Ärsyttävyydet ruokaohjeissa?

Vierailija kirjoitti:

Se voin peseminen. Ennen jääkaappeja taidettiin joitain pilaantuvia asioita säilyttää suolavedessä? Olen kuullut, että voi oli tällainen.

Noissa vanhoissa keittokirjoissa on ihana myös se, kun ruokia kypsennetään heinälaatikossa.

  Voi oli ennen oikeasti suolaista, siksi että se säilyi paremmin. Siksi siitä pestiin osa suolasta pois. Ja tuo heinälaatikko ajoi saman asian kuin kuuluisa Aromipesä, siinä on aivan sama idea.

Melkein kaikki sämpylä- ja pullaohjeet on vaikeita sellaiselle, joka ei valmiiksi osaa leipoa. Alusta taikina? Siis mitä? No, googlataan alustaminen, mutta lopulta selviää, että taikinaa olisi pitänyt vaivata jollain tietyllä tavalla jokin tietty aika, eikä siitä mainittu ohjeessa mitään. Leipojilla on vissiin näppituntuma jonka mukaan osaavat tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään kaikki parempi, paras. "Mummon parempi mustikkapiirakka". No, millainen se huonompi sitten on? Miksi sitä tehdään, kun parempaakin voisi? Miksei niiden huonompien versioiden reseptejä ole koskaan jaossa?

Minä olen ajatellut että tämä tulee siitä että normaalisti tehdään taloudellisemmin vähemmistä aineksista ruoat ja leivonnaiset, ja sitten sunnuntaina pyöräytetään jotain vähän parempaa kun vieraitakin on tulossa. Silleen vähän vanhanaikaisesti.

Inhoan sanaa kera, ja huudahdusta argh.

Suurusta 10 litraa kastiketta 1 rkl vehnäjauhoja. Sitten kastike on ihan lirua. Samaten muissakin ohjeissa joissa mainostetaan superpehmeää ruokaa on jauhojen määrä mitoitettu aivan liian pieneksi.

Periaatteessa ymmärrän käsitteen "hyppysellinen".

Mutta kun niitä näppejä ja näppituntumia riittää teelusikasta kauhakuormaajaan. Miksei kukaan enää arvosta matemaattisen täsmällisiä määriä?

Vain kokeneet kokit tai suuret sielut uskaltautuvat yltiöpäiseen suuripiirteisyyteen.

Ärsyttää tai pikemminkin ihmetyttää aikakauslehtien ruokaohjeosiot. Kuka kaipaa sivutolkulla reseptejä enää tänä päivänä? Vieläkö joku leikkaa talteen kiinnostavan reseptin?

Vaikka olen yli 50 v. ei tulisi mieleenkään.

Ja jokaisella yhtään ruuanlaitosta kiinnostuneella on ainakin lahjaksi tulleita kokkikirjoja hyllyssä. Niitä voi selata jos haluaa etsiä inspiraatiota.

Vierailija kirjoitti:

Epämääräiset määrät, esim. "loraus", "pieni loraus", "reilu loraus", "hieman", "reilusti" tai "oman maun mukaan".

Sanat ”ripaus” ja ”hyppysellinen” saa mut repimään hiuksiä päästä.

Miksi tehdä ruokaa, kun einekset on keksitty??

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää tai pikemminkin ihmetyttää aikakauslehtien ruokaohjeosiot. Kuka kaipaa sivutolkulla reseptejä enää tänä päivänä? Vieläkö joku leikkaa talteen kiinnostavan reseptin?

Vaikka olen yli 50 v. ei tulisi mieleenkään.

Ja jokaisella yhtään ruuanlaitosta kiinnostuneella on ainakin lahjaksi tulleita kokkikirjoja hyllyssä. Niitä voi selata jos haluaa etsiä inspiraatiota.

No en nyt leikkele, mutta kirjoitan ylös reseptivihkoon. Testikerran jälkeen, että saan muunneltua mieleiseksi. Kokkikirjoja on 4 kpl mutta ei niistä tule pahemmin enää tehtyä mitään. Tykkään saada ihan uusia ideoita ja lehdissähän noita tulee hakematta eteen, sellaisiakin mitä ei olisi muuten tullut mieleenkään etsiä.

27 v

Mua ärsyttää kaikki "mummon herkkupiirakat" ja "maailman parhaat salaatit". Kuulostaa vaan niin typerältä.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa ymmärrän käsitteen "hyppysellinen".

Mutta kun niitä näppejä ja näppituntumia riittää teelusikasta kauhakuormaajaan. Miksei kukaan enää arvosta matemaattisen täsmällisiä määriä?

Vain kokeneet kokit tai suuret sielut uskaltautuvat yltiöpäiseen suuripiirteisyyteen.

Ruuanlaitto ei ole matemaattisen täsmällistä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää tai pikemminkin ihmetyttää aikakauslehtien ruokaohjeosiot. Kuka kaipaa sivutolkulla reseptejä enää tänä päivänä? Vieläkö joku leikkaa talteen kiinnostavan reseptin?

Vaikka olen yli 50 v. ei tulisi mieleenkään.

Ja jokaisella yhtään ruuanlaitosta kiinnostuneella on ainakin lahjaksi tulleita kokkikirjoja hyllyssä. Niitä voi selata jos haluaa etsiä inspiraatiota.

:D

Ei tullut mieleen että niissä aikakausien resepteissä yritetään uusia ohjeita, ei niitä samoja kokkikolmosen vuodelta 85? Ideoita ja uutuuksia, uusia muoti-ilmiöitä löytyy myös ruokaresepteissä.

Samalla periaatteella aikakausilehdistä voisi kieltää ihan kaiken.

"Miks siellä on jotain sisustusjuttuja, niistä kiinnostuneet vois ostaa kirjoja aiheesta"

"Miks siellä oli juttu eläimiin liittyen, siitä kiinnostuneet vois ostaa kirjoja aiheesta"

"Miks siellä oli jotain terveyteen liittyvää juttua, siitä kiinnostuneet vois ostaa kirjoja aiheesta"

"Miks siellä oli joku näyttelijä haastattelussa, siitä kiinnostuneet vois vaan lukee seiskaa"

Ja niiin edelleen.

Erikoista muuten, että ihminen jota reseptit ei vähääkään kiinnosta, viitsii vaivautua osallistumaan aihetta käsittelevääm keskusteluun. Vaikka toki tärkeintä oli varmaan vaan ärsyyntyä.

Vierailija kirjoitti:

Se kun ei laiteta heti alkuun, että uuni lämpiämään siihen ja siihen asteeseen.

Kiva sitten siinä vaiheessa kun kaikki on valmiina, niin katsoa "paista uunissa 200 asteessa vartti", ja siinä vaiheessa laittaa uuni lämpiämään ja odotella 45 minuuttia peukaloita pyöritellen.

Joo tiedän, pitäisi lukea resepti läpi ja päläpälä tottakai ekaks laitetaan uuni lämpiämään, mutta kun olen oikeasti ihan urpo keittiössä ja vasta harjoittelen.

Meillä on keittokirja, jossa jokainen ohje alkaa tällä ”uuni lämpiämässä x asteeseen”. Sen jälkeen joko laitetaan liha marinoitumaan yön yli tai suunnilleen lähdetään kalastamaan se lohi... joten siinä se sitten uuni lämpiää ja lämpiää...

Se ärsyttää, kun aina on pinnalla joku hittiaines, jota pitää väenväkisin tunkea joka ohjeeseen ja pöperöön!

Olen elänyt ruokaohjehistoriasta ainakin maanisen kesäkurpitsa-, banaani- ja avokadovaiheen.

Mitähän ilman ei nykyään voi gurmeeta laittaa? (Retorinen kysymys; en oikeasti halua enää tietää)

Minua ärsyttää suunnattomasti joissain keitto- tai leivonnaiskirjoissa ruokien ja leivonnaisten nimeäminen. Esim etsin porkkanapiirakan ohjetta. Ei löydy. Suklaapiirakan ohje? Ei löydy. Raparperipiirakka? Ei löydy.

Kirjassa on kaikkiin näihin ohjeet, mutta nimetty Keltainen aurinko, Syntinen suudelma ja Kevään airut. Näillä nimillä on myös hakemistossa. Helvetti kun ottaa päähän etsiä kun ei muista noita idioottimaisia nimiä.

Näitä on yllättävän paljon

"Leikkaa kakku sektoreiksi." Jouduin heittämään reseptin pois, kun kohdan suttaaminen mustalla tussilla ei tuonut mielenrauhaa.

Eksoottisissa ja kasvisruokaresepteissä: "Mausta oman maun mukaan" No tämäpä kiva, kun en ole juurikaan kumpaakaan sorttia saanut syödä, ainakaan hyvin valmistettuna, eikä näin ollen ole hajuakaan, mille niiden pitäisi maistua ja miten maun saa aikaan. 

Ei nyt varsinaisesti ärsytä, mutta usein ihmetyttää vähäinen kasvisten määrä. Tosi paljon on ohjeita joissa tulee esim pataruokaan kilo lihaa, yksi porkkana ja 5 salottisipulia. Makuasia tietysti, mutta minusta moni ruoka on parempaa jos kasviksia on enemmän.

Toinen ääripäā löytyy sitten yleensä käännetyistä keittokirjoista, joiden ohjeissa on neuvottu laittamaan esim munakoiso tai kesäkurpitsa per syöjä ruuassa johon tulee siis reilusti muutakin. Usein alkuperäisessä ohjeessa on tarkoitettu pienikokoisia kasviksia, mutta ainakin useissa kaupoissa mitä itse käytän on tarjolla vaan jättikokoisia yksilöitä. Nykyisin tämä on jo tuttua ja osaan korjata määrät, mutta ekoilla kerroilla tuli aika jänniä ruokia ja hirveitä määriä. Onneksi yhä useammin reseptejä kerrotaankin kasvisten määriä tyyliin "2 isoa sipulia ja 3 pientä kesäkurpitsaa".

Huonot ohjeet tavalla tai toisella.

Esimerkiksi ohjeen mukaan tehtynä voileipäkakusta tulee vetinen ja mauton, kastikkeesta lirua, laatikosta kuivaa. Toki sitä oppii ajan mittaan muokkaamaan ohjeita mieleisekseen tai poimimaan useammasta ohjeesta ne helmet. Kuitenkin toisinaan kun yrittää jotain uutta ensimmäistä kertaa, saa ihmetellä onko reseptin kirjoittaja oikeasti onnistunut sillä omalla ohjeellaan saamaan hyvän lopputuloksen.

Harhaanjohtava otsikointi. Esimerkiksi otsikkona on "helppo itämaistyyppinen herkku, jonka tumpelokin osaa". Todellisuudessa työvaiheita on lukuisia ja aineslista on A4-arkillinen, sisältäen paljon erilaisia aineksia, joita ei normaalissa makaronilaatikkoperheeessä montaa kertaa vuodessa tarvi. Ei siinä, toki ymmärrän että on ihmisiä, jotka haluavat enemmän sitä eksotiikkaa ja joita ei ollenkaan haittaa ostaa monella kympillä ns erikoiskamoja. Lähinnä ärsyttää se otsikointi ja johdanto. Jos ohje ei ole yksinkertainen perusohje suomalaiselle perunapeukalolle, niin älkää väittäkö että joo on. Joskus tuntuu että muutamat ruokaohjeiden kirjoittajat kirjoittavat näitä ohjeita ihan vain nostatakseen omaa egoaan "et hei juntit, Mulle nää on niinqu peruskauraa".

Reseptiä/reseptikokoelmaa/blogia/whatever mainostetaan sillä että se on tyyliin "vaatimatonta arkiruokaa köyhälle". Sitten ohjeet vilisevät suppilovahveroita, lakkaa, itse kasvatettuja kasviksia...:D Jossei satu asumaan lakkaseudulla tai ei omista parveketta, kasvimaasta puhumattakaan, ei noista saa kamalasti irti. Ja usein juuri se "vaatimaton köyhän ruoka" on nykypäivänä oikeasti luksusta: se tehdään aidoista raaka-aineista, hitaasti haudutellen (= maku vaan paranee ja syvenee) ja tarkasti, koska köyhällä ei ole varaa kokkailla huvikseen "sinnepäin".

Toinen ärsytyksen aihe on huippukokkien "kahden aineksen keitot", jotka ovat muka Michelin-tähtien arvoisia herkkuja joita silti kuka tahansa osaa tehdä. En ihan usko.