Lue keskustelun säännöt.
Miksi lastentarhanopettaja (muka) tekee maailman tärkeintä työtä?
07.03.2018 |
Väitän, että maailma toimisi ihan hyvin, vaikkei kukaan kouluttaisi lastentarhanopettajia yliopistossa. Maailman sivu äidit ovat hoitaneet lapsiaan itse. Hoivaajia on tarvittu, kun äiti on estynyt itse hoitamaan lapsiaan (esim. työ, opiskelu, muut lapset suurperheissä..).
Maailman tärkeimmät työt ovat mielestäni enemmänkin lääkärin tai sairaanhoitajan töitä. Opettajankin työ on mielestäni huomattavan paljon tärkeämpi kuin pienten lasten hoito.
Jos lastentarhanopettaja tekisi maailman tärkeintä työtä, KUKAAN äiti ei hoitaisi lapsiaan itse, vaan veisi lapset suoraan "ammattikasvattajan" luokse.
Olen itse toiminut perhepäivähoitajana vailla mitään sosiaalialan koulutusta silloin, kun omat lapset olivat pieniä. Ei se todellakaan ole mitään rakettitiedettä se lasten hoitaminen! Syliä, turvaa, virikkeitä, ulkoilua, ruokaa. Fiksu aikuinen osaa hoitaa lapsia ihan ilman koulutustakin.
Niin ja tämä ei siis ollut mikään palkkapoliittinen aloitus. En ota kantaa siihen, onko järkeä kouluttaa korkeasti matalapalkkaiseen työhön. Tämä aloitus oli vain ihmettelyä tähän "maailman tärkein työ" -keskusteluun.
Kommentit (205)
opeoulusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin siinä lasten hoitamisessa tarvitaan korkeakoulutusta? Vaipan vaihtoon, pukemiseen vai siihen että katsoo ettei lapset tappele keskenään? Pienimpiä tarvitsee ihan syöttää joka varmaan vaatii 6 kuukauden koulutuksen erikseen.
Lasten hoito ei ole mitään ihme tiedettä. Taas yksi esimerkki turhasta ylikoulutuksesta.
Lasten hoitamiseen ei tarvita korkeakoulututkintoa, lapsen kasvun ja oppimisen tukemiseen kylläkin. Taju lapsen kehityksen eri vaiheista, niihin vaikuttavista tekijöistä, erilaisista oppimishäiriöistä, käytöksen ja sosio-emotionaalisen kehityksen haasteista/synnynnäisistä kehityksen häiriöistä ja ennen kaikkea siitä, miten nämä asiat huomioidaan yksilöllisen kasvun ja opetuksen suunnittelussa. Osallisuuden, tasa-arvon, yksilöllistetyn kasvatuksen mahdollistamiseen tarvittavat tekijät. Tässä esimerkkejä korkeakoulussa oppimistani asioista, joista itse olen hyötynyt työssäni eniten :)
Ammattikorkeakoulussa opetetaan myös nuo asiat, kuten rajoitetummin myös ammattikoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä näkökulma ei ilmeisesti tullut tässä asiassa vielä esille, joten esitänpä sen itse.
Minusta on todella tärkeää, että varhaiskasvatuksessa on yliopistokoulutuksen saaneita kasvattajia. Syy: tiede on alati kehittyvää, myös kasvatustiede. Ainakin itse pidän tärkeänä, että lapseni saa ajanmukaista kasvatusta, eikä kasvatusta, jolla "on aina ennenkin pärjätty". Kun siinä vanhassa kasvatustavassa voi olla asioita, jotka nykysilmällä olisivat puutteellisia lapsen tarpeita ajatellen, elleivät suorastaan epäeettisiä. Ja sen tiedon kehittyminen on oikeasti tärkeää nyt, kun joka ryhmään mahtuu varmasti useampikin erityistarpeinen lapsi.
Totta kai on yhtä lailla tärkeää, että on ennen kaikkea turvallinen ja lämmin kasvattaja. Mutta kun puhutaan lastenhoidosta päiväkodin mittakaavassa, ei koulutukselle voi viitata kintaalla.
Millä tavoin ajantasaisuus on sidoksissa yliopistokoulutukseen? Se yliopistokoulutus on suoritettu vuonna X, ihan samalla lailla kuin ammattikoulu-, amk- tai opistotasoinen koulutuskin.
Vaikkapa siten, että vastavalmistuneita lastentarhanopettajia tulee alalle alati, eivätkä kaikki lastentarhanopettajat ole suorittaneet tutkintoaan vuonna -79.
Pitäisikö jokaisessa ryhmässä siis olla joku sanotaanko viimeisen 10 vuoden aikana valmistunut työntekijä? Vaikeiksi menevät siinä tapauksessa henkilökuntajärjestelyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä näkökulma ei ilmeisesti tullut tässä asiassa vielä esille, joten esitänpä sen itse.
Minusta on todella tärkeää, että varhaiskasvatuksessa on yliopistokoulutuksen saaneita kasvattajia. Syy: tiede on alati kehittyvää, myös kasvatustiede. Ainakin itse pidän tärkeänä, että lapseni saa ajanmukaista kasvatusta, eikä kasvatusta, jolla "on aina ennenkin pärjätty". Kun siinä vanhassa kasvatustavassa voi olla asioita, jotka nykysilmällä olisivat puutteellisia lapsen tarpeita ajatellen, elleivät suorastaan epäeettisiä. Ja sen tiedon kehittyminen on oikeasti tärkeää nyt, kun joka ryhmään mahtuu varmasti useampikin erityistarpeinen lapsi.
Totta kai on yhtä lailla tärkeää, että on ennen kaikkea turvallinen ja lämmin kasvattaja. Mutta kun puhutaan lastenhoidosta päiväkodin mittakaavassa, ei koulutukselle voi viitata kintaalla.
Millä tavoin ajantasaisuus on sidoksissa yliopistokoulutukseen? Se yliopistokoulutus on suoritettu vuonna X, ihan samalla lailla kuin ammattikoulu-, amk- tai opistotasoinen koulutuskin.
Vaikkapa siten, että vastavalmistuneita lastentarhanopettajia tulee alalle alati, eivätkä kaikki lastentarhanopettajat ole suorittaneet tutkintoaan vuonna -79.
Pitäisikö jokaisessa ryhmässä siis olla joku sanotaanko viimeisen 10 vuoden aikana valmistunut työntekijä? Vaikeiksi menevät siinä tapauksessa henkilökuntajärjestelyt.
Ei tuoreimman kasvatustieteen toteutuminen varhaiskasvatuksessa tarkoita sitä, että vain muutama valmistunut veisi oppiaan eteenpäin yhden ryhmän sisällä oman työuransa aikana, vaan paljon pidempikestoisemmasta ja laajemmasta tiedon kehityksestä varhaiskasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 6 vuotta yliopistoja käyneille lastentarhanopettajille pitäisi maksaa korkeampaa palkkaa kuin matalammin koulutetuille.
Minä olen työssä, jossa vaatimuksena on ajotaito ja hyvä suomen kielen taito. Minulla on AMK-tutkinto mutta en saa sen enempää palkkaa kuin joku kouluttamaton, joka tekee samaa työtä. Palkka tulee työn mukaan, ei koulutuksen mukaan.
Miehelläni ei ole lukion jälkeen mitään tutkintoa, mutta palkka hänellä on yli nelinkertainen. Jälleen kerran - palkka tulee työn mukaan, ei koulutuksen mukaan.
Jos kuitenkin kokee päivähoidon omaksi kutsumuksekseen, kannattaa miettiä miten sillä voisi tienata. Ykstyinen pph joka on erikoistunut allergioihin tai johonkin vegaanihömppään ja pystyy tarjoamaan jotain taidepainotteista ohjelmaa, pystyy luultavasti laskuttamaan enemmän kuin normi pph jolla ei ole toimintaan ammatillista ja yrittäjämäistä otetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä näkökulma ei ilmeisesti tullut tässä asiassa vielä esille, joten esitänpä sen itse.
Minusta on todella tärkeää, että varhaiskasvatuksessa on yliopistokoulutuksen saaneita kasvattajia. Syy: tiede on alati kehittyvää, myös kasvatustiede. Ainakin itse pidän tärkeänä, että lapseni saa ajanmukaista kasvatusta, eikä kasvatusta, jolla "on aina ennenkin pärjätty". Kun siinä vanhassa kasvatustavassa voi olla asioita, jotka nykysilmällä olisivat puutteellisia lapsen tarpeita ajatellen, elleivät suorastaan epäeettisiä. Ja sen tiedon kehittyminen on oikeasti tärkeää nyt, kun joka ryhmään mahtuu varmasti useampikin erityistarpeinen lapsi.
Totta kai on yhtä lailla tärkeää, että on ennen kaikkea turvallinen ja lämmin kasvattaja. Mutta kun puhutaan lastenhoidosta päiväkodin mittakaavassa, ei koulutukselle voi viitata kintaalla.
Millä tavoin ajantasaisuus on sidoksissa yliopistokoulutukseen? Se yliopistokoulutus on suoritettu vuonna X, ihan samalla lailla kuin ammattikoulu-, amk- tai opistotasoinen koulutuskin.
Vaikkapa siten, että vastavalmistuneita lastentarhanopettajia tulee alalle alati, eivätkä kaikki lastentarhanopettajat ole suorittaneet tutkintoaan vuonna -79.
Pitäisikö jokaisessa ryhmässä siis olla joku sanotaanko viimeisen 10 vuoden aikana valmistunut työntekijä? Vaikeiksi menevät siinä tapauksessa henkilökuntajärjestelyt.
Ei tuoreimman kasvatustieteen toteutuminen varhaiskasvatuksessa tarkoita sitä, että vain muutama valmistunut veisi oppiaan eteenpäin yhden ryhmän sisällä oman työuransa aikana, vaan paljon pidempikestoisemmasta ja laajemmasta tiedon kehityksestä varhaiskasvatuksessa.
Ei vaan homma toimii siten, että työntekijät saavat vaikka kaikki olla 40 vuotta sitten valmistuneita, mutta sitten heille järjestetään aina tarpeen mukaan täydennyskoulutusta ja muuta "infotoimintaa" uudemmista asioista. Tämä kuvio ei ole mitenkään riippuvainen siitä, minkä nimisessä oppilaitoksessa kunkin tutkinto on suoritettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä näkökulma ei ilmeisesti tullut tässä asiassa vielä esille, joten esitänpä sen itse.
Minusta on todella tärkeää, että varhaiskasvatuksessa on yliopistokoulutuksen saaneita kasvattajia. Syy: tiede on alati kehittyvää, myös kasvatustiede. Ainakin itse pidän tärkeänä, että lapseni saa ajanmukaista kasvatusta, eikä kasvatusta, jolla "on aina ennenkin pärjätty". Kun siinä vanhassa kasvatustavassa voi olla asioita, jotka nykysilmällä olisivat puutteellisia lapsen tarpeita ajatellen, elleivät suorastaan epäeettisiä. Ja sen tiedon kehittyminen on oikeasti tärkeää nyt, kun joka ryhmään mahtuu varmasti useampikin erityistarpeinen lapsi.
Totta kai on yhtä lailla tärkeää, että on ennen kaikkea turvallinen ja lämmin kasvattaja. Mutta kun puhutaan lastenhoidosta päiväkodin mittakaavassa, ei koulutukselle voi viitata kintaalla.
Millä tavoin ajantasaisuus on sidoksissa yliopistokoulutukseen? Se yliopistokoulutus on suoritettu vuonna X, ihan samalla lailla kuin ammattikoulu-, amk- tai opistotasoinen koulutuskin.
Vaikkapa siten, että vastavalmistuneita lastentarhanopettajia tulee alalle alati, eivätkä kaikki lastentarhanopettajat ole suorittaneet tutkintoaan vuonna -79.
Pitäisikö jokaisessa ryhmässä siis olla joku sanotaanko viimeisen 10 vuoden aikana valmistunut työntekijä? Vaikeiksi menevät siinä tapauksessa henkilökuntajärjestelyt.
Ei tuoreimman kasvatustieteen toteutuminen varhaiskasvatuksessa tarkoita sitä, että vain muutama valmistunut veisi oppiaan eteenpäin yhden ryhmän sisällä oman työuransa aikana, vaan paljon pidempikestoisemmasta ja laajemmasta tiedon kehityksestä varhaiskasvatuksessa.
Ei vaan homma toimii siten, että työntekijät saavat vaikka kaikki olla 40 vuotta sitten valmistuneita, mutta sitten heille järjestetään aina tarpeen mukaan täydennyskoulutusta ja muuta "infotoimintaa" uudemmista asioista. Tämä kuvio ei ole mitenkään riippuvainen siitä, minkä nimisessä oppilaitoksessa kunkin tutkinto on suoritettu.
Mutta oppilaitosten fokukset ovat kuitenkin erilaiset. Ammattikoulutuksen fokuksena on nimenomaan se hoidollinen puoli, yliopistolla taas painopiste on lapsen kehitysvaiheissa, ja sosionomilla taas ehkä enemmän lapsen kehitys sosiaalisessa ympäristössä (asiantuntijat, saa korjata!). Ja minusta nämä kaikki siis tukevat toisiaan, eivätkä sulje toisiaan pois. Balanssin kallistuminen korostamaan vain jotakin tiettyä koulutusta - olipa kyse korkeakoulutuksesta tai ammattikoulutuksesta - vain yksipuolistaisi lapsen saamaa kasvatusta. Ja edelleen: tämä ei todennäköisesti korostuisi niinkään silloin, kun kyse on kodinomaisesta muutaman lapsen hoidosta, mutta tämä on tärkeää silloin, kun ryhmät ovat suuria, ja ryhmissä on entistä enemmän erityistä tukea tarvitsevia lapsia, joiden tulevien ongelmien ennaltaehkäisyssä asiantuntemuksella on todella paljon merkitystä.
Tämä ei varsinaisesti enää liity tähän pointtiin, mutta koen kuitenkin tärkeäksi huomauttaa: mitä vähemmän arvostamme varhaiskasvatusta ja tutkintoja sen ympärillä, sitä enemmän varmistamme vain sitä, että omat lapsemme tulevat todennäköisesti olemaan hoidossa entistä suuremmissa ryhmissä, entistä vähemmällä henkilökunnalla ja entistä isommin ongelmin. Kas, kun eihän se lapsen kaitseminen nyt oikeasti mitään vaadi, sen kun vaihdamme vaippoja, pyyhimme neniä ja laulamme muumilauluja.
Lukematta tätä ketjua kahta sivua pidemmälle totean, että onneksi Suomen asioista ei päätetä tällä palstalla, vaan aivan jossain muualla! Asiantuntijuudella on arvonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nille, jotka luulevat päiväkotityön olevan sitä leikittimästi ja kahvilla istumista
tutustukaa kaupunkinne varhaiskasvatusuunnitelmaan ja katsokaa mitä siellä vaaditaan.
Omilla lapsillani päiväkodeissa nimenomaan lastenhoitajat olivat lapsirakkaita, empaattisia ja ihania hoitajia lapsille. Lto:t srn sijaan olivat tärkeileviä ja kylmiä ja heillä oli omat suosikkinsa ja inhokkinsa. Soisin lastrnhoitajille sen palkankorotuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä näkökulma ei ilmeisesti tullut tässä asiassa vielä esille, joten esitänpä sen itse.
Minusta on todella tärkeää, että varhaiskasvatuksessa on yliopistokoulutuksen saaneita kasvattajia. Syy: tiede on alati kehittyvää, myös kasvatustiede. Ainakin itse pidän tärkeänä, että lapseni saa ajanmukaista kasvatusta, eikä kasvatusta, jolla "on aina ennenkin pärjätty". Kun siinä vanhassa kasvatustavassa voi olla asioita, jotka nykysilmällä olisivat puutteellisia lapsen tarpeita ajatellen, elleivät suorastaan epäeettisiä. Ja sen tiedon kehittyminen on oikeasti tärkeää nyt, kun joka ryhmään mahtuu varmasti useampikin erityistarpeinen lapsi.
Totta kai on yhtä lailla tärkeää, että on ennen kaikkea turvallinen ja lämmin kasvattaja. Mutta kun puhutaan lastenhoidosta päiväkodin mittakaavassa, ei koulutukselle voi viitata kintaalla.
Millä tavoin ajantasaisuus on sidoksissa yliopistokoulutukseen? Se yliopistokoulutus on suoritettu vuonna X, ihan samalla lailla kuin ammattikoulu-, amk- tai opistotasoinen koulutuskin.
Vaikkapa siten, että vastavalmistuneita lastentarhanopettajia tulee alalle alati, eivätkä kaikki lastentarhanopettajat ole suorittaneet tutkintoaan vuonna -79.
Pitäisikö jokaisessa ryhmässä siis olla joku sanotaanko viimeisen 10 vuoden aikana valmistunut työntekijä? Vaikeiksi menevät siinä tapauksessa henkilökuntajärjestelyt.
Ei tuoreimman kasvatustieteen toteutuminen varhaiskasvatuksessa tarkoita sitä, että vain muutama valmistunut veisi oppiaan eteenpäin yhden ryhmän sisällä oman työuransa aikana, vaan paljon pidempikestoisemmasta ja laajemmasta tiedon kehityksestä varhaiskasvatuksessa.
Ei vaan homma toimii siten, että työntekijät saavat vaikka kaikki olla 40 vuotta sitten valmistuneita, mutta sitten heille järjestetään aina tarpeen mukaan täydennyskoulutusta ja muuta "infotoimintaa" uudemmista asioista. Tämä kuvio ei ole mitenkään riippuvainen siitä, minkä nimisessä oppilaitoksessa kunkin tutkinto on suoritettu.
Mutta oppilaitosten fokukset ovat kuitenkin erilaiset. Ammattikoulutuksen fokuksena on nimenomaan se hoidollinen puoli, yliopistolla taas painopiste on lapsen kehitysvaiheissa, ja sosionomilla taas ehkä enemmän lapsen kehitys sosiaalisessa ympäristössä (asiantuntijat, saa korjata!). Ja minusta nämä kaikki siis tukevat toisiaan, eivätkä sulje toisiaan pois. Balanssin kallistuminen korostamaan vain jotakin tiettyä koulutusta - olipa kyse korkeakoulutuksesta tai ammattikoulutuksesta - vain yksipuolistaisi lapsen saamaa kasvatusta. Ja edelleen: tämä ei todennäköisesti korostuisi niinkään silloin, kun kyse on kodinomaisesta muutaman lapsen hoidosta, mutta tämä on tärkeää silloin, kun ryhmät ovat suuria, ja ryhmissä on entistä enemmän erityistä tukea tarvitsevia lapsia, joiden tulevien ongelmien ennaltaehkäisyssä asiantuntemuksella on todella paljon merkitystä.
Tämä ei varsinaisesti enää liity tähän pointtiin, mutta koen kuitenkin tärkeäksi huomauttaa: mitä vähemmän arvostamme varhaiskasvatusta ja tutkintoja sen ympärillä, sitä enemmän varmistamme vain sitä, että omat lapsemme tulevat todennäköisesti olemaan hoidossa entistä suuremmissa ryhmissä, entistä vähemmällä henkilökunnalla ja entistä isommin ongelmin. Kas, kun eihän se lapsen kaitseminen nyt oikeasti mitään vaadi, sen kun vaihdamme vaippoja, pyyhimme neniä ja laulamme muumilauluja.
Erilaisia tutkintoja joilla ihminen on voinut tai voi Suomessa saavuttaa lastenhoitajan tai lastentarhanopettajan pätevyyden on toki melkoinen lista:
- lastenhoitaja
- päivähoitaja
- lähihoitaja
- lastenohjaaja (lapsi- ja perhetyö)
- lastenohjaaja (kasvatus- ja ohjausala)
- opistotaustainen lastentarhanopettaja
- sosiaalikasvattaja-lastentarhanopettaja
- sosionomi-lastentarhanopettaja
- kasvatustieteen kandidaatti-lastentarhanopettaja
- kasvatustieteen maisteri-lastentarhanopettaja
Ja onhan se hyvä, jos vaikka yhden ryhmän henkilöstöllä on monenlaisia koulutustaustoja, koska siitä tulee erilaisia näkökulmia.
Mitä korkeampiin koulutusvaatimuksiin ("koulutuksen arvostus") tulee, niin se ei tuo lisää käsi- ja silmäpareja ryhmään huolehtimaan lapsista. Päin vastoin se saattaa vähentää niitä joko palkkakulujen kasvun kautta tai sen kautta, että jollakulla on epärealistinen näkemys koulutuksen vaikutuksesta siihen, kuinka monesta lapsesta henkilö kykenee huolehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä näkökulma ei ilmeisesti tullut tässä asiassa vielä esille, joten esitänpä sen itse.
Minusta on todella tärkeää, että varhaiskasvatuksessa on yliopistokoulutuksen saaneita kasvattajia. Syy: tiede on alati kehittyvää, myös kasvatustiede. Ainakin itse pidän tärkeänä, että lapseni saa ajanmukaista kasvatusta, eikä kasvatusta, jolla "on aina ennenkin pärjätty". Kun siinä vanhassa kasvatustavassa voi olla asioita, jotka nykysilmällä olisivat puutteellisia lapsen tarpeita ajatellen, elleivät suorastaan epäeettisiä. Ja sen tiedon kehittyminen on oikeasti tärkeää nyt, kun joka ryhmään mahtuu varmasti useampikin erityistarpeinen lapsi.
Totta kai on yhtä lailla tärkeää, että on ennen kaikkea turvallinen ja lämmin kasvattaja. Mutta kun puhutaan lastenhoidosta päiväkodin mittakaavassa, ei koulutukselle voi viitata kintaalla.
Millä tavoin ajantasaisuus on sidoksissa yliopistokoulutukseen? Se yliopistokoulutus on suoritettu vuonna X, ihan samalla lailla kuin ammattikoulu-, amk- tai opistotasoinen koulutuskin.
Vaikkapa siten, että vastavalmistuneita lastentarhanopettajia tulee alalle alati, eivätkä kaikki lastentarhanopettajat ole suorittaneet tutkintoaan vuonna -79.
Pitäisikö jokaisessa ryhmässä siis olla joku sanotaanko viimeisen 10 vuoden aikana valmistunut työntekijä? Vaikeiksi menevät siinä tapauksessa henkilökuntajärjestelyt.
Ei tuoreimman kasvatustieteen toteutuminen varhaiskasvatuksessa tarkoita sitä, että vain muutama valmistunut veisi oppiaan eteenpäin yhden ryhmän sisällä oman työuransa aikana, vaan paljon pidempikestoisemmasta ja laajemmasta tiedon kehityksestä varhaiskasvatuksessa.
Ei vaan homma toimii siten, että työntekijät saavat vaikka kaikki olla 40 vuotta sitten valmistuneita, mutta sitten heille järjestetään aina tarpeen mukaan täydennyskoulutusta ja muuta "infotoimintaa" uudemmista asioista. Tämä kuvio ei ole mitenkään riippuvainen siitä, minkä nimisessä oppilaitoksessa kunkin tutkinto on suoritettu.
Mutta oppilaitosten fokukset ovat kuitenkin erilaiset. Ammattikoulutuksen fokuksena on nimenomaan se hoidollinen puoli, yliopistolla taas painopiste on lapsen kehitysvaiheissa, ja sosionomilla taas ehkä enemmän lapsen kehitys sosiaalisessa ympäristössä (asiantuntijat, saa korjata!). Ja minusta nämä kaikki siis tukevat toisiaan, eivätkä sulje toisiaan pois. Balanssin kallistuminen korostamaan vain jotakin tiettyä koulutusta - olipa kyse korkeakoulutuksesta tai ammattikoulutuksesta - vain yksipuolistaisi lapsen saamaa kasvatusta. Ja edelleen: tämä ei todennäköisesti korostuisi niinkään silloin, kun kyse on kodinomaisesta muutaman lapsen hoidosta, mutta tämä on tärkeää silloin, kun ryhmät ovat suuria, ja ryhmissä on entistä enemmän erityistä tukea tarvitsevia lapsia, joiden tulevien ongelmien ennaltaehkäisyssä asiantuntemuksella on todella paljon merkitystä.
Tämä ei varsinaisesti enää liity tähän pointtiin, mutta koen kuitenkin tärkeäksi huomauttaa: mitä vähemmän arvostamme varhaiskasvatusta ja tutkintoja sen ympärillä, sitä enemmän varmistamme vain sitä, että omat lapsemme tulevat todennäköisesti olemaan hoidossa entistä suuremmissa ryhmissä, entistä vähemmällä henkilökunnalla ja entistä isommin ongelmin. Kas, kun eihän se lapsen kaitseminen nyt oikeasti mitään vaadi, sen kun vaihdamme vaippoja, pyyhimme neniä ja laulamme muumilauluja.
Erilaisia tutkintoja joilla ihminen on voinut tai voi Suomessa saavuttaa lastenhoitajan tai lastentarhanopettajan pätevyyden on toki melkoinen lista:
- lastenhoitaja
- päivähoitaja
- lähihoitaja
- lastenohjaaja (lapsi- ja perhetyö)
- lastenohjaaja (kasvatus- ja ohjausala)
- opistotaustainen lastentarhanopettaja
- sosiaalikasvattaja-lastentarhanopettaja
- sosionomi-lastentarhanopettaja
- kasvatustieteen kandidaatti-lastentarhanopettaja
- kasvatustieteen maisteri-lastentarhanopettaja
Ja onhan se hyvä, jos vaikka yhden ryhmän henkilöstöllä on monenlaisia koulutustaustoja, koska siitä tulee erilaisia näkökulmia.
Mitä korkeampiin koulutusvaatimuksiin ("koulutuksen arvostus") tulee, niin se ei tuo lisää käsi- ja silmäpareja ryhmään huolehtimaan lapsista. Päin vastoin se saattaa vähentää niitä joko palkkakulujen kasvun kautta tai sen kautta, että jollakulla on epärealistinen näkemys koulutuksen vaikutuksesta siihen, kuinka monesta lapsesta henkilö kykenee huolehtimaan.
Sitähän en ole kommenteissani väittänyt, että koulutus lisäisi kykyä huolehtia jo nykyään aivan liian ylisuurista ryhmistä varsinkaan, kun henkilökunta näin muuten on mitoitettu todella vähäiseksi ja myös puutteellisesti (esim. alituinen vaje ryhmässä kuitataan sillä, että talon sisällä henkilökuntaa on tarpeeksi). Ei mikään määrä koulutusta, tai edes sitä ihanaa ja lämmintä luonnetta riitä silloin, kun ei käsiparit riitä edes siihen perushoitoon. Arvostan koulutusta ja näen myös tieteellä tärkeän osuuden kasvatuksen kehityksessä ja toteutumisessa, mutta valitettavasti se pelkästään ei riitä ratkomaan kaikkia niitä ongelmia, mitä päiväkodeissa nyttemmin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan ei viety lapsia päivähoitoon ja suurimmasta osasta tuli kunnon ihmisiä, työtä tekivät ja veroja maksoivat. Äiti hoiti mitä navettatöiltään ehti ja samassa taloudessa saattoi asua isovanhemmat.
Se oli ennen. Nyt on erityisongelmat lisääntyneet ja perheillä ei ole tukiverkkoa. Nykylapset eivät vietä aikaa perheen kanssa vaan he istuvat iPadit kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä näkökulma ei ilmeisesti tullut tässä asiassa vielä esille, joten esitänpä sen itse.
Minusta on todella tärkeää, että varhaiskasvatuksessa on yliopistokoulutuksen saaneita kasvattajia. Syy: tiede on alati kehittyvää, myös kasvatustiede. Ainakin itse pidän tärkeänä, että lapseni saa ajanmukaista kasvatusta, eikä kasvatusta, jolla "on aina ennenkin pärjätty". Kun siinä vanhassa kasvatustavassa voi olla asioita, jotka nykysilmällä olisivat puutteellisia lapsen tarpeita ajatellen, elleivät suorastaan epäeettisiä. Ja sen tiedon kehittyminen on oikeasti tärkeää nyt, kun joka ryhmään mahtuu varmasti useampikin erityistarpeinen lapsi.
Totta kai on yhtä lailla tärkeää, että on ennen kaikkea turvallinen ja lämmin kasvattaja. Mutta kun puhutaan lastenhoidosta päiväkodin mittakaavassa, ei koulutukselle voi viitata kintaalla.
Millä tavoin ajantasaisuus on sidoksissa yliopistokoulutukseen? Se yliopistokoulutus on suoritettu vuonna X, ihan samalla lailla kuin ammattikoulu-, amk- tai opistotasoinen koulutuskin.
Vaikkapa siten, että vastavalmistuneita lastentarhanopettajia tulee alalle alati, eivätkä kaikki lastentarhanopettajat ole suorittaneet tutkintoaan vuonna -79.
Pitäisikö jokaisessa ryhmässä siis olla joku sanotaanko viimeisen 10 vuoden aikana valmistunut työntekijä? Vaikeiksi menevät siinä tapauksessa henkilökuntajärjestelyt.
Ei tuoreimman kasvatustieteen toteutuminen varhaiskasvatuksessa tarkoita sitä, että vain muutama valmistunut veisi oppiaan eteenpäin yhden ryhmän sisällä oman työuransa aikana, vaan paljon pidempikestoisemmasta ja laajemmasta tiedon kehityksestä varhaiskasvatuksessa.
Ei vaan homma toimii siten, että työntekijät saavat vaikka kaikki olla 40 vuotta sitten valmistuneita, mutta sitten heille järjestetään aina tarpeen mukaan täydennyskoulutusta ja muuta "infotoimintaa" uudemmista asioista. Tämä kuvio ei ole mitenkään riippuvainen siitä, minkä nimisessä oppilaitoksessa kunkin tutkinto on suoritettu.
Mutta oppilaitosten fokukset ovat kuitenkin erilaiset. Ammattikoulutuksen fokuksena on nimenomaan se hoidollinen puoli, yliopistolla taas painopiste on lapsen kehitysvaiheissa, ja sosionomilla taas ehkä enemmän lapsen kehitys sosiaalisessa ympäristössä (asiantuntijat, saa korjata!). Ja minusta nämä kaikki siis tukevat toisiaan, eivätkä sulje toisiaan pois. Balanssin kallistuminen korostamaan vain jotakin tiettyä koulutusta - olipa kyse korkeakoulutuksesta tai ammattikoulutuksesta - vain yksipuolistaisi lapsen saamaa kasvatusta. Ja edelleen: tämä ei todennäköisesti korostuisi niinkään silloin, kun kyse on kodinomaisesta muutaman lapsen hoidosta, mutta tämä on tärkeää silloin, kun ryhmät ovat suuria, ja ryhmissä on entistä enemmän erityistä tukea tarvitsevia lapsia, joiden tulevien ongelmien ennaltaehkäisyssä asiantuntemuksella on todella paljon merkitystä.
Oppilaitosten fokukset ovat erilaiset, mutta se ei vaikuta siihen miten hyvin kenenkin tiedot ovat ajan tasalla taikka kunkin hetken suosituimman mielipiteen mukaiset, mihin edellä viitattiin. Yliopistossa opiskelleen aivoissa ei ole mitään automaattista uudistustoimintoa joka muilta puuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan ei viety lapsia päivähoitoon ja suurimmasta osasta tuli kunnon ihmisiä, työtä tekivät ja veroja maksoivat. Äiti hoiti mitä navettatöiltään ehti ja samassa taloudessa saattoi asua isovanhemmat.
Se oli ennen. Nyt on erityisongelmat lisääntyneet ja perheillä ei ole tukiverkkoa. Nykylapset eivät vietä aikaa perheen kanssa vaan he istuvat iPadit kädessä.
Eivät "erityisongelmat" ole mihinkään lisääntyneet. Se mitä on tapahtunut on se, että on keksitty uusi käsite "erityislapsi" ja alettu sitten soveltaa sitä lähes jokaiseen joka ei ole lapsen idean mukainen (viitaten Platonin filosofiaan).
Uskomatonta mitä peenjauhantaa 99%sesti. Kyllä huomaa että lumiauravanhemmilla täällä ei ole hölkäsen pöläyksenkään käsitystä siitä mitä heidän lapsensa todella oppivat päiväkodissa. " Kyllä siivoojankin koulutuksella osaisi" " Itse olen kasvattanut n kpl ja ei mihinkään mitään tutkintoja tarvita" "Eihän ne tarhatädit muuta tee kuin leikkii ja vaihtaa kakkavaippaa" Ei hellanlettas. Käykääpä huviksenne muutamat kurssit, joita lto:t käyvät ja yllättykää siitä miten vähän oikeastaan tiedätte mistään mitään. Joo, teoria ei korvaa käytännöntaitoja ja sopivaa luonnetta, siitä samaa mieltä. Ei silti tarkoita että teoria olisi turhaa, ei todellakaan. Ps. En ole lto, mutta ymmärrän arvostaa kyseistä koulutusta eikä tulis mieleenkään länkyttää että opettajat pitäisi korvata hoitajilla. Koulutus on vaativa ja tarpeellinen. Arvostan aina vaan enemmän kun näkee täälläkin millaisille idiooteille saavat raportoida. Kokeilkaapa korvata autoinsinööri autokuskilla tai lekuri lähärillä, tulokset samoja. Pöljät.
Niin se menee, että pienen lapsiryhmän kanssa pärjää loistavasti, kun vain on oikeanlainen persoona. Sitten kun lapsiryhmä kasvaa isoksi, aletaan tarvitsemaan ammattitaitoa, joka syntyy yhdistelmästä oikea persoona + työkokemus+ koulutus (mutta tämänkään ei tarvitse olla yliopistosta, jopa hyvällä harrastuneisuudella pärjää pitkälle.) Räätälöity amk-tutkinto olisi hyvä lastentarhanopettajille, jotka tekevät hyvin käytännönläheistä työtä. Yliopisto-opinnoissa on paljon asiaa, jolla ei ole kosketuspintaa arkityöhön.
Ei yhtä työtä voi arvottaa toisten edelle, moni työ on tärkeää ja arvokasta, tämä lastentarhanopettajan työ on vain yksi niistä. Onhan lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat, poliisit ja palomiehet esim. myös hyvin tärkeitä työtehtäviä..
Mutta palkan tulisi kyllä olla suurempi. Mielestäni lastentarhanopettajien pitäisi mennä lakkoon ja vaatimalla vaatia sitä palkankorotusta, ei voi vaan tyytyä osaansa vaan täytyy muutoksen olla mahdollista. Esim. jo ruotsissa saavat paljon parempaa palkkaa ja siitä voi jopa neuvotella.
Täytyy todella olla kutsumustyö että viitsii kouluttautua ensin maisteriksi ja sitten tehdä lähes "ilmaista työtä".
Jos mietin taaksepäin muutaman vuoden ja menneitä lto-opintoja, niissä ei kyllä ollut oikeastaan mitään turhaa, kaikelle on ollut käyttöä. Samoin muille korkeakoulu- ja yliopisto-opinnoille. Olen voinut hyödyntää kaikkea työssäni ja voin sanoa, että koulutustaso ja tietämys maailman asioista näkyy monella tapaa arjessa: on aivan eri lähtökohdat kertoa ja keskustella lasten kanssa vaikkapa kansallisista juhlapäivistä, ohjata taidekasvatusta yms. kun on paljon tietämystä asioista. Ihan jo luettavien satukirjojen valitseminen tukemaan lasten ajankohtaisia kehityshaasteita vaatii tietoa kirjallisuudesta, sillä kirjahyllystä ei kannata valita mitä tahansa luettavaksi. Mitä laajemin tietää asioista, sitä paremmat lähtökohdat suunnitella ja toteuttaa pedagogisesti perusteltua, laadukasta toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi lastentarhanopettajaksi vaaditaan yliopistokoulutus. Siihen riittäisi aivan hyvin joku noin vuoden mittainen kurssi, jos jotain on vaadittava.
Kumma, miten minäkin täysin vailla mitään koulutusta olin kotiäitinä siihen asti, kun lapset menivät kouluun. Heistä tuli sosiaalisia, korkeasti koulutettuja nuoria aikuisia, vaikka koko varhaiskasvatus "jäi välistä" - möllöttivät vain äidin kanssa kotona parat.
Olen samaa mieltä siitä, että vuoden koulutus riittäisi vallan mainiosti. Siinä ajassa ehtii harjoitella oppia ihan riittävästi.
On sääli, kun kaikki halukkaat eivät voi olla lasten kanssa kotona. Ei lapset sitä "laadukasta varhaiskasvatusta" mihinkään oikeasti tarvitse. Päiväkodit toimivat ainoastaan säiliöinä lapsille ja mahdollistavat näin vanhempien työssäkäynnin.
Kertokaa nyt hyvät lastenkasvatuksen asiantuntijat, että mitkä lastenkasvatukseen liittyvät yliopistokurssit ovat mielestänne turhia, jos riittävä taso saavutetaan vuoden opiskelulla.
Monet lapset saavat kotona maailman parasta varhaiskasvatusta, sitä tuskin kukaan kiistää. Mutta onhan se nyt eri asia hoitaa yli 20 lapsen ryhmää, jossa on mahdollisesti erityislapsia yms. Oman kokemukseni mukaan lastentarhanopettajien ammattitaito tulee esille nimenomaan ongelmatilanteiden tunnistamisessa ja ratkaisujen etsinnässä.
Ja kun palkasta oli puhetta, niin en ole missään nähnyt keskusteluja, jossa lastentarhanopettajat vaatisivat kirurgin palkkoja. (joku tuolla sellaista väitti aiemmassa viestissä). Minusta kohtuullista voisi olla alkuun, jos esim. yliopiston käynyt lto saisi samantasoista palkkaa kuin amk sairaanhoitaja. Esim. oma ammattikoulun käynyt mieheni saa tietokoneella istumisesta 500 e parempaa palkkaa kuussa kuin lto, eli kyllä minusta lto:t ovat palkkakuopassa.
Missä maksetaan vain tietokoneella istumisesta? Olisiko siellä paikkoja auki? Saattaisi toki työpäivä tuntua melko pitkältä, jos ei mitään työtehtäviä ole.
Miksi täytyy puhua muiden töistä alentavaan sävyyn?
It-alalla, ja toki miehelläni on työtehtäviä. Joka tapauksessa työ on kevyempää ja vähemmän vastuullista kuin lastentarhanopettajalla. Vaativuuden osalta töitä on vaikea vertailla. Aika outo ohis ketjussa, joka perustuu lastentarhanopettajien työn dissaukseen.
Ai it-alalla ei ole vastuuta työssä. :D Henkisesti huomattavasti kuormittavampaa ja vaatii työntekijältä melko paljon enemmän osaamista kuin työ päiväkodissa. :D
It-alalla tehdään tosi monenlaisia töitä. Osassa on vastuuta ja osassa ei. Ihmishengistä siellä harva on vastuussa.
Vaikkapa siten, että vastavalmistuneita lastentarhanopettajia tulee alalle alati, eivätkä kaikki lastentarhanopettajat ole suorittaneet tutkintoaan vuonna -79.