Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävyydet ruokaohjeissa?
06.03.2018 |
"Maailman paras kanakastike" tehty hunajamaustetuista BROILERsuikaleista.
"Keitä lihaliemi ja lisää ruoan joukkoon" Sen lihaliemikuution ja nesteen voi kyllä lisätä siihen ruokaan erikseenkin. Kyllä se sinne sulaa.
Kommentit (317)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ruokaohjeet vaikuttavat ainesosaluettelon perusteella päteviltä, ja monesti jo siitä voi päätellä miten ruoka kannattaa valmistaa.
Suurin ärsytyksenaihe itselleni on pastaresepteissä lähes järjestään oleva ensimmäinen vaihe: laita pasta kiehuvaan veteen. Tämän jälkeen kuoritaan ja pilkotaan sipuleita ja aletaan valmistaa kastiketta tms. Jos ohjeen mukaan keittelisi pastan, se olisi vallan ylikypsää. Keitoissa välillä samankaltainen ongelma ihmetyttää, vihannesten keittoaika ei ole lainkaan järkevässä järjestyksessä, osa jäisi ohjeen mukaan tehtynä raa'aksi ja osa kypsyy yli.
Monesti miettii, onko ohjeella toteutettu ruokaa alunperinkään. Itse toki käytän maalaisjärkeä ja lisäksi luen useampia ohjeita ja yhdistelen niistä mieluisan. Aloitteleville ruoanlaittajille voi varmasti tuottaa kuvaamani kaltaiset reseptit pettymyksiä.Mistä noin huonoja reseptejä löytää, toistuvasti vieläpä. Minulle on tullut vastaan vain sellaisia, joissa esim eri kypsymisajat on huomioitu. En kyllä lähtisi edes kokeilemaan reseptiä, jossa perusasiat ovat noin pahasti hukassa.
Se reseptihän on vain suuntaa-antava, eihän niihin nyt mitään eri kypsymisaikoja tarvitse laittaa, eikä joka asiaa erikseen mainita.
Jokainen, joka on koskaan laittanut ruokaa, tietää kyllä nuo muutenkin.
Leipomisessa on tärkeämpää pysyä ohjeessa ja mittasuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Finnjävel kirjoitti:
Itse olen huomannut, että monessa reseptissä valmistusaika ei pidä paikkansa. Nämä ovat juurikin niitä "arkiruokaa vartissa" -reseptejä. Keittoaika voi ollakin oikea, mutta kun siihen lisätään kasvisten / juuresten pilkkomiset ja muu esivalmistelu, niin vartti venähtää helposti kolmeksi.
Av-mammathan pesee ja pilkkoo perunat yhtä nopeasti kuin ottaisivat pakasteesta valmiit suikaleet.
Ärsyttää resepteissä ihan oudot ainekset, mitä ei tavallisesta ruokakaupasta löydy. Skippaan ennemmin koko reseptin, kuin lähden juoksemaan kaupungille kaffir-limen lehtiä tai tähtianista etsien.
Ainesosina joku juuri tällä hetkellä suosittu typeryys, vaikka sen voisi korvata vehnäjauhoilla. Ohjeessa vaikka tiibettiläisten nunnien reisiensä välissä kuivaamaa himalajansuolaa, vaikka suola ajaa saman asian.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää resepteissä ihan oudot ainekset, mitä ei tavallisesta ruokakaupasta löydy. Skippaan ennemmin koko reseptin, kuin lähden juoksemaan kaupungille kaffir-limen lehtiä tai tähtianista etsien.
Esim. noita molempia löytyy ihan normikaupoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää resepteissä ihan oudot ainekset, mitä ei tavallisesta ruokakaupasta löydy. Skippaan ennemmin koko reseptin, kuin lähden juoksemaan kaupungille kaffir-limen lehtiä tai tähtianista etsien.
Esim. noita molempia löytyy ihan normikaupoista.
Niin löytyy täällä pikkupitäjässäkin normikaupoista. Kaffirlime <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää nykypäivän tapa tehdä ihmeellisiä KORVIKERUOKIA. Tyyliin "tuhti nuudelipaistos", jossa ne "nuudelit" ovatkin kesäkurpitsaa, ja proteiinina on jotain nyhtökauraa tms. mukalihaa. Rasvaa ei ole muuten käytetty, mutta jotain kasvirasvasotkua on voitu lirauttaa joukkoon. Yök.
Tai sitten pannari on tehty ties mihin tattarijauhoihin ja kauramaitoon.
Tai riisi on korvattu kukkakaalimurulla ja perunamuussi kukkakaalisoseella. Joo-o, ihan sama asiahan se.
Erikoisruokavaliot ymmärrän, mutta kun resepti on nimetty vain "pannari", niin en tajua.
Tää on niin totta ja syy tähän on nuo ituhippivegaanit, joiden on PAKKO syödä SAMANNIMISTÄ ruokaa, mutta se samanniminen ruoka ei ole valmistettu samasta raaka-aineesta.
Esimerkiksi:
Vegaaninen graavilohi = maustettuja porkkanasuikaleita
Jep, sama esimerkki tuli itsellekin mieleen.
Joulun alla oli ihan isossakin kaupassa tiskillä myynnissä muka-kaviaaria eli värjättyä merilevävalmistetta. Vaikken itse syö kaviaaria, tuo jotenkin pisti vihaksi.
t. aiempi ärsyyntyjä
No toisaalta, jos joku haluaa joulupöytään asian, joka toimii niin kuin mäti, niin onko helpompaa etsiä vegekaviaaria tai merileväkaviaaria vai "pallomaista merilevävalmistetta, raekoko 2mm".
Ei se merileväsotku muistuta mätiä muuten, kuin että se on limaisia suolaisia palleroita.
Kerran maistoin seisovassa pöydässä.
Täyshuijaus.
Sitten se vielä esittää kaviaaria, kalleinta ja parasta mätiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää resepteissä ihan oudot ainekset, mitä ei tavallisesta ruokakaupasta löydy. Skippaan ennemmin koko reseptin, kuin lähden juoksemaan kaupungille kaffir-limen lehtiä tai tähtianista etsien.
Esim. noita molempia löytyy ihan normikaupoista.
Niin löytyy täällä pikkupitäjässäkin normikaupoista. Kaffirlime <3
Minkä normin mukainen kauppa on kyseessä?
Vai tarkoitatko kenties "tavallista kauppaa"?
Onko vaikea tajuta, että useimmat ihmiset osaavat laittaa ruokaa, tuntevat perusasiat ja välineet? Reseptit on tehty heitä varten.
Yhtä hyvin voisi raivota neuleohjeista, joissa ei selitetä, mitä on lanka. Ja niin te varmaan raivoattekin.
Hankkikaa perustiedot alkeiskurssilla, jos ei äiti ole niitä opettanut. Kaupasta saa ostaa myös täysaloittelijoille tarkoitettuja keittokirjoja.
En käsitä sitäkään, mitä raivoamista on itselle vieraissa aineksissa. Pakottaako joku valmistamaan ruokaa juuri sen reseptin mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tai pikemminkin ihmetyttää aikakauslehtien ruokaohjeosiot. Kuka kaipaa sivutolkulla reseptejä enää tänä päivänä? Vieläkö joku leikkaa talteen kiinnostavan reseptin?
Vaikka olen yli 50 v. ei tulisi mieleenkään.
Ja jokaisella yhtään ruuanlaitosta kiinnostuneella on ainakin lahjaksi tulleita kokkikirjoja hyllyssä. Niitä voi selata jos haluaa etsiä inspiraatiota.
:D
Ei tullut mieleen että niissä aikakausien resepteissä yritetään uusia ohjeita, ei niitä samoja kokkikolmosen vuodelta 85? Ideoita ja uutuuksia, uusia muoti-ilmiöitä löytyy myös ruokaresepteissä.
Samalla periaatteella aikakausilehdistä voisi kieltää ihan kaiken.
"Miks siellä on jotain sisustusjuttuja, niistä kiinnostuneet vois ostaa kirjoja aiheesta"
"Miks siellä oli juttu eläimiin liittyen, siitä kiinnostuneet vois ostaa kirjoja aiheesta"
"Miks siellä oli jotain terveyteen liittyvää juttua, siitä kiinnostuneet vois ostaa kirjoja aiheesta"
"Miks siellä oli joku näyttelijä haastattelussa, siitä kiinnostuneet vois vaan lukee seiskaa"
Ja niiin edelleen.Erikoista muuten, että ihminen jota reseptit ei vähääkään kiinnosta, viitsii vaivautua osallistumaan aihetta käsittelevääm keskusteluun. Vaikka toki tärkeintä oli varmaan vaan ärsyyntyä.
Heh, kiinnostaa reseptit. Netistähän niitä katsotaan eikä mistään lehdistä. En hoksannut edes mainita sitä viestissä.
N50+
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, mitä se voin pesemisen tarkoittaa, tiedättekö? Olen perinyt mummuni vanhoja keittokirjoja 30-50- luvuilta niin pitäisi hieman tutkia niitä mielenkiinnosta:) Olen myös tilannut marttaliitolta pula-ajan keittokirjan yms. Ruoanlaittohistoriaa.
Ennen vanhaan (ajalla ennen jääkaappien yleistymistä) voi suolattiin valmistuksen yhteydessä todella runsaasti säilymisen parantamiseksi. Suolan määrän vähentämiseksi voi pestiin ennen leipomista eli voi laitettiin astiaan, jossa oli kylmää vettä (tunnetusti rasva ei liukene kylmään veteen) ja sitä paineltiin/vaivattiin siellä esim. puulastalla, jolloin osa suolasta liukeni veteen ja leivonnaisista ei tullut suolaisen makuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun innoissaan alkaa tehdä jotan kehuttua herkkureseptiä ja huomaakin, että siihen tarvitaan tietynmallisia vuokamuotteja, sous vide -laitetta, nestemäistä typpeä, suklaan temperointia, savustuspyssyä, tms. Näin ainakin joissain lempiohjelmani Masterchef Australian resepteissä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pussi kuivahiivaa". -kele. Kun sitä myydään Suomessa ainakin 7, 11 ja 12g pusseissa. 11 ja 12g nyt ei ole merkittävä ero, mutta 7 ja 12 alkaa jo olla sellainen ero joka voi jo vaikuttaakin asiaan.
Muakin ärsyttää, kun sanotaan vaikka että tölkki tomaattimurskaa, tölkki papuja... Niitäkin on niin eri kokoisia, että olisi kiva tietää, tarkoitetaanko 250 g vai 500 gramman tomaattimurskatölkkiä.
Samaan sarjaan kuuluu myös tomusokeri. Lidlissä myydään tomusokeria 250g paketissa ja muissa kaupoissa 500g paketeissa. Jos ohjeessa lukee esim. että mokkapalojen kuorrutukseen tulee paketti tomusokeria, niin kummalla paketilla ohje onnistuu paremmin. 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ohjeet, missä on jauhelihan maustamiseen sen sun sata erilaista maustetta. Ite oon aina pärjänny perus- suolalla ja jauhelihamausteella. Jää kaappiin enemmän tilaakin.
Itse olen varttuneeseen keski-ikään asti pärjännyt ilman "jauhelihamaustetta", mitä se sitten lieneekään. Käsitteenä kyllä hyvin erikoinen, koska se sisältää ajatuksen, että jauheliharuokien tulee maistua kaikkien samalta olivat ne sitten chili con carnea tai makaronilaatikkoa tai bolognesea tai karitsanlihapullia. Eri jauheliharuokiin tulee tietenkin eri mausteet. Koko maustamisen idea on, että saa syödä erimakuisia ruokia!
Tässä sinulle jauhelihamauste.
https://www.google.fi/search?q=jauhelihamauste&rlz=1C9BKJA_enFI689FI689…:
Jännä että juuri tänne av-palstalle kokoontuu juuri ne hifistelijät jotka ei koskaan oo jauhelihamausteesta kuullutkaan vaikka ihan perusmaustehyllystä kyseinenkin mauste löytyy.
Tämä ketju on hulvaton, nauran vedet silmissä!
Klassikko jo syntyessään. Ihanaa lukea aitoa tunnekuohua - resepteistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjeet, missä alkupuolella neuvotaan sekoittamaan jotain sulatettua rasvaa tai öljyä taikinaan esim 1dl ja sitten heti perään että lisää taikinaan 3dl vehnäjauhoja tai sokeria tai mitä kuiva-ainetta nyt vaan.
Pitäisi olla useampi desilitramitta kun aina ärsyttää ruveta välissä pesemään sitä desilitramittaa ensin puhtaaksi siitä rasvasta ennenkuin pääsee jatkamaan.
Miksi pitäisi? Mä en omista yhtäkään mittaa, käytän kahvikuppia jos jotakin on pakko mitata. En mä pese sitä välissä, jos esim. yhteen taikinaan tulee öljyä, jauhoja ja sokeria, niin samalla kupilla vaan. Sinnehän ne menee samaan taikinaan eniveis.
Laitan jauhot desin mitalla, mutta öljyn kahvikupilla.
Arviolla kaikki.
Kauhotko sillä öljyisellä mitalla niitä jauhojakin suoraan sieltä jauhopussista. Sittenhän kaikki jauhot menevät ihan öljyklönttiin, yäh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjeet, missä alkupuolella neuvotaan sekoittamaan jotain sulatettua rasvaa tai öljyä taikinaan esim 1dl ja sitten heti perään että lisää taikinaan 3dl vehnäjauhoja tai sokeria tai mitä kuiva-ainetta nyt vaan.
Pitäisi olla useampi desilitramitta kun aina ärsyttää ruveta välissä pesemään sitä desilitramittaa ensin puhtaaksi siitä rasvasta ennenkuin pääsee jatkamaan.
Miksi pitäisi? Mä en omista yhtäkään mittaa, käytän kahvikuppia jos jotakin on pakko mitata. En mä pese sitä välissä, jos esim. yhteen taikinaan tulee öljyä, jauhoja ja sokeria, niin samalla kupilla vaan. Sinnehän ne menee samaan taikinaan eniveis.
Laitan jauhot desin mitalla, mutta öljyn kahvikupilla.
Arviolla kaikki.
Kauhotko sillä öljyisellä mitalla niitä jauhojakin suoraan sieltä jauhopussista. Sittenhän kaikki jauhot menevät ihan öljyklönttiin, yäh!
Siis tää oli tuolle kommentoijalle joka mittaa kaikki ainekset yhdellä ja samalla kipolla puhdistamatta sitä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää resepteissä ihan oudot ainekset, mitä ei tavallisesta ruokakaupasta löydy. Skippaan ennemmin koko reseptin, kuin lähden juoksemaan kaupungille kaffir-limen lehtiä tai tähtianista etsien.
Näitä kahta on kyllä löytynyt ihan perus marketeista jo kymmenen vuotta. Tähtianista varmaan jo 70-luvulta asti. Mausteosastolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nykyään sen verran kokenut kokki, että reseptit eivät enää tuota ongelmaa. Nuoruudesta muistan, että erään äitini vanhan keittokirjan kanssa koin ärsytyksen hetkiä, koska sen mukaan kaikki piti paistaa "hyvässä lämmössä" "kauniin värisiksi". Siinä oli silloin pohtimista.
Nykyään toisinaan ärsyttävät jotkut Yhteishyvän tai Pirkan reseptit tyyliin "paista valmiiksi marinoidut suikaleet ja lisää maustettua ruokakermaa ja tarjoa riisin kanssa". Tarvitaanko tuohon oikeasti erillistä ohjetta, johon pitää tuhlata kokonainen sivu lehdestä?
No just tää!
🙄
" Paista kakku hyvässä lämmössä täysin kypsäksi."Yhdessä keittokirjassani on seassa ikiaikaisia ohjeita, jotka alkaa "teurasta kana ja kyni se".
Se ärsyttää myös, jos samassa kirjassa puhutaan välillä hienosta sokerista ja välillä sirotesokerista. Tottakai lukija luulee niiden olevan eri asia!
Joo, tai "paista kakku hyvässä lämmössä kauniin kullanruskeaksi". Ja ohje alkaa "pese voi" :-)
Entisaikaan voi oli todella suolaista jotta se säilyi, joten vedellä huuhtelu vähensi suolaisuutta makeisiin leivonnaisiin. Pitäisi tosiaan olla tieto millä vuosisadalla/ kymmenellä ohje on kotoisin.
itsellä on 1800-luvulta keittokirja kotona, siinä täytyy ensin oppia lukemaan fraktuuraa, t näyttää siinä k kirjaimelta.Musta nämä ovat ihastuttavia. Täysin eri asiat itsestäänselviä kuin nykyään. "Munat rikotaan yksitellen kulhoon ja tuoreus tutkitaan." Versus: "Paistetaan hyvässä uuninlämmössä kunnes kypsä."
Nykyään ei edes tarvitse rikkoa kananmunaa tarkistaakseen onko se tuore vai ei. Laittaa vaan kokonaisen kananmunan vesilasiin. Jos se pysyy pohjalla, tuore on ja jos nousee kellumaan pinnalle niin kananmunan päivät ovat ohi. Vai toisinko päin se oli. 🧐 Mutt kuitenkin...
Katson yleensä tuubista reseptejä. Eniten kismittää englanninkieliset otsikot ja videolla puhutaankin jotain intiaa tai philippiiniä. Lisäksi se, että joku keskeinen ruuan osa korvataan eineksillä tai jollain muilla puolivalmisteilla. Usein juuri se keskeinen juttu minkätakia reseptiä edes tarvitsen.
Ihan yleistä on keittokirjoissakin, että korvaavat esitetyt tuotteet eivät ole sinnepäinkään kuin oikeat. Esimerkiksi Pyhä basilika voidaan korvata thai basilikalla tai ihan tavallisella basilikalla. Voihan sitä tietenkin korvata mitä tahansa jollain muulla, mutta lopputulos on sitten ihan erilainen. Ei nyt tule mitään normaalimpaa esimerkkiä mieleen mutta kyllä niitä on.