Yrittäminen on tuhonnut elämäni. Onko kohtalotovereita?
Tuntuu että kaikki on tuhoutunut muutamassa vuodessa: rahat, ystävät, luotettavuus, moraali. Jotain on toki tullut tilallekin: isot silmäpussit ja jatkuva väsymys. Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (61)
Terveys ei ole koskaan ollut ihan kohdillaan, joten siitä ei kannata edes puhua. Muuttaisin elämääni jos pystyisin, mutta yrittäjyyteen kuuluu taloudelliset vastuut, jotka nyt kahlitsevat..
Suomi on yrittäjävihamielinen maa.
Tällä palstalla aika moni ei edes tiedä, mitä yrittäminen on, ikävä kyllä.
Muistan ketjun, jossa oli kova poru kampaajien hinnoista.
Olen opettaja, ja meidän pitää paasata yrittäjyyden puolesta ja saada opiskelijat innostumaan yrittäjyydestä. Tuntuu pahalta, kun itse en mistään hinnasta lähtisi yrittäjäksi. Omat vanhemmat oli, ja sitten tuli 90-luvun lama. Siinä näki läheltä mitä se yrittäjyys on ja mitä elämä on sen jälkeen kun meni nurin. Se on sen tason riski, että itse en sitä realiteetit nähneenä ota.
Mä joka päivä töitä teen. Joka ainoa aamu seitsemäksi meen....
Miksi tässä saa sääliä ihmistä, mutta ei, jos äiti on pilannut ihmisen elämän? Äiti vie itsenäisyyden paljon pahemmin, kuin jokin yrittäminen.
Yrittäminenhän on oma valinta, se taas, että äiti vie itsenäisyytesi, ei milläänlailla ole, äitihän siinä manipuloi tekemään sen, oikeuttamaan sen. Yrittäjä itse valitsee menettää itsenäisyytensä työlle.
No eihän se yrittäjän elämä mikään helpoin reitti ole. Mutta onhan se hyvin antoisaakin, kun voi itse suunnitella ja kehittää yritystään ja samalla omaa työnkuvaansa. En vaihtaisi yrittäjyyttä enää palkkatyöhön ellei jotain todella huippuhommaa olisi tarjolla lisättynä reiluilla vapauksilla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä saa sääliä ihmistä, mutta ei, jos äiti on pilannut ihmisen elämän? Äiti vie itsenäisyyden paljon pahemmin, kuin jokin yrittäminen.
Mikä ihmeen äiti? Tässä puhutaan yrittäjyydestä ei äitiydestä.
Vierailija kirjoitti:
Mä joka päivä töitä teen. Joka ainoa aamu seitsemäksi meen....
Höpö höpö. Olen yrittäjä ja juuri heräsin. :) Yrittäjyyttä on takana kymmenisen vuotta ja nopeasti on aika mennyt. Nautin työstäni, asiakkaani ovat upeita ihmisiä ja rahaa tulee mukavasti. En usko lähteväni enää koskaan vieraalle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä saa sääliä ihmistä, mutta ei, jos äiti on pilannut ihmisen elämän? Äiti vie itsenäisyyden paljon pahemmin, kuin jokin yrittäminen.
Mikä ihmeen äiti? Tässä puhutaan yrittäjyydestä ei äitiydestä.
No niin puhutaan, ja ihmettelen säälivää sävyä, jota aloittaja saa osakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä saa sääliä ihmistä, mutta ei, jos äiti on pilannut ihmisen elämän? Äiti vie itsenäisyyden paljon pahemmin, kuin jokin yrittäminen.
Mikä ihmeen äiti? Tässä puhutaan yrittäjyydestä ei äitiydestä.
Tuo on palstan oma mt-ongelmainen, siitä ei kannata välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä saa sääliä ihmistä, mutta ei, jos äiti on pilannut ihmisen elämän? Äiti vie itsenäisyyden paljon pahemmin, kuin jokin yrittäminen.
Mikä ihmeen äiti? Tässä puhutaan yrittäjyydestä ei äitiydestä.
Tuo on palstan oma mt-ongelmainen, siitä ei kannata välittää.
En ole.
Yrittämisessä tärkeintä on yrittää vain sen verran mitä on valmis häviämään.
Jotkut yrittäjät eivät osaa delegoida ja lupauksetkin tuntuvat kieltämättä pitävän heikosti. Tarkoittaa käytännössä sitä, että olen itse lähtökuopissa juurikin em. syistä, koska ei enää riitä kärsivällisyys katsella touhua. Ei tule olemaan todellakaan tämän kyseisen yrityksen etu.
Joka päivä töitä teen kirjoitti:
Tuntuu että kaikki on tuhoutunut muutamassa vuodessa: rahat, ystävät, luotettavuus, moraali. Jotain on toki tullut tilallekin: isot silmäpussit ja jatkuva väsymys. Onko täällä kohtalotovereita?
Ihan tuntuu, niin kuin nää ois omia valintoja. Niin mitä yläpeukuttamista tässä muka on? Ei kukaan pakottanut viemään moraalia eikä luotettavuutta. Esimerkiksi.
Työnantaja ehdotti, että ryhtyisin yrittäjäksi. Siis tekisin samat hommat kuin nyt, mutta laskuttaisin firmaa naurettavan pienellä palkkiolla. Sanoin ei kiitos ja sain potkut. Aloitin yrittäjänä ja teen työt suoraan entisille asiakkailleni, ex-työnantajani putosi siitä välistä pois kynimästä oman osuutensa.
Miksi ryhdyit yrittäjäksi?
Entä jos asennoituisit erilailla, olisiko yritys vielä pelastettavissa?
Yrittäminen on täyttä paskaa. Olen 30v ja toiminut yrittäjänä nyt viisi vuotta. En IKINÄ tätä kenellekään suosittelisi, ihan hiton vaikeaksi on tämä kaikkien paasaama autuus tehty suomessa. Verotua on sairasta, veroja maksetaan silläkin uhalla, ettei itselle jää rahaa käteen juuri mitään. Lisänä kaikki tyhjänpäiväiset muidentyöllistämisbyrokratiapaskamaksut(evirat ymsyms). Mutta tässäpä sitä jumissa ollaan seuraavat parikymmentä vuotta, ellei käy niin onnekkaasti, että tulee konkka.
Onko sulla terveys vielä tallella, väsymystä lukuun ottamatta? Jos on, ei mielestäni sijaa valituksella, että "elämä tuhoutunut". Muuta elämääsi.