Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttävyydet ruokaohjeissa?
06.03.2018 |
"Maailman paras kanakastike" tehty hunajamaustetuista BROILERsuikaleista.
"Keitä lihaliemi ja lisää ruoan joukkoon" Sen lihaliemikuution ja nesteen voi kyllä lisätä siihen ruokaan erikseenkin. Kyllä se sinne sulaa.
Kommentit (317)
Vierailija kirjoitti:
Inhoan sanaa kera, ja huudahdusta argh.
Enpä ole vielä tällaiseen reseptiin törmännyt. Onko yleistäkin? "Kuullota sipulit kera valkosipulin öljyssä pannulla ARGH! lisää sitten joukkoon parsakaalin nuput..." vai miten? Anteeksi mut naurattaa niin perkeleesti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ohjeet joihin tulee paljon aineita/ mausteita joitcei juuri muuhun tule käytettyä. Nykyisin skippaan hyvältä vaikuttavan ohjeen, jos ainesoda luettelossa alkaa olla runsaasti sellaista mitä ei kaapussa ole.
Sieltä löytyy vanhenemasta kokkailujen perusteella esim. Muscavado sokeri, auringonkukansiemenet, maizena, vaniljatanko, ciansiemeniä, grahamjauhoja, kookosrasvaa, sekä lukematon määrä mausteita, kasvisosasto on tietenkin roskiksissa jo.
Inhoan myös ohjeita joihin tulee vain osa taaka- aineesta esim. Keltuainen tai sitruunankuoret. Loput säästä myöhempään käyttöön jota ei koskaan tule.Noiden aineiden käyttö on vain viitseliäisyydestä kiinni. Muscovadosokerilla voi maustaa mitä tahansa, mihin käyttäisi tavallista sokeria, vaikka kahvin. Siemenet voi heittää minkä tahansa sosekeiton tai salaatin päälle tai myslin sekaan. Kookosrasvalla voi paistaa mitä vain. Pussi jauhoja kuluu nopeasti pariin sämpyläsatsiin. Vaniljatanko käy käytännössä kaikkiin jälkiruokiin, vaikkapa kermavaahdon mausteeksi letun kylkeen.
Juuri näin! Jos ostaa yhtä ruokaa varten vaikkapa rakuunaa, ei kannata jäädä odottamaan seuraavaa reseptiä, johon sitä tarvitaan. Kyllä se käy muihinkin yrteillä maustettaviin ruokiin.
Voi jopa googlata rakuuna, ja selvittää mihin kaikkeen se sopii.
Vaikea uskoa, että ruokaa laittavalle ihmiselle niin perusyrtti kuin rakuuna on tuntematon.Ruokaa laittaessa voi käyttää myös luovuutta, tehdä kokeiluja. Ennen kaikkea voi turvautua makuaistiinsa.
Onko rakuuna se, mistä tulee sellaista "lakritsaista" makua?
En tiedä lakritsaisesta, mutta rakuuna sopii älyttömän hyvin broileriruokiin ja esim.porkkanan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tai pikemminkin ihmetyttää aikakauslehtien ruokaohjeosiot. Kuka kaipaa sivutolkulla reseptejä enää tänä päivänä? Vieläkö joku leikkaa talteen kiinnostavan reseptin?
Vaikka olen yli 50 v. ei tulisi mieleenkään.
Ja jokaisella yhtään ruuanlaitosta kiinnostuneella on ainakin lahjaksi tulleita kokkikirjoja hyllyssä. Niitä voi selata jos haluaa etsiä inspiraatiota.
Minä olen kohta 60 v., ja vieläkin leikkaan lehdestä reseptin tai otan kännykällä kuvan kiinnostavasta ruoka- tai leivontareseptistä. Kuvat talletan kännykän reseptiarkistoon ja lehdestä leikatut reseptit liimaan vihkoon, jossa ovat kaikki tärkeimmät ruoka-asiat, erityisesti omat reseptit. Minua kiinnostavat erityisesti "aidot" ohjeet jostakin ruuasta esim. perinneruoka tai muiden maiden ruokareseptit. Eli miten jokin ruoka oikeasti tehdään. Yritän löytää sen ruuan alkulähteen. Olen aika hyvä laittamaan ruokaa, enkä tarvitse tarkkoja reseptejä, eikä minua edes kovin kiinnosta reseptit. Oikeastaan vain silloin kiinnostaa, jos haluan tehdä ruokaa mitä en koskaan ennen ole tehnyt. Silloin tutustun kyseiseen ruokalajiin, ja etsin reseptejä ym. tietoa.
Tulee Pirkka-kakkaa, joka pyyhitään Pirkka-vessapaperilla ja meistä kaikista tulee lopulta Pirkkoja, ja meidät haudataan Pirkka-multaan. Jne.
Kun vasta opettelin leipomaan, häiritsi se että joissain ohjeissa ensin neuvotaan sekoittamaan kuivat aineet keskenään ja myöhemmin vatkaamaan munat ja SOKERI vaahdoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keittokirjassani on varsin maukkaan karviaispiirakan ohje. Siinä käsketään keittämään karviaisia hetken sokeriliemessä ja käsketään ottamaan liemi talteen. Mutta ei sanota mitä tarkoitusta varten.
Minä tietysti tottelevaisena kansalaisena laitan liemen kippoon ja pariksi päiväksi jääkaappiin ja heitän sitten menemään. Helvettiäkö sillä karviaisen värjäämällä sokerilitkulla tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa mieleeni eräs "kokkikirja", jonka aikoinaan sain opiskelemaan lähtiessäni vuonna 99. Nimi oli jotain tyyliin "Kiireisen kokkaajan kirja". No, ei niitä ohjeita kovin hienoiksi voinut sanoa. Kaikki oli malliin "voitele leipä, laita sille kinkkua ja juustoa ja lämmitä mikrossa 30 sekuntia". En vieläkään tiedä oliko se oikeasti vitsi vai mitä hemmettiä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut miten voin ja sokerin saa muka vaahdotettua (näin sanotaan monessa ohjeessa), töhnäähän siitä tulee vaikka miten vatkaisi. Onko minulla jotenkin erilainen käsitys vaahdosta, enkö vaan osaa vai mitä ihmettä?
Ilmeisesti et ole vatkannut tarpeeksi pitkään.
Oletko käynyt peruskoulun, kai köksä on yhä pakollinen oppiaine? Tai onko sinulla ketään leipomistaitoista sukulaista tai tuttua, joka voisi näyttää, miten kääretorttu tehdään? Youtubestakin luulisi löytyvän videon tästä perusasiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää suunnattomasti, jos ohjeessa kypsymiseen annettu aika ei päde. Esimerkiksi, jos käsketään keittää 30 min ja oikeasti siinä vaiheessa ei valmista ole, niin nälkäisiä ärsyttää! Ainakin lihakeitto- ja kaalilaatikkoresepteissä sen kypsyttämisajan saa tuplata.
Ehkä et ole tietoinen yleensäkään kypsymisajoista. Et todellakaan saa lihakeittoa tai kaalilaatikkoa puolessa tunnissa.
Nykyään kyllä olen, kun yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut. Silti ärsyttää, että respetissä valehdellaan!
Älä luota nettiresepteihin.
Osta kunnon keittokirja.
Ärsyttää nykypäivän tapa tehdä ihmeellisiä KORVIKERUOKIA. Tyyliin "tuhti nuudelipaistos", jossa ne "nuudelit" ovatkin kesäkurpitsaa, ja proteiinina on jotain nyhtökauraa tms. mukalihaa. Rasvaa ei ole muuten käytetty, mutta jotain kasvirasvasotkua on voitu lirauttaa joukkoon. Yök.
Tai sitten pannari on tehty ties mihin tattarijauhoihin ja kauramaitoon.
Tai riisi on korvattu kukkakaalimurulla ja perunamuussi kukkakaalisoseella. Joo-o, ihan sama asiahan se.
Erikoisruokavaliot ymmärrän, mutta kun resepti on nimetty vain "pannari", niin en tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ROUHAISE sekaan pippuria/ suolaa!
Muakin ärsyttää :D
Oletetaan, että kaikilla on se fucking pippurimylly. :D
Jos ei ole, niin kannattaa hankkia.
Valmiiksi rouhittu pippuri ei sen jälkeen enää kelpaa.
Amerikkalainen tai brittiläinen ohje oli: half cup, täh minkä kokonen kuppi, katoin kaappiin niin löytyy niin monta kokoa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahvikupin mitaksi sanotaan usein 1,5dl mutta kun alunperin se oli vain 1,2dl! Eli tarkkana, jos kokkaatte vanhasta kirjasta. :)
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tai pikemminkin ihmetyttää aikakauslehtien ruokaohjeosiot. Kuka kaipaa sivutolkulla reseptejä enää tänä päivänä? Vieläkö joku leikkaa talteen kiinnostavan reseptin?
Vaikka olen yli 50 v. ei tulisi mieleenkään.
Ja jokaisella yhtään ruuanlaitosta kiinnostuneella on ainakin lahjaksi tulleita kokkikirjoja hyllyssä. Niitä voi selata jos haluaa etsiä inspiraatiota.
Todellakin otan talteen hyviä reseptejä. Kirjoitan niitä jopa itse, kynällä. Vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää nykypäivän tapa tehdä ihmeellisiä KORVIKERUOKIA. Tyyliin "tuhti nuudelipaistos", jossa ne "nuudelit" ovatkin kesäkurpitsaa, ja proteiinina on jotain nyhtökauraa tms. mukalihaa. Rasvaa ei ole muuten käytetty, mutta jotain kasvirasvasotkua on voitu lirauttaa joukkoon. Yök.
Tai sitten pannari on tehty ties mihin tattarijauhoihin ja kauramaitoon.
Tai riisi on korvattu kukkakaalimurulla ja perunamuussi kukkakaalisoseella. Joo-o, ihan sama asiahan se.
Erikoisruokavaliot ymmärrän, mutta kun resepti on nimetty vain "pannari", niin en tajua.
Tää on niin totta ja syy tähän on nuo ituhippivegaanit, joiden on PAKKO syödä SAMANNIMISTÄ ruokaa, mutta se samanniminen ruoka ei ole valmistettu samasta raaka-aineesta.
Esimerkiksi:
Vegaaninen graavilohi = maustettuja porkkanasuikaleita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämääräiset määrät, esim. "loraus", "pieni loraus", "reilu loraus", "hieman", "reilusti" tai "oman maun mukaan".
Sanat ”ripaus” ja ”hyppysellinen” saa mut repimään hiuksiä päästä.
Mä taas pidän näistä.
Miten se pitäisi sanoa?
Viidesosa maustemitallinen vai?
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ohjeet joihin tulee paljon aineita/ mausteita joitcei juuri muuhun tule käytettyä. Nykyisin skippaan hyvältä vaikuttavan ohjeen, jos ainesoda luettelossa alkaa olla runsaasti sellaista mitä ei kaapussa ole.
Sieltä löytyy vanhenemasta kokkailujen perusteella esim. Muscavado sokeri, auringonkukansiemenet, maizena, vaniljatanko, ciansiemeniä, grahamjauhoja, kookosrasvaa, sekä lukematon määrä mausteita, kasvisosasto on tietenkin roskiksissa jo.
Inhoan myös ohjeita joihin tulee vain osa taaka- aineesta esim. Keltuainen tai sitruunankuoret. Loput säästä myöhempään käyttöön jota ei koskaan tule.
Miksi sä et käytä noita mihinkään muuhun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää nykypäivän tapa tehdä ihmeellisiä KORVIKERUOKIA. Tyyliin "tuhti nuudelipaistos", jossa ne "nuudelit" ovatkin kesäkurpitsaa, ja proteiinina on jotain nyhtökauraa tms. mukalihaa. Rasvaa ei ole muuten käytetty, mutta jotain kasvirasvasotkua on voitu lirauttaa joukkoon. Yök.
Tai sitten pannari on tehty ties mihin tattarijauhoihin ja kauramaitoon.
Tai riisi on korvattu kukkakaalimurulla ja perunamuussi kukkakaalisoseella. Joo-o, ihan sama asiahan se.
Erikoisruokavaliot ymmärrän, mutta kun resepti on nimetty vain "pannari", niin en tajua.
Tää on niin totta ja syy tähän on nuo ituhippivegaanit, joiden on PAKKO syödä SAMANNIMISTÄ ruokaa, mutta se samanniminen ruoka ei ole valmistettu samasta raaka-aineesta.
Esimerkiksi:
Vegaaninen graavilohi = maustettuja porkkanasuikaleita
Jep, sama esimerkki tuli itsellekin mieleen.
Joulun alla oli ihan isossakin kaupassa tiskillä myynnissä muka-kaviaaria eli värjättyä merilevävalmistetta. Vaikken itse syö kaviaaria, tuo jotenkin pisti vihaksi.
t. aiempi ärsyyntyjä
Alue: Aihe vapaa
Keittokirjoja on tullut hankittua jos jonkinmoisia. Harmillisimpia ovat olleet kirjat, jotka pohjautuvat johonkin toisen maan ruokakulttuuriin, ja ainesosaluettelo on suomalaisittain sen verran eksoottista, ettei ainesosia tahdo varsinkaan vähän pienempien pitäjien ruokamarketeista löytyä. Yleensäpä nämä ovat olleet näitä yhdeksän euron tarjouskirjasia, joiden suomennoskaan ei nyt päätä huimaa... :)
Tähän liittyen paras keittokirjani on ollut kasvisruokakirja, jossa oli erikseen esitelty teemoittain mausteet jne. tavallisista eksoottisimpiin, ja resepteissä oli huomioitu erikoisimpien tuotteiden saatavuus ja ehdotettu tarvittaessa korvaavaa tuotetta, tai erikseen reseptin esittelyssä jo mainittu, että pitkissä resepteissä ei muutamalla mausteen puuttumisella ole väliä (kokeneelle kokille päivänselvää, tällaiselle kämmärikokille siunaus!)