Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö töitä, jos se ei olisi taloudellisesti välttämätöntä?
Kommentit (49)
En. Saisin kyllä aikani kulumaan harrastaessa ja ihan vaan elämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin osa-aikaisesti. Työskentelen alalla, mitä rakastan ja työ on intohimoni. Tietysti tekisin, vaikka ei tarvitsisi.
Tämä osoittaa, että väite "tukia saa yhtä paljon kuin palkkaa" ei pidä paikkaansa, koska suurin osa ihmisistä käy töissä ja suurin osa työttömistä hakee töitä, koska muuten ei ole varaa mihinkään. Jos jostain voisi kuka vain nostaa viisi tonnia kuussa tekemättä töitä, harva siellä töissä kävisi.. sen sijaan nykyinen viisisataa ei motivoi ketään vaihtamaan työssäkäyntiä työttömyyteen, vaikka kaikki voisivat valita sen.
Pidän työstäni joten kyllä varmaan tekisin, mutta huomattavasti vähemmän, enimmäkseen etänä ja freelancerina jotta voisin valita mitä teen ja koska teen. Olen jo nytkin suunnitellut että kunhan vielä jonkin aikaa kartutan varallisuutta niin saatan lähteä tuolle tielle kun perustoimeentulon saisi pääomatuloista ja paksummin voita leivälle sitten niistä projekteista jotka onnistuu saamaan ja viitsii tehdä.
Lisääntyneelle vapaa-ajallekin olisi kyllä käyttöä, ehtisi tehdä enemmän vapaaehtoistyötä ja muutaman kesälomaviikon sijaan olisi koko kesä aikaa retkeilyyn ja kalasteluun.
Vielä jonkin aikaa sitten olisin vastannut kyllä. Nyt olen saanut tarpeekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos palkalla ei olisi mitään taloudellista merkitystä, tekisin vapaaehtoistyötä leipäjonoissa, auttelisin muutoissa, kuskaisin junioreita pelimatkoille jne. jne.
Tekisin hyväntekeväisyystyötä ja perustaisin jonkun järjestön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puuhastelua on vailla, sitä on maailmassa aika paljon muutakin kuin töissä olemista.
Sun kokemus ihmisistä on aika suppea kuin noin ajattelet.
Ihan vain esimerkkinä, että hyvin monet pitkään akateemisessa maailmassa vaikuttaneet hyväkuntoiset proffat, jotka ovat tutkineet ja opettaneet vuosikymmeniä, jatkavat sitä samaa työtä eläkkeelle jäätyään vielä vuosia ohjaten väikkäreitä ja jatkaen omaa tutkimustaan niin kauan kun terveys sen sallii.
Samalla tavalla taiteilijoiden parissa ja monissa perheyrityksissä, eläkkeelle jäänyt yrityksen perustaja jatkaa sukupolvenvaihdoksen jälkeen jossain muotoa yrityksen johdossa tai käy vain muuten vain tuuraamassa lomia ja kiireapulaisena.
Työtä on niin monenlaista, joillekin siitä on tullut elämän tärkeimpiä sisältöjä vuosien mittaan, ei siitä kaikki halua luopua kun eläkeikä koittaa tai vaikka lottovoiton saisi. Rahan ansaitseminen on heille vain yksi sivuasia työssä.
Minä olen ollut myös yrittäjä, joskus kauan sitten ja aloitin sitä ennen urani pienessä firmassa. Vaikka suurimman osan uraani tähän mennessä olen tehnyt isoissa taloissa, myös ulkomailla isossa jenkkifirmassa vuosikausia, niin olen ollut ja olen edelleen tehtävässä jossa voisin hyvinkin kuvitella jatkavani vaikka mitään taloudellista välttämättömyyttä rahan ansaitsemiseen palkkatyöllä ei olisi.
Pidän työstäni paljon, suurimmasta osasta kolleegoistanikin ja pomokin on ihan siedettävä suurimman osan aikaa. Tunnen saavani varsin hyvin aikaan sitä mitä minulta odotetaan palkkani eteen. Työn tekeminen tuottaa minulle onnistumisen tunnetta ja sen palautteen mukaan mitä saamme asiakkailtamme hekin ovat enimmäkseen hyvin tyytyväisiä.
Miksi ihmeessä minun tämän kaltaisessa tilanteessa vaikka ei olisi välttämätöntä käydä töissä hankkiutua eroon siitä?
Tietysti voisi ajatella, että jos en tarvitsisi töitä, minun tulisi antaa paikkani sellaiselle joka tarvitsee. Se on ihan hyvä ja reilu peruste, jota sietää miettiä. Kaikki työ ei kuitenkaan ole käytännössä helposti toiselle siirrettävissä. Mitä pidemmälle erikoistunutta ja pitkää opiskelua ja/tai työssä alan kehittymisen myötä hankittua osaaminen on, sitä vaikeampaa tekijän vaihtaminen on.
Teen asiantuntijana töitä tietoliikenteen ja siihen liittyvien palveluiden kehittämisen kanssa. Olen yksi työpaikkani avainhenkilöistä, jonka pois lähtö mahdollisesti yllättäen aiheuttaisi työnantajalleni melkoisesti lisäkustannuksia ja ongelmia kohtuullisen pitkäksi aikaa ennen kuin asiat sujuisivat normaaliin tapaan. Meillä molemmilla olisi siten intressi jatkaa työsuhdettani siitäkin huolimatta, että mitään taloudellista tarvetta tehdä töitä minulla ei olisi.
Selvää on, että on töitä joita ihmiset eivät tekisi päivääkään ilman pakkoa. Mutta onko heidän aivan mahdotonta ymmärtää, että kaikilla ei ole sama tilanne kuin heillä?