Yrittäminen on tuhonnut elämäni. Onko kohtalotovereita?

Suvussa kaksi yrittäkää ja molemmat menestyneitä. Heillä tukkuliike.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on yrittäjävihamielinen maa. 

Millä tavalla muka?

Mulla se on taas aika lailla pelastanut elämän. Olen it-alan ammattilainen, ja ennen tein töitä it-taloille. Olin 35-vuotiaana jo ihan burnoutin rajoilla, ja tuntui että ainoa vaihtoehto on radikaali alan vaihto stressittömämmälle, vähemmän vaativalle alalle. Sitten tuttava ihmetteli, että miksi et ala freelanceriksi, niin että yrittäjänä myyt palvelujasi firmoille. 

Ensin olin hyvin kielteinen: eikös siinä ole sama aikataulupaine ja stressi, mutta lisäksi vielä huoli projektien saamisesta ja rahasta, toisin kuin kuukausipalkkalaisella? Mutta ryhdyin hommaan lopulta, kun ei voinut entiselläkään tavalla jatkaa. Enkä ole koskaan katunut. Voin itse valita paljonko otan töitä vastaan. Jos joku projekti onkin kova, niin voin sen jälkeen päättää olla vaikka pari kuukautta vapaalla ja matkustella. Tulot töistä riittävät siihenkin hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Virossa aletaan verottaa vasta sitten kun ottaa rahaa firmasta ulos. Suomessa verotetaan siitä päivästä lähtien kun pistää yrityksen pystyyn vaikkei firmalla olisi vielä mitään tuloa.

Tämän tietää Suomessa kaikki puolueet, tai ainakin pitäisi tietää, eikä kuitenkaan kukaan tee asialle mitään. Suomessa yritys on pelkkä julkisen sektorin lypsylehmä.

Viron malli on poikkeuksellinen maailmalla. 

Suomessa ei veroteta jos ei ole verotettavaa tulosta.

Suomessa on paljon menestyviä yrittäjiä.

Sitten on "yrittäjiä" eli ammatinharjoittajia jotka on tavallaan pakotettu yrittäjiksi, se on sitten kokonaan eri asia.

Varmaan yrittäjät joutuu yrityksen alkuvuosina ainakin paiskimaan töitä mielettömästi mutta jos yritys kasvaa ja menestyy niin voi jäädä eläkkeelle aikaisemmin kuin palkkatyöläinen halutessaan.

Yrittäminen ei sovi suinkaan kaikille ja yritystoiminnan yleisin lopputulos on lopettaminen kannattamattomana.

Itse ole toiminut yrittäjän 25 vuotta mutta nyt olen palkkatöissä. Saatan palata yrittäjäksi tai sitten jatkan näin, molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Nykyään tuntuu etteivät yrittäjäksi aikovat lainkaan pohdi omaa liikeideaansa, kehittymissuuntaansa ja esim. laajentumisstrategiaa. Yritystoimintaa pitää myös pyörittää sellaiset viitisen vuotta ennen kun voi sanoa sen todella toimivan; sarja- ja startupyrittäjät esim. eivät yleensä oikeastaan osaa edes yritystä pyörittää vaan lähinnä tuhlata sijoittajien rahoja. Valtiovalta myös kannustaa yrittäjyyteen lähinnä siksi että koska yrittäjällä ei juurikaan ole sosiaaliturvaa; nälkärajalla kituuttava yrittäjä on yhteiskunnalle pienempi menoerä kun työtön.

Yritystoiminnalla voi jopa tehdä paljon rahaa jos ei myy resursseja vaan ratkaisuja (vrt. R-kioskin pitäjä ei rikastu mutta R-kioskikonseptia näille pienyrittäjille tarjoava keskusorganisaatio tekee hyvät rahat lisenssi- ja franchising-maksuilla). Resursseja myymällä pysyy kyllä hengissä mutta riskit ovat suuret ja tulevaisuus epävarma. Itse en onnistunut siirtymään resursseista ratkaisuihin ja siksi siirryin (toistaiseksi) palkkapuolelle.  Mielessä kyllä muhii muutama idea ja tilanne saattaa lähivuosina osaltani muuttua.

Aloin yrittäjäksi päälle 5-kymppisenä ja ihan mukavasti menee. Kikka onkin siinä, että yritys on Aasiassa.

Täällä saa pitää itse kaiken rahan mitä onnistuu keräämään, ei edes kirjanpitoa tarvita. Ilmankos täällä on paljon yrityksiä ja yrittäjiksi aikovia vielä enemmän.

Suomessa ei oikein ymmärretä, että varsinkin pienillä yrityksillä on marginaalit usein niin pieniä, että verotusta ei saisi niillä olla ollenkaan. Yritys voidaan kuitenkin määrätä ottamaan työntekijöille sairausvakuutus. Ne ei maksa paljoa ja sillä tavalla siihen ei tarvitse kerätä verorahoja. Eläkkeet ja lasten koulut jokainen maksaa itse eikä niihinkään tarvita verorahoja. Se systeemi toimii kyllä kuten Aasian maissa käyneet tietävät.

Joka päivä töitä teen kirjoitti:

Tuntuu että kaikki on tuhoutunut muutamassa vuodessa: rahat, ystävät, luotettavuus, moraali. Jotain on toki tullut tilallekin: isot silmäpussit ja jatkuva väsymys. Onko täällä kohtalotovereita?

Sinulla on kohtalotovereita enemmän kuin arvaatkaan.

Unohdit vielä yhden asian. Olen eläkeläinen, tuttavapiirissä paljon eläköityneitä ja eläkeikäisinä työtä jatkavia pienyrittäjiä. Yhteistä heille on käsittämättömän pieni eläke. Pari heistä onnstui keräämään sen verran varallisuutta, että saavat siedettävän hyvän elintason pääomatuottojen avulla. Mutta suurin heistä sai yrittäjinä nippa nappa elantonsa, varallisuutta ei kertynyt ja eläke jäi pieneksi. Osalla varallisuuden söivät konkurssit. He joko kituuttavat eläkeläisinä köyhyydessä, tai joutuvat jatkamaan yrittäjinä siihen saakka, kunnes kaatuvat saappaat jalassa sorvin ääreen. Eläkkeelle heillä ei ole vara jäädä.

Huolehdi siitä, että kerrytät jotenkin eläkettäsi tai varallisuutta eläkepäivien varalle.

Ja maksa itsellesi palkkaa, joka näkyy veroissa. Kaveri pienyrittäjänä ei nostanut virallista palkkaa vaan eli yrityksensä työsuhde-eduilla ja ties millä vippaskonstilla. Hän sai sydärin ja yhden miehen yrityksen tulot loppuivat siihen. Senttiäkään ei herunut sairaspäivärahaa, kun ei ollut palkkatuloja. Sossusta ei tullut mitään, kun vaimon lähihoitajan palkka oli liian suuri. Kaksi vuotta sairaana. Nyt yrittää jälleen vaikkei terveys ole kaksinen, koska on pakko. Ikää noin 55 ja eläkettä on kertynyt muutama satanen. Ei käy kateeksi.

Kaverin kuvitelma ole, että yritys menestyy, varallisuutta kertyy ja terveys kestää. Eläköityessään myy menestyvän yrityksen. Mitäpä siinä itselleen palkkaa ja eläkemaksuja maksamaan. Näitä vastaavia kavereita pienessä tuttavapiirissäni on monta. Heitä täytyy siis olla koko maassa paljon

Vierailija kirjoitti:

Yrittäminen ei sovi suinkaan kaikille ja yritystoiminnan yleisin lopputulos on lopettaminen kannattamattomana.

Itse ole toiminut yrittäjän 25 vuotta mutta nyt olen palkkatöissä. Saatan palata yrittäjäksi tai sitten jatkan näin, molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Nykyään tuntuu etteivät yrittäjäksi aikovat lainkaan pohdi omaa liikeideaansa, kehittymissuuntaansa ja esim. laajentumisstrategiaa. Yritystoimintaa pitää myös pyörittää sellaiset viitisen vuotta ennen kun voi sanoa sen todella toimivan; sarja- ja startupyrittäjät esim. eivät yleensä oikeastaan osaa edes yritystä pyörittää vaan lähinnä tuhlata sijoittajien rahoja. Valtiovalta myös kannustaa yrittäjyyteen lähinnä siksi että koska yrittäjällä ei juurikaan ole sosiaaliturvaa; nälkärajalla kituuttava yrittäjä on yhteiskunnalle pienempi menoerä kun työtön.

Yritystoiminnalla voi jopa tehdä paljon rahaa jos ei myy resursseja vaan ratkaisuja (vrt. R-kioskin pitäjä ei rikastu mutta R-kioskikonseptia näille pienyrittäjille tarjoava keskusorganisaatio tekee hyvät rahat lisenssi- ja franchising-maksuilla). Resursseja myymällä pysyy kyllä hengissä mutta riskit ovat suuret ja tulevaisuus epävarma. Itse en onnistunut siirtymään resursseista ratkaisuihin ja siksi siirryin (toistaiseksi) palkkapuolelle.  Mielessä kyllä muhii muutama idea ja tilanne saattaa lähivuosina osaltani muuttua.

Näin. Yrityksen aloittaja menettää käytännössä esim. Kelan asumistuen, jota hän työttömänä saisi, vaikka yritys ei vielä tuottaisi mitään. Hänen on pakko ottaa itselleen TyEl-vakuutus, ja sitten vakuutusmaksun perusteena oleva tuloarvio lasketaan suoraan yrittäjän saamaksi tuloksi, vaikka hän ei käytännössä saisi yrityksestään vielä mitään tuloja. Ja asumistuen menettämisen lisäksi täytyy vielä maksella sitä TyEl-vakuutusta, vähimmillään 120 e/kk. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja, ja meidän pitää paasata yrittäjyyden puolesta ja saada opiskelijat innostumaan yrittäjyydestä. Tuntuu pahalta, kun itse en mistään hinnasta lähtisi yrittäjäksi. Omat vanhemmat oli, ja sitten tuli 90-luvun lama. Siinä näki läheltä mitä se yrittäjyys on ja mitä elämä on sen jälkeen kun meni nurin. Se on sen tason riski, että itse en sitä realiteetit nähneenä ota.

KELAN johtaja myös eilen esitti miten innoissaan nuoret on yrittäjyydestä. Toivoo että nuoret joutuisi perikatoon.

Tässähän on juuri kyse siitä, että puhutaan yrittäjän arjesta tietämättömät ympäri sijoittamaan rahansa ja vähän ylikin yrittämiseen, joka joko tiputtaa kaikkien tukien ulkopuolelle köyhyyteen tai elättää nippa nappa kädestä suuhun ja pitää työttömyystilastosta poissa. Sitten kun tulee konkurssi, joudut makselemaan vuosikaudet ja sinut kynitään puhtaaksi.

Opettajan mielipiteeseen voin yhtyä täydestä sydämestäni! Olen itsekin aineenopettaja, ja minun pitäisi paasata yrittäjyyden autuudesta oppilailleni. Minunkin vanhemmillani oli yritys, joka kaatui 90-luvun lamassa eli käytännön kokemusta aiheesta on. Onneksi meiltä ei mennyt sentään kotitalo alta, mutta vanhempieni tuttuja yrittäjiä lähti jopa oman käden kautta tuolloin. Inhoan koko yrittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yliopistossa oli pakollinen yrittäjyyskurssi. Kurssia pitänyt entinen yliopisto-opettaja nykyinen yrittäjä sanoi suoraan, että yritystä ei kannata perustaa Suomeen. Hän pyöritti 10 vuotta yritystä Suomessa, mutta siirsi sitten kirjansa, yrityksensä ja perheensä Viroon.

Hän sanoi ihan suoraan, että vasta Viron kevyempi verotus ja yritysmyönteisempi lainsäädäntö teki yrittämisestä niin kannattavaa, että hän voi elää päätoimisena yrittäjänä, pitää toimistoa, jne. Suomessa oli pakko olla viran tuoma palkka, yrittäjyydellä ei saanut tarpeeksi rahaa elämiseen.

Turha alapeukuttaa. Meillä kävi jostain yritysneuvonnasta tyyppi pitämässä tsemppausluennon, jossa jenkkihenkisesti innosti kaikkia vaan perustamaan yrityksen, kyllä kannattaa!

Kysyin sitten, millainen yritys hänellä itsellään on. Ei ollut tyyppi koskaan ollut yrittäjä. Oli vaan käynyt jonkun yrittäjäneuvojakoulutuksen. Eli tyhjää puhui.

Kurssin vetäjä liputti koko ajan yrittämisen puolesta Virossa, mutta sanoi suoraan, että älkää edes harkitko yrittämistä Suomessa.

No kertoohan sekin jo jotain yrittäjyyden kannattavuudesta, ettei kauppakorkeakoulun käyneet itse halua ryhtyä yrittäjiksi...

Vierailija kirjoitti:

Aloin yrittäjäksi päälle 5-kymppisenä ja ihan mukavasti menee. Kikka onkin siinä, että yritys on Aasiassa.

Täällä saa pitää itse kaiken rahan mitä onnistuu keräämään, ei edes kirjanpitoa tarvita. Ilmankos täällä on paljon yrityksiä ja yrittäjiksi aikovia vielä enemmän.

Suomessa ei oikein ymmärretä, että varsinkin pienillä yrityksillä on marginaalit usein niin pieniä, että verotusta ei saisi niillä olla ollenkaan. Yritys voidaan kuitenkin määrätä ottamaan työntekijöille sairausvakuutus. Ne ei maksa paljoa ja sillä tavalla siihen ei tarvitse kerätä verorahoja. Eläkkeet ja lasten koulut jokainen maksaa itse eikä niihinkään tarvita verorahoja. Se systeemi toimii kyllä kuten Aasian maissa käyneet tietävät.

No enpä sanoisi Aasian maiden elintasoa noin yleensä kovin hulppeaksi. Olisitko valmis hankkimaan lapsia vain siksi, että he tienaavat perheelle lisää rahaa ja toimivat tulevaisuudessa perheen vanhusten hoitajina. Ja kun katsoo tuloeroja ja yleistä turvallisuutta, niin...

Vierailija kirjoitti:

Aloin yrittäjäksi päälle 5-kymppisenä ja ihan mukavasti menee. Kikka onkin siinä, että yritys on Aasiassa.

Täällä saa pitää itse kaiken rahan mitä onnistuu keräämään, ei edes kirjanpitoa tarvita. Ilmankos täällä on paljon yrityksiä ja yrittäjiksi aikovia vielä enemmän.

Suomessa ei oikein ymmärretä, että varsinkin pienillä yrityksillä on marginaalit usein niin pieniä, että verotusta ei saisi niillä olla ollenkaan. Yritys voidaan kuitenkin määrätä ottamaan työntekijöille sairausvakuutus. Ne ei maksa paljoa ja sillä tavalla siihen ei tarvitse kerätä verorahoja. Eläkkeet ja lasten koulut jokainen maksaa itse eikä niihinkään tarvita verorahoja. Se systeemi toimii kyllä kuten Aasian maissa käyneet tietävät.

Edes kirjanpitoa ei tarvita? Eikä aasialaisten yritysten tarvitse ollenkaan pitää kirjanpitoa tai maksaa veroja siis? Kuulostaa aika uskomattomalta systeemiltä, ei kovin kehittyneeltä mallilta.

Mistä tietää onko yritys pieni vai iso, jos mitään kirjanpitoa ei edes tarvita?

Vai onko tämä tämä jossain Thaimaassa ainoastaan? Ja pelkästään henkilöyrittäjiä koskeva asia?

Ei yrittäjyys aina niin pahaa ole. Itse olen yrittäjän puoliso ja toki stressiä on välillä, mutta niin on minullakin työssäni. Lisäksi minulla ei ole sitä vapautta, joka miehellä on. Toki asiakkaat on ne määrääjät, mutta silti voi kuumeessa oikeasti jäädä lepäämään, eikä tarvi selitellä kenellekään tai jos haluaa pitää sen loman, niin sen voi pitää, kun itselle sopii ja saa järjestymään. Lisäksi rahaa tulee hyvinä aikoina todella paljon, vaikka toki mitään takuupalkkaa ei ole. Tuntuu hassulta, kun itse tekee pitkää työviikkoa ja saa sen vajaat 2500 käteen. Sitten kun iltapuhteina jaksan välillä sorvata miehen tarjouksia paremmaksi (olen hyvä kirjoittamaan ja perustelemaan), niin siitä voi napsahtaa kauppa, josta tulee firmalle suoraan 2500-3000 Euroa. Toki siitä kuluja menee, mutta monesti olen miettinyt, että olisi tuottoisampaa jättää tuo palkkatyö ja panostaa miehen firman myyntiin.

Miehellä oli aiemmin firma, joka tuotti huonosti. Roikkui siinä turhan monta vuotta, lähes 10 vuotta. Pitää osata lopettaa, jos ei tuota ja perustaa uusi tai ostaa hyvä valmis firma. Tämä nykyinen on hyvä ja mieskin ihmettelee, kuinka jaksoi yrittäjävastuuta niin kauan sen entisen kanssa, kun elämä oli niukkaa. Nyt rahaa on hyvin. Ei nosta kuin keskipalkan tai jopa sen alle, mutta tarvittaessa on aina rahat irrottaa firmasta vaikka autoon tai kalliimpaan ulkomaanmatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä töitä teen kirjoitti:

Tuntuu että kaikki on tuhoutunut muutamassa vuodessa: rahat, ystävät, luotettavuus, moraali. Jotain on toki tullut tilallekin: isot silmäpussit ja jatkuva väsymys. Onko täällä kohtalotovereita?

Sinulla on kohtalotovereita enemmän kuin arvaatkaan.

Unohdit vielä yhden asian. Olen eläkeläinen, tuttavapiirissä paljon eläköityneitä ja eläkeikäisinä työtä jatkavia pienyrittäjiä. Yhteistä heille on käsittämättömän pieni eläke. Pari heistä onnstui keräämään sen verran varallisuutta, että saavat siedettävän hyvän elintason pääomatuottojen avulla. Mutta suurin heistä sai yrittäjinä nippa nappa elantonsa, varallisuutta ei kertynyt ja eläke jäi pieneksi. Osalla varallisuuden söivät konkurssit. He joko kituuttavat eläkeläisinä köyhyydessä, tai joutuvat jatkamaan yrittäjinä siihen saakka, kunnes kaatuvat saappaat jalassa sorvin ääreen. Eläkkeelle heillä ei ole vara jäädä.

Huolehdi siitä, että kerrytät jotenkin eläkettäsi tai varallisuutta eläkepäivien varalle.

Ja maksa itsellesi palkkaa, joka näkyy veroissa. Kaveri pienyrittäjänä ei nostanut virallista palkkaa vaan eli yrityksensä työsuhde-eduilla ja ties millä vippaskonstilla. Hän sai sydärin ja yhden miehen yrityksen tulot loppuivat siihen. Senttiäkään ei herunut sairaspäivärahaa, kun ei ollut palkkatuloja. Sossusta ei tullut mitään, kun vaimon lähihoitajan palkka oli liian suuri. Kaksi vuotta sairaana. Nyt yrittää jälleen vaikkei terveys ole kaksinen, koska on pakko. Ikää noin 55 ja eläkettä on kertynyt muutama satanen. Ei käy kateeksi.

Kaverin kuvitelma ole, että yritys menestyy, varallisuutta kertyy ja terveys kestää. Eläköityessään myy menestyvän yrityksen. Mitäpä siinä itselleen palkkaa ja eläkemaksuja maksamaan. Näitä vastaavia kavereita pienessä tuttavapiirissäni on monta. Heitä täytyy siis olla koko maassa paljon

Kuulostaa tutulta. Mutta toisaalta, mikä on vaihtoehto. Työttömyys? Ei se ole niin helppoa viisikymppisenä loikata johonkin työpaikkaan tuosta vaan, ellei sitten verkoston kautta sellaista saa. Tosin pienyrittäjän verkosto on usein toisia pienyrittäjiä, jotka ei palkkaa ketään. Tuon "myyn yrityksen ja saan siitä eläkerahat" olen kuullut niin monesti. Kyse on kuitenkin tuottamattomista yrityksistä, joita ei voi myydä tai myyntihinta on maksimissaan muutama kymmenen tuhatta Euroa.

Eniten ihmettelen näitä sarjayrittäjiä ja kuka hel***ti niitä rahoittaa! Finnvera? Me olemme miehen kanssa kahdesti hakeneet rahoitusta Finnveralta. Ei tippunut, ei tippunut edes starttirahaa työkkäristä. Viimeksi haimme yrityskauppaan rahaa Finnveralta ja muija räpätti puhelimessa suoraan, että tää bisnes on aivan elinkelvoton jne. Jos olisimme hakeneet lainaa uuteen vastaavaan yritykseen, olisi laina tippunut. Koska kyse oli yrityksestä, joka oli olemassa ja taseet oli aika huonossa kunnossa, niin ei tipu penniäkään. Yritin vielä puhelimessa selittää, että firman saa alle kaluston hinnalla ja lisäksi kuitenkin sillä on historiaa ja vanhoja asiakkaita + nykyinen yrittäjä on sairastunut vakavasti ja siksi viimeinen vuosi on ollut mahalasku. Lisäsin vielä, että eihän tässä ole liikearvolle laskettukaan mitään. Takaisin vaan tokaisi, että "no, ei voikaan, kun tää on ihan konkurssin partaalla...". Kysyin kahdesti, että katsoitko yrityksen aiempaa historiaa ja katsoitko lainkaan sitä liikentoimintasuunnitelmaa. Bisneksessä on ideaa ja on jonkinlainen monopoli tällä seudulla. Erikoistyötä, jossa on hyvä kate. No, viikkoa myöhemmin kaverille myönnettiin Finnverasta laina vaateputiikin ostoon. Eiköhän jokainen tiedä, että nuo on täysin kuolleita yrityksiä, mutta Finnveran mielestä pieni vaateputiikki jossain ison kauppakeskuksen sivukäytävällä on loistava idea, mutta meidän tekninen erikoisyritys täysin älyvapaa, vaikka tuotetasolla myynti kasvaa koko ajan Suomessa ja tosiaan on tämä kasvava talousalue yksin hallussa.

Nyt kolmen vuoden jälkeen tekisi mieli soittaa sille räpätädille sinne Finnveralle ja laittaa perään taseet. On muuten sitten tuottoisa yritys... eikä juuri mitään ole tarvinnut tehdä. Edellisen yrittäjän kohdalla vain se vakava sairaus lamautti kaiken työn ja tällä seudulla moni tilasi ne tarvitsemansa työt jostain satojen kilometrien päästä, koska paikallinen ei pystynyt niitä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäminen on täyttä paskaa. Olen 30v ja toiminut yrittäjänä nyt viisi vuotta. En IKINÄ tätä kenellekään suosittelisi, ihan hiton vaikeaksi on tämä kaikkien paasaama autuus tehty suomessa. Verotua on sairasta, veroja maksetaan silläkin uhalla, ettei itselle jää rahaa käteen juuri mitään. Lisänä kaikki tyhjänpäiväiset muidentyöllistämisbyrokratiapaskamaksut(evirat ymsyms). Mutta tässäpä sitä jumissa ollaan seuraavat parikymmentä vuotta, ellei käy niin onnekkaasti, että tulee konkka.

Kyllä sitä rahaa jää jos hinnoittelee oikein. 

Ja sit taas vauvapalstalla nillitetään kun "kaikki on Suomessa niin kallista " ja sit tilataan Kiinasta.

No ei kai mitään kiinapaskaa sillä hinnalla myydäkään vaan sen tuotteen pitää olla hyvä.

Lopeta yrittäminen ja mene palkkatöihin?

Jokatapauksessa, kyllä sinä olet ihan kunnollinen kansalainen kun teet edes jotain työtä ansaitaksesi leipäsi, etkä vain lusmua muiden verorahoilla. Kaikki mainitsemistasi ominaisuuksista on saatavissa takaisin kyllä, kun kerran olet sentään tehnyt jotain elämälläsi. Tsemppiä :)

Rakastan yksinyrittäjänä toimimista, mutta en käsitä näitä korkeita yel- ja työttömyyskassamaksuja... Mun on maksettava melkein 400 €/kk jotta saisin eläkettä nipin napin tonnin kuussa. Voin jäädä vanhuuseläkkeelle aikaisintaan 67,5 v...

Olen harkinnut, että alan sijoittamaan tai yksinkertaisesti laittamaan tilille rahaa vanhuuden päiviä varten ja maksaisin yel-minimiä. Riskinä tässä on vaan se, että jos sairastun vakavasti, putoaisin aivan minimi päivärahalle. 

Kävin yrittäjyys koulutuksen ja sen opin yrittäjistä ettei kehenkään voi luottaa ja vain oikeasti kovat ihmiset pärjää jotka ei oikeasti ajattele tunteilla saati tunne mitään muita kohtaan paitsi perhettänsä kohtaan. Yrittäjyys on ihan kamalaa. En aloittanut yritystä, muuten olisin joutunut kaikkien kanssa tappelemaan. Aina etsitään vain rahaa ja omaa hyötyä. Tajuan bisness maailman kuuluukin olla tällainen mutta siinä se onkin vain harvat kestää. Väsyttävää koko touhu mielummin olen onnellinen ja en stressaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja, ja meidän pitää paasata yrittäjyyden puolesta ja saada opiskelijat innostumaan yrittäjyydestä. Tuntuu pahalta, kun itse en mistään hinnasta lähtisi yrittäjäksi. Omat vanhemmat oli, ja sitten tuli 90-luvun lama. Siinä näki läheltä mitä se yrittäjyys on ja mitä elämä on sen jälkeen kun meni nurin. Se on sen tason riski, että itse en sitä realiteetit nähneenä ota.

Yrittäjyys itsessään on ihan Ok, kunhan sen yrityksen rekisteröi muualle kuin Suomeen.

Varmin keino, jos sydänvian haluaa 45 vuotiaaksi mennessä, on perustaa Suomeen yritys.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäminen on täyttä paskaa. Olen 30v ja toiminut yrittäjänä nyt viisi vuotta. En IKINÄ tätä kenellekään suosittelisi, ihan hiton vaikeaksi on tämä kaikkien paasaama autuus tehty suomessa. Verotua on sairasta, veroja maksetaan silläkin uhalla, ettei itselle jää rahaa käteen juuri mitään. Lisänä kaikki tyhjänpäiväiset muidentyöllistämisbyrokratiapaskamaksut(evirat ymsyms). Mutta tässäpä sitä jumissa ollaan seuraavat parikymmentä vuotta, ellei käy niin onnekkaasti, että tulee konkka.

Yritystoiminnan voi aina lopettaa jos siltä tuntuu. Konkurrsin kautta tai ihan muuten vain. Elämässä tilanteet vaihtuvat eikä lopettaminen, konkurssiinkaan, ole mikään maailman loppu.