Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa

Lapsettomana pysyttelevä nainen ei herätä mitään raivoa kenessäkään, jos ei asetu muiden yläpuolelle ja tuomitse ja arvostele toisella lailla ajattelevien valintoja.

Lapsettomat kerjää epätoivoisesti huomiota. Heillä on aikaa kerjätä.

He janoavat tuomiota, raivokasta palautetta. Saavat siitä voimaa pysyä lapsettomina, mutta takaraivossa jyskyttää ahdistus biologisesta kellosta. Loppuu ylellisyys, vapaaehtoinen lapsettomuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ennemminkin sääliä jolla ei oo lasta/lapsia. Jäävät niin paljosta paitsi. 

Mä rakastan laitesukellusta, mutta ei tulisi mieleenkään sääliä ihmistä, joka sitä ei harrasta. Toki kaikessa, minkä jättää tekemättä, jää jostain paitsi, mutta ihan samalla tavalla kannattaa ymmärtää, että kaikki ei nauti samoista asioista.

Mä tiedän kokeilemattakin, etten halua harrastaa vuorikiipeilyä. Jos joku mua sen takia säälii niin sääliköön sitten.

Esineellistät lapsen johonkin laitesukellukseen tai vuorikiipeilyyn. Eihän niillä ole mitään tekemistä keskenään.

En itse ole koskaan törmännyt tuollaiseen. Toki olen perheellinen, mutta ymmärrän oikein hyvin valintaa lapsettomasta elämästä.

Kaipaan sellaista elämää vaikka lapsiani rakastankin yli kaiken, olisi vain kiva välillä elää elämää itsekkäästi ja tehdä itsestä kivoja juttuja, lasten myötä kun se elämä pyörii kokonaan lasten ehdoilla.

Lapseton elämä oli ihanaa ja itsekästä, sai tehdä mitä halusi, nukkua miten halusi, illat eivät täyttyneet iltapalan teosta, lasten kylvettämisestä, hampaiden pesusta, iltasadun lukemisesta (joka kuulostaa ihanalta mutta on pitkän päivän jälkeen joka päivä toistuessaan välillä raskasta) ja muusta lapsihässäkästä.

Mutta aikansa kutakin, kyllä lapset antaakin paljon, silti ymmärrän vapaaehtoisen lapsettomuuden oikein mainiosti! En todellakaan pidä huonompana valintana, välillä päin vastoin 😄

En mä ainakaan halua mitään huutavaa kakaraa mikä revitään mun persiistä ja joka pilaa mun elämän.

Äidit on väsähtäneitä ja lihavia inhottavia otuksia jotka raahaa joka paikkaan räkänokkaisen, inhottavan, haisevan lapsensa.

Sitten ne imettää ja levittelee kakkavaippoja ja kakarat vaan huutaa kuten äitinsäkin.

Minä olen nuori ja kaunis ja äidit vaan pelkää et mä vien niiden miehen.

Siksi ne vihaa mua. Mulla on elämä ja työ enkä loisi yhteiskuntaa kuten äidit ja lapset.

Miten tälläinen voi aiheuttaa muka jotain muuta kuin positiivisen reaktion??? - No siksi kun äitien älykkyysosamäärä laskee ja ei niillä kukaan tee enää mitään.

Minä tunnen muutaman keski-ikäisen lapsettoman naisen ja minua ei todellakaan raivostua heidän lapsettomuutensa, mutta kaikki ovat aika hankalia ja odottavat, että asiat menevät kuten he haluavat. Naisesta äitiys vaan tekee joustavamman ja lämpimämmän muitakin ihmisiä kohtaan.

Ei kenenkään tarvitse lapsia tehdä, mutta tietty kehitysvaihe jää välistä, jos jää lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat kerjää epätoivoisesti huomiota. Heillä on aikaa kerjätä.

He janoavat tuomiota, raivokasta palautetta. Saavat siitä voimaa pysyä lapsettomina, mutta takaraivossa jyskyttää ahdistus biologisesta kellosta. Loppuu ylellisyys, vapaaehtoinen lapsettomuus. 

Ei minusta huomionkerjaavyys ole mitenkaan sidottua perhestatukseen. Tietyntyyppiset henkilot aina esittelevat omaa elamaansa esim somessa tai puheissa toiveissa positiivinen ja ylistava palaute, mutta ei se havia lasten myota, vaan ehkapa sitten siirtyy lasten tekemisten esittelyyn.

Nappituntumalla tuttavapiirissani huomionkerjaajia ovat jotkut perheensa ainoat lapset tai iltatahdet, ja toinen aaripaa eli ne, jotka ovat jostain syysta jaaneet vaille huomiota lapsena (joko tosi suuresta perheesta tai jotenkin ongelmainen vanhempisuhde, minka ovat siis itsekin kertoneet). Eivatka hekaan ole mitenkaan pahantahtoisia, ja elavat varmasti ilman sita huomiotakin. Samat ihmiset ovat sitten positiivisessa mielessakin kiinnostuneita ihmisista ja sosiaalisista suhteista, kun taas ne jotka eivat kaipaa huomiota ovat erakkomaisempia.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen muutaman keski-ikäisen lapsettoman naisen ja minua ei todellakaan raivostua heidän lapsettomuutensa, mutta kaikki ovat aika hankalia ja odottavat, että asiat menevät kuten he haluavat. Naisesta äitiys vaan tekee joustavamman ja lämpimämmän muitakin ihmisiä kohtaan.

Ei kenenkään tarvitse lapsia tehdä, mutta tietty kehitysvaihe jää välistä, jos jää lapsettomaksi.

Onpa elämää ymmärtämätön kommentti. On olemassa lapsettomia, joilla on huomattavasti suurempi empatiakyky kuin joillakuilla äideillä/isillä. Toki toisin päin myös.  Yksilölliset erot ovat valtavia.

Lapsen saanut ihminen jää paitsi lapsettomuuden surusta eikä joudu kehittymään sillä tasolla lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan halua mitään huutavaa kakaraa mikä revitään mun persiistä ja joka pilaa mun elämän.

Äidit on väsähtäneitä ja lihavia inhottavia otuksia jotka raahaa joka paikkaan räkänokkaisen, inhottavan, haisevan lapsensa.

Sitten ne imettää ja levittelee kakkavaippoja ja kakarat vaan huutaa kuten äitinsäkin.

Minä olen nuori ja kaunis ja äidit vaan pelkää et mä vien niiden miehen.

Siksi ne vihaa mua. Mulla on elämä ja työ enkä loisi yhteiskuntaa kuten äidit ja lapset.

Miten tälläinen voi aiheuttaa muka jotain muuta kuin positiivisen reaktion??? - No siksi kun äitien älykkyysosamäärä laskee ja ei niillä kukaan tee enää mitään.

Mua rupesi naurattamaan sun vuodatus, jösses sentään :D tuollaisiako sä mietit päivät pitkät? Sulla on liikaa aikaa, selvästi. En muuten tiennytkään, että lapsettomuus saa ajan pysähtymään ja vanhenemista ei tapahdu? Et kauan pysy nuorena, aika hoitaa sen puolen.

Vierailija kirjoitti:

Itse säälin lapsettomia naisia, mutta jokainen valitsee polkunsa.

Jos ei halua lapsia se kertoo että ei ole hyvä vanhempi lapselle.

Eikö se ole silloin lapsen kannalta paras ratkaisu ettei synny perheeseen joka ei halua hoitaa lasta????

Ymmärrystä vähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aivan raivon vallassa, lapsettomat ihmiset ovat kuin punainen vaate härälle... eikun ootas... hitsi, eihän mua oikeasti kiinnosta pätkääkään onko jollain lapsia vai ei.

Niin, koska aloituksessa viitattiin lapsettomien naisten saaneen raivokkaita kommentteja, kun taas miesten ei, tämä tarkoitti tietysti, että kaikkien, etenkin juuri sinun, pitäisi olla kiinnostunut tai raivon vallassa. Paljon jaksatte todistella välinpitämättömyyttänne :D

En ole koskaan saanut raivokkaita kommentteja keneltäkään koskien yhtään mitään elämänvalintojani. Katsos kun mun asiat ei kuulu muille. Teen niin kuin itse tykkään. Minkälaisia lapasia te olette, jos teille päin naamaa naristaan?

Oho, onneksi olen niin erakkomaisesti elävä lapseton nainen (43 v) että eipä ole kukaan mitään ihmetellyt saati raivonnut.

Vierailija kirjoitti:

Itse säälin lapsettomia naisia, mutta jokainen valitsee polkunsa.

Minä kadehdin heitä salaa.

t. kolmen lapsen yh

Vierailija kirjoitti:

Naisesta äitiys vaan tekee joustavamman ja lämpimämmän muitakin ihmisiä kohtaan.

Voi jumaliste mitä skeidaa! Mun ei tartte kuin katsoa mun omaa mutsia, se vihaa avoimesti omia lapsiaan eli meitä, ja vielä avoimemmin kaikkien muiden lapsia. Maailman epäempaattisin, kylmin ja epäjoustavin ihminen!!

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat kerjää epätoivoisesti huomiota. Heillä on aikaa kerjätä. 

Lähtikö aivot istukan mukana? Lapsettomat pysyttelee sivummalla, mutta lapsiperheet ne vasta tekevät itsestään kauheaa numeroa! Sama minne menet (ostarit, marketit) ja sama missä surffaat (some) niin lapsiperheillä aivan käsittämätön tarve korostaa itseään! Sitten kun eivät saa huomiota niin itkevät että Suomi on lapsivihamielinen maa, vaikka tämä on selvästi lasten palvontamaa koska täällä tehdään ihan kaikki lasten ja lapsiperheiden ehdoilla. Lapsettovat eivät vaan jaksa tästä valittaa, vaan antavat lapsiperheiden hoitaa kaikki maailman valittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Ah, vapaaehtoinen lapsettomuus. Mun lempparia.

Aina kun joku inisee mulle että mun *pitää* (ilmeisesti jostain oudosta kiitollisuudesta tai velvollisuudesta) tehdä äidistäni mummo ja antaa äiskälle lapsenlapsia paapottavaksi niin sanon että jos äiskä haluaa vauvoja lellittäväkseen niin saa luvan tehdä sellaiset ihan itse, minä en ala niitä hänelle tilauksesta tehtailemaan. Äitinikin ymmärtää varsin hyvin mikseivät kaikki halua lapsia, hän on itse 15-lapsisen perheen vanhimpia lapsia ja sanoo tienneensä jo lapsena että hänestä ei tasan tarkkaan tule suurperheen äitiä. Saikin sitten vain minut, ja minutkin vahingossa.

Samoin kun joku jolle asia ei kuulu pätkän vertaa (sukulaistäti tai muu puolituttu joka luulee tuntevansa minut paremmin kuin minä itse) inttää että musta tulisi varmasti hyvä äiti koska olen niin hyvä lasten kanssa ja että totta kai mä haluan vielä joskus lapsia koska niin vain tehdään, ja ainahan sattuu vahinkoja önnönnöö niin sanon että jos musta ikinä tulisi äiti niin musta tulisi se koko maata järkyttävä lööppiäiti joka hermoromahduksen saatuaan hukuttaa lapsensa ammeeseen tai sytyttää talonsa palamaan tai muuten vaan jättää heitteille koska ei jaksa enää. Että sellaiselleko ihmiselle haluat lapsia siunaantuvan?

Lapsenvahtina tutuille muksuille olen ihan mielelläni ja parasta siinä on kun lapset voi päivän päätteeksi luovuttaa takaisin vanhemmilleen känkkäränkkäilemään ja uhmaikäilemään ja sairastamaan vesirokot ja täiepidemiat, mutta omia en halua. En ottaisi vaikka maksettaisiin miljoona euroa jokaisesta. Tunnen itseni ja tiedän ettei mun kärsivällisyys ja hermot kestäisi pitemmällä aikavälillä. Muitakin syitä on, mutta se etten halua altistaa yhtäkään lasta sellaiselle sekopää-äidille jollainen tietäisin itse olevani, on niistä kaikista suurin. Vanhemmuuden pitäisi muutenkin olla sellainen juttu että jos vähänkään epäilyttää niin ei hanki lapsia. Eikä niin että "no emmä tiiä, kai me voidaan kokeilla" ja sit ei kiinnostakaan. Vain niiden jotka ehdottomasti, sataprosenttisen varmasti haluavat lapsia tulisi ryhtyä vanhemmiksi.

Onkin jännää miten omien puutteidensa tiedostaminen tekee näiden pakkohankkialapsia-inttäjien mielestä minusta itsekkään. Olen itsekäs kun en halua että (mielikuvitus)lapsi kärsii paskasta äidistä? Inttäjät haluavat että ihminen joka ei halua lapsia (ja joka on moneen kertaan sanonut että syöttäisi mielikuvituslapsensa susille) hankkii lapsia? Inhoat lapsia, no ei haittaa, hanki niitä silti? Millaisia lastenvihaajia nämä ihmiset oikeen on, kysynpä vaan.

*standing ovation*

Erikoinen väite, että harvinainen ilmiö kyseessä. Tiedän monia naisia, jotka ovat sanoneet etteivät aio tehdä ikinä lapsia ja olen sen uskonut kerrasta. En kysele heidän syitään enkä oikeastaan mitään muutakaan, sen sijaan muut läsnäolijat saattavat aloittaa tinkaamisen aiheesta. Ainoa vain, ettei se kuulu kenellekään. Myöskään se ei kuulu kenellekään, jos kyseinen nainen myöhemmin tuleekin onnistuneesti raskaaksi ja synnyttää lapsen. Moni oikein tuntuu jäävän odottamaan sitä, että pääsevät nännättelemään aiheesta myöhemmin ja oikein kärkkyvät kuin korppikotkat lapsettoman ympärillä. Ihan kuin tämä olisi tahtojen taistelu, mutta ympäristö vain valinnut kohteekseen tuulimyllyn.  

Tiedän myös monia, jotka eivät ole halunneet lasta siihen suhteeseen, jonka hetkellä ovat kysymykseen vastanneet. Itsekin ajattelin "väärän kumppanin" kanssa, etten halua ikinä lapsia, mutta myöhemmin tapasin uuden miehen jonka kanssa olimme väsäämässä perhettä jo alle kolmessa kuukaudessa. Jäätävä tahti, mutta siinä puhui biologia. Myöhemmin puhui pappi ja perhearki. 

329 jatkaa sen verran, että nämä samat naiset jotka ovat ensin aikoneet olla lapsettomia ovat myöhemmin osa tehneet lapsen tai lapsia. Mietin paljon niistäkin on hankittu vahingossa tai painostuksesta. Haluaisin uskoa, että he todella itse pohjimmiltaan halusivat sitä yhtä paljon eivätkä hankkineet sitä ympäristön painostuksesta. 

Lisäksi tuo "pelastakaa maapallo" on vanha ilmiö. Jo irc-gallerian aikoina oli ryhmä, johon kokoontui nuoria keskustelemaan lapsettomuudesta ja sen pelastavasta vaikutuksesta. Nyt oman lapseni tarvehankintoja tehdessä en voisi olla enempää samaa mieltä kuormittavuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan halua mitään huutavaa kakaraa mikä revitään mun persiistä ja joka pilaa mun elämän.

Äidit on väsähtäneitä ja lihavia inhottavia otuksia jotka raahaa joka paikkaan räkänokkaisen, inhottavan, haisevan lapsensa.

Sitten ne imettää ja levittelee kakkavaippoja ja kakarat vaan huutaa kuten äitinsäkin.

Minä olen nuori ja kaunis ja äidit vaan pelkää et mä vien niiden miehen.

Siksi ne vihaa mua. Mulla on elämä ja työ enkä loisi yhteiskuntaa kuten äidit ja lapset.

Miten tälläinen voi aiheuttaa muka jotain muuta kuin positiivisen reaktion??? - No siksi kun äitien älykkyysosamäärä laskee ja ei niillä kukaan tee enää mitään.

Mieheni ei kyllä juuri välittäisi naisesta joka ei tiedä biologiasta sen vertaa mistä ne lapset tulee. Otahan kirja käteen ja tarkista.

Vierailija kirjoitti:

Uj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkaltainen uutisointi vaan lisää vastakkainasettelua. Mitä jos kaikki vain elettäisiin omanlaistamme elämää ja hyväksyttäisiin ihan vilpittömästi toisten ratkaisut, vaikka ei samaa mieltä oltaisikaan?

Jos lapsia hankkivat eivät maksattaisi lastensa kuluja lapsettomilla, niin mikäs siinä.

Mutta nyt homma haisee, toisten elämänvalintoja ja haluja maksettava aivan ulkopuolisten. Joka lapsia haluaa, niin maksakoot itse.

Maksatko sinä itse kaikki saamasi yhteiskunnan palvelut? Teit niin lapsena? Teet niin opiskelijana, sairaana, vanhuksena? Vai maksaako kulloinenkin työssäkäyvä porukka veroina tuosta siinä hetkessä suurimman osan (eli ne nykyiset lapset ne tulevat vanhustenhuollot)? Aika lyhytnäköinen tuo sinun ajatuksesi hyvinvointiyhteiskunnan toimintaperiaatteesta.

Kyllä. Sen lisäksi systeemi ottaa huomioon se, että lapseton ei osallistu uusien veronmaksajien syntyyn, vaan elää itsekkäästi itsensä varten. Kantasuomalaisia ei voi koskaan olla liikaa, pieni kansa kun olemme.