Lue keskustelun säännöt.
Outo äitiin liittyvä ongelma. Miten ratkaista?
01.03.2018 |
En ensinkään ymmärrä, että miksi tällaista edes tapahtuu, mielestäni koko juttu on outo. Mutta äidilläni on tapana kertoilla minusta erilaisille tuttaville ja sukulaisille ihan paikkaansapitämättömiä asioita. Hän saattaa kertoa jollekin meidän yhteiselle tutulle miten olen ollut juuri matkalla Italiassa (no en ole koskaan käynytkään Italiassa) tai että miten olen aloittanut jonkun uuden harrastuksen (jota olen oikeasti harrastanut jo 20 vuotta). Sitten kun tapaan näitä tuttuja niin he tietenkin kysyvät, että oliko Italiassa mukavaa, tai joko olen oppinut sen uuden harrastuksen suhteen uusia asioita tms. Ja on todella kiusallista, että olen aivan puulla päähän lyöty, että mistä Italiasta puhut ja paljastuu siinä keskustelussa sitten, että äitini on taas tarinoinut minusta omiaan. Olen 30, äitini on 59 ja työelämässä, ei mikään dementti. Olen sanonut hänelle monta kertaa, että ei saa puhua tuollaisia juttuja minusta selkäni takana, mutta hän ei kuulemma ymmärrä yhtään mitä edes tarkoitan. Mikä avuksi tällaiseen?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Sun äiti yrittää elää sun kautta. Katkera sun nuoruudesta ja omasta vanhenemisestaan. Niin tuttua.
Miten tuo asioiden keksiminen siihen liittyy? Supernoloa ap:n äidille kun jää niistä kiinni. Ilmeisesti ystävillä realiteetit hiukan hukassa, jos eivät ole huomanneet tyyppiä valehtelijaksi..
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa päteä tekemisilläsi, jos ei ole juuri mitään kerrottavaa niin keksitään.
Outoa on se, että kyllä teen kaikenlaista, jolla voisi halutessaan päteä. Matkustelen usein, mutta hän ei siis kerro ihmisille että missä olen oikeasti ollut vaan keksii jonkun ihan erilaisen paikan. Urastanikin voisi kehuskella, mutta hän ei siitäkään kerro oikeita asioita vaan keksittyjä. Jos vaikka haen kauppikseen niin hän kertoo ihmisille että haen lääkikseen tms. Tai jos saan uuden työpaikan niin hän saattaa soittaa sukulaiselle ja harmitella että en koskaan saa työpaikkaa vaikka kuinka haen vaan olen työtön tms. Ap.
Kyllä Mä huolestuisin tuon Muistisairauden puolesta tai jonkun piilotissutgelun kenties... Kuulostaa siltä, että hän katsoo jonkun TV-ohjelman / lukee jonkun tarinan ja sitten ei enää pysty erottamaan mikä on tapahtunut siinä viihteessä ja mikä sulle oikeasti. Vähän niinkuin jotkut sekoittavat lastensa tekemiset höppänyyksissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on jo niin "radikaaleja" valheita, että kyseessä on varmaan ihan joku sairaus jo. Siis kuulostaa patologiselta valehtelijalta, en tiedä mikä se virallinen termi sellaiselle on. Kertooko äitisi nimeomaan sinun liittyen näitä valheita, vai muistakin ihmisistä? Onko sinulla sisaruksia? Muistatko lapsuudesta/teiniajasta että olisi ollut samanlaista?
Minulla on yksi sukulainen, joka kertoo lapsistaan vähän tuon tapaisesti valheita, mutta eivät ole (ainakaan muistini mukaan) noin radikaaleja. Noilla valheilla myös tekee yhdestä lapsesta "sankaria" ja toisesta mustaa lammasta. Esimerkiksi tämä musta lammas on toista paremmin menestynyt mm. urallaan, mutta äitinsä saattaa ilmekään värähtämättä väittää ettei hänellä ole vakituista sopimusta, on potkujen uhan alla, ei ole käynyt korkeakoulua, ei siivoa kotona jne. (mikään näistä ei ole totta), ja sitten tämän toisen saavutuksia liioitellaan. Itse olen ajatellut että tässä tilanteessa vaikuttaa sukupuoli, ja sen mieleisemmän lapsen saavutuksia liioitellaan. Sama oli lapsenakin jo heillä, tätä toista väitti "yksinkertaiseksi", vaikka pesi koulumenestyksessä toisen mennen tullen. Onko sinulla ollut mitään tuollaista?
Minulla on yksi sisarus. En ole ainakaan koskaan kuullut, että äitini hänestä kertoisi valheita tutuille. Tosin en tiedä ihan tarkkaan miten asia on. Mutta minä olen kyllä päässyt elämässä pidemmälle kuin tämä sisarukseni ja saavuttanut enemmän. Monesti jutut mitä äitini minusta puhuu muille on jotain ongelmia, joita väittää minulla olevan. Puhuu siis vaikka jollekin sukulaiselle "luottamuksellisesti" että lapsellaan (minulla) on jokin ongelma, ja vatvoo sitten sitä vaikkapa puhelimessa tämän sukulaisen kanssa. On kiusallista, kun kyseessä on siis ihan keksitty ongelma. Ap.
Onko sisarus samaa sukupuolta vai eriä? No mutta villit veikkaukseni 1) jostain tuntemattomasta syystä olisi toivonut tästä sisaruksestasi menestyjää, eikä sinusta 2) hän ei halua lastensa menestyvän kuin hän itse menestyy, haluaa olla ns. "tähti"
Siis oli äitisi motiivi mikä tahansa, niin hän ei varmasti ole mieleltään terve. Ehkä kyseessä on jonkinlainen persoonallisuushäiriö, kuka tietää. Se ettei hän keksi muista vastaavanlaisia satuja kielii siitä, että hän kyllä tietää valehtelevansa ja on ns. tässä todellisuudessa kiinni. Kyseessä on jonkinlaista kateuden tmv. tunteen epäkypsää käsittelyä.
Milläköhän saisin hänet lopettamaan valehtelun? Kun järjenpuhuminen, pyytäminen ja asiasta suuttuminen ei ole auttanut. Ap.
Sanot niille sun matkoista puhuville ihmisille, että äitisi on valehdellut. Älkää hyysätkö sairaita äitiänne. Mä tein sen virheen ja kärsin siitä kuolemaani asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on jo niin "radikaaleja" valheita, että kyseessä on varmaan ihan joku sairaus jo. Siis kuulostaa patologiselta valehtelijalta, en tiedä mikä se virallinen termi sellaiselle on. Kertooko äitisi nimeomaan sinun liittyen näitä valheita, vai muistakin ihmisistä? Onko sinulla sisaruksia? Muistatko lapsuudesta/teiniajasta että olisi ollut samanlaista?
Minulla on yksi sukulainen, joka kertoo lapsistaan vähän tuon tapaisesti valheita, mutta eivät ole (ainakaan muistini mukaan) noin radikaaleja. Noilla valheilla myös tekee yhdestä lapsesta "sankaria" ja toisesta mustaa lammasta. Esimerkiksi tämä musta lammas on toista paremmin menestynyt mm. urallaan, mutta äitinsä saattaa ilmekään värähtämättä väittää ettei hänellä ole vakituista sopimusta, on potkujen uhan alla, ei ole käynyt korkeakoulua, ei siivoa kotona jne. (mikään näistä ei ole totta), ja sitten tämän toisen saavutuksia liioitellaan. Itse olen ajatellut että tässä tilanteessa vaikuttaa sukupuoli, ja sen mieleisemmän lapsen saavutuksia liioitellaan. Sama oli lapsenakin jo heillä, tätä toista väitti "yksinkertaiseksi", vaikka pesi koulumenestyksessä toisen mennen tullen. Onko sinulla ollut mitään tuollaista?
Minulla on yksi sisarus. En ole ainakaan koskaan kuullut, että äitini hänestä kertoisi valheita tutuille. Tosin en tiedä ihan tarkkaan miten asia on. Mutta minä olen kyllä päässyt elämässä pidemmälle kuin tämä sisarukseni ja saavuttanut enemmän. Monesti jutut mitä äitini minusta puhuu muille on jotain ongelmia, joita väittää minulla olevan. Puhuu siis vaikka jollekin sukulaiselle "luottamuksellisesti" että lapsellaan (minulla) on jokin ongelma, ja vatvoo sitten sitä vaikkapa puhelimessa tämän sukulaisen kanssa. On kiusallista, kun kyseessä on siis ihan keksitty ongelma. Ap.
Onko sisarus samaa sukupuolta vai eriä? No mutta villit veikkaukseni 1) jostain tuntemattomasta syystä olisi toivonut tästä sisaruksestasi menestyjää, eikä sinusta 2) hän ei halua lastensa menestyvän kuin hän itse menestyy, haluaa olla ns. "tähti"
Siis oli äitisi motiivi mikä tahansa, niin hän ei varmasti ole mieleltään terve. Ehkä kyseessä on jonkinlainen persoonallisuushäiriö, kuka tietää. Se ettei hän keksi muista vastaavanlaisia satuja kielii siitä, että hän kyllä tietää valehtelevansa ja on ns. tässä todellisuudessa kiinni. Kyseessä on jonkinlaista kateuden tmv. tunteen epäkypsää käsittelyä.
Milläköhän saisin hänet lopettamaan valehtelun? Kun järjenpuhuminen, pyytäminen ja asiasta suuttuminen ei ole auttanut. Ap.
Sanot niille sun matkoista puhuville ihmisille, että äitisi on valehdellut. Älkää hyysätkö sairaita äitiänne. Mä tein sen virheen ja kärsin siitä kuolemaani asti.
Tietenkin sanon heille, että äitini on valehdellut. Mutta kun kyseessä on siis kymmenet ihmiset ja vuosia toistunut tilanne, niin alkaa jo kyllästyttää aina sanoa ihmisille, että taas äitini on siis valehdellut. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun äiti yrittää elää sun kautta. Katkera sun nuoruudesta ja omasta vanhenemisestaan. Niin tuttua.
Miten tuo asioiden keksiminen siihen liittyy? Supernoloa ap:n äidille kun jää niistä kiinni. Ilmeisesti ystävillä realiteetit hiukan hukassa, jos eivät ole huomanneet tyyppiä valehtelijaksi..
t.kristallikissa
Sä olet supernolo, enkä ala sun kanssa jankkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eikö äitisi muka tiedosta kertoneensa perättömiä? Mutta ei myöskään sinun kertoessa ole ihmeissään, miksi mahtoi sanoa perättömyyksiä? Siis jos vaikka sanoisit, että "niin, näytä se todiste siitä, että olin siellä Italiassa, kuten Maijalle sanoi?" Niin ei hetkauta häntä, ettei pysty sitä todistamaan?
t.kristallikissa
Eikä... Olen alkanut epäillä, että yksi kaverini on tällainen. Kertoo muista ihmisistä ihan häiriintyneitä juttuja. Niissä voi olla kai jokin totuuden siemen, mutta luultavasti vahvalla kädellä liioiteltuja.
Ja kun hänellä on vielä jotenkin paljon tällaisia juttuja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö äitisi muka tiedosta kertoneensa perättömiä? Mutta ei myöskään sinun kertoessa ole ihmeissään, miksi mahtoi sanoa perättömyyksiä? Siis jos vaikka sanoisit, että "niin, näytä se todiste siitä, että olin siellä Italiassa, kuten Maijalle sanoi?" Niin ei hetkauta häntä, ettei pysty sitä todistamaan?
t.kristallikissa
Tavallaan ei kai tiedosta. Kun kysyn miksi olit väittänyt sukulaiselle, että olin Italiassa, niin äitini joko vastaa, että "aijaa, luulin että olit Italiassa" tai sitten vaihtaa puheenaihetta. Jos kysyn, että miksi luulit, että olin Italiassa, niin hän sanoo, että "etkös sinä minulle siitä pari viikkoa sitten kertonut". Vastaan tietenkin, että "en kertonut, vaan olet keksinyt itse koko jutun". Sitten hän taas vaihtaa puheenaihetta. Keskustelu noista asioista tuntuu aika mahdottomalta hänen kanssaan. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on jo niin "radikaaleja" valheita, että kyseessä on varmaan ihan joku sairaus jo. Siis kuulostaa patologiselta valehtelijalta, en tiedä mikä se virallinen termi sellaiselle on. Kertooko äitisi nimeomaan sinun liittyen näitä valheita, vai muistakin ihmisistä? Onko sinulla sisaruksia? Muistatko lapsuudesta/teiniajasta että olisi ollut samanlaista?
Minulla on yksi sukulainen, joka kertoo lapsistaan vähän tuon tapaisesti valheita, mutta eivät ole (ainakaan muistini mukaan) noin radikaaleja. Noilla valheilla myös tekee yhdestä lapsesta "sankaria" ja toisesta mustaa lammasta. Esimerkiksi tämä musta lammas on toista paremmin menestynyt mm. urallaan, mutta äitinsä saattaa ilmekään värähtämättä väittää ettei hänellä ole vakituista sopimusta, on potkujen uhan alla, ei ole käynyt korkeakoulua, ei siivoa kotona jne. (mikään näistä ei ole totta), ja sitten tämän toisen saavutuksia liioitellaan. Itse olen ajatellut että tässä tilanteessa vaikuttaa sukupuoli, ja sen mieleisemmän lapsen saavutuksia liioitellaan. Sama oli lapsenakin jo heillä, tätä toista väitti "yksinkertaiseksi", vaikka pesi koulumenestyksessä toisen mennen tullen. Onko sinulla ollut mitään tuollaista?
Minulla on yksi sisarus. En ole ainakaan koskaan kuullut, että äitini hänestä kertoisi valheita tutuille. Tosin en tiedä ihan tarkkaan miten asia on. Mutta minä olen kyllä päässyt elämässä pidemmälle kuin tämä sisarukseni ja saavuttanut enemmän. Monesti jutut mitä äitini minusta puhuu muille on jotain ongelmia, joita väittää minulla olevan. Puhuu siis vaikka jollekin sukulaiselle "luottamuksellisesti" että lapsellaan (minulla) on jokin ongelma, ja vatvoo sitten sitä vaikkapa puhelimessa tämän sukulaisen kanssa. On kiusallista, kun kyseessä on siis ihan keksitty ongelma. Ap.
Onko sisarus samaa sukupuolta vai eriä? No mutta villit veikkaukseni 1) jostain tuntemattomasta syystä olisi toivonut tästä sisaruksestasi menestyjää, eikä sinusta 2) hän ei halua lastensa menestyvän kuin hän itse menestyy, haluaa olla ns. "tähti"
Siis oli äitisi motiivi mikä tahansa, niin hän ei varmasti ole mieleltään terve. Ehkä kyseessä on jonkinlainen persoonallisuushäiriö, kuka tietää. Se ettei hän keksi muista vastaavanlaisia satuja kielii siitä, että hän kyllä tietää valehtelevansa ja on ns. tässä todellisuudessa kiinni. Kyseessä on jonkinlaista kateuden tmv. tunteen epäkypsää käsittelyä.
Milläköhän saisin hänet lopettamaan valehtelun? Kun järjenpuhuminen, pyytäminen ja asiasta suuttuminen ei ole auttanut. Ap.
Sanot niille sun matkoista puhuville ihmisille, että äitisi on valehdellut. Älkää hyysätkö sairaita äitiänne. Mä tein sen virheen ja kärsin siitä kuolemaani asti.
Tietenkin sanon heille, että äitini on valehdellut. Mutta kun kyseessä on siis kymmenet ihmiset ja vuosia toistunut tilanne, niin alkaa jo kyllästyttää aina sanoa ihmisille, että taas äitini on siis valehdellut. Ap.
Johan on mänttiä porukkaa. Älä käy enää siellä tuppukylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä... Olen alkanut epäillä, että yksi kaverini on tällainen. Kertoo muista ihmisistä ihan häiriintyneitä juttuja. Niissä voi olla kai jokin totuuden siemen, mutta luultavasti vahvalla kädellä liioiteltuja.
Ja kun hänellä on vielä jotenkin paljon tällaisia juttuja...
Minunkin äidin jutuissa on kai jokin totuuden siemen tai jokin osio valheesta liittyy kyllä jollain tavalla johonkin, josta olen hänen kanssaan joskus puhunut. Italian matkan valhe tulee kun olen ollut vaikkapa Saksassa. Tai valheita minun (muka) alkoholiongelmasta tulee jos olen maininnut hänelle että vaikkapa ystäväni erosi äsken koska poikaystävänsä paljastui alkoholistiksi tms. Tai valhe siitä että hain lääkikseen kun hain kauppikseen, niin kyllähän siinä oli totuuden siemen siitä että hain opiskelemaan, ala vain meni ihan väärin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on jo niin "radikaaleja" valheita, että kyseessä on varmaan ihan joku sairaus jo. Siis kuulostaa patologiselta valehtelijalta, en tiedä mikä se virallinen termi sellaiselle on. Kertooko äitisi nimeomaan sinun liittyen näitä valheita, vai muistakin ihmisistä? Onko sinulla sisaruksia? Muistatko lapsuudesta/teiniajasta että olisi ollut samanlaista?
Minulla on yksi sukulainen, joka kertoo lapsistaan vähän tuon tapaisesti valheita, mutta eivät ole (ainakaan muistini mukaan) noin radikaaleja. Noilla valheilla myös tekee yhdestä lapsesta "sankaria" ja toisesta mustaa lammasta. Esimerkiksi tämä musta lammas on toista paremmin menestynyt mm. urallaan, mutta äitinsä saattaa ilmekään värähtämättä väittää ettei hänellä ole vakituista sopimusta, on potkujen uhan alla, ei ole käynyt korkeakoulua, ei siivoa kotona jne. (mikään näistä ei ole totta), ja sitten tämän toisen saavutuksia liioitellaan. Itse olen ajatellut että tässä tilanteessa vaikuttaa sukupuoli, ja sen mieleisemmän lapsen saavutuksia liioitellaan. Sama oli lapsenakin jo heillä, tätä toista väitti "yksinkertaiseksi", vaikka pesi koulumenestyksessä toisen mennen tullen. Onko sinulla ollut mitään tuollaista?
Minulla on yksi sisarus. En ole ainakaan koskaan kuullut, että äitini hänestä kertoisi valheita tutuille. Tosin en tiedä ihan tarkkaan miten asia on. Mutta minä olen kyllä päässyt elämässä pidemmälle kuin tämä sisarukseni ja saavuttanut enemmän. Monesti jutut mitä äitini minusta puhuu muille on jotain ongelmia, joita väittää minulla olevan. Puhuu siis vaikka jollekin sukulaiselle "luottamuksellisesti" että lapsellaan (minulla) on jokin ongelma, ja vatvoo sitten sitä vaikkapa puhelimessa tämän sukulaisen kanssa. On kiusallista, kun kyseessä on siis ihan keksitty ongelma. Ap.
Onko sisarus samaa sukupuolta vai eriä? No mutta villit veikkaukseni 1) jostain tuntemattomasta syystä olisi toivonut tästä sisaruksestasi menestyjää, eikä sinusta 2) hän ei halua lastensa menestyvän kuin hän itse menestyy, haluaa olla ns. "tähti"
Siis oli äitisi motiivi mikä tahansa, niin hän ei varmasti ole mieleltään terve. Ehkä kyseessä on jonkinlainen persoonallisuushäiriö, kuka tietää. Se ettei hän keksi muista vastaavanlaisia satuja kielii siitä, että hän kyllä tietää valehtelevansa ja on ns. tässä todellisuudessa kiinni. Kyseessä on jonkinlaista kateuden tmv. tunteen epäkypsää käsittelyä.
Milläköhän saisin hänet lopettamaan valehtelun? Kun järjenpuhuminen, pyytäminen ja asiasta suuttuminen ei ole auttanut. Ap.
Sanot niille sun matkoista puhuville ihmisille, että äitisi on valehdellut. Älkää hyysätkö sairaita äitiänne. Mä tein sen virheen ja kärsin siitä kuolemaani asti.
Tietenkin sanon heille, että äitini on valehdellut. Mutta kun kyseessä on siis kymmenet ihmiset ja vuosia toistunut tilanne, niin alkaa jo kyllästyttää aina sanoa ihmisille, että taas äitini on siis valehdellut. Ap.
Johan on mänttiä porukkaa. Älä käy enää siellä tuppukylässä.
Emme asu tuppukylässä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö äitisi muka tiedosta kertoneensa perättömiä? Mutta ei myöskään sinun kertoessa ole ihmeissään, miksi mahtoi sanoa perättömyyksiä? Siis jos vaikka sanoisit, että "niin, näytä se todiste siitä, että olin siellä Italiassa, kuten Maijalle sanoi?" Niin ei hetkauta häntä, ettei pysty sitä todistamaan?
t.kristallikissaTavallaan ei kai tiedosta. Kun kysyn miksi olit väittänyt sukulaiselle, että olin Italiassa, niin äitini joko vastaa, että "aijaa, luulin että olit Italiassa" tai sitten vaihtaa puheenaihetta. Jos kysyn, että miksi luulit, että olin Italiassa, niin hän sanoo, että "etkös sinä minulle siitä pari viikkoa sitten kertonut". Vastaan tietenkin, että "en kertonut, vaan olet keksinyt itse koko jutun". Sitten hän taas vaihtaa puheenaihetta. Keskustelu noista asioista tuntuu aika mahdottomalta hänen kanssaan. Ap.
Niin no se pitäis ahdistella nurkaan, nostaa seinälle vastaamaan siitä, että nyt todistat sen perustan pääkoppasi uumenista, millä puhut tuollaisia, mutta tuskinpa siitä mitään apua olisi. Mä kyllä pistäisin sen silti tilanteeseen, josta se ei pakene kuin törkeyksiä huutamalla tai muuten sekoilemalla. Tai no, jos ei vaan, niin nauhottaisin tilanteen ja soittaisin tallenteen kaikille, miten ei myönnä.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetoaako hän jotenkin siihen, että olet ap tosikko, kun hermostut näistä valheista? Että eihän ihmiset (hän) nyt kaikkia asioita voi muistaa, mutta sä olet niin hankala nillittäjä? Ja hiljentää sut sillä?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vetoaako hän jotenkin siihen, että olet ap tosikko, kun hermostut näistä valheista? Että eihän ihmiset (hän) nyt kaikkia asioita voi muistaa, mutta sä olet niin hankala nillittäjä? Ja hiljentää sut sillä?
t.kristallikissa
Vähän tuollaista kyllä. Yrittää siis hiljentää minut tuollaisilla puheilla, mutta ei useinkaan onnistu vaan pakenee itse lopulta paikalta, koska hermostun noista sanoista. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetoaako hän jotenkin siihen, että olet ap tosikko, kun hermostut näistä valheista? Että eihän ihmiset (hän) nyt kaikkia asioita voi muistaa, mutta sä olet niin hankala nillittäjä? Ja hiljentää sut sillä?
t.kristallikissaVähän tuollaista kyllä. Yrittää siis hiljentää minut tuollaisilla puheilla, mutta ei useinkaan onnistu vaan pakenee itse lopulta paikalta, koska hermostun noista sanoista. Ap.
Mun äiti kun koittaa hiljentää minut mokailtuaan itse (ei siis onneksi harrasta tuollaista jatkuvaa tai varsinaisesti tahallista valehtelua) niin sai mut uskomaan itseni huonoksi, kun vaadin sitä, ettei toimi väärin :(
Tai siis kyllä äitini kaunistelee asioita. Sitä se itseasiassa tekee tosi paljon. Paitsi milloin asiassa voi moittia minua.
t.kristallikissa
Mä en siis tajua asioiden kaunistelua valheella lainkaan. Eri asia jos voi fiksusti jättää jotain kertomatta. Muuten pitää kertoa asiat niin kuin ne ovat. Ohis.
t.kristallikissa
Mielenkiinnolla luin tätä keskustelua. Minulla on ollut työkaveri, joka keksi vastaavanlaisia tarinoita. Hänen kertomansa mukaan monet miehet ihastuivat häneen mitä kummallisimmissa tilanteissa. Kuten esim. lääkäri, linja-autonkuljettaja tms. Jutut ei voineet olla tosia, koska kaava oli jutuissa aina sama eikä hän niin kaunis ollut että kaikki häneen vois ihastua. Muuten tämä työkaveri oli ihan kiva, ja hyvä työssään, ei siis mikään dementikko. Ilmeisesti patologinen valehtelija, mytomaanikko. Varmaan uskoi itse juttuihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla luin tätä keskustelua. Minulla on ollut työkaveri, joka keksi vastaavanlaisia tarinoita. Hänen kertomansa mukaan monet miehet ihastuivat häneen mitä kummallisimmissa tilanteissa. Kuten esim. lääkäri, linja-autonkuljettaja tms. Jutut ei voineet olla tosia, koska kaava oli jutuissa aina sama eikä hän niin kaunis ollut että kaikki häneen vois ihastua. Muuten tämä työkaveri oli ihan kiva, ja hyvä työssään, ei siis mikään dementikko. Ilmeisesti patologinen valehtelija, mytomaanikko. Varmaan uskoi itse juttuihinsa.
Mulla oli kanssa kerran tällainen muuten ihan kiva mieystävä. Kuulemma mm. Dingon Neumann oli joittenkin bileiden jälkeen nukkunut heidän sohvallaan :D Vähän vaikea koskaan mennä takuuseen, oliko se valhe vai ei, mutta kaikenlaisia muitakin ihmeellisiä ja mielettömiä juttuja oli kaverille sattunut, kaikki ennen kuin me tapasimme. Yhdessäolomme aikana ei tapahtunut kyllä yhtikäs mitään :D Näitä vanhoja juttuja kuitenkin kertoili.
t.kristallikissa
Mun ratkaisu on paras.
t.kristallikissa