En jaksa toimia toisten terapeuttina, en varsinkaan ilmaiseksi

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen epäterveiden ihmissuhteiden päätyttyä jää helposti syyttelemään itseään siitä, että miksi antoikaan itselle tilanteen jatkua niin pitkään itselle epäedullisena. On silti luonnollista suhtautua toisiin hyväntahtoisen toiveikkaasti. Näiden kohtaamisten opetus on se, että jatkossa muistaa jo aiemmassa vaiheessa kiinnittää omiin tuntemuksiinsa huomiota uusiin ihmisiin tutustuessa.

Joo itsellä tällä hetkellä syyllisyys päällä, erosin pitkäaikaisesta kaverista, kaveruus oli pitkän aikaan kovin yksipuolista ja minä jouduin aina "likasankoksi". Paljon sietämistä ja sisään patomista mikä ajoi hermoromahduksen partaalle, en ennen tätä kokemusta voinut uskoa että mieli voi järkkyä näin paljon. Miten heikkoja me ihmiset olemme

Ei ehkä varsinaisesti heikkoja, mutta inhimillisiä. Jokaisen kestokyvyllä on rajansa. Romahdus tulee silloin, jos on liian pitkään puskenut yli omien voimiensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen epäterveiden ihmissuhteiden päätyttyä jää helposti syyttelemään itseään siitä, että miksi antoikaan itselle tilanteen jatkua niin pitkään itselle epäedullisena. On silti luonnollista suhtautua toisiin hyväntahtoisen toiveikkaasti. Näiden kohtaamisten opetus on se, että jatkossa muistaa jo aiemmassa vaiheessa kiinnittää omiin tuntemuksiinsa huomiota uusiin ihmisiin tutustuessa.

Joo itsellä tällä hetkellä syyllisyys päällä, erosin pitkäaikaisesta kaverista, kaveruus oli pitkän aikaan kovin yksipuolista ja minä jouduin aina "likasankoksi". Paljon sietämistä ja sisään patomista mikä ajoi hermoromahduksen partaalle, en ennen tätä kokemusta voinut uskoa että mieli voi järkkyä näin paljon. Miten heikkoja me ihmiset olemme

Yhdelle tällaiselle tapaamisten feidaajalle ilmoitin hiljattain, että on parempi ettemme enää yritä ainakaan lähiaikoina tavata. Tuli kasa kaikenlaisia selityksiä, mutta olin tyytyväinen pysyessäni päätöksessäni.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverin piti olla täällä jo puoli tuntia sitten. Eipä näy eikä kuulu, sain sentään viestin jossa kikatellaan sitä että hupsista, vielä kestää että hän tulee. Miksi me ihmiset, etenkin naiset, olemme paskoissa ihmissuhteissa vuodesta toiseen..?

Koska yksin jääminen pelottaa, olemmehan kaikki toinen toisistamme riippuvaisia sosiaalisia olentoja. Jos tarjolla on vain huonoja ihmissuhteita tai yksinäisyyttä, niin olo harvoin on tyytyväinen. Huonostakin tilanteesta pitää toki pyrkiä ottamaan irti se minkä voi ja yrittää välttää tekemästä liian suuria kompromisseja oman hyvinvointinsa kustannuksella. Tilanne on silti kuluttava ja epätyydyttävä, koska kaipaamme syvällä sisimmissämme aitoa ja toimivaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Onneksi sellaisen voi toisinaan löytää, vaikka se harvinaista herkkua onkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverin piti olla täällä jo puoli tuntia sitten. Eipä näy eikä kuulu, sain sentään viestin jossa kikatellaan sitä että hupsista, vielä kestää että hän tulee. Miksi me ihmiset, etenkin naiset, olemme paskoissa ihmissuhteissa vuodesta toiseen..?

Huonoja ja toimimattomia ihmissuhteita on tietysti yhtä lailla paljon myös miehilläkin. Naiset vain ehkä sitten puhuvat niistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Koska yksin jääminen pelottaa, olemmehan kaikki toinen toisistamme riippuvaisia sosiaalisia olentoja. Jos tarjolla on vain huonoja ihmissuhteita tai yksinäisyyttä, niin olo harvoin on tyytyväinen. Huonostakin tilanteesta pitää toki pyrkiä ottamaan irti se minkä voi ja yrittää välttää tekemästä liian suuria kompromisseja oman hyvinvointinsa kustannuksella. Tilanne on silti kuluttava ja epätyydyttävä, koska kaipaamme syvällä sisimmissämme aitoa ja toimivaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Onneksi sellaisen voi toisinaan löytää, vaikka se harvinaista herkkua onkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverin piti olla täällä jo puoli tuntia sitten. Eipä näy eikä kuulu, sain sentään viestin jossa kikatellaan sitä että hupsista, vielä kestää että hän tulee. Miksi me ihmiset, etenkin naiset, olemme paskoissa ihmissuhteissa vuodesta toiseen..?

Mielenkiintoinen ketju! Kommenteista huomaa hyvin sen, kuinka hankala jatkuvasti raskaan uskotun rooliin päätymisen kuormittavuuteen on eläytyä, jos kommentoijalla itsellään ei kokemusta tällaisista ihmissuhteista ole.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju! Kommenteista huomaa hyvin sen, kuinka hankala jatkuvasti raskaan uskotun rooliin päätymisen kuormittavuuteen on eläytyä, jos kommentoijalla itsellään ei kokemusta tällaisista ihmissuhteista ole.

Yleensä sillä puhuvalla osapuolella ei ole ollut ns normaaleja ihmissuhteita mistä oppia. Sitten kun kohdalle sattuu herkempi, kiltti, hiljaisempi (alistuva luonne) niin tarrataan kiinni ja hölistään kaikki maholliset asiat ja muidenkin asiat koska kuulija ei kiltteydeltään raaski/osaa sanoa ei.

Pahimmillaan huomaa että vuosia mennyt roska astian roolissa.

Tämä pitää varmasti paikkansa! Läheskään kaikki eivät omaa kovin tasapainoista kasvuympäristöä, joten traumoja voi olla monella ja hyvät vuorovaikutustaidotkin hiukan hakusessa.

Ja tietysti samakin ihminen voi päätyä erilaisiin rooleihin ihmissuhteissaan riippuen siitä onko vastassa itseä niin sanotusti kovempi vai pehmeämpi tyyppi. Joskus itse kukin saattaa sattua olemaan puhtaasti ajattelemattomuuttaan liian itsekeskeinen toisen seurassa. Joskus taas jokin seura on niin jyräävää, että tuntuu helpoimmalta vain ottaa äkkiä jalat alle.

Yleensä sillä puhuvalla osapuolella ei ole ollut ns normaaleja ihmissuhteita mistä oppia. Sitten kun kohdalle sattuu herkempi, kiltti, hiljaisempi (alistuva luonne) niin tarrataan kiinni ja hölistään kaikki maholliset asiat ja muidenkin asiat koska kuulija ei kiltteydeltään raaski/osaa sanoa ei.

Pahimmillaan huomaa että vuosia mennyt roska astian roolissa.

Kaikkein pahinta on kun jos eronnut ns "energiasyöpöstä" sanonut vaikka ettei jaksa enää, niin monesti se "energiasyöppö" ei opi mitään(eikä edes pohdi miksi kävi näin).

Kääntää kaiken itsensä eduksi(eikä ikinä näe itsessään vikaa), uhriutuu ja hyöty käyttää sitten uuden kaverin kalastukseen(tai muuten hakee huomiota/lohtua ympäriltään) uutta nyyhkytarinaa kuinka kaveri jätti/hylkäsi ja kierre vain jatkuu.

Miksi ihmissuhteet on niin vaikeita 🤔

Sitähän sanotaan, että ihminen on taipuvainen päätymään samankaltaisiin tilanteisiin aina uudelleen siihen asti, kunnes vihdoin ottaa niistä opikseen. Voi pitää jossain määrin paikkansakin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta on kun jos eronnut ns "energiasyöpöstä" sanonut vaikka ettei jaksa enää, niin monesti se "energiasyöppö" ei opi mitään(eikä edes pohdi miksi kävi näin).

Kääntää kaiken itsensä eduksi(eikä ikinä näe itsessään vikaa), uhriutuu ja hyöty käyttää sitten uuden kaverin kalastukseen(tai muuten hakee huomiota/lohtua ympäriltään) uutta nyyhkytarinaa kuinka kaveri jätti/hylkäsi ja kierre vain jatkuu.

Miksi ihmissuhteet on niin vaikeita 🤔

Sama ongelma. Siksi en hengaa kenenkään kanssa enää, vaan vietän vapaapäivät rauhassa kotona.

En keksi muuta keinoa, kuin sanoa suoraan, mutta se aina loukkaa tunteita.

Voimia sulle ap. Täällä yksi psykologi, joka vapaa-aikana on myös riskissä ajautua samaan tilanteeseen. Tai vanhojen kavereiden kanssa ei ole sitä ongelmaa, mutta uusiin ihmisiin tutustuminen tai ystävystyminen on ihan painajaismaista siinä vaiheessa kun he keksivät, että hei tuohan on psykologi. Harrastan paljon ja olen ulospäin suuntautunut ihminen, joten siinä mielessä näin vielä aikuisiälläkin tulee uusia kontakteja. Usein vaihdetaan yhteystietoja ja sovitaan, että mennään käymään kahvilla, lounalla jne. Ihan mielelläni kyllä tutustun uusiin ihmisiin mutta on ihan älyttömän rasittavaa kun kolmen tunnin tapaamisen päätteeksi huomaan, että toinen on tilittänyt koko ajan jotain parisuhdekriisiä tai anoppiahdistustaan ja kertaakaan toinen ei ole kysynyt mitä minulle kuuluu.

Olen oppinut olemaan jämäkkä. Jätän yksinkertaisesti yhteydenpidon vähemmälle tuollaisten tilitystapaamisten jälkeen. Onneksi mulla on sen verran kavereita, että on varaa tehdä noin. Nykyään uusiin ihmisiin tutustuessa jo kerron, että "olen psykologi ja vapaa-aikanani en oman jaksamisen vuoksi kestä kuunnella ihmisten sotkuja". Fiksut tyypit ymmärtävät kyllä, ilmaisesta terapeutista kiinnostuneet toivottavasti ymmärtävät jättää tutustumisen sikseen.

Ap:lle suosittelen, että sanoo vaikka ihan suoraan, että "hei valvoin muuten viime yön kun jäi ahdistaan niin paljon kaikki ne asiat mitä kerroit mulle. En ole henkisesti  niin vahva ihminen, että jaksaisin omien murheiden päälle kantaa määrää enempää toisten taakkoja." Lisäksi suosittelisin ohjaamaan kaverit hoitoon, vaihtamaan puheenaihetta ja mielellään niin, että kerrot niistä asioista jotka stresssaa ja ahdistaa sinua. Olkoon vastavuoroista ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista että sitten kun sulle tulee elämässä ongelmia niin älä puhu niistä sun 'ystäville' sillä niitä ei kiinnosta kuulla jos sulla on murheita. Yksin jäät lopulta sinäkin.

Ai miten kauniisti kirjoitit! Kyse tuskin on siitä etteikö ystäville saisi puhua jne, ongelmahan on nyt se että se puhuva osapuoli ei osannut ottaa huomioon kuulijan fiiliksia ja sitä herkkyyttä. Kaikki ei kestä kaikkea ja kaikki asiat ei todellakaan kuulu kaikkien tietoon.

Eräs puhuja selittu kerran että se on kunnianosoitus(tai muuten hieno ele jne, mitä hienoja ylistys sanoja nyt on) kun voi avautua k a i k e s t a minulle...

No siitä voidaan olla montaa eri mieltä 😀 ehkä hieman iski paniikkihäiriö sinä yönä kun jylläs mielessä ne kaikki asiat mitä tuli ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Siksi en hengaa kenenkään kanssa enää, vaan vietän vapaapäivät rauhassa kotona.

En keksi muuta keinoa, kuin sanoa suoraan, mutta se aina loukkaa tunteita.

Ihmiset ei kestä kun ei olla mieliksi.

Ai että mä inhoan kans sellaisia, jotka ei tajua lopettaa ajoissa. Tietysti vähän aikaa on ok vuodattaa ongelmiaan ja niitä voi VÄHÄN puida. Mutta ei koko iltaa.

Mulle kävi viikonloppuna näin: nähtiin ystävien kesken pitkästä aikaa. Yksi henkilö alkoi siinä illallisen alkuvaiheessa kertomaan omista perheongelmistaan. Katsoin siinä vaiheessa jostain syystä kelloa, joten ajankäyttö jäi mieleen: Klo 19 ruoat tuotiin pöytään ja vuodatus alkoi. Klo 20 minun oli pakko käydä vessassa (sain sen verran suunvuoroa...sekin pitkään odotettuani, että totesin, että pahoitteluni, on pakko käväistä vessassa, mutta eipä se tietenkään vuodattajaa häirinnyt) ja kun tulin vessasta, koko seurue oli edelleen hiljaa ja tämä yksi vain puhui. Tilasimme vielä kahvit ja jälkiruoat ja kun kulunut tunti siitä kun tulin vessasta, sain keskeyttämällä puheenvuoron, jossa totesin, että minun on lähdettävä kotiin. 

Oli harmi, ettemme me muut saaneet vaihdettua kuulumisia ollenkaan. Olemme kai kaikki vähän liian kohteliaita, kun kukaan ei saanut vuodattajaa lopettamaan. 

Harmittaa, että iloiseksi odotettu ilta meni ihan pieleen. Kaksi tuntia tauotonta papatusta riitti. 

Mä olen papattajien kanssa oppinut puhumaan päälle. Joskus on pitänyt puhua monts lausetta, ennen kuin ovat hiljentyneet. Jotkut eivät vain ole niin sensitiivisiä.

Itse en toimisi, kuten psykologi ehdotti. On moraalisesti väärin syyllistää henkilöä JÄLKIKÄTEEN siitä, mitä hänen toimintansa aiheuttaa. Ne rajat on vedettävä itse, ilman syyllistämistä, vaikka se ei tuntuisi kivalta. Ei oma herkkyys ole kenenkään ulkopuolisen taakka.

Hmm, tässähän on kyse myös ap.n liiallisesta herkkyydestä,rajattomuudesta ja tietynlaisesta ongelmasta. Eihän kaikkia maailman murheita tarvi ottaa omille hartioilleen tai liian henkilökohtaisesti? Koetko jotenkin että on SINUN tehtäväsi parantaa tai auttaa tuo ihminen pois tilanteestaan?

Minua ei ahdista jos joku kertoo syömishäiriöstään,syövästään tai pettävästä miehestään vaikka illanvietossa. Ne ovat vain asioita ja elämää, voin kuunnella ottamatta noita murheita itselleni,sanoa jotain ja vaihtaa sitten sujuvasti aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, tässähän on kyse myös ap.n liiallisesta herkkyydestä,rajattomuudesta ja tietynlaisesta ongelmasta. Eihän kaikkia maailman murheita tarvi ottaa omille hartioilleen tai liian henkilökohtaisesti? Koetko jotenkin että on SINUN tehtäväsi parantaa tai auttaa tuo ihminen pois tilanteestaan?

Minua ei ahdista jos joku kertoo syömishäiriöstään,syövästään tai pettävästä miehestään vaikka illanvietossa. Ne ovat vain asioita ja elämää, voin kuunnella ottamatta noita murheita itselleni,sanoa jotain ja vaihtaa sitten sujuvasti aihetta.

Entä jos aina kun näet tuota ihmistä ja joka kerta tunti tolkulla puhuu vain noista murheistaan/ongelmistaan eikä osaa hiljetä tai vaihtaa aihetta.. polkee vaan paikallaan iät ja ajat jauhaen samaa ja odottaa että kuuntelet, jos sanot vastaan et hei puhutaan muusta niin voi suuttua ja uhriutua

huom joka kerta kun näette, missä vain, milloin vain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, tässähän on kyse myös ap.n liiallisesta herkkyydestä,rajattomuudesta ja tietynlaisesta ongelmasta. Eihän kaikkia maailman murheita tarvi ottaa omille hartioilleen tai liian henkilökohtaisesti? Koetko jotenkin että on SINUN tehtäväsi parantaa tai auttaa tuo ihminen pois tilanteestaan?

Minua ei ahdista jos joku kertoo syömishäiriöstään,syövästään tai pettävästä miehestään vaikka illanvietossa. Ne ovat vain asioita ja elämää, voin kuunnella ottamatta noita murheita itselleni,sanoa jotain ja vaihtaa sitten sujuvasti aihetta.

Entä jos aina kun näet tuota ihmistä ja joka kerta tunti tolkulla puhuu vain noista murheistaan/ongelmistaan eikä osaa hiljetä tai vaihtaa aihetta.. polkee vaan paikallaan iät ja ajat jauhaen samaa ja odottaa että kuuntelet, jos sanot vastaan et hei puhutaan muusta niin voi suuttua ja uhriutua

huom joka kerta kun näette, missä vain, milloin vain

No tuohan on täysin epäterve ihmissuhde,ei ihmiset yleensä noin käyttäydy. Jos joku tuttava tekisi noin,niin ottaisin reilusti etäisyyttä ja häviäisin hänen elämästään.

Mä olen oppinut vetämään rajat. Ystävänä voin hetken aikaa kuunnella murheita. Jatkuvana terapeuttina en suostu olemaan. Tosi ystävät ovat pysyneet, aina vain omista ongelmistaan avautuvat siirtyneet toisaalle.