Lue keskustelun säännöt.
Lapset 17v, 15v ja 13v. Onko älytön idea hankkia nyt neljäs lapsi?
27.02.2018 |
Mentiin nuorena naimisiin ja saatiin heti kolme lasta kaksikymppisenä. Nyt ollaan 38v ja 40v ja iltatähtihaave olisi kummallakin. Onko mitään järkeä?
Sisaruksillamme on pieniä lapsia ja ollaan niiden kanssa läheisiä, eli vaikkei kotoa löydy samanikäistä sisarusta, serkuksista niitä löytyy paljonkin.
Kummallakin vakituinen työ ja muutenkin elämä kunnossa. Mietityttää vain se, että kohta oltaisiin siinä tilanteessa noiden kolmen kanssa, että voitaisiin olla jo aivan kahdestaan kotona, mutta tämä neljäs sitoisi taas kotiin melkein pariksi vuosikymmeneksi.
Koiraa ei hankita, se ei ole "vaihtoehto".
Kommentit (109)
Aivan toimiva idea on, jos olet tosiaan miettinyt läpi tämän homman. Maailman sivu on tehty lapsia kaiken ikäisinä, eikä isommatkaan lapset mene rikki vauvasta, jos huomiota kuitenkin riittää heillekin.
Oma pikkusiskoni on myös nauttinut iltatähtenä olosta. Isommista sisaruksista in ollut paljon apua ja seuraa, ja me isommat sisarukset nautimme pienen seurasta. Jos teillä on muuten hyvä ilmapiiri, uusi tulokas solahtaa aivan hyvin elämään. Jos ilmapiiri on huono ja itsekeskeinen, uusi vauva voi toki aiheuttaa kränää, mutta toiset lapset noin ylipäänsä eivät päätä perheen lapsiluvusta.
Kuoleminenkin on kaikilla joskus edessä, ja jos nyt nelikymppisenä saa vielä muksun, voi olla aivan hyvin edessä 40 tai 50 vuotta nykyihmisen elämässä.
Mutta en pidä silti hullumpana pohtia olisiko nyt myös aikaa itselle isompien kaivettua isommiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä!! Meillä miehen 12v ja yhteiset 7v 6v ja 2,5v
Ja aina vaan tapellaan miehen kanssa kumpi saa lukkiutua takkahuoneseen viettää n rauhallista omaa aikaa (tv:tä, pleikkaa tai lukemista) tai kumpi saa nukkua pitkään jne.
Juon nyt kolmatta päivää kun ei vaan jaksa . Kännissä illat menee nopeampaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli paras päätös! Saimme nuorimman, kun isot oli jo isoja, (15,13 ja 10) neljännen siis myös. Meillä oli ikää jonkin verran enemmän kuin teillä. Kaikki neljä lasta on yhteisiä. Vanhin ja nuorin lapsi ovat tehneet paljonkin yhdessä. Nyt nuorin on alakoululainen, joten ihan pukkulapsivaihe on takana. Ei ole siis kaduttanut. Ps. Isompia emme käyttäneet lapsenvahtina, itse hoidimme kuopuksenkin.
Pakko udella, miten nuoremman lapsenne kaveripiiri suhtautuu teidän ikään? Ja vanhempainillat, onko ikänne hämmennystä herättänyt nuorempien vanhempien keskuudessa?
Siis mitä?
Eihän tänäpäivänä ole mitenkään kummallista alkaa lastentekoon vasta nelikymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin ja se oli kyllä paras päätös ikinä! En ole hetkeäkään katunut, enkä usko, että kukaan muukaan tässä perheessä.
Oli aika ihanaa jättää hetkeksi se kiireinen työmaailma ja oikeasti koin, että mulla oli isommmille lapsille tarjota paljon enemmän kiireetöntä yhdessäoloa, aikaa ja tavallaan hermojakin kun ei ollut koko ajan työreissua, deadlineja, huippuunsa aikataulutettua arkea.
Yhtäkkiä mulla oli aikaa jutustella aamuisin ennen kouluunlähtöä lasten kanssa, mulla oli sämpylät ja sopat valmiina kun tulivat koulusta ja kyllä ne sitä arvostivat. Ajattelen, että sain vielä kerran kunnolla ja rauhassa tutustua teineihin ennen kuin ne kasvavat aikuisiksi.
Vauva oli helppo, ei tarvinnut stressata hoidosta, kun luotti itseensä jo äitinä. En valehtele itselleni kun sanon, että teinit rakastuivat sisareensa heti täysillä. Syliä ja hoivaajia häneltä ei ole puuttunut, eikä puutu vieläkään. Jotenkin tuntui, että teinit oppivat paremmin kanavoimaan tunteitaan ja empatiaansa pieneen vauvaan. Se teinien jumalaton itsekkyys tuntui väistyvän ja pahin räiskyntä loppui.
Ei pienestä vauvasta nyt niin paljon vaivaa ole, se kulki meidän matkassa siinä miten ennenkin kuljettiin. Matkustettiinkin paljon enemmän kun reissut ei ollut vaan vuosilomista kiinni.
Mä itse nautin ihan hulluna, vauva oli aivan ihana. Kuvittelin, etten musta enää olisi mihinkään hiekkalaatikkomeininkeihin, mutta kun aiemmista ajoista olikin niin kauan, niin se olikin tosi kivaa. Käytiin vauvan kanssa ties missä muskareissa, värikylvyissä, vauvasirkuksissa, ja oikeasti nautin niistä. Uskomaton kontrasti bisnesmaailman roolipeleihin 😊
Nyt lapsi on jo neljä, töihin olen jo palannut hyvä tovi sitten, teen edelleen 80% työaikaa.
Perjantaisin me nautiskellaan lapsen kanssa päivisin kaksin, touhuillaan kaikenlaista ja edelleen muksu on musta huippuseuraa. En mitenkään koe häntä rasitteena tai ajattele, että hän on pallona meidän nilkassa vielä ärsyttävän kauan. En usko, että kun kymmenen vuoden päästä meillä on taas teini elämässä, se jotenkin huonontaisi meidän elämänlaatua.Olen myös ihan varma, että meidän välit vanhempiin lapsiin ei olisi ihan näin läheiset jos mulla ei olisi ollut tuota kaiken kiireen keskeyttänyttä parin vuoden kotoiluvaihetta.
Sisarusten välit pikkusiskoon on edelleen liikuttavaa seurattavaa.Meillä meni kaikki tietysti hyvin. Vauva oli terve, helppo, nukkui hyvin ja oli kaikin puolin mutkaton tapaus. Itse jaksoin hyvin raskauden ja vauvavuoden ja nautin kotona hääräämisestä. Talous ja parisuhdekin oli oikein mallillaan.
Näillä elementeillä meille iltatähti oli rohkea, mutta ihan ehdottomasti oikea ratkaisu, vaikka muut sitä kyllä useasti taivastelivatkin.Harkitkaa tarkkaan, jos aidosti toivot vielä lasta, etkä paikkaile sillä mitään tyhjää syliä, ikäkriisiä tai horjuvaa avioliittoa, niin miksipäs ei.
Toisille sopii hyvin, toisille olisi ihan maailmanloppu.
Kuulostaa ihanalta, just niinkuin itsekin koin viimeisen vauvan puhtaasti lahjana itselleni. En huomannut tuossa ylempänä omassa jutuissani kirjoittaa, että meillä samoin, vanhempien lasten kanssa ehti olla oikeasti läsnä ja keskustella koulun jälkeen. Uskon myös, että vanhemmista lapsistani oli upeaa nähdä millainen äiti pienelle vauvalle olin. Olinhan samanlainen äiti kuin aikoinaan heille, kun olivat vauvoja.
Mun vanhemmat on yli 70-vuotiaita ja sisarukseni 13 ja 15 vuotta minua vanhempia. Elimme täysin eri perheissä, sisarukseni elivät sitä aikaa kun rahaa oli vähän ja äiti ompeli kaikille vaatteet, minä taas sain pienestä asti matkustella ja vanhempien jakamattoman huomion. Lastenlapsia alkoi kuitenkin tulemaan siinä vaiheessa kun täytin 10, tietyllä tapaa koin että minulla oli sekä vanhempia että nuorempia sisaruksia, sillä erotuksella etteivät ne asuneet samassa taloudessa vaikka päivittäin kävivätkin. Veljeni kanssa en koskaan soittele ja siskoni tulivat läheisemmiksi vasta parikymppisenä. Nyt sitten sisarusteni eri ikäiset lapset tykkäävät kovasti leikkiä ja hengailla oman lapseni kanssa.
Mielestäni on ollut mahtavaa seurata sisarusteni edesottamuksia ja niihin peilaten pohtia mitä omalta elämältäni haluan. Samalla on ihanaa kokoontua isolla porukalla ja nähdä minkälaisia persoonia sisarusten lapsista on vuosien varrella kasvanut. Olen saanut seurata heidän kasvuaan vauvasta aikuisuuteen ilman sisarustappeluja. Toisaalta ”ainoana lapsena” kasvaminen nelikymppisten vanhempien seurassa ei oikein valmistanut minua kohtaamaan konflikteja ja riitatilanteita kouluaikoina muiden lasten kanssa, koska aloitin myös päiväkodin myöhään. Myöhemmin olen ajatellut, että riidan selvittäminen, anteeksi pyytäminen ja unohtaminen on tärkeä taito, jota sisarusten kanssa saa harjoitella. Olen ollut kova mykkäkouluilemaan ja pullottamaan tunteita, ennen kuin opin uusia keinoja käsitellä negatiivisia tunteita kiitos mieheni.
Vanhempani ovat kokeneet että iltatähden saaminen on pitänyt heidät virkeämpinä. Nyt kun olen itse äiti ja päälle kolmikymppinen suren sitä, ettei iäkkäistä vanhemmistani enää oikein ole pienten lasten hoitoon samalla tavalla kuin silloin, kun sisarukseni saivat jälkikasvua. Elämme siis pitkälti ilman tukiverkkoa eri paikkakunnalla, kun taas sisarukseni saivat lastenhoitoapua lähes joka päivä heidän lasten ollessa pieniä. Kadehdin ystäviäni, joiden vanhemmat ovat vasta kuusikymppisiä ja vielä virkeitä ja luotettavia lastenhoitohommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä!! Meillä miehen 12v ja yhteiset 7v 6v ja 2,5v
Ja aina vaan tapellaan miehen kanssa kumpi saa lukkiutua takkahuoneseen viettää n rauhallista omaa aikaa (tv:tä, pleikkaa tai lukemista) tai kumpi saa nukkua pitkään jne.
Juon nyt kolmatta päivää kun ei vaan jaksa . Kännissä illat menee nopeampaa
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä mistä toive kumpuaa. Onko sulla joku ahdistus siitä kun lapset kasvaa ja pian itsenäistyy?
Ahdistaako, että parisuhde muuttuu kun lapset eivät ole enää niin kiinni kotiympäristössä?
Olen läheltä seurannut samankaltaista tilannetta, ja kyllä se vauvan tulo taloon on negatiivisesti vaikuttanut isompiin lapsiin. Isotkin lapset kaipaavat vanhempien huomiota ja aikaa, eri tavalla toki mitä ihan pieni lapsi ja lisäksi murrosikä tuo mukanaan ihan omia haasteita ja ongelmia. Nelikymppinen ei jaksa kaikkea sitä, mitä parikymppinen. Jos käy huonosti niin vauva voi olla huono nukkumaan. Siinä on koko perheen jaksaminen koetuksella.
Kannattaa tosissaan harkita ja miettiä motiiveja neljännen lapsen hankintaan. Itse en siihen ryhtyisi ihan sen perusteella mitä olen lähipiirissä nähnyt.
Luultavasti ajatus on herännyt nimenomaan sisarusten pienten lasten takia. Ehkei minua enää kotona tarvita samalla tavalla kuin aiemmin ja siksi haluaisin neljännen. Kokisin itseni vielä jotenkin tarpeelliseksi, kun olen vasta alle nelikymppinen.
Toisaalta kolmen kanssa on hirveän helppo mennä autolla minne tahansa, ei tarvitse enää suunnitella retkiä päiväunien tai ruoka-aikojen mukaan. Lapset ovat jo itsenäisiä, kulkevat harrastuksiin ja kavereille itse. Voin sairastaa ihan rauhassa, kun lapset hoitavat itse itsensä. Tjaa. Puolensa tälläkin elämällä nyt.
ap
Meillä se neljäs iiiihana iltatähtösemme ilmoitti tulostaan, kun esikoinen meni armeijaan. Ei oltu suunniteltu ja aivan puskista tuli.
Mies sanoi, että rouva saa päättää ihan tykönään mitä tekee, hän kyllä tukee päätöksessäni.
Ystävättäret (suurin osa lapsuuden aikaisia) olivat heti, että ilman muuta otat sen veke. Eihän nyt enää tossa vaiheessa, kun olette jo voiton puolella lastenne kanssa.
Olin siis 43 ja mieheni 46 v. kun kuopus syntyi.
Vanhimmat lapsemme ovat tulleet minun puolen sukuuni ja tämä nuorin on aivan isänsä pikkusiskon näköinen kihrapää ja tietysti isänsä silmäterä.
Hyvin on vanhemmat sisarukset sen hyväksyneet, että kuopuksella on kaikkia erikoisoikeuksia. Isänsä mm. siirtyi puolipäivätyöntekijäksi, kun kuopus aloitti koulun.
Lähdemme ensi viikoksi Leville kuopuksen toivomuksesta, kun joulupukki toi hienot lasketteluvermeet. Vanhin tytär nauroikin, että ei meiltä vaan koskaan matkakohteista kyselty.
Omakohtaisesti siis suosittelisin lämpimästi. Varsinkin, kun vanhemmat lapset ovat jo noin isoja. Heistä on kyllä vielä apua kuopuksen hoidossa.
Vanhin tytäremme muuten suuntautui lastenhoitoalalle varmaankin tuon meidän pikku enkelin vuoksi. Useasti oli vauva sängystään aamulla viety siskon viereen nukkumaan vellipullon kanssa. Tai viikonloppuisin oltiin keittiössä aamupuuron keitto puuhissa, että saimme mieheni kanssa nukkua.
Niin ja ehdottelivathan nämä meidän 3 nuorinta, että josko vielä yksi vauva taloon saataisiin. Ja miehenikin sanoi, että kyllähän tommonen nassikka vielä menis joukon jatkona.
Onneksi oli lapsenteko ikäni jo ohi, niin ei tarvinnut edes harkita =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuhisee vieressä puolivuotias iltatähti 😊 Juuri heräsin päikkäreiltä vauvan vierestä, vauva vielä nukkuu.
Aivan ihanaa aikaa! Meillä on helppo ja tyytyväinen poika. Se on varmaan tehnyt tästä entistä ihanampaa. Välillä tietysti ajattelee että olin hullu kun tähän lähdettiin vielä, onhan tämä sitovaa, varsinkin kun ehti jo tottua siihen kasvavaan vapaa-aikaan.
Meillä vähän eri tilanne kun teillä. Meillä on 14-, 11- ja 8-vuotiaat lapset ja ikää 35-vuotta minulla ja 45-vuotta miehellä.
Sisarukset ovat ottaneet uuden tulokkaan avosylin vastaan ja kantavat ja hoitavat pientä. Meillä ei ikäerosta tule ongelmaa ja varmasti todella läheisiä tulevat olemaan.
Ja ihan erilaista on nyt kun on vain yksi ihan pieni. Aikaa on kaikille kyllä. Jopa enemmän kuin töissä ollessani. Nythän saan olla kotona ja aion olla niin kauan kunnes kuopus täyttää kolme.
Käytännössä meillä muuttuu/muuttui kaikki. Auto vaihdettiin 6 paikkaiseen tila-autoon ja nyt olemme muuttamassa isompaan asuntoon.
Jollekin tämä voi olla painajainen. Meille aivan ihana asia. Kauan mietittiin, onneksi lähdettiin, ei kaduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli paras päätös! Saimme nuorimman, kun isot oli jo isoja, (15,13 ja 10) neljännen siis myös. Meillä oli ikää jonkin verran enemmän kuin teillä. Kaikki neljä lasta on yhteisiä. Vanhin ja nuorin lapsi ovat tehneet paljonkin yhdessä. Nyt nuorin on alakoululainen, joten ihan pukkulapsivaihe on takana. Ei ole siis kaduttanut. Ps. Isompia emme käyttäneet lapsenvahtina, itse hoidimme kuopuksenkin.
Pakko udella, miten nuoremman lapsenne kaveripiiri suhtautuu teidän ikään? Ja vanhempainillat, onko ikänne hämmennystä herättänyt nuorempien vanhempien keskuudessa?
Siis mitä?
Eihän tänäpäivänä ole mitenkään kummallista alkaa lastentekoon vasta nelikymppisinä.
Meinaatko että 10 vuotta sitten suurin osa ensisynnyttäjistä olivat nelikymppisiä?
Tai lastenne luokalla on vain kuopuksia? Käsitin niin, että olette yli viiskymppisiä vanhempia nyt ja nuorin lapsenne on ala-asteella :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakkee kuulkee jonkunnii tuttavan vaippaikääne koko viikonlopuksi yökylläilemmää.
Kylläpä siinännii ajassa sen huomoo jotta mittee teijjän vanahemmat moukurapiät vauvvastannii tykkee ja onko teistännii vauvvan vanahemmiksi.
Ei kannata hankkia tuossa iässä. Hankittiin vaimon kanssa eikä hän enää ikinä palautunut timmiin kuntoon. Jätin hänet. Nyt hän on yksin neljän lapsen kanssa.
M 39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me pohdittiin pari vuotta sitten samaa ja päätettiin yrittää vauvaa. Kun tämä päätös oli jahkaamisen jälkeen tehty,niin tosi pian tuli fiilis että ei sittenkään. Pyörsimme päätöksen (onneksi en ehtinyt tulla raskaaksi) ja hyvä niin, sen jälkeen pystyin luopumaan haaveesta ja olen nyt onnellinen näin. Toki pieni kriisi on pian tyhjenevästä pesästä tullut kaiken ihanuuden vastapainoksi, mutta ajattelen sen käsittelyn kuuluvan asiaan. Ehkä vauvahaaveilukin oli lopulta jotain kriisiä tulevasta muutoksesta?!
Ehkä pelkkää tunnetta ei kannata kuunnella,mutta toisaalta jos tahto on voimakas ja kaikki puitteet kunnossa,niin miksei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On älytön idea. Täällä oli joskus pitkä ketju iltatähtien omista kokemuksista. Ketjussa oli vain yksi positiivinen viesti. Kaikkien muiden vastaajien mielestä oli kurjaa olla paljon muita sisaruksia nuorempi ja vanhat vanhemmat olivat kurjaa myös. Kolme lasta on jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi yhdelle pariskunnalle.
Iltatähtenö olen sitä mieltä, että kurjaa oli ja on välillä edelleen. Meitä on sisaruksia neljä, kaikki tyttöjä ja muut ovat syntyneet pienillä ikäeroilla. Minä synnyin kun sisarukseni olivat 13, 15 ja 16. Muut tytöt ovat olleet aina tosi läheisiä keskenään ja minä olin aina ulkopuolinen heidän jutuistaan kun olin niin pieni. Siskoilla on edelleenkin joskus parikymppisenä syntyneitä yhteisiä perinteitä joihin minua ei kutsuta kun olin silloin aikanaan niin pieni etten voinut osallistua enkä siis ole osa perinnettä. Siskot hehkuttavat aina miten ihanaa oli elää lapsuus kolmestaan, minä en oikeasta siskoudesta tiedä mitään. Vanhimman siskoni kanssani välit ovat etäiset kun hän muutti opiskelemaan eri paikkakunnalle 16-vuotiaana eikä olla koskaan asuttu edes kunnolla saman katon alla.
Olisitko siis mielummin jättänyt syntymättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata hankkia tuossa iässä. Hankittiin vaimon kanssa eikä hän enää ikinä palautunut timmiin kuntoon. Jätin hänet. Nyt hän on yksin neljän lapsen kanssa.
M 39
💩
Äkkiä nyt creampie, vielä saattaa pari iltatähteä ehtiä pyöräyttämään.
Elkää jumalauta pilatko niiden vanhempien lasten elämää rääkyvällä paskakoneella!
Oli älytöntä hankkia ensimmäistäkään. Tai no, varsinkin sen kolmannen hankkiminen vasta älytöntä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli paras päätös! Saimme nuorimman, kun isot oli jo isoja, (15,13 ja 10) neljännen siis myös. Meillä oli ikää jonkin verran enemmän kuin teillä. Kaikki neljä lasta on yhteisiä. Vanhin ja nuorin lapsi ovat tehneet paljonkin yhdessä. Nyt nuorin on alakoululainen, joten ihan pukkulapsivaihe on takana. Ei ole siis kaduttanut. Ps. Isompia emme käyttäneet lapsenvahtina, itse hoidimme kuopuksenkin.
Pakko udella, miten nuoremman lapsenne kaveripiiri suhtautuu teidän ikään? Ja vanhempainillat, onko ikänne hämmennystä herättänyt nuorempien vanhempien keskuudessa?
Ei ole suhtautuneet mitenkään kummallisesti, siinä olemme vanhemmat kuin muutkin. Ihan luonnollisesti saatiin tämäkin lapsi js vielä raskaisiin heti kun toivottiin, niin eiköhän luontokin ole sitä mieltä, että olimme kelloja iän suhteen vanhemmiksi.
Vanhempainilloissa on monenikäisiä vanhempia. Osa on noin 25-vuotiaita, toiset taas päälle viidenkymmenen (siis koululaisten). Emme ole mitään kummajaisia. Hämmennystä toki voi aiheuttaa niin moni asia (23-vuotias äiti koululaisella, silmälasit, kuulokoje, pyörätuoli, tatuointi, lävistys... ).
Muistan kuinka kolmosen jälkeen huokasin helpotuksesta kun päiväkotirumba loppui. Sitten se alkokin uudestaan, mutta äkkiä sekin aika meni. Ainoa mitä iltatähden kohdalla oon surrut, on se ettei hänellä ole omanikäistään sisarusta. Kaipaa sitä itsekin. On nyt ekalla. T: 48v
Itse en enää lähtisi tossa vaiheessa siihen hommaan, mutta ihan kamalan vaikea on teidän pään sisään päästä. Kyllä vanhana vituttais, jos jonkun random av-palstan mukaan muovais omia mielipiteitä ja elämää.