Pienten lasten äitien kanssa on ilmeisesti mahdotonta keskustella
Viikon sisällä on aika monta epäonnistunutta kohtaamista sukulaisten ja ystävien kanssa, kaikilla heillä on lapsia.
Yhden kanssa yritin tänään puhua puhelimessa, ei onnistunut, koska hän antoi puolisolleen taukoamatta ohjeita siitä, miten vauvaa kuuluu hoitaa. Lisäksi kaverini puoliso kommentoi koko ajan siihen, mistä keskusteltiin. Sain lisäksi yksityiskohtaisen selvityksen siitä, miten vauvalta oli imetty räkää nenästä joillain pillillä. Puhelu onneksi katkesi, oli rasittavaa kuunnella.
Toisen luona kävin viikonloppuna kahvilla. Hänen 3v ja 5v pojat huusi, heitteli tavaroita, juoksi ja riehui koko ajan. Vaativat äitiään johonkin älyttömiin taisteluleikkeihin, jossa "tapettiin" toisia. Meteli oli ihan hlvetillinen, en juonut enempää kuin puoli kuppia kun puhumisesta ei tullut mitään. Ja oikeasti mua ällötti, kun tuolit ja pöydät oli ihan kauheassa sotkussa, maidossa ja ruoassa, astuin myös johonkin, ehkä makarooniin. Vessan lattialla oli kusta. Hyi hitto!
Kolmas oli siskoni jonka kanssa yritin puhua puhelimessa. Oltiin oikein sovittu, että monelta saan soittaa. No kuitenkin heidän perheensä aikataulu oli jotenkin pettänyt, eikä hänen 3v lapsensa antanut äidilleen lupaa puhua. Kauhea huuto, siskoni piti kaiutinta päällä, koska lapsi muuten suuttuu jos äiti puhuu puhelimessa. Ihan järjetöntä, no mutta palaillaan asiaan.
Neljäs oli sukulaistytön synttärit. 6 kirkuvaa lasta jonkin sortin sokerihumalassa. Yksi lyö toista, sitten tältä tulee verta nenästä, yhdelle tulee siitä paniikkikohtaus, koska verikammo, lisäksi juhlien emäntä puhui yhden lapsivieraan äidin kanssa lähes tunnin puhelimessa, koska äidillä oli hätä siitä, että miten hänen lapsensa pärjää. No mutta, tarjoilut oli hyvät.
Ei varsinaisesti tullut vauvakuumetta.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummallisia kommentteja! Itselläni on 4 lasta ja ne on kasvatettu niin, että tuollainen älytön häiriköinti ei tod ole sallittu!
Mietin ihan samaa. Mulla on kaksi lasta, jo teinejä, ei meillä ollut tuollaista järjetöntä riekkumista. Pitää osata käyttäytyä. Ap
Mä taas olen aikuinen, joka ymmärtää, että lapset ovat erilaisia, ja mä ihmettelen, miten kaikki aikuiset eivät esim. tätä ymmärrä.
Kaikkihan me ollaan erilaisia. Ei se silti selitä sitä, miksi nykyään on ihan OK käyttäytyä päin prsettä. Ap
Tiedätkö, koko ihmiskunnan historian ajan "nykyään" on käyttäydytty aivan päin persettä, kun taas ennen oli paremmin.
Mä en tiedä, onko mulla jotenkin poikkeuksellisen kiva ja sivistynyt tuttavapiiri ja suku, vai oonko itse kenties jotenkin rennompi tyyppi, mutta mä en yksinkertaisesti jaksa ottaa lämpöä tällaisista asioista. Jotenkin tuntuu, että omassa elämässä on ihan tarpeeksi hoitamista. Jos joku kersa vähän joskus törttöilee tai vanhempi hoitaa jonkun jutun eri tavalla, niin so not. En mä siihen kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös sitä, ettei siskoni voi käydä kaupassa lasten kanssa, koska silloin niille PITÄÄ ostaa joku lelu. Lapsia ei voi ottaa minnekään mukaan, kun ne ei osaa käyttäytyä. Eihän ne opi ikinä käyttäytymään, jos ei koskaan käydä missään, ei edes kaupassa. Ap
Sua ärsyttää kun tuttujesi lapset käyttäytyvät huonosti, paheksut heitä, se paheksunta huokuu varmasti myös olemuksestasi. Sitten samalla tuomitset heidät jos he eivät halua viedä lapsiaan aina ja kaikkialle, sen huonon käytöksen vuoksi - josta he varmasti ovat itse tietoisia, eivätkä kaipaa siihen ystävän paheksumista.
Ja omat lapsesi toki olivat pikku enkeleitä. Toki.
Joo, mäkin mietin, että mitenköhän moni takakireä stressaaja on katsonut aloittajan kersojen käytöstä nenänvarttaan pitkin tai vuodattanut siitä AV:lle :D
Vierailija kirjoitti:
Sä et oikeastaan taida oikein olla kartalla, jos sua niin kovin yllättää että lapset oikeasti vaativat vanhemmalta enemmän huomiota kuin esimerkiksi sinä.
Jos pienten lasten äidin kanssa oikeasti haluaa keskustella, ei sitä kannata kuvitella tekevänsä lapsen synttäreillä, jossa on paljon lapsia. Taidat olla hieman. Hmm.. vähemmän nokkela? Kerron sulle salaisuuden: jos haluat keskustella, pitää järjestää esimerkiksi lapseton kahvittelu, jossain muualla kuin sen perheenäidin kotona.
Hassua, että 25 - 30 vuotta sitten kakarat osasivat leikkiä hetken itsekseen, eikä vanhemman tarvinnut olla huviautomaatti ja paras kaveri. Ai niin, pikku kuninkaille ja kuningattarille uskallettiin sanoa, että nyt puhuvat aikuiset ja muksut voivat mennä hetkeksi muualle (omaa huoneeseen/pihalle/kaverin luokse) pyörimään jaloista. Tänä päivänä nenee taatusti joku herkkyyskausi/lapsen tahti/kiintymyssuhde välittömästi pieleen jos noin julmasti tehtäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös sitä, ettei siskoni voi käydä kaupassa lasten kanssa, koska silloin niille PITÄÄ ostaa joku lelu. Lapsia ei voi ottaa minnekään mukaan, kun ne ei osaa käyttäytyä. Eihän ne opi ikinä käyttäytymään, jos ei koskaan käydä missään, ei edes kaupassa. Ap
Sua ärsyttää kun tuttujesi lapset käyttäytyvät huonosti, paheksut heitä, se paheksunta huokuu varmasti myös olemuksestasi. Sitten samalla tuomitset heidät jos he eivät halua viedä lapsiaan aina ja kaikkialle, sen huonon käytöksen vuoksi - josta he varmasti ovat itse tietoisia, eivätkä kaipaa siihen ystävän paheksumista.
Ja omat lapsesi toki olivat pikku enkeleitä. Toki.
Joo, mäkin mietin, että mitenköhän moni takakireä stressaaja on katsonut aloittajan kersojen käytöstä nenänvarttaan pitkin tai vuodattanut siitä AV:lle :D
Voin kyllä väittää, että mun "kersani" (kuten kauniisti kirjoitit) eivät ole juuri pahennusta herättäneet. Ensinnäkin, mun "kersoilla" on alle vuosi ikäeroa, meillä ei ollut lastenhoitajia kauppareissujen ajaksi, eikä varsinkaan sille ajalle, kun puhuin puhelimessa. Mun lapset on olleet vauvasta saakka mulla aina mukana joka paikassa. Kaupassa, lenkillä, lääkärissä, ravintolassa, taidenäyttelyssä, lentokoneessa, junassa, ratikassa, bussissa, jääkiekkopelissä, syntymäpäivillä, kaverin luona kahvilla, häissä, hautajaisissa, ristiäisissä, ihan joka paikassa. Eikä muuten ollut siihen aikaan älypuhelinta tai padia mitä olisi voinut lyödä kouraan.
Ei kun hei! Muistan kerran yhden mummon haukkuneen minut Töölön Mehiläisessä, kun en antanut reilun vuoden ikäisen tyttäreni syödä roskia lattialta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et oikeastaan taida oikein olla kartalla, jos sua niin kovin yllättää että lapset oikeasti vaativat vanhemmalta enemmän huomiota kuin esimerkiksi sinä.
Jos pienten lasten äidin kanssa oikeasti haluaa keskustella, ei sitä kannata kuvitella tekevänsä lapsen synttäreillä, jossa on paljon lapsia. Taidat olla hieman. Hmm.. vähemmän nokkela? Kerron sulle salaisuuden: jos haluat keskustella, pitää järjestää esimerkiksi lapseton kahvittelu, jossain muualla kuin sen perheenäidin kotona.Hassua, että 25 - 30 vuotta sitten kakarat osasivat leikkiä hetken itsekseen, eikä vanhemman tarvinnut olla huviautomaatti ja paras kaveri. Ai niin, pikku kuninkaille ja kuningattarille uskallettiin sanoa, että nyt puhuvat aikuiset ja muksut voivat mennä hetkeksi muualle (omaa huoneeseen/pihalle/kaverin luokse) pyörimään jaloista. Tänä päivänä nenee taatusti joku herkkyyskausi/lapsen tahti/kiintymyssuhde välittömästi pieleen jos noin julmasti tehtäisiin.
Niinpä. Toivottavasti on terapiasohvalla tilaa kun omat alkaa oireilla niistä mun rauhassa
juomista kahvikupillisista 😂 ap
Mä aina ihmettelen naisia joiden täytyy erikseen lytätä muita. Koheneeko siinä jotenkin oma olematon itsetunto, kun voi nälviä?
T. Teinien äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös sitä, ettei siskoni voi käydä kaupassa lasten kanssa, koska silloin niille PITÄÄ ostaa joku lelu. Lapsia ei voi ottaa minnekään mukaan, kun ne ei osaa käyttäytyä. Eihän ne opi ikinä käyttäytymään, jos ei koskaan käydä missään, ei edes kaupassa. Ap
Sua ärsyttää kun tuttujesi lapset käyttäytyvät huonosti, paheksut heitä, se paheksunta huokuu varmasti myös olemuksestasi. Sitten samalla tuomitset heidät jos he eivät halua viedä lapsiaan aina ja kaikkialle, sen huonon käytöksen vuoksi - josta he varmasti ovat itse tietoisia, eivätkä kaipaa siihen ystävän paheksumista.
Ja omat lapsesi toki olivat pikku enkeleitä. Toki.
Joo, mäkin mietin, että mitenköhän moni takakireä stressaaja on katsonut aloittajan kersojen käytöstä nenänvarttaan pitkin tai vuodattanut siitä AV:lle :D
Voin kyllä väittää, että mun "kersani" (kuten kauniisti kirjoitit) eivät ole juuri pahennusta herättäneet. Ensinnäkin, mun "kersoilla" on alle vuosi ikäeroa, meillä ei ollut lastenhoitajia kauppareissujen ajaksi, eikä varsinkaan sille ajalle, kun puhuin puhelimessa. Mun lapset on olleet vauvasta saakka mulla aina mukana joka paikassa. Kaupassa, lenkillä, lääkärissä, ravintolassa, taidenäyttelyssä, lentokoneessa, junassa, ratikassa, bussissa, jääkiekkopelissä, syntymäpäivillä, kaverin luona kahvilla, häissä, hautajaisissa, ristiäisissä, ihan joka paikassa. Eikä muuten ollut siihen aikaan älypuhelinta tai padia mitä olisi voinut lyödä kouraan.
Ei kun hei! Muistan kerran yhden mummon haukkuneen minut Töölön Mehiläisessä, kun en antanut reilun vuoden ikäisen tyttäreni syödä roskia lattialta. Ap
Aika kultaa muistot. Olen aika varma, että useammankin kerran lapsesi ovat olleet muille häiriöksi ja joku on ajatellut, että voi noita pienten lasten äitejä. On tietenkin mahdollista, että olet kohdannut enemmän ymmärtäväistä ja empaattista suhtautumista, jota aikuiselta sopii olettaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ihmettelen naisia joiden täytyy erikseen lytätä muita. Koheneeko siinä jotenkin oma olematon itsetunto, kun voi nälviä?
T. Teinien äiti
Jaa-a, siinä riittää ihmettelemistä. Jos viittasit mun aloitukseen, niin minä en nälvinyt tai lytännyt. Ihmettelin tätä nykyistä meininkiä lasten kanssa. Mun mielestä on rasittavaa, kun jatkuvasti keskeytetään. Mua myös ällöttävä, jos mun sukat on kusessa. Mun mielestä lapset on ihan jees, mutta ylipäätään huonoa käytöstä en hyväksy keneltäkään. En aikuiselta tai lapselta. Ap
Kun olin lapsi 80-luvulla, ei tullut mieleenikään mennä häiritsemään aikuisten puheluja tai keskusteluja. Ja kun omat lapset olivat pieniä 00-luvulla, ei myöskään ollut kertaakaan tuota ongelmaa. En voi mitenkään ymmärtää ihmisiä, jotka antavat lastensa terrorisoida tekemisiään. Silti kuri ei ole ollut mitään natsitasoa, kunhan on eletty ilmapiirissä, että kaikkia ihmisiä kunnioitetaan kaikissa tilanteissa. Iästä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ihmettelen naisia joiden täytyy erikseen lytätä muita. Koheneeko siinä jotenkin oma olematon itsetunto, kun voi nälviä?
T. Teinien äiti
Jaa-a, siinä riittää ihmettelemistä. Jos viittasit mun aloitukseen, niin minä en nälvinyt tai lytännyt. Ihmettelin tätä nykyistä meininkiä lasten kanssa. Mun mielestä on rasittavaa, kun jatkuvasti keskeytetään. Mua myös ällöttävä, jos mun sukat on kusessa. Mun mielestä lapset on ihan jees, mutta ylipäätään huonoa käytöstä en hyväksy keneltäkään. En aikuiselta tai lapselta. Ap
Takana päin haukkuminen, juoruilu ja itsensä ylentäminen on todella huonoa käytöstä.
Jaa, vai täällä sinä meitä haukut. Täytyy ilmoittaa siskollesikin.
Meille on turha enää soitella.
Eräs synttäreiltä tunnisti sinut ja kyseli puhutaankohan meistä. Oikeassa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ihmettelen naisia joiden täytyy erikseen lytätä muita. Koheneeko siinä jotenkin oma olematon itsetunto, kun voi nälviä?
T. Teinien äiti
Jaa-a, siinä riittää ihmettelemistä. Jos viittasit mun aloitukseen, niin minä en nälvinyt tai lytännyt. Ihmettelin tätä nykyistä meininkiä lasten kanssa. Mun mielestä on rasittavaa, kun jatkuvasti keskeytetään. Mua myös ällöttävä, jos mun sukat on kusessa. Mun mielestä lapset on ihan jees, mutta ylipäätään huonoa käytöstä en hyväksy keneltäkään. En aikuiselta tai lapselta. Ap
Takana päin haukkuminen, juoruilu ja itsensä ylentäminen on todella huonoa käytöstä.
Ja varsinkin siskonsakin haukkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ihmettelen naisia joiden täytyy erikseen lytätä muita. Koheneeko siinä jotenkin oma olematon itsetunto, kun voi nälviä?
T. Teinien äiti
Jaa-a, siinä riittää ihmettelemistä. Jos viittasit mun aloitukseen, niin minä en nälvinyt tai lytännyt. Ihmettelin tätä nykyistä meininkiä lasten kanssa. Mun mielestä on rasittavaa, kun jatkuvasti keskeytetään. Mua myös ällöttävä, jos mun sukat on kusessa. Mun mielestä lapset on ihan jees, mutta ylipäätään huonoa käytöstä en hyväksy keneltäkään. En aikuiselta tai lapselta. Ap
Niin, varmasti silloin, kun sinun lapsesi olivat pieniä, joku paheksui, miten sinä olet sellainen nykyvanhempi, joka ei kasvata lapsiaan kuten vanhoina hyvinä aikoina.
Kerroin tuolla edellisellä sivulla, miten mun pienet lapset, jotka keskeyttävät, vaikka joka kerran kiellän. Että voihan sitä päättää, että en tätä hyväksy, mutta ei se mitään auta.
Kannatan sitä ajatusta, että ei ota toisten asioista niin kauheasti stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi 80-luvulla, ei tullut mieleenikään mennä häiritsemään aikuisten puheluja tai keskusteluja. Ja kun omat lapset olivat pieniä 00-luvulla, ei myöskään ollut kertaakaan tuota ongelmaa. En voi mitenkään ymmärtää ihmisiä, jotka antavat lastensa terrorisoida tekemisiään. Silti kuri ei ole ollut mitään natsitasoa, kunhan on eletty ilmapiirissä, että kaikkia ihmisiä kunnioitetaan kaikissa tilanteissa. Iästä riippumatta.
Mun tuli mieleen, ja kun nyt omat lapset tulevat häiritsemään mun puhelimessa puhumista, mietin aina, miten lapsena tulin aina ihan vähän vain kyselemään jotain hirveän tärkeää asiaa äidilläni, kun hän oli puhelimessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ihmettelen naisia joiden täytyy erikseen lytätä muita. Koheneeko siinä jotenkin oma olematon itsetunto, kun voi nälviä?
T. Teinien äiti
Jaa-a, siinä riittää ihmettelemistä. Jos viittasit mun aloitukseen, niin minä en nälvinyt tai lytännyt. Ihmettelin tätä nykyistä meininkiä lasten kanssa. Mun mielestä on rasittavaa, kun jatkuvasti keskeytetään. Mua myös ällöttävä, jos mun sukat on kusessa. Mun mielestä lapset on ihan jees, mutta ylipäätään huonoa käytöstä en hyväksy keneltäkään. En aikuiselta tai lapselta. Ap
Niin, varmasti silloin, kun sinun lapsesi olivat pieniä, joku paheksui, miten sinä olet sellainen nykyvanhempi, joka ei kasvata lapsiaan kuten vanhoina hyvinä aikoina.
Kerroin tuolla edellisellä sivulla, miten mun pienet lapset, jotka keskeyttävät, vaikka joka kerran kiellän. Että voihan sitä päättää, että en tätä hyväksy, mutta ei se mitään auta.
Kannatan sitä ajatusta, että ei ota toisten asioista niin kauheasti stressiä.
Hyvin sanottu. Olen yrittänyt kasvattaa lapsistani huomaavaisia ja empaattisia ihmisiä. Olen onnistunutkin, mutta puheluita en vieläkään neljän alle 5-vuotiaan huushollissa pysty rauhassa puhumaan. Vaikka muuten kuvat oikein ihania lapsia, onko se niin kamalaa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi 80-luvulla, ei tullut mieleenikään mennä häiritsemään aikuisten puheluja tai keskusteluja. Ja kun omat lapset olivat pieniä 00-luvulla, ei myöskään ollut kertaakaan tuota ongelmaa. En voi mitenkään ymmärtää ihmisiä, jotka antavat lastensa terrorisoida tekemisiään. Silti kuri ei ole ollut mitään natsitasoa, kunhan on eletty ilmapiirissä, että kaikkia ihmisiä kunnioitetaan kaikissa tilanteissa. Iästä riippumatta.
Mun tuli mieleen, ja kun nyt omat lapset tulevat häiritsemään mun puhelimessa puhumista, mietin aina, miten lapsena tulin aina ihan vähän vain kyselemään jotain hirveän tärkeää asiaa äidilläni, kun hän oli puhelimessa.
Silloin ei varmaan oltu puhelimessa 24/7???!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi 80-luvulla, ei tullut mieleenikään mennä häiritsemään aikuisten puheluja tai keskusteluja. Ja kun omat lapset olivat pieniä 00-luvulla, ei myöskään ollut kertaakaan tuota ongelmaa. En voi mitenkään ymmärtää ihmisiä, jotka antavat lastensa terrorisoida tekemisiään. Silti kuri ei ole ollut mitään natsitasoa, kunhan on eletty ilmapiirissä, että kaikkia ihmisiä kunnioitetaan kaikissa tilanteissa. Iästä riippumatta.
Mun tuli mieleen, ja kun nyt omat lapset tulevat häiritsemään mun puhelimessa puhumista, mietin aina, miten lapsena tulin aina ihan vähän vain kyselemään jotain hirveän tärkeää asiaa äidilläni, kun hän oli puhelimessa.
Silloin ei varmaan oltu puhelimessa 24/7???!!!
En tiedä, miten paljon itse puhut puhelimessa, mutta mä en kauheasti. Mun äiti puhui silloin ja puhuu edelleen pitkiä puheluita sisarustensa ja ystäviensä kanssa, mitä mä taas hyvin harvoin teen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ihmettelen naisia joiden täytyy erikseen lytätä muita. Koheneeko siinä jotenkin oma olematon itsetunto, kun voi nälviä?
T. Teinien äiti
Jaa-a, siinä riittää ihmettelemistä. Jos viittasit mun aloitukseen, niin minä en nälvinyt tai lytännyt. Ihmettelin tätä nykyistä meininkiä lasten kanssa. Mun mielestä on rasittavaa, kun jatkuvasti keskeytetään. Mua myös ällöttävä, jos mun sukat on kusessa. Mun mielestä lapset on ihan jees, mutta ylipäätään huonoa käytöstä en hyväksy keneltäkään. En aikuiselta tai lapselta. Ap
Takana päin haukkuminen, juoruilu ja itsensä ylentäminen on todella huonoa käytöstä.
Mä olen käsittänyt, että tämä on keskustelupalsta? Mun mielestä ainoa mitä ihmisessä saa arvostella, on käytös. Jos käytös on huonoa, voi kaiketi vetää johtopäätöksen, että jossain on vikaa.
Ja mun siskoni tietää hyvin, mitä mä ajattelen heidän menostaan. Keskustellaan useasti mm siitä, etten ymmärrä sitä lasten puhelinten räpläämistä, pelaamista, netflixin katselua. Sisko tietää, että meidän perheessä on aina oltu ulkona paljon lasten kanssa ja tietää myös sen, että pidän ulkoilua hyvänä asiana. Kuten myös se, että minun mielestäni alle eskari-ikäisten kuuluu nukkua päiväunet, tästäkin ollaan eri linjoilla.
Ystävät ovat myös itse sitä mieltä, että elämä on ihan kaaosta ja kämppä sotkussa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ihmettelen naisia joiden täytyy erikseen lytätä muita. Koheneeko siinä jotenkin oma olematon itsetunto, kun voi nälviä?
T. Teinien äiti
Jaa-a, siinä riittää ihmettelemistä. Jos viittasit mun aloitukseen, niin minä en nälvinyt tai lytännyt. Ihmettelin tätä nykyistä meininkiä lasten kanssa. Mun mielestä on rasittavaa, kun jatkuvasti keskeytetään. Mua myös ällöttävä, jos mun sukat on kusessa. Mun mielestä lapset on ihan jees, mutta ylipäätään huonoa käytöstä en hyväksy keneltäkään. En aikuiselta tai lapselta. Ap
Takana päin haukkuminen, juoruilu ja itsensä ylentäminen on todella huonoa käytöstä.
Mä olen käsittänyt, että tämä on keskustelupalsta? Mun mielestä ainoa mitä ihmisessä saa arvostella, on käytös. Jos käytös on huonoa, voi kaiketi vetää johtopäätöksen, että jossain on vikaa.
Ja mun siskoni tietää hyvin, mitä mä ajattelen heidän menostaan. Keskustellaan useasti mm siitä, etten ymmärrä sitä lasten puhelinten räpläämistä, pelaamista, netflixin katselua. Sisko tietää, että meidän perheessä on aina oltu ulkona paljon lasten kanssa ja tietää myös sen, että pidän ulkoilua hyvänä asiana. Kuten myös se, että minun mielestäni alle eskari-ikäisten kuuluu nukkua päiväunet, tästäkin ollaan eri linjoilla.
Ystävät ovat myös itse sitä mieltä, että elämä on ihan kaaosta ja kämppä sotkussa. Ap
Ei hyvää päivää olet rasittava. Olet omasi kasvattanut, siis jospa antaisit nyt muiden kasvattaa omansa ihan rauhassa.
Sua ärsyttää kun tuttujesi lapset käyttäytyvät huonosti, paheksut heitä, se paheksunta huokuu varmasti myös olemuksestasi. Sitten samalla tuomitset heidät jos he eivät halua viedä lapsiaan aina ja kaikkialle, sen huonon käytöksen vuoksi - josta he varmasti ovat itse tietoisia, eivätkä kaipaa siihen ystävän paheksumista.
Ja omat lapsesi toki olivat pikku enkeleitä. Toki.