Ärsyttävyydet ruokaohjeissa?

Vierailija kirjoitti:

Joissakin ohjeissa on grammamäärät, vaikka dl-määrä olisi helpompi. Kuka mittaa esim. maidon painon?

Mun mielestä taas on paljon helpompi punnita. Varsinkin sellaiset reseptit, joissa kaikki vaan sekoitetaan/vaivataan yhteen. Senkus isket kulhon vaa'alle ja kaadat aineet kulhoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissakin ohjeissa on grammamäärät, vaikka dl-määrä olisi helpompi. Kuka mittaa esim. maidon painon?

Maidon tapauksessa voit käyttää veden painoa. 1 l=1 kg, 1 ml=1 g, 1 dl eli 100 ml=100 g.

Ei voi, koska maito ei paina saman verran kuin vesi.

"Maidon tiheys on tavanomaisesti 1,028-1,034 g/ml."

Eli desi maitoa painaa noin 103 grammaa. Ellei jotain todella tarkkaa kokkaile, riittänee jos tilavuusmitalla mittaa ne reseptien grammat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pussi kuivahiivaa". -kele. Kun sitä myydään Suomessa ainakin 7, 11 ja 12g pusseissa. 11 ja 12g nyt ei ole merkittävä ero, mutta 7 ja 12 alkaa jo olla sellainen ero joka voi jo vaikuttaakin asiaan. 

Muakin ärsyttää, kun sanotaan vaikka että tölkki tomaattimurskaa, tölkki papuja... Niitäkin on niin eri kokoisia, että olisi kiva tietää, tarkoitetaanko 250 g vai 500 gramman tomaattimurskatölkkiä.

Samaan sarjaan kuuluu myös tomusokeri. Lidlissä myydään tomusokeria 250g paketissa ja muissa kaupoissa 500g paketeissa. Jos ohjeessa lukee esim. että mokkapalojen kuorrutukseen tulee paketti tomusokeria, niin kummalla paketilla ohje onnistuu paremmin. 🤔

Juu, ja pakkauskoko voi muuttua tuotteessakin. Ennen Suomen Sokerin tomusokeri oli 225 g, sitten Dansukkerin fuusion myötä muuttui 250 grammaan, sitten 400 grammaan, ja on nyt 500 g...

Vierailija kirjoitti:

Mausteiden määrän alimitoitus. Varsinkin suurkeittiöohjeissa tulisi todella mautonta, jos laittaisi vain sen mitä ohjeessa sanotaan.

Haha, tämä! Olen aina ihmetellyt ruokaohjeiden " 1/4 tl kardemummaa, 1/10 tl pomeranssia" -tyyppisiä juttuja. Laitan AINA jokaista maustetta vähintään sen teelusikallisen, tulisia tietysti korkeintaan sen verran jos nyt puhutaan jostain normiohjeesta tyyliin 2-4 hengelle. Mitä varten mausteita pelätään niin paljon? Kyllä niitä saa oikeasti laittaa ruokaan paljon ohjeita reilummin jos oikeasti haluaa maistaakin ne maut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ot, mutta jos uunin lämmittää 200 asteiseksi, niin eikö se uuni ole jokapuolelta sen 200? Siis onko väliä missä se vuoka siellä uunissa on🤔

Lämmin ilma nousee ylös. Päätelmä: uuni on kuumin yläosastaan.

Uunin tilavuus on nin pieni, ettei tuolla ole väliä. Lähinnä kyse on lämpövastusten sijainnista. Tästä syystä ruskistamiseen sopii paistaminen uunin yläosassa lähellä vastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nykyään sen verran kokenut kokki, että reseptit eivät enää tuota ongelmaa. Nuoruudesta muistan, että erään äitini vanhan keittokirjan kanssa koin ärsytyksen hetkiä, koska sen mukaan kaikki piti paistaa "hyvässä lämmössä" "kauniin värisiksi". Siinä oli silloin pohtimista.

Nykyään toisinaan ärsyttävät jotkut Yhteishyvän tai Pirkan reseptit tyyliin "paista valmiiksi marinoidut suikaleet ja lisää maustettua ruokakermaa ja tarjoa riisin kanssa". Tarvitaanko tuohon oikeasti erillistä ohjetta, johon pitää tuhlata kokonainen sivu lehdestä?

Oliko mainitsemasi kirja Maija Keittää vai Keittotaito? Itselläni on mummovainaan Keittotaito vuodelta 1948 ja siinä kaikki paistetaan hyvällä/kohtalaisella lämmöllä ja kypsyys kokeillaan varvulla.

Eipä tainnut olla puulämmitteisissä uuneissa termostaattia.

Kakun kypsyyden kokeilemiseen käy cocktailtikku.

Ei, mutta lämpömittarin niihinkin saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epämääräiset määrät, esim. "loraus", "pieni loraus", "reilu loraus", "hieman", "reilusti" tai "oman maun mukaan".

Mä en kirjoita mitään määriä omiin ohjeisiini.

Paitsi leivontaresepteihin.

Se on vähän eri asia kun itse tiedät ohjeesi ja miten ne kuuluu tehdä. Mutta jos annat täysin tumpelolle reseptin jossa ei ole mitään määriä niin HAHAHAHA hyvä vitsi.

Jos ohjeessa sanotaan loraus, se ei ole tarkka. On aika helppo kokeilla ja maistaa.

Miten avuttomia ihmiset oikein on?!

Erehdyksistä oppii.

Ja esim. suolan määrää kannattaa aina vähentää. Sitä kun voi lisätä, kuten kaikkea muutakin mutta pois on vaikeampi ottaa.

Jos tulee esim keittoon liikaa suolaa, heittää sekaan vaan ylimääräisen perunan. Se imee ylimääräiset suolat pois.

Peruna ei ime suolaa mihinkään (?!?), vaan tuo tärkkelysmassaa ruokaan tasapainottamaan suolaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keittokirjoja on tullut hankittua jos jonkinmoisia. Harmillisimpia ovat olleet kirjat, jotka pohjautuvat johonkin toisen maan ruokakulttuuriin, ja ainesosaluettelo on suomalaisittain sen verran eksoottista, ettei ainesosia tahdo varsinkaan vähän pienempien pitäjien ruokamarketeista löytyä. Yleensäpä nämä ovat olleet näitä yhdeksän euron tarjouskirjasia, joiden suomennoskaan ei nyt päätä huimaa... :) 

Tähän liittyen paras keittokirjani on ollut kasvisruokakirja, jossa oli erikseen esitelty teemoittain mausteet jne. tavallisista eksoottisimpiin, ja resepteissä oli huomioitu erikoisimpien tuotteiden saatavuus ja ehdotettu tarvittaessa korvaavaa tuotetta, tai erikseen reseptin esittelyssä jo mainittu, että pitkissä resepteissä ei muutamalla mausteen puuttumisella ole väliä (kokeneelle kokille päivänselvää, tällaiselle kämmärikokille siunaus!)

Hei, tää on nyt ot, mutta kertoisitko, mikä on tuo kertomasi hyvä kasviskeittokirja nimeltään ja kuka on tekijä? Alkoi kiinnostamaan!

Tuija Ruuska - Kasviskeittiö. :) Itse ainakin koin tosi hyvänä keittokirjana varsinkin, kun kokemusta kasviskokkailusta ei muuten ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Joissakin resepteissä on joko järkyttävä paljon suolaista maustetta tai sokeria, eikä juuri muuta makua.

Esimerkiksi "mango"juustokakku, jossa tulee puolilitraa ylimakeaksi sokeroitua kermaa ja yksi mangopiltti. Eihän sellainen maistu miltään muulta kuin siltä sokerilta ja kermalta, se mango on lähinnä vitsikäs osuus. Samanjaltaista on toisinaan nähnyt vaikka mansikkakakussa. Pieni ripaus mansikkaa, järkyttävän määrän silkkaa sokeria. Aloitteleva ensikertakainen ei ehkä tajua tuplata/triplata mahdollisten marjojen/hedelmien määrää tai ostaa piltin sijaan pyrettä sekä vähentää sokeria. Ihmettelen myös että jonku mielestä tuollainen juustokakku on ollut niin hyvä että resepti jakoon?

Toinen esimerkki oli joskus kun joku ihan pokkana väittää että ruskeaan kastikkeeseen 400g jauhelihaa ja 0,5 vettä (+jauhot ja voi tietenkin) pitäisi laittaa sekaan vähintään kolme lihaliemikuutiota. Hyi ja yäk, sama kuin imeskelisi sitä lihaliemikuutiota sellaisenaan suussa.

Täh? Käyttääkö joku ihan oikeasti liemikuutioita, eikä keitä itse luista lihalientä? Siinä saa suolan määrän säädellä ihan itse. No, ehkä sitten kun saat enemmän kokemusta keittiössä.

selja kirjoitti:

Miksi pitää veetuilla?  Minä olen jo yli kuudenkymmenen, enkä edelleenkään ole kummoinen ruoanlaittaja. Jos jotakin joudun tekemään, tarkistan ihan perusjututkin, vaikka olen joskus 70-luvulla käynyt talouskoulun. Ei vaan kiinnosta kuin juuri sen verran, kun on ihan pakko.

(Sori, tämän piti olla vastine yhteen edellä olevaan viestiin, jossa ilkuttiin nykyistä ruoanlaittajasukupolvea. Lainaus jäi vahingossa pois.)

Mitenkään "veetuilematta", onhan se nyt aivan järkyttävää jos ihmiset eivät osaa laittaa edes perusruokia itse. Ei tarvitse olla mikään keittiön kuningas, joka loihtii hienoja ranskalaisia herkkuja puolessa tunnissa, mutta ei tarvitse olla myöskään täysin kädetön ja ajattelukyvytön ameeba, joka ihmettelee, millä korvata maito tai vehnäjauhot. Jos tuntee itsensä uusavuttomaksi, kannattaa lukea niitä keittokirjojen ohjeita, siitä se lähtee. Ihan kaikkea tyhmää ei tarvitse kysellä netissäkään, vaan voi ajatella ja soveltaa itse. Keittiö ei räjähdä vaikka korvaisikin seesaminsiemenet auringonkukansiemenillä tai lehmänmaidon soijamaidolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissakin resepteissä on joko järkyttävä paljon suolaista maustetta tai sokeria, eikä juuri muuta makua.

Esimerkiksi "mango"juustokakku, jossa tulee puolilitraa ylimakeaksi sokeroitua kermaa ja yksi mangopiltti. Eihän sellainen maistu miltään muulta kuin siltä sokerilta ja kermalta, se mango on lähinnä vitsikäs osuus. Samanjaltaista on toisinaan nähnyt vaikka mansikkakakussa. Pieni ripaus mansikkaa, järkyttävän määrän silkkaa sokeria. Aloitteleva ensikertakainen ei ehkä tajua tuplata/triplata mahdollisten marjojen/hedelmien määrää tai ostaa piltin sijaan pyrettä sekä vähentää sokeria. Ihmettelen myös että jonku mielestä tuollainen juustokakku on ollut niin hyvä että resepti jakoon?

Toinen esimerkki oli joskus kun joku ihan pokkana väittää että ruskeaan kastikkeeseen 400g jauhelihaa ja 0,5 vettä (+jauhot ja voi tietenkin) pitäisi laittaa sekaan vähintään kolme lihaliemikuutiota. Hyi ja yäk, sama kuin imeskelisi sitä lihaliemikuutiota sellaisenaan suussa.

Täh? Käyttääkö joku ihan oikeasti liemikuutioita, eikä keitä itse luista lihalientä? Siinä saa suolan määrän säädellä ihan itse. No, ehkä sitten kun saat enemmän kokemusta keittiössä.

Käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Olen tomaattimurskan suurkuluttaja enkä ole törmännyt kuvailtuun purkin koko -ongelmaan. Siis tomaattimurskapurkki on se perussäilykepurkki, missä on myös hernekeittoa tai lihapullia tai vaikka papuja tomaattikastikkeessa. Enkä tarkoita etteikö muunkin kokoisia versioita olisi, mutta tuota tiettyä kokoa on hyllyt väärällään. Jos 98% tomaattimurskapurkeista on tiettyä kokoa, ottaisin sen enkä ihmettelisi.

Suosittelen lämpimästi itse valmistamaan tomaattimurskan aidoista tomaateista. Huomattavasti parempaa, kuin teolliset säilykemössöt.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi itse valmistamaan tomaattimurskan aidoista tomaateista. Huomattavasti parempaa, kuin teolliset säilykemössöt.

Joskus on kyllä pakko oikaista ja ostaa valmista tomaattipyrettä kun ei ole aikaa metsästää laadukkaita tomaatteja kilo kaupalla ja odotella tunteja tiivistetyn pyreen syntymistä :(

Ainekset:

Sokeri

Jauho

Kaakaojauhe

Leivinjauhe

Suola

Ohje: Sekoita sokeri, jauhot ja kaakaojauhe yhteen. Lisää leivinjauhe suolan joukkoon ja lisää seos aiemmin tekemääsi jauho-sokeri-kaakaojauhe-seokseen.

Miksi ei vaan voi lukea, että sekoita kaikki ainekset keskenään?

"Käytä hyvää oliiviöljyä/kermaa/mitä tahansa"

No kuka käyttäisi pahaa? Miksi pitää erikseen mainita että hyvää? Mistä tietää että se on hyvää?

"Keitä väljässä vedessä"

Täh? Miten vesi on väljää, sama tilavuushan siinä on aina?

Oletan tämän tarkoittavan, että laittaa melko paljon vettä suhteessa kypsennettävään ainekseen, esim. pastaan. Mutta miksei sitten voi kirjoittaa, että "keitä runsaassa vedessä" eikä missään VÄLJÄSSÄ.

Turhat työvaiheet, sellaiset turhat näpertelyt kun reseptintekijää varmaan ahdistaa kun resepti jää ilman niitä kahden virkkeen mittaiseksi. Esimerkki: Tomaattileivät (alkupalat). "Halkaise kirsikkatomaatit ja paahda niitä uunissa tuoreiden yrttien kera. Kumoa ne sitten leipien päälle." Siis miksi ihmeessä ei paahtaisi sitä koko leipää eikä niitä pelkkiä tomaatteja? Tai munakoison "itkettäminen". Ei ole koskaan tarvinnut tuota ihme temppua tehdä, ei ole yksikään munakoiso maistunut katkeralta vaikka sellaisenaan olen käyttänyt.

Blogeissa ärsyttää reseptipostaukset, joista sitä reseptiä joutuu etsimään kuin neulaa heinäsuovasta kun bloggaaja on ensin kilometritolkulla jauhanut jotain tuubaa siitä ruoasta tai jostain muusta aiheesta. Ja tottakai siitä samasta ruoka-annoksesta pitää olla kymmenen eri kuvaa laitettuna. Uskomattoman ärsyttävää.

Liian tarkat ohjeet, kun ei niillä määrillä kaikissa resepteissä ole juuri mitään väliä. Leivontahommat eri asia tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ainekset:

Sokeri

Jauho

Kaakaojauhe

Leivinjauhe

Suola

Ohje: Sekoita sokeri, jauhot ja kaakaojauhe yhteen. Lisää leivinjauhe suolan joukkoon ja lisää seos aiemmin tekemääsi jauho-sokeri-kaakaojauhe-seokseen.

Miksi ei vaan voi lukea, että sekoita kaikki ainekset keskenään?

Olen aina ihmetellyt samaa ja kapinallisesti sekoittanut vain reteästi ne kaikki kuivat aineet keskenään. Aina on ruoka onnistunut. Mitä ihmeen temppuilua tuokin on? Ei se ole mikään show, se on ruoanlaittoa... Selkeät 1.2.3. -henkiset ohjeet riittää.

Tämän voisi liittää suoraa tänne:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3117785/miksi-kukaan-omistaa-enaa-tana-…

Kun ei se ole sama asia. Ne omat kultaiset reseptit lapsuudesta eivät ole sama asia, jos googlaat jostain jonkun reseptin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epämääräiset määrät, esim. "loraus", "pieni loraus", "reilu loraus", "hieman", "reilusti" tai "oman maun mukaan".

Mä en kirjoita mitään määriä omiin ohjeisiini.

Paitsi leivontaresepteihin.

Se on vähän eri asia kun itse tiedät ohjeesi ja miten ne kuuluu tehdä. Mutta jos annat täysin tumpelolle reseptin jossa ei ole mitään määriä niin HAHAHAHA hyvä vitsi.

Jos ohjeessa sanotaan loraus, se ei ole tarkka. On aika helppo kokeilla ja maistaa.

Miten avuttomia ihmiset oikein on?!

Erehdyksistä oppii.

Ja esim. suolan määrää kannattaa aina vähentää. Sitä kun voi lisätä, kuten kaikkea muutakin mutta pois on vaikeampi ottaa.

Jos tulee esim keittoon liikaa suolaa, heittää sekaan vaan ylimääräisen perunan. Se imee ylimääräiset suolat pois.

Peruna ei ime suolaa mihinkään (?!?), vaan tuo tärkkelysmassaa ruokaan tasapainottamaan suolaisuutta.

Kyllä imee. Googleta osmoosi.

Oikaistut reseptit, joissa väitetään että lopputulos on yhtä hyvä tai parempi, kuin se perinteinen, mutta mahdollisesti vaivalloisempi versio. 99,9% lopputulos ei suinkaan ole alkuperäistä parempi. Sille on ihan syynsä miksi monet ruuat sukupolven ajan on tehty tietyllä tavalla. Koska siitä tulee parempaa.

Toki joskus tulee vilkaistua jotain pikareseptiä ajan puutteen vuoksi, mutta ainahan se pikaresepti johtaa keskinkertaiseen lopputulokseen, ei suinkaan parempaan.

Esimerkiksi vaikka lasagne tai gratiini ei suinkaan ole parempaa, jos vaan heittää juustot sekaan, eikä keitä valko/juustokastiketta erikseen. Ruskea kastike ei ole parempaa, jos vaan käyttää ruskeaa maizenaa ja värjää lopputuloksen ketsupilla ja soijalla (tässä tuskin oikeasti säästää aikaa tai vaivaa). Sekään ei yleensä paranna lopputulosta, jos tietyissä ruuissa yrittää jättää välistä vaikka marinoinnin tai hauduttamisen.

Ohjeet, joissa käytännössä pilataan käytettävä raaka-aine tai annetaan muuten kamalia ohjeita.

Kuten liian kovan avokadon pehmittäminen mikrossa. Kyllä, se pehmenee siellä - ja maku muuttuu sanalla järkyttävän pahaksi. Avokado kun ei ihan oikeasti kestä kuumentamista. Jos avokado on liian raaka, ainoa toivo on saada se kypsäksi ja edelleen hyvän makuiseksi on kypsyttää sitä huoneenlämmössä pari päivää.

Parsa on toinen. Monta kamalaa ohjetta olen lukenut siitä, miten puutuneesta parsasta vaan leikataan ne puutuneesta osat pois ja nuupahtaneet nuput poistetaan. Toki niistä noin saa jotenkuten syötäviä, jos hukuttaa johonkin bernaise-kastikkeeseen. Tosiasiassa tuossa vaiheessa parsa on jo muuttunut kitkeräksi ja katkeraksi, siinä ei ole sitä miellyttävää makua mikä tuoreessa parsassa on. Ikävä kyllä parsaa ei tahdo löytyä kaupasta hyvää kuin keväisin, eikä kaikista kaupoista silloinkaan. Määrä hevi-osastolla ei aina vastaa laatua.