Itsensä kutsuminen kylään toisten luokse

Sanot seuraavan kerran, kun ovat tulossa, että laitetaan päivämäärä alustavasti kalenteriin. Mutta ottakaa yhteyttä lähempänä, kun varmasti tiedätte oletteko (tällä kertaa) tulossa. Suunnittelet viikonmenot niin, että peruuntunut vierailu harmita.

Jos sattuvat ilmoittamaan tulostaan, niin sanot, että onpa kiva. Keittelen kahvit, tuokaa pullat tullessannne! Ja et ala mitään leipomaan!!

Mä olen alkanut kutsua itseäni yhden tuttavaperheen luokse. Syynä se, että he ovat tehneet niin monta kertaa oharit kun olen kutsunut heidät meille. Aina on joku lapsi köhäinen, kissa pitää viedä leikattavaksi tms. Toisinaan on päädytty jopa siihen että me lähetäänkin kahvipullien ja tarjoilujen kanssa heille, kun eivät syystä tai toisesta voi poistua kotoaan. Joten on helpompi ehdottaa tapaamista suoraan heillä kun siihen se kuitenkin yleensä päätyy. 

Vastenmielistä, ajattelematonta ja epäkohteliasta. Tuollaisille pitää sanoa heti ei ja stoppi. Mikäli aikansa katselee, saa olla aina avaamassa ovea lyhyellä varoitusajalla. SINUN tai perheesi aikataulut kun ei kuokkavierasta voisi vähempää kiinnostaa. Aina ollaan jotakin vailla.

Joillakin ihmisillä on kova hinku ängetä itsensä kylään, vaikka suoraan sanotaan, että koti on vain omaa perhettä varten, emme pidä tai halua vieraita. Kuvittelevat varmaan olevansa joku spesiaalitapaus.

Kun muu elämä on niin hektistä, ovi pysyy kiinni. Elämä helpottui kummasti, kun tuo periaate otettiin käyttöön. Ei velvollisuuksia omassa kotona muiden kuin niiden vuoksi, jotka siellä asuvat.

Maalla oli ennen muinoin tapana pitää ovet auki. Nykyisin ei sitäkään uskalla murtovarkaiden vuoksi. Loppui naapurin kyläily ilmoittamatta siihen, kun yllätti isäntäväen täydessä touhussa vällyjä heiluttelemassa.

Olet kokenut, että tällaisten ihmisten tapaamista varten on mielekästä leipoa ja reissata? 🤔

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen alkanut kutsua itseäni yhden tuttavaperheen luokse. Syynä se, että he ovat tehneet niin monta kertaa oharit kun olen kutsunut heidät meille. Aina on joku lapsi köhäinen, kissa pitää viedä leikattavaksi tms. Toisinaan on päädytty jopa siihen että me lähetäänkin kahvipullien ja tarjoilujen kanssa heille, kun eivät syystä tai toisesta voi poistua kotoaan. Joten on helpompi ehdottaa tapaamista suoraan heillä kun siihen se kuitenkin yleensä päätyy. 

Mikä tyyppi! Miten tällaiset ihmiset oikein on kotonaan kasvatettu?

Vierailija kirjoitti:

"Kaveri" soitti kerran ostin pullaa, keitätkö kahvit. No, kaveri tuli se oli ostanut vain yhden pullan. Nykyään tavataan vain kahvilassa.

Minä taas en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jos toista haluaa nähdä niin odotellaan kutsua. Olen kuvitellut olevani kohtelias, kun tarjoudun tulemaan paikan päälle, sekin vaiva on kaverilta pois. Ainahan se on omassa kotona helpompi olla. Kaverin ei tarvitse kuin kahvit keittää, sen kummempia tarjottavia en odota. On myös ok, jos kaveri kysyy voiko tulla käymään. Tarjoan kahvit vähintään, muista tarjoiluista en ota stressiä mutta saatan jotain pullaa lähikaupasta hakea jos vaan kerkeää. Enkä kyllä ole tajunnut mitään viedä mennessäni, kun en itsekään mitään tuomisia vierailta odota. ( eri asia tietty synttärit jne.) Huono olen kyllä ketään erikseen kutsumaan kylään, jotenkin olen olettanut että kaverit tulevat itse niin halutessaan.

Mulle on oikeasti tullut yllätyksenä, että näin moni pitää itsensä kutsumista huonona asiana. Oon varmaan tietämättäni loukannut aika montaa tyyppiä. Pitääpä ottaa kavereiden kanssa puheeksi mitä ovat mieltä.

Tuo taitaa olla monen mökkiläisen säännöllinen harmin aihe. Erityisen usein noin käy ilmeisesti silloin, kun mökkipaikka on ollut suvussa pitkään ja monella on sieltä muistoja. Silloin sukulaiset eivät välttämättä missään määrin ymmärrä kunnioittaa kesäpaikan nykyisen omistajan yksityisyyden tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Karmeimpia on nämä sukulaiset, jotka tunkevat mökille kutsumatta.

Niillä ei tule mieleen, että siihen saattaa olla syy, ettei vastaanotto ole ole riemastunut.

Esim. saattaa olla ainoa kerta koko kesänä kun pääsee mökille pariksi päiväksi, niin on se niin ihana kun pihalle porhaltaa joku kaukainen sukulainen, joka raivostuu suunnattomasti kun syöttövasikkaa ei teurasteta ja pöytää kateta kukkuraiseksi.

Voihan vee.

On se varmaan hienoa tuntea itsensä maailmankaikkeuden keskipisteeksi, kun muiden lomilla ei ole mitään väliä.

Tätä ihanan jäyhää suomalaista tapaa on virkistävää opettaa tiettyjen laumasielukulttuureiden edustajille. Vähintään on yksi mummo nurkissa jotakin käsityötä tekemässä, ettei suvun nuoremmat naiset vain ole väärillä teillä, kun kokkaavat kystä kyllä laiskoille miehilleen. Kylään ei tulla tuosta vaan, asiat sovitaan etukäteen, muuten eivät ovet aukene. Ovat välillä ihan hätää kärsimässä, kun eihän tällainen individualistinen kulttuuri ja "oma aika" nyt kertakaikkiaan sovi! Sitähän voi muuten olla vaikka alakerran Rami tietysti heti röörejä rassaamassa.

Mökkivieraat ovat kyllä oma röyhkeyden alaluokka tuossa. Vihjailevat suoraan kutsusta, mitä ei koskaan kuulu. Sitten ilmoitetaan, että tullaanko viikonloppuna x vai y? Yleensä vastaus on, ettei kumpanakaan. Tai jos tulette, on vaimo varmuudella muualla pois passaamasta. "Eihän meistä nyt niin paljon vaivaa ole, ette huomaakaan olemassaoloa." Eipä!

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jos toista haluaa nähdä niin odotellaan kutsua. Olen kuvitellut olevani kohtelias, kun tarjoudun tulemaan paikan päälle, sekin vaiva on kaverilta pois. Ainahan se on omassa kotona helpompi olla. Kaverin ei tarvitse kuin kahvit keittää, sen kummempia tarjottavia en odota. On myös ok, jos kaveri kysyy voiko tulla käymään. Tarjoan kahvit vähintään, muista tarjoiluista en ota stressiä mutta saatan jotain pullaa lähikaupasta hakea jos vaan kerkeää. Enkä kyllä ole tajunnut mitään viedä mennessäni, kun en itsekään mitään tuomisia vierailta odota. ( eri asia tietty synttärit jne.) Huono olen kyllä ketään erikseen kutsumaan kylään, jotenkin olen olettanut että kaverit tulevat itse niin halutessaan.

Mulle on oikeasti tullut yllätyksenä, että näin moni pitää itsensä kutsumista huonona asiana. Oon varmaan tietämättäni loukannut aika montaa tyyppiä. Pitääpä ottaa kavereiden kanssa puheeksi mitä ovat mieltä.

Ainakin meillä olisit pelkkä rasite. Toiset ihmiset jättävät kutsumatta syystä, eivät ajattelemattomuudesta. Tietoinen valinta. Oma koti on rauhoitettua aluetta.

Noissa mökkiasioissa kyseessä on usein myös pelkkä itsensä kutsujien pihi ajatusmaailma. Koko kurjan kesän parhaat päivät vahdataan tarkasti. Sitten pölähdetään ex tempore kylään. Kohteliaan häveliäs isäntäväki kiroaa omaa menetettyä lomapäivää auringossa. Kantaa hikihatussa virvokkeita ja tarjottavaa. Vanhempi kansa ei kehtaa olla tarjoamattakaan. Ehtiikö ajaa vielä läheiselle kioskille tai huoltoasemalle? Onko isäntä ajokunnossa? Ehtiikö sauna lämmitä jne. jne. jne.

Jättäkää tuollaiset stressivierailut väliin ja vuokratkaa oma mökki ihan itse, jos ei omistuksessa ihan itsellä jo ole tai vuoroviikot selvät.

Tässä keskustelussa huomaa hyvin sen, kuinka hankaliksi ihmissuhteet voivat mennä, jos ihmiset vain loputtomasti olettavat asioita toistensa puolesta. Toki osa ihmisistä on aidosti todella röyhkeitäkin, mutta monesti kitkat johtuvat väärinymmärryksistä. Itsestä hyvät jutut eivät välttämättä aina ole muista yhtä mukavia. Puhukaa ajatuksistanne, ihmiset!

Vierailija kirjoitti:

Mä olen alkanut kutsua itseäni yhden tuttavaperheen luokse. Syynä se, että he ovat tehneet niin monta kertaa oharit kun olen kutsunut heidät meille. Aina on joku lapsi köhäinen, kissa pitää viedä leikattavaksi tms. Toisinaan on päädytty jopa siihen että me lähetäänkin kahvipullien ja tarjoilujen kanssa heille, kun eivät syystä tai toisesta voi poistua kotoaan. Joten on helpompi ehdottaa tapaamista suoraan heillä kun siihen se kuitenkin yleensä päätyy. 

Tässä on arkkityyppi ihmisestä, joka ei tajua, ettei tapaaminen kiinnosta vastapuolta. Syyt ovat tekosyitä, koska vastapuoli ei syystä tai toisesta kehtaa sanoa suoraan, että kiinnostaa nämä tapaamiset saman verran kun hatullinen p***aa. Tämän ketjun lukeneena ja jo jonkin verran eläneenä voin kertoa, että taustalla on lähes aina itsekäs motiivi. Kysymys ei aina ole tyhmyydestä tai tapakasvatuksen puutteesta. Toisia ei vaan haittaa se, ettei heistä pidetä. Ei heistä ole ennenkään pidetty. Saadakseen haluamansa toisilta, on painettava päälle, kumottava vastaväitteet ja tungettava luunsa toisen kotiin. Muuten jää yksin. Voin rehellisesti sanoa, etten itse ole kutsunut itseäni viidenkymmenen vuoden aikana kuin kahdelle tai kolmelle serkulle/ystävättärelle käymään. Kutsuja tulee muutenkin enemmän kuin ehdin käymään ja meillä käy vieraita kuin rotan häntää. Mutta se edellyttää aitoa vieraanvaraisuutta ja se taas on epäitsekkyyttä. En mene ikinä kenenkään jääkaapille eikä meillä vieraiden tarvitse keitellä kahviaan. Useimmissa juhlissa tunnen suunnatonta myötähäpeää, kun nuoret ihmiset änkeävät ensimmäisenä voileipäkakun kimppuun, lohkovat lounaan kokoisia paloja piittaamatta muista ja ylioppilaan 80-

vuotiaat isovanhemmat ovat viimeisenä jonossa, kun eivät kilpajuoksussa pärjänneet.

Ihmeellistä mussutusta. Olisitte ihmiset onnellisia siitä, että joku teitäkin on halukas tapaamaan. Näin negatiivista porukkaa kun täällä pyörii...

Sitten ovat nämä kaverit ja kaverit. Hyvä syy tulla pitkän tauon jälkeen kylään tai kysyä kuulumisia. Vierailun todellinen syy onkin rahan pummaaminen.

Parhaimmillaan jos tuohon sortuu suostumaan, saa penätä pientäkin summaa loputtomiin takaisin. Sitten joskus maksetaan pitkin hampain. Kohta ollaan taas uutta vippiä vailla.

Tuolla toiminnalla tekee itsestään äkkiä entisen kaverin. Etsivät uuden rahoittajan ylimitoitetulle elämälleen kustannuksineen. Kovin usein on tupakka tai juoma oikeasti loppu, ei mikään ruoka tai pakolliset lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä mussutusta. Olisitte ihmiset onnellisia siitä, että joku teitäkin on halukas tapaamaan. Näin negatiivista porukkaa kun täällä pyörii...

Ei ole pakko kutsua kotiin, jos ei halua.

Raju ajatus, mutta voi ihan hyvin pitää paikkansakin. Eiväthän kaikki ole niin herkkiä. Itselle olisi vain tosi vaikea ajatus, että olisin kylässä yksinomaan röyhkeyteni takia ja isäntäväki mielessään kiroilisi, että miten tuonkin hyypiön kanssa nyt joutuu viettämään aikaa kun se tänne änkesi paikalle, vaikka oli ilmoitettu että pitäisi siivota kotona jne. Eiväthän tuollaiset sosiaaliset suhteet olisi mitenkään aitoja, jos todellinen halu yhdessäoloon osapuolilta puuttuu. Tilanne on sääli sekä yksinäisiä hetkiä yli kaiken kammoksuvalle kylään tunkeutujalle ja niille, jotka hetken olisivat halunneet kotonaan hengähtää omassa rauhassa. Toiset tarvitsivat tukea opetellaakseen kieltäytymään jämäkästi painostuksen alla ja vänkääjä ideoita siihen, miten aikaa voisi mielekkäiden juttujen parissa välillä viettää yksinkin ja kuinka muiden ihmisten käytöksen hienovaraisempiakin viestejä oikein luetaan.

Tämoon selevä tappaus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen alkanut kutsua itseäni yhden tuttavaperheen luokse. Syynä se, että he ovat tehneet niin monta kertaa oharit kun olen kutsunut heidät meille. Aina on joku lapsi köhäinen, kissa pitää viedä leikattavaksi tms. Toisinaan on päädytty jopa siihen että me lähetäänkin kahvipullien ja tarjoilujen kanssa heille, kun eivät syystä tai toisesta voi poistua kotoaan. Joten on helpompi ehdottaa tapaamista suoraan heillä kun siihen se kuitenkin yleensä päätyy. 

Tässä on arkkityyppi ihmisestä, joka ei tajua, ettei tapaaminen kiinnosta vastapuolta. Syyt ovat tekosyitä, koska vastapuoli ei syystä tai toisesta kehtaa sanoa suoraan, että kiinnostaa nämä tapaamiset saman verran kun hatullinen p***aa. Tämän ketjun lukeneena ja jo jonkin verran eläneenä voin kertoa, että taustalla on lähes aina itsekäs motiivi. Kysymys ei aina ole tyhmyydestä tai tapakasvatuksen puutteesta. Toisia ei vaan haittaa se, ettei heistä pidetä. Ei heistä ole ennenkään pidetty. Saadakseen haluamansa toisilta, on painettava päälle, kumottava vastaväitteet ja tungettava luunsa toisen kotiin. Muuten jää yksin. Voin rehellisesti sanoa, etten itse ole kutsunut itseäni viidenkymmenen vuoden aikana kuin kahdelle tai kolmelle serkulle/ystävättärelle käymään. Kutsuja tulee muutenkin enemmän kuin ehdin käymään ja meillä käy vieraita kuin rotan häntää. Mutta se edellyttää aitoa vieraanvaraisuutta ja se taas on epäitsekkyyttä. En mene ikinä kenenkään jääkaapille eikä meillä vieraiden tarvitse keitellä kahviaan. Useimmissa juhlissa tunnen suunnatonta myötähäpeää, kun nuoret ihmiset änkeävät ensimmäisenä voileipäkakun kimppuun, lohkovat lounaan kokoisia paloja piittaamatta muista ja ylioppilaan 80-

vuotiaat isovanhemmat ovat viimeisenä jonossa, kun eivät kilpajuoksussa pärjänneet.

Kesämökki se vasta itsensä kutsuneita houkuttaakin !  Viime kesänä miehen veli tuli avovaimonsa ja kaljakuorman kanssa ilmoittamatta kylään ja vetivät sitten herneet nenään, kun ilmoitin ettei lasten nähden ryypätä. Sulkeutuivat rantasaunaan kaljoittelemaan ja   akka kompuroi tillintallin alusvaatteisillaan rantavedessä....  2 v ja 5 v katselivat menoa ihmeissään kuistilta.

Ja sitten on vanhemmat sukulaiset,  jotka  olettavat että pöytä taiotaan koreaksi ja  närkästyvät, kun tarjolla on pelkkää kahvia . En nouse kuudelta leipomaan , jotta yllätysvieraille olisi pullaa pöytään!