Miten suhtautua ystävään joka tiesi että mieheni pettää mutta ei kertonut minulla

ei ystävien parisuhdeasioihin sekaannuta. Ainoastaan, jos on varmat todisteet pettämisestä niin silloin ehkä, huom ehkä voisi kertoa. En minä esimerkiksi tietäisi onko pariskunta sopinut avoimesta suhteesta tms. Lisäksi surullisen usein viestintuoja ammutaan ja väitetäänjoko valehtelijaksi, kateelliseksi tai mustasukkaiseksi. omalla kohdalla esimerkiksi se, että olin tuohtunut ystävän saamasta kohtelusta, kun hän siitä minulle kertoi, tulkittiin mustasukkaisuudeksi ystävästäni. En kuitenkaan koskaan ole suhtautunut mustasukkaisesti ja omistushaluisesti ystäviin tai heidän perisuhdekumppaneihinsa.

Ap, ystäväsi on ollut välikädessä, johon kukaan ei halua joutua, mutta jos hän on miehesi ystävä ja olette tutustuneet hänen kauttaan, niin voi olla niinkin, että hänen lojaaliutensa on miehesi puolella. 6

Vierailija kirjoitti:

Kerroin kaverilleni, että hänen miehensä yritti lähennellä minua ja ehdotti että mentäisiin minun luokseni (kun baarissa sattumalta törmättiin). Tästä seurasi se, että mies käänsi asian toisinpäin ja menetin kaverini lisäksi myös kaksi muuta ystävää, jotka kaikki uskoivat tätä miestä. 

En enää kertoisi kenellekään mitään. Kysyttäessä valehtelisin päin naamaa että en tiedä mistään mitään. 

Sama kokemus. Ja mies saa jatkaa sekoiluaan ja pettämistään, valehtelee mennen tullen ja palatessa ja vaimo rukka hymyilee tietämätöntä hampaitakin naurattaa -hymyä.

Ei mutta tosissaan, pakkohan noiden on tietää, ei kukaan voi olla noin yksinkertainen. Tässä omalle kohdalle sattuneessa tapauksessa vieläpä tiedän, että vaimo on melkoisen mustasukkaista sorttia. Välivainio, Haravatie, tietäjät tietää.

Mistä tiesi vai oliko pettäjä itse? Kyllä kaikki tietävät kaikenlaista jälkikäteen.

Viestinviejä ammutaan ensin kirjoitti:

En minäkään puuttuisi kavereideni pettävien puolisoiden tekemisiin. Siinä käy helposti niin, että viestinviejä ammutaan ensimmäisenä. Kaikki kun eivät halua kultamussukastaan pahaa uskoa vaan pitävät kaveriaan valehtelijana.

No mitä sitten?

Tottakai kaikki haluavat, että heidän puolisonsa on uskollinen. Ja tietysti on hirveä järkytys kuulla, että näin ei ehkä olekaan. Ei kukaan halua uskoa, että se olisi totta. Ensimmäinen reaktio voi olla, että asiasta kertova valehtelee tai on kateellinen ja haluaa vahingoittaa tai nöyryyttää.

Siksi kannattaa kertoa varovasti ja kahden kesken, mielellään myös hyvillä perusteilla eikä pelkästään juoruun perustuen. Ja antaa ystävälle aikaa sulatella asiaa. Eikä kertoa asiasta muille, jos asia ei ole yleisesti tiedossa.

Juuri sinunkaltaisesi, joka ajattelee vain omaa hetkellistä mukavuuttaan, ei ole ystävä lainkaan. Et varmaan soittaisi onnettomuuspaikalle ambulanssiakaan, kun puhelimen akku kuluu ja ei voi pysähtyä kun pitäisi olla jo muualla. Puhumattakaan elvytyksestä, siinähän sotkeentuu itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin kaverilleni, että hänen miehensä yritti lähennellä minua ja ehdotti että mentäisiin minun luokseni (kun baarissa sattumalta törmättiin). Tästä seurasi se, että mies käänsi asian toisinpäin ja menetin kaverini lisäksi myös kaksi muuta ystävää, jotka kaikki uskoivat tätä miestä. 

En enää kertoisi kenellekään mitään. Kysyttäessä valehtelisin päin naamaa että en tiedä mistään mitään. 

Eli mieluummin ryvet tämän roskasakin kanssa kuin olet rehellinen?

Sika viihtyy ravassaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei koko asia kuulu ystävällesi millään tavalla. Miksi olisi puuttunut?

Ystävät ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat läheisiä. Onhan se irvokasta, että sama ihminen joka olisi voinut varottaa, onkin nyt mukamas lohduttamassa.

Ystävien puolia pitää pitää. Ihan samalla tavalla pitäisi puuttua jos näkee että joku varastaa ystävältä.

Koitin miettiä omalle kohdalle ja ei, en ikinä voisi hyväksyä ystäviltä että jättäisi kertomatta tällaisen. Jättäisikö hän kertomatta myös jos tietää että minua jossain muussa asiassa huijataan? 

Ainoa tilanne missä ymmärrän kertomatta jättämisen on se jos olisin itse sanonut että en haluaisi tietää jos minua petettäisi (kaikkihan eivät halua). Mutta silloin tilanne olisi jo ihan eri. 

Tuo ystävä ei pidä sinua läheisenä. Minäkin olen jättänyt kertomatta pettämisestä, ja silloin kyseiset ihmiset ovat olleet minulle suht etäisiä ja olen ajatellut ettei se kuulu minulle. Mutta läheisten ystävieni hyvinvointi todellakin kuuluu minulle enkä heille jättäisi kertomatta ikinä.

Kuulostaa, että sinulla ja monilla täällä on aika huonoja ystävyyssuhteita tai onko ystäviä ollenkaan. Jos minun läheisistä ystävistäni joku kertoisi, että mieheni pettää tai hyvästä syystä sitä epäilisi, niin tottakai uskoisin häntä. Olisin myös todella ihmeissäni, jos ystävä ei tällaista kertoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä tiesi, mutta hän siis oli meidän molempien ystävä, myös miehen. Ei hän lojaaliuttaan voinut kertoa. Ymmärrän sen.

Ihmettelin kyllä, kun ystävä ei enää tullut käymään. Häntä ahdisti se tilanne niin kovin.

 

Minunkin ystäväni on ihmetellyt, miksi olen ottanut etäisyyttä.

On vain niin super ahdistavaa nähdä tyyppejä joista toinen ahdistelee salaa ja vonkaa seksiä kun vaimo (ystäväni) nukkuu vauvan kanssa toisessa huoneessa.

Mua on ihan todella ruvennut ällöttään se mies ja ahdistaan koko kuvio.

Näinhän ne tekee🤭

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut ystävältä viisainta pitää suunsa kiinni. Minäkin olen tiennyt ja/tai epäillyt monenkin ystäväni puolison pettäneen heitä mutta olen pitänyt visusti turpani kiinni vaikka miehet ovat aika aktiivisesti vikitelleet minuakin tai avoimesti kertoneet naisjutuistaan.

Kun jutut ovat paljastuneet omia aikojaan olen ollut lohduttamassa petettyä mutta se ei todellakaan ole lohduttamista että pamauttaa tienneensä miesten metkuista jo pitkän aikaa, joissakin tapauksissa mies on järkiintynyt ja lopettanut, toisinaan taas lähtenyt ja elävät onnellisina entisen salarakkaansa kanssa.

Kertoisitteko ystävänne miehelle jos tiedätte ystävänne pettävän häntä vai avustatteko tarjoamalla alibin? Miksi pitäisi kertoa jos tilanne onkin niin että ystäväänne petetään.

Kyllä pettäminen pitää kaikissa tapauksissa käräyttää samalla tavalla kun koulukiusaamisiinkin pitää puuttua. Hiljainen hyväksyntä missään tilanteessa ei ole oikein. 

On nykyisin entinen ystävä.

Pahan pistit. Tunnetustihan viestintuoja ammutaan, eli ystävä ehkä pelkäsi, että et usko ja suutut hänelle, mutta toisaalta jos on hyvästä ystävästä kyse niin olisi sen silti minusta pitänyt ottaa se riski.

Eikö ystävien pitäisi tuntea toisensa sen verran hyvin, että olisi perillä siitä, haluaisiko ystävä tällaisessa tilanteessa tietää vai ei? Olettaen, että tieto on varma eikä pelkkää spekulaatiota.

Minut tuntevat tietävät satavarmasti, että jos tällaiseen valehteluun ja huijaamiseen osallistuvat, niin ovat sen jälkeen minulle pelkkää ilmaa. En siedä yhtään valehtelijoita ja poistan sellaiset elämästäni.

Ei ole sulle mikään oikea ystävä. 

Tuossa on kaverin ja ystävän ero. Ystävät pysyvät rinnalla "myötä - ja vastamäessä" ja heidän kanssaan jaetaan kaikki. Myös kipeät asiat. 

Kaverit taas, no niitä tulee ja menee. Osa pysyy vuosia matkassa, osa ainoastaan hetken. 

Ei olisi enää minun ystäväni tuon jälkeen, mutta toisaalta ystäväni kertoisivat minulle ja olisivat kertoneet jo epäilystä. Niin tekisin minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä tiesi, mutta hän siis oli meidän molempien ystävä, myös miehen. Ei hän lojaaliuttaan voinut kertoa. Ymmärrän sen.

Ihmettelin kyllä, kun ystävä ei enää tullut käymään. Häntä ahdisti se tilanne niin kovin.

 

Nyt siis haluat rankaista ystävääsi, kun hän joutui tahtomattaan ikävään välikäteen. Kohdista vihasi mieheesi, älä ystävääsi. 

 

En ole rankaissut ketään. Kuten sanoin: ymmärrän ystävääni.

Joku totesi, että ystävä osoitti lojaaliutta vain miehelle. Juu, mutta eihän näissä tilanteissa voi olla lojaali molemmille. On pakko valita puolensa. Ystävä valitsi miehen puolen, ehkä siksi, että hän oli alunalkaen miehen ystävä, ja tullut minun ystäväkseni vasta miehen kautta.

Sattaa myös olla ettei valinnut kenenkään puolta, vaan jouduttuaan täysin ilmaa omaa valintaansa välikäteen, yritti vain parhaansa mukaan vetäytyä tilanteesta joka ei hänelle kuulunut. 

Sulttaanin suku pettää aina.   Haaremikulttuuri. Ja ne käy bordellissa.  Kannattaa katsoa Google por no si vut  voi nähdä miehensä siellä.   Tai naapurissa.  

Usein autosta löytyy kondomeja ja puhelin numeroita. Kuin  työpaikalta pukukaappi.  Muistakaa että prostituoiduilla on myös lapsia.  Ja sutenööreillä. Lähiöissä. Yksi mies vietti päivät prostituoidun asunnossa kun molempien lapset oli koulussa.  

Olisi entinen ystävä siinä vaiheessa

Valehtelu, totuuden pimittäminen on yksi oksettavimmista asioista mitä kaverin selän takana voi tehdä. 

Jos ei omalle kohdalle ole käynyt niin, että on tullut petetyksi ja koko muu maailma tietää sen, muttei viitsi kertoa totuutta (niinkuin ei tämä pettävä ukkokaan) Niin luottamushan siinä menee jokaikiseen. Aivan helvetin loukkaavaa suojella pettäjää, kun pelkää viestintuojan tulleen ammutuksi. Jos olet oikeasti ystävä, ei sellaista tarvi pelätä koska te luotatte toisiinne ja puhutte totta ja sinua uskotaan. 

Ja jos ei uskota, oliko se ystävyyssuhde edes aito? 

 

Monenkirjavaa näkemystä tuntuu löytyvän.