskalla käyttäytyä kuin vastuullinen vanhempi ja jäädä hoitovapaalle?
Minun mieheni piti hoitovapaata kolme kuukautta. Hän oli edelläkävijä v. 1996.
Mielestäni aikuinen ei odota, että toinen antaa hänelle oikeuksia. Aikuinen pyytää tai vaatii ne.
Ja seksihän ei siis ole mikään oikeus, se on molemminpuolisen kiintymyksen ja kunnioituksen lahja.
Ei ole. En tarkoittanutkaan, että olisi. Tarkoitin nimenomaan sitä, että miesten tulee itse vaatia oikeutensa jäädä hoitovapaalle tai hoitaa lapsiaan haluamallaan tavalla. Liian moni mies ei tee niin vaan siirtyy mieluummin sivuun. Varsinkin, jos lähipiirissä ei ole ketään, joka suhtautuisi myönteisesti siihen, että mies vaatii.
Miehet saavat tietysti ihan itse korjata ne ongelmansa, jotka ovat itse aiheuttaneet. Pitääkö nyt taas huutaa naisia apuun tässäkin?
Minusta ihan ensin pitäisi kuitenkin hyväksyä pojillekin tunteet. Siis se, että ilman kavereita olo on yksinäinen, kiusaamisesta tulee paha mieli jne. Ei ole nössöä tuntea eikä ole coolia olla tunteeton. Pitäisin aika tärkeänä, ettei pojan lohduttaminen olisi niin selvästi äidin tehtävä vaan että isäkin lohduttaisi poikaansa. Tämä on tietenkin haastavaa, jos isä itsekään ei ole saanut tuntea vaan on joutunut ainakin salaamaan tunteensa tai jopa kovettamaan itsensä. Muutos voi viedä useamman sukupolven.
Olisi ehkä myös hyvä miettiä, tuetaanko tyttöjen ystävyyssuhteita enemmän kuin poikien ystävyyssuhteita. Enkä nyt tarkoita johonkin kaveriporukkaan kuulumista vaan kahden välisiä ystävyyssuhteita. Jos poikia tuetaan vähemmän, asiaan pitäisi saada muutos.