Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen muutaman keski-ikäisen lapsettoman naisen ja minua ei todellakaan raivostua heidän lapsettomuutensa, mutta kaikki ovat aika hankalia ja odottavat, että asiat menevät kuten he haluavat. Naisesta äitiys vaan tekee joustavamman ja lämpimämmän muitakin ihmisiä kohtaan.

Ei kenenkään tarvitse lapsia tehdä, mutta tietty kehitysvaihe jää välistä, jos jää lapsettomaksi.

Onpa elämää ymmärtämätön kommentti. On olemassa lapsettomia, joilla on huomattavasti suurempi empatiakyky kuin joillakuilla äideillä/isillä. Toki toisin päin myös.  Yksilölliset erot ovat valtavia.

Lapsen saanut ihminen jää paitsi lapsettomuuden surusta eikä joudu kehittymään sillä tasolla lainkaan.

No höpsis. Perustelet yksittäistapauksilla - kyllä florencenightingaleja varmasti on, mutta noin pääsääntöisesti äitiys kyllä vaikuttaa naisiin niin, että empatiakyky lisääntyy, tulee kärsivällisyyttä ja epäitsekkyyttä lisää, hoitaminen ja auttaminen sujuu luontevammin. Ja tottahan lapsen saanut ihminen on aivan hyvin voinut kärvistellä lapsettomuuden surussaan vaikka parikymmentä vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on terve jos ei halua rääkyviä kakaroita jalkoihin pyörimään

Mielenkiintoinen ajatus että sukupuuttoon johtava käyttäytyminen on tervettä...

Tämähän johtuu ihan tästä nykyajan minäminäminä-ajattelusta. Perhe, suku, kansa ei merkitse hevonpaskaa, pääasia kun minä vain saan torkkuhetkeni ja laitesukellukseni ja vaellusmatkani Andeille eikä hermojani vain koettele mikään.

Nämä tyypit, jotka perustelevat lapsettomuuttaan sillä, ettei heidän hermonsa kestäisi lapsia, kuulostavat vaarallisilta yksilöiltä noin muutenkin. Ihan varmaan se hermo pettää monesta muustakin asiasta. Etenkin jos sitä ei edes viitsi yrittää venyttää.

Itselläni on tosi lyhyt pinna, mutta l se on nyt vanhemmiten paljon venyvämpi niin kotioloissa kuin muuallakin. Ison kiitoksen siitä voin osoittaa kolmelle nyt jo aikuiselle lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

En huolisi parisuhteeseen akkaa, joka haluaa porsia tai on yh. Lapsettomuus on minulle elinehto, josta en tingi lainkaan.

M44

En huolisi mihinkään ukkoa, joka olisi niin tinkimätön lapsi/naisvihaaja

T. Hyvät geenit

Minusta jokainen voi valita mitä haluaa. Usein on kyllä niin, että lapsia kasvattava ihminen kehittyy hiukan myös ihmisenä. Ei tietenkään aina- siitä tämäkin palsta on oiva todiste.  Itselläni on muutama hyvä kaveri, joilla ei ole lapsia. Kyllä joskus on vaikeaa tuntea myötätuntoa heidän tuskiaan kohtaan- niin vähäiset ja itsekeskeiset syyt heidän päivänsä voivat kaataa. Heillä on lopuuomasti aikaa aistia ja ahdistua omista tuntemuksistaan ja vaatia- aikuisina ihmisinä- ympäristöltä lähes lapsen kojhtelua. Että jollakin tasolla he eivät ole kasvaneet aikuiseksi. Ehkä ihminen ei kasva jos ei joudu ottamaan vastuuta toisesta. Joten sitä loputonta itsekeskeistä oman navan ympärillä pyörimistä on joskus vaikeaa sietää.  Mutta toisaalta, elämä tarjoaa kasvun paikkoja varmaankin kaikille. Ja kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Uj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkaltainen uutisointi vaan lisää vastakkainasettelua. Mitä jos kaikki vain elettäisiin omanlaistamme elämää ja hyväksyttäisiin ihan vilpittömästi toisten ratkaisut, vaikka ei samaa mieltä oltaisikaan?

Jos lapsia hankkivat eivät maksattaisi lastensa kuluja lapsettomilla, niin mikäs siinä.

Mutta nyt homma haisee, toisten elämänvalintoja ja haluja maksettava aivan ulkopuolisten. Joka lapsia haluaa, niin maksakoot itse.

Maksatko sinä itse kaikki saamasi yhteiskunnan palvelut? Teit niin lapsena? Teet niin opiskelijana, sairaana, vanhuksena? Vai maksaako kulloinenkin työssäkäyvä porukka veroina tuosta siinä hetkessä suurimman osan (eli ne nykyiset lapset ne tulevat vanhustenhuollot)? Aika lyhytnäköinen tuo sinun ajatuksesi hyvinvointiyhteiskunnan toimintaperiaatteesta.

No näinpä.

Minua ei raivostuta eikä vihastuta kovinkaan moni asia, mutta tyhmyys kyllä ärsyttää. Yksi tyhmyyden ilmenemä on itkeä maailman ylikansoitusta ja olla sen takia tekemättä lapsia Suomeen. Ei ole kenenkään etu, jos me täällä hiivumme hengiltä. Enemmän hyötyä meistä maailmalle on kuin monista muista. Meidän saasteemme ei tätä palloa tapa.  Eikä ole järkeä siinäkään, että etelän hetelmät muuttavat toiselta puolen maailmaa tänne meille ylläpidettäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä minua ei pätkääkään kiinnosta, hankkiiko joku lapsia vai ei. Henkilökohtainen päätös, ei kiinnosta eikä kuulu minulle.

Ja väitän, että enemmistö meistä äideistä ajattelee näin. Ainoa, jotka luulevat asian olevan "raivon aihe" lapsiperheiden äideille ovat vannoutuneet velat, jotka rakentavat selvästi päätöksensä tueksi jonkinlaista vallankumouasetelmaa ja vastarintataistelija-asennetta. Ihan turhaa, päätöksenne on evvk.

t. 51-vuotias kahden teinin äiti

sataprosenttisesti samaa mieltä varsinkin tuon kanssa.

Veloilla on kauhea tarve tulla vauva-lehden perhepalstalle inttämään lapsettomuuspäätöksensä paremmuutta. Ensinnäkään, heillä ei ole hitonkaan käsitystä asiasta, koska heillähän ei ole äitiydestä omakohtaista kokemusta. Ja toiseksi jokainen on yksilö, eli samat ratkaisut eivät sovi kaikille. Ja kolmanneksi: who the fuck cares? Ainoa looginen selitys tuolle tilittämisen vimmalle on juuri se, että siten he haluavat vakuuttaa itseään. Kenenkään muun mielipiteeseenhän noilla ei ole pätkänkään vaikutusta, En minäkään voi yhtäkään velaa käännyttää äidiksi, joten luuleeko joku vela inttämisellä taivuttavansa naiset luopumaan lapsihaaveista?

Kiitos👍👍👍

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokainen voi valita mitä haluaa. Usein on kyllä niin, että lapsia kasvattava ihminen kehittyy hiukan myös ihmisenä. Ei tietenkään aina- siitä tämäkin palsta on oiva todiste.  Itselläni on muutama hyvä kaveri, joilla ei ole lapsia. Kyllä joskus on vaikeaa tuntea myötätuntoa heidän tuskiaan kohtaan- niin vähäiset ja itsekeskeiset syyt heidän päivänsä voivat kaataa. Heillä on lopuuomasti aikaa aistia ja ahdistua omista tuntemuksistaan ja vaatia- aikuisina ihmisinä- ympäristöltä lähes lapsen kojhtelua. Että jollakin tasolla he eivät ole kasvaneet aikuiseksi. Ehkä ihminen ei kasva jos ei joudu ottamaan vastuuta toisesta. Joten sitä loputonta itsekeskeistä oman navan ympärillä pyörimistä on joskus vaikeaa sietää.  Mutta toisaalta, elämä tarjoaa kasvun paikkoja varmaankin kaikille. Ja kukin tavallaan.

No on tuokin ajattelu vähän hassua. Minulla on niin lapsellisia kun lapsettomia ystäviä ja kyllä minusta kaikkien ongelmat on ihan yhtä arvokkaita. Minulla on lapsi ja toinen syntyy minä hetkenä hyvänsä.

Aina löytyy joku jolla on rankempaa, eikä se vähennä toisten tuntemuksia heidän ongelmiaan kohtaa. Olen esimerkiksi saanut itse valittaa väsymystä vain yhden lapsen kanssa, siitäkin huolimatta että jollain on kaksoset jotka eivät nuku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan halua mitään huutavaa kakaraa mikä revitään mun persiistä ja joka pilaa mun elämän.

Äidit on väsähtäneitä ja lihavia inhottavia otuksia jotka raahaa joka paikkaan räkänokkaisen, inhottavan, haisevan lapsensa.

Sitten ne imettää ja levittelee kakkavaippoja ja kakarat vaan huutaa kuten äitinsäkin.

Minä olen nuori ja kaunis ja äidit vaan pelkää et mä vien niiden miehen.

Siksi ne vihaa mua. Mulla on elämä ja työ enkä loisi yhteiskuntaa kuten äidit ja lapset.

Miten tälläinen voi aiheuttaa muka jotain muuta kuin positiivisen reaktion??? - No siksi kun äitien älykkyysosamäärä laskee ja ei niillä kukaan tee enää mitään.

Mieheni ei kyllä juuri välittäisi naisesta joka ei tiedä biologiasta sen vertaa mistä ne lapset tulee. Otahan kirja käteen ja tarkista.

Ei se pysty :) :(

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokainen voi valita mitä haluaa. Usein on kyllä niin, että lapsia kasvattava ihminen kehittyy hiukan myös ihmisenä. Ei tietenkään aina- siitä tämäkin palsta on oiva todiste.  Itselläni on muutama hyvä kaveri, joilla ei ole lapsia. Kyllä joskus on vaikeaa tuntea myötätuntoa heidän tuskiaan kohtaan- niin vähäiset ja itsekeskeiset syyt heidän päivänsä voivat kaataa. Heillä on lopuuomasti aikaa aistia ja ahdistua omista tuntemuksistaan ja vaatia- aikuisina ihmisinä- ympäristöltä lähes lapsen kojhtelua. Että jollakin tasolla he eivät ole kasvaneet aikuiseksi. Ehkä ihminen ei kasva jos ei joudu ottamaan vastuuta toisesta. Joten sitä loputonta itsekeskeistä oman navan ympärillä pyörimistä on joskus vaikeaa sietää.  Mutta toisaalta, elämä tarjoaa kasvun paikkoja varmaankin kaikille. Ja kukin tavallaan.

Mitä nämä vähäiset ja itsekeskeiset syyt mielestäsi ovat? Oman kaveri- ja tuttavapiirini perusteella voisin todeta, että pikemminkin äideissä löytyy enemmän itsekeskeisiä valittajia. Äitiyskorttia heilutellaan joka käänteessä, eli totta kai hänen tulisi saada parhaat työvuorot/hakemansa esimiehen pesti/loputtomasti myötäilyä ja ymmärrystä ystäviltä siksi, että hän on ÄITI. Mielestäni tällainen on juuri sitä lapsenomaista vaatimista, johon viestissäsi viittasit. Monilla äideillä on myös ikävä tapa teilata lapsettomien - ja muidenkin äitien, jos he eivät ole juuri samanlaisia kuin nämä äidit itse - ajatukset, tuntemukset ja kokemukset. Puolustukseksi on sanottava, että kaikki tuntemani äidit eivät tosiaankaan ole tällaisia vaan lähinnä ne, jotka lapset ovat hankkineet siksi kun "niin kuuluu tehdä". Aidosti omasta halustaan lapsia hankkineet ovat sinut valintojensa kanssa eikä heillä ole tarvetta lytätä, syyllistää ja marttyroida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ennemminkin sääliä jolla ei oo lasta/lapsia. Jäävät niin paljosta paitsi. 

Mä rakastan laitesukellusta, mutta ei tulisi mieleenkään sääliä ihmistä, joka sitä ei harrasta. Toki kaikessa, minkä jättää tekemättä, jää jostain paitsi, mutta ihan samalla tavalla kannattaa ymmärtää, että kaikki ei nauti samoista asioista.

Mä tiedän kokeilemattakin, etten halua harrastaa vuorikiipeilyä. Jos joku mua sen takia säälii niin sääliköön sitten.

Esineellistät lapsen johonkin laitesukellukseen tai vuorikiipeilyyn. Eihän niillä ole mitään tekemistä keskenään.

Ja tämä asia kertoisi lääkärille paljon /diagnoosia päätelleen/ :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokainen voi valita mitä haluaa. Usein on kyllä niin, että lapsia kasvattava ihminen kehittyy hiukan myös ihmisenä. Ei tietenkään aina- siitä tämäkin palsta on oiva todiste.  Itselläni on muutama hyvä kaveri, joilla ei ole lapsia. Kyllä joskus on vaikeaa tuntea myötätuntoa heidän tuskiaan kohtaan- niin vähäiset ja itsekeskeiset syyt heidän päivänsä voivat kaataa. Heillä on lopuuomasti aikaa aistia ja ahdistua omista tuntemuksistaan ja vaatia- aikuisina ihmisinä- ympäristöltä lähes lapsen kojhtelua. Että jollakin tasolla he eivät ole kasvaneet aikuiseksi. Ehkä ihminen ei kasva jos ei joudu ottamaan vastuuta toisesta. Joten sitä loputonta itsekeskeistä oman navan ympärillä pyörimistä on joskus vaikeaa sietää.  Mutta toisaalta, elämä tarjoaa kasvun paikkoja varmaankin kaikille. Ja kukin tavallaan.

Mitä nämä vähäiset ja itsekeskeiset syyt mielestäsi ovat? Oman kaveri- ja tuttavapiirini perusteella voisin todeta, että pikemminkin äideissä löytyy enemmän itsekeskeisiä valittajia. Äitiyskorttia heilutellaan joka käänteessä, eli totta kai hänen tulisi saada parhaat työvuorot/hakemansa esimiehen pesti/loputtomasti myötäilyä ja ymmärrystä ystäviltä siksi, että hän on ÄITI. Mielestäni tällainen on juuri sitä lapsenomaista vaatimista, johon viestissäsi viittasit. Monilla äideillä on myös ikävä tapa teilata lapsettomien - ja muidenkin äitien, jos he eivät ole juuri samanlaisia kuin nämä äidit itse - ajatukset, tuntemukset ja kokemukset. Puolustukseksi on sanottava, että kaikki tuntemani äidit eivät tosiaankaan ole tällaisia vaan lähinnä ne, jotka lapset ovat hankkineet siksi kun "niin kuuluu tehdä". Aidosti omasta halustaan lapsia hankkineet ovat sinut valintojensa kanssa eikä heillä ole tarvetta lytätä, syyllistää ja marttyroida.

Joo kaikenlainen ruikuttaminen ensimmaisen maailman ongelmista taitaa olla enemmankin nykypaivan ilmio kuin mikaan lapsettomuuteen liittyva. Esim lasten harrastuskuskausten stressaavuus on todellakin vain ja ainoastaan korkean elintason aihettamien kvasiongelmien synnyttama turha ahdistuksenaihe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen muutaman keski-ikäisen lapsettoman naisen ja minua ei todellakaan raivostua heidän lapsettomuutensa, mutta kaikki ovat aika hankalia ja odottavat, että asiat menevät kuten he haluavat. Naisesta äitiys vaan tekee joustavamman ja lämpimämmän muitakin ihmisiä kohtaan.

Ei kenenkään tarvitse lapsia tehdä, mutta tietty kehitysvaihe jää välistä, jos jää lapsettomaksi.

Onpa elämää ymmärtämätön kommentti. On olemassa lapsettomia, joilla on huomattavasti suurempi empatiakyky kuin joillakuilla äideillä/isillä. Toki toisin päin myös.  Yksilölliset erot ovat valtavia.

Lapsen saanut ihminen jää paitsi lapsettomuuden surusta eikä joudu kehittymään sillä tasolla lainkaan.

Anopillani on monta lasta, mutta hän on silti ilkeä ja kylmä ihminen.

Suuttuessaan myös hemmetin lapsellinen marttyyri.

Että ei se äitiys automaattisesti kestään lämmintä tee.

Vierailija kirjoitti:

Itse säälin lapsettomia naisia, mutta jokainen valitsee polkunsa.

Vahvat, aikuiseksi kasvaneet ihmiset eivät tarvitse sääliä tai edes ajattele, että se olisi joku asia, jota pitäisi viljellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse säälin lapsettomia naisia, mutta jokainen valitsee polkunsa.

Vahvat, aikuiseksi kasvaneet ihmiset eivät tarvitse sääliä tai edes ajattele, että se olisi joku asia, jota pitäisi viljellä. 

Tai sääli ihmisiä vain omien oletustensa perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen muutaman keski-ikäisen lapsettoman naisen ja minua ei todellakaan raivostua heidän lapsettomuutensa, mutta kaikki ovat aika hankalia ja odottavat, että asiat menevät kuten he haluavat. Naisesta äitiys vaan tekee joustavamman ja lämpimämmän muitakin ihmisiä kohtaan.

Ei kenenkään tarvitse lapsia tehdä, mutta tietty kehitysvaihe jää välistä, jos jää lapsettomaksi.

Onpa elämää ymmärtämätön kommentti. On olemassa lapsettomia, joilla on huomattavasti suurempi empatiakyky kuin joillakuilla äideillä/isillä. Toki toisin päin myös.  Yksilölliset erot ovat valtavia.

Lapsen saanut ihminen jää paitsi lapsettomuuden surusta eikä joudu kehittymään sillä tasolla lainkaan.

Anopillani on monta lasta, mutta hän on silti ilkeä ja kylmä ihminen.

Suuttuessaan myös hemmetin lapsellinen marttyyri.

Että ei se äitiys automaattisesti kestään lämmintä tee.

Jälleen kerran isompaa kokonaisuutta vastustetaan vetoamalla omaan yksittäiseen kokemukseen.  Minunkin äitini on tuollainen kuin anoppisi, mutta silti olen sitä mieltä, että hän on maailman mittakaavassa kuitenkin vähemmistöä.

Vastaan rehellisesti: olen katkera ja kateellinen lapsettomille ja synnyttämättömille naisille.

Oma elämä pyörii pyykkikoneen ja tiskialtaan ympärillä. Koko huusholli on vastuullani. Mies ei osallistu kotitöihin ja hoidan kodin töitä hänenkin puolesta. Teen 3-vuorotyötä, hoidan kodin ja lapset enkä ehdi huolehtimaan itsestäni. Olen lihonut paljon. Seksiä meidän liitossa ei enää ole. Jos en siivoaisi, olisi koti kuin pommin jäljiltä. Jos saisin valita toisin, en olisi synnyttänyt lapsia tuollaisen vätyksen kanssa!

Joop ihan hölmöä. Mulla taas on yksi lapsi ja saan kommenttia aina siitä, kun hän tarvitsee sisaruksen/sisaruksia ja jos en tee lisää niin se ei ole hyväksi. Okei mut entä jos minä en halua? Mitä pahaa siinä on jos aattelen myös omaa hyvinvointiani ja en yksinkertaisesti ole sen tyyppinen nainen kuka jaksaa olla kotona hoitamassa pieniä lapsia/vauvoja vuodesta toiseen. Sitäpaitsi voin antaa yhdelle lapselle jakamattoman huomion ja rakkauden eiköhän siitä ihan onnellinen kasva ilman sisaruksiakin :)

Vierailija kirjoitti:

Vastaan rehellisesti: olen katkera ja kateellinen lapsettomille ja synnyttämättömille naisille.

Oma elämä pyörii pyykkikoneen ja tiskialtaan ympärillä. Koko huusholli on vastuullani. Mies ei osallistu kotitöihin ja hoidan kodin töitä hänenkin puolesta. Teen 3-vuorotyötä, hoidan kodin ja lapset enkä ehdi huolehtimaan itsestäni. Olen lihonut paljon. Seksiä meidän liitossa ei enää ole. Jos en siivoaisi, olisi koti kuin pommin jäljiltä. Jos saisin valita toisin, en olisi synnyttänyt lapsia tuollaisen vätyksen kanssa!

Tuossakin ikävä kyllä taitaa tuo mies tehdä elämästäsi ikävää ennemmin kun lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan rehellisesti: olen katkera ja kateellinen lapsettomille ja synnyttämättömille naisille.

Oma elämä pyörii pyykkikoneen ja tiskialtaan ympärillä. Koko huusholli on vastuullani. Mies ei osallistu kotitöihin ja hoidan kodin töitä hänenkin puolesta. Teen 3-vuorotyötä, hoidan kodin ja lapset enkä ehdi huolehtimaan itsestäni. Olen lihonut paljon. Seksiä meidän liitossa ei enää ole. Jos en siivoaisi, olisi koti kuin pommin jäljiltä. Jos saisin valita toisin, en olisi synnyttänyt lapsia tuollaisen vätyksen kanssa!

Tuossakin ikävä kyllä taitaa tuo mies tehdä elämästäsi ikävää ennemmin kun lapset.

Mutta ne lapset tekee sen ettei voi vain lähteä.

MindYourOwnBusiness kirjoitti:

Joop ihan hölmöä. Mulla taas on yksi lapsi ja saan kommenttia aina siitä, kun hän tarvitsee sisaruksen/sisaruksia ja jos en tee lisää niin se ei ole hyväksi. Okei mut entä jos minä en halua? Mitä pahaa siinä on jos aattelen myös omaa hyvinvointiani ja en yksinkertaisesti ole sen tyyppinen nainen kuka jaksaa olla kotona hoitamassa pieniä lapsia/vauvoja vuodesta toiseen. Sitäpaitsi voin antaa yhdelle lapselle jakamattoman huomion ja rakkauden eiköhän siitä ihan onnellinen kasva ilman sisaruksiakin :)

Tottakai jokaisen lapsen hankkimisen pitää olla lähtöisin vanhempien halusta ja jaksamisesta, hyvä että olet pitänyt pääsi. Varmasti on elämä ihan yhtä hyvää ilman sisaruksia, onhan sitä muita kavereita maailmassa.