Miten suhtautua ystävään joka tiesi että mieheni pettää mutta ei kertonut minulla
Vasta kun mies jäi kiinni ja tunnusti minulle, ystävä kertoi että on tiennyt jo 2kk.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä tiesi, mutta hän siis oli meidän molempien ystävä, myös miehen. Ei hän lojaaliuttaan voinut kertoa. Ymmärrän sen.
Ihmettelin kyllä, kun ystävä ei enää tullut käymään. Häntä ahdisti se tilanne niin kovin.
Nyt siis haluat rankaista ystävääsi, kun hän joutui tahtomattaan ikävään välikäteen. Kohdista vihasi mieheesi, älä ystävääsi.
En ole rankaissut ketään. Kuten sanoin: ymmärrän ystävääni.
Joku totesi, että ystävä osoitti lojaaliutta vain miehelle. Juu, mutta eihän näissä tilanteissa voi olla lojaali molemmille. On pakko valita puolensa. Ystävä valitsi miehen puolen, ehkä siksi, että hän oli alunalkaen miehen ystävä, ja tullut minun ystäväkseni vasta miehen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut ystävältä viisainta pitää suunsa kiinni. Minäkin olen tiennyt ja/tai epäillyt monenkin ystäväni puolison pettäneen heitä mutta olen pitänyt visusti turpani kiinni vaikka miehet ovat aika aktiivisesti vikitelleet minuakin tai avoimesti kertoneet naisjutuistaan.
Kun jutut ovat paljastuneet omia aikojaan olen ollut lohduttamassa petettyä mutta se ei todellakaan ole lohduttamista että pamauttaa tienneensä miesten metkuista jo pitkän aikaa, joissakin tapauksissa mies on järkiintynyt ja lopettanut, toisinaan taas lähtenyt ja elävät onnellisina entisen salarakkaansa kanssa.
Kertoisitteko ystävänne miehelle jos tiedätte ystävänne pettävän häntä vai avustatteko tarjoamalla alibin? Miksi pitäisi kertoa jos tilanne onkin niin että ystäväänne petetään.
En mahdollistaisi pettämistä, en suojele enkä peittele. En kuitenkaan kertoisi miehelle, koska ystäväni tulee kertoa ihan itse. Minun sitoumukseni on näet ensisijaisesti ystävääni, mutta kärttäisin häntä kertomaan.
Olen myös kärttänyt jättämään, koska ei ole oikein roikottaa toista mukana, jos ei ole aikeitakaan oikeasti olla kumppanin tunteiden arvoinen. Olen omassa ystäväpiirissäni se, joka kertoo faktat ja hokee aina seuraava: "sun pitää jutella sen kanssa tästä asiasta". Aina tulisi tehdä oikein, siihen pyritään.
Kerroin kaverilleni, että hänen miehensä yritti lähennellä minua ja ehdotti että mentäisiin minun luokseni (kun baarissa sattumalta törmättiin). Tästä seurasi se, että mies käänsi asian toisinpäin ja menetin kaverini lisäksi myös kaksi muuta ystävää, jotka kaikki uskoivat tätä miestä.
En enää kertoisi kenellekään mitään. Kysyttäessä valehtelisin päin naamaa että en tiedä mistään mitään.
Jos mietin omaa parasta ystävää, jonka kanssa jaetaan KAIKKI, puhutaan päivittäin ja nähdään useammin viikossa niin totta kai olisin ihan pöyristynyt jos ei kertoisi tuosta, olisi kyllä entinen ystävä 🤔🙄 jos sulle näin läheinen ihminen ei kerro noin merkittävää asiaa niin ihnettelisin että mitä sillä itsellä on salattavaa
Ei kannata missään nimessä kertoa, koska "viestintuoja voidaan ampua"! Ootte kyllä oikeita ämmiä!
Vierailija kirjoitti:
Kerroin kaverilleni, että hänen miehensä yritti lähennellä minua ja ehdotti että mentäisiin minun luokseni (kun baarissa sattumalta törmättiin). Tästä seurasi se, että mies käänsi asian toisinpäin ja menetin kaverini lisäksi myös kaksi muuta ystävää, jotka kaikki uskoivat tätä miestä.
En enää kertoisi kenellekään mitään. Kysyttäessä valehtelisin päin naamaa että en tiedä mistään mitään.
Sai mennäkin tuo "ystävä" . Sisimmässään tietää, että olet oikeassa, mutta totuus oman ukon petturiluonteesta on liian kipeä asia...
Mikä teitä pelkureita vaivaa? Millaisia ystäviä oikein olette jos teitä ei uskottaisi? Minä ainakin uskoisin jos ystäväni kertoisi näin tapahtuneen ja todellakin kertoisin myös hänelle jos niin kävisi. Olette todella kieroja ämmiä. Toivottavasti teillekään ei teidän "ystävät" kerro kun teitä petetään. Hävetkää.
Mun mielestä ainoa oikea tapa toimia tällaisessa tilanteessa on ilmoittaa pettävälle osapuolelle, että kerro itse tai minä teen sen sinun puolestasi.
Olettaen siis, että petettävä on oikeasti läheinen ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin kaverilleni, että hänen miehensä yritti lähennellä minua ja ehdotti että mentäisiin minun luokseni (kun baarissa sattumalta törmättiin). Tästä seurasi se, että mies käänsi asian toisinpäin ja menetin kaverini lisäksi myös kaksi muuta ystävää, jotka kaikki uskoivat tätä miestä.
En enää kertoisi kenellekään mitään. Kysyttäessä valehtelisin päin naamaa että en tiedä mistään mitään.
Lähes sama tarina. Paitsi että nainen uskoi miehen sepittelyn, hän myös kertoi työpaikalla (meillä sama työpaikka siis) tästä asiasta siis kuinka olen yrittänyt hänen miestään iskeä kun nainen oli vielä raskaana tuolloin.. lopputulema oli se, että minut suljettiin ulos työyhteisöstä ja lopulta lähdin sieltä, kun en enää kestänyt. Kyseinen hamesankari muuten pettää tätä naista säännöllisesti, nainen sulkee silmänsä edelleen. Onnea heille, ovat toisensa ansainneet.
En pitäisi kyllä ystävänä tuollaista, joka tietää, mutta ei kerro. Katkeaisi ystävyys minun puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä tiesi, mutta hän siis oli meidän molempien ystävä, myös miehen. Ei hän lojaaliuttaan voinut kertoa. Ymmärrän sen.
Ihmettelin kyllä, kun ystävä ei enää tullut käymään. Häntä ahdisti se tilanne niin kovin.
Minunkin ystäväni on ihmetellyt, miksi olen ottanut etäisyyttä.
On vain niin super ahdistavaa nähdä tyyppejä joista toinen ahdistelee salaa ja vonkaa seksiä kun vaimo (ystäväni) nukkuu vauvan kanssa toisessa huoneessa.
Mua on ihan todella ruvennut ällöttään se mies ja ahdistaan koko kuvio.
Älä nyt puhu puuta heinää, sinuahan on imsrrellut se miehen vonkaaminen, onko ihan itsetuntosi kohonnut, hyi hitto mikä kyykäärme ystävän povella. Kukaan normaali ystävä ei salli äijän vonkaamista sekuntiakaan sillä välin kun vaimo vauvan kanssa muualla!! Voitko oikeasti kunnioittaa enää itseäsi, olet pelannut ystävän selän takana kiimaisia vonkauskisoja tämän äijän kanssa ja ollut ilmeisesti ihan otettu jopa, yäk. Unohdit, että tossa kohtaa normaali ystävä nostaa metelin ja pistää äijän kuosiin eikä todellakaan salli mitään vonksuksia, olet ällöttävä tekoystävä.
Itse jätin kaikki kaverini, kun eivät kertoneet puolisoni pettämisestä. Mitä virkaa on ystävillä, jotka ei kertoneet sinun elämäsi rakkaan toimista? Sain tietää asiasta, kun tuttava kertoi että, "Onpa mukava ettei se syrjähyppy vaikuttanut teidän parisuhteeseen". Kaverit selitteli myöhemmin että eivät halunneet minulle mielipahaa asiasta? Mitä vittua. Kuka pistää paremmaksi. Siis kaikki kaverini veljeäni myöten tiesi asiasta. Nykyään entisiä kavereita ja veljen kanssa en halua olla missään tekemisissä.
Jos joku tietää että minua petetään, eikä kerro siitä vaan antaa tilanteen jatkua, on hän myöskin osallistunut minun pettämiseeni ja huijaamiseeni. Välittömästi häviäisi elämästäni ja lähipiiristäni sellaiset kyykäärmeet.
Tuollainen ei ole mikään ystävä ollenkaan. Jos olisi oikeasti ystävä, niin ei ajattelisi omaa etuaan vaan ystävänsä parasta, eikä haluaisi että ystävää pidetään pilkkanaan.
Mitä ihme nössökkä akkoja täällä on, tottakai kerrotaan, eikö naiset pidä toistensa puolia. Miks pitäisi suojella jotain äijää et se saa jyystää kahta yhtä aikaa. Voivoi ku menetän ystävän, so, jos ei kestä totuutta ni antaa mennä. Onks teillä kaikki kotona.
Katkaisisin välit ihan kylmästi. Ei hän ole ystäväsi vaan vihollisesi.
Ei ole mikään ystävä, jos ei kerro.
Jos ei kerro ystävälle, vaikka tietää että tätä petetään, ei pidä lähellä kehuskelemaan , että minä kyllä tiesin. Paras olla sitten hiljaa jatkossakin.
Mutta kyllä minä ystävälle kertoisin sen mitä olen nähnyt. Esim että miehesi oli baarissa ja suuteli jotakin naista ja sitten lähtivät yhdessä. Tai että olen kuullut huhuja, että miehellesi olisi toinen. Jos mies lähentelisi minua, sanoisin siinä tilanteessa pari valittua sanaa miehelle.
Kaukaisempien tuttavien asioihin en puuttuisi.
Mies on pannut myös ystävääsi ja vielä kauemmin kuin tuon 2 kk. Yhdyntöjen jälkeen ovat yhdessä naureskelleet typeryydellesi hien ja siemennesteen keskellä.